Tässä tiedotteessaan Luomuliitto on edelleen silmälappuisella ideologisella linjalla:
Luomun kasvun tavoitteet tulevalle rahoituskaudelle Eikä mieti käytännöllisiä seurauksia jäsenilleen.
Tähän on kyllä nyt lisättävä yksi näkökulma:
Mutta tulisiko tuossa esiin oikeastaan Luomuliiton organisaation intressi? Liiton poliittinen painoarvo voi kasvaa, jos luomuviljelijöitä on paljon.
Jäsenmäärältään suuri liitto mahdollistaa senkin, että sen toimihenkilöille maksetaan parempaa palkkaa.
Ideologisin silmälapuin asia näyttää tältä:
Luonnonmukainen tuotanto on suunnannäyttäjä maatalouden kulkiessa kohti kestävämpää tuotantomallia. Tämä tulisi tunnistaa ja tunnustaa viimeistään nyt.
Luonnonmukaista tuotantojärjestelmää on aktiivisesti kehitetty jo kymmeniä vuosia. On luotu tuotantoehdot ja valvontajärjestelmät, tuotteet ovat kuluttajien tunnistettavissa kaupan hyllyiltä ja koko kestävän maatalouden sektorilta on luomutuotteilla isoin markkinaosuus.
Tämän lisäksi on vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että luomutuotanto myös pitää, mitä lupaa, edistämällä luonnon monimuotoisuutta ja kasvattamalla maatilojen sopeutumiskykyä.
Se missä ei ole noiden kymmenien vuosien aikana edistytty, on luomun tuottavuuden takamatkan umpeenkurominen. Mutta se ei Rännärille tuossa tule lainkaan mieleen.
Näin tuo ideologinen tavoite tuon mukaan näkyisi Suomessa:
Luomuliitto on asettunut tukemaan IFOAM-EU:n tavoitetta, jolla pyritään kasvattamaan luomuviljeltyä pinta-alaa Euroopassa 20 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Kansallisesti tämä tarkoittaa 8 prosentin vuosikasvua pinta-alassa, jolloin Suomen tavoitteeksi tulee 30 prosenttia luomuviljeltyä peltoalaa vuoteen 2030 mennessä.
Miettimättä sen enempää, mitä tuo merkitsisi liiton nykyisille jäsenille.
Siitä nyt puhumattakaan, mitä tuo merkitsisi Suomen ruokaomavaraisuudelle, ruoan hinnalle ym. asioille. Kauko Koikkalainen
laski aikanaan, mitä 50% tavoite olisi merkinnyt. Ihan yhtä kamalia seurauksia ei tuosta olisi, mutta hyviä ne eivät olisi: olisivat n. 60-prosenttisesti yhtä huonoja.
Mutta näin on taas palattu "perusteluun", että Suomessa on oltava luomua, koska muuallakin Euroopassa on. Takavuosina käytettiin ilmaisua, että Suomi on mutta ei saisi olla luomun "kehitysmaa".