Me olemme vain jäljessä, luomuväki yhä uskoo
... ja ennemmin tai myöhemmin Suomi käyttää luomua yhtä paljon kuin Ruotsi (tai jopa Tanska)
Näin uskoo jopa valtiovalta.
Mutta millä perusteella? Täysin taikauskoisella, että asioiden pitäisi aina kehittyä tietyllä viiveellä samaan tapaan kuin Ruotsissa.
Monissa järkevissä asioissa näin on vuosikymmenien saatossa ollutkin. On ollut hyvä käyttää Ruotsin kokemuksia hyväkseen, he kun sodan jälkeen kehittyivät hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa tietysti meitä nopeammin.
Mutta onko tämä Ruotsin ja ruotsalaisten luomuinnostus nyt samaan tapaan järkevää, ja siten kokemusten hyväksi käyttäminen järkevää meille?
Ehdottomasti ei!
Kyse on Ruotsissa (ja Tanskassakin) jonkinnäköisestä sosiologisesta, "yhteisöllisestä" ilmiöstä, jossa kaikki tai ainakin useat haluavat olla mukana, ellei muuta niin siksi, että naapuritkin tekevät niin. Hyvästä tai pahasta, mutta näyttää siltä, että me suomalaiset emme ole samanlaisia, tässä asiassa ainakaan.
Vaan kuten olemme jo keskustelusivuilla ehdottaneet, "järkisyöjiä". Meitä ei ole saatu vakuuttuneiksi kestämättömistä perusteluista luomuruoan paremmuudesta, jolloin emme ole myöskään rientäneet sitä huomattavasti kalliimmilla hinnoilla kovinkaan paljon ostamaan. Eikä ole myöskään näkyvissä syytä, miksi tämä tulevaisuudessa olisi juurikaan muuttumassa.
On ehkä syytä muistuttaa itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi vanhasta isänmaallisesta fraasista (tai sen osasta): "Ruotsalaisia emme ole."
Voisi tietysti käyttää loppuosaakin tuosta tutusta fraasista: jos Venäjä on nyt kieltänyt maassaan geenimuuntelun maataloudessa, niin on toivottavaa, että "venäläisiksi emme myöskään voi tulla"!
Valtiovallan suhteen asia on erityisen kummallinen. Itsenäistyminen Ruotsista tapahtui jo yli 200 vuotta sitten, mutta yhä vielä otetaan oppia ja mallia lähes pakonomaisesti aina sieltä. Kuten tässä. Jos Ruotsi onkin asettanut "kunnianhimoisia" tavoitteita luomualan lisäämiseen ja toisaalta luomuruoan osuuden kasvattamiseen julkisessa ruokailussa, niin mitä siitä? Meidän ei tarvitse pyrkiä samaan. Meillä on oma budjettimme, jonka voimme käyttää haluamallamme tavalla.
Meidän tulisi - jos käytetään tätä väjäämättömän kehityksen jotenkin psykologisesti ja retorisesti ilmeisen vastustamatonta kieli- ja mielikuvaa, päinvastoin pyrkiä hyppäämään tämä kehitysvaihe yli, siirtyä suoraan luomukriittiseen vaiheeseen. Joka on Ruotsissa jo alkanut, josta on ollut puhetta eri puolilla keskusteluamme, ja myös uutisissamme, vaikkapa tässä:
Kuinka olisi, maatalousministerit, miten olisi keskustelu faktoista kanssa?
Heikki Jokipii, 24. 05. 2017.
Takaisin uutislistaan |
|
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry 
