Nyt näyttää olevan Suomessa menossa
lähes kilpailu, kuka
epärealistisimman luomuvision esittää, ja kuka sen tekee
kehnommilla ja
asiantuntemattomimmilla perusteilla.
Jos Ollilan "brändivaltuuskunnan"
esitys, että puolet Suomessa syödystä ruoasta olisi luomua, oli jo aika hyvä yritys tässä kilpailussa, kyllä Markus Kröger nyt komeasti sen "voittaa", esittämällä, miten koko
maailman pitäisi siirtyä kokonaan luomuun – ja tämä
työllisyyden takia!
"Maatalous voisi palvella globaalia työllisyyttä" (HS)Kirjoitus näyttää saaneen vastaansa rajuhkoa kritiikkiä jo HS:n omassa nettikeskustelussa, mutta lienee syytä käydä idean ja perustelujen täydellinen kehnous läpi myös täällä.
Kröger rakentaa nk. argumentointinsa yhdistämällä luomuun eli lopulliseen ehdotukseensa asioita, jotka eivät
mitenkään siihen erityisesti kuulu. Mutta jotka jotenkin kuulostavat ”hyviltä” tai osin sitä ovatkin. Erään toisen kirjoituksen yhteydessä olemme jo kiinnittäneet huomiota
samaan hämäystaktiikkaan.
Kaksi
isompaa tällaista lainkaan pääasiaan kuulumatonta asiaa kirjoituksessa ovat
1. Suomen maatalouden tukipolitiikka
2. EU:n (tai yleensä rikkaan lännen) kauppapolitiikka maataloudessa
Suomen maatalous on kokenut viidessätoista vuodessa ennennäkemättömän muodonmuutoksen. Vuonna 1994 maatilojen tuloista alle 20 prosenttia tuli maataloustukena; nykyisin luku on keskimäärin yli 80 prosenttia.
Samalla myyntitulojen osuus kokonaistuloista on vähentynyt 80 prosentista 20 prosenttiin. Tilakoko on kasvanut dramaattisesti, ja markkinat ovat muuttuneet.
On tapahtunut rakennemurros, jossa maatalous on teollistunut ja suurten elintarvikeyritysten rooli ja valta on kasvanut. Tilakokojen ja varastojen kasvu sekä tuotannon keskittyminen näkyvät yhteiskunnan, kansantalouden ja ympäristön ongelmina, joista ei ole puhuttu tarpeeksi. Suomesta on arvioitu häviävän seuraavien kuuden vuoden aikana ainakin 13 000 tilaa.
Ovatko nämäkään tiedot ihan oikeita, siitäkin kiistellään HS:n keskustelussa, mutta
miten nämä asiat voisivat
perustella myöhempää ehdotusta
luomuun siirtymisestä, en saa kiinni millään. Luomua tuetaan Suomessa maataloustuen kautta tavanomaista
enemmän, ja luomutilat ovat tavanomaisia tiloja
suurempia. Yhteiskunnan piilotukeakin luomu saa mm.
laitosruokailun kautta, vaikka onneksi - vielä - vähän. - Mikä ongelma muuten voisi olla Suomessa "varastojen kasvu"?
Joka tapauksessa jotkin tällaiset mahdolliset sopeutumis- ym. ongelmat
Suomessa eivät millään tavalla perustele sitä, että muualla
maailmassa siirryttäisiin luomuviljelyyn.
EU:n maatalouspolitiikka siirsi vallan viljelijöiltä välikäsille. Tämä johti kuluista, laadusta ja hinnasta tinkimiseen, liialliseen koneellistumiseen sekä maailmanmarkkinoiden epävarmuuteen ja kieroutumiseen.
"Mielenkiintoisia" näkemyksiä – mutta mikään näistäkään seikoista ei liity hänen myöhempiin johtopäätöksiinsä.
Tyypillistä kyllä luomuväen argumentoinnille on se, että esitetään jokin kauhea "jeremiaadi" erilaisista ruoan tai maatalouden (oletetuista) epäkohdista - ja uskotaan/esitetään sitten, että luomu ratkaisee kaiken!
Ellei sitten tuossa "hinnasta tinkimisen" paheksumisessa yritetä vihjata, että
kunnon kuluttajan täytyisi olla hintojen suhteen
täysin välinpitämätön ...
Maailmanmarkkinoilla alettiin viedä polkuhinnoin ostettua ja tuettua ylijäämätuotantoa etenkin kehitysmaihin. Voimistuessaan tämä dumppaamisena tunnettu ilmiö tuhosi elinkeinon sadoilta miljoonilta viljelijöiltä ympäri maapalloa, etenkin köyhillä seuduilla. Edes Suomessa pienviljelijät eivät pysty kilpailemaan, kun tukijärjestelmät vastaavat tuotteiden hinnoittelusta.
Tämä on ollut ongelma, mutta se ongelma ei liity luomuun eikä luomusta ole asiassa ratkaisuksi. Voi miltei sanoa, että jos köyhät kehitysmaat omaksuvat tai pikemminkin pitäytyvät luomuviljelyssä, tuottavuus jää tasolle, jossa ylijäämää myytäväksi ei riittävästi synny. Ja EU:n ja USA:n ylijäämävilja on silloin
ilman tukiaisiakin välttämätöntä ja halvempaa kehitysmaiden kaupungeissa.
Mutta itse asiassa tämä
L'Aquilan konsensus tarkoitti juuri sitä, että ylijäämätuotannon dumppaamisesta kehitysmaihin luovutaan ja autetaan kehitysmaita
itse tuottamaan ruokansa. Mutta sen uskotaan nimenomaan onnistuvan tehoviljelyllä.
Viljelijöistä on tullut kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla keinottelevia riskinottajia. Viljakauppa käydään jo keväällä, vaikka sato on vasta tulossa. Tuottajasta tehdään markkinapeluri. Jos keinottelu on ongelmallista rahoitusmarkkinoilla, vielä vähemmän se toimii maataloudessa, joka vaatii pitkäjänteisyyttä, varmuutta ja sääntelyä.
Vaikka EU asettaakin tietyt rajat, Suomella on liikkumavaraa määritellä uudelleen oma maatalouspolitiikkansa. Poliittinen muutos vaatisi myös arvojen muutosta kohti perheviljelijäkeskeisyyttä.
Perheviljelijäkeskeisyys on täysin luomusta riippumaton asia. Se, miten kauppaa käydään, rahoitetaan ja säädellään, ei mitenkään liity luomuun.
Joitain viitteitä tällaisesta kehityksestä on nähtävissä viimeaikaisissa kannanotoissa, joissa on korostettu luomutuotannon merkitystä Suomen imagolle ja tulevaisuudelle.
Siinä oli viittaus Ollillan työryhmään, ja sitten Kröger "nokittaa", "korottaa tarjousta" reippaasti:
Laajasti ajateltuna maatalouden globalisaation tuomiin paineisiin voitaisiin vastata ihmispääomavaltaisella maatalousmallilla. Maailman väestön ennustetaan kasvavan seuraavina vuosikymmeninä miljardeilla. Samalla kun kasvava väestö tulisi ruokkia, pitäisi kuitenkin pyrkiä myös vähentämään maatalouden jo nyt luonnolle aiheuttamaa valtaisaa taakkaa ja tarjoamaan töitä.
On selvää, että nykyistä maatalousjärjestelmää, joka nojaa laajoihin yksilajisiin peltoihin, teholannoitukseen ja myrkytykseen, ei pystytä vain yksinkertaisesti laajentamaan. Satojen kasvu ja työpaikkojen lisäys on saavutettava muilla tavoilla.
Asiaan täysin kuulumaton asia: yksilajinen pelto. On tarkoituksenmukaisuuskysymys, millaisella alalla yhtä lajia viljellään.
”On selvää”? On aivan selvää, että tehoviljelyä pystytään laajentamaan, ja siihen ovat nyt sitoutuneet
myös Afrikan maat. Ja myös
avunantajamaat, kuten USA.
Nykytilannettakaan ei saada ylläpidettyä luomumenetelmin, saati sitten aikaiseksi satojen välttämätöntä kasvua. Krögerille itselleen
tuntui olleen yllätys, että Kuuba – luomuviljelyn ihannemaa – olikin
joutunut tuomaan valtaosan elintarvikkeistaan ulkomailta. - Voisikin esittää, että ennen kuin "Krögerin mallista" yhtään edes "keskustellaan", pitäisi edes yhden maan, tuon Kuuban, osoittaa, että se pystyy ruokkimaan itsensä 100%:sti omalla luomuviljelyllään - koska
luomumaailmalla ei sitten olisi rikasta tehoviljelevää naapuria, josta tuoda puuttuvat elintarvikkeet ...
Työpaikkojen määrä ei varmasti ole tulevaisuudessa sellainen ongelma kehitysmaissa, että suunnitelmallisesti pitäisi
pyrkiä alkeellisempaan ja
tuottamattomampaan tekniikkaan
missään asiassa. Eikä myöskään maataloudessa. Ellei sitten – piilotavoitteena – ole myös
pitää kehitysmaiden asukkaat köyhinä?
Ihmispääomavaltainen malli voitaisiin toteuttaa siirtymällä laajamittaisesti luonnonmukaiseen tuotantoon, joka vaatii enemmän ihmistyövoimaa.
Tällainen ”ihmispääomavaltainen malli” on käytössä kaikissa niissä kehitysmaissa, jotka
a) eivät ole olleet ”vihreän vallankumouksen” piirissä
b) jotka viljelevät de facto luomumenetelmin, pienin hehtaarisadoin
c) jotka ovat maailman köyhimpiä
Ja näissä maissa tämä tavoite on hyvin kaukana …
Näin maaseudulla voisi työskennellä jopa 10–15 prosenttia väestöstä, joten maaseutu tuottaisi työpaikkoja eikä aiheuttaisi muuttovirtaa kaupunkeihin.
… koska siellä maaseudulla työskentelee nyt päinvastoin usein
valtaosa väestöstä. Minimaalisin tuloin. Paine muuttaa kaupunkeihin lähes
syntyy siitä, että tuottamaton omavaraisviljely ei lupaa (nuorille) mitään hyvää tulevaisuutta.
Kun maataloudessa päästäisiin eroon kemikaaleista ja geenimuuntelusta, luonnon ja viljelyn monimuotoisuus lisääntyisi ja kansanterveys paranisi.
Nykyinen petrokemiallinen viljely – sekä geenimuuntelu – tuhoavat monimuotoisuutta.
Millä ihmeen tavalla? Jos maataloudessa päästään eroon tehokkaista menetelmistä, tarvitaan tuotoltaan huonon luomuviljelymenetelmän vuoksi
valtavasti lisää viljelyalaa. Se ei, varsinkaan globaalisesti, varmasti lisää luonnon monimuotoisuutta. Kun mitään osoitettavaa haittaa ei sen enempää
”kemikaaleista” kuin
geenimuuntelustakaan ole, niistä luopuminen tuskin parantaisi kansanterveyttä. Pienemmistä sadoista johtuva ruoan puute taas
varmasti heikentää kansanterveyttä.
Nykyinen järjestelmä pyrkii monessa suhteessa kustannusten ulkoistamiseen: länsimailta kehitysmaille, elintarviketeollisuudelta pienviljelijöille ja kuluttajille, ruoantuotannosta luontoon. Ihmispääomavaltaisella mallilla maksimoitaisiin pääoman yhteiskunnallinen tuotto ja ympäristöhyödyt. Tämä vaatii muutosta sekä arvoissa että politiikassa.
Kuulostaa retorisesti komealta, mutta tässä ruoka-asiassa ei mitenkään ”siirretä kustannuksia”
- länsimailta kehitysmaille (
silloinkaan, jos sinne veronmaksajien rahoilla "dumpataan" ruokaa, vaikka se
ei ole hyvä juttu)
- elintarviketeollisuudelta pienviljelijöille tai
- ruoantuotannosta luontoon (vielä nyt. Maailmanlaajuisessa luomussa
kyllä!)
Kustannusten siirtäminen sekä elintarviketeollisuudelta että vaikka ”pienviljelijöiltä” kuluttajille on taas aivan OK, niin se pitää ollakin. Ilmiölle on kansantaloustieteessä keksitty nimikin. Sitä sanotaan kaupaksi.
”
Ihmispääomavaltaisessa mallissa” eli
luomun myötä nämä kustannukset kylläkin nousisivat
kohtuuttomiksi,
kaikille. Ja tietysti tämä kohdistuisi voimakkaimmin köyhiin. Sellaista muutosta ”arvoissa ja politiikassa” ei missään tapauksessa toivoisi.
Ympäristöhyötyjä ei saavutettaisi mitenkään.
Tuossa oli suurin piirtein kommentit niihin asioihin, jotka Kröger
sanoi. Mutta siitä puuttuu vielä kommentti siihen, mitä Kröger
ei sanonut, tai pikemminkin kysymys hänelle, jonka
Norman Borlaug (tässä: Youtube) alunperin esitti:
koska luomuviljelyllä ei pystytä ruokkimaan kaikkia, mistä löytyvät ne noin 2 miljardia vapaaehtoista, jotka suostuvat olemaan ruokaa ilman?
***
Kaiken kaikkiaan Krögerin ajatukset ovat niin fantastisia, vailla realiteettien tajua, ideologian läpitunkemia, että on vaikea pysyä niitä kritisoidessa kohteliaana. Ja kun
kaikki siinä on niin alusta loppuun väärin, on vaikea rakentaa lyhyttä, iskevää (ja kuitenkin kohteliasta) vastinettakaan, jonka HS suostuisi julkaisemaan. (Vai julkaisisiko HS vastinetta
kumminkaan ...
tätäkin kirjoitusta sinne kyllä tarjottiin ... pitäisi jaksaa, mutta ehkäpä - ja toivottavasti - tässä
maailmanlaajuisessa taistelussakaan "sota ei yhtä miestä kaipaa" ...
)