”Nokitus” Ollilalle: se onkin sitten luomumaailma?

[Heikki Jokipii]

Nyt näyttää olevan Suomessa menossa lähes kilpailu, kuka epärealistisimman luomuvision esittää, ja kuka sen tekee kehnommilla ja asiantuntemattomimmilla perusteilla.

Jos Ollilan "brändivaltuuskunnan" esitys, että puolet Suomessa syödystä ruoasta olisi luomua, oli jo aika hyvä yritys tässä kilpailussa, kyllä Markus Kröger nyt komeasti sen "voittaa", esittämällä, miten koko maailman pitäisi siirtyä kokonaan luomuun – ja tämä työllisyyden takia!

"Maatalous voisi palvella globaalia työllisyyttä" (HS)

Kirjoitus näyttää saaneen vastaansa rajuhkoa kritiikkiä jo HS:n omassa nettikeskustelussa, mutta lienee syytä käydä idean ja perustelujen täydellinen kehnous läpi myös täällä.

Kröger rakentaa nk. argumentointinsa yhdistämällä luomuun eli lopulliseen ehdotukseensa asioita, jotka eivät mitenkään siihen erityisesti kuulu. Mutta jotka jotenkin kuulostavat ”hyviltä” tai osin sitä ovatkin. Erään toisen kirjoituksen yhteydessä olemme jo kiinnittäneet huomiota samaan hämäystaktiikkaan.

Kaksi isompaa tällaista lainkaan pääasiaan kuulumatonta asiaa kirjoituksessa ovat

1.   Suomen maatalouden tukipolitiikka
2.   EU:n (tai yleensä rikkaan lännen) kauppapolitiikka maataloudessa

Suomen maatalous on kokenut viidessätoista vuodessa ennennäkemättömän muodonmuutoksen. Vuonna 1994 maatilojen tuloista alle 20 prosenttia tuli maataloustukena; nykyisin luku on keskimäärin yli 80 prosenttia.

Samalla myyntitulojen osuus kokonaistuloista on vähentynyt 80 prosentista 20 prosenttiin. Tilakoko on kasvanut dramaattisesti, ja markkinat ovat muuttuneet.

On tapahtunut rakennemurros, jossa maatalous on teollistunut ja suurten elintarvikeyritysten rooli ja valta on kasvanut. Tilakokojen ja varastojen kasvu sekä tuotannon keskittyminen näkyvät yhteiskunnan, kansantalouden ja ympäristön ongelmina, joista ei ole puhuttu tarpeeksi. Suomesta on arvioitu häviävän seuraavien kuuden vuoden aikana ainakin 13 000 tilaa.

Ovatko nämäkään tiedot ihan oikeita, siitäkin kiistellään HS:n keskustelussa, mutta miten nämä asiat voisivat perustella myöhempää ehdotusta luomuun siirtymisestä, en saa kiinni millään. Luomua tuetaan Suomessa maataloustuen kautta tavanomaista enemmän, ja luomutilat ovat tavanomaisia tiloja suurempia. Yhteiskunnan piilotukeakin luomu saa mm. laitosruokailun kautta, vaikka onneksi - vielä - vähän. - Mikä ongelma muuten voisi olla Suomessa "varastojen kasvu"?

Joka tapauksessa jotkin tällaiset mahdolliset sopeutumis- ym. ongelmat Suomessa eivät millään tavalla perustele sitä, että muualla maailmassa siirryttäisiin luomuviljelyyn.

EU:n maatalouspolitiikka siirsi vallan viljelijöiltä välikäsille. Tämä johti kuluista, laadusta ja hinnasta tinkimiseen, liialliseen koneellistumiseen sekä maailmanmarkkinoiden epävarmuuteen ja kieroutumiseen.

"Mielenkiintoisia" näkemyksiä – mutta mikään näistäkään seikoista ei liity hänen myöhempiin johtopäätöksiinsä.  Tyypillistä kyllä luomuväen argumentoinnille on se, että esitetään jokin kauhea "jeremiaadi" erilaisista ruoan tai maatalouden (oletetuista) epäkohdista - ja uskotaan/esitetään sitten, että luomu ratkaisee kaiken!

Ellei sitten tuossa "hinnasta tinkimisen" paheksumisessa yritetä vihjata, että kunnon kuluttajan täytyisi olla hintojen suhteen täysin välinpitämätön  ... 

Maailmanmarkkinoilla alettiin viedä polkuhinnoin ostettua ja tuettua ylijäämätuotantoa etenkin kehitysmaihin. Voimistuessaan tämä dumppaamisena tunnettu ilmiö tuhosi elinkeinon sadoilta miljoonilta viljelijöiltä ympäri maapalloa, etenkin köyhillä seuduilla. Edes Suomessa pienviljelijät eivät pysty kilpailemaan, kun tukijärjestelmät vastaavat tuotteiden hinnoittelusta.

Tämä on ollut ongelma, mutta se ongelma ei liity luomuun eikä luomusta ole asiassa ratkaisuksi. Voi miltei sanoa, että jos köyhät kehitysmaat omaksuvat tai pikemminkin pitäytyvät luomuviljelyssä, tuottavuus jää tasolle, jossa ylijäämää myytäväksi ei riittävästi synny. Ja EU:n ja USA:n ylijäämävilja on silloin ilman tukiaisiakin välttämätöntä ja halvempaa kehitysmaiden kaupungeissa.

Mutta itse asiassa tämä L'Aquilan konsensus tarkoitti juuri sitä, että ylijäämätuotannon dumppaamisesta kehitysmaihin luovutaan ja autetaan kehitysmaita itse tuottamaan ruokansa. Mutta sen uskotaan nimenomaan onnistuvan tehoviljelyllä.

Viljelijöistä on tullut kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla keinottelevia riskinottajia. Viljakauppa käydään jo keväällä, vaikka sato on vasta tulossa. Tuottajasta tehdään markkinapeluri. Jos keinottelu on ongelmallista rahoitusmarkkinoilla, vielä vähemmän se toimii maataloudessa, joka vaatii pitkäjänteisyyttä, varmuutta ja sääntelyä.

Vaikka EU asettaakin tietyt rajat, Suomella on liikkumavaraa määritellä uudelleen oma maatalouspolitiikkansa. Poliittinen muutos vaatisi myös arvojen muutosta kohti perheviljelijäkeskeisyyttä.

Perheviljelijäkeskeisyys on täysin luomusta riippumaton asia. Se, miten kauppaa käydään, rahoitetaan ja säädellään, ei mitenkään liity luomuun.

Joitain viitteitä tällaisesta kehityksestä on nähtävissä viimeaikaisissa kannanotoissa, joissa on korostettu luomutuotannon merkitystä Suomen imagolle ja tulevaisuudelle.

Siinä oli viittaus Ollillan työryhmään, ja sitten Kröger "nokittaa", "korottaa tarjousta" reippaasti:

Laajasti ajateltuna maatalouden globalisaation tuomiin paineisiin voitaisiin vastata ihmispääomavaltaisella maatalousmallilla. Maailman väestön ennustetaan kasvavan seuraavina vuosikymmeninä miljardeilla. Samalla kun kasvava väestö tulisi ruokkia, pitäisi kuitenkin pyrkiä myös vähentämään maatalouden jo nyt luonnolle aiheuttamaa valtaisaa taakkaa ja tarjoamaan töitä.

On selvää, että nykyistä maatalousjärjestelmää, joka nojaa laajoihin yksilajisiin peltoihin, teholannoitukseen ja myrkytykseen, ei pystytä vain yksinkertaisesti laajentamaan. Satojen kasvu ja työpaikkojen lisäys on saavutettava muilla tavoilla.

Asiaan täysin kuulumaton asia: yksilajinen pelto. On tarkoituksenmukaisuuskysymys, millaisella alalla yhtä lajia viljellään.

”On selvää”? On aivan selvää, että tehoviljelyä pystytään laajentamaan, ja siihen ovat nyt sitoutuneet myös Afrikan maat.  Ja myös avunantajamaat, kuten USA.

Nykytilannettakaan ei saada ylläpidettyä luomumenetelmin, saati sitten aikaiseksi satojen välttämätöntä kasvua. Krögerille itselleen tuntui olleen yllätys, että Kuuba – luomuviljelyn ihannemaa – olikin joutunut tuomaan valtaosan elintarvikkeistaan ulkomailta. - Voisikin esittää, että ennen kuin "Krögerin mallista" yhtään edes "keskustellaan", pitäisi edes yhden maan, tuon Kuuban, osoittaa, että se pystyy ruokkimaan itsensä 100%:sti omalla luomuviljelyllään - koska luomumaailmalla ei sitten olisi rikasta tehoviljelevää naapuria, josta tuoda puuttuvat elintarvikkeet ...

Työpaikkojen määrä ei varmasti ole tulevaisuudessa sellainen ongelma kehitysmaissa, että suunnitelmallisesti pitäisi pyrkiä alkeellisempaan ja tuottamattomampaan tekniikkaan missään asiassa. Eikä myöskään maataloudessa. Ellei sitten – piilotavoitteena – ole myös pitää kehitysmaiden asukkaat köyhinä? 

Ihmispääomavaltainen malli voitaisiin toteuttaa siirtymällä laajamittaisesti luonnonmukaiseen tuotantoon, joka vaatii enemmän ihmistyövoimaa.

Tällainen ”ihmispääomavaltainen malli” on käytössä kaikissa niissä kehitysmaissa, jotka
a)   eivät ole olleet ”vihreän vallankumouksen” piirissä
b)   jotka viljelevät de facto luomumenetelmin, pienin hehtaarisadoin
c)   jotka ovat maailman köyhimpiä

Ja näissä maissa tämä tavoite on hyvin kaukana …

Näin maaseudulla voisi työskennellä jopa 10–15 prosenttia väestöstä, joten maaseutu tuottaisi työpaikkoja eikä aiheuttaisi muuttovirtaa kaupunkeihin.

… koska siellä maaseudulla työskentelee nyt päinvastoin usein valtaosa väestöstä. Minimaalisin tuloin.  Paine muuttaa kaupunkeihin lähes syntyy siitä, että tuottamaton omavaraisviljely ei lupaa (nuorille) mitään hyvää tulevaisuutta.

Kun maataloudessa päästäisiin eroon kemikaaleista ja geenimuuntelusta, luonnon ja viljelyn monimuotoisuus lisääntyisi ja kansanterveys paranisi.

Nykyinen petrokemiallinen viljely – sekä geenimuuntelu – tuhoavat monimuotoisuutta.

Millä ihmeen tavalla?  Jos maataloudessa päästään eroon tehokkaista menetelmistä, tarvitaan tuotoltaan huonon luomuviljelymenetelmän vuoksi valtavasti lisää viljelyalaa. Se ei, varsinkaan globaalisesti, varmasti lisää luonnon monimuotoisuutta. Kun mitään osoitettavaa haittaa ei sen enempää ”kemikaaleista” kuin geenimuuntelustakaan ole, niistä luopuminen tuskin parantaisi kansanterveyttä. Pienemmistä sadoista johtuva ruoan puute taas varmasti heikentää kansanterveyttä.

Nykyinen järjestelmä pyrkii monessa suhteessa kustannusten ulkoistamiseen: länsimailta kehitysmaille, elintarviketeollisuudelta pienviljelijöille ja kuluttajille, ruoantuotannosta luontoon. Ihmispääomavaltaisella mallilla maksimoitaisiin pääoman yhteiskunnallinen tuotto ja ympäristöhyödyt. Tämä vaatii muutosta sekä arvoissa että politiikassa.

Kuulostaa retorisesti komealta, mutta tässä ruoka-asiassa ei mitenkään ”siirretä kustannuksia”

- länsimailta kehitysmaille (silloinkaan, jos sinne veronmaksajien rahoilla "dumpataan" ruokaa, vaikka se ei ole hyvä juttu)
- elintarviketeollisuudelta pienviljelijöille tai
- ruoantuotannosta luontoon (vielä nyt. Maailmanlaajuisessa luomussa kyllä!)

Kustannusten siirtäminen sekä elintarviketeollisuudelta että vaikka ”pienviljelijöiltä” kuluttajille on taas aivan OK, niin se pitää ollakin. Ilmiölle on kansantaloustieteessä keksitty nimikin. Sitä sanotaan kaupaksi.

”Ihmispääomavaltaisessa mallissa” eli luomun myötä nämä kustannukset kylläkin nousisivat kohtuuttomiksi, kaikille. Ja tietysti tämä kohdistuisi voimakkaimmin köyhiin. Sellaista muutosta ”arvoissa ja politiikassa” ei missään tapauksessa toivoisi.

Ympäristöhyötyjä ei saavutettaisi mitenkään.

Tuossa oli suurin piirtein kommentit niihin asioihin, jotka Kröger sanoi. Mutta siitä puuttuu vielä kommentti siihen, mitä Kröger ei sanonut, tai pikemminkin kysymys hänelle, jonka Norman Borlaug (tässä: Youtube) alunperin esitti:

koska luomuviljelyllä ei pystytä ruokkimaan kaikkia, mistä löytyvät ne noin 2 miljardia vapaaehtoista, jotka suostuvat olemaan ruokaa ilman?

***

Kaiken kaikkiaan Krögerin ajatukset ovat niin fantastisia, vailla realiteettien tajua, ideologian läpitunkemia, että on vaikea pysyä niitä kritisoidessa kohteliaana. Ja kun kaikki siinä on niin alusta loppuun väärin, on vaikea rakentaa lyhyttä, iskevää (ja kuitenkin kohteliasta) vastinettakaan, jonka HS suostuisi julkaisemaan. (Vai julkaisisiko HS vastinetta kumminkaan ... tätäkin kirjoitusta sinne kyllä tarjottiin ... pitäisi jaksaa, mutta ehkäpä - ja toivottavasti - tässä maailmanlaajuisessa taistelussakaan "sota ei yhtä miestä kaipaa" ... )

[Heikki Jokipii]

Krögerin kirjoitus on ehkä tulkinnanvarainen *) siinä, tarkoittaako hän, että luomuviljely pitäisi ottaa yksinomaiseksi malliksi maailmalle vai ei.  Olemme tulkinneet hänen niin tarkoittavan.

Mutta ellei hän niin tarkoittanut, odottaisi, että hän olisi hahmottanut jotkin rajat sille, paljonko luomua olisi.

Mutta sitten hän olisi päätynyt siihen ”dilemmaan”, josta kerroimme jo v. 2002 tässä artikkelissa:

"Kukaan ei ole sellaista väittänytkään"

Eli syitä siihen, miksi luomua ei sitten suositellakaan yleisenä ratkaisuna, on lähes mahdotonta sanoa, kertomatta siinä samalla syitä, miksi se ei ole oikeastaan kelvollinen vaihtoehto lainkaan. Jos esim. myönnetään, että luomun hehtaarituotto on ratkaisevasti tavanomaista heikompi, on aika vaikea perustella luomua  pienimuotoisenakaan ratkaisuna ”luontoa säästävänä”.
____________________

*) Sen voi jopa tulkita suositukseksi, joka koskisi vain Suomea: näin Suomi vastaisi "globalisaation tuomiin paineisiin"! Sellaisena se olisi kyllä sitten [kohteliaisuusfiltterin poistamia sanoja] Kirjoituksen otsikko, jossa puhutaan "globaalista työllisyydestä", puhuu kyllä tätä tulkintaa vastaan. Mutta toisaalta HS:ssa on piintynyt tapa, että toimittajat tekevät otsikot tai ainakin muuttavat kirjoittajien ehdottamia [nimim. "Kokemusta on"  ]

[Heikki Jokipii]

Maatalouspolitiikan professori, emeritus, Risto Ihamuotila kirjoitti 28.12.2010 Krögerile komean vastineen HS:n mielipidepalstalla, ja näin vapautti meidät velvollisuudesta tätä yrittää. Lainaan sen tänne nyt kokonaisuudessaan, jotta sekin on vastaavalla tavalla nähtävissä kuin Krögerinkin kirjoitus. Kommentoin joitakin kohtia.

Luomuviljelyyn siirtyminen on maatalousutopiaa

Ingressi: "Maailman elintarviketuotannon riittävä lisääminen on tulevan maatalouspolitiikan tärkein tehtävä."

Markus Kröger kirjoitti HS:n Vieraskynässä 24. 12., että maataloudessa pitäisi siirtyä luomuviljelyyn, joka tarjoaa runsaasti työpaikkoja ja säästää ympäristöä. Ajatus on sinänsä kaunis, mutta ikävä kyllä melkoista utopiaa.

Muutoin samaa mieltä – mutta en näe luomussa juurikaan mitään kauneusarvoja … 

Ihamuotila toteaa maailman tilanteen, ja vaihtoehdot:

Maailmassa on ennusteiden mukaan yhdeksän miljardia ihmistä vuonna 2050. Jotta näin suuri väestömäärä pystyttäisiin edes kohtuullisesti ruokkimaan, tulisi maailman elintarviketuotannon lisääntyä elintarvikejärjestö FAO:n mukaan puolitoistakertaiseksi jo seuraavien parinkymmenen vuoden aikana. Se on mahdollista vain merkittävällä uuden viljelysmaan käyttöönotolla tai tuotannon huomattavalla tehostumisella. Mahdollisuudet laajaan pellonraivaukseen ovat rajalliset, paitsi ehkä tropiikin sademetsissä. Niihin ei ilmasto- eikä muistakaan syistä tulisi enää koskea. Nykyisenkin viljelyalan säilyttäminen tuottavana on ilmeisesti vaikeutumassa.

Jos ilmastonmuutos tapahtuu alan tutkijoiden käsityksen mukaisesti, laajenee subtrooppinen korkeapaine maailman tärkeimpien viljelyalueiden ylle aiheuttaen kuivuutta ja satotason laskua. Muiden muassa Australian pitkäaikainen ja Etelä-Venäjän viime kesän katastrofaalinen kuivuus ovat tästä jo näyttönä. Niiden seurauksena viljan maailmanmarkkinahinnat hypähtivät korkealle, jota viljamarkkinoille ilmaantunut spekulointi on vielä lisännyt.

Ilmastonmuutoksen osalta tuo voi pitää paikkansa, vaikka teoria ihmisen osuudesta asiaan osoittautuisikin liioitelluksi. Sääolosuhteet esim. Afrikassa ovat olleet vaikeita ja yllätyksellisiä tuhansien vuosien ajan, ja saattavat olla jatkossakin, hiilidioksidista riippumattakin.

Näyttääkin siltä, että lähes ainoa tie maapallon väestön ravinnonsaannin edes jonkinlaiseen turvaamiseen edellyttää tuotannon merkittävää tehostamista. Siihen ei luomumenetelmin valitettavasti päästä. Tarvitaan lannoitteita ja muita tuotantovälineitä nykyistä enemmän, erityisesti kehitysmaissa.

Myös maataloustutkimusta on tehostettava. Geenimuuntelulla voi siinä olla merkittävä asema. Ihmisiä on koetettu saada pelkäämään tätä menetelmää. Biotekniikan käyttö kyllä hyväksytään lääketieteessä, mutta ei ravinnontuotannossa. Se on merkillistä. Kaikki nykyiset viljelykasvit ovat geenimuuntelun tulosta ja kaukana alkuperäisistä kantamuodoistaan.

Jos geenimuuntelun avulla saadaan kasvit vastustuskykyisiksi tuholaisille, päästäisiin eroon myrkkyjen käytöstä. Jos viljoihin saataisiin siirrettyä hernekasvien typensidontageeni, voitaisiin typpilannoitusta merkittävästi vähentää. Viljelykustannukset pienenevät ja samalla lähennytään luomua, kun kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita tarvitaan entistä vähemmän. Jos kasvien kuivuudenkestävyyttä pystytään parantamaan geenimuuntelulla, voisi sillä olla ilmaston muuttuessa ratkaisevaa merkitystä.

Minusta on hyvä ilmaisu, ja luultavasti oikea arvio, että tuon viljakasvien typensidontaominaisuuden keksimisen jälkeenkin typpilannoitusta luultavasti voidaan vain ”merkittävästi vähentää”, ei siitä kokonaan luopua. Lisäksi ko. keksintö on vasta laboratoriovaiheessa, ei vielä kovin lähellä tuotantoon ottamista. Typpilannoitteen ohella on tietysti muitakin lannoitteita, mm. tämä lannoitteiden ”murheenkryyni”, fosfori.

Maailman elintarviketuotannon riittävä lisääminen on tulevan maatalouspolitiikan tärkein tehtävä. Tavoite on myös poliittisesti keskeinen, sillä jos asiassa ei onnistuta, voi seurauksena olla pahoja rauhattomuuksia kehitysmaissa ja paineita ennalta arvaamattomiin muuttoliikkeisiin.

Juuri näin. Jos tavoiteltaisiin Krögerin ”idylliä”, tuloksena voisi olla tämän tyyppinen painajainen.

Suomessa maatalouden harjoittamisen edellytykset ilmeisesti paranevat kasvukauden pidentyessä ilmastonmuutoksen seurauksena.

Omassa maatalouspolitiikassamme on määriteltävä, miten sinänsä vaatimaton vastuumme maailman elintarviketuotannon riittävyydestä hoidetaan.

Ihamuotila ei sitä suoraan sano, vai sanooko rivien välissä, mutta minä sen nyt ainakin sanon: jos Suomen maatalouden väkinäinen ohjaaminen luomun suuntaan pienentäisi satoja, eräs sen seuraus voisi olla, että myös Suomi joutuisi tuomaan enemmän ruokaa ulkomailta, ja näin osaltaan heikentäisi ruoan yleistä riittävyyttä maailmalla. Tietysti vain hiukan, mutta heikentäisi kuitenkin.

Joka tapauksessa kiitämme Risto Ihamuotilaa tästä kirjoituksesta, joka näin pitkästä aikaa toi myös järjen äänen ja  tosiasiat mukaan tähän viimeaikaiseen yleiseen ”luomuhypetykseen”, myös ja erityisesti HS:n palstoilla.

PS. 31.12.2010: Nyttemmin Ihamuotilan kirjoitus löytyy (yhtenäisenä) myös täältä.

[Heikki Jokipii]

Tuo Ollilan työryhmän 50% luomuvisio on Suomen osalta jo käytännössä unohdettu, mutta nyt IFOAM visioi samaa koko EU:n osalta. Ja Suomen Luomuinstituutti ei näe tässä mitään hassua?

Luomun tiekartta kestävään ruoka- ja viljelyjärjestelmään Euroopassa

Euroopan luomusektorin etujärjestö IFOAM EU esitteli konferenssissaan Tallinnassa 5.-6.9.2017 tuoreen strategiansa, jonka avulla toteutetaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteita siten, että puolet Euroopan viljelyalasta on siirtynyt luomuun vuoteen 2030 mennessä.

Tuossa olisi oikeastaan Luomuinstituutille ihan tehtävä. Se laskisi - etukäteen, ennen kuin tuota ryhdyttäisiin toteuttamaan - paljonko Eurooppa tuossa skenaariossa joutuisi tuomaan ruoastaan ulkomailta.

Ja kun tässä tarkoitetaan luomutukien massiivista lisäämistä...

EU:n maatalouspolitiikan edellytetään jatkossa ottavan huomioon nykyistä paremmin viljelyn ympäristövaikutukset, jolloin luomuviljelyn tuottama yhteinen hyvä ympäristölle ja yhteiskunnalle kompensoitaisiin nykyistä paremmin verrattuna tavanomaisen viljelyn tukijärjestelmään.

... niin Luomuinstituutti voisi laskea senkin rahamäärän, mitä Euroopan veronmaksajien olisi maksettava.

Se voisi olla jo liikaa vaadittu, että instituutti arvioisi tuon "yhteisen hyvän ympäristölle": mikä on sen arvo, onko sitä?

[Heikki Jokipii]

Tässä Tuomo Tupaselan haastattelussa Luken sivustolla ...

Pilottihallista eurooppalaisen luomutuotannon näköalapaikalle

... Tupaselan vastaus tähän ei hyvin ylimalkaisena oikeastaan ole kovin mielenkiintoinen, mutta mielenkiintoinen on tämä itse kysymys:

Euroopan luomusektorin etujärjestö IFOAM EU tuoreen strategian mukaan puolet Euroopan viljelyalasta on siirtynyt luomuun vuoteen 2030 mennessä. Millaiseen suuntaan luomua pitäisi mielestäsi viedä Suomessa ja Euroopassa?

Luke tai ainakin haastattelija otti siis tosissaan ja vakavissaan nuo IFOAM:in pilvilinnat!

Jos kysymys esitettiin noin, tietysti Tupaselalla olisi ollut mahdollista ja asiaan kuuluvaakin vastauksessaan vähän toppuutella. Mitä hän ei tehnyt, mikä pantakoon näin merkille. Tässä kohtaa hänen vastauksessaan kyllä tietty asiantuntemus vilahtaa:

Tällä hetkellä EU:n sisäinen tuotanto ei riittäne kattamaan kasvavaa kysyntää.

Kun yli puolet myydystä luomusta tuodaan. Mutta mistä se johtuu, ja onko se muuttumassa tai muutettavissa, sitä hän ei analysoi. Tai sitä, mitä muutoin seuraisi tuosta visiosta, toteutettuna,  Euroopan ruokahuollolle. Ja osin maailmankin!

[Heikki Jokipii]

Lähti sitten tämä sähkökirje.

***

Tuomo Tupasela
Luke


Hei/päivää

Vastasit Luken haastattelussa kysymykseen, jossa viitattin IFOAM:in yltiöpäiseen suunnitelmaan, että EU:n viljelyalasta olisi puolet luomua v. 2030, vain niin, että tarkastelit luomuviljelyä.


Mikä on käsityksesi siitä, mikä olisi Euroopan ruokahuollon kokonaistilanne, jos tuohon vuoteen mennessä puolet viljelyalasta tuottaisi alle puolet nykyisestä ruoasta, ehkä kolmanneksen, ehkä jopa vähemmän (kuten Suomessa)?

Ystävällisesti, mutta tiukasti vastausta vaatien

Heikki Jokipii

puheenjohtaja
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa - Turvattu Luonto ry

[Heikki Jokipii]

Tupasela vastasi:

Kuten huomasit, olen enemmänkin elintarviketeknologi ja aistinvaraisen arvostelun tutkija, kuin maanviljelyksen asiantuntija. Olen kuitenkin tietoinen erilaisista näkemyksistä siitä miten käy, jos luomun määrää kasvatetaan ja pystyykö Eurooppa tuottamaan tarpeeksi oman ruokahuoltonsa varmistamiseksi?
 
Sillä tietämyksellä mikä minulla on tällä hetkellä, niin en voi valitettavasti vastata kysymykseesi, mikä on minun näkemykseni asiasta. Oletan, että minun työnkuva EGTOPissa tulee fokusoitumaan enemmän elintarvikeprosesseihin ja laatuun. Siinä sivussa tulen aivan varmasti oppimaan myös lisää EUn ruokahuollosta ja luomusta osana sitä.

Tämä vastaus täytynee nyt hänen osaltaan hyväksyä, enempää tivaamatta.

[Heikki Jokipii]

Tässä Tupaselan uudessa matkaraportissa ei ole paljon  uutta tietoa ...

Matkaraportti: 5th Organic Processing Conference

... mutta onpahan se, että tämä 50% tavoite otetaan siellä edelleen näin tosissaan:

Avaussession aiheena oli miten saavuttaa 50% luomupeltoala vuoteen 2030 mennessä. Avauspuheen piti Eduardo Cuoco (IFOAM EU director). Keskustelussa oli aiheina mm. pitäisikö isot elintarvikeyritykset saada mukaan yhteistyöhön, eikä kilpailla niiden kanssa. Luomukulutusluvut vaihtelevat eri maissa – Pohjoismaissa hyviä –Etelä-Euroopassa alhaisemmat. Tulotasot vaikuttavat luomun käyttöön. Kauppa ei välttämättä näe bisneksessään eroja luomun ja tavanomaisen välillä. Luomutiedotusta ja tietoa pitäisi saada kouluihin.

Eli tarkasteltiin vain sitä, miten tuo kaupallisesti ja organisatorisesti saataisiin aikaiseksi. Ei sitä, mitä sitten tapahtuisi. Ei siis vastauksia kysymykseemme Tupaselalle, edellä.

Jos konferenssissa hyvinkin onnistuttaisiin sen itselleen asettamissa tavoitteissa  ...

Tänä vuonna konferenssissa otettiin huomioon innovatiiviset välineet (digitalisaatio), joiden avulla luomutoimijat voivat parantaa laatua sekä varmistaa avoimuuden ja jäljitettävyyden arvoketjussa. Konferenssissa tarkasteltiin myös luomualan suuntauksia ja tulevaisuuden näkymiä.

... niin mitä hyötyä Euroopalle olisi, jos eräs erittäin pieni osa sen ruoasta olisi jotenkin "laadukkampaa" tai "jäljitettävämpää", jos (omaa, itse tuotettua) ruokaa sitten yhteensä olisi liian vähän? Pitääkö, sopiiko Suomen Luken olla mukana tällaisessa?

[Heikki Jokipii]

IFOAM ei ole tästä visiostaan luopunut:

Matkakuulumisia Euroopan luomukonferenssista Itävallasta (25.-26.9.2018, Vienna, Austria )

Luomutuotannon kasvu jatkuu vahvana Euroopassa kulutuskysynnän kasvun seurauksena. Konferenssissa nousi useassa puheenvuorossa esille kasvu ja kasvutavoitteet. IFOAM on asettanut tavoitteeksi luomutuotannon ja agroekologisiin menetelmiin pohjautuvan maataloustuotannon  kasvattamisen  50 % Euroopan peltopinta-alasta vuoteen 2030 mennessä. Keskusteluissa todettiin, että tämä kunnianhimoinen, mutta saavutettavissa oleva tavoite on tärkeä.

Eikä tuon matkaraportin tekijä Luomuinstituutin Sari Iivonen myöskään aseta sen järkevyyttä ja tärkeyttä kyseenalaiseksi.

Mietitiinkö siellä jo jotain uudenlaista, uusia keinoja sallivaa luomua, "Luomu 3.0:a"?

Myös luomutuotannon sääntöjä pitää olla mahdollista kehittää, jotta sääntely antaa tilaa tutkimus- ja kokemusperäiselle tuotannon kehittämiselle. Tarvittaessa myös tuotannon pääperiaatteita täytyy olla mahdollista tarkastella uudelleen, totesi IFOAM EU:n presidentti Jan Plagge.

Sillä nykyisillä säännöillä tuon IFOAM:in tavoitteen toteutuminen kyllä tarkoittaisi Euroopan ruoantuotannon romahtamista. Minkä Sari Iivosen ja muiden konferenssiin osallistujien kyllä täytyy hyvin tietää. Mutta varmaankin sen sanominen ulos tuollaisessa tilaisuudessa tai sen selostamisenkin yhteydessä olisi etikettivirhe?


PS. Tämäkään ei Iivosta mitenkään hätkäytä tai anna aihetta selityksiin (lihav. HJ):

Retki jatkui luomuviinintuotantoon tutustumisella Nikolaihof Wachau (www.nikolaihof.at) viinitilalla. Tila on 2000 vuotta vanha ja siellä oli vieläkin käytössä roomalaisten rakentama viinikellari, jossa tilan biodynaamisesti tuottamat valkoviinit saavat kehittyä tammitynnyreissä.

Vertaa siihen, mitä sanottiin asiasta toisessa keskustelussamme. Minä ja "JösseJänis" (Agronetissä).

[Heikki Jokipii]

Löysin tällaisen twiitin:

Robert Wager
@RobertWager1
·
2. elok.
and the JRC report found 100% organic food production would raise the cost of food 600%.

Valitettavasti tuossa ei ollut lähdeviitettä tai linkkiä itse raporttiin. JRC on kyllä EU:n tutkimuslaitos:

http://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/simple-search?query=Organic+food&sort_by=dc.date.issued_dt

Jatketaan etsintöjä, kiinnostus heräsi.

[Heikki Jokipii]

Juuri virkaansa astuneen luomukomissaarin mietteitä:

EU’s new agriculture Commissioner vows to promote organic farming

According to Wojciechowski, there are more than 12 million hectares of organic production in the EU across 200,000 farms, but the production and uptake of organic food differ considerably between member states, with rates of consumption of organic produce varying between 10% and 0.5% across the EU.

Eli esteenä unelmalle on se, etteivät ihmiset osta tarpeeksi luomuruokaa. No, sitten on ihmiset laitettava ostamaan:

He highlighted that organic agriculture is currently “difficult to obtain” for many people and that price is often a considerable constraint for consumers.

Asked by EURACTIV, Wojciechowski said that “consumption is the main barrier to the development of organic in Europe” and that this problem lies in the market, especially involving issues regarding how to sell organic products.

He added the solution to this lies in the second pillar of the CAP, which he said should have an “instrument for intervention to support organic farming” which not only includes farmers but also extends to consumers and the promotion of organic food.

Mitä toimenpiteitä hänellä lieneekin mielessään, hänkin siis Suomen luomuviranomaisten tavoin katsoo, että on täysin luvallista ja oikein ohjailla kansalaisten kulutusvalintoja.  EU:n toimesta. Unionin on jollakin tavalla suostuteltava kansalaisensa ostamaan kalliimpaa ruokaa.

[Heikki Jokipii]

Luomu-EU:ta pyritään edelleen rakentamaan:

The impact of the new CAP on organic farming

However, while industrial agriculture, geared towards mass food production and maximising profits continues to dominate, organic farms are gaining increasing popularity among both farmers and consumers in the EU.

This trend is set to continue as the new European Commissioner for Agriculture, Janusz Wojciechowski, has announced support for organic agriculture during his five-year term of office.

“One of my priorities will be to develop an action plan for organic farming,” said Janusz Wojciechowski in his first speech as EU Commissioner at the AGRI Outlook conference on December 10 in Brussels.

Tuossa on sellaista mielikuvien luomista ja  niillä ratsastelua, että se on vain teollinen viljely, joka pyrkii voittojen maksimoimiseen. Korkeat luomun hinnat ja erityiset tuet taas ovat merkkejä jostain muusta, jalommasta tarkoituksesta? Niinkuin tämä raha:

The EU and individual member states support organic farming through subsidies from the second pillar of the Common Agricultural Policy, which is dedicated to rural development. Within the EU, on average 6.4% of the budget for agricultural and climate action is spent on this type of production, but the exact amounts vary from country to country.

Sekin siis ilmastorahaa?

[Heikki Jokipii]

Pyrkimys Luomu-EU:ta kohti elää edelleen:

EU plans growth in organic farming to enhance biodiversity

Jo tällaisten ehdotuksienkin arvioimiseksi EU:lla pitäisi olla käytössään ne ehdottamamme yhtenäiset luomusatotilastot.

The EU could set a target of one-quarter of agricultural land in Europe to be farmed organically by 2030, with an additional goal of reducing the use of chemical pesticides by 50%.

(lihav. HJ)

Ihan suomalaisen laskelmien pohjalta, tuossa ehdotetaan siis, että unioni selviäisi lähes viidenneksen pienemmällä ruokamäärällä. Tai ei ainakaan tuottaisi sitä osuutta itse.

[Heikki Jokipii]

MT kertoo saman suomeksi:

Miltä näyttää EU:n toivoma vihreämpi maatalous? Komission suunnitelmissa torjunta-aineiden määrät puolittuisivat ja luomupinta-ala nelinkertaistuisi

EU:n jälleenrakennus koronaviruksen jälkeen pitää tehdä vihreästi, komission puheenjohtaja painottaa.

Euroopan komissio suunnittelee leikkaavansa torjunta-aineiden ja antibioottien käytön puoleen EU:n nykytasosta, komissiosta vuotanut alustava lainsäädäntöpaperi kertoo.

Ehdotukset ovat osa EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa (Green Deal), joka sysää Eurooppaa hiilineutraaliksi 2050 mennessä.

Haluatko jatkaa lukemista?

Tällä kertaa haluaisin. Ja jatkankin, jollakin tavalla.

Sillä tuo on aika järkyttävä esimerkki siitä, miten luomuväki on onnistunut kähmimään, "keittiön kautta" niin sanoakseni, tavoitteensa EU:n ohjelmaan. Tai vielä onneksi vain luonnokseen: tuota ehtii vastustaa! Emmekä vastustuksessamme luultavasti jää yksin.

Sen lisäksi, mitä edellisessä puheenvuorossa tuotiin esille Euroopan ruoan tuotannosta, on huomattava:

- projekti torjunta-aineiden itseisarvoiseksi vähentämiseksi ei ollutkaan mikään erillinen ja neutraali juttu, vaan osa tuota luomupakettia. Sitä me jo vähän aavistelimmekin.
- käsittämätöntä, että luomua yhä myydään välineenä hiilineuraalisuuteen, vaikka tutkimusta kasaantuu tätä ideaa vastaan
- yleisemminkin tuntuu ikävältä ja osin toivottomalta, että noin korkealla päättäjätasolla voidaan luomua pitää "vihreänä", so. ympäristöystävällisenä ratkaisuna.

***

Asia on kyllä ehkä jo parin viikon sisällä tulossa viralliseen käsittelyyn. Mutta eri puolilta on tullut tietoja, että lopullista päätöstä tullaan koronakriisin takia lykkäämään.

[Heikki Jokipii]

Pro Luomun tiedote/uutinen on suorastaan voitonriemuinen:

Luomu kestävän ruoantuotannon veturiksi EU:n uusissa strategioissa

Ei — PIIP! – tuon ei saa antaa tapahtua!

Komission suunnitelmasta kertoo myös Euractiv:

New food policy to triple amount of agricultural land farmed organically by 2030

Mutta se kertoo myös epäluulosta suunnitelman suhteen:

However, farmers association COPA-COGECA appeared to criticise the inclusion of targets in the strategy, tweeting “why do targets come before impact assessments? What will happen with the impact assessments show that they are not realistic? How to achieve this if alternatives are not readily available but need time/investment to be developed?”

This sentiment was echoed by Géraldine Kutas, director-general of the European Crop Protection Agency, who stressed that targets must “be realistic and science-based ensuring the desired outcomes in terms of biodiversity preservation, safeguarding health, and agricultural production.”

Ja hyvin on tuo sanottu. Tuo päämäärä on todellakin asetettu tietämättä ja arvioimatta, mitä sen toteuttamisesta seuraa. Nyt keskustelun siitä pitää alkaa, Euroopan laajuisesti. Koska sitä keskustelua mitä ilmeisemmin ei ole käyty tuon suunnitelman valmisteluvaiheessa.

Tästä todennäköisestä seurauksesta meillä oli jo edellä aavistus:

Ihan suomalaisen laskelmien pohjalta, tuossa ehdotetaan siis, että unioni selviäisi lähes viidenneksen pienemmällä ruokamäärällä. Tai ei ainakaan tuottaisi sitä osuutta itse.

Ja jos tuo ei toteudu, on asialla toinen ilmeinen seuraus. Joka on tekemisissä sen kanssa, jonka jokainen Euroopan yli lentänyt tietää: juuri mitään muuta ei alapuolella näy kuin peltoa, peltoa ja peltoa.

***

Tämän vastustaminen on sitten kyllä ihan Tehtävä Suomelle:

Luomualan kattojärjestö IFOAM EU:n mukaan 25 % tavoite on mahdollista saavuttaa, mikäli tukipolitiikka on luomulle suosiollinen. Suomessa luomuviljelty peltoala on jo selkeästi EU:n keskiarvoa suurempi, joten tavoitteen saavuttamiseen on hyvät edellytykset.