Suomesta "luomumaa"?

[Heikki Jokipii]

Mielenkiintoisesti myös Saksakin on hallitusneuvotteluissaan asettanut tavoitteen luomualan lisäämiseksi juuri 20 prosenttiin eli samaan kuin Suomessa. Olisivatko luomumielisetkin hallitukset tietoisia siitä Ruotsin SLU:n tuloksesta, että juuri sillä tasolla (mutta ei ehkä merkittävästi vielä sitä ennen) maan viljelysmaa alkaa kokonaisuutena ravinteistaan pikkuhiljaa köyhtyä? Olisiko näillä hallituksilla siis vähän pitkäjänteistä ajattelua asiassa? Tai sitten ei: valitaan vain lähin tai toiseksi lähin nykyistä ylempi kymmenluku ja asetetaan se.

Saksan korkeammasta luomukysynnästä johtuen tuo tavoite saattaisi näyttää näennäisesti perustellulta. Mutta omavaraisuus sillä saavutettaisiin vain luomun osalta, kun teoreettisesti luomun tuontia voitaisiin siellä vähentää. Mutta kun samalla kokonaistuotanto vähenisi, täytyisi sitten lisätä tavanomaisten elintarvikkeiden tuontia!

Luomutuotteiden tuonti taitaa kuitenkin Saksan tapaisessa maassa olla suhteellisesti edullisempaa? Koska luomu on työvaltaisempaa, ja palkat Saksassa tietysti korkeita. Sama asetelma on tietysti Suomessakin. Myös ja nimenomaan tuonnin osalta.


PS. 17.2.18: Eräässä saksalaisessakin arviossa tuosta tavoitteesta ja glyfosaattikiellon vaikutuksesta oli täsmälleen sama arvio: ruoan tuonti Saksaan kasvaa.

[Heikki Jokipii]

Pro Luomun saamista ja keräämistä twiiteistä:

Joni Laiho, Puhdistamo: Toivottavasti luomukeruuala lisääntyy, paljon mahdollisuuksia Suomen maabrändille. Tässä seuraava Nokia.

Ei tarvinne kommenttia.

[Heikki Jokipii]

Tässä maalaillaan lisää hankkeen hyödyistä ...

Pohjois-Karjalan metsien luomusertifiointi käynnistyy – saadaanko myös tukkipuuhun luomuleima?

... joka ehkä tiivistyy hyvin tähän kuvatekstiin.

Luomusertifoidussa metsässä kasvava tatti voisi saada kylkeensä nykyistä paljon korkeamman hintalapun.

*)

Lisäykseni: sikäli kuinka ulkomaalaiset sen suostuvat maksamaan. Tämä lisäidea perustuu kyllä myös ajatukselle ...

Luonnontuotteiden luomusertifioinnin lisäksi hankkeessa selvitetään edellytyksiä sertifioinnin hyödyntämiseksi ja brändäämiseksi myös rakennuspuun markkinoinnissa.

– Yksikään toimija ei ole vielä toteuttanut luomusertifiointia puutavaralle tai puutuotteille kuten rakennuspuulle, vaikka sertifiointia hyödynnetään jo koristekasvituotannossa, esimerkiksi joulukuusten viljelyssä. Suomesta viedään huomattavia määriä puutavaraa ja jatkojalosteita Aasiaan ja Keski-Eurooppaan muun muassa rakennus-, puusepän- ja huonekaluteollisuuden käyttöön. Jos luomutukkipuulle saadaan rakennettua käytännössä toimiva malli, voidaan aikaansaada merkittäväkin imagotekijä suomalaiselle metsä- ja puualalle. Markkinoilla tämä voi tuoda puuntuottajille ja pk-yrityksille arvonlisää heidän tuotteilleen, toteaa professori Erkki Verkasalo Lukesta.

(linkin lisännyt HJ)

... että ne ulkomaalaiset ovat puu- eli pölkkypäitä. Suomalaisiakin toki saadaan höynäytettyä**), mutta en silti osaa kuvitella heidän haluavan asua luomumökissä, joka on sisustetty luomumööpelein (joilla molemmilla olisi tietysti luomuhinta).

Viennistä ja vientihinnoistahan on kyse:

Vaikka Pohjois-Karjalassa toimii Suomen suurimpia luonnontuoteyrityksiä, joiden tuotteista pääosa menee vientiin, ei Pohjois-Karjalan alueella ole vielä toteutettu metsien luomusertifiointia.

(lihav.HJ)

Mutta tuon asian kustannuksia eli haittoja ei tuossakaan analysoida. Eikä asian volyymia, jonka olemme edellä arvioineet  kovin pieneksi. (Tässäkin asiassa odottelemme Pro Luomun Luomu Suomessa 2017 -yhteenvetoa.)

__________

*) alkaisi olla sosiaalinen tilaus tutkimukselle, mitä torjunta-ainejäämiä tms. on tavanomaisessa tatissa, verrattuna sertifioituun luomutattiin. Tai vastaava ero metsästä kerätyssä mustikassa? Vai onko se isänmaallinen salaisuus: ulkomaalaisille ei pidä kertoa, ettei mitään eroa ole? (Puhumattakaan tietysti tavanomaisen ja luomupuutavaran vertailusta!)
**) kuten tuosta luomujoulukuusiesimerkistä voi huomata!

[Heikki Jokipii]

Mistähän tuollaisista vertailututkimuksista voisi kysyä? Siis onko sellaisia olemassa, edes ajateltu? Eviraltako?

Vai kysyisikö tuolta itse hankkeelta? Saman tien kun kysyy muitakin tarkennuksia:

- paljonko rahaa hankkeeseen sijoitetaan? Yhteiskunnan ja muuta?
- mitä siitä odotetaan? Ihan rahassa?

Tietysti, ellei luomumarjoissa, sienissä jne. ole osoitettavissa mitään eroa eikä siten etuakaan, seuraa siitä se kiusallinen moraalinen kysymys, voiko valtio osallistua tällaiseen hankkeeseen.

[Heikki Jokipii]

Tiedustelu noista asioista - ottamatta vielä esille asian moraalia - on nyt lähetetty Lukelle, siihen osoitteeseen, johon ko. Luken uutisessa lisätiedustelut kehotettiin ohjaamaan.

[Heikki Jokipii]

Kärkisijaa siinä, miten paljon luomupinta-alaa on suhteessa luomumyyntiin, pitää hallussaan joko Suomi tai Eesti.

Siinä kisassa Eesti eli Viro on nyt vienyt kyllä voiton (Maaseudun Tulevaisuus):

Virossa yli tuhannen hehtaarin maatilat jyräävät - luomua liki viidennes peltoalasta

Maksumuurin takana, mutta tuossa tuli jo tuo tieto. Luomuruoan kulutus tuossa maassa on yhä minimaalista, tuskinpa edes yhtä prosenttia kaikesta. Se siis vie luomunsa, tiettävästi mm. Suomeen. Esim. luomukauraansa (joka kyllä täältäkin jatkaa matkaansa).


Pieni korjaus, joka ei poista itse perusasiaa. Siiskosen ym. vertailututkimuksen (2017) mukaan luomun osuus kulutuksesta v. 2016 olisi kuitenkin ollut 1,6% (21.11.17) Siellä siis peltoalan osuus on yli kymmenkertainen, meillä vain noin viisinkertainen, kulutuksen %-osuuteen nähden. Tosin Tallinnassa suomalaisten turistien syömä luomu varmaankin lasketaan virolaisten kulutukseksi? Ja tuliaisiksi ostamakin?

Tässä Turun Sanomien artikkelissa on pari lisätietoa asiasta, lukijakirjoitus:

Lukijalta: Viroon vietiin tuhansia maatalouskoneita

Suomen Biodynaaminen yhdistys ry aloitti luomuneuvonnan Virossa jo 1988. Vuotta myöhemmin saimme valtion rahoittamalta Lähialueyhteistyö-organisaatiolta lupauksen seitsemän vuoden neuvonta-apurahasta, ja se myös toteutui.

Eli luomun lisäämistä tuettiin - vieläpä sen taikauskoisimmassa muodossa - Suomen valtion varoin. Tulosta tuli näin:

Luomuviljely on edennyt ripeästi ja se ohitti Suomen jo 2014. Nyt luomun osuus on jo 17 prosenttia (Suomessa 11) peltoalasta, mikä on kolmanneksi eniten Euroopassa.

Kasvu jatkuu voimakkaana. Viron metsistä 25 prosenttia on sertifioitu luomumetsiksi. Siinä Viro on maailman ykkönen.

Käytännössä Viro on tuolla vetänyt maton alta Suomen siltä kuningasidealta, että maamme saisi kilpailuetua luomukeruualueilla. Eri asia on sitten, saako Virokaan tuosta mitään merkittävää hyötyä.

Tämä on joka tapauksessa jo myöhäistä:

Siinä mallia Suomellekin.

Seppo Lohtaja

Luomukonkari, Uusikaupunki

Luultavasti varsinaisessa viljelyssäkin. Suomalainen {vientiin menevä, sen ... ylpeys?) luomukaurakin on jatkossa todennäköisesti yhä enemmän viljelty Virossa.

***

Suomi antoi apua Virolle (yhteiskunnallisten) tieto- eli atk-järjestelmien rakentamisessa. Nyt asiantuntijoiden mukaan Viro on mennyt asiassa Suomen ohi, ja Suomen kannattaisi ottaa Virosta oppia. Ehkäpä, mutta tuossa luomuasiassa Suomen ei kannata.

[Heikki Jokipii]

Luomumaa-tavoitteen lisäksi on tällaisia maakunnallisia tavoitteita:

Kainuun Sanomat: Tie luomun supermaakunnaksi katkesi Vaalan lähtöön

Jossa siis Kainuun osalta tuli tuo "takaisku".

Kainuun tuo luomun supermaakuntatavoite 30% meni yhä kauemmas viime vuonna 2017. Kun se Eviran mukaan v. 2016 lopussa oli vielä 24%, oli se vuoden 2017 lopussa enää 18,7%. Suuri on prosenttina  edelleen, mutta hehtaareina toki aika vähän, eli 4 836 (sis. siirtymävaiheen alan).

Olisiko nyt kyse aidosta aidosta innostuksen romahtamisesta (eikä vain kuntien siirrosta toiseen maakuntaan tms.). Vähennystä oli 22%,  varsinaisessa luomualassa 11% ja siirtymävaiheen alassa aika huimat 68% (!).

Vielä tässä Kainuun ELY-keskuksen kirjoittamassa jutussa ...

Luomulla pitkät perinteet Kainuussa − luomupuuron maailmanennätys tehdään 6.9.2017

... joka oli päivätty myös 6.9.2017, ei tuo raju pudotus näkynyt, siinä käytettiin tällaisia tilastolukuja:

    Faktaa:

        Kainuussa 113 luomutilaa
        Luomupeltoa 5400 hehtaaria
        Kainuulaisen luomutilan keskikoko noin 53 hehtaaria
        Eniten nurmipinta-alaa (4432 hehtaaria)
        Seuraavaksi eniten viljellään kauraa (331 hehtaaria)

Nyt alkaa olla jo kiinnostavaa. Löytyisikö asiasta netistä analyysi? Tai tietoa muualta? Tosin Eviran tilastojen mukaan vuodenvaihteessa oli siellä 111 luomutilaa (uusia 1, lopettaneita 4) niin eihän tuo vähennys tuosta periaatteessa vaadi kuin 1-2 hyvin suuren tilan lopettamisen (tai luopumisen jo siirtymävaiheen aikana). Niin siinä on tainnut käydäkin: luomutilan keskikoko oli nyt 43,6 ha, vähennystä 19%. Onko tällä siis tarina?

***

Erittäin hyvin tuo luomuala yhä riittää tai riittäisi Kainuun oman luomukysynnän tyydyttämiseen! 

[Heikki Jokipii]

Tuota Eviran raporttia selatessani silmäni löysivät myös toisen prosentuaalisesti merkittävän luomumaakunnan, eli Ahvenanmaan (luomupinta-alan osuus 23%), jossa kehitys oli ollut lähes samanlaista: siirtymävaiheesssa oleva ala oli v. 2017 pudonnut 65%.

Ehkä siinäkin on oma tarinansa? Se ei välttämättä ole samanlainen kuin Kainuussa.

PS. Ei ehkä liity lainkaan edellisiin, mutta Agronetissa mainittiin huhu, että luomusopimuksia ei enää tehtäisi niin helposti kuin ennen. Että valtiovaltaa olisi ruvennut hirvittämään kustannusten kasvu? Mutta korostan, että se on huhu, niin kauan kuin emme saa sille mitään virallista vahvistusta.

[Heikki Jokipii]

Tässä raportissa ....

Toimialaraportti: Suomella mahdollisuus profiloitua luomuluonnontuotteiden kärkimaaksi

... tai ainakaan tässä uutisessa ei ole oikeastaan mitään konkreettista perustelua sille, että juuri luomuluonnontuotteet olisivat hyvä bisnes Suomelle.

Kerrotaan kyllä, että yleisesti luomutuotteiden myynti kasvaa. Kerrotaan kyllä, että luonnontuotteet yleisesti menevät kaupaksi.

Mutta se perustelu puuttuu, miksi Suomi tässä pärjäisi paremmin kuin esim. Viro.

Kahteen kertaan on mainittu valtava luomukeruualue, mutta onko se asiassa auttanut ja auttaako se?

– Suomella on hyvä asema luonnontuoteluomussa. Suomi paistattelee maailman kärjessä maana, jossa on eniten luonnontuotteiden luomukeruualueita. Suuret alueet antavat mahdollisuuksia kerätä useita eri luonnontuotteita luomusertifioituna. Toistaiseksi merkittäviä määriä kerätään vasta mustikkaa, puolukkaa, lakkaa ja mahlaa, kertoo luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne Ristioja Lapin ELY-keskuksesta.

Luen tuosta, että toistaiseksi eipä juuri ole auttanut. Kun valtaosa luomuviennistä on kauraa, ja viimeinen tieto koko luomuviennistä on se n. 10 miljoonaa euroa, ei luomumarjojen ja muiden luomukeruutuotteiden taloudellinen merkitys voi suuren suuri olla. Tämäkin asia täsmentyy, kun Luomu Suomessa 2017 -kooste ilmestyy.

[Heikki Jokipii]

Tätä hanketta jatketaan edelleen ja valtiovaltakin on tiiviisti mukana:

Metsien luomubrändäys käyntiin

Vakuuttuneina siitä, että tästä on Suomelle hyötyä ja tämä onnistuu:

Hankkeen vastuututkija Henri Vanhanen Lukesta uskoo, että metsien tuotteissa luomusertifikaatti on kilpailuetu lähinnä vientimarkkinoilla.

– Meille suomalaisille metsän puhtaus on itsestäänselvyys, mutta maailmalla luomubrändille on kasvava kysyntä. Se on sekä huomattava arvonlisäys että kilpailuetu.

Viime vuoden heikot tulokset asiassa eivät näytä yhtään masentaneen. Jos niitä edes hankkeessa noteerattiin lainkaan.

Tällä hankkeella näyttää olevan ainakin henkinen yhteys brändivaltuuskuntaan vuodelta 2010:

Vanhanen toivoo myös, että luomubrändi tulevaisuudessa yhdistettäisiin maailmalla Suomi-brändiin.

[Heikki Jokipii]

Luomuliiton lausunto luomukeruualueista on niin pitkä ja yksityiskohtainen ...

Lausunto: Luomukeruuohjeiden luonnoksesta

... että taidetaanpa ihan laiskuuttamme jättää tällä kertaa kommentoiminen väliin.  Varsinkin kun koko asia ei taida olla vaivan väärti. Vaikkei siitä paljon vaivaa olekaan. Ks. myös arviot tässä triidissä, edellä.

[Heikki Jokipii]

Luomumaa-tavoitteen lisäksi on tällaisia maakunnallisia tavoitteita:

Kainuun Sanomat: Tie luomun supermaakunnaksi katkesi Vaalan lähtöön

Jossa siis Kainuun osalta tuli tuo "takaisku".

Kainuun tuo luomun supermaakuntatavoite 30% meni yhä kauemmas viime vuonna 2017. Kun se Eviran mukaan v. 2016 lopussa oli vielä 24%, oli se vuoden 2017 lopussa enää 18,7%. Suuri on prosenttina  edelleen, mutta hehtaareina toki aika vähän, eli 4 836 (sis. siirtymävaiheen alan).

Olisiko nyt kyse aidosta aidosta innostuksen romahtamisesta (eikä vain kuntien siirrosta toiseen maakuntaan tms.). Vähennystä oli 22%,  varsinaisessa luomualassa 11% ja siirtymävaiheen alassa aika huimat 68% (!).

Tuli tämä Kainuukin mieleen, kun sain Eviran uusimman tilaston luomutiloista ja -alasta.

Luvut siis tältä vuodelta 2018. Sen mukaan luomutiloja oli siellä 112, luomupinta-alaa yhteensä 5400 hehtaaria, osuus 21,1%, josta luomuhyväksyttyä 5100 ja siirtymävaiheessa olevaa 300 ha. Siirtymävaiheessa oleva oli vähentynyt 16% edellisvuodesta.

Ilmeisesti Kainuussa on tuo romahdus onnistuttu pysäyttämään, mutta ei siellä mitään vauhdikasta kehitystä luomun supermaakunnaksi ole.

[Heikki Jokipii]

Tässä ei oikeastaan ole paljon uutta, tiedoksi, että tämä projekti ja pyrkimys jatkuu:

LUOMUA JA LUONNONTUOTTEITA METSÄVARATIETOIHIN - LULUME

On siinä nyt jokin arvio, paljonko asiasta odotetaan hyötyä olevan, joillekin:

Pohjois-Karjalassa toimii valtakunnallisesti Suomen suurimpia luonnontuoteyrityksiä ja alueen metsistä olisi sertifioitavissa luomukeruualueiksi jopa 97 %. Yritykset sekä aluetalous voisivat saada sertifioinnin kautta huomattavan arvonlisän, joka voi tuotteesta riippuen olla 30 jopa sataan prosenttiin. Aloite metsien luomukeruualueiden sertifioinnista on tullut pohjoiskarjalaisilta pk-yrityksiltä.

(lihav. HJ)

Niin, ja vahvistus sille, että tällaisestakin yhä haaveillaan:

* Toteuttaa esiselvitys voiko luomusertifioiduilta keruualueilta tuotetun tukkipuun myynnissä käyttää LUOMU-merkintää

Taas siis askel siihen suuntaan, että joku voi perustaa 100% luomukodin (ks. edellä 16.2.18)!

[Heikki Jokipii]

Luke kertoo ...

Talousmetsien puuntuotantoa voidaan tehostaa merkittävästi

... ja siinä muun muassa:

Ainespuun ja kuitupuun kysyntä Suomessa kasvaa, ja hakkuut lisääntyvät. Talousmetsien puuntuotantoa on tehostettava. Keinoja siihen on tutkittu Luonnonvarakeskuksessa (Luke).

”Nopein keino lisätä puun kasvua on lannoittaminen. Typen lisääminen kangasmaille merkitsee jopa 30 prosenttia kasvun lisäystä kymmeneksi vuodeksi”, sanoo Luken tutkimusprofessori Jari Hynynen.

Metsän lannoitus vaikuttaa myös muuhun metsäluontoon ja vesistöihin. Hynynen toteaa, että tutkittua tietoa kangasmaiden lannoitusten ympäristövaikutuksista on niukasti. Erityisesti tarvittaisiin pitkävaikutteisten metsälannoitteiden kehittämistä.

Nyt minua kiusaa tämän tavoitteen yhteensopivuus sen tavoitteen kanssa, että lähes kaikki Suomen metsät sertifioitaisiin luomukeruualueeksi. Ehkä tai luultavastikin on tapoja lannoittaa metsiä luomusääntöjen mukaisesti. Nyt en vain tiedä, mitä luomusäännöt tästä sanovat. Tietääkö joku? Ihan suoraan ei sääntöjä kyllä löydä peltojen luomulannoitusta koskevista ohjeista.

Joka tapauksessa nyt tulevat eri menetelmien hinnat vastakkain. Ja saavutettavat hyödyt. Jos koko luomuvienti on se surkea 15 miljoonaa, ja siitä luomumarjojen vienti vain pieni osa, se asettaa varsin tiukat rajat sille, paljonko enemmän metsien luomulannoitus saisi maksaa. Ölettaen tässä, että se maksaisi enemmän.

Onko siis "typen lisääminen kangasmaille" kustannustehokkaasti mahdollista niin, ettei keinolannoitteita käytetä?

[Heikki Jokipii]

Eli palatakseni tähän:

Luomusertifikaatti ei estä hakkuita eikä maanmuokkausta. Kiellettyjä ovat ainoastaan juurikäävän torjunta urealla, kemiallinen heinäntorjunta ja tietyt kemialliset lannoitteet.

Sallittuja ovat tuhkalannoitus, juurikäävän torjunta harmaaorvakalla sekä luomukasvintuotannossa sallitut lannoitteet, maanparannusaineet ja kasvinsuojeluaineet

Tuo sallittu tuhkalannoitus oli myös Luken jutussa mainittu:

Pitkävaikutteista tuhkalannoitusta turvemailla sen sijaan on tutkittu.

”Tuhkalannoitus lisää jopa 20–30 prosenttia puiden kasvua, ja lannoitusvaikutus kestää lähes 50 vuotta. Parasta on puhdas puuntuhka, mutta yleensä käytössä on sekatuhkaa, jossa on turpeenpolton tuhkaa mukana”, Luken erikoistutkija Hannu Hökkä kertoo.

Tuhkalannoituksella ei ole haitallisia vesistövaikutuksia.

Mutta yhä tietty epäluuloni säilyy. Monta (ehkä vielä täsmentymätöntä) kysymystä.