Minkä sosiaaliryhmän (taloudellista) etua luomun tukeminen lopulta edistää?

[Heikki Jokipii]

Onko tänne päinkään:

Asiantuntija: Katse nuoriin paljastaa luomun tulevaisuuden

Nuorten keskuudessa luottamus luomun ympäristö- ja vastuullisuuslupauksiin on selkeästi muita ikäryhmiä suurempaa.
TILAAJALLE

Aura Lamminparras on tuo väittäjä.

Menneisyyden osalta voimme siihenkin saada vastauksia, kun LoCard-hankkeen tuloksia enemmän ilmestyy. Eli siihen, miten ikä vaikutti luomuostoksiin.

Sitten nähtäisiin, onko tämä työ tuottanut pysyvämpää tulosta:

Vs: Lasten manipulointi luomuaatteen kannattajiksi

Eli siihen asti, kun heillä on omaa rahaa.

[Heikki Jokipii]

Kuten aavistinkin, Lamminparras julkaisi MT-kirjoituksensa myös täällä:

Yliö: Katse nuoriin paljastaa luomun tulevaisuuden

Nuorten ikäryhmästä myös selkeästi yli puolet kertoo luottavansa vähintään melko paljon siihen, että luomumerkki edistää kestävää kehitystä ja ruuantuotannon omavaraisuutta sekä vaikuttaa myönteisesti maaperän hyvinvointiin, luonnon monimuotoisuuteen ja eläinten hyvinvointiin. Kautta linjan nuorten ikäryhmä erottuu selkeästi siinä, että heidän luottamuksensa luomun ympäristö- ja vastuullisuuslupauksiin on selkeästi muita ikäryhmiä suurempaa.

Nuoret eivät siis ole opiskelleet ja ottaneet asioista tarpeeksi selvää. 

Kuitenkin nuorten alle 29-vuotiaiden ikäluokka on myös se ikäluokka, joka kokee juuri nyt voimakkaasti, että elintarvikkeiden hinnan nousu vaikuttaa ostopäätöksiin. Tämä on ymmärrettävää, sillä nuoret ovat usein pienituloisia, opiskelijoita tai vasta työuransa alussa. Iän karttuessa tulotasokin usein kasvaa ja monet saavat lapsia. Silloin entiset nuoret siirtyvät hyvin usein siihen kuluttajaryhmään, joka ostaa luomua Suomessa kaikista eniten, eli pienten lasten vanhemmiksi.

Tulevista teoista ei liene muuta mahdollisuutta kuin kysyä, mitä he aikovat. Mutta eikö nyt olisi ollut sen paikka, että eräällä toisella tavalla olisi selvitetty, mitä tuo ikäluokka on juuri nyt, tähän mennessä, luomua ostanut?

Mutta täältä päin katsoen voi olla samaakin mieltä:

Itseasiassa on jopa pieni ihme, miten valtavan hyvin luomumarkkina on kasvanut Suomessa ja Euroopassa 2000-luvulla, luomutuotteille on selkeästi ollut kasvavaa kysyntää vuodesta toiseen.

Käsittämättömältä se meistäkin näyttää. Niin vähän kun luomun puolesta on sanottavissa. Ja erityisesti niiden pienituloisten nuorten näkökulmasta. Mutta emme siis tiedä, ovatko he luomua juuri osteneetkaan.

[Heikki Jokipii]

Nämä näkökohdat...

Tutkijat tyrmäävät terveysveron tehottomana ja syrjivänä

VERO-OIKEUDEN emeritusprofessori Esko Linnakankaan mielestä ehdotus terveysverosta on lähinnä viihdettä.

Hänen mielestään on nimittäin lähes varmaa, että vero olisi vastoin yhdenvertaisuusperiaatetta. Sen mukaan kaikki ovat lain edessä yhdenvertaisia.

”Kun poiketaan yhdenvertaisesta ja neutraalista verotuksesta, pitää voida luotettavasti osoittaa, että poikkeamiselle on hyväksyttävä peruste. Terveyden edistäminen on sinänsä tietysti hyvä tavoite, mutta se ei riitä, jos ei ole luotettavaa näyttöä, että vero edistäisi tehokkaasti terveyttä.”

Tehokkaiden terveysvaikutusten lisäksi pitäisi osoittaa, että vero on oikeasuhtainen tavoiteltuun päämäärään nähden.

... toimivat myös hyvin sitä aika ajoin esiin pulpahtavaa ehdotusta vastaan, että luomun myyntiä voisi ja pitäisi edistää erilaisella verokohtelulla.

[Heikki Jokipii]

Miten se täällä puolella näkyy:

Väitös: Ruokamedia vahvistaa yhteiskunnallisia jakoja sekä käsityksiä hyvästä moraalista, terveydestä ja mausta

Puhtaat ja prosessoimattomat raaka-aineet, luomu- ja lähiruoka sekä terveyttä edistävät ruokavaliot ovat aiheita, jotka saavat nykyään huomattavasti tilaa mediassa. Ruokamedia tuottaa ja ylläpitää statukseen ja identiteettiin kiinnittyviä luokitteluja, jotka kertovat, onko ihminen esimerkiksi terveellisesti elävä, varakas tai eläinten ystävä. Yhteiskuntatieteiden maisteri Kaisa Tiusanen selvitti väitöskirjassaan sitä, millaiseksi hyvä ihminen rakentuu ruokaan liittyvissä mediateksteissä.
[..]
Väitöstutkimuksen perusteella eettiseen ja terveelliseen syömiseen keskittyvissä mediasisällöissä ruuan kuluttamiseen liittyy paljon eriarvoisuutta ja kulttuurisen erottautumisen strategioita.

Tutkimustulokset osoittavat, että ’hyvä ruoka’ ei ole lopulta kaikille, vaikka mediassa usein korostetaankin vaikkapa luomuruuan hyvää saavutettavuutta tai sitä, miten terveellisesti syöminen on edullista. Luomuruoka ja wellness-ruoka kiinnittyvät tutkimuksen perusteella hyvin vahvasti keskiluokkaisiin ja etuoikeutettuihin oletuksiin sekä taloudellisiin ja tietotaidollisiin resursseihin. Tiusasen mukaan erojen tekeminen menee mediateksteissä usein vielä tätäkin perusteellisemmalle tasolle:

– Median ruokateksteissä aktiivinen toimijuus ja tiedostava kuluttajuus on varattu nimenomaan keskiluokkaiselle kuluttajalle, joka hyvän moraalinsa turvin kykenee sekä pitämään huolta maapallosta että tulemaan jatkuvasti paremmaksi versioksi itsestään.

Tässä triidissä olemme käsitelleet tuota problematiikkaa omalla tavallamme.

Tuon väitöskirjan tematiikkaa on kosketeltu täälläkin.

[Heikki Jokipii]

Tällä tavalla tämä näkökulma tuli esille myös KU:ssa:

RUOKAKIRJOITTELUSSA NÄKYY ERIARVOISUUS: HYVÄ RUOKA KUULUU KESKILUOKALLE

Tiusanen tutki väitöskirjaansa varten lifestyle-blogeja, Instagramia ja Helsingin Sanomien ruokakirjoittelua. Helsingin Sanomat valikoitui lähteeksi, koska se on Suomen luetuin lehti, leviää monenlaisille lukijoille ja lähestyy ruokaa kaupunkilaisesta, kuluttamista korostavasta näkökulmasta.

Aiheina olivat luomuruoka ja terveys- eli wellness-mediasisällöt. Esimerkiksi median luomuteksteissä piirtyy kuva siitä, miten hyvä ihminen toimiii. Terveysblogien aiheet ja wellness-kulttuuri valuvat koko ajan myös valtamediaan.

(lihav. HJ)

Väittelijän kriittisyys ei kuitenkaan taida yltää siihen, etteikö hän uskoisi luomuruoankin jotenkin edistävän tätä:

Eettisesti ja terveellisesti syöminen on kuitenkin hyvä asia.

– Ehkä itsensä paremmaksi versioksi tulemisessa kuitenkin vähempikin riittää. Silloin osan siihen käytetystä energiasta ja vimmasta voi käyttää vaikkapa toimintaan, joka hyödyttää myös muita.

[Heikki Jokipii]

Luomusta ei tässä Hesarin jutussa ollut paljon puhetta:

”Mitä ne luulee olevansa?” – Tällaista on Suomen rikkaimman alueen lähikaupassa

Paitsi näin, ohimennen:

Samoin terveellisille tuotteille ja luomulle on kysyntää.

Mutta olisi voinut olla enemmänkin. Sillä kyllä Espoo on tummaa aluetta K-kaupan v. 2016 kartassa.

HOK-Elannon alueellista analyysia ja raporttia tässä yhä odotellessa. 

[Heikki Jokipii]

Asia on tullut jonkun mieleen USA:ssakin:

Organic is not for everyone: Availability and affordability limit organic produce to higher-income households

Siellä ei tosin luomua vastaavalla tavalla tueta.

[Heikki Jokipii]

Tämän kertoi Pro Luomun tiedotteen mukaan Kantar Agri 2024 -tutkimus:

Pienten, alle 20 000 euron bruttovuositulojen talouksissa luomuruoka kiinnostaa eniten. Luomuruokaa ostetaan kuitenkin selvästi eniten kotitalouksissa, joiden bruttotulot ylittävät 85 000 euroa vuodessa

Toinen juttu sitten, missä on Kantar Agri 2024 -tutkimus. Se oli kerrottu lähteenä, mutta ilman linkkiä.

Jossain (?) täällä:

https://www.kantar.com/fi/toimialat/agri

Mutta jollakin tavalla oli selvitetty ostajien tulotaso ja luomuostosten määrä. Tarkempi tieto, so. itse tutkimus, kyllä meille nyt kelpaisi.

[Heikki Jokipii]

Pro Luomu siis tietää tämän:

Pienten, alle 20 000 euron bruttovuositulojen talouksissa luomuruoka kiinnostaa eniten. Luomuruokaa ostetaan kuitenkin selvästi eniten kotitalouksissa, joiden bruttotulot ylittävät 85 000 euroa vuodessa.

Mutta ei esitä sen pohjalta sellaisia kysymyksiä kuin me täällä.

Tuo selvisi  varmaan Pro Luomun tammikuussa 2024 teettämästä kuluttajatutkimuksesta (Kantar Agri). Mutta siihen ei (vieläkään) tarjota linkkiä.

[Heikki Jokipii]

Helposti koottava vertailu esim. Elannon tiedoista. Otetaan tästä tämä tieto:

Katso, miten Kela-tukia maksetaan alueellasi – postinumerokone näyttää, miten iso osa väestöstä saa tukea

Ja katsotaan sitten luomumyynnin osuus kaupunginosittain.

Ryhmäpäällikkö kertoo sen, minkä kertomista HOK-Elannon virallinen tiedotus selvästi välttelee:

Luomuruuassa myyntipiikki Kontulassa, Jakomäessä ja Myllypurossa – "Voi olla hinnaltaan myös edullisin"

Otettaisiin tässä mainituista kauunginosista kummatkin lukijat:

–Uskomme että olemme nostaneet luomun osuutta lähiöissä tuomalla luomua esille markkinoinnissa ja merkitsemällä luomutuotteet aikaisempaa paremmin, S-Marketin ryhmäpäällikkö Ari Rantanen kertoo Helsingin Uutisille.

Kesko sanoo, että eniten luomua myydään Helsingissä keskustassa, Kampissa, Itäkeskuksessa ja Herttoniemessä. S-Ryhmällä kärjessä ovat keskustan lisäksi Vallilan sekä Lauttasaaren kaltaiset kaupunginosat.

– Luomun myynnin osuus laskee mitä kauemmas siirrymme Helsingin keskustasta, Ari Rantanen kertoo.

Mutta hänelläkään ei ilmeisesti ole lupaa antaa noita osuuksia numeroina. Meille, mutta selvästi tietää ne itse: tuollainen lista on olemassa.

Katsotaan malliksi tämä luku Pohjois-Lauttasaaresta: perustoimeentulotukea saavien osuus 1,9 %. Helsinki 8,8 %. Tai Kaartinkaupunki edustamaan keskustaa: 2,2 %.

[Heikki Jokipii]

Yle: Taloustieteilijät haluaisivat nostaa ruoan arvonlisäverotusta

Taloustieteilijät uskovat, että arvonlisäverotuksen nostaminen on yksi vähiten kasvua haittaavista tavoista kiristää verotusta. Silti he kritisoivat niiden muodostamaa kokonaisuutta kuluttajia eriarvoistavaksi.
[..]
Helsingin yliopiston ja VATT:n julkistalouden professori Jukka Pirttilä on sitä mieltä, että euromääräisesti suurimman hyödyn ruoan verotuksesta saavat tällä hetkellä suurituloiset.

Mielipiteensä hän perustelee sillä, että hyvätuloiset ostavat kalliimpia tuotteita, jolloin alennetusta verokannasta hyötyy enemmän.

Samaan aikaan toisaalla palataan sihen toivottomaan ehdotukseen, että luomun heikkoa kysyntää tuettaisiin poistamalla siltä arvonlisävero kokonaan. Paitsi, että se tuskin onnistuisi, olisi se hyvin epäsosiaalista veropoliikkaa. Em. syystä, jota se vielä kärjistäisi. Simppeliä on matematiikka. Jos n. tuplahintaisesta tuotteesta otettaisiin hinnasta pois 14 prosenttia, olisi se yhä kallista. Piheimpiin suurituloisiin asialla ei olisi vaikusta.

[Heikki Jokipii]

Tipoittain kortitukimuksen tuloksista kerrotaan:

Mitä Suomi syö?

Tässä jutussa voit katsoa, miten oman maakuntasi ruokatottumukset eroavat muusta Suomesta ja testata, mitä ruokaostoksesi kertovat iästäsi.

Moni tietää, että suomalaiset syövät suosituksiin nähden liikaa punaista lihaa ja liian vähän marjoja ja hedelmiä. Olemme maidon ja kahvin kulutuksen kärkimaita.

Mutta millaisia eroja maamme rajojen sisältä löytyy? Päätyykö Uudellamaalla ostoskoriin erilaisia tuotteita kuin Pohjanmaalla? Notkuuko päijäthämäläinen pöytä eri herkuista kuin kainuulainen?

Mutta ei siitä meidän toivomastamme asiasta.