Tässä on tiettyä itua:
Jussi Halla-ahon 20 teesiä Ukrainan sodasta: Venäjän aggressioon on vastattava samalla mitalla– Mikä täsmälleen on tämä eskalaatio, jota pelkäämme? Venäjä pommittaisi Ukrainan kaupunkeja ja kohteita varsinaisen sotatoimialueen ulkopuolella tai että he yrittäisivät osua läntiseen apuun? Herätkää, eivät he pysty juuri sen enempään kuin jo tekevät.
Halla-aho ottaa esiin presidentti Vladimir Putinin ukaasissaan esittämät ”punaiset viivat”, joiden ylittäminen johtaisi kolmanteen maailmansotaan. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja muistuttaa, että mahdollisessa ydinsodassa Venäjä olisi raunioina muun maailman ohella.
Tärkeätä sen sijaan on havaita, että perinteistä sotaa Venäjä kestää huomattavasti länttä heikommin.
(lihav. HJ)
Mutta uskalletaanko sitä kokeilla? Eli julistaa konventionaalinen sota Venäjälle? Rauhan ehtona Venäjän vetäytyminen Ukrainasta.
Si vis pacem, para bellum. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Sitä olisi sodan julistaminenkin. Tässä shakkipelissä pelkkä uhkaus voisi toimia. Vaikkapa uhkaus, että pommitetaan olemattomaksi Kertšinsalmen silta?
Ideaalitapauksessa sodan ei koskaan tarvitsisi realisoitua. Rauhankonferenssi voitaisiin aloittaa heti. Vaikka Helsingissä.
Joka tapauksessa se ei ole se maailmanjärjestelmä, jota tavoittelemme, jossa ydinaseita omistamalla (ja aivan kauheita puhumalla) saa oikeuden käydä rajoittamatta konventionaalista sotaa. (Sellaista oikeutta ei tietysti pitäisi olla millään muullakaan valtiolla.)
Eikä kyllä sekään, jossa yksi kansa uhrataan. Yksi maa tuhotaan. Ja muu maailma ihailee sen sankarillisia tekoja. Ja auttaa ja aseistaa sitä (nk. proxy-sota).
Toivottavasti edellisten puheenvuorojeni pohjalta on tullut selväksi, että en ole joutunut sotapsykoosiin. Kannatan edelleen maailmanlaajuista väkivaltamonopolia (esim. YK). Ja
kaikkien aseiden keskittämistä sille.