Minkä sosiaaliryhmän (taloudellista) etua luomun tukeminen lopulta edistää?

[Heikki Jokipii]

Eli "laskennalliset luomukuluttajat" ovat täällä pääkaupunkiseudulla keskuudessamme. Nämä:

Alla esitän laskelmani yksityiskohtaisesti. Tässä aluksi kuitenkin jo lopputulos:

Yhtä laskennallisen ”100-prosenttisen luomun” kuluttajaa varten tarvitaan 2,97 hehtaaria.

Yhtä laskennallisen ”100-prosenttisen tavanomaisen ruuan” kuluttajaa varten tarvitaan 0,38 hehtaaria.

Luomukuluttaja tarvitsee siis 7.8-kertaisen määrän hehtaareja tavanomaisen ruuan kuluttajaan verrattuna.

[Heikki Jokipii]

MT otsikoi puoliautomaattisesti näin:

Elintarvikejalostus ja luomu vahvoja Etelä-Savossa – näkyy myös Farmarin tarjonnassa

(Maksumuurin takana.) Kun tilaisuuden järjestäjät kertovat niin olevan. Mutta sikäli kuinka asia on tiedettävissä, luomu ei ole kysynnässä mitenkään vahvoilla Etelä-Savossa. Mutta tuo voi tietysti silti pitää paikkansa tarjonnan osalta.

[Heikki Jokipii]

Edelleen Pro Luomun kooste (nyt vuodesta 2019) vetoaa teettämiinsä kuluttajabarometrehin, ja haluaa, kuten aina ennenkin, tuoda esiin tämän väitteen (lihav. HJ):

• Luomua käyttää säännöllisesti jo 2,2 miljoonaa
suomalaista.
• Luomun käyttö on laajentunut entistä
tasaisemmin eri väestöryhmiin,
pääkaupunkiseudulta muualle maahan, eri
tuloluokkiin ja muidenkin kuin
korkeakoulutettujen keskuuteen. Miesten osuus
on kasvanut, mutta lapsiperheet ovat edelleen
keskeinen käyttäjäryhmä.

Eli haastattelututkimuksiin siitä, mitä ihmiset sanovat tekevänsä. Vaikka meillä pitäisi jo olla yliopistojen ja S-ryhmän keräämä tieto siitä, mitä ihmiset tekevät. Missä ihmeessä sen tulosten julkistaminen oikein viipyy?

Mutta kyllä tuossakin jo tulee kerrotuksi, että 3,3 miljoonaa suomalaista ei käytä säännöllisesti. Vaikka säännöllisen käytön raja oli asetettu melkoisen alas. Kerran viikossa tai kerran kuukaudessa on siihen riittänyt. Eikä ostomääriä ole kysytty.

[Heikki Jokipii]

Tällä tavalla nyt Yhteishyvässä tutkitaan:

"Testaa, millainen kuluttaja olet – voit voittaa luomuruokaa"

https://yhteishyva.fi/artikkeli/testaa-millainen-kuluttaja-olet-voit-voittaa-luomu/24Q5wNc9gUpJuRwwqDZDTx?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=organicyh&utm_content=pagepost&fbclid=IwAR3DuXdD6dW9zbmTkLzJmrP2EAryjmV5F2KRkgbNh9Y4E0dYMCwGo-z7qgo

No, tuohan on selvästi mainoskampanja, ei varsinainen tutkimus.

Mutta tuosta tulee mieleen se etukorttitutkimus. Vaimoni osui otokseen, ja vastasi siihen. Taustakysymyksissä oli vastaavanlaisia kuin tuossakin. Toistaen tämän: missä sen etukorttitutkimuksen tulosten julkistaminen oikein viipyy? Nyt kun olisi mahdollisuus saada tietää, minkälaisia kuluttajat ihan oikeasti ovat. Ja onko sillä korrelaatiota siihen, millaisia he sanovat olevansa.

[Heikki Jokipii]

Tätä tietoa HOK-Elanto panttasi. Mutta nyt se tuli ulos Hesarissa:

Tällaista ruokaa sinun kotikulmillasi ostetaan – Tutki HS:n laskureista, missä juodaan eniten kauramaitoa pääkaupunkiseudulla ja mille lähiölle maistuu makkara

Myös luomun ostamisesta kerrottiin.

Valitettavasti juttu on maksumuurin takana. Mutta voimme kertoa paperiversion luettuamme, että asia oli juuri niin kuin uumoilimme. Luomuruoan ostamisessa oli eri kaupunginosien (postinumeroalueiden) välillä jyrkkiä eroja. Yllätyksettömiä olivat ne alueet, joissa luomua paljon ostettiin: varakkaamman väen asuinalueita (kärjessä Ullanlinna-Kaivopuisto). Vastaavasti taas vähän ostavat alueet tulotasoltaan matalia.

Abluuttisten lukujen kertomisessa oli tuossakin jutussa toivomisen varaa, ja kerrottiin vain kummankin pään kärki. Niinpä toivomuksemme HOK-Elannolle  pysyy yhä voimassa.

Emme valitettavasti ole saaneet uutisosastoamme kuntoon, mutta siellä viimeisin uutisemme vuodelta 2019 on varsin osuva:

Meille uskotellaan, että köyhätkin ostavat nykyisin luomua
Vaikka mitään näyttöä siitä ei ole.

[Heikki Jokipii]

Pro Luomun tiedotteessa ja siihen liittyvissä selvityksissä pystytään varmaan osoittamaan, että luomutuotanto jakautuu suhteellisen tasaisesti koko maahan:

Luomua tuotetaan ja jalostetaan koko maassa – maakunnilla omat erityispiirteensä

Mutta tähän sitten hypätään, tätä ei osoiteta:

Kulutus jakaantuu yhä tasaisemmin

Suomalaisten luomukuluttajien joukko on laajentunut viime vuosina. Luomun käyttäjiä on aiempaa tasaisemmin eri väestöryhmissä ja eri puolilla maata.

Useimmin luomua löytyy pöydästä pääkaupunkiseudulla, mutta Uusimaa ja muu Suomi seuraavat käyttöuseudessa hyvin tasaisena. Harvemmin kuin kerran kuukaudessa luomua käyttäviä on eniten Länsi-Suomessa, ja keskimääräistä hieman enemmän ei lainkaan luomua käyttäviä löytyy Pohjois- ja Itä-Suomesta.

(kursiv. HJ)

Kursivoidusta sanamuodosta voi päätellä, että taas kerran tukeudutaan luomubarometreihin. Vaikka niiden puutteet ihan varmasti Pro Luomukin ymmärtää. Ja vaikka vaihtoehtoisia tapoja asiaa tutkia olisi. Mutta niillä tavoilla ei ehkä tule toivottuja tuloksia?

Juuri edellä selvisi, että edes pääkaupunkiseudulla tuo kulutus ei lainkaan jakaudu tasaisesti.

Aina ja yhä toistaen:

Mutta tuosta tulee mieleen se etukorttitutkimus. Vaimoni osui otokseen, ja vastasi siihen. Taustakysymyksissä oli vastaavanlaisia kuin tuossakin. Toistaen tämän: missä sen etukorttitutkimuksen tulosten julkistaminen oikein viipyy? Nyt kun olisi mahdollisuus saada tietää, minkälaisia kuluttajat ihan oikeasti ovat. Ja onko sillä korrelaatiota siihen, millaisia he sanovat olevansa.

[Heikki Jokipii]

Kursivoidusta sanamuodosta voi päätellä, että taas kerran tukeudutaan luomubarometreihin. Vaikka niiden puutteet ihan varmasti Pro Luomukin ymmärtää. Ja vaikka vaihtoehtoisia tapoja asiaa tutkia olisi. Mutta niillä tavoilla ei ehkä tule toivottuja tuloksia?

Tuolta toisesta keskustelusta tuli mieleen täsmällinen tutkimuksen kohde, kysymys, jonka ei luulisi olevan vaikea selvittää:

ketkä alueellisesti ostivat ne luomukinkut?

Tottakai, jos etukorttiprojektin taustatietoa olisi saatavilla, vielä parempi olisi, jos tuon tiedon voisi yhdistää tulotasoon.

Tietysti jo se tieto olisi aika helppo selvittää, minkä paikkakuntien kaupoissa niitä ylipäänsä on tarjolla. Senkin selvittäminen netin kautta voi olla epäluotettavaa: ison paikkakunnan kaupan osaa kuvitella mainostavan asiaa todennäköisemmin netissä. Joten en pane vielä painoa vaikutelmalleni, että ne olisivat ne "tavanomaiset epäillyt".

Hiukan ketunhäntä kainalossa totean, että tuosta tiedosta olisi kyllä hyötyä kaupalle itselleenkin: millä alueilla niitä kannatttaa yrittää myydä? Ymmärtäen tietysti, että moisen tiedon julkistaminen ei ehkä ole kaupan intresseissä.

[Heikki Jokipii]

Seinäjoen Sanomista:

Makumatka: Lähiruoka on trendi - ainakin puheissa

Vesa ja Katja Luhtala ovat tuottaneet luomulihaa 2000-luvulta saakka, kunnes nelisen vuotta sitten luopuivat karjataloudesta. Luomulihasta piti tulla kannattava vaihtoehto tuotannolle, mutta luomulihan ja luomujalosteiden tuotantokustannusten kattaminen nykyhinnoilla on haasteellista.

– Olimme 90-luvulla maakunnassa edelläkävijöitä luomun tuottajina ja jalostajina. Tuolloin luomutuotteiden markkinat olivat kuitenkin pääkaupunkiseudulla. Vaikka elämme ruokamaakunnassa, uudet ruokatrendit tuntuvat ylipäänsä löytävän tänne tiensä viimeisenä, toteaa Vesa Luhtala.

Ovatko ne nytkään juuri muualla kuin pääkaupunkiseudulla?

Keskon kartta on kyllä jo kohta 5 vuotta vanha, mutta tehty 90-luvun jälkeen. Pohjanmaa, sen ruotsinkielistä aluetta lukuunottamatta, ei ollut kovin hyvää luomun myyntialuetta. Ja ilmeisesti ei ole nytkään: tuo haastateltu pariskunta oli nelisen vuotta sitten luopunut asiasta. Mitä ilmeisemmin oletettu "trendi" ei ole vieläkään saapunut maakuntaan.

Otsikkoomme viitaten: ei ole ilmeisestikään helppoa löytää kuluttajaryhmää, joka ei hätkähdä luomun tuotantokustannusten aiheuttamaa korkeampaa kuluttajahintaa. Voi olla, että koko Suomessa, luomulihan kohdalla. Olemme eri triideissä ihmetelleet tätä asiaa: luomulihaa tuotetaan ja kulutetaan äärimmäisen vähän.

[Heikki Jokipii]

Vielä enemmän ymmällään täytyy toistaa tämä:

Mutta tuosta tulee mieleen se etukorttitutkimus. Vaimoni osui otokseen, ja vastasi siihen. Taustakysymyksissä oli vastaavanlaisia kuin tuossakin. Toistaen tämän: missä sen etukorttitutkimuksen tulosten julkistaminen oikein viipyy? Nyt kun olisi mahdollisuus saada tietää, minkälaisia kuluttajat ihan oikeasti ovat. Ja onko sillä korrelaatiota siihen, millaisia he sanovat olevansa.

Varmasti aineistoa on paljon. Mutta aivan varmasti käytössä ovat myös tehokkaat tietokoneet. Mihin noin pari vuotta on hukattu? Vaimoni vastasi kysymyksiin kesällä 2019.

[Heikki Jokipii]

Prof. Maijaliisa Erkkola ystävällisesti vastasi näin tiedusteluuni:

[..]
Analyysejä on tarkoitus jatkaa ja katsoa motiivien (luonnonmukaisuus oli yksi motiiveista) yhteyttä toteutuneisiin ostoihin. Toivomme saavamme kyseisiä tuloksia julkaistuksi noin vuoden sisällä.

LoCard-tutkimuksen julkaisut päivitetään verkkosivuillemme ajantasaisesti: https://locard.fi/ajankohtaista/
Sieltä pystytte seuraamaan aineistoista tehtyjä analyysejä ja julkaisuja.

Hyvää juhannusta ja keskikesää toivottaen,

Maijaliisa Erkkola

Tiedustelun tekemisestä mainitsin täällä.

[Heikki Jokipii]

Tämä on jo vahvasti sinne toivomaamme päin:

Kestävämpään ja terveellisempään ruokavalioon siirtymisessä on huomioitava väestöryhmien väliset erot ruokaan liittyvissä motiiveissa

Sociodemographic differences in motives for food selection: results from the LoCard cross-sectional survey

Lisää on siis tulossa.

[Heikki Jokipii]

Uskotaan nyt tämä Pro Luomun tieto:

Luomuruokaa syö joka viikko 1,7 miljoonaa suomalaista.Tuore luomun kuluttajabarometri kertoo luomun kulutuksen kehityksestä ja kuluttajien asenteista. Tutkimuksen toteutti Kantar TNS Agri syyskuussa 2021 Pro Luomun toimeksiannosta.

Toisaalta tiedämme, että luomua myydään vuodessa n. 407 miljoonalla eurolla.

Viikossa siis noin 7,8 miljoonalla eurolla. Jos ei tällä kertaa jaetakaan koko väkiluvulla, vaan juuri niiden määrällä, jotka Kantarin mukaan ovat kertoneet ostaneensa.

Viikossa jokainen heistä käyttää asiaan n. 4,60 euroa. Päivässä n. 66 senttiä. Vähän yksinkertaistetuilla oletuksilla.

Kun tiedämme luomun hinnat, niin eipä tuo innokkain kolmanneskaan sitä keskimäärin paljon syö. Toisaalta voimme ironisesti todeta, että tuon verran on ehkä köyhälläkin Suomessa ylimääräistä varaa. 

***

Tuolta em. etukorttitutkimukselta toivoisi muun ohella tuloksia siitä, miten luomuostokset jakautuvat. Myös riippumatta asenteista. Jos jakauma yksinkertaisesti näytettäisiin toteutuneitten ostosten määrän mukaan kvintiileittäin (1/5) tai desiileittäin (1/10), se valistaisi paljon enemmän kuin nuo Kantarin haastattelujen tulokset. Jotka kuitenkin pääosin käsittelivät aikomuksia. Ja toteutuneesta sitä, mitä kukin muistaa tehneensä.

[Heikki Jokipii]

Etukorttitutkimuksessa, eili Locard-hankkeessa, ei ole toivomiamme raportteja näkynyt:

https://locard.fi/ajankohtaista/

Vaikka viime kesänä jo näytti siltä, että kohta niitä alkaa ilmestyä.

[Heikki Jokipii]

Ruotsissa oli luomumaitotaloustuotteita tutkittu tästä näkökulmasta:

Vilka konsumenter väljer
ekologiska mejeriprodukter?
Mejeriprodukter – mjölk, yoghurt, fil,
grädde och ost – är viktiga kategorier
inom det ekologiska segmentet. De står
för en betydande andel av försäljningen i
dagligvaruhandeln och utgör viktiga bas-
varor för svenska konsumenter. Därtill är
marknaden för mejeriprodukter viktig för
hela det svenska lantbrukets utveckling.
Därmed är det intressant att lära känna de
konsumenter som väljer ekologiskt när
de står framför mejerihyllan.
Vilka konsumenter är det som köper
ekologiskt inom kategorin mejeri? Det
ger analysföretaget GfKs konsument-
panel4 svar på. Här finns uppgifter om
allt från hur svenska konsumenter gör
sina inköp, var och hur de bor till vilka
värderingar de har. Här kan vi se vilka
de svenska ekokonsumenterna är, hur
inköpen av ekologiska mejeriprodukter
förändrats och vad som ligger bakom att
denna försäljning backat.

En liten grupp konsumenter
står för en stor del av inköpen
Av alla konsumenter som någon gång
köpte ekologisk mjölk, fil eller yoghurt
under 2020 är det en liten grupp på 13
procent som står för hela 75 procent av
försäljningsvärdet. Försäljningen av den
ekologiska osten är ännu mer koncen-
trerad till ett fåtal köpare. Endast vart
tredje hushåll köpte ekologisk ost någon
gång under 2020. Bland dem stod en liten
grupp på knappt 7 procent för 67 procent
av försäljningsvärdet. Utifrån den här sta-
tistiken kan vi dra tre viktiga slutsatser;

* en relativt liten andel av de svenska
konsumenterna står för en mycket stor
andel av de ekologiska mejeriprodukter-
na,
* en mycket stor andel av de svenska
hushållen köper sällan eller aldrig vare
sig ekologisk mjölk, fil och yoghurt eller
ekologisk ost och
* en liten förändring i köpbeteendet hos
en majoritet av konsumenterna skulle få
stor betydelse för marknaden för ekome-
jeri – inte minst för den ekologiska osten.

Vuoden 2021 yhteenvetoraportista ss. 35-36
https://www.ekolantbruk.se/rapporter/ekologiska-arsrapporten-2021

Tuollaista jakaumaa – tai minkälainen se onkin – odotamme nyt kaikista luomuostoksista etukorttitutkimuksen tuloksena.

Koska etukorttitutkimukseen (Locard-hankkeeseen) liittyi myös taustatietojen antaminen, siitä on mahdollista saada yhtä tarkka (tai tarkempi!) tulos kuin tuosta ruotsalaisesta tutkimuksesta (jossa oli lainatun lisäksi vähän muutakin tietoa luomun ostajista). Joka kuitenkin pohjautui vain haastatteluihin, kysyttyjen itse kertomaan tietoon ostokäyttäytymisestään.

[Heikki Jokipii]

Tuon jakauman esiin saaminen ei edes edellytä haastatteluja. Edellyttäisikö edes tutkituilta lupaa? Sen kun ajaisi nimettömänä kaupan etukorttitietokannasta?

Muuttunut tilanne luomun myynnissä on oikeastaan luonut sosiaalisen tilauksen tuollaiselle ajolle. Samoin kuin K-ryhmän luomumyyntikartan päivittämiselle. Koska Suomessa on myös alueellisia varallisuuseroja, saisimme ehkä sitäkin kautta tietää, vähensivätkö köyhemmät nyt luomukulutustaan. Vai vähensivätkö tasaisesti kaikki?

Sen sijaan tällaisten tutkimusten uusiminen ei lisäisi tietoamne:

Tuoreen kuluttajatutkimuksen mukaan 52 prosenttia suomalaisista pitää luomua vähintään melko tärkeänä ominaisuutena elintarvikkeelle.

Sillä tämän olemme jo ymmärtäneet:

Ei, en väitä, että Kantar tekisi huonoa tutkimustyötä. Mutta onko (Suomessa?) tullut jotenkin mahdottomaksi kysyä asiaa niin, että esille tulisivat todelliset ostoaikeet? — Sosiologiassa meille opetettiin aika alussa, että haastattelutilanteessa myös tuntemattomasta haastattelijasta voi syntyä sosiaalinen paine. Yritetään vastata niinkuin itseä hyveellisemmän kuvitellaan vastaavan. Onko luomu on nyt sellaista hyveellisyyttä?

Oli tuohon syy mikä syy, mutta Kantarin tuohon tulokseen emme tuollaisenaan voi... luottaa.

***

Meillä on nykyisin juuri edellisessä puheenvuorossa mainittu tapa tutkia, mitä ihmiset todella ostavat. Miksei sitä käytetä?

Tuossakin viimeinen lause viittasi etukorttitutkimukseen.