Suomesta "luomumaa"?

[Heikki Jokipii]

YLE on myös osaltaan huolissaan tästä, yhdessä "kaupan" kanssa ...

Luomutukien loppu nitistää aloitushalut farmareilta – kauppa pelkää aukkoja kotimaisen luomun hyllyille

Tuontiluomua tilalle?

Tukihanan sulkeutuminen voi tietää hankaluuksia kotimaisten luomutuotteiden riittävyydelle kaupoissa. Luomun kysyntä kun on kasvanut vuosia ja reipasta kasvua odotetaan lähivuosillekin.

– Tietysti tilanteesta on syytä olla huolissaan. Jos luomun kysyntä lisääntyy, mutta tarjonta ei, kyllä se aukkoja hyllyille aiheuttaa pitkällä aikavälillä. Meidän kaikkien pitää tehdä töitä sen eteen, että näin ei pääse tapahtumaan, sanoo S-ryhmän kaupallinen johtaja Ilkka Alarotu.

Alarotu pitää aloitteleville luomuviljelijöille tarkoitettua "siirtymäajan tukea" tärkeänä tekijänä luomualalle.

– Ajan kanssa käy kyllä niin, että jos kotimaista tuotantoa ei saada (riittävästi) niin pikkuhiljaa ulkomaiset tuotteet valtaa hyllypaikat, Alarotu sanoo.

... ottamatta huomioon ja kertomatta, että tuo on jo pitkälle tapahtunut. Ja se kehitys on tapahtunut pitkälle kotimaisen luomutuotannon tuesta riippumatta. Näyttää olevan niin, että Suomen luomutuottajat eivät yksinkertaisesti pysty tuottamaan sellaista luomuruokaa, jota luomuostajat haluavat. Tai siis todella ostavat. Nurmen vaatimattomaan kysyntään (n. 3/5 luomualasta) kaupan kassoilla ja hyllyillä olemme jo kiinnittäneet huomiota.

Tämä tiedettiin ja ei tiedetty, etukäteen:

Leppä myöntää asian.

– No se on totta. Tuo varattu summa on päätetty viime vaalikaudella, ja se ei riitä toteuttamaan ohjelmakauden 16 prosentin tavoitetta, eikä tätä isompaa 20 prosentin tavoitetta. Se on ihan selvä. Ajatuksena on varmasti silloin ollut, että osa siirtyy luomuun, vaikka sitoumuksia ei saadakaan tehtyä, Leppä arvioi.

Luomuinfoissa vähän väkeä

Näin ei nyt näytä käyvän. Luomutilaa harkitsevien infoihin on saapunut niukalti kiinnostuneita laajalti ympäri maata ja määrä on suorastaan romahtanut viime talvesta. Se heijastuu jo ensi vuonna aloittavien luomutilojen määrään.

Erilaiset (budjetti)tekniset vaikeudet peittävät sitten alleen sen kysymyksen, olivatko nuo tavoitteet alunperinkään järkeviä. Ja ovatko ne vieläkään.

[Heikki Jokipii]

Reijo Ruokanen Ilta-Sanomien ko!umnissaan sitoi yhteen pyrkimyksen lisätä luomutukea ja tämän toisen luomua koskevan uutisen:

Reijo Ruokasen kolumni: Kun ilmastonmuutos lakkasi olemasta tärkeä

Mistä löytyisi 12–13 miljoonaa euroa lisää tukirahaa? Se tarvitaan, jotta Suomen maataloudessa voidaan hallitusohjelman mukaisesti jatkaa kasvihuonepäästöjen kasvattamista.

Sitten tuo selitettiin. Viitattiin tietysti tähän tutkimukseen.

Iskevä on kolumnin loppu:

Ilmastonmuutoksen torjuminen on yksi tulevien vaalien pääteemoista. On jännittävää nähdä, miten luomun puolustajat jalostavat totuutta niin, että luomuviljely saadaan näyttämään ympäristöteolta.

On siihen yksi ihan oikeakin vastaus: luopumalla siitä.

[Heikki Jokipii]

Myös Hesari oli otsikoinut tämän vain netissä ilmestyneen juttunsa ...

Luomutuotannon hiili­jalanjälki on tutkimusten mukaan tavallista maa­taloutta suurempi – Toimiiko Suomi vastuuttomasti lisätessään luomua?

... siten kuin se kertoisi samaa kuin Reijo Ruokanen (juuri edellä). Itse jutussa asiaa pehmennetään niin, että se on oikeastaan osa sitä Ruokasen ennakoimaa "jalostettua totuutta".

”MYÖS Suomessa satotasot ovat luomussa usein pienemmät kuin tavallisessa viljelyssä”, kertoo Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) ylläpitämän Luomuinstituutin tutkimuspäällikkö Sari Autio.

Hänen mukaansa luomu ei kuitenkaan ole ilmaston kannalta yksiselitteisesti joko huono tai hyvä asia.

Autio tuo esille, että ruotsalais­tutkimuksessa ei otettu kantaa luomutuotannon ympäristön kannalta hyviin puoliin, kuten peltomaan eliöyhteisön monimuotoisuuden ylläpitämiseen tai mineraalilannoitteiden tai kasvinsuojeluaineiden käytön välttämiseen.

”Varmasti sekä tavallisessa että luomutuotannossa pyritään mahdollisimman hyvään satoon ja hiilensidontaan. On olemassa hyviä esimerkkejä luomutuottajista, jotka ovat onnistuneet nostamaan satotasoja maaperän hoitoon liittyvillä teoilla.”

"Usein pienemmät"? Kertooko se valaisevasti asioiden oikean laidan? Tai se, että jostakin löytyy tuollaisia "hyviä esimerkkejä" (jotka tuskin kuitenkaan ovat varsinaisesti yltäneet tavallisen viljelyn tasolle, jos siinäkin on yritetty mahdollisimman hyvään tulokseen)?

Ja miten mineraalilannoitteiden välttäminen olisi automaattisesti "hyvä puoli"? Varsinkin, kun luomussa sitä ei oikeastaan tehdä, vaan otetaan niitä salaa tavanomaiselta puolelta?

"Hyvä aate, mutta jätkät pilas" (?):

Aution mukaan luomupuolella on myös hieman kunnianhimottomampia tuottajia.

”He luottavat, että luomutuet tekevät toiminnasta kannattavaa, eivätkä välttämättä pyri satotason nostamiseen.”

LUOMUTILOJEN hehtaarikoko on usein suurempi kuin tavanomaisten tilojen.

Aution mukaan tämä johtuu siitä, että monipuolinen viljelykierto vaatii enemmän peltoalaa kuin tavanomainen viljely. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että satotaso jää keskimäärin tavanomaisia tiloja pienemmäksi.

Kun tuo tehdään ymmärrettäväksi, niin se on samalla hyväksytty? Mutta siitä typensidonnasta ei pääse eroon kunnianhimoinenkaan luomuviljelijä! Eikä sen vaatimista lisähehtaareista. Eikä sellaista turhaa, ylimääräistä, muuhun käyttöön kelpaamatonta peltoalaa tullut maapallon luomisesssa - miten se ikinä sitten ikinä tapahtuikin - valmistetuksi.

[Heikki Jokipii]

Tällaista ratkaisua on nyt ehdotettu luomun rahoituskriisiin:

MTK: Vesiensuojelusta käyttämätöntä rahaa luomulle

Ainakaan tuossa ei väitetty, että rahat menisivät osittain samaan tarkoitukseen. Väitetäänköhän jossain?

Vaan vedotaan vain tähän:

Luomuvaliokunnan mielestä tuotannon täytyy kasvaa kysynnän kasvun mukaisesti. Toiseksi kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu, että viljellystä alasta on luomuviljelyn piirissä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Nyt prosenttiluku on 15, joten tavoite ei toteudu, jos luomuviljelyn kasvu pysähtyy.

Tuosta ensimmäistä lauseestahan olemme samaa mieltä. Ja siksi tuotannon ei pitäisi yhtään kasvaa, vaan päinvastoin vähetä.

Mutta mistä ihmeestä ehdotuksen tekijät olivat löytäneet prosenttiluvun 15, jos me melko äsken löysimme tämän virallisen luvun:

Eviran ennakkotilastojenkin mukaan luomualaa olisi nyt vain 290 600 ha ja sen osuus 12,8%.

Luulisi, että tuollaista julkilausumaa rustatessa olisi mielessä, että lukujen siinä täytyy olla ehdottomasti oikein, tarkistettuja.

[Heikki Jokipii]

Siitä ehdotuksesta ei tarvitse enempää keskustella:

Ympäristöministeriön vesiensuojelurahaa ei jää käyttämättä

"Tieto on väärä, eikä varoja suinkaan jää käyttämättä", ympäristöministeriöstä kerrotaan.

Kyse on budjetoiduista, mutta vielä käyttämättä olevista rahoista.

Hallitus sopi elokuun budjettiriihessä vesiensuojelun tehostamisohjelman 15 miljoonan euron rahoituksesta vuoden 2019 talousarvioesitykseen. Eduskunta hyväksyi rahoituksen joulukuussa.

Lisäksi budjettiriihessä linjattiin, että rahoitus olisi saman suuruinen vuosina 2020 ja 2021.

Yhteensä summa olisi siis 45 miljoonaa euroa. Käyttöaikaa sillä olisi vuoden 2023 loppuun saakka.

Tällaisia rahoja luomuväki havitteli:

Rahoituksella edistetään muun muassa kipsin käyttöä fosforihuuhtoutumien pienentämiseksi.

Huonosti oli ehdotus valmisteltu. Tuonkin kaiken olisi helposti saanut selville etukäteen, ennen kuin ehdotusta olisi tuonut julkisuuteen.

[Heikki Jokipii]

Pauli Talvitie tulkitsee blogissaan asian näin:

Aikanaan Jorma Ollilan maabrändityöryhmä nosti luomutavoitteen korkealla 50 prosenttiin. Ajatuksena siinä oli täyttää maailmalla olevaa kasvavaa kysyntää. Tähdättiin siis vientiin.

Minusta luomuviennistä ei paljon tai ainakaan pääasiana puhuttu. Mutta ehkäpä ajatus siellä taustalla oli, kun maabrändiä haluttiin muuttaa. Vientiinhän sellaista brändiä tarvitaan.

Jos tuo oli tähtäin, asiassa epäonnistuttiin surkeasti.  Siitä laskettua prosenttitavoitettakaan (20%) ei ole saavutettu, eikä välttämättä saavuteta sille varatussa ajassa. Mutta missään ei ole niin täysin epäonnistuttu kuin luomuviennissä: osuus ruokaviennistä alle 1%.

Mutta jos se niin oli, kuinka Talvitie väittää, pitää vain ihmetellä, kuinka kyynisestä ja moraalittomasta suunnitelmasta oli kyse:

Kauko Koikkalainen v. 2012 arvioi, että paljon vaatimattomampi luomutavoite, eli puolet viljelyalasta, nostaisi kansalaisten ruokakuluja 20-30%, eli yhteensä n. 2-3 miljardia euroa. Nykyisin kai jo enemmänkin.

Ainakin sen Rauhala siis kehottaa suomalaisia maksamaan siitä imagohyödystä, siitä ilosta, että Suomen luomutuotteet New Yorkissa tunnetaan, ja menevät ehkä vähän paremmin siellä kaupaksi. Tai jossain muualla, mutta ulkomailla.

 

Eli kansa aiottiin jo silloin panna raskaasti maksamaan joidenkin vientiseikkailujen, tuollaistren epävarmojen  yritysten "mainoskulut"?

[Heikki Jokipii]

Ely-keskus haluaa edelleen ja taas kertoa tämän:

Ely-keskus: Pohjois-Karjala on luomun kärkimaakunta

Pohjois-Karjala on luomun kärkimaakunta Suomessa, ely-keskus kertoo. Luomun osuus kokonaispeltopinta-alasta on reilu neljännes.

Muuta sillä ei ole kerrottavaa, edes tuossa uutisessa, jossa loppuosa kertoi muista asioista, muusta maanviljelyksestä.

Mutta varsinkaan uutta ei ole kerrottavaa tästä:

Paitsi siinä suhteessa, että luomun kysynnän prosenttiosuus olisi edes samassa kertaluokassa kuin tuo peltoalan osuus. Varsinkaan itse Pohjois-Karjalassa. Keskon kysyntäkartassa v. 2016 (viimeisin tieto) Pohjois-Karjala oli pääosin alle 0.5%:n luomukysynnän aluetta, loppualuekin alle 1%:n (= pari desimaalipilkun siirtoa!). Se ei ilmeisesti ole tuon "luomumaakunnan" "arvonimen" kriteerinä. Kun oma ely-keskus sen antaa.

Mutta ely-keskus varmaan onnittelee itseään, että maakunta on pystynyt maan hallituksen asettaman tavoitteen saavuttamaan, jopa sen ylittämään.

Eli ei ole Pohjois-Karjala tulossa luomun kärkimaakunnaksi tuossa suhteessa. Vielä olisi kiva selvittää, paljonko Pohjois-Karjala luomua tuottaa. Kiloina tai euroina mutta ei hehtaareina. Äkkiä tuossa katsoin, että aivan leijonanosa, noin puolet, luomuviljelyalasta on siellä nurmea. Mutta saadaanko siitä luomutuotteita, ja kuinka paljon, vaati lisäselvittelyjä.

Mutta jo nyt näyttää siltä, että Pohjois-Karjalalla on brändinsä rakentamiseen luomun varaan yhtä niukat eväät kuin Suomellakin, maana. Mutta tästä kansainvälisestä harhasta he yrittävät sitä rakentaa.

[Heikki Jokipii]

Tässä selvityksessä, joka on parin vuoden takaa, ja joka oli ladattavissa Pro Luomun sivuilta (pdf), ei noita kaipaamiamme tietoja tuotannosta anneta kuitenkaan lukuina:

LUOMU POHJOIS-KARJALASSA
• Vuoden 2016 ennakkotietojen mukaan Pohjois-Karjalassa on 361 luomutilaa, joista 93 on
luomukotieläintiloja
• Luomutilojen keskikoko on 58,6 ha, mikä on suurempi kuin valtakunnallinen keskiarvo
• Luomutiloilla ja luomuyrityksissä tuotetaan luomumaitoa ja -lihaa, viljaa, nurmea, öljy-
ja valkuaiskasveja, marjoja, juurikasveja ja vihanneksia sekä hunajaa, siitakesieniä ja mahlaa.

Tuosta on kuitenkin laskettavissa, että vain neljännes luomutiloista tuottaa eläintuotteita. Vaikka puolet luomupeltoalasta on nurmea.

Luomutuotanto lisääntyy Pohjois-Karjalassa selkeästi muuta maata
nopeammin.
• Luomutiloilla on yhä useammin karjaa ja esimerkiksi
investointitilanteissa uudet navetat rakennetaan luomukelpoisiksi. Yhä
useampi luomulihakilo päätyy myös kuluttajan ruokapöydälle.
Luomumaitotilojen määrä on vakiintunut markkinoiden mukaiseksi.
• Pohjois-Karjalassa tuotetaan luomumansikkaa ja –herukkaa
ammattitaidolla enenevässä määrin
• Luomujuurikasveja ja- vihanneksia tarvittaisiin paljon enemmän.
• Luomusianlihaa tai luomumunia ei alueella tuoteta ollenkaan
• Luomutiloilla tehdään pienimuotoista jatkojalostusta runsaasti
• Vahvuuksina Pohjois-Karjalan luomutuotannolle ovat puhdas ympäristö,
motivoituneet viljelijät ja jatkuva uuden tiedon hakeminen.
• Merkillepantavaa on myös se, että sukupolvenvaihdostilanteissa
luomutuotanto tilalla jatkuu myös uuden omistajan aikana

Tuosta on aistittavissa, että kyllä, luomutuotteita tulee myyntiin yhä enemmän. Mutta ei kovin paljon, vieläkään. Kerrotaan, että "yhä useampi" luomulihakilo päätyy kuluttajalle, mutta ei millään saada ulos tietoa, kuinka monta niitä oli.

Ja varsinaiseksi saavutukseksi jäävät lisääntyvät luomuhehtaarit. Josta Ruokavirasto kertoo vuosittain uudet luvut.

[Heikki Jokipii]

Lännen Media: Mika Lintilä väläyttää ruokavientiin omaa yhtiötä

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) väläyttää Lännen Median haastattelussa vientiyhtiötä edistämään ruokavientiä. Osakkaina olisi valtio ja yrityksiä.

Perusteena on, että suomalainen ruoka on maailman puhtainta, mutta Suomi-brändi ei ole lyönyt läpi.

Syynä voisi olla se, että brändin rakentamista ja lanseerausta yritettiin aikanaan täysin typerällä tavalla (ks. tämän keskustelun alkuosa). Mutta siitä ajattelutavasta ei vieläkään selvästi ole päästy eroon. Pitäisi jo ymmärtää, että kaikkialla muuallakin uskotaan, että oman maan ruoka on maailman puhtainta. Ja sitä uskoa horjuttamaan ei joku suomalainen vientiyhtiö pysty. Jollakin muulla tavalla pitäisi yrittää tehdä suomalaisista tuotteista kiinnostavia.

Sillä puhtautta korostamalla ollaan aika pian torjunta-ainejäämissä - ja sitä kautta kohta taas rakentamassa Luomu-Suomea kuten brändivaltuuskuntakin. Ja erittäin todennäköisesti samanlaisin huonoin eli olemattomin tuloksin. Vertaa edellä 13.01.19.

Karhisen raporttiin tuossakin viitattiin, ja koska Karhinen yhdessä kohdassa sekoili, ja ryhtyi puhumaan (ilmeisen johdateltuna) luomusta vientiponnistelujen "kärjessä", saatetaan nyt taas yleisesti luulla, että luomussa olisi siinä asiassa muka mahdollisuuksia.

[Heikki Jokipii]

Yksityiskohta Pro Luomun vientitiedotteesta:

Samalla viennin tulevaisuudennäkymät ovat kuitenkin hyvin epävarmat: yritykset pitävät viennin kasvun suurimpana esteenä luomukeruualueiden sertifiointiin mahdollisesti tulevia muutoksia.

– Suomen metsistä valtaosa täyttää luomukeruualueen vaatimukset, joten meillä on suuri potentiaali laajentaa nykyisiä keruualueita, kunhan löytyisi kustannustehokas tapa sertifioida alueet laajoiksi luomukeruualueiksi, Kottila toteaa.

Tähän asti Suomen luomusertifioitu keruualue on ollut liki 12 miljoonaa hehtaaria. Viranomaiset ovat nyt tarkentamassa sertifiointikäytäntöä, minkä seurauksena sertifioinnin piiriin kuuluva ala saattaa romahtaa. Ilman keruualueen luomusertifiointia luonnontuotteita ei voi markkinoida luomuna.

Mistä, minkälaisista (ehdotetuista) muutoksista on kyse? Kuulen tästä nyt ensi kertaa.

Muta ilmeisesti hyvinkin merkittävistä, jos tuossakin käytetään ilmaisua "saattaa romahtaa".