Minkä sosiaaliryhmän (taloudellista) etua luomun tukeminen lopulta edistää?

[Heikki Jokipii]

Avaan tämän keskustelun, ilman teesiä asiasta.

Tai tietysti sen verran tuossa otsikossa on rivien välissä sanottu, että ei ole välttämätöntä, että se edistäisi minkään sosiaaliryhmän yleistä etua.

Tätä asiaa toki on jo useinkin täällä sivuttu, mutta jos näin saataisiin asiassa aikaan sen systemaattinen käsittely, läpikäynti, analyysi?

[Heikki Jokipii]

Lähtökohtana on varmaan oltava nämä kyselyt,  ja niistä tuorein:

Luomun kuluttajabarometri 2015

Sieltä s. 22 löytyy taulukko "Luomun käyttäjäprofiilit" käyttäjistä tuloluokittain. Jo se vahvistaa sen - kyllä yllätyksettömän - asian, että hyvätuloiset ostavat luomus eniten.

Mutta kuinka suuren osan luomusta hyvätuloiset ostavat, se ei tuosta taulukosta kyllä tarkkaan selviä. Sitä on oikeastaan aika hankalakin tulkita.

[Heikki Jokipii]

Kun tulkitsemaan nyt ruvetaan, niin tässä linkki ko. raportin pdf-tiedostoon.

Siitä löytyy salaisuus siihen, miten on muodostettu luokat taulukossa s. 22, nämä, prosentteineen:

- aktiivikäyttäjät (27%)
- käyttäjät (27%)
- satunnaiset käyttäjät (32%)
- ei-käyttäjät (14%)

Ne on muodostettu seuraavalla tavalla, joka selviää sivulta 16 "Luomuelintarvikkeiden
käyttöuseus":

- aktiivikäyttäjät = useita kertoja viikossa tai kerran viikossa
- käyttäjät = 2-3 kertaa kuukaudessa tai kerran kuukaudessa tai harvemmin, mutta kuitenkin säännöllisesti
- satunnaiset käyttäjät = vain aivan satunnaisesti
- ei-käyttäjät = ei lainkaan

Tuo minusta näyttää kyllä melkein siltä, että kaikki muut luokat voisi melkein luokitella käytännössä "ei käyttäjiin" paitsi nuo "aktiivikäyttäjät"?

Tekemättä asiassa nyt tarkkaa matemaattista todistusta, kerran viikossa saman ostoksen tekijä (samalla hinnalla) ostaa 1/7-osan siitä, mitä joka päivä ostava, ja kerran kuukaudessa ostava joka päivä ostavaan nähdeen n. 1/30-osan.

Näin tässä haarukoinnissa uskaltaa hyvin keskittyä tuon s. 22 esitetetyn taulukon ylimpään riviin:

_______________

Tuloluokka:      alle 20 000 * --> 35 000 * --> 50 000 * --> 85 000 * yli 85 000

Prosenttisosuus:   18%     *   23%         *    29%       *        29%    *    41%

_______________

Jos ja kun tuosta uskaltaa olettaa, että varakkaammat myös ostavat enemmän, niin kyllä tuosta myös uskaltaa päätellä, että erittäin suuri osa osa tuosta ostetusta luomusta menee tuon rikkaimman viidenneksen suihin.

Se "rikkainen viidennes" tuossa 1000 otoksessa oli yhteensä lisäksi 114 henkeä, josta siis 41% on 47 henkilöä. Koko otoksesta se on siis 4,7%. Vahventaa siis yhä aavistusta, että luomuruokaa tuotetaan hyvin pienelle vähemmistölle Suomessamme. Koko kansan, kaikkien veronmaksajien "projektina".

Tämä väki näyttäisi myös näin ollen olevan ihan eri porukkaa kuin maamme leipäjonoisssa.

PS. Tuo ei ole tuolla kyllä vielä todistettu. Mutta saisikohan tuota aineistoa omalla koneella pyöritettaväksi? Tarkempaan analyysiin?

PS2. Seuraava ja tuon ohella tässä keskustelussa huomioon otettava fakta on, että luomun kysyntä on keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin kaupunkeihin.

[Heikki Jokipii]

Siitä lähtökohdasta, että luomutuotteet kuitenkin, yhteiskunnan tuesta huolimatta maksavat noin kaksi kertaa sen mitä vastaavat tavanomaiset tuotteet, on tietysti eräänlainen itsestäänselvyys, että niitä ostavat enemmän ne, joille tuolla hinta-asialla ei ole isoa merkitystä. Eli varakkaat.

Olisi kuitenkin kiva, jos asian saisi esitettyä lukuina. Se voi olla kuitenkin vaikeata, kun tuo Luomubarometrikin kysyy vain ostamisen useutta. Tarvittaisiin kysymys, kuinka paljon rahaa kysytty on asiaan vaikkapa edellisellä ostosreissullaan käyttänyt tms. Tai viime viikolla tms.

Onko tällaista kulutustutkimusta Suomessa koskaan tehty? Voisi olla vanhempikin, antaisi kuitenkin suuntaa?

Se on tietysti suht. helppo selvittää, paljonko rahaa keskimäärin luomuun käytetään alueittain. Karkea tuloshan on täällä jo laskettu: pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa ostetaan luomua n. kaksinkertaisella rahamäärällä muuhun maahan verrattuna. Jolloin luomun syömistäkin tuetaan valtion varoista eniten juuri siellä.

***

Luomua on moneen kertaan ehdotettu kohdeltavaksi arvonlisäverotuksessa eri tavalla, so. verotettavaksi vähemmän. Tähän ei ole suostuttu. Vai onko, tavallaan? Kaikkea ruokaa koskee sama alennettu ALV. Kun vero lasketaan ruoan hinnasta, niin tavallaan kalliimpaa luomutuotetta suositaan enemmän tällä alennuksella ...

[Heikki Jokipii]

Se on tietysti suht. helppo selvittää, paljonko rahaa keskimäärin luomuun käytetään alueittain. Karkea tuloshan on täällä jo laskettu: pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa ostetaan luomua n. kaksinkertaisella rahamäärällä muuhun maahan verrattuna. Jolloin luomun syömistäkin tuetaan valtion varoista eniten juuri siellä.

Luultavasti tuo juttu on eräille poliitikoille kaikkein "koukuttavavin" tässä asiassa. Kun on tietysti niin, että tuo luomuruoka tuotetaan tuolla toisella alueella. Ja tuki annettaan juuri tuottajille. Silloin siitä tulee helposti (lähes väistämättä) se vaikutelma, että näihin (köyhiin?) tuottajiinhan luomuviljelyn tuki suuntautuu.

Mutta miten asia tuossa on?

Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa ostettaisiin joka tapauksessa ruokaa, ja siinä määrin kuin se ostettaisin kotimaasta, rahat menisivät tai jäisivät kotimaahan, osin myös kotimaan viljelijöille.

Jos luomuviljelyn tuotto on kolmannes tai neljännes tavanomaisesta, hintaa pitäisi saada myös moninverroin. Niinpä valtiovallan on pakko tukea - ja yhä vielä tuotteesta pitää saada kaupan tiskillä korkeampi hinta.

Kun vielä korostetaan - toisessa yhteydessä - että luomutiloilla menee jopa tavanomaisia tiloja paremmin, taloudellisesti?

***

Vaikka varmasti tätä haarukointia ja pohdiskelua tässä jatkamme, eikö valtiovallan itsensä velvollisuus olisi lopulta selvittää, mikä on tämän tukimuodon "sosiaalinen kohtaanto"?

Eli "rumasti" sanottuna: missä määrin kaikilta kerätyillä verovaroila tuetaan maaseudun rikkaimpia tuottamaan tehottomasti ruokaa kaupunkien rikkaimmille? Ja kuinka oikein, oikeudenmukaista se on? *)


PS. Luomun oletetuista muista hyödyistä on täällä omat keskustelunsa, joten niistä niissä. (Vielä uudestaan sanottuna.)

__________

*) tässä on myös kysymys (kylläkin vaatimattomasta) luomuviennistä: jos suomalaiset luomuviljan tuottajat pääosin  tuottavat viljansa ulkomaiseen (70%!) käyttöön , niin ...? Aukaistuna: jos veronmaksajina tuemmekin Helsingin rikkaita luomufriikkejä, pitääkö meidän tehdä se myös Berliinin luomumyslin ostajien osalta? 

[Heikki Jokipii]

Tämä "luomuasiantuntija" tukeutuu selvästi luomubarometreihin, tätä väittäessään

Luomu porskuttaa, vaikka puolet suomalaisista pitää sitä rahastuksena

Luomuviljelyn imago on vakiintunut, pohtii tohtoriopiskeleva Jukka Kivelä Helsingin yliopistosta.

– Työtä on tehty vuosia, mutta se on tuottanut tulosta. Vaikka puolet suomalaisista pitää luomua markkinatalouden kikkana periä kallista hintaa, luomun kannattajien määrä on kasvussa. Neljäsosa suomalaisista käyttää säännöllisesti luomua, ja sama määrä käyttää sitä silloin tällöin.

Kyse on selvästi ryhmästä (ks. edellä) "aktiivikäyttäjät = useita kertoja viikossa tai kerran viikossa". Barometrissa hienoisessa kasvussa oli kuitenkin vain kerran viikossa ostavien ryhmä (15 % --> 18%, vuodesta 2013). Että sellaisia kannattajia. Kun kutakuinkin 100% suomalaisista syö vähintään kerran päivässä. Sellaista "porskutusta".

Mutta näin se oli sitten pyöristetty oheisessa tietolaatkossa:

90 prosenttia suomalaisista on tutustunut luomutuotteisiin, ja neljäsosa hankkii luomua pöytään useamman kerran viikossa.

Eikä siis hanki tuo neljäsosa, vaan ainoastaan 9%, tuon luomubarometrin kyselyn mukaan. *) Tätä lainausta ei sitten tekstissä enempää käsitellä:

"Minulla on sellainen kuva, että luomun käyttö lisääntyy samaa tahtia kun suomalaisten koulutustaso kohoaa."
– Juha Mustonen

Paitsi tämän verran:

Siinä sivussa Mustonen on kyllä barometrinsä lukenut, ja tietää keitä luomuhyllyillä käy.

– Luomun innokkain kuluttajaryhmä ovat korkeasti koulutetut naiset.

Mutta mikä tuossa on lopulta syy? Onko se koulutustaso? Miksi juuri naiset? Ko. ryhmän tulotaso on myös korkeahko. Ja asuinpaikkana yleensä myös pääkaupunkiseutu jne.

PS. GLP-palstalla varmasti erittäin hyvin koulutettu tiedemies kertoo, miksi hän ei osta luomua:

Why a scientist chooses conventional over organic foods

Entäpä, jos koulutustason nousun seurauksena hänenlaisiaan tulee enemmän, Juha Mustonen? Jopa hänenlaisiaan naisia?

________________

*) lähetin YLE:lle oikaisun.

PS. YLE:stä. Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää tuo Radio Suomen naisjuontaja, joka ei missaa yhtään tilaisuutta puhua luomusta. Pääsiäiseen kuuluvat tietysti kananmunat, ja hän ylsi äsken lähes hurmioon ylistäessään luomumunia. Miesjuontaja vieressä taisi olla jo vähän vaivautunut asiasta, mutta ei sanonut mitään vastaan. Pääasia siellä oli tietysti mumien asema ja merkitys, symboliikka ortodoksisessa perinteessä.

[Heikki Jokipii]

Jos olettaa kertaostoksen saman kokoiseksi, niin tuo ryhmä "useammin kuin kerran viikossa" (se 9%) ostaa noin tai yli puolet Suomessa myydystä luomusta, "kerran viikossa" -ryhmä siitä puolet, "kaksi-kolme kertaa kuukaudessa" -ryhmä siitä noin puolet.

Harvemmmin ostavilla ei sitten käytännössä ole enää merkitystä. Tämä siis tuon Luomubarometrin 2015 pohjalta arvioituna, tai oikeastaan laskettuna: kohtuullisin oletuksin pistin sen jakaumat (euro)luvuiksi, ja tuo oli tulos.

Niinpä noin tai yli puolet luomulle annetusta tuesta suuntautuu tuon 9% ostoksiin.


PS. klo 13:30: Ja siinä ryhmässäkin on oma sisäinen jakaumansa, ks. edellä 16.02.16. Niinpä ei ole suurta liioittelua sanoa, vaikka vähän ehkä, että 100% veronmaksajista tukee noin 5% nk. "eliitin" harrastusta.

[Heikki Jokipii]

Sirpa Pietikäinen esittää Kaleva-lehdessä otsikossaan hyvän vaatimuksen:

Maataloustukien on tuotettava yhteiskunnallista hyvää

Alkuun hän asettaa näitä vaatimuksia ihan hyvin:

Maataloustuilla olisi potentiaalia toimia nykyistä tehokkaammin ohjauskeinona terveyteen ja ympäristöön liittyvien yhteiskunnallisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Viljely- ja tuotantomenetelmillä voidaan vaikuttaa esimerkiksi ruuan ravintoarvoihin, ruokaturvallisuuteen, biodiversiteettiin, maatalouden ilmasto- ja ravinnepäästöihin, eläinten hyvinvointiin sekä ehkäistä vakavaksi terveysuhkaksi kasvanutta antibioottiresistanssia.

Mutta sen jälkeen esiin tulee hänen sokea pisteensä (lihav. HJ):

Ollakseen tehokas ohjauskeino maataloustukijärjestelmän tulisi kannustaa lainsäädäntöä pidemmälle meneviin toimenpiteisiin ja esimerkiksi luomu-tuotantoon.

Luultavasti täällä muualla olemme jo riittävästi perustelleet, ettei yhdessäkään noista hänen mainitsemistaan yhteiskunnallisista tavoitteista mitään saavuteta luomutuotannolla (eli ei niistä tässä enempää).

Mutta avainsana "yhteiskunnallinen". Yleensä sillä tarkoitetaan vähän sitäkin, että toimenpide tukee yhteiskunnallisesti huonommassa asemassa olevia ihmisiä. Ja sitähän ei luomun tukeminen tee, kuten edellä olemme tuoneet esille (tavallaan "todistaneet").

Jos oikein ilkeä haluaisi olla, ja vähän epäoikeudenmukainenkin Pietikäisen varmaan hyvien (vaikka harhaisten) tarkoitusperien kannalta, niin voisi tietysti jatkaa, että tämä Helsingin tai eteläisen Suomen kokoomusrouvien ostosten rahallinen tukeminen valtion varoista saattaisi tietysti olla hänestä yhä "yhteiskunnallista hyvää"? Mutta myönnetään, tämä on ilkeilyä. (Tulipa nyt kuitenkin tuossa tehtyä.)

[Heikki Jokipii]

PS2. Seuraava ja tuon ohella tässä keskustelussa huomioon otettava fakta on, että luomun kysyntä on keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja muihin suuriin kaupunkeihin.

Yhteishyvä antoi uusimmassa numerossaan tuosta asiasta tavallaan vähän lisätietoa (kertoessaan, että luomua kuulemma taas halpuutettiin):

Tiesitko, että HOK-Elanto on Suomen suurin luomukauppias? Se myy yksinään 20 prosenttia kaikesta maamme luomusta.

Kun se ei pääkaupunkiseudullakaan ole ainoa kauppias, ja ainoa luomukauppiaskaan, niin tuon tiedon pohjalla voi arvailla, että täällä myydään ehkä noin 40% Suomen luomusta.

[Heikki Jokipii]

HOK-Elannolla oli tänään Hesarin kuukausiliitteessä koko aukeaman luomumainos. Se oli rakennettu näyttämään artikkelilta. Toki sivun ylälaidassa oli teksti  "MAINOS".

Mutta tällaista tietoa siinä tarjottiin, HOK-Elannon osalta:

Myynnin kehitys tammi-elokuun 2016 aikana on kasvanut 19 prosenttia verrattuna edellisvuoden vastaavaan jaksoon. Luomun osuus on kasvanut 3,4 prosenttiin myynnistä.

Kohta saamme tietoa luomumyynnistä (Luomuelintarvikepäiviltä 6.10.16) koko maan osalta, mutta taitaa olla niin, että myynti keskittyy yhä enemmän Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle. Vertaa myös edelliseen Yhteishyvän tietoon. Lisäksi mainoksessa esitellyt kovimmat myynnin kasvuluvut löytyivät lähinnä varakkaammista kaupunginosista.

Tietysti mainos yritti luoda toisenlaista kuvaa. Se kertoi halpuutuksesta, ja sitten lopetti melkoisen tekopyhästi tähän lauseeseen:

Tavoitteena on tehdä luomusta varteenotettava vaihtoehto kaikkien kuluttajien arjessa, tulotasoon katsomatta.

No, tietysti tavoite on vilpitönkin: kyllä köyhänkin vähät rahat kelpaavat, muiden rahojen lisänä.

***

Jatkoksi sopii kommentti tähän:

Pääkirjoitus: Luomu on oivallinen mahdollisuus - osallistu tapahtumaan viikonloppuna

Ehkäpä Etelä-Savossa tuotetaan ja tarjotaan luomua, mutta sitä ei osteta. Kuten pääkirjoitus myöntääkin. Suomessa luomukulutus keskittyy Helsinkiin ja muihin etelän suuriin kaupunkeihin.

Kun tiedämme, että luomun kulutus on Etelä-Savossa ehkä noin 1% tasolla ihmisten ruokaostoksista, tuo 14,5% osuus peltoalasta on suorastaan - irvokas.

Jotenkin pääkirjoittaja tuntuu kuvittelevan, että luomun kulutus voisi kasvaa itse maakunnassakin. Luultavasti turha toive, mutta ehkäpä 6.10. tiedämme enemmän siitäkin. Pääosin hänkin puhuu ruokamatkailijoista jne. - eli niistä helsinkiläisistä (luomu)turisteista Etelä-Savossa käymässä!



PS. 2.10.16: Länsi-Savo sitten iloitsi tästä:

Luomu teki liiankin hyvin kauppansa – myyntipöydät tyhjenivät vilauksessa

Mutta ei kana tuolla ole kynitty. Yritän nyt ottaa tosissani selvää, paljonko luomua ko. maakunnassa oikeasti myydään, vuoden ympäri.

[Heikki Jokipii]

No, tietysti tavoite on vilpitönkin: kyllä köyhänkin vähät rahat kelpaavat, muiden rahojen lisänä.

Säestyksenä em. mainoskampanjalle Yhteishyvä oli löytänyt tällaisen köyhän kuluttajan:

Luomufani satsaa hyvinvointiin

Tutut ihmettelevät, miten duunarilla on varaa täyttää ostoskori luomulla.

"En ajattele taloudellista satsausta. Ymmärrän, miksi luomu on kalliimpaa, ja minulle on okei maksaa laadukkaasta ruoasta."

Mutta mitä hän siis oikeastaan vastasi esitettyyn kysymykseen. Lukekaa uudestaan, jos ei silmiin sattunut äsken: "En ajattele taloudellista satsausta." *)

Lisäksi tämä rouva uskoo tähän teoriaan:

Aro muistuttaa, että luomussakin pätee kysynnän ja tarjonnan laki: mitä enemmän luomua ostetaan, sitä halvemmaksi se tulee.

Eli hänkin uskoo, että jos nyt - tämä sukupolvi tms. - uhrautuu ostamaan luomua näillä kalliilla hinnoilla, niin eräänä päivänä se halpenee.

Sen sijaan, että Yhteishyvä tuossa olisi esitellyt ns. edistyksellisen kuluttajan, se taisi esitellä hölmön. Mutta köyhistä ei - vaikka S-ryhmä toisin toivoisikin - valtaosa ei ole sellaisia. Eli luomu on ja pysyy - valtaosin, tällaisia, voi sanoa säälittäviä poikkeuksia lukuunottamatta - niiden harrastuksena, joilla on liikaa rahaa. **)

____________

*) ihan toisesta yhteydestä korviini on tarttunut sanonta: "Viina on aina hintansa väärtti". 
**) Ja heidän harrastustaan siis verovaroin tuemme (3.10.16)

[Heikki Jokipii]

Tässä surullinen tutkimustulos USA:sta, jonka mukaan torjunta-ainejäämillä pelottelu vaikuttaa köyhiinkin kuluttajiin:

Low-Income Shoppers and Fruit and Vegetables: What Do They Think?

In general, participants preferred organic FV; however, cost was a significant barrier to purchase them. Informational statements about organic and conventional FV did not increase participants' likelihood to purchase more FV. In contrast, messages naming specific FV with pesticides shifted participants toward “less likely” to purchase any type of FV regardless whether organically or conventionally grown.

Eli siellä myös köyhät kuluttajat pitivät luomua parempana. Mutta kun heillä ei ollut luomuun varaa, lopputuloksena oli, että he vähensivät yleisesti hedelmien ja vihannesten kulutustaan!

Onko Suomesta vastaavaa tulosta? Voisi hyvin ainakin kuvitella, että eri syistä köyhä tai vähemmän varakas (opiskelija, tuollainen em. duunari) luomun kannattaja tekee sellaisia valintoja, että mieluummin ostaa harvemmin luomua kuin "sortuu" niihin "vaarallisiin" tavanomaisiin vihanneksiin? Tämän voisi ajatella olevan looginen seuraus, jos joku ottaa (ja aina joku ottaa) tosissaan kaiken luomupropagandan. Vaikkapa nuo S-ryhmän mainokset.

[Heikki Jokipii]

Myös Kesko kertoo luomumyyntinsä maantieteellisestä jakautumisesta:

Kesko tutki asiakkaidensa ostoksia: länsirannikolla maistuu luomu, idässä ei

Sosiaalista jakautumista ei tuosta tietysti voi suoraan päätellä. Ehkä sen verran vihjettä saa, että Kauniainen on niiden kuntien joukossa, joissa luomua myydään eniten. Helsingin puuttuminen tuosta joukosta pistää hiukan silmään, mutta luultavasti se löytyy heti tuon kärkikymmenikön takaa.

Keskolta voisi ehkä saada tiedon, paljonko heidän myymälöistään myydään luomua Etelä-Savon "luomumaakunnassa"? Se voisi olla heillä jo valmiiksi laskettuna? Varmaan sama tieto on saatavissa S-ryhmältäkin? Alustava tieto on kyllä jo tuossa otsikossa: idässä ei luomu maistu.

[Heikki Jokipii]

Tuota em. tietoa ei Keskon osalta tarvitse oikeastaan kysyäkään, sillä heidän omassa uutisessaan samasta asiasta ...

Luomutuotteiden myynti jatkaa kasvuaan K-ruokakaupoissa

https://www.kesko.fi/media/uutiset-ja-tiedotteet/lehdistotiedotteet/2016/luomutuotteiden-myynti-jatkaa-kasvuaan-k-ruokakaupoissa--rannikkokunnat-kulutuksen-karjessa/

... on mukana kartta, jossa myyntiosuus on kunnittain, värisävyillä esitettynä. Siinä Mikkelin ympäristön luomumyyntiä osoittavat värisävyt viittaavat luokkiin "0,51%-1%" ja "0,13%-0,5%". Jos tuosta laitamme arviolta "poikki", niin luomumyynnin osuus maakunnassa voisi olla runsaat puoli prosenttia. *)

Kartasta näkyy, että ruotsinkielisella rannikkoseudulla luomua ostetaan - Uudenmaan lisäksi, tietysti alueet menevät osin päällekkäin - eniten. Tästäkään ei suoraan voi tehdä johtopäätöksiä luomutukien sosiaalisesta kohtaannosta, vaikka kummasti alitajunnasta tietysti nousee fraasi "svenskatalande bättre folk" ...  (Oikea selitys tuolle asiaintilalle voi kyllä olla, että juuri nuo alueet ovat alttiita myös Ruotsista tulevalle - ja tulvivalle - luomupropagandalle.)

PS. klo 10:50: lähetin Ilkka Alarotulle twitterin kautta kysymyksen, pystyisikö S-ryhmä tuottamaan samanlaisen kartan.

______

*) eli se niistä "vilauksessa tyhjentyneistä myyntipöydistä" Mikkelissä. Ja Etelä-Savostakin luomumaakuntana? (ks. edellä 1. tai 2.10.16. Tämä huomio lisätty 8.10.16)

[Heikki Jokipii]

Pro Luomu on kiitettävästi laittanut nämä heti nettiin:

Luomuelintarvikepäivän 2016 esitelmät

Mutta niistäkään ei tullut toivomaamme lisätietoa luomumyynnin jakautumisesta *). Ehkä kuitenkin tämä, varatoimitusjohtaja Veli-Matti Liimataisen, HOK-Elanto, esitelmästä:

senkin liikkeen toiminta-alueella luomun kysyntä vaihtelee kaupunginosittain välillä 1,5%-6%.

Jos tuo koko aineisto olisi käytettävissä, voisi tuota lukua verrata muihin (taloudellisiin, ja poliittisiinkin) tunnuslukuihin, joita kustakin kaupunginosasta on muualta saatavissa? Luultavasti tämän vertailun tulos osoittaisi, ettei Liimataisen dioillaan esittämä iskulause "Kansa kaappasi luomun hipstereiltä!" olisikaan kovin oikeaan osunut. Diojenkin mukaan myynti on: "Korkeimmillaan kantakaupungissa sekä Käpylässä ja Viikissä" ...

Tietysti hänen pitää sanoa (ikäänkuin osuuskauppaliikkeen luonteesta johtuen):

HOK-Elanto haluaa tuoda luomun ”tavisten” pöytään

Kun luomun hinta on hänen mielestään - itsestään selvästi - tässä pahin este, hän tietysti puhuu halpuutuksesta, ja sitten seuraa tällainen tunnustus siitä, miten se on onnistunut:

Katepanos omasta katteesta.

Kuten olemme täällä jo tuoneet esille, rahoitus asialle, jos noin tehdään, tulee siis tavallaan tavanomaisen ruoan myynnistä, jossa omasta katteesta ei sitten tingitäkään.

Miksi muuten niin innokkaasti luomua? Liimataisen yhden kalvon vastaus:

Kuuntelimme omistajia
•  Palautetta omistajilta
•  Keskustelua hallinnossa

Aivan varmasti tuo (haluttu?) vastaus on saatu hyvin valikoivalla kuuntelemisella, kuuntelemalla niitä, jotka itse ovat ottaneet asian puheeksi. Eli luomuaktivisteja, luomuun hurahtaneita. Vaikkapa minulta - joka olen ollut Elannon jäsen yli 40 vuotta - ei takuulla ole koskaan kysytty tästä tavoitteesta yhtään mitään. 
_______

*) kuten ei tuontiluomun osuudestakaan, ks. toinen keskustelumme.