Suomesta "luomumaa"?

[Heikki Jokipii]

Seuraava kappale käsittelyyn.

Tämä sanotaan ikään kuin ylpeästi …

Luomutuotannon merkittävin piirre on ravinteiden kierto tilan sisällä.

… mutta kun tämä ”ihanne” toimi viimeksi 1800-luvulla (jos silloinkaan). Kuten kerroimme fosforin osalta, mutta asia pätee muutoinkin. Ihmiset pääsääntöisesti koko maailmassa ja varsinkaan Suomessa eivät enää asu elämäänsä yhdellä maatilalla.

(Edelleen epäillen, että ko. tekstin on kirjoittanut joku "toistaitoinen" luomuidealisti, joka ei ymmärrä ravinteiden kierrosta juuri mitään. Siitä, kuka on kirjoittanut ko. tekstin ja/tai ketä on asiasta ehkä konsultoitu, olen nyt lupaukseni mukaan lähettänyt tiedustelun ulkoasiainministeriöön)

Mutta tämän lauseen tarkoitus olikin selvästi olla johdantona seuraavalle:

Kun ravinteet täytyy koota tilan omista lähteistä, niitä ei kannata päästää karkuun vesistöihin.

Todella … nyt on vaikea löytää adjektiivia  … ajatus. Tässä yritetään sanoa, että tavanomaisen viljelijän kannattaa päästää karkuun ravinteita. Niitä, joiden ostohinta taas siiten on – varsinkin tulevaisuudessa – aivan kauhea?

Orgaaniset lannoitteet myös liukenevat veteen huonommin kuin teollisesti valmistetut.

Esitetään faktana ja luomun perusteena. Asia on monimutkainen, mutta luomun rasite vesistöille joka tapauksessa ei ole tavanomaista vähäisempi, mitä tässä piiloviestinä yritetään väittää.

Kuluttajia kiinnostaa myös se, millaisissa oloissa tuotantoeläimet elävät. Tämäkin asia hoidetaan jo luomutuotannon sääntöjen mukaan paremmin kuin tehotuotannossa.

Ainoa selkeä asia, joka luomutuotannossa on eläinten kannalta ehkä paremmin, on ulkoilumahdollisuus. Mutta se asia – joka itsessään aiheuttaa myös epätoivottuja seurauksia – saa vastaansa (ensimmäiseksi) sen, että luomusäännöt estävät lääkitsemästä eläimiä tehokkaasti.

Joka tapauksessa eläinten kohtelu - tapahtui se millä tavalla tahansa - ja kieltäytyminen käyttämästä kemiallisesti valmistettua typpilannoitetta (joka on luomun määritelmässä asia numero yksi), eivät millään tavalla loogisesti liity toisiinsa.

[Heikki Jokipii]

Näin sitten muistio pääsee välijohtopäätökseensä:

Nämä kolme asiaa – maailmantalouden hintojen heilahtelu, suomalaisten vesistöjen tilan parantaminen ja kuluttajilta tuleva kysyntä – vievät kaikki Suomea kohti luomua.

Kaksi näistä kolmesta on jo edellä käsitelty. Mutta että kuluttajilta tuleva kysyntäkin – tämä 1% (!!!) - veisi Suomea kohti luomua!?!!

Sitten lisää tätä maalailua:

Luomuviljelyssä olennaista on pyrkimys ekologisten prosessien ymmärtämiseen. Tässä mielessä se muistuttaa marjastusta, sienestystä ja metsästystä, joissa kaikissa olennaista on luonnon piirteiden lukeminen ja ennakoiminen aiemman kokemuksen ja oppien perusteella.

Ihan varmasti on pyrkimystä myös ekologisten prosessien ymmärtämiseenkin, mutta olennaisinta on, kuten muistiokin toteaa, että se on ”sovittuihin menetelmiin sitoutunutta ruokatuotantoa”.  Niinpä sitten mm. yritetään keinoja, joita ei vasiten ole kielletty ”sovituissa menetelmissä”. Jos sitten käy niin, että ”biologiseen torjuntaan” (kun kemiallinen on kielletty) tarkoitettu vieraslaji, petohyönteinen osoittautuukin tuhoisaksi myös muulle luonnolle, kuten on käynyt, niin se on siten ”kappas vain”! Ekologisia prosesseja tietysti ymmärretään tällaisen katastrofin jälkeen paremmin?

Viittaaminen luonnontuotteisiin on myös tätä myyntipuhetta. Erittäin usein asiantuntemattomat toimittajat puhuvatkin ”luomutuotteista” luonnonantimien kohdalla – vaikka luonnonantimet eivät nimenomaisesti ole luomua. Marjametsäähän on saatettu lannoittaa ”kemiallisilla” lannoitteilla ja hirvi on saattanut käydä ruokavarkaissa tehoviljellyllä pellolla. Jolloin tuote menee ”sovittujen menetelmien” ulkopuolelle.

Mutta mielikuva ”luonnollinen = luonnonmukainen” saadaan myytyä, ja sillä saadaan myytyä. Valitettavasti tämä sanamagia toimii, mitä ilmeisemmin päättäjienkin päässä. Ruotsiksi nimivalinta on oveluudessaan vielä onnistuneempi: ”ekologisk odling”. Kerro siinä sitten, että ”ekologisk odling är inte ekologisk odling”!

[Heikki Jokipii]

(Edelleen epäillen, että ko. tekstin on kirjoittanut joku "toistaitoinen" luomuidealisti, joka ei ymmärrä ravinteiden kierrosta juuri mitään. Siitä, kuka on kirjoittanut ko. tekstin ja/tai ketä on asiasta ehkä konsultoitu, olen nyt lupaukseni mukaan lähettänyt tiedustelun ulkoasiainministeriöön)

Vastaus tähän kysymykseen tuli tänä aamuna kahdesta suunnasta, kun luin sähköpostini ja aamun lehden.

Ulkoministeriöstä kerrottiin, että tekstin – myös luomuosion - oli kirjoittanut Demos, ”ajatushautomo”,

Hesarin kulttuurisivuilla taas ”Kuiskaaja” kirjoitti asiasta näin:

”Mokan raportti Neuvosen neuvoin

Mihin yliopistoja edes tarvitaan? Kysymys on tullut Kuiskaajan mieleen Jorma Ollilan brändityöryhmän vaiheita seuratessa.

Alexander Stubb halusi selvästi tehdä työryhmästään no nonsense -porukan ja jätti siksi akateemisen edustuksen minimiin. Kun ei tämä touhujoukkokaan saanut raporttia kasaan, kirjoitustöihin palkattiin Roope Mokka ja Aleksi Neuvonen Demos Helsingistä, ajatuspajasta, jolle nyky-Suomi on ulkoistanut ajattelunsa. Ja sivustatukea tekstitykeille tarjoili toimittaja Antti Isokangas, joka on aiemmin tunnettu muun muassa Trendi Velin päätoimittajana ja Popstars 2 -kisan tuomarina sekä väärin kuultujen laulunsanojen kokoelmasta Villejä rubiineja.

Näin saatiinkin Suomi-kuvasta ihan näköinen. ”

(Asian olisi kyllä itse asiassa saanut selville jo aiemmin, jos olisi koko ajan seurannut tämän raportin valmistelutyötä, jota en tehnyt.)

On epäiltävää, ovatko Roope Mokka ja Aleksi Neuvonen vaivautuneet konsultoimaan ketään tätä luomuosuutta kirjoittaessaan, luultavasti he ovat katsoneet tietävänsä asiasta itse tarpeeksi.

Mutta kysytäänpä heiltä kuitenkin, ovatko he, tai mihin tutkimuskirjallisuuteen tai muihin lähteisiin he ovat asiassa tukeutuneet.

[Heikki Jokipii]

Tänään lähti asiassa seuraava kirjeemme (sähköpostilla tietenkin):

***

Aleksi Neuvonen
Ajatushautomo Demos


Tämä on nk. avoin kirje, jonka julkaisen yhdistyksemme sivuilla, mutta myös pyydän vastausta. Koska yrityksenne on tässä tehnyt julkisen hallinnon toimeksiannon, luulisin, että teillä on velvollisuus – julkisuuslain nojalla – myös vastata.

Olen saanut sekä julkisesta sanasta että ulkoasiainministeriöstä tiedon, että te – Demos, ajatushautomo – olette yleisestikin vastuussa, ainakin kirjoittajina, siitä tekstistä, joka julkaistiin nk. Suomen ”brändinä”, tässä jokunen aika sitten.

Olisimme kysyneet seuraavia asioita.

Ehdotusten joukossa oli se, että suomalaiset söisivät ruoastaan jatkossa eli jo vuonna 2030 n. 50% luomuna.

Kysymyksemme:

1)   Kenestä – teistä vai työryhmästä – tämä ehdotus lähti? Jos työryhmästä – kuka (tai mikä taho) sitä ehdotti/ajoi?
2)   Ennen kuin kirjoititte ko. ehdotuksen, konsultoitteko jotakin tieteellisiä asiantuntijoita, ja jos, niin, ketä?
3)   Konsultoitteko asiassa joitakin poliittisia asiantuntijoita? Tai nk. ”kansalaisyhteiskuntaan” kuuluvia järjestöjä?
4)   Ellette konsultoineet, mihin asiantuntemukseen ko. ehdotus perustui? Kirjallisuus, tieteelliset nettijulkaisut tms.?


Heikki Jokipii


Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa – Turvattu Luonto ry

PS. Selvennyksenä, yhdistyksemme suhtautuu luomuun yleisestikin kriittisesti, ja niinpä myös tähän nk. Ollilan työryhmän visioon, tältä osin, ks.

http://www.tuottavamaa.org/forum/
http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=541.0

[Heikki Jokipii]

Demoksen vastausta odotellessa otetaan ihmettelyn alle seuraava kappale:

Viime vuosikymmeninä maanviljelytaidoissa on korostunut koneiden, lannoitteiden ja rehujen tunteminen. Kyky ymmärtää luonnonjärjestelmiä ei ole ollut yhtä suuressa roolissa.

Näin siis tietää Demos. Mitä mieltä ovat yliopistot ja muut maanviljelyalan oppi- ja tutkimuslaitokset? Tai viljelijät itse?

Luomuun siirtymisen myötä maaperän prosessien ja esimerkiksi biologista torjuntaa tekevien hyönteisten tuntemus nousee keskeiseksi.

Mistä hyönteisistä lienee kyse? Minusta ei luomuväkikään Suomessa ole erityisesti maininnut Suomessa mitään hyönteisiä, jotka olisivat ainakaan niin tärkeitä, että niiden voisi jatkossa olettaa tulevan "keskeisiksi". Valistakaa minua, jos asia on mennyt minulta ohi.

[surkeista kokeiluista vieraiden petohyönteisten tuomisesta maahan oli mainittu jo edellä! Lisäys 17.12.10: Dosentti Jussi  Tammisolan esitelmästä Skepsis ry:lle löytyy tästä asiasta sivuilla 43-47]

Kun maanviljelijän ammattitaito perustuu ennen kaikkea ekosysteemien ymmärrykseen, tuotannon luonnonmukaisuus lisääntyy lähes vaivihkaa.

Paitsi juuri että ei. Kun luonto ei ole se Äiti, joka olisi kaikin puolin varautunut tekemään pelkkää hyvää jotenkin "rakkaimmalle" lapselleen eli ihmiselle. Korkeintaan Äiti Luonto on tasapuolinen kaikkia "lapsiaan" kohtaan. Mukaan lukien rikkakasvit ja muut ihmisen viljelyn tuholaiset. Ja se merkitsee sitä, että juuri "ekosysteemien ymmärtämisen" jälkeen viljelijä tarttuu mielellään torjunta-aineruiskuun tai muuhun tehokkaaseen välineeseen.

Eikä rajoita keinovalikoimaansa siihen, mitä joku kummallinen saksalainen filosofi on joskus hyväksi nähnyt ... ilman luonnontieteellistä koulutusta ja ymmärtämystä.

[Heikki Jokipii]

Loppuosa muistiosta onkin siten täysin ”jalat ilmassa” oleva taloudellista haihattelua, täyttä utopismia, jossa kuvitellaan, että asiasta tulisi joku  ”uusi Nokia”, ja tuotteet suorastaan revittäisiin suomalaisten  käsistä.

Luomutuotannon lisäämisessä kyse on ennen kaikkea suomalaisen maatalouden uuden strategisen suunnan löytämisestä. Luomutuotannosta on syytä tehdä pikemminkin standardi kuin poikkeus.

50%:n tavoite sen tietysti toteutuessaan aikaansaisi teknisesti, kuten uutisessamme arvioimme: sen jälkeen lähes kaikki Suomen maanviljelys olisi luomua. Loput 50% ruoasta tuotaisiin sitten ulkomailta.

Mitään kunnon syytä tähän ei kuitenkaan ole esitetty, tässäkään muistiossa.

Sen avulla voidaan nostaa maatalouden jalostusarvoa ja lisätä paikallista vaurautta.

Kalliimpi hinta ei ole varsinaisesti ”jalostusarvon nostamista”. Kyllä, paikallista vaurautta saatetaan siellä täällä nostaa, mutta kalliimpien ruoan hintojen myötä nostetaan kyllä yleistä köyhyyttä. Jos asia hoidettaisiinkin verovarojen kautta (luomutukina), yhtä kaikki se olisi muusta pois.

Se ei tarkoita teknologisen kehityksen hylkäämistä, pikemminkin päinvastoin.

Se tarkoittaa nimenomaan teknologisen kehityksen hylkäämistä. Jos joku kehitystyö onkin mahdollista tiukkojen luomusääntöjen sisällä, se on suurin piirtein verrattavissa siihen, miten vaikka urheilussa voidaan jotain välinettä hiukan parantaa – kunnes parannus kielletään (esimerkkinä vaikka keihäänheitto). Urheilu on kuitenkin leikkiä, ruoantuotannossa on kyse totisesta todesta. 

Luomuviljelyn onnistumisen kannalta ekologisten prosessien tuntemus on erityisen tärkeää.

Suomalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten huippuluokan ekologista osaamista voidaan hyödyntää luomutuotannon kehittämisessä.

Niin voitaisiin, mutta se olisi resurssien haaskaamista. Jos jotain asiaa kannattaa Suomessa (ja maailmassakin) nyt kohdistetusti tutkia ja yrittää kehittää, se on suorakylvöviljely.

Tätä ei missään tapauksessa kannata eikä saa tehdä:

Kun strateginen suunnanmuutos tehdään, on suoraan luomuun liittyvää tutkimus- ja koulutustyötä vahvistettava.

TEHTÄVÄ HELSINGIN YLIOPISTOLLE JA MTT:LLE:

Luomuinstituutin perustaminen

Luonnonmukaista tuotantoa ja viljelyä tutkiva instituutti veisi eteenpäin luomutuotannon tieteellistä tutkimusta ja sitä kautta luomun tuotantoa ja kysyntää. Suomalainen ruokatuotantotutkimus on toistaiseksi tarttunut verraten vähän luomuun, vaikka siihen olisi luontevat edellytykset. Resursseja tulisi ohjata luomututkimuksen lisäksi myös koulutukseen. Suomalaisen ympäristöosaamisen seuraava kärki voisikin olla luomuosaaminen, jonka malleja voisi viedä myös ulkomaille suunnannäyttäjän roolissa.

Ensinnäkin, jos tunnustuksellisen teologisen tiedekunnan olemassaoloa on jo kritisoitu, ei ole järkeä perustaa ”tunnustuksellista” maataloustiedekuntaa tai tutkimuslaitosta. Mutta Demoksen kirjoittajat ovat ilmeisen tietämättömiä siitä, miten paljon luomua on Suomessa jo tutkittu, ja miten paljon siihen on jo koulutettu. Ja miten vähäisin tuloksin ...
 

Lisäksi mukaan tulee aktivoida suomalainen elintarviketeollisuus, jolle puhdas suomalainen ruoka ja siitä kehitettävät jalosteet ovat merkittäviä markkinointi- ja vientivaltteja.

Suomalaista luomua siis myytäisiin Eurooppaan siinä laajuudessa, että asia olisi oikein ”vientivaltti”? Kun tällä hetkellä luomua saadaan kaupaksi ulos vähemmän kuin tavanomaisia tuotteita!

Taloudellisesti kannattavasta ja vesistöjen ja muun ympäristön kannalta parhaasta mahdollisesta luomutuotannosta tehdään Suomelle strateginen tavoite, jonka toteuttamisessa mukana on koko arvoketju.

Luomu ei suojaa vesistöjä, eikä ympäristöä muutenkaan, täytyy toistaa. Minä en suostu olemaan mukana vero- ym. rahoineni tällaisessa hullutuksessa, ”arvoketjun” missään kohdassa. Eikä luultavasti suurin osa muistakaan suomalaisista, ainakaan silloin, kun asiassa tullaan kukkarolle.

Luomu ei ole näperrystä, vaan vakavaa tuotantoa, jota toteutetaan sekä pienessä että suuressa mittakaavassa. Tavoitteen toteuttaminen luo Suomeen uuden vahvan luonnonvaraklusterin.

Luomu on kuin onkin näperrystä, taikauskoa ja disinformaatiota. Kaikki mitä luomulle annetaan, on pois oikeasta luonnon suojelusta ja järkevästä luonnonvarojen käytöstä Suomessa. Ja maailmalla.

***

Näin tuli brändimuistio luomusosuudeltaan käsiteltyä läpi. Kommentteja kommentteihin?

[Heikki Jokipii]

Tämän täydellisen taloudellisen realismin puutteen vastapainoksi voi muuten heittää Luomuliiton uuden puheenjohtajan Jaakko Nuutilan asiantuntevammat näkemykset Vihreän Langan haastattelussa.

Luonnollisesti hän ei voi suoraan tyrmätä näitä Ollilan työryhmän fantastisia ideoita, mutta lukekaa tästä:

Onko tuontiluomu puhtaampaa kuin tavallinen kotimainen ruoka?

Se on sanottu ”rivien välissä”, mutta hän ymmärtää käytännössä täysin, miten luomutuotannon täytyy olla tällaista ”niche” -tuotantoa, hyvin pienimuotoista, omassa ”lokerossaan”, jotta siinä voidaan pyytää ja saada hintoja, joilla sen taloudellinen kannattavuus säilyy.

Kannattavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin luomuruuasta saman hintaista kuin tavallisesta.

Ai, niin muuten. Jorma Ollila väitti Ajankohtaisen Kakkosen haastattelussa, että hän olisi saanut puoltavia lausuntoja asiantuntijoilta tälle 50% tavoitteelle, joiden mukaan se olisi täysin realistinen.

Pientä vaivaa nähden löysin tavan lähettää Ollilalle kysymyksen siitä, keitä nämä asiantuntijat olivat. Odotetaan nyt siihenkin sitten vastausta. Demos ei ole vielä vastannut.

[Heikki Jokipii]

Kun tällä hetkellä luomua saadaan kaupaksi ulos vähemmän kuin tavanomaisia tuotteita!

Täsmentäen, tarkoitin tuossa, että luomua viedään ulos myös suhteessa vähemmän: eli jos luomun osuus kotimaisessa kulutuksessa on n. prosentti, viennistä sen osuus on alle prosentin.

Mutta ei tässä vielä kaikki!

Sattumoisin löysin ”googletuksen” avulla täältä *) tällaisen tiedon, että:

Luomuviljan vientiin erikoistunut Pohjolan Luomu Oy ajautui konkurssiin muutama viikko sitten.

Ja tästä asiasta ollaan Ruohonjuurenkin keskustelussa sitten vilpittömän hämmästyneitä:

Luomulla pitäisi tietojen mukaan mennä koko ajan paremmin ja paremmin, mutta konkurssin syy on lehtitietojen mukaan Euroopan alueen luomuviljan kysynnän raju väheneminen vuodesta 2008 lähtien.

Tieto tuosta konkurssista muuten olisi siis ollut jo brändityöryhmän raportin julkaisupäivänä saatavissa, miksei kukaan toimittaja ottanut sitä siinä yhteydessä esille?

_____________

*) Vaikka tuon blogin pitäjä Esko Erkkilä ilmoittaa arvostavansa luomua, hän toteaa näin (lihav. alkup.):

Suomalaisen puhtaan elintarviketuotannon ja luomutuotannon vastakkainasettelun vaaraa on varottava. Vaara on ilmeinen, jos luomua laajennetaan väkisin.

Arvostan luomua eräänä keinona turvata alkutuotannolle riittävä korvaus siitä työstä, jota maataloustuotteiden tuottaminen vaatii.

Luomusta ei kuitenkaan saa muodostua puhtaiden suomalaisten elintarvikkeiden perustuotannolle epätervettä kilpailijaa eikä mollaajaa.

Eli tuo esille juuri saman ajatuksen, mitä me täälläkin esitimme.

[Heikki Jokipii]

Aamulehdessä oli 12.12.2010 sentään sanottu ”ruma sana niin kuin se on”:

Luomulla ruuan saa kalliimmaksi

Eikä sille ongelmalle ainakaan tuossa artikkelissa kukaan väitä keksineensä kunnon ratkaisua. Osalle vastaajista se ei tietysti edes ole ongelma ... 

[Heikki Jokipii]

Nyt voi jo sanoa, että

-   ”ajatushautomo” Demos ei ole vastannut. Eikä vastaa.
-   Jorma Ollilla ei ole vastannut. Eikä vastaa.

Tämän aavistaen kysyin sähköpostitse prof. Matti Wibergiltä, joka on kirjoittanut HS:ssa paljon julkishallinnon avoimuudesta, voinko velvoittaa heitä vastaamaan. Vastaus oli, että siitä huolimatta, että kyse oli julkishallinnon toimeksiannosta, he eivät kuulu julkishallintoon, eli ei, en voi.

Hän neuvoi kysymään asiaa suoraan Alexander Stubbilta. Niinpä tein sen. Lähetin kohteliaan kirjeen (sähkössä, tietysti, nykyaikana, kirjaamon kautta kuitenkin). Jossa kysyin samaa kuin tässä kirjeessä ”ajatushautomolle”.

Sieltä tuli vastaus. UM:n tiedottajan kirjoittamana, mutta tämä on toki kiireisen ministerin tapauksessa täysin OK.

Vastauksen olennainen sisältö oli tämä:

Maabrändiraportin valmistelussa luomuravinnon kohdalla ja muutenkin valtuuskunnan työssä ideat ja ehdotukset nousivat valtuuskunnan jäsenten, ulkopuolisten asiantuntija- ja kommentaattoritahojen sekä suuren yleisön välisistä keskusteluista, ajatuksen vaihdoista ja aivoriihistä. Tästä syystä kaikkien tietolähteiden tarkka kartoittaminen on mahdotonta kaikkien keskusteluiden, tilaisuuksien, kirjallisuuden, verkkosivustojen ja muiden lähteiden jäljiltä.

Näin siis Suomelle asetettiin tämä luomutavoite. Näin.

Mitä tuosta pitäisi mielestänne sanoa?

[Heikki Jokipii]

Luomuväki näyttää innostuneen tästä ”Luomu-Suomesta” ja ”maabrändistä” ihan tosissaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että tämä uutinen …

Maabrändiraportti sai suomalaiset ottamaan luomun vakavasti

… ei meissä herätä edes ”vakavaa” närkästystä, kyllä päällimmäiseksi tulee huvittuneisuus. Lainauksia (lihavoinnit HJ)

- Maabrändityö mahdollisti luomusta puhumisen kovaan ääneen, olen saanut taas draivia. Saan hyvän vastaanoton missä käynkin, ja kuntapäättäjät kuuntelevat viestiäni, kun kerron, että maabrändiraportissa annettiin tehtävä sinulle, Kärkkäinen kertoo muutoksesta.

Ja iso tehtävä se onkin:

-   Suomi nostetaan ylös luomulla. Se on tiiviisti yhteydessä Suomen toiseen timanttiin, veteen. Luomulla pidetään järvet juomakuntoisina, raporttinsa lukenut Kärkkäinen huomauttaa.

-   Ilmainen on arvoton. Kunnille kouluruoka on kuluerä, vaikka kuntabudjetista menee vain 0,5 - 1,5 prosenttia elintarvikemenoihin. On tuhlausta tehdä ruokaa, jota ei syödä. Muutos on mahdollinen vain nostamalla kouluruuan arvostusta, ja se tehdään luomulla. Nuoret arvostavat luomua, Kärkkäinen johdattelee.

Eli kalliimpaa luomuruokaa koululaiset eivät hyljeksisi?!

Eikä - edellisen kanssa vähän ristiriitaisesti - maksa paljon (lihav. HJ):

Jotta luomu saadaan kouluruokailuun, pitää motivoida päättäjiä ja tarvitaan hyviä esimerkkejä, ei pelkkää viherpesua. Tarvitaan myös muutama sentti per ateria lisäresursseja ja ennen kaikkea luomuraaka-aineiden saatavuus kuntoon.

*** 

Innostusta löytyy nyt kosolti – ja ”maabrändiryhmään” tässäkin vedotaan

Pro Luomu ry kokoaa osaajat kehittämään luomualaa

Lainaus siitä:

Organisointityöryhmän puheenjohtaja ja Pro Luomun hallituksen jäsen Marja-Riitta Kottila EkoCentriasta kertoo, että yhdistyksen tavoitteena on tunnistaa ja ratkoa pullonkauloja, jotka estävät luomutuotteiden kysynnän ja tarjonnan kohtaamista.

- Nyt ei heitellä palloa luomuruokaketjun jäseneltä toiselle, vaan yhdistys on työkalu, jonka avulla voimme miettiä yhdessä mitä pitäisi tehdä, Kottila huomauttaa.

Hän totesi syksyllä tarkastetussa väitöskirjassaan, että Suomessa luomuketjut eivät ole toimineet yhtenä kokonaisuutena, eivätkä ole asettaneet yhteisiä tavoitteita, vaikka toimijoiden arvot ja tarpeet ovat samansuuntaisia.

Jos – ja oletettavasti kun – tämä toimeliaisuus ei kuitenkaan tuottane asioihin muutosta, seuraavassa tutkimuksessaan Kottila varmaan tunnistaa sen ”heikoimman lenkin” tai ”pullonkaulan” ”luomuruokaketjussa”, josta me olemme puhuneet: sen, joka on siinä kukkaron ja sitä kukkaroa käyttävän käden kieppeillä.

***

PS 24.3.2011 aamulla:

Tämä Pro Luomun uuden kampanjan uutisoinnin otsikko HS:ssa oli hiukan hymyilyttävä:

"Kaupat haluavat lisää luomutuotteita hyllyyn"

Ei kai Suomessa ole koskaan kauppa tarvinnut poliitikoilta lupaa siihen, mitä (laillisia) tavaroita se hyllyihinsä pistää. Sen kun pistävät.

Mutta kun kysymys tässä luomutavarassa on ollut - ja luultavasti tulee myös olemaan - se, että se helposti - myös jääsinne hyllyille ...

UD:ssä taas - kun luomukauppa on ilmeisesti nyt noussut yhdestä 1,2 prosentin osuuteen - riemuitaan, että

"Luomua päätyy yhä useampaan ostoskoriin"

Uutisessa "luomubarometrin" tekoon osallistunut tutkija Anne Leppänen Kuule Oy:stä pitää yllättävänä (!) sitä, että "luomua hehkutetaan paljon, mutta ostetaan vähän."

Mikä neuvoksi? Leppänen:

"- Ihmiset toivovat luomutuotteilta ennen kaikkea halvempaa hintaa. Luomu pitäisi saada tuntumaan vielä erilaisemmalta ja arvokkaammalta."

Eli siis, suomennettuna: koska luomuhinnat eivät laske, niinpä on vahvistettava illuusiota sen paremmuudesta. Josta tietysti seuraa, että tavanomaista ruokaa pitää vastaavasti jollakin tavalla haukkua tai saattaa huonoon valoon ... 

[Matti Pekkarinen]

Brändityöryhmän "asiantuntijat" (Rauhala, Nykänen, Seuri ym) ovat ryvettäneet itsensä luomupalturissa perinpohjin. Pitihän tuo arvata. Heikki olit sinnikäs ja sait sen virallisestikin selvitetyksi.

Muutama nimi ei nyt ollut rypemässä. Ehkäpä seuraava visionääriryhmä on heistä: http://mattipekkarinen.net/kesk06.htm#aprillia

Matti

[Heikki Jokipii]

Tämä tapaus kyllä osoittaa, että tuo menettely, komiteatyön ”ulkoistaminen” ei toimi.

On suorastaan järkyttävää, miten helposti luomuväki onnistui tuon ”brändityön” kaappaamaan ja ”soluttamaan”.

Oikeassa komiteassa olisi varmasti toimittu tasapuolisemmin, kuunneltu myös vastakkaisia mielipiteitä.

Näin jälkikäteen minulla kyllä ”loksahtavat” asiat paikalleen. Kun – kuten edellä kerroin – tiedustelin tältä ”ajatushautomo” Demokselta, kuka oli luomuosuuden kirjoittanut, en saanut vastausta. Nyt luulen, että se johtui siitä, etteivät he kehdanneet tunnustaa, että ovat saaneet koko luomuosuuden muualta. Se on luultavasti Osmo Rauhalan kirjoittama, ja oletettavasti jo etukäteen, siinä ei ole ryhmää tarvittu (muuta kuin nyökyttelemiseen).

Erityisesti ihmettelen Jorma Ollilan kritiikittömyyttä. Hän varmaan ajatteli Ajankohtaisessa Kakkosessa, kun kertoi, miten asia ”asiantuntijoiden” mukaan asiaa ”onnistuu”, näitä hänelle leviteteltyjä Öjebyn ryhmän (ihme)tuloksia.

Jos hän olisi edes hetken tutustunut Ruotsin ja Suomen virallisiin tilastoihin luomusatojen määristä, hän ei olisi ollut uskomuksessaan lainkaan niin varma. Tai ainakin olisi hetken miettinyt, mitä n. 60% satotaso merkitsee, ja kommentoinut sitä jotenkin.

Mutta tätä aineistoa hänen eteensä ei tuotu, eikä hän sitä kiireiltään tietysti osannut etsiäkään. Ja luotti Rauhalaan. *)

***

Tässä ”brändityössä” on muutenkin tätä ”demokratiavajetta”. Ehdotin tuossa uutisessa, että asia pitäisi käsitellä uudelleen, mutta siihen ei kai ole siihenkään oikein menettelytapaa. Stubbilta ainakin tämä ”komennus” loppuu, ja vaikka tulisikin uusi pesti, niin tuskinpa hän suostuisi palaamaan tähän ”brändiseikkailuun” enää.  **)

Niinpä nyt sitten kaikki Pro Luomut  ym. toimivat innostuneina aikansa ja kuvittelevat olevansa valtiovallan erityisessä suojeluksessa.

_________

*) olisikohan Ollilankin vastaamattomuuteen syynä, että häntä vähän nyttemmin - nolottaa ...?

**) Ja taitaa olla niin, että Stubbkin Suomen kuvan, "brändin" selventämisessä ulkomailla keskittyy juuri nyt ihan muihin asioihin ... 

[Heikki Jokipii]

Ollilanhan olisi Osmo Rauhala hyvin pitänyt tietää. Ja osata siten varoa.

Mutta on ilmeistä, ettei tässä brändityössä mihinkään analyysiin pyrittykään, vaan tämä ns. ”räväkkä” idea oli sovittu jo työtä aloitettaessa.

Ollila ei kyllä osoita mitään katumusta, vaan ilmoittaa nyt, että siirtyy omalla 50 ha:n tilallaan luomuviljelyyn.

Siinä onkin sitten hyvä ”reality check”, nyt Ollilla saa sitten itse huomata, saako luomuviljelyllä samat sadot kuin tavanomaisella. No, siinä tulee varmaan sitten käyttöön se vanha ”hyvä” teoria, että ”siirtymävaiheessa sadot saattavat vähän pienentyä” …

Joku lehtimies/TV-toimittaja voisi vuoden, kahden päästä ihan noin "ohimennen" kysyä, miten tässä Ollilan tilan luomuviljelyssä on mennyt ... ja nimenomaan kysyen satotasoa, viitaten "brändiraporttiin" ja/tai Öjebyn raportteihin (brändimuistion taustana).

[Heikki Jokipii]

Että otsikon asia joillekin piireille on jumalansanaa tai ainakin valtionsanaa, selviää tällaisesta lähteestä. Se kertoo Suomessa käynnissä olevista luomuhankkeista, joista ko. kirjoittaja oli itse (!) kerännyt tiedot ja tehnyt yhteenvedon.

Ensimmäisenä ja merkittävimpänä mainitaan tällainen:

Mielestäni mielenkiintoisin hanke tällä hetkellä on MTT:n taloustutkimuksen hanke, jonka vastuullinen johtaja on  Kauko Koikkalainen, "Mitä tarkoittaa käytännössä, jos 50% Suomen maataloustuotannosta olisi luomutuotannossa vuoteen 2030 mennessä". Siinä rakennetaan käytettävissä olevan tilastotiedon ja aikaisemman tutkimustiedon pohjalta skenaariota siitä, missä tuotteissa ja tuotantosuunnissa luomun suhteellinen kilpailuasema tavanomaiseen tuotantoon verrattuna olisi paras. Samalla tarkastellaan vaihoehtoa, jossa nykyistä luomutuotantoa laajennetaan nykyisillä viljelypinta-alasuhteilla puoleen koko viljelyalasta. Tarkastelussa otetaan huomioon talous-, tuotanto- ja ympäristövaikutukset sekä mahdollisuuksien mukaan luomutuotannon alueellinen sijoittuminen. Selvityksen on määrä valmistua lokakuun loppuun mennessä. 

Olin jo poistamassa tämän artikkelin sivustoltamme, vähän vanhentuneena. Mutta nyt on siis niin, että Kauko Koikkalainen – vähän uusin rajaehdoin – on saanut mahdollisuuden päivittää vanhan tutkimuksensa. Jolloin on ihan hyvä, että vanha artikkelimmekin siellä on, vertailukohtana.

Jostain syystä ko. hanketta ei löytynyt MTT:n hankerekisteristä, mutta sen täytynee olla vain satunnainen laiminlyönti rekisterin pitäjien puolelta.

Hiukan on tuossa kyllä toimeksianto muuttunut, jos tuohon selostukseen on luottaminen. Jos  ”nykyistä luomutuotantoa laajennetaan nykyisillä viljelypinta-alasuhteilla puoleen koko viljelyalasta”, se ei ole sama asia, että puolet suomalaisten ruoasta olisi luomua!

Samassa linkkilistassa oli sitten myös Pro Luomun luonnos (14.6.3011) ”Luomualan kasvu- ja kehitysohjelma 2011-2015” .

Perusteluna asialle siellä on lause (lihav. HJ)

”Kuluttajalähtöisen ruokastrategian ja Suomen maabrändivaltuuskunnan asettamat tavoitteet edellyttävät, että luomualan tulee kasvaa Suomessa”.

Eräässä luonnoksen alempana olevassa taulukossa toimenpiteenä mainitaan ...

”vahvistaa ja ylläpitää luomubrändiä […] 4. luomalla argumentaatioperustaa luomun ylivoimatekijöille”.

*)

Tällainen ”argumentaatioperusta” todellakin täytyisi "luoda", koska sitä ei ole tosiasiassa olemassa. Me täällä olemme tosin hyvin vankasti sitä mieltä, että se ei ole luotavissa, hyvällä yritykselläkään.

Mutta tässä seuraavassa (luonnoksessa mainitussa toimenpiteessä) ollaan innolla itsekin mukana!

”Osallistua luomuun liittyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun”.

__________________

*) sinänsä byrokraattisen kaunis ilmaisu, vakuuttavamman kuuloinen kuin: "keksitään asialle perustelut" tai "kehitetään kansaan ja julkiseen sanaan uppoavia iskulauseita" ...