HS julkaisi vielä lyhyen Terho Hyvösen vastineen minulle (tai meille, myös Kirsti Anttilalle), jossa hän väiiti, että luomu kuitenkin on monimuotoisuuden kannalta parasta. Ehkä Kirsti Anttilakin on asiassa turhaan yrittänyt vastineen vastinetta, mutta tässä on minun (lähetetty, ei julkaistu):
***
Erittäin objektiivinen "Luomu 50" -yhteenvetoraportti päätyi arvioon, että ravinnepäästöjen vähentymisestä luomuviljelyllä ei ole näyttöä, huonomman satotason vuoksi. Se päätyi myös tutkimuskatsauksessaan tulokseen, että luomu lisäisi biodiversiteettiä, kuten Terho Hyvönen (HS 4.4.12) toi esille.
Tämä biodiversiteetin lisäys tapahtuisi kuitenkin vain maatalousmaalla ja sen ympäristössä. Sitä, miten paljon biodiversiteetti vähentyisi muuten, luomun takia laajenevan viljelysalueen myötä, ei siinä arvioitu.
Joka tapauksessa erot ovat hyvin vähäisiä. Mitään kriisiä luonnon monimuotoisuudelle ei tavanomainen viljely ole aiheuttanut eikä aiheuta. Joissakin kehitysmaissa tehoviljelyn vaikutus on selkeästi positiivinen, jos ja kun se poistaa tarpeen raivata pelloksi biodiversiteetltään kaikkein rikkaimpia alueita (sademetsät).
"Luomu 50" -raportti toi esille, että tutkimustulokset ovat yksittäisiä. Selkein tulos oli löytynyt rikkakasvien osalta. Jos olisikin niin, että luomuviljelyllä hiukan edistettäisiin lajirikkautta pelloilla ja niiden lähipiirissä, onko se peruste käyttää asiaan vähintään noin 2-3 miljardia euroa vuodessa, jota "Luomu-50" -suuunitelma vaatisi? Miettimättä vaihtoehtoja, joita on löydettävissä, mm. suorakylvöä Suomen olosuhteisiin yhä kehittämällä?
Tämä 2-3 miljardia olisi muuten sitten ihan sama kuluerä riippumatta siitä, onko se kuluttajahinnoissa (joita Mauri Lehto HS 1.4.2012 valitti) vai valtion tukena, jonka veromaksajat maksavat (jota hän suositti).