Suomesta "luomumaa"?

[Heikki Jokipii]

Kyllä, se oli juuri Koikkalainen, joka sanoi tämän – vaikkakin telkkarissa (jota kuuntelin puolella korvalla):

Kuluttajien tehtäväksi jäisi kysynnän kasvattaminen eli luomutuotteita pitäisi ostaa nykyistä enemmän. Luomutuotannon kasvattaminen puoleen viljelyalasta nostaisi myös ruokakorin hintaa.

- Todennäköisesti se maksaisi 20-30 prosenttia enemmän mitä tällä hetkellä, mutta todennäköisesti yhteiskunta on vaurastunut niin paljon vuoteen 2030 mennessä, ettei se tuottaisi ongelmia, arvioi Kauko Koikkalainen

Raportti itsessäänkin näyttää asian tietävän, vaikka se hyvin vähän tuli esille lehdistötilaisuudessa, asian lanseerauksessa. Pari lainausta siitä:

Kun lisäksi otetaan huomioon luomutuotteiden tavallisia elintarvikkeita korkeammat hinnat, niin luomutuotantoa voidaan pitää elitistisenä tuotantomuotona, johon vain länsimaiden rikkailla kuluttajilla on varaa.

 

Ja lopullisen ostopäätöksen ratkaisee tuotteen hinta kaupan hyllyllä. Laajamittaisessa luomutarjontatilanteessa hintaeroa tavanomaiseen tuotteeseen ei saisi olla juuri ollenkaan. Eli luomutuotteet olisi kyettävä tuottamaan alkutuotannossa tavanomaisten tuotteiden hinnalla tai jalostus- ja kauppaportaan olisi tingittävä katteistaan. Tämä ei liene realistista ajattelua tuntien kaupan hinnoitteluvoiman elintarvikeketjussa.

(Sinänsä tuo raportti onkin yllättävän realistinen ja tasapuolinen - olen lukenut siitä nyt noin kolmasosan. Pientä puoltoa on toki havaittavissa, mutta ei räikeätä. Ja vastaväitteet vähintään mainitaan – kuten juuri tuossa edellä)

”[…] ettei se tuottaisi ongelmia.”? Jotenkin minusta on ongelmallista, jos me tällä tavalla pyrimme jo päättämään, mihin tulevaisuuden kuluttajat rahansa käyttävät. Sen muutaman miljardin. Vaikka heillä periaatteessa olisi siihen varaakin. Onko se millään tavalla meidän tehtävämme? Ja onko se lainkaan sen väärtti?

Tässä, jos missään, on arvokeskustelun (ja mikseipä arvojohtajuudenkin) paikka!

*** 

Media julkaisi asiasta käytännössä saman STT:n uutisen, erot tulivat esille lähinnä vain otsikoissa eli asian tulkinnassa:
 
Suomen viljelyalasta puolet voisi olla luomua 2030 - MTV3.fi ...
MTT: Luomutavoitetta on liki mahdoton saavuttaa - Aamulehti
Luomutavoite karkaa käsistä tuista huolimatta - Talouselämä
Maabrändityöryhmän luomutavoite on vaikea saavuttaa - Kotimaa ...

[Heikki Jokipii]

Sinänsä tuosta em. raportin suhteellisesta tasapuolisuudesta seuraa, että sitä lukiessa, ihan sen pohjalta nousee mieleen yksi suuri kysymys.

Kyllä, tällainen Luomu-Suomi saattaisi ehkä olla mahdollinenkin.

Mutta kun kaikki sillä saavutetut edut ovat raportinkin mukaan joko marginaalisia, epävarmoja tai kiisteltyjä, ja hinta siis valtava, niin se kysymys on:

Miksi?

Miksi ihmeessä?

Edes imagoetu ei ole muuten itsestäänselvyys. Mielipideilmaston tuulten hiukan kääntyessä luomua hallitusvaltaa myöten harrastava Suomi saattaa muualta katsoen näyttää - naurettavalta.


Lisäys illemmalla: (Mutta toisaalta ... ellei sillä ole niin väliä, pitäisikö Suomen siis nyt kiristää tavoitettaan?) 

[Tarkkailija]

Ja nyt tuli sitten tällainen uutinen:

20 prosenttia luomuun vuoteen 2020 mennessä

Eli mennään sitten ns. perse edellä puuhun.

Eikös jossain raportissa puhuttu siitä, että luomun peruskasvun on kuitenkin tapahduttava markkinoiden ehdoilla?

Ensin on ostajat ja sitten tuote. Nyt pistetään ensin tarjonta tappiin ja sitten sormet ristissä toivotaan kuluttajien suosiota.

Mutta veikkaan, että tuottajat eivät ole niin tyhmiä, että lähtevät tähän leikkiin mukaan, sillä jos kukaan ei osta ja tuottamansa tavaran joutuu myymään tavanomaisena, niin tappiota tulee aika reippaasti. Ei luomun paremmat tuet kata kuitenkaan sellaista, että myyntivoitto jää saamatta ja niinhän siinä kävisi, jos luomutuottaja joutuu myymään tuotteensa tavanomaisena.

[Heikki Jokipii]

Tämä on se taloustieto tässä asiassa, jota halutaan, tässä asiassa vastuullisen ministerin toimesta, tarjota nuorillekin (Nuorten parlamentti-palstalta):

Koskinen: Luomuruoka ei ole Suomessa kallista

”Paljoa parannusmahdollisuuksia ei ole, sillä korkeat hinnat ovat esteenä", harmittelee [eduskunnan] keittiöntyöntekijä Katri.

Maa- ja metsätalous ministeri Jari Koskinen (kok) on asiasta eri mieltä. Luomuruoka ei ole Koskisen mukaan Suomessa kallista, sillä meillä on korkea elin- ja palkkataso sekä kuljetuspalvelut. Ministeri selittää luomuruoan hintatason johtuvan enemminkin suuresta kysynnästä ja pohjoisesta sijainnistamme. Yksittäinen brändi voi tosin asettaa itselleen yleistä halvemmat hinnat.

Tässä lisää tulevasta Koskisen (ym.) Luomu-Suomesta:

Luomutuotanto vaatii tehotuotantoa enemmän työvoimaa, mutta Ministeri ei pidä ongelmana nuorten vähäistä kiinnostusta maanviljelyyn ja maatalouteen.

”Jos nuoret eivät halua asua maalla, emme pakota heitä", Koskinen sanoo.

[Heikki Jokipii]

Eikös jossain raportissa puhuttu siitä, että luomun peruskasvun on kuitenkin tapahduttava markkinoiden ehdoilla?

On olemassa lukutaito, ja poliittinen lukutaito. Ja laskutaito, ja poliittinen laskutaito. Me raukat - Tarkkailija ja minä - luemme ja laskemme tämän (lihav. HJ) ...

Jyrki Kataisen hallitus on sitoutunut toteuttamaan luomualan kehittämisohjelman, jonka avulla kotimaista luonnonmukaista tuotantoa monipuolistetaan ja lisätään kysyntää vastaavaksi sekä kehitetään koko luomuruokaketjua.

... siten, ettei mitään hätää luomun kysyntään vastaamiseksi olisi olemassa. Kun kerran tarjontaa - pinta-alalla, ja usein jopa tuotannollakin mitattuna - olisi moninkertaisesti siihen noin 1,4 prosentin osuuteen nähden, jota luomua myydään (ja jossa on vielä tuontiluomukin mukana).

Mutta poliittinen luku- ja laskutaito sanoo asian toisin. Markkinoiden ehdoilla mennään. Elleivät markkinat suostu menemään niin kuin asiassa halutaan, niin markkinat - tavalla tai toisella - taivutetaan käyttäytymään oikein. Jotta halitusohjelma toteutuisi.

[Tarkkailija]

Palataanpa tuohon Heikin tuomaan uutiseen, sillä se piti sisällään paljon luomun todellisuudesta:

Koskinen: Luomuruoka ei ole Suomessa kallista

Suurin osa Amica-ravintoloista kuuluu luomun portaalle kaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kahvila käyttää vähintään kahta merkittävää luomuraaka-ainetta ainakin kahdesti viikossa ympäri vuoden. Myös eduskunnan kahvila on tasolla kaksi.

Tämähän kuulostaa hienolta, eikö totta? Kahta merkittävää luomuraaka-ainetta ainakin kahdesti viikossa.

Ja sitten kerrotaan nämä merkittäviksi luettavat raaka-aineet:

Eduskunnan kahvilassa on lähes päivittäin tarjolla luomuraaka-aineita kuten jugurttia, leipää, piimää, teetä ja puuroa.

Lähes päivittäin? Onko se nyt suomeksi "ainakin kaksi kertaa viikossa"?

Kahta merkittävää luomuraaka-ainetta? Tee? Jugurtti? Piimä? No puuro nyt on merkittävä, sillä aika moni Maapallomme ihmisistä syö elääkseen pelkkää puuroa, jostain tehtynä ja jossain muodossa, vaikka se voi meidän mitta-asteikolla olla lähempänä velliä kuin puuroa.

Mutta siinäpä sitä todellisuutta taas tuli, jos lukee uutiset ja sen, mitä ne meille kertovat.

[Matti Pekkarinen]

Tarkkailija kirjoitti: "Mutta veikkaan, että tuottajat eivät ole niin tyhmiä, että lähtevät tähän leikkiin mukaan, sillä jos kukaan ei osta ja tuottamansa tavaran joutuu myymään tavanomaisena, niin tappiota tulee aika reippaasti. Ei luomun paremmat tuet kata kuitenkaan sellaista, että myyntivoitto jää saamatta ja niinhän siinä kävisi, jos luomutuottaja joutuu myymään tuotteensa tavanomaisena."

Luomun lisätuki on niin merkittävä, ja kustannussäästö niin iso (kun ostopanoksia ei viljelyssä juurikaan tarvita), että viljelijän kannalta se kannattaa. Jopa nollasadollakin.
Laadin tästä havainnollisen Excel-viritelmän v 2003 hintatasolla Maaseutukeskusten Liiton tutkimusaineiston perusteella, esimerkkikasvina ruis.
http://mattipekkarinen.net/katelask.xls  Siitä klikkailemalla näkyy, että tavanomaisessa pitää saada (Suomen keskisatoa vastaava) 2700 kg/ha vastaamaan luomun satoa 0 kg/ha...
Tämänhetkisillä tuilla (luomutukea nostettiin taannoin reippaasti) luomun pelkkä mielikuvasato antaa saman taloudellisen tuloksen kuin reilu 3000 kg tavanomaisessa! Hämmästyttävän harva viljelijä on tarttunut luomuun, vaikka se on tehty noin houkuttelevaksi. Suomalaista suoraselkäisyyttä kai. Päivitän piakkoin luvut tämän päivän tasoon laskelmassani.
Luomuhullutuksen  häviäjiä ovat veronmaksajat ja luonto. Maata uhrataan (pois luonnon ekosysteemeiltä)  viljelylle tarpeettoman suuret alat. Kynnetään ja äestetään tarpeettoman suuria aloja (varsinkin, kun luomuun ei sovi suorakylvö), ja tuloksena on vain  päästöjä, kuluja ja mielikuvia ja luomuhupatusta mediassa.

[Heikki Jokipii]

Tässä linkissä sitten kuvataan tivistetysti, mitä tavoitteita tuossa MMM:n tilaisuudessa asetettiin, ja mitä ja miten siellä asiasta keskusteltiin.

[Heikki Jokipii]

Tuo krtiikkinii julkaistiin, vähän lyhennettynä kyllä, mutta löytyy nyt HS:n muodossa uutisistamme  täältä.

Ensimmmäinen kappale oli lähettämässäni muodossa tällaiinen (lihav. HJ):

Se tavoite, että Suomen maataloudesta pitäisi olla 50% luomua v. 2030, asetettiin vastoin kaikkia hyväksi koettuja perinteitä. Asiaa ei selvittänyt parlamentaarinen komitea. Asiaa ei lopulta määritellyt edes Alexander Stubbin siihen laittama ryhmä, vaan perustelut kirjoitti käytännössä taiteilija ja luomuviljelijä Osmo Rauhala. Hän käytti kaikki lähteet, jotka luomuvaihtoehtoa jotenkin tukivat, eikä ensimmäistäkään, joka olisi ollut asialle kriittinen. Brändiryhmä, puheenjohtaja Jorma Ollilaa myöten, nieli kaiken, sellaisenaan.

Minusta tämä minun versioni olisi ollut parempi ... 

[Heikki Jokipii]

Mutta - loistavasti - ikäänkuin "säestyksenä" - ei, ei,  minun kirjoitukseni oli vain "alkusoittoa" - samassa Hesarissa, samalla palstalla tämä Kirsti Anttilan puheenvuoro, alla. Olen aiemminkin lainannut kokonaan täällä hänen kirjoituksiaan, ja uskon, ettei hän tästä tälläkään kertaa pahastu, vaikken lupaa ole kysynytkään:

Suorakylvö lisää monimuotoisuutta
Kirsti Anttila
Nummi-Pusula
 
Toisin kuin biologi Mauri Leivo kirjoitti (HS Mielipide 1. 4.), luomuviljely ei kokemuksieni mukaan lisää lintujen ja perhosten määrää. Sen sijaan maan muokkaamatta jättäminen, suorakylvö, josta meidän tilallamme on nyt yli kymmenen vuoden kokemus, näyttää lisäävän silminnähden kaikenlaista elämänmuotoa pelloilla. Töyhtöhyypät, kiurut, keltasirkut ja uuttukyyhkyt valtaavat keväisin peltomme valtavina parvina.
 
Ennen kuin siirryimme suorakylvöön, muokkasin suurella traktorilla ja äkeellä peltojamme keväisin. Töyhtöhyypällä oli ikävä tapa munia täysin huomaamattomaan peltopesäänsä juuri ennen kevättöitä, ja saatoin vain ikäväkseni todeta hätääntyneen emon lentelystä, kuinka tulin taas tuhonneeksi yhden pesän.
 
Luomuviljelyssä rikkaruohojen torjunta perustuu intensiiviseen maan muokkaamiseen, mikä tuhoaa rikkojen ohella maaperän pieneliöitä ja lieroja. Myös tavanomaisessa tehoviljelyssä on siirrytty yhä enemmän kevennettyyn muokkaukseen.
 
Suorakylvössä peltomaa jätetään rauhaan, mutta rikkaruohoja vastaan joudumme käyttämään kasvinsuojeluaineita, lähinnä glyfosaattia. Niiden jäämiä testataan maataloustuotteista, maaperästä ja vesistöistä. Suomalaisista peltoviljelytuotteista on löydetty vähemmän herbisiidien jäämiä kuin kansainvälisistä luomutuotteista, eikä koskaan lähellekään sallittuja arvoja.
 
Minulla ei ole mitään luomuviljelyä vastaan, mutta haluaisin, että kaikki suomalainen maataloustuotanto olisi mahdollisimman ympäristöystävällistä ja eläinsuojelun kannalta eettistä ilman, että meillä olisi "kahden kerroksen" tuotantotapaa. Toinen on sitä "hyvää", jota on lähes kahdeksan prosenttia peltopinta-alastamme ja joka tuottaa alle kaksi prosenttia ruoastamme. Tavallisempi "paha", tavanomainen ja tehokas tuotanto, vastaa lopuista. Miksi se on leimattu pahaksi? Meillä ei käytetä hormoneja eikä antibiootteja eläinten tuotantoa lisäämään. Meillä ei tuoteta muuntogeenisiä elintarvikkeita. Meillä on tiukat rajoitukset lannoitteille ja kasvinsuojeluaineille. Meillä ei öljykasveja lukuun ottamatta yleensä tarvita hyönteismyrkkyjä peltoviljelyssä.
 
Sen sijaan, että paneudutaan luomutuotannon ja -uskon edistämiseen, voitaisiin miettiä, olisiko tavanomaisessa tuotannossa jotain parantamisen varaa, koska ylivoimaisesti suurin osa tuotannosta ja kulutuksesta on juuri sitä. Suorakylvö olisi erinomainen tutkimuskohde, koska se sitoo myös ilmakehän hiilidioksidia peltomaahan.

[Heikki Jokipii]

HS julkaisi vielä lyhyen Terho Hyvösen vastineen minulle (tai meille, myös Kirsti Anttilalle), jossa hän väiiti, että luomu kuitenkin on monimuotoisuuden kannalta parasta. Ehkä Kirsti Anttilakin on asiassa turhaan yrittänyt vastineen vastinetta, mutta tässä on minun (lähetetty, ei julkaistu):

***

Erittäin objektiivinen "Luomu 50" -yhteenvetoraportti päätyi arvioon, että ravinnepäästöjen vähentymisestä luomuviljelyllä ei ole näyttöä, huonomman satotason vuoksi. Se päätyi myös tutkimuskatsauksessaan tulokseen, että luomu lisäisi biodiversiteettiä, kuten Terho Hyvönen (HS 4.4.12) toi esille.

Tämä biodiversiteetin lisäys tapahtuisi kuitenkin vain maatalousmaalla ja sen ympäristössä. Sitä, miten paljon biodiversiteetti vähentyisi muuten, luomun takia laajenevan viljelysalueen myötä, ei siinä arvioitu.

Joka tapauksessa erot ovat hyvin vähäisiä. Mitään kriisiä luonnon monimuotoisuudelle ei tavanomainen viljely ole aiheuttanut eikä aiheuta. Joissakin kehitysmaissa tehoviljelyn vaikutus on selkeästi positiivinen, jos ja kun se poistaa tarpeen raivata pelloksi biodiversiteetltään kaikkein rikkaimpia alueita (sademetsät).

"Luomu 50" -raportti toi esille, että tutkimustulokset ovat yksittäisiä. Selkein tulos oli löytynyt rikkakasvien osalta. Jos olisikin niin, että luomuviljelyllä hiukan edistettäisiin lajirikkautta pelloilla ja niiden lähipiirissä, onko se peruste käyttää asiaan vähintään noin 2-3 miljardia euroa vuodessa, jota "Luomu-50" -suuunitelma vaatisi? Miettimättä vaihtoehtoja, joita on löydettävissä, mm. suorakylvöä Suomen olosuhteisiin yhä kehittämällä?

Tämä 2-3 miljardia olisi muuten sitten ihan sama kuluerä riippumatta siitä, onko se kuluttajahinnoissa (joita Mauri Lehto HS 1.4.2012 valitti) vai valtion tukena, jonka veromaksajat maksavat (jota hän suositti). 

[Ufomaster]

Suorakylvössä peltomaa jätetään rauhaan, mutta rikkaruohoja vastaan joudumme käyttämään kasvinsuojeluaineita, lähinnä glyfosaattia. Niiden jäämiä testataan maataloustuotteista, maaperästä ja vesistöistä. Suomalaisista peltoviljelytuotteista on löydetty vähemmän herbisiidien jäämiä kuin kansainvälisistä luomutuotteista, eikä koskaan lähellekään sallittuja arvoja.
 

Mihin lähteeseen Kirsti Anttila perustaa lihavoimani väitteen?

Törmäsin nimittäin äsken tähän:

http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/475

Jopa ulkomaisesta luomusta on löydetty jäämiä tehoaineista.

- Tilastomme osoittavat, että 5-10 prosentissa ulkomaisesta luomusta on löydetty torjunta-ainejäämiä. Mutta kyllä ne silti ovat huomattavasti puhtaampia kuin tavalliset tuotteet, toteaa Kalevi Siivinen.

[Matti Pekkarinen]

Tarkoittaako Siivinen tavanomaisia ulkomaisia?

[Matti Pekkarinen]

Luomutilalla "kiellettyjen" aineiden (siis tavanomaisten, tutkittujen kasvinsuojeluaineiden) käyttely on mielestäni erikoisen arveluttavaa, koska
-viljelijältä ei vaadita torjunta-aineiden käyttökoulutusta
-eikä ruiskukaluston säännöllistä virallista testausta. Ja
-ruiskutustyökin joudutaan ilmeisesti tekemään tavanomaista heikommassa valaistuksessa...

[Tarkkailija]

Suomesta luomumaa -projekti kiihtyy kiihtymistään, ainakin uutisten mukaan:

Luomuviljelyn suosio kasvaa Etelä-Savossa

Luomuviljelyala kasvaa uusien sopimusten myötä noin 1 100 hehtaaria eli 15 prosenttia. ... Uusien sopimusten myötä Etelä-Savossa on luonnonmukaisesti viljeltyä peltopinta-alaa vähintään noin 8 400 hehtaaria eli 11,4 prosenttia kokonaispeltoalasta.

Mutta jälleen minulla on sellainen pieni kutina ajatuksissa, että tämä peltoalan huima lisäys ei valitettavasti tuota ruokakauppaan yhtään uutta luomutuotetta, sillä viljelijät taitavat vain pistää rehupuolen luomuun isompien tukien takia ja sitten syöttävät sen sertifioidun luomurehun aivan tavanomaisille eläimille.

Eli rahoitamme taas hyvin omituista touhua ja voisi kysyä että miksi ihmeessä?

Kuten Matildan tilastot meille kertovat, niin huikeasta luomupeltoalan lisääntymisestä huolimatta kaikkien ihmisten pöytään sopivien viljelykasvien osuudet pyörivät luomussa siellä nollan ja kahden prosentin välisessä osuudessa kokonaissadosta.

Ainoastaan rehupuolella (seos- ja korsivilja) ollaan sellaisissa osuuksissa jotka voisi peltopinta-alan perusteella olettaakin. Mutta koska eläinpuoli luomussa ei lisäänny juuri ollenkaan lukuunottamatta muutamia yksittäisiä tiloja, on luultavasti niin, että luomurehu menee suurimmaksi osaksi tavanomaisille eläimille.