Ainakin tämä on sitten (joillekin) odottamaton seuraus:
Human CO2 Emissions Are Supercharging Corn YieldsHow can carbon dioxide, which has been portrayed as a dangerous pollutant threatening the very existence of humankind, be considered even remotely beneficial? Sadly, such a question can be expected from people – children and adults – who have been fed irrational fears in place of well-established science that shows CO2 to be an irreplaceable food for plants and necessary for all life.
Even some who recognize CO2 as sustenance consider increasing atmospheric concentrations of the gas to be potentially catastrophic, a view devoid of scientific basis and inimical to the fortunes of malnourished millions.
Corn, or maize, is foundational—along with rice, wheat, soyabean—to global food security, serving as a critical source of nourishment for both humans and livestock. Over the past few decades, increases in atmospheric CO2 from industrial emissions have tracked with notable boosts in corn yields.
(lihav. HJ)
Luvut, kuinka paljon, artikkelissa esitetään.
Tai siis jotain, joka jää tapahtumatta. Erityisesti, jos pitoisuutta vielä yritetään nykyisestä vähentää.
YLE oli huomannut tämän:
Yhdellä pierulla 200 litraa tavaraa – valaiden uloste hillitsee ilmastonmuutosta uskomattoman tehokkaastiIlmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa ihmiset usein luottavat teknisiin ratkaisuihin, vaikka luonnosta löytyy huomattavan edistyneempiä vaihtoehtoja.
Puut paitsi sitovat hiiltä, myös tuottavat happea ja ylläpitävät monimuotoisuutta. Samaan pystyvät välillisesti valaat – ja molemmat tekevät kaiken ilmaiseksi.
Viime vuosina valaiden on huomattu olevan aiempaa tärkeämpiä. Etenkin niiden ulosteliemi, joka on merissä kultaakin kalliimpaa.
Maailman suurin eläin, sinivalas, voi yhdellä rykäyksellä päästää meriin jopa 200 litraa lannoitetta. Katso videolta, mikä on valaan ulosteen rooli merten hiilensidonnassa ja ravintoketjussa.
Merten kasviplankton tuottaa yli 50 prosenttia hengittämästämme hapesta ja imee hiiltä neljän Amazonin sademetsän verran.
Sekä luonnon monimuotoisuuden ja ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta valaiden suojelun merkitys korostuu entisestään.
Eli tuo hiilidioksidin lannoitusefekti painokkaasti myönnetään.
Mutta me ihmiset emme pysty ainakaan suoraan hyödyntämään planktonia. Maissia me pystymme.
Nyt periaatteessa
voisi olla sellainen ihmiskunnan
kokeilun paikka, että hetkellisesti vähentäisimme ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden jollekin sovitulle tasolle. Sitähän ei ole vielä
koskaan tapahtunut, vaan pitoisuus kasvaa vuosittain n. 3 ppm eli miljoonasosaa.
Mutta siihen
kokeeseen tarvittaisiin menetelmä, jonka käyttö pystyttäisiin tarvittaessa heti keskeyttämään. Lannoitusefektiin perustuvat keinot ovat siihen liian hitaita.