Ruuan haaskaaminen vain legenda?

[Heikki Jokipii]

Jos asia on ongelma, niin tässäpä tarjotaan siihen oikein reippaita ratkaisuja:

Converting agricultural waste into protein and other sustainable innovations

According to reports, approximately one-third of food is wasted when it goes from farm to fork, which could otherwise feed more than a billion hungry people every year. In an effort to tackle food loss, researchers in Singapore have developed an efficient and sustainable method to convert agricultural waste into edible food.

Tuon osaa kuvitella toimivankin. Päinvastoin kuin sen taivastelun, että me suomalaiset heitämme hukkaan sen noin yhden perunan. Voisi ajatella, että tuo skaalautuisi niin, että miljardi ihmistä ihan oikeasti saataisiin ruokittu.

[Heikki Jokipii]

Ei enää uutinen:

Elinkustannusten nousu kurittaa kansalaisia ‒ leipäjonot pitenevät ja joukossa jopa lapsiperheitä sekä töissäkäyviä

Avun tarve lisääntyy entisestään, mutta jaettavaa on vähemmän. Kaupan alan prosessit ovat tehostuneet, eikä hävikki- ja ylimääräruokaa ole entiseen tapaan tarjolla.

”Hävikki- ja ylijäämäruuan väheneminen näkyy jo nyt ruoka-avun arkipäivässä, ja osa toimijoista on joutunut sopeutumaan uusiin olosuhteisiin esimerkiksi vähentämällä ruokajakeluja”, sanoo Suomen Punaisen Ristin hankesuunnittelija Laura Kumpuniemi.

(lihav. HJ)

[Heikki Jokipii]

Ihan hyvä kysymys:

Miksi pötsiä ei enää syödä?

Nautaeläinten pötsi on maailmalla tunnettu herkku, mutta Suomesta sitä ei saa mistään.

Kuten sekin, miksei kanaa enää syödä .

[Heikki Jokipii]

Tästä on nyt kerrottu eri kanavien kautta:

Alepa myy nyt hävikkiruokaa uudella tavalla – Saivatko punalaputetut tuotteet kilpailijan?

HOK-Elannon Alepa-ketju on ottanut käyttöön uuden hävikintorjuntakeinon nimeltä Hyvikkihevi. Hyvikkihevissä myydään syömäkelpoisia, mutta hehkeimmät hetkensä nähneitä hedelmiä ja vihanneksia alennettuun hintaan.
[..]
Hävikkiruokaa vähennetään myymällä sitä eurolla kilo. Hyvikkihevit löytyvät erillisestä myyntikalusteesta, josta asiakas voi valita tarvitsemansa määrän mieleisiään hedelmiä ja vihanneksia.

Mitä se merkitsee? Ainakin tätä (edeltä lainaten):

Avun tarve lisääntyy entisestään, mutta jaettavaa on vähemmän. Kaupan alan prosessit ovat tehostuneet, eikä hävikki- ja ylimääräruokaa ole entiseen tapaan tarjolla.

(lihav. HJ)

[Heikki Jokipii]

MT:

Kodeissa heitetään roskiin yli puolen miljardin euron edestä ruokaa vuodessa

Kodeissa roskiin heitetään yhteensä yli puolen miljardin euron edestä ruokaa vuodessa. Käytännössä se tarkoittaa, että suomalaisessa syömäkelpoista ruokaa menee hukkaan noin sata miljoonaa kiloa vuosittain. Kotitalouksien ruokaan käyttämästä rahamäärästä hävikin arvo on noin 3,6 prosenttia.

Henkeä kohti siis 100/5.5 eli n. 18,2 kiloa. 1,5 kiloa kuukaudessa, 350 g viikossa. 50 g päivässä.

Tässä kauhistelussa on taas unohtunut se jakolaskun käyttö:

Suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa roskiin vuosittain noin 120–160 miljoonaa kiloa. Se on noin 20–30 kiloa henkeä kohti.

Eli se noin 50-80 grammaa päivässä. Se yksi vähän isompi peruna tms.

Voimme muuten huomata, että hävikin määrä on laskenut. Entä tämä rahallinen arvio:

Henkilöä kohti laskettuna hävikki on arvoltaan noin sata euroa vuodessa.

Eli se, mitä haaskataan, maksaisi noin 5,5 euroa kilo. Kustannuksia (ja tietysti potentiaalisia säästöjä) syntyisi n. 27 senttiä päivässä. Nelihenkiseltä perheeltä siis noin euron verran.

Mutta miten nuo kustannukset on laskettu?

[Heikki Jokipii]

Se, joka kannattaa ruoan haaskaamisen lopettamista tai vähentämistä, kannattanee myös tätä ehdotusta:

Lukijalta: Kyttyrälohi saatava kauppoihin – hyvä lisä kalamarkkinaan

[Heikki Jokipii]

Yhäkö tämä on kirkollisille piireille yllätys?

Vähävaraisille jaettavan ylijäämäruoan määrä romahti, hävikkiterminaali jäihin

Hävikkiruokamäärien romahtaminen on pistänyt hävikkiterminaalihankkeen väliaikaisesti jäihin Lounais-Suomessa.

Länsi-Suomen diakonialaitos suunnitteli avaavansa loppuvuodesta kolme hävikkiruoan logistiikkakeskusta, jotka välittäisivät kauppojen ja yritysten ruokahävikkiä tasapuolisesti sitä jakaville tahoille Turussa, Porissa ja Raumalla.

Satakunnan osalta suunnitelma on nyt jätetty toistaiseksi pöydälle.

Diakonia- ja kansalaistoiminnan johtaja Marko Huhtalan mukaan kentällä tapahtunut murros on saanut järjestäjätahot ottamaan aikalisän projektissa.

– Tuotteiden punalaputtaminen on vähentänyt hävikin määrää selvästi. Toisaalta on hyvä, että hävikki saadaan jakoon siellä, missä se syntyy, mutta samalla järjestöille tulee vähemmän jaettavaa. Tämä ilmiö on korostunut tänä kesänä, Huhtala sanoo.

We Foodin aikaisesta illuusiosta, että suomalaisen hävikkiruoan avulla voitaisiin jotain jopa tienata köyhien maiden auttamiseen, lienee sentään päästy siellä irti.

[Heikki Jokipii]

Asiassa on pakonomaInen tarve saada se lukuja pyörittämällä näyttämään merkittävältä:

Tutkimus: Lähes 30 prosenttia suomalaisista kertoo heittävänsä ruokaa roskiin viikoittain ‒ ”Puhutaan vuositasolla summasta, jolla voisi kattaa perheen ruokakulut kuukauden ajan”

"Ruokahävikki on merkittävä arjen kustannuserä monille kotitalouksille. Neljän hengen perheessä ruokahävikin arvo on useita satoja euroja vuodessa. Puhutaan summasta, jolla voisi kattaa perheen ruokakulut kuukauden ajan. Vähentämällä ruokahävikkiä voi siis vaikuttaa merkittävästi omaan talouteensa. Lisäksi sillä on tietenkin suuri merkitys ilmastonmuutoksen kannalta, sanoo Picadeli Finland oy:n category manager Sanna Kariluoto.

Minulla on pakonomainen tarve suhteuttaa tämä toisin:

Kuluttajaliiton tilastojen mukaan suomalainen keskivertokuluttaja heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin vuosittain noin 20–25 kilon edestä.

Eli se on n. puoli kiloa viikossa. Tai alle. Päivässä se n. yksi peruna.

Jotain perunan tapaista se poisheitetty luultavasti yleensä onkin. Se ei ole kuvituskuvassa käytetty nakkipaketti.

Jos kuluttaja ei toimisi näin...

Pilaantuminen ja päiväysten vanheneminen ovat Kuluttajaliiton mukaan yleisimpiä syitä ruoan poisheittämiseen Suomessa.

... se vasta kalliiksi voisi tullakin!

[Heikki Jokipii]

Ei tuoda esille kiitettävää pyrkimystä ruokahävikin vähentämiseen:

IL: Musti ja Mirri osti oireita aiheuttaneet perunahiutaleet hollantilaisyritykseltä, joka välittää hylättyjä kasvisraaka-aineita
Iltalehden mukaan  Musti Group ei suostu kommentoimaan, tiesivätkö he perunahiutaleen riskeistä.

[Heikki Jokipii]

Oliko tämä vieraskynäartikkeli näin joulun jälkeen pakollinen?

Ruokahävikin vähentäminen kertoisi ruoan arvostamisesta

Ingressi väittää (lihav. HJ):

Suomalaisissa kodeissa syntyy liikaa ruokahävikkiä ja elintarvikejätettä. Hävikin vähentämiseen on löydettävä kiireesti uusia keinoja.

Mutta tekstissä jo kerrotaan, miksei oikeastaan mitään kiirettä tai erityistä tarvettakaan ole:

Tavallaan tämä on ymmärrettävää. 140 miljoonaa hävikkikiloa kuulostaa isolta määrältä, mutta yksilötasolle jaettuna se tarkoittaa päivittäin noin 70:tä grammaa henkeä kohti – kyseessä on siis se nihkeä määrä ruokaa, joka aterialta jää helposti yli.

Eli se yksi peruna, joka on edellä monesti mainittu. Nyt se on "virallista"! Tämä kyllä tapahtuu ihan kehottamatta:

Tämä on hyvä muistutus myös joulun aikaan. Juhlapyhinä moni haluaa tarjota yltäkylläisyyttä. Tehdään se niin, että juhlan jälkeen yli jäävä kinkku, juustot, kalat ja kasvikset hyödynnetään herkullisina hävikkiruokina.

Kinkkua tai juustoa ei heitetä roskiin. Luultavasti ei kalaakaan järin paljon. Me heitimme pois yhden lanttulaatikon, jossa viimeinen käyttöpäivä oli ehtinyt jo olla.

Tuossa otsikossa voi olla se ydin: ruoan haaskaaminen on synti. Ja osoittaa, ettei arvosta ehkä toistakaan? Huonoa käytöstä. Niinkuin mummu aina sanoi.

[Heikki Jokipii]

Oiotaanko tässä vähän mutkia suoriksi?

Elintarvikkeen päiväys paukkuu, mutta vain yksi merkintä tarkoittaa välitöntä käyttökieltoa

Moni kuluttaja suhtautuu parasta ennen -päiväykseen samoin kuin viimeiseen käyttöpäivään. Lehdon mukaan syynä lienee se, että näiden kahden päiväyksen ilmaisun eroavuutta ei riittävästi tunneta. Lisäksi tilanteeseen voi vaikuttaa se, että vielä 1980-luvulla Suomessa oli käytössä vain viimeinen käyttöpäivä -merkintä. Parasta ennen- ja viimeinen käyttöpäivä -pakkausmerkintöihin liittyvä sekaannus aiheuttaa valtavasti turhaa ruokahävikkiä.

”Ruokahävikkiä syntyy EU:ssa keskimäärin 88 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä vastaa noin 20:tä prosenttia EU:ssa tuotetuista elintarvikkeista, ja onhan se aivan tolkuton määrä”, Lehto kertoo.

Tilastopalvelu Eurostatin laskelmien mukaan EU:ssa kuluttajakäyttöön tarkoitetusta ruuasta noin 10 prosenttia menee haaskuun. Kun syömäkelpoista ruokaa heitetään roskiin, heitetään samalla menemään koko tuotantoketju alkutuotannosta kuluttajan pöytään – siis kaikki aika, vaiva ja resurssit, jotka raaka-aineiden kasvattamiseen, tuotteen jalostamiseen ja pakkaamiseen ja sen liikutteluun tuotantoketjun eri vaiheissa on käytetty.

Siinä samalla roskiin menee valtavasti rahaa, Euroopan komission laskelmien mukaan noin 130 miljardin euron verran vuositasolla. Lehdon mukaan ongelmaan on yritetty tarttua EU:n tasolla esimerkiksi vaikuttamalla juuri elintarvikepakkausten päiväysmerkintöihin. Vuonna 2023 esillä oli Lehdon mukaan muun muassa ehdotus, että pelkän parasta ennen -tekstin sijaan pakkauksiin merkittäisiin esimerkiksi ”parasta ennen, usein hyvää sen jälkeen” tai ”parasta ennen, yleensä laadukasta myös sen jälkeen”.

Ehdotus kuitenkin kaatui muutamien jäsenmaiden vastustukseen, ja merkinnästä tuli vapaaehtoinen.

(lihav. HJ)

Täältä saadaan vielä kolmas arvio Suomen tilanteesta:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ruokah%C3%A4vikki

Suomessa

Noin 10–15 prosenttia kaikesta syömäkelpoisesta ruoasta päätyy Suomessa bio- tai sekajätteisiin[4]. Ruokahävikin kokonaismäärä on noin 450 miljoonaa kiloa eli noin 80 kiloa asukasta kohti. Ravintoloissa ja kahviloissa syntyy eniten hävikkiä suhteessa käsiteltyyn ruokaan. Kotitalouksissa kulutettavan ruoan määrä on kuitenkin niin paljon suurempi, että niissä syntyy määrällisesti eniten hävikkiä.[2] Ruokahävikkiä syntyy kotitalouksissa etenkin vihanneksista, hedelmistä ja marjoista[8].

88 miljoonaa tonnia jaettuna EU:n 450 miljoonan väkiluvulla on noin 200 kiloa!

Eräs mahdollinen johtopäätös: Suomessa voidaan unohtaa koko juttu.

***

Erllisenä kysymyksenä:

Viimeinen käyttöpäivä puolestaan merkitään mikrobiologisesti helposti pilaantuviin tuotteisiin, jotka ovat omiaan lyhyessä ajassa muodostamaan terveysvaaran. Näitä tuotteita ovat esimerkiksi raaka jauheliha ja kala sekä raakamaito, jota ei ole kuumennettu.

Siitä EU voisi antaa direktiivin, ettei raakamaitoa saa kaupoissa myydä.

[Heikki Jokipii]

Taas on se viikko, jolloin tästä luvusta yritetään epätoivoisesti saada merkittävä:

Hävikkiviikko muistuttaa: Älä heitä syömäkelpoista ruokaa roskiin

Luonnonvarakeskuksen vuoden 2021 tilastoinnin mukaan keskivertokuluttaja heittää Suomessa syömäkelpoista ruokaa roskiin noin 28 kiloa vuosittain. Eniten hävikkiä syntyy kotitalouksissa vihanneksista, juureksista ja perunoista, toiseksi eniten hedelmistä sekä kolmanneksi eniten kahvista

(lihav. HJ)

Tuttu keinokin siihen on: pitää ehdottomästi vältellä kaikkea jakolaskua.

[Heikki Jokipii]

Vähän kaksiteräinen ohje:

Suurin osa Suomen ruokahävikistä syntyy kotona – kaikki eivät osaa luottaa aisteihinsa, sanoo asiantuntija

Myös väärinymmärrettyjen päiväysmerkintöjen kanssa suomalaisilla olisi petraamisen paikka. Käyttöpäivä onkin selkeä syy suurelle ruokahävikille.

– Parasta ennen -päiväys tarkoittaa, että tuote on parhaimmillaan ennen kyseistä päivää, mutta tuotetta voi mahdollisesti käyttää vielä sen jälkeen.

Vainionranta muistuttaa, että viimeinen käyttöpäivä puolestaan tarkoittaa, että tuotetta ei ole turvallista syödä sen jälkeen. Tällaisia tuotteita tavallisesti ovat esimerkiksi liha ja kala.

Hän kehottaa luottamaan aisteihin.

– Varsinkin nuorilla aikuisilla on vaikeuksia luottaa aisteihin ja ruokaa heitetään varmuuden vuoksi turhaan pois.

Nuoriakaan ei pitäisi kannustaa riskien ottamiseen. Ottavat niitä liikaa muutenkin. Toisaalta tyypillinen turhaan pois heitetty tuote ei ole liha tai kala. Vaan sanotaan se peruna. Sen osalta näköaisti kyllä kertoo, että noin vihreää ja jo ituja tekevää perunaa ei ole pakko syödä. Sen saa heittää pois.

[Heikki Jokipii]

Tämän hävikin välttämisessä tai ainakin vähentämisessä ehkä löytyisi keinoja:

37 miljoonaa ravintola-annosta hukkaan – pääkaupunkiseudun ruokapaikkojen hävikki on hurja

Luonnonvarakeskus selvitti ruokapaikkojen hävikin määrää ja laatua. Eniten syntyy tarjoiluhävikkiä. Sitä on linjastosta ylijäänyt tai sitä varten valmistettu ruoka.
[..]
Eniten ruokapaikoissa syntyy tarjoiluhävikkiä eli linjastosta ylijäänyttä tai jo tarjolle valmistettua ruokaa. Sitä tulee pääkaupunkiseudun ruokapaikoissa vajaat kymmenen miljoonaa kiloa vuodessa.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Kirsi Silvennoisen mukaan osa siitä olisi mahdollista hyödyntää paljon nykyistä paremmin.

– Tarjoiluhävikki on sellaista, joka pystytään mahdollisesti jakamaan uudelleen. Se voitaisiin hyödyntää ihmisravinnoksi, ettei se joutuisi biojäteastiaan, Kirsi Silvennoinen sanoo.

Mutta ennen kuin liikaa innostutaan, täytyisi ehkä laskea, paljonko sitä on suhteessa väestöön.

Pääkaupunkiseudun 1 260 620 asukasta syövät vuodessa valtavan määrän ruokaa.