Ruuan haaskaaminen vain legenda?

[Heikki Jokipii]

Tällainen pieni yksityiskohta:

vaimoni ruokareseptissä oli n. 500 grammaa kaalia, sitä ihan tavallista.

Mutta valittavissa kaupassa oli vain noin 3 kilon kokoisia kaalinpäitä. Olemme nyttemmin kahden hengen ja syöjän talous. Kun hän kysyi, voisiko sitä puolittaa, se ei ollut mahdolista "hygieenisistä syistä".

Tuo perustelu on varmaankin pätevä.

Mutta joka tapauksessa on mahdollista - kun kuitenkin tuon koko kaalin ostimme - että meillä jää käyttämättä siitä jopa parisen kiloa. (Toivottavasti ei. Minä kyllä tykkään kaalista.)

Eli jos edellä arvioidaan, että "suomalainen heittää pois n. 26 kiloa ruokaa" vuodessa, niin jo tuossa meillä on riski mahtavasti ylittää tämä kauhistuttava luku. Kahdella tietysti jaettuna, mutta kuitenkin noin 365 kiloa vuodessa! Vaikka vain kaalia. Tottakai teoreettinen laskelmä, mutta saitteko "pointin"?

***

Pienena yksityiskohtana vielä, tuohon päälle, että tarjolla olisi ollut myös huomattavasti pienempi luomuversio samasta kaalinpäästä. Ungefär samaan hintaan. Mitä te olisitte tässä tilanteessa tehneet?

Ja tietysti myös tämä kysymys: vaikka - teoreettisesti  - olisimme - tai vaimoni, hän oli kauppa-asialla - ostaneet tuon luomukaalin, kummassa tapauksessa olisimme haaskanneet ruokaa enemmän?

[Heikki Jokipii]

Tässä asiassa ...

Suomalainen heittää peräti 13 kiloa tekstiilejä pois vuodessa – näin vanhat vaatteet voi hyödyntää

... ei enää nykyään esitetä moraalista kauhistelua siitä, miten joku jossain (kehitysmaissa) palelee tms. ja voisi käyttää uudelleen esim. muodista menneen vaatteen.

Toisin oli ennen: monikin hyväntekeväisyysjärjestö kierrätti vaatteita kehitysmaihin. Ja aikaansai sen, että kehitysmaiden omalle vaatetuotannolle tuli epäreilun halpaa kilpailua, joka häiritsi sen kehitystä. Nyttemmin tällaisesta on käsittääkseni täysin luovuttu. Tavara menee kirppiksille, ja sitten, jos hyvin käy, raha menee kehitysmaan hyväntekeväisyyskohteeseen.

Mukana on mennyt jokunen vitsikin "Martta-kerhoista", jotka päättävät tehdä villahousuja tai -sukkia pakanamaihin Afrikkaan.

Kuten edellä olemme huomanneet, moni toimittaja yhä tuo esiin hävikkiruoan yhteydessä sen, miten maailmassa on nälkäisiä. Tosin yleensä ilman mitään skenaariota siitä, miten suomalainen (länsimainen) hävikkiruoka voisi asiassa auttaa.

Nyt tässä HU:n uutisessa ....

Hävikkiruokaa riittäisi monen ravintolan tarpeisiin

... on maltettu olla tuota tekemättä. Ehkäpä sen vuoksi, että haastatellut ovat käytännössä törmänneet logistiikan ongelmiin ja hintaan, jo tätä ruokaa kerätessään:

Laskelma yllätti: Hävikkiruoka tulee kalliiksi

Eikö kuulosta tai näytä kauhealta:

HAASTE Suomessa menee nyt hukkaan yli 400 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa vuodessa.

Kunnes käyttää jakolaskua: yhtä henkilöä kohti siis päivässä n. 200 grammaa. Ja siinäkin on mukana tuotanto- ja jakeluprosessin joka vaiheessa hukkaantunut raaka-aine. Perunankuoria myöten. Ja mistä tuo kokonaisarvio on muuten peräisin, jos MMM käyttää lukua, joka on siitä noin puolet (ks. edellä 04.06.15)?

***

Tässäkin asiassa alkavat markkinat eriytyä. Hesarin artikkelista Berliinistä, kuvatekstistä, kommentoimatta:

Komeiden talouslukujen takana piilee toinen Saksa – HS tutustui Berliinin leipäjonoihin

Berliiniläinen Restlos Glücklich on ravintola, jonka annosten raaka-aineet ovat luomuruokakauppojen hävikkiä. Ravintolakollektiivi haluaa vähentää ruokajätettä ja saada ihmiset kuluttamaa ympäristötietoisesti.

(lihav. HJ)

Artikkeli ei sitten tarkemmin kerro tuon ravintolan logistiikan kustannuksista:

Vastuullinen voi olla moneen suuntaan, Beckmann vastaa. ”Tämä ei ole pois Berliner Tafelilta. Keräämme hyvin pieniä eriä muutamasta luomukaupasta.”

[Heikki Jokipii]

Tästä ei perusvihreä tai keskimääräinen luomuihminen luultavasti pidä ...

Ruoka tulee pakata oikein

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että ruokaa tuotetaan niin paljon, että sillä voitaisiin ruokkia suurin osa*) maailman väestöstä. Ongelma on se, ettei tuotettuja elintarvikkeita pystytä kuljettamaan sinne minne pitäisi, koska kuljetukset ­eivät toimi kaikkialla tai pakkaaminen on ollut liian vähäistä. Ruoka pilaantuu tai saastuu. Kauppapolitiikkaan ei pakkauksilla vaikuteta.
[...]
Pieni ylipakkaaminenkaan ei tuota isoja ongelmia: jos pakataan kymmenen prosenttia liikaa, tuhlataan pakkausmate­riaaleja ja tuotetaan kymmenen prosenttia ylimääräistä jätettä. Jos taas pakataan yksi prosentti liian vähän, saatetaan tuhota koko pakattu tuote, jos sitä ei saada perille kunnossa.
[...]
Verottamisen tai pakkausten käytön kieltojen sijaan tulisi säätää laki, jonka mukaan elintarvikkeita ei saisi myydä pakkaamattomina.

... vaikka muussa yhteydessä kerkeästi turvautuisikin tuohon arvioon ruoan periaatteellisesta riittävyydestä maailmassa.

_________

*) onkohan kirjoittaja huomannut, että jos nyt pystyttäisiin ruokkimaan vain "suurin osa", ongelma olisi vieläkin myös jossain muuallakin kuin vain kuljetuksissa? 

[Heikki Jokipii]

Tämä ruoan haaskauksen vastustaminen tuntuu kelpaavan kaikille puolueille:

Hyökkälän koulu myy tähteeksi jääneen ruoan eläkeläisille

Tuossa vakuutetaan, ettei pettymyksiä ruoan loppumisesta ole ollut. Mutta missä määrin koulun keittiö on jo ennakoinut syömään tulevat eläkeläiset? Tällaisessa arviossa ei oikeastaan enää puhuta satunnaisten tähteiden hyväksikäytöstä:

On arvioitu, että ottamalla tähdelounaskäytäntö kaikkiin Suomen kouluihin voitaisiin säästää vuodessa jopa kaksi miljoonaa ateriaa.

Entä reilu kilpailu? Helsingin Itäkeskus asetti jo siellä olevien kahviloiden vaatimuksesta rajoituksen vaalitorilla puoluiden (ruoka)tarjoilulle: kahvi pullineen/kekseineen tai hernekeitto eivät enää käy, karkkeja saa vielä olla.

Tässä kauhistelussa on taas unohtunut se jakolaskun käyttö:

Suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa roskiin vuosittain noin 120–160 miljoonaa kiloa. Se on noin 20–30 kiloa henkeä kohti.

Eli se noin 50-80 grammaa päivässä. Se yksi vähän isompi peruna tms.

[Heikki Jokipii]

Tällekin puuhastelulle ...

Ostaisitko eurolla naapurisi lihapullat? Ylijäämäruokaa voi kohta ostaa uuden sovelluksen avulla

...etsitään oikeutusta ja suurempaa merkitystä näin (paperilehdestä):

"Toisella puolen maailmaa heitetään ruokaa roskiin, toisella puolen nähdään nälkää. Tämä on ollut meidänkin logiikkamme lähteä liikkeelle, aidosta auttamishalusta - nähdään epätasapaino ja moderni ratkaisu siihen", veljekset sanovat.

Vaikkei asiaa kauan tarvitse ajatella, logiikkaa käyttäen, ymmärtääkseen, miten äärimmäisen epätodennäköistä on, että joku sieltä nälkää näkevältä puolelta maailmaa tulisi hakemaan yli jääneet lihapullasi. Vaikka hänellä älykännykkä olisikin.

Asiaan on saatu kuulemma Tekesiltä 5000 euron innovaatioseteli ulkopuolisten palvelujen ostoon. No, Tekesiltä on aiemminkin löytynyt ymmärtämystä erilaisille "tuntuu hyvältä" -projekteille.

[Heikki Jokipii]

Tätä kautta tämä ruokahävikkiin huomion kiinnittäminen täällä voisi hyödyttää kehitysmaiden ihmisiä:

Suomeen perusteilla hävikkiruokaa myyvä kauppa

KIRKON ULKOMAANAPU KERÄÄ joukkorahoitusta perustaakseen pääkaupunkiseudulle hävikkiruokaa myyvän kaupan.

WeFood -niminen kauppa torjuu ruokahävikkiä myymällä muutoin jätteeksi päätyvää ruokaa. Tuotoilla tuetaan Kirkon Ulkomaanavun toimintaa kehitysmaissa ja katastrofitilanteissa.

(lihav. HJ)

Siis samaan tapaan kuin vaatteiden ym. kirpputoreilla. Tällaiseen konseptiin asia perustuu:

Suunniteltu hävikkiruokakauppa myisi 50–70 prosenttia normaalihintoja edullisemmin ruokaa, joka muutoin päätyisi kaatopaikalle. Kauppaa pyörittävät vapaaehtoiset.

Myytävä hävikkiruoka tulisi tukkuliikkeistä tuottajilta ja isoilta kauppaliikkeiltä. "Tanskassa on nähty, että ruokahävikkiä syntyy niin paljon, että kaupat ovat valmiita lahjoittamaan", hankkeen projektipäällikkö Else Hukkanen sanoo. Lahjoittajien kanssa neuvotellaan kesän aikana, kun joukkorahoitus on kasassa.

Mutta hetkinen. Jotta tuo toiminta pystyisi jatkumaan tasaisen varmana, eikö silloin myös kaupan olisi tuotettava tuota ruokahävikkiä tasaisen varmasti?

Ja eikö tuoreuden suhteen vähemmän "krantun" asiakkaan kannattaisi jättää ruoka kaupassa ostamatta, jos sen myöhemmin saa puoleen hintaan tai halvemmalla? No, silloinhan sitä hävikkiä kaupassa syntyisi? "Vapaaehtoiset" pyörittäisivät ... eikö heille siis suunnitella maksettavan kunnon palkkaa?

[Heikki Jokipii]

Tässä Suomen aloitteessa on realistinen kuva siitä, missä ruokaa eniten tuhoutuu:

Suomen aloite kasvinterveysvuodesta meni läpi FAO:ssa – Leppä: “Pienikin maa voi aktiivisuudellaan ja osaamisellaan vaikuttaa”

Arviolta jopa 50 prosenttia maailman kasvituotannosta menetetään erilaisten tuholaisten vuoksi. Tuhoja tapahtuu sekä pelloilla että varastoissa. Ilmastonmuutos ja kaupan lisääntyminen lisäävät riskejä entisestään. Kansainvälistä kasvinterveysvuotta pidetäänkin välttämättömänä keinona saavuttaa YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda2030 tavoitteet.

Tuon teemavuoden 2020 ohjelmaa voi tietysti vasta arvuutella, mutta näin äkkiä tuntuisi, että luomutuotannon edistäminen ei siihen kuulu?

[Heikki Jokipii]

Eikö tässä artikkelissa kuvattu toiminta ole vastuullista? Jos broilerista tietyt osat eivät mene USA:ssa ja Euroopassa kaupaksi, ne myydään sitten halvemmalla Afrikkaan. Muutoinhan ne menisivät hukkaan? (Artikkeli tulossa suomeksikin.)

U.S. “Dumping” Dark Meat Chicken on African Markets

Ei tietenkään ole, artikkelissa kerrrotuista syistä. Tuollainen dumppaaminen vie maton alta Afrikan omalta tuotannolta.

Mutta samasta syystä kaikenlaiset ideat siitä, että ruoan haaskaamisen vähentäminen täällä auttaisi nälkää näkeviä kehitysmaissa, ovat kelvottomia. Kuten myös argumentti, että "ruoka maailmassa riittäisi kyllä, jos se jaettaisiin kaikille tasan".

[Heikki Jokipii]

Tässä tuo artikkeli suomeksi:

VAURAS LÄNSI RAPAUTTAA AFRIKAN TALOUTTA HALVOILLA KANANKOIVILLA

Lisätietoja, jo alkuperäisessä mainittuna kyllä:

Vielä kolme vuotta sitten Yhdysvallat ja Eurooppa myivät kanojen reidet ja koivet Venäjälle. Tilanne muuttui vuonna 2014, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin kielsi kananlihan tuonnin. Kieltoa perusteltiin kuluttajien terveydellä, mutta monet näkivät sen poliittisena vastaiskuna länsimaiden Venäjälle Ukrainan tilanteen vuoksi asettamille pakotteille.

Smallelle tuontikiellon syyn selvittäminen ei ole olennaista. Olennaista hänen kannaltaan on, että Venäjän asettama tuontikielto sai Yhdysvallat ja Euroopan etsimään vaihtoehtoisia markkinoita kehittyvistä maista.

KU ei muokkaa IPS:n artikkeleita eikä kommentoi. Eli siinä se nyt on.

Mutta kyllä tämä Puttonen näyttää nyt paljon vaikuttavan myös maailman ruokakauppaan. Suomen luomuviennin tulevaisuuden näkymien romahtaminen Venäjän suuntaan näyttää jo pikkiriikisesltä yksityiskohdalta. Venäjän GMO-kieltokin on isompi juttu (palaan siihen toisaalla), vaikkei meitä käytännässä juuri kosketakaan.

Mutta näin ollen, nuo näkökohtani ruoan säästämisestä/haaskaamisesta edellä, ne eivät KU:ssakaan tule esille. Ellen niitä itse äidy sinne kommenttina laittamaan.

[Heikki Jokipii]

Amerikassakin on esitetty otsikkomme tapainen kysymys:

Garbage? Study challenges claim that Americans waste $165 billion of food each year

Ainakin asiassa esitettyjä lukija ja siinä käytettyjä tutkimusmetodeja koskien. Tässä vielä linkki alkuperäiseen artikkeliin:

We’ve all heard the staggering statistics about food waste. A new study says they’re wrong.

[Heikki Jokipii]

Tällainen toiminta ei luultavasti nettona ruokahävikkiä yhtään vähennä:

Ruokahävikistä kehkeytyi yritys - Turun Sanomat

Vaan suuntaa vain ruokaketjua (logistiiikkaa) hiukan toisin. Mikä ennen ostettiin vähittäiskaupan alennusmyynnistä, otetaankin nyt netin kautta tuolta yritykseltä. Ihan fiksu idea muuten, yrityksen kannalta, jos ja kun rahavirtakin kulkee vähän toisin.

(Aivan varmasti tällä nettikaupallakin jää osa kuitenkin myymättä ja jatkaa matkaansa kaatopaikalle.)

Yrityksen kannalta olisi sitten vain toivottavaa, että näitä syntyisi:

Tällaisia eriä ovat muun muassa tuotteet, joiden menekki on odotettua vähäisempää, joiden pakkaukset ovat muuttumassa tai joiden parasta ennen -päiväys lähestyy.

Vähän samaan tapaan kuin kirpputorien käyttäjä sydämessään toivoo, että kalliista putiikista vaatteensa ostavat hylkäsivät ne mahdollisimman pian, kun ne vielä ovat muodissa. Mutta saattaa silti kiittää itseään ekologisesta ja säästäväisestä elämäntyylistään.

[Heikki Jokipii]

Samaisen yrityksen toiminnassa on tullut myös vastaan se tilanne, että asiakkaat ryhtyvät odottamaan, että sitä hävikkiruokaa, ja myös tietynlaista, on sitten jatkuvasti myös saatavilla:

Startup-yritys iski hävikkiruuan trendiin - myy reilusti alennettua ruokaa kuin kuumille kiville

”Säilykkeet, keitot, karkit ja sipsit menevät ihan kuumille kiville. Meiltä kysytään paljon myös luomu- ja gluteiinittomia tuotteita ja pyrimme vastaamaan kysyntään. Meillä ei kuitenkaan ole mitään perusvalikoimaa, vaan olemme riippuvaisia toimittajien jäännöseristä”, hän kertoo.

Ihan vastaavalla tavallahan odotimme, että koulujen ylijäämäruokaa nauttivat eläkeläiset ennemmin tai myöhemmin ryhtyvät siitä valittamaan. Määrästä tai laadusta.

Luomuruoan kysyntään tuo yritys luultavasti kykenee vastaamaan, edellä esitetystä syystä, että sen säilyvyys on tavanomaista huonompi, koska siinä ideologisista syistä vältetään tiettyjä turvallisia, tehokkaita säilöntäaineita. Ja "parasta ennen" -päivämäärä tulee nopeammin.

[Heikki Jokipii]

Tämän konseptin kautta kehitysmaat voisivat jotain hyötyäkin ...

Uuden hävikkiruokakaupan joukkorahoitus lähtenyt hyvin käyntiin – kauppa pystyyn ehkä vielä tänä vuonna

Kehitysyhteistyön hyväksi hävikkiruokaa myyvälle kaupalle etsitään parhaillaan liiketiloja.
]...]
WeFood-hävikkiruokakaupan idea on lainattu Kirkon Ulkomaanavun tanskalaiselta sisarjärjestöltä DanChurchAidilta. Se perusti viime vuonna kaupan, joka myy hävikkiruokaa.
[...]
Kaupan tuotto ohjataan Kirkon Ulkomaanavun kehitysyhteistyöhön ja katastrofiapuun. Summaa on vaikea ennustaa, sillä Tanskassa kauppa on alkanut tuottaa voittoa vasta hiljattain.

(lihav. HJ)

... mutta tuo myytävä tuote(ryhmä) voisi tuossa olla tietysti mikä tahansa, yhtään asia ei parane siitä, että kyse on hävikkiruoasta. Oikeastaan jopa päinvastoin. Jos tämä toteutuu ...

Suomi on myös mukana EU:n tavoitteessa, jonka mukaan ruokahävikin määrä pitäisi puolittaa vuoteen 2030 mennessä.

... niin sitä vähemmän saadaan myytävää, ja sitä vähemmän rahaa tuloutettevaksi mainittuihin tarkoituksiin.

[Heikki Jokipii]

Tämä idea tuntuu nyt kyllä erityisen epäonnistuneelta;

Osuuskauppa aloittaa ilta-alet – vastaisku hävikkiä vastaan

Varsinkjn tuon ilmoitetun tavoitteen kannalta.Tuollainen niksi on kai perinteisesti käytössä Turunkin olutpubeissa, mutta ei kyllä niissäkään ole suunnattu hävikkiä vastaan?

Ainoa - intuitiitivisesti markkinoita ajatellen - tuosta voisi olla, että köyhimmät tuon kaupan asiakkaat myöhentäisivät kaupassa käyntiään? Vaikka aamulla täytyisikin rientää varhain töihin?

Sekä tunneissa - että muuten myös päivissä. Kyllähän köyhä on kuitenkin lukutaitoinen, ja näkee, että huomenna se alennuslappu tuotteeseen tulee?

***

Jaa, nyt huomaan puhuvani hieman itseäni vastaan. Olenhan kannattanut linjaa, että kaupassahan ne ruokatavarat pitää jaella eli myydä .. hmm ....

[Heikki Jokipii]

Tässä asiassa kaikki näyttää riippuvan kaikesta, asioilla on tarkoittamattomia seurauksia:

Ruokakauppojen ”punalappualennukset” ovat vähentäneet ruuan hävikkiä, mutta ajavat leipäjonoja kurimukseen: ”Jos olisimme kauppojen varassa, olisimme pulassa”

Niin kuin odotettavissa olikin. Ruoan markkinoistahan on kyse. Enää puuttuu tieto tai analyysi, että leipäjonot ym. ajavat joitakin ruokakauppoja kurimukseen!

Vaikka punalaput ovat vähentäneet ruokalahjoituksia leipäjonoihin, Sinikka Backman suhtautuu niihin myönteisesti.

”On hyvä, että jotkut kauppaketjut myyvät elintarvikkeita rajuilla alennuksilla. Näin esimerkiksi vähävarainen lapsiperhe voi käydä ostamassa ruokaa kunniallisesti”, Backman sanoo.

Tuoko oli tarkoituksena siinä, että viime keskiviikkona läheisen Prisman kaikissa luomubroilereissa oli pakkauksessaan tuo -30% punainen lappu?  Tosin sekään ei vielä tehnyt niitä tavallisen broilerin hintaisiksi. Mutta hiukan asiaan satsaamalla voi sunnuntailounaalla vierailevalle anopille mainita, mitä nyt syödään?