Rajat kotimaisen suosimiselle EU:ssa. Finfoodin nimi muuttuu

[Heikki Jokipii]

Lisäkysymyksillä päätin lähestyä sitten tätä diaarin kautta kulkeneen "virallisen" vastauksen *) antajaa:

Minna Huttunen
MMM

Kiitos vastauksesta.

Olisin vielä pyytänyt tarkennuksen tästä:

"Lisäksi kansalliset suositukset tulevat sisältämään aihealueita, joita pohjoismaisissa suosituksissa ei ole käsitelty esim. ruoan ympäristövaikutukset."

Onko kansallisiin suosituksiin tulossa kansalaisille (ja yhteisöille) kehotus lisätä

- luomuruoan ja
- lähiruoan

käyttöä?

Mitä muita "aihealueita" kuin ympäristövaikutukset on suosituksiin tulossa, terveellisyyden lisäksi?

Pitääkö tämä netissä ollut tieto paikansa, että tämän kansallisen suosituksen valmisteluvastuu olisi kuluttajajärjestöillä:
 
http://www.stm.fi/ylakulma/artikkeli/-/view/1861198

Lainaus

"Lokakuun alussa julkaistavat pohjoismaiset suositukset edustavat tiedeyhteisön yhteistä näkemystä. Se muokataan sitten tarkemmiksi kansallisiksi ohjeiksi. Tästä osuudesta vastaavat kunkin maan kuluttajajärjestöt", Kuusipalo selostaa prosessia.

Tai ovatko ne mukana? Mitä muita tahoja tässä valmistelussa on mukana?

*) koska olen sitä mieltä, ettei muunlaista viestintää pitäisi periaatteessa ministeriöissä ollakaan .. äsh, se on kokonaan toinen juttu ...

[Heikki Jokipii]

Lasten ja imeväisten suuhun halutaan laittaa tällaisia "totuuksia":

 "2. Lasten ruoka valmistetaan puhtaista, paikallisista raaka-aineista kauden ja ruokaperinteiden mukaisesti"

Lähde:
Lapset saivat oman pohjoismaisen ruokajulistuksen

Sanokaa siis, lapset, hyvästit sille mangokiisselille. Se on paikallista luomupuuroa nyt.

[Heikki Jokipii]

Vastausta ei ole tuohon MMM:n kyselyyn (Huttunen, edellä) tullut. Jos ei kohta tule,nin se on sitten lähetettävä kirjaamon kautta.

__________

Tässä ei kyllä ihan ole kyse näistä Pohjoismaisista ruokasuosituksista, mutta suosituksia ovat nämäkin, ja Pohjoismaisuudella ja terveellisyydellä ratsastetaan.

Terveellinen pohjoismainen pärjää ylikansallisille keittiöille

Ja sitten tuossakin:

Pohjoismaisen keittiön konseptiin kuuluu puhtaus, tuoreus, yksinkertaisuus, eettisyys ja kestävä tuotanto. Konseptin mukainen ruoka on maukasta ja terveellistä. Raaka-aineet ovat mielellään luomua ja ne saadaan läheltä, tai ainakin pohjoismaista.

(lihav. HJ)

[Heikki Jokipii]

Lisäkysymykseeni (ks. edellä) en ole MMM:stä saanut selkeää vastausta, mutta yritän yhä. Sain vastauksen, joka oli linkkikokoelma asiaa koskeviin sivustoihin, johon vastaukseen ilmoitin tyytymättömyyteni.

Samaan aikaan toisaalla: HS julkaisi artikkelin, jossa tarkasteltiin näitä ruokasuosituksia eri maissa, ja kansallisten intressien vaikutuksia niihin.

Herkullisin esimerkki oli se, miten suomalaiset suosittavat rypsiöljyä, mutta kreikkalaiset taas oliiviöljyä - ja väittävät rypsiöljyn aiheuttavan syöpää!

Juttu kokonaisuutena lopulta kuitenkin päätyi luottamaan suomalaisiin suosituksiin, eikä oikeastaan vaatinut muutoksia prosessiin.

Soppaan voisi ehkä nyt saada lusikkansa. Voisi selväsanaisesti vaatia, että terveyssuosituksiin ei saa sotkea muita suosituksia. Tai muutoin terveyssuositustenkin arvovalta ja uskottavuus menee.

[Heikki Jokipii]

Tänään Mikael Fogelholm, ravitsemustieteen professori, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja pohjoismaisen ravitsemussuositustyöryhmän jäsen, vastasi HS:n mielipidepalstalla, ja vakuutti, että terveellisyyteen keskitytään.

Lainataanpa kokonaisuudessaan:

Suosituksissa huomioidaan kansalliset tavat
 
Maaria Hohti arveli (HS Mielipide 2. 11. [joka kirjoittaja oli ollut hyvin epäluuloinen asiassa. HJ]), että ravitsemussuositukset heijastavat teollisuuden ja maatalouden intressejä. Otan kantaa vain Suomen tilanteeseen.

Suomalaiset suositukset perustuvat pohjoismaisiin suosituksiin, joiden laatimisessa on mukana noin sata ravitsemuksen asiantuntijaa kaikista Pohjoismaista. Kaikkien jääviydet tarkistetaan, joten ainoana intressinä on tieteen välittämä tieto ravitsemuksen ja terveyden yhteyksistä. Pohjoismaiset suositukset siirtyvät lähes sellaisenaan Suomeen.

On totta, että Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa on elintarviketeollisuuden ja maatalous-tuotannon edustajat. Kuitenkin toimikunnan enemmistö on ravitsemustieteen asiantuntijoita yliopistoista, tutkimuslaitoksista ja valtionhallinnosta.

Suomalaisissa suosituksissa joudutaan tietenkin huomioimaan kansallisia tottumuksia ja tapoja, kuten esimerkiksi Kreikassakin. Ei kreikkalaisille voi suositella ruisleipää tai rypsiöljyä, jos he eivät mitenkään ole tottuneet niiden käyttöön. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kumartamista sidosryhmien toiveille.

Terveyttä edistävään ruokavalioon päästään useilla erilaisilla ruokavalinnoilla. Ravitsemus-suositukset pyrkivät nostamaan näistä esille ne, jotka kussakin maassa on helpointa ja luontevinta toteuttaa.

Eli uskotaan tämä. Tai uskotaan ainakin,  että tämän pikku "kohun" jälkeen MMM (ym.) luopuu pyrkimyksestään salakuljettaa luomu- ja lähiruokatavoitteitaan näiden terveyssuositusten joukkoon.

[Heikki Jokipii]

Tämä on kyllä ilmeistä nollatutkimusta:

Ruotsalaisteinit voisivat maksaa lähiruuasta enemman

Paitsi, että nuo nuoret ovat vielä siinä iässä, että yleensä "pappa [eller mamma] betalar", niin tuollaista maksuhalukkuutta ei luultavasti kykene mittaamaan noin, jos vain kynä tai kännykkä on kädessä, mutta lompakko on tiukasti taskussa.

[Heikki Jokipii]

Sain postissa Ruralia-instituutin lehden (2/2013), joka esitti (s. 12) lähiruokatutkimuksen tuloksena, että se virkistää aluetaloutta.

Hankkeen tarkoituksena on kuulemma selvittää myös, mikä on tämän lähiruokapuuhastelun kansantaloudellinen merkitys, mutta mitään todellista tarkastelua asiasta ei edes alustavasti esitetty.

Siinä kun olisi joutunut esittämään lukuja, jotka olisivat olleet lähellä nollaa ja jopa miinuksen puolella. Mikä ei olisi oikein toiminut näiden isojen projektien olemassaoloa perustelemassa.

Sen sijaan koko Suomen lukuja esitellään perusteluna aluetalouden vaikutuksille. Maatalouden työllisyyskerroin on 1,1 jne. Ja siitä sitten "komeasti" hypätään päätelmään:

"Paikallista ruokatuotantoa ja elintarviketeollisuutta kannattaa siis ylläpitää ja kehittää, koska se oleellisesti lisää maakuntien taloudellista kasvua ja työllisyyttä".

PS. Nyt meille helsinkiläisllekin on kehitetty lähiruoka: yliopiston Viikin koetilan lehmien maidosta kuulemma tehdään juustoa, jota myydään ulos. Saa nyt sitten nähdä, miten se Helsingin aluetaloutta virkistää.

[Heikki Jokipii]

Jaaha - näin se kuitenkin meni. Kertoo Ruokatieto:

Tulevissa ravitsemussuosituksissa aiotaan ravitsemuksen ja terveyden ohella huomioida myös ympäristönäkökulma.

Eli nyt 23.1. tarkkana, ja tarvittaessa reagoidaan.

Mutta jo nyt voidaan sanoa, että prof. Mikael Fogelholm juksasi, kertoessaan 4.11.13 (ks. edellä) Hesarissa, että "ainoana intressinä on tieteen välittämä tieto ravitsemuksen ja terveyden yhteyksistä. Pohjoismaiset suositukset siirtyvät lähes sellaisenaan Suomeen."

[Jarrumies]

Suomalaiset ravitsemussuositukset ilmestyivät tänään:
http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/ravitsemussuositukset/suomalaiset+ravitsemussuositukset/
PDF:
http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/images/vrn/2014/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.pdf

Lähiruoasta ja luomusta on kummastakin oikein omat lukunsa, ks. sivut 40-45. Tuosta pdf:stä ei voi kopioida. VRN:ltä pitäisi vaatia copypasten mahdollistava versio suosituksista niin sitä pääsi lainaten kommentoimaan.

Pikakommentti kuitenkin:

Lähiruoka-kappale on lähiruoalle myönteinen muuten paitsi tuotantopaikan etäisyys ja kuljetusmatka -kohtien osalta.

Luomuruoka-kappale on selvästi luomumyönteinen mutta ei niin täysin, että sen sanamuotoja voisi ainakaan sellaisenaan käyttää suoraan luomun markkinoinnissa.

Huomattavaa on, että näissä ravitsemussuosituksissa ei suositeta luomuruuan valitsemista tavanomaisen sijaan. Luomuosio on lähinnä luomuruokaa esittelevä. Esittelyssä on kuitenkin runsaasti puutteita ja kokonaiskuva on harhaanjohtava.

Ravintoainesisällöstä mainitaan, että "tulokset ovat vaihtelevia eikä selvää johtopäätöstä kummankaan tuotantotavan eduksi ravintosisällön kannalta voi tehdä". Tämä on varmaan tuon luomukappaleen tärkein toteamus ravitsemussuositutusten kannalta.

Selvää kantaa luomun ympäristö- tai muihin vaikutuksiin ei oteta mutta useissa kohdissa esiin nostettujen asioiden valinnalla lukijalla helposti syntynee myönteinen käsitys luomusta.

Monia keskeisiä kohtia, jotka olisivat luomulle kielteisiä, ei oteta esiin lainkaan. Esimerkiksi luomun vaatimaa suuremman peltoalan käyttöönottoa ei nosteta esiin ollenkaan vaikka juuri se olisi erittäin tärkeää ympäristövaikutuksien kannalta (joita ruuantuotannon ympäristövaikutuksia näissä ravitsemussuorituksissa paljon käsitellään).

Vaikuttaa siltä, että lähiruoka- ja luomukappaleet ovat kompromissien tuloksia.

[Jarrumies]

Tässä nyt Suomalaisten ravitsemussuositusten  lähi- ja luomuruoka-kappaleet (s.42-43):

***

Lähiruoka korostaa paikallisten voimavarojen hyödyntämistä

Lähiruoka on määritelty paikallisruoaksi, joka edistää oman alueen paikallistaloutta,
työllisyyttä ja ruokakulttuuria, joka on tuotettu ja jalostettu
oman alueen raaka-aineista ja joka markkinoidaan ja kulutetaan omalla
alueella. Lähiruokakulttuurin tavoitteena on kuluttajien ja tuottajien keskinäinen,
nykyistä suurempi yhteisöllisyys sekä maantieteellinen ja sosiaalinen
lähentyminen.

Lähiruoka-ajattelu perustuu parhaimmillaan tuotannon ja kulutuksen
kokonaisvaltaisen kestävyyden tavoitteluun. Täysimääräisesti toteutettuna
lähiruoka voisi edustaa suljettuja ravinnekiertoja toteuttavaa hiilineutraalia
paikallistaloutta, jossa päästöt ympäristöön on minimoitu. Tällöin hyödynnetään
paikallisia uusiutuvia energiavaroja (biokaasuja ja biopolttoaineita)
ja sivuvirtoihin ja jätteisiin perustuvia kierrätysmateriaaleja. Suomessa on
jo kokeilukuntia, jotka tavoittelevat hiilineutraaliutta myös lähiruokaa hyödyntämällä.

Ravitsemuksen osalta ruoan tuotantopaikan etäisyys ei sinänsä ole
tärkeää. Kuljetusten aikana ravintoaineiden hävikki on niin pientä, ettei sillä
ole merkitystä. Ruoan kuljetusmatka ei ole ympäristönkään kannalta perusteltavissa
oleva lähiruoan paremmuuskriteeri. Tärkeä ruoan kuljettamiseen
liittyvä näkökohta on kuitenkin se, että pitkät eri maista ja maanosista
toisiin ulottuvat ruokaketjut saattavat lisätä ruoan turvallisuusriskejä. Nämä
riskit saattavat tulla esille vasta sen jälkeen, kun ruokaerä on jo yleisesti
otettu käyttöön.



Luomuruoka

Luomutuotanto on EU:n lainsäädännössä määritelty sertifioitu tuotantotapa.
Luomuajattelun perustana on pyrkimys tuotannon ekologiseen kestävyyteen
ja kierrätystalouteen. Ympäristön kannalta tärkeä ero luomu- ja
tavanomaisten tuotteiden osalta on se, että kemiallinen torjunta on luomutuotannossa
kielletty. Perinteisten kemiallisten torjunta-aineiden ympäristöhaitat
on siis luomutuotteiden tuotannossa minimoitu. Myös ruokien
jalostukseen saa luomutuotteissa käyttää vain murto-osan tavanomaisissa
elintarvikkeissa sallituista lisäaineista. Esimerkiksi luomulihavalmisteisiin
sallitaan lisättäväksi vain puolet tavanomaisiin lihavalmisteisiin sallitusta
nitriitistä eikä lainkaan fosfaattia. Toisaalta myös tavanomaisia lihavalmisteita
valmistetaan nykyisin täysin ilman fosfaattia ja nitriittiä.

Luomuruoan ravintoainesisältöä on useissa tutkimuksissa verrattu perinteisesti
tuotettuun ruokaan. Tulokset ovat olleet vaihtelevia, eikä selvää
johtopäätöstä kummankaan tuotantotavan eduksi ravintosisällön kannalta
voi tehdä. Suomessa luomumaitoon ei lisätä D-vitamiinia toisin kuin tavanomaisesti
tuotettuun maitoon. Suuri osa suomalaisen ruoan seleenistä
saadaan lannoitteisiin lisätyn seleenin välityksellä. Suomessa tuotetun
luomuviljan seleenipitoisuus on pienempi tavanomaisesti viljeltyyn viljaan
verrattuna. Ei ole olemassa tutkimustietoa siitä, vaikuttaako tämä runsaasti
luomuruokaa syövien henkilöiden ravitsemustilaan tai terveyteen.

Luomutuotannossa tuotantoeläimille tarjotaan tavanomaista tuotantoa
enemmän tilaa, vapaata liikkumista ja ulkoilua sekä eläinlajin luontaisen
käyttäytymisen edellyttämiä virikkeitä. Geenimuuntelu on kokonaan kielletty.
Tutkimustulosten mukaan luomutuotannon ympäristöhyödyt tavanomaiseen
tuotantotapaan verrattuna koskevat lähinnä suurempaa biodiversiteettiä
eli lajien kirjoa.

Luomun osalta energian käyttöä tai edes energian tuotantomuotoa ei
sen sijaan ole millään tavalla rajattu. Näin ollen tuotantoteknologia ja kuljetukset
saattavat luomuruoallakin olla hyvin vahvasti fossiilisesta energiasta
riippuvaista. Tältä osin luomun paremmuus tavanomaiseen tuotantoon
nähden ei ole yleisesti perusteltavissa.

***

Lainatkaa osia tuosta ja kommentoikaa!

[Heikki Jokipii]

Lähiruoka-kappale on lähiruoalle myönteinen muuten paitsi tuotantopaikan etäisyys ja kuljetusmatka -kohtien osalta.

Luomuruoka-kappale on selvästi luomumyönteinen mutta ei niin täysin, että sen sanamuotoja voisi ainakaan sellaisenaan käyttää suoraan luomun markkinoinnissa.

[...]

Vaikuttaa siltä, että lähiruoka- ja luomukappaleet ovat kompromissien tuloksia.

Näin luultavasti on käynyt. Luultavasti jotkut olisivat halunneet voimakkaamminkin suositella, mutta toiset ovat vaatineet tieteellisen näkökulman ottamista huomioon.

Niinpä ko. kappaleet ovat suht. objektiivisia. (Eivät täysin, ertiyisesti siinä eivät, mitä antavat ymmärtää.)

Mutta mitä ne siellä ylipäänsä tekevät? Eihän ko. asiakirjan pitäsi olla koko maatalouspolittikan esittelyä, vaan nimenomaan se terveyssuositus.

Nyt mukaan ottamisella jää kuitenkin piiloviesti, että luomu- ja lähiruoka olisivat jotenkin terveellisempiä.

PS. klo 14: En sis ihmettele, jos jostain putkahtaa esiin väite, että VRN suosittaa luomu- ja lähiruokaa ...

[Heikki Jokipii]

Tässä on sitten tämä osuus (kursiv. HJ):

Kestävät ruokavalinnat lautasella

Yksilöihin kohdistuvien terveysvaikutusten lisäksi ruokaa on tarkasteltava
myös laajemmin, kestävän kehityksen näkökulmasta. Ravitsemussuositusten
tavoitteena on terveyttä edistävä ruokavalio, joka on samalla myös ympäristön
kannalta mahdollisimman kestävä. Kestävään kehitykseen liittyy
paljon erilaisia näkökulmia, joista tässä käsitellään vain osaa. Luomu- ja
lähiruokaa tarkastellaan erikseen, koska Suomessa niihin kohdistuu erityisiä
tavoitteita, odotuksia ja toimia.

Terveys- ja ympäristönäkökulmien yhdistäminen on mahdollista. Suomalaisen
ruokavalion muuttuminen suositusten mukaiseksi vähentäisi jo
sinällään ruoan ympäristökuormitusta.

Ollakseen kestävää ruoan kulutuksen pitää olla turvallista ja terveellistä
sekä määrällisesti että laadullisesti. Tätä tulee tavoitella keinoin, jotka ovat
taloudellisesti, sosiaalisesti, kulttuurillisesti, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristön
kannalta kestäviä. Lisäksi ruokajätteiden syntymistä tulee vähentää.
Tuotannon tulee tapahtua luonnonvarojen ehdoilla erityisesti maaperän ja
sen puhtauden, veden ja luonnon monimuotoisuuden osalta. Ruokaraaka-aineiden
tuotantoon liittyvät valinnat vaikuttavat monella tapaa ympäristöön
- ilmastonmuutokseen, kemikaalikuormaan, luonnon monimuotoisuuteen,
rehevöitymiseen, maankäyttöön ja maaperän muutoksiin sekä veden
käyttöön. Ruoan tuotannon ympäristövaikutuksista Suomessa korostuvat
erityisesti vesistöjen rehevöityminen ja ilmastonmuutos (hiilijalanjälki)
sekä monimuotoisuuden heikkeneminen. Rehevöitymisen tärkein aiheuttaja
meillä on vesiin joutunut fosfori. Maatalouden ilmastovaikutusten taustalla
ovat erityisesti maaperän typen kierrosta ja kotieläintaloudesta peräisin
olevat typen oksidit ja metaani. Ruoan tuotannon ja kulutuksen ketju pellolta
pöytään aiheuttaa noin kolmanneksen Suomen koko tuotannon ja kulutuksen
ympäristövaikutuksista.

Perusvaatimuksena tulisi olla, että ruoka tuotetaan ja jalostetaan
luonnonvaroja mahdollisimman kestävästi käyttäen ja mahdollisimman
tehokkaasti hyödyntäen. Ympäristön kestävyyden kannalta tärkeää on maataloudessa
käytettävien ravinteiden hyödyntämisen tehokkuus läpi koko
tuotantoketjun valmiiksi ruoaksi saakka. Ravinteiden kierto pitää pyrkiä
järjestämään siten, että tuotantoketjusta vapautuvat ravinteet tulevat uudelleen
hyötykäyttöön ja että vesistöön tai ilmaan kohdistuu mahdollisimman
vähän haitallisia päästöjä. Fosforin ja typen oksidien päästöt ovat seurausta
epäonnistuneesta ravinteiden hallinnasta. Erityisesti kotieläintaloudessa
on ensiarvoisen tärkeää saada lannan arvokkaat ravinteet takaisin peltoon
siten, että ravinteet käytetään mahdollisimman hyvin hyödyksi kasvinviljelyssä.

Tehokkuudessa myös sivuvirtojen hyötykäyttömahdollisuudet, raaka-
aineiden hävikit ja pilaantumisriskit sekä jätteet on otettava huomioon.
Jos ylimääräisille biomassoille ei löydetä käyttöä kierrätyksessä, ne tulisi
hyödyntää bioenergian tuotantoon. Elintarvikeketjun siirtyminen enenevästi
bioenergian käyttöön on ruoantuotannon kestävyyden kannalta tärkeää.
Lihan, maidon ja munien tuotanto vaatii aina kasvintuotantoa eläinten
rehuja varten. Siksi eläinperäisten ruoka-aineiden tuotannossa ravinteiden
käytön tehokkuus on väistämättä tuotettua ruoan energia- tai proteiinimäärää
kohden heikompi kuin kasvintuotannossa. Siipikarjan, kananmunien ja
sianlihan tuotannossa tarvitaan proteiinipitoista rehua; toisaalta broilerit ja
porsaat kasvavat nopeasti ja hyödyntävät rehun tehokkaasti. Proteiinirehun
kotimaista tuotantoa tulisi edistää sekä kansallisen huoltovarmuuden että
ympäristövastuullisuuden kannalta, koska ulkomailta tuodun proteiinin
tuotannon ympäristövaikutukset eivät välttämättä ole tiedossa. Maidon ja
naudanlihan etu on se, että nautakarjan perusrehu on nurmea, jota ei ilman
kotieläimiä voida elintarvikkeina hyödyntää. Lisäksi nautojen ja lampaiden
tuotannon edellyttämä ympärivuotisten nurmipeitteisten peltojen ylläpito
vähentää merkittävästi eroosiota ja siten ravinnepäästöjä vesistöön.
Vaikka eläinkunnasta peräisin olevien elintarvikkeiden käyttö on
lisääntynyt, ovat ruoan tuotannon laskennalliset kasvihuonekaasupäästöt
kansalaista kohden jonkin verran pienentyneet. Tämä on tapahtunut tuotantoteknologian ja lannoitteiden kehittymisen ansiosta. Lisäksi lihankulutuksen
lisäys on kohdistunut siipikarjan ja sian lihaan, joiden tuotannon
ilmastokuormitus on vähäisempää kuin naudanlihan tuotannon. Jos ateriat
koostettaisiin kasvituotteiden (vihannekset, juurekset, viljat, palkokasvit,
marjat ja hedelmät) osuutta painottaen ja ruoan tuotantoketju toteuttaisi
tällä hetkellä jo mahdolliset parantamistoimet, ruokavalion ilmastovaikutus
vähentyisi edelleen yli 20 % tällä vuosikymmenellä.

Kestävyyden arvioinnin kannalta elintarvikkeiden jäljitettävyys on
keskeistä, ja se avaa mahdollisuudet koko tuotantoketjun kattavaan elinkaariarviointiin.

Suomessa on muutamien elintarvikkeiden osalta laskettu
elinkaariarvioinnin keinoin niiden tuotannossa muodostuva kasvihuonekaasupäästö
eli ruoan hiilijalanjälki. Hiilijalanjälkimerkittyjä tuotteita on
kuitenkin vielä liian vähän kattavaa vertailua ajatellen. Elintarvikeketjun
haasteena on saada tämä, samoin kuin rehevöitymiseen liittyvä vaikutusarviointi,
ja nykyistä kattavampi elintarvikeketjun ympäristövaikutusarviointi,
yleistymään. Tämä vaatii panostusta alkutuotannon päästökertoimiin, jotka
huomioivat maan kasvukunnon ja nykyteknologian merkityksen. Seuraava
haaste on myös sosiaalisten vaikutusten elinkaariarviointi, joka on vasta
aivan alussa.

Yleisluontoisia esimerkkejä kestävyyden kannalta edullisista ruokaainevalinnoista
Vihannesten, juuresten, perunan, marjojen ja hedelmien sekä viljavalmisteiden
lisääminen ruokavalioon vähentää ilmastokuormitusta ja rehevöity mistä. Erityisesti kannattaa suosia kotimaisia satokauden kasviksia. Riisiä
lukuun ottamatta kaikkien viljalajien kasvihuonepäästöt ovat pienet. Tämän
vuoksi riisi kannattaa korvata esimerkiksi kotimaisella täysjyväohralla tai
perunalla. Kotimaiset palkokasvit, herne ja papu, ovat kestävämpiä valintoja
kuin soija. Palkokasvit pystyvät hyödyntämään ilmakehän typpeä, jolloin
lannoitetypen käytössä voidaan säästää.

Lihoista naudanlihan tuotanto lisää nykyisellä tuotantorakenteellamme
ja myös kansainvälisten arviointien mukaan eniten ilmastonmuutosta ja
rehevöitymistä. Toisaalta nautojen riittävä tuotanto on välttämätöntä maidon
tuotannon ja sen jatkojalosteiden kannalta; muutoin maitovalmisteet
jouduttaisiin mittavasti korvaamaan esimerkiksi soija- tai kaurapohjaisilla
elintarvikkeilla.

Kala kuuluu ympäristöystävälliseen ruokavalioon. Luonnonkalojen
kalastaminen poistaa ravinteita vedestä ja vähentää rehevöitymistä. Avovesissä
kasvatetun kalan rehevöittävät vaikutukset ovat suuremmat, ja siksi
kannattaa valita mahdollisimman usein luonnonkala (esim. silakka, hauki,
muikku, kuha, ahven, siika). Uhanalaisten ulkomaisten kalalajien käytölle ei
ole perusteita.

Rasvoista vähiten ilmastovaikutuksia on rypsiöljyllä ja margariinilla.
Myös oliiviöljyn ilmastovaikutus on pienempi kuin voilla. Suomessa vesijohtovesi
on ympäristön kannalta parempi juomavalinta kuin pullotetut vedet.

Ihan mielenkiintoista, sinänsä, ja tuokaan teksti ei ole vailla ansioita, mutta on siinä kritisoitavaakin.

Mutta mitä se tekee raportissa, jonka tarkoituksena on kertoa ruoan terveyssuosituksista? Kursivoidussa osuudessa asiaa yritetään perustellla, mutta ei siinä onnistuta. Varmasti kaikenlaisia tavoitteita, jopa "kulttuurillisiakin" *), on olemassa, mutta ne eivät mitenkään välttämättä liity terveyssuosituksiin. Kuka antoi ko. ryhmälle tavoitteen liittää ne kaikki asiaan?

Jopa Helsingin Sanomat oli kiinniittänyt huomiota samaan asiaan pääkirjoituksessaan tänään. Se viittasi tähän suositukseen, ja erityisesti noihin lainattuihin tekstiosuuksiin, ja otsikkona (ja ajatuksena) oli "Kaikkea ei voi ratkaista syömällä". Lainauksia:

"On kohtuutonta olettaa, että kuluttaja pystyisi arvioimaan ruokanssa ympäristövaikutukset"

ja

"Terveellinen ja kohtuullinen ruokavalio on jo yksistään kunnianhimoinen tavoite."

___________

*) Kuten vaikkapa tällaisia: "Lähiruokakulttuurin tavoitteena on kuluttajien ja tuottajien keskinäinen, nykyistä suurempi yhteisöllisyys sekä maantieteellinen ja sosiaalinen lähentyminen."

Mutta mitä h-toa tällä on tekemistä ravinnon terveellisyyden kanssa? Ja jos joku näkee tässä jotain hyvää ja arvokasta, näkevätkö kaikki? Miksi minun täytyisi välttämättä tuntea ruokani tuottava maanviljelijä, kun minulla ei ole aavistustakaan kuka on vaikkapa tehnyt käyttämäni kengät?

[Heikki Jokipii]

Tässä suositus menee sitten protektionistiselle, "suosi suomalaista" -linjalle, vieläpä terveysperustein:

"Tärkeä ruoan kuljettamiseen liittyvä näkökohta on kuitenkin se, että pitkät eri maista ja maanosista
toisiin ulottuvat ruokaketjut saattavat lisätä ruoan turvallisuusriskejä. Nämä riskit saattavat tulla esille vasta sen jälkeen, kun ruokaerä on jo yleisesti otettu käyttöön."

Eli ei sitä uskalla luottaa tulilaboratorionkaan, varminta on ostaa kotimaista? Onko esim. Eviralla tarjota tästä esimerkkejä, arviota kaukoruoan suhteellisesta riskistä? (Hiukan isommat, mutta rajojen puitteissa pysyvät torjunta-ainejäämät eivät tähän riitä.) "Saattavat" - sana on sellainen sateenvarjo, että sen alle mahtuu vaikka mitä.

Sinänsä, miksi silti "lähiruokaa"? Jo se, että tätä poliittista käsitettä määrittelemättä raportissa käytetään, laskee sen tieteellistä uskottavuutta.

[Jarrumies]

Suomalaiset ravitsemussuositukset ilmestyivät tänään:
http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/ravitsemussuositukset/suomalaiset+ravitsemussuositukset/
PDF:
http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/images/vrn/2014/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.pdf


Luomuruoka-kappale on selvästi luomumyönteinen mutta ei niin täysin, että sen sanamuotoja voisi ainakaan sellaisenaan käyttää suoraan luomun markkinoinnissa.

Huomattavaa on, että näissä ravitsemussuosituksissa ei suositeta luomuruuan valitsemista tavanomaisen sijaan. Luomuosio on lähinnä luomuruokaa esittelevä. Esittelyssä on kuitenkin runsaasti puutteita ja kokonaiskuva on harhaanjohtava.

Ravintoainesisällöstä mainitaan, että "tulokset ovat vaihtelevia eikä selvää johtopäätöstä kummankaan tuotantotavan eduksi ravintosisällön kannalta voi tehdä". Tämä on varmaan tuon luomukappaleen tärkein toteamus ravitsemussuositutusten kannalta.

Selvää kantaa luomun ympäristö- tai muihin vaikutuksiin ei oteta mutta useissa kohdissa esiin nostettujen asioiden valinnalla lukijalla helposti syntynee myönteinen käsitys luomusta.

Monia keskeisiä kohtia, jotka olisivat luomulle kielteisiä, ei oteta esiin lainkaan. Esimerkiksi luomun vaatimaa suuremman peltoalan käyttöönottoa ei nosteta esiin ollenkaan vaikka juuri se olisi erittäin tärkeää ympäristövaikutuksien kannalta (joita ruuantuotannon ympäristövaikutuksia näissä ravitsemussuorituksissa paljon käsitellään).

Vaikuttaa siltä, että lähiruoka- ja luomukappaleet ovat kompromissien tuloksia.

Ravitsemussuoositusten julkaisemisesta on nyt runsaat viisi vuorakautta. Eivät ole luomupiirit niitä hehkuttaneet eivätkä muutenkaan aihetta paljonkaan käsitelleet. Mutta sopivia sanamuotoja varmaan kovasti etsitään, jotta ravitsemussuosituksia voitaisiin käyttää luomun markkinoinnissa. Mielenkiinnolla odottelen.

...
Nyt mukaan ottamisella jää kuitenkin piiloviesti, että luomu- ja lähiruoka olisivat jotenkin terveellisempiä.

PS. klo 14: En sis ihmettele, jos jostain putkahtaa esiin väite, että VRN suosittaa luomu- ja lähiruokaa ...

Kyllä, niiden mukanaolo omana kappaleenaan toimii luultavasti juuri noin. Lukija ei välttämättä edes huomaa, että luomukohta ei sisällä luomun suosittelua eikä varsinaisia väitteitä sen "paremmuudesta".

[Heikki Jokipii]

Keskustelu asiasta esim. Hesarin mielipidepalstalla näyttää kyllä keskittyneen ympäristövaikutuksiin, ja erityisesti lihaan, ja erityisesti punaiseen lihaan. Ja yhtenä sivujuonteena kysymys, pitäisikö lehmille syöttää soijaa (jossa tietysti sisäänrakennettuna kysymys tuotannon kotimaisuudesta), joka ajatus tuli Hesarissa oikeastaan esille ennen näitä ruokasuosituksia.

Vielä ei ole luomua tässä keskustelussa näkynyt, mutta eiköhän asia kohta tulossa olevilla luomupäivillä tule esille. Ehkäpä nyt tässä vaiheessa riittää, että näkemyksemme on tullut täällä keskustelussamme esille, ja reagoidaan sitten, jos todellakin käy siten, kuin on pelättävissä.