Rajat kotimaisen suosimiselle EU:ssa. Finfoodin nimi muuttuu

[Heikki Jokipii]

*) eli voittaa voi vain, jos saa oman maakunnan tuotteet tämän lähiruokainnostuksen varjolla kaupaksi - Helsingissä. (lisäys 31.8.13)

Kainuulainen Lähiruoka -hankkeen tiedote 4/2013

Aiheet:

- Uusi Kainuussa tuotettu merkki yritysten käyttöön
- Kainuun elintarvikealan toimintasuunnitelma 2013-2017
- Herkut Helsinkiin –keskustelutilaisuus
- Herkkujen Suomi 2013 –tapahtuma
- Kainuu Helsingissä –infot
- Yritysklinikka, KantriYritys-hanke
- Lähiruokatapahtuma Paltamossa – kaikki mukaan
- Lähiruokaviikko 2013

(Lihav. ja linkki HJ)

[Jarrumies]

Itä-Suomen yliopiston Tieteen päivillä on professori Sirpa Kurppa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä puhunut asiaa:

http://www.kantti.net/artikkeli/2013/09/voiko-ruokavaliolla-hillit%C3%A4-ymp%C3%A4rist%C3%B6nmuutosta

On myös helppo sortua ajattelemaan, että lähiruoka on automaattisesti ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin saman ruuan tuominen laivalla satojen tai tuhansien kilometrien päästä.
– Jos me puhutaan lähiruuasta, niin logistiikan suhteellinen merkitys pienenee mitä pidempi se kuljetusmatka on. Valtamerilaivakuljetukset on älyttömän energiatehokkaita. Lähiruokaa ei logististen kysymysten avulla voi missään tapauksessa perustella, se on melkein päinvastoin.
– Lähiruuan ongelmana on ne pienet kuljetuserät ja tehottomat kuljetukset, eli se kääntyy itseään vastaan, Kurppa toteaa.

Mutta miten tämän kaiken voi kääntää hyödyttämään ympäristöä?
Kuuntele Kurpan puheenvuoro kokonaisuudessaan:

kuuntele Kesto 30'37"

Muistan jostain lukeneeni (lähdettä ei nyt ole käsillä), että lenkkitossuparin kuljetuskustannukset konttitavarana Suomeen ovat 13 senttiä paria kohden. Siis satasen hintaisissa tossuissa valtamerikuljetuksen hintaosuus on 0,13%.

[Heikki Jokipii]

Mutta kyllä vaan silti kansanedustaja Anne Kalmari vetosi Vihdissä kuljetusten hiilijalanjälkeen, ja vastusti mangokiisselin tarjoamista lapsille.

[Heikki Jokipii]

Ja samasta asiasta olevassa seuraavassa Ruokatiedon uutisessa ...

Pohjoismailla maltillinen linja kasvisruokavalioiden suosituksissa

... ei sitten tuoda mitenkään esille sen enempää lähiruokaa kuin luomukaan.

Nyt se ilmestyi, ja näin on edelleen. Rivien välissä luomun osalta jopa päinvastoin: D-vitamiinin ja seleenin saantisuositusta nostettiin. *)

Valtioneuvoston uutisessa asiasta sitten kerrottiin, että Suomi tekee omat kansalliset ravintosuosituksensa, jotka ilmestyvät ensi vuoden alussa.

Miksi sellaiset muuten tehdään? Mitenkä voisi suomalaisten fysiologia niin paljon erota muista, että tällaiseen olisi tarve? Eikö tässä hyvin riittäisi tuon yhteispohjoismaisen asiakirjan jonkinlainen "ratifiointi"? Entä siitä eteenpäin: tarvitaanko vielä maakunnalliset ravitsemussuositukset? Kunnalliset?

______________

*) Hesarissa oli tänä aamuna juttu D-vitamiinin saannista, ja siinä lehdessä harvinainen suositus: "Päivittäin puoli litraa maitotuotteita, ei kuitenkaan luomua, [...]"

[Jarrumies]

Kansallisiin ravitsemussuosituksiin varmasti yritetään saada mainintoja lähi- ja luomuruuasta.

http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/ajankohtaista?bid=3680

Suomalaiset suositukset julkistetaan tammikuussa 2014. Pohjoismaisiin suosituksiin perustuvat suomalaiset suositukset valmistelee maa- ja metsätalousministeriön asettama valtion ravitsemusneuvottelukunta syksyn 2013 aikana.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsenet 4.10.2011-3.10.2014
http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/valtion+ravitsemusneuvottelukunta/jasenet/

Puheenjohtajana on luomun innokas puolestapuhuja:

Puheenjohtaja:
Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio ,Maa- ja metsätalousministeriö

Saa nähdä pystyvätkö neuvottelukunnan tieteeseen nojaavat jäsenet estämään epätieteelliset ehdotukset.


Pohjoismaiset suositukset englanniksi:
http://www.norden.org/en/news-and-events/news/new-nordic-nutrition-recommendations-focus-on-quality-and-the-whole-diet
http://www.norden.org/en/theme/nordic-nutrition-recommendation

[Heikki Jokipii]

Lähti äsken:

Maa- ja metsätalousministeriö
Kirjaamo (kirjaamo@mmm.fi)

Viitaten uutiseenne Pohjoismaiden ravitsemussuosituksista ...

http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/tiedotteet/131003_ravitsemussuositukset.html

... kysyisimme, yhdistyksenä ja kansalaisina, mihin tarvitaan erikseen kansallisia ravitsemussuosituksia, jos tämä on jo olemassa?

Eikö  tämän Pohjoismaiden suosituksen voisi yksinkertaisesti hyväksyä, noudatettavaksi myös Suomessa?

Kunnioittavasti

Heikki  Jokipii
puheenjohtaja

Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa - Turvattu Luonto ry

Hiukan myöhemmin lähti uudelleen, tällä lähetteellä:

Ministeri, kansanedustaja Jari Koskinen

Lähetämme tiedoksi MMM:n kirjaamoon toimitetun kysymyksemme.

Heikki Jokipii

[Jarrumies]

Englanniksi saatavissa 85-sivuinen uusi pohjoismainen suositus ilmaiseksi pdf:nä:
Nordic Nutrition Recommendations 2012. Part 1
http://www.norden.org/en/publications/publikationer/nord-2013-009

Tuossa ei mainita luomua (haku: organic) eikä lähiruokaa (local food; haku: local) ollenkaan.

[Heikki Jokipii]

Tässä on toinenkin Heli Kuusipalon juttu asiasta:

Ravitsemussuositukset uudistuvat: Kohti ekologisempaa ruokavaliota

Siinä kerrotaan sitten näin:

"Lokakuun alussa julkaistavat pohjoismaiset suositukset edustavat tiedeyhteisön yhteistä näkemystä. Se muokataan sitten tarkemmiksi kansallisiksi ohjeiksi. Tästä osuudesta vastaavat kunkin maan kuluttajajärjestöt", Kuusipalo selostaa prosessia."

Ihmettelen vähän, miten noita susosituksia sitten voisi tehdä "tarkemmiksi kansallisiksi ohjeiksi"? Ottamalla huomioon, mitä terveellistä Suomen kaupoista saa? Kertomalla tuotemerkit?

Ja mitä tekisivät tässä kuluttajajärjestöt? Tulevat varmistamaan, että suositellut merkit ovat edullisia? Jos ohjeita jollain tieteellisellä tasolla aiotaan tarkentaa, siinä työssä kyllä tarvitaan edelleen tiedeyhteisöä. Eikä oikeastaan muita.

Tältä pohjalta ...

Ekologisuus korostuu myös tulevissa käytännön ohjeissa. "Tavoitteena on käyttää mahdollisimman paljon läheltä saatavaa sesonkiruokaa kuten marjoja, vihanneksia, juureksia ja hedelmiä, ja myös säilöä niitä talven varalle. Kasvisruokapäiviä suositellaan ja ruokaa tulisi hankkia ja ottaa lautaselle vain sopiva määrä, jotta sitä ei joutuisi niin paljon roskiin", Kuusipalo antaa esimerkkejä.

... epäilyksesi, Jarrumies, että näihin kansallisiin ohjeisiin aioitaan salakuljettaa muita kuin ravitsemuksellisia tavoitteita, on selvästi aiheellinen.

Mutta kysymyksemme on nyt "muhimassa", ainakin jo MMM:n kirjaamossa saakka (sain kuittauksen). Jos asia edellyttää kysymistä STM:stä, kysytään sieltäkin.

Kun kaikissa julkisen vallan säästökampanjoissa korostetaan, että pitää päästä irti päällekkäisestä työstä, niin tuossa kysymyksessämme on jo tavallaan löydetty yksi tällainen säästökohde. 

Eipä silti, jos (luultavasti kun) asiassa on suunnteltu tällaista "pakettia", jossa luomu- ja lähiruokasuositukset liitetään terveyssuosituksiin, saattavat suunnittelijat perustella asiaa itselleen ja esimiehilleen juuri samalla päällekkäisyyden välttämisellä .. 

__________

Jos muuten "läheltä saatava sesonkiruoka" on jotenkin tuoreutensa takia suositeltavaa, niin silloin talvella pitäisi suositella tuontivihanneksia ja -hedelmiä, eikä "säilömistä talven varalle". Kenelle tuo säilömissuositus muuten annetaan? Liikeyrityksille vai kansalaisille? Yrittääkö Kuusipalo/STM saada meidät kaikki kokemaan tämän Veikko Huovisen "idyllin".

Saksassa muuten puhutaan, että hyviä galluptuloksia aiemmin saaneet Vihreät hävisivät vaalit ehdottamiensa kasvisruokapäivien takia ... 

[Jarrumies]

Englanniksi saatavissa 85-sivuinen uusi pohjoismainen suositus ilmaiseksi pdf:nä:
Nordic Nutrition Recommendations 2012. Part 1
http://www.norden.org/en/publications/publikationer/nord-2013-009

Siihen on laitettu yksi epämääräinen maininta sivulle 18, jota varmasti yritetään käyttää noissa kansallisissa suosituksissa:

By also considering factors like food production characteristics, seasonal
food supply, and food origin when selecting food items, a diet that supports
health can also be sustainable from an environmental and ecological
perspective.

[Heikki Jokipii]

Tänään Hesarissa myös WWF:n Liisa Rohweder yhdistää tämän  suosituksen luonnonsuojelullis-protektionistisiiin pyrkimyksiin.

Oman terveyden lisäksi perjantaina julkistetut uudet ravintosuositukset hyödyttävät myös ympäristöä. Punaisen lihan osuutta pitäisi niiden mukaan vähentää ja kasvisten sekä kalan osuutta lisätä.

(lihav. HJ)

Tämä idea Etelä-Amerikasta tuntuu olevan WWF:llä lähes "rautaan koodattu":

Lihan jatkuvasti lisääntyvä kysyntä ja tuotanto vaativat lisää maapinta-alaa sekä karjan kasvatukseen että karjalle syötettävän rehun viljelyyn. Etelä-Amerikassa tuotettu naudanliha on kaikista huonoin vaihtoehto, sillä karjalaitumien tieltä tuhotaan arvokkaita sademetsiä ja savanneja.

Alkuosahan tästä kappaleesta on silloin ilman muuta totta, jos karjalle syötetään viljeltyä rehua. Jos sen sijaan käytetään laidunalueita (2/3 ihmisen maatalouden käyttöön ottamasta kokonaisalasta) se ei ole.

Etelä-Amerikasta - joka tavallaan liittyy edelliseen - onkin jo keskusteltu täällä.

Loppuosassa kirjoitustaan Rohweder sitten suositteli kalaa - jonka toivoi pariin otteeseen olevan kotimaista. Kylläkin viitaten uhanalaisiin kalalajeihin, mutta ratkaisu ei ollut juuri niiden lajien välttäminen, vaan kotimaisen kalan suosiminen.

[Heikki Jokipii]

Tuo epämääräinen maininta (s. 18) on kyllä itsessään truismi, itsestäänselvyys. Mutta aivan varmasti siitä todesta väitteestä, että terveellinen ruoka voi olla ympäristön kannalta kestävää, yritetään venyttää väite, että se on aina tällaista, sinne asti, että vain ympäristön kannalta (ja nimenomaan tietyllä lailla määritelty) kestävä ruoka on terveellistä (ja Pohjoismaiden suosituksen mukaista).

***

Nyt, jos joku olisi menossa Tampereella tähän tilaisuuteen …

Ministeriöiden kansliapäälliköt kansalaisten jututettavissa 15.10. Tampereen vanhalla kirjastotalolla

… jossa pääteemana on hallinnon avoimuus, mutta kuulemma myös luomu- ja lähiruokakin on keskustelunaiheena, ja em. ministeriötkin edustettuna, niin tässä olisi valmis kysymys siellä esitettäväksi:

"Aikooko hallinto nyt puolisalaa junailla tieteeseen perustuvan Pohjoismaisen ravintosuosituksen esittelyn ja läpiviennin Suomessa niin, että siihen kytketään (poliittisista syistä) mukaan

- luomuruoan edistäminen (jonka erityisestä terveellisyydestä ei ole tieteellistä näyttöä) ja
- lähiruoan edistäminen (jonka sen enempää terveellisyydestä kuin kansantaloudellisesta edullisuudestakaan ei ole tieteellistä näyttöä)

vain sen takia, että "asiasta on sovittu" joissakin kabineteissa? Mihin ylipäänsä tarvitaan kansallista suositusta? On vaikea kuvitella, että eri Pohjoismaiden ihmisille olisi erilainen ruoka terveellistä. "

Ellei sitä ennen tule vastausta kysymyksiimme toista kautta.

 ***

(Samassa Tampereen tilaisuudessa voisi Jaana Husu-Kalliolle esittää sellaisen hallinnon avoimuuteen liittyvän kysymyksen, että miksi erittäin hyvin perustellut, mutta luomulle poikkipuoliset mielipiteemme keväisen otakantaa.fi-keskustelun yhteenvedoissa täydellisesti ignoroitiin. Jotenkin siihen tapaan, että onko se sitten hallinnon avoimuutta, että saa mielin määrin jupista jo - muualla ja lopullisesti - tehdyistä päätöksistä?)

[Heikki Jokipii]

Tällaisen vastauksen saimme tänään:

Hyvä Heikki Jokipii,

Ministeri Koskiselle lähettämäänne viestiin liittyen vastaan teille Valtion ravitsemusneuvottelukunnan puheenjohtajana.

Pohjoismaiset suositukset, joiden julkistamisessa olin myös mukana, hyväksytään Suomessakin noudatettaviksi.  Kokonaisuudessaan ne ovat kuitenkin n. 500-sivuinen englanninkielinen teos ravitsemus- ja lääketieteellistä tekstiä.  Emme siten voi edellyttää, että niitä pystyttäisiin soveltamaan suoraan. Pohjoismaisissa suosituksissa otetaan toki kantaa ruokavaliokokonaisuuksiin ja myös erilaisten ruokien valintaan Pohjoismaissa, mutta se tehdään aika yleisellä tasolla. Kansallisia suosituksia tarvitaan, jotta käytännön soveltaminen helpottuisi nimenomaan Suomessa, ottaen huomioon myös kansallinen ruokakulttuurimme ja ruokailutapamme. Lisäksi meidän on syytä ottaa huomioon kansallisten suositusten tavoitteiden asettelussa myös suomalaisten nykyinen ravitsemustilanne, josta juuri olemme saaneet tuoretta tietoa Finravinto-tutkimuksen tuloksista.

Vahvana perustana meidän kansallisissa suosituksissamme tulevat olemaan pohjoismaiset suositukset kaikkine ravintoainesuosituksineen. Ruoan valintaan liittyvät ohjeistukset on sovellettava oman maamme olosuhteisiin, jotta ne ovat käytännössäkin mahdollisia toteutua.

Työn tieteellinen perusta on siten selvä ja siitä kunnia kuuluu upealle pohjoismaiselle yhteistyölle.

yst.terv. Jaana Husu-Kallio

Mitäs sanotte?

[Heikki Jokipii]

Kysynkö tarkennusta tähän ...

Pohjoismaiset suositukset, joiden julkistamisessa olin myös mukana, hyväksytään Suomessakin noudatettaviksi.  Kokonaisuudessaan ne ovat kuitenkin n. 500-sivuinen englanninkielinen teos ravitsemus- ja lääketieteellistä tekstiä.  Emme siten voi edellyttää, että niitä pystyttäisiin soveltamaan suoraan.

(liohv. HJ)

... tähän tapaan:

"Onko siis niin, että myös suomenkielinen tarkentava (soveltava, selittävä) suositus rajoittuu antamaan ravitsemus- ja lääketieteellisiä ohjeita, jotka ovat näiden pohjoismaisten suositusten mukaisia?

Eikä suomalaisissa suosituksissa pyritä edistämään muita ruokapoliittisia päämääriä? (Vaikka eräät asiaa koskevat ennakkotietdot ovat olleetkin näin tulkittavissa). Suomalaisissa suosituksissa ei siis aioita edistää esimerkiksi luomua ja lähiruokaa?"

Toisena selvennyksenä voisi kysyä, että onko koskaan harkittu, että tämä pohjoismainen suositus tehtäisiin kerralla sellaiseksi, että sen voisi (tietysti kääntämällä kunkin maan kielelle) suoraan antaa kaikkien käyttöön? Tässä kun kuitenkin on nähtävissä ilmiö, että hallinnossa tehdään päälllekkäistä työtä.

[Jarrumies]

Kysy ainakin Kuusipalon jutusta tämä linkki ja kohta mainiten:

http://www.stm.fi/ylakulma/artikkeli/-/view/1861198

"Lokakuun alussa julkaistavat pohjoismaiset suositukset edustavat tiedeyhteisön yhteistä näkemystä. Se muokataan sitten tarkemmiksi kansallisiksi ohjeiksi. Tästä osuudesta vastaavat kunkin maan kuluttajajärjestöt", Kuusipalo selostaa prosessia.

Tuo kohta, että "osuudesta vastaavat kuluttajajärjestöt" ei voine pitää paikkaansa.  Kysy mikä asema Kuusipalolla on tässä kansallisessa prosessissa.  Kysy miten prosessi aikoo edetä. Miltä järjestöiltä/tahoilta kysytään. Aiotaanko mukaan ottaa kauppapoliittisia (lähiruoka, tuonti/vienti) ja ympäristöpolittisia suosituksia, tai ylipäätään suosituksia, jotka eivät ole ravitsemuksellisia.

Lainaa myös tätä:
http://www.ruokatieto.fi/uutiset/asiantuntija-ravitsemussuositukset-johdattavat-kohti-ekologisempaa-ruokavaliota

05.09.2013
Ekologinen ja terveyttävä edistävä ruoka ovat pitkälti samansuuntaisia. Näin linjataan lokakuussa julkaistavissa uusien pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa. Neuvotteleva virkamies Heli Kuusipalo sosiaali- ja terveysministeriöstä kiteyttää: "Lisää kasviksia, täysjyväviljaa ja lähiruokaa ja vähemmän punaista lihaa."

Ekologisuus toteutuu Kuusipalon mukaan suosimalla lähellä tuotettua ja kauden mukaista ruokaa.

Kannattaa myös mainita ettei ole tieteellisiä perusteita, että luomu- tai lähiruoka olisi terveellisempää ja ekologisempaa kuin tavanomainen. Laita linkit mm. Oxfordin ja Stanfordin tutkimuksiin.

 

[Heikki Jokipii]

Nyt sain ikäänkuin virallisen vastauksen - eli kirjaamon kautta kulkeneen - kysymykseeni (10.10.13 lähetetty ja saapunut):

KANSALLISET RAVITSEMUSSUOSITUKSET

Pohjoismainen ruokakulttuuri ja alueelle yhteiset ravitsemushaasteet muodostavat riittävän yhtenäisen alueen, jotta asiantuntijayhteistyö on tuloksekasta yhteisten suositusten laatimiseksi. Pohjoismaiset ravitsemussuositukset kattavat sekä yksittäisten ravintoaineiden saantisuositukset että eri ruoka-aineiden merkityksen ravintoaineiden lähteenä. Yhteiset suositukset muodostavat pohjan, joka toimii perustana kansallisille suosituksille ja ravitsemustieteen opetukselle. Kansalliset suositukset ovat tarpeen, sillä monista yhtymäkohdista huolimatta jokaisessa pohjoismaassa on erityispiirteitä, jotka tulee suosituksissa huomioida. Esimerkiksi eri ruoka-aineiden merkitys ravintoaineiden lähteenä vaihtelee, kuten näemme vaikkapa norjalaisten ja suomalaisten kalan kulutusmääristä.

Pohjoismaiset suositukset antavat siis yhteiset linjaukset, mutta niiden käytäntöön soveltaminen vaatii kansallisten erityispiirteiden huomioimisen. Suosituksia annettaessa onkin aina pohdittava myös ruoankäytön kulttuurisia eroja, maakohtaisia kansanravitsemuksellisia tarpeita sekä muita ravitsemustilaan vaikuttavia linjauksia. Lisäksi kansalliset suositukset tulevat sisältämään aihealueita, joita pohjoismaisissa suosituksissa ei ole käsitelty esim. ruoan ympäristövaikutukset.

Kansalliset ravitsemussuositukset tarvitaan, jotta pohjoismaisten ravitsemussuositusten tavoite, 'edistää terveyttä ja vähentää tauteja, joihin ravitsemuksella voidaan vaikuttaa'  parhaalla mahdollisella tavalla.

Minna Huttunen

elintarvikeylitarkastaja

Tämän vastauksen pohjalta teen nyt keskustelun moderaattorina seuraavan päätöksen:

Tässä keskusteluosiossa jatketaan tämän lauseen pohjallla:

Lisäksi kansalliset suositukset tulevat sisältämään aihealueita, joita pohjoismaisissa suosituksissa ei ole käsitelty esim. ruoan ympäristövaikutukset.

Johon - mahdollisesti - sisältyy myös "lähiruoka" ja luomu.

Tästä ruokasuositusten kansallisen "justeeraamisen" tarpeesta yleensä avaan toisen triidin:

Savoilaisen ravitsemussuosituksen tarve