Tämä on toistuvasti, suomalaisessakin julkisuudessa, osoitettu puutteelliseksi analyysiksi, mutta niinpä se vaan yhä uudelleen esiin pompsahtaa, kuten nyt myös Inkeri Pasasen em. artikkelissa:
Kuinka lähellä lähiruuan tuottajan on oltava, että kriteerit täyttyvät? Kilometrirajoja ei taida mistään löytyä mutta mitä lähempää ruoka tuodaan, sitä vähemmän kuljettamiseen menee fossiilisia polttoaineita.
Tämä vertailu kun edellyttää, paitsi tuota vähennyslaskua, myös edeltävän jakolaskun, jossa kilometrit jaetaan ruoan kilogrammoilla. 1000 kilometrin päästä kuljetettuun 10 000 kilon lastiin menee vähemmän fossiilisia polttoaineita kuin 100 kilometrin päästä kuljetettuun 100 kilon lastiin, sitä ruokakiloa kohti. Vaikka se kuorma-auto käyttäisikin kilometriä kohti enemmän polttoainetta kuin paketti- tai henkilöauto. (Noin-laskelma: kuorma-auto 10 litraa satasella, yhteensä 100 litraa, jaettuna 10 000 kilolla, kiloa kohti 0,01 litraa, henkilöauto 5 litraa satasella, yhteensä 5 litraa, jaettuna 100 kilolla, kiloa kohti 0,05 litraa.)
Kuinka suuria nämä ruokapiirit ovat, ja sitä kautta, paljonko tavaraa tätä kautta kulkee? En tiedä, onko tästä tilastoja, mutta otanpa esimerkin tästä
Larun ruokapiiristä, joka ensimmäisenä tuli Kuukkelissa esiin. Sen Facebook-linkin kautta löytyy tieto, että jäseniä siellä on nyt 221. Kuukausittain jos jokainen ostaa n. 10 kiloa tavaraa (?), siitä tulee noin pari tonnia. Kun sorttimentti on vielä suht. laaja, yksittäisten tuotteiden määrät voivat olla hyvinkin pieniä.
Jos Helsingin ruokapiirit ovat tuota kokoluokkaa, luultavasti pikkupaikkakuntien, kuten vaikka mainittujen Muuramen ja Uuraisten, ruokapiirit ovat (olleet) vielä tätäkin pienempiä.
PS.
Lauttasaaren seurakunnan tiloissa toimii Ruokapiiri,[...]
(lihav. HJ)
Onkohan muuten mikään Lauttasaaren marketti suunnitellut vastaiskua, että järjestäisi kerran kuussa kaupan tiloissa aamu- tai iltahartauden ...
