Ylituotanto? Sen hillintä?

[Heikki Jokipii]

Tässäkin teoriamme saa tukea:

Kestävää ruoantuotantoa paikallisista resursseista

â€" Luomutuotanto tulisi nähdä Suomessa yhä tärkeämpänä osana omavaraisuuden ja huoltovarmuuden vahvistamista. Luomussa hyödynnetään paikallisia resursseja ja ollaan vähemmän riippuvaisia ulkoisista tuotantopanoksista. Kun maaperä on elinvoimainen ja monimuotoisuus turvattu, tilat voivat paremmin tuottaa ruokaa myös vaikeiden ilmasto- ja markkinatilanteiden keskellä. Nämä ominaisuudet tekevät luomusta keskeisen erityisesti tilanteissa, joissa globaaleja toimitusketjuja koettelevat kriisit tai hintojen nousu, Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri painottaa.

â€" Keskusteltaessa ruoantuotannon omavaraisuudesta on vasta viime aikoina noussut esiin se, että omavaraisuutta vaaditaan myös tuotantopanosten osalta. Luomutuotanto ei ole riippuvaista muualta tuoduista lannoitteista ja kasvinsuojeluaineista, Luomuinstituutin johtaja Sari Iivonen korostaa.

Eli luomutuotannolla varaudutaan johonkin äärimmäiseen kriisiin.

Ja mikä ettei. On hyödyllistä tietää tuo typensidonnankin niksi, jos kaikki muu menee pieleen.

Mutta se on vain typpi. Heti fosforin ja kaliumin kohdalla niksi lakkaa toimimasta. Jopa päinvastoin: luomuviljely lakkaa toimimasta, jos ravinnevirta tavanomaisilta tiloilta tyrehtyy.

Ja typenkin kohdalla olemme juuri siirtymässä aikaan, jossa sekään ei aiheuta riippuvaisuutta ulkomaista.

[Heikki Jokipii]

Jollekin voi - ainakin tänään - tulla mieleen, että on hyvä, että emme kuitenkaan ole ukrainalaisen viljan varassa niinkuin vielä olimme 1900-luvun alussa ...

Hän kertoo olevan näin:

Ministeri Leppä: Ruuantuotannon omavaraisuus on henkivakuutuksemme

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) muistuttaa, että sotatoimet voivat lamaannuttaa toisiinsa sidoksissa olevat maailman ruokaketjut hetkessä. Tässä tilanteessa meidän pitää turvata kotimaisen ruuan saatavuus ja riittävä omavaraisuus.

Mutta ei kerro, miten ruoantuotantoa radikaalisti vähentävä luomupolitiikka sopii tuohon tavoitteeseen.

Nyt samaan tapaan perustellaan näitä tässä kritisoituja tukia:

Kaksi maanviljelijää paljastaa tulonsa. Tutkija kasvattaisi Etelä-Suomen maataloustukia ja karsisi pohjoisesta

Suomalainen kasvinviljely on ajautunut kannattavuus­kriisiin. Yritystukia tutkinut professori vähentäisi pohjoisen Suomen maan­viljelijöiden tukea.

Näin:

Onko 18 kertaa suurempi pohjoinen tuki perusteltu ratkaisu? Onko meillä varaa pitää yllä tehotonta tuotantoa, kysyy Kuosmanen. Hän tutki maataloustuottajille maksettavia tukia osana Akava Works -raporttia.

Tukien erillistä [erilaista?] summaa perustellaan huoltovarmuudella. C-alueella viljelijät saavat korkeampaa tukea kompensaationa vaikeammista viljelyolosuhteista.

Nyt voisi yrittää tehdä laskelman, paljonko luomutuottajille maksetaan ylimääräistä. Vaikeampien viljelyehtojen takia.

Nythän siinä on se optio, että etelän hyvät pellot kyllä saadaan tarvittaessa tuottamaan kunnon satoja.

Ja vaikka ne ovat välillä luomuviljelyssä, ne säilyvät viljelykelpoisina.

[Heikki Jokipii]

Em. tutkimuksessa oli tällainen iso virhe, MT kertoo:

Akavan tutkimus väittää etelän ja pohjoisen maataloustuissa olevan 18-kertainen ero. Oikeasti ero on alle kaksinkertainen

Akavan raportissa sekoitettiin keskenään kansallinen maataloustuki ja kansallinen budjettirahoitus, vaikka ne eivät ole sama asia.

Kuitenkin Luken tutkimusprofessori Niemi arvioi näin:

Hän ei sano, että näin pitäisi tehdä, mutta keskustelua tukien kohdentamisesta on kuitenkin hyvä käydä ja käytettyjen tukieurojen tehokkuutta pitäisi tarkastella.

Akavan raportin lähtökohta on tärkeä ja perusteltu, mutta tukien mittaluokka on väärin.

Kansallisiin maataloustukiin on kiinnittynyt vähäinen huomio, vaikka ne ovat merkittävä osa yritystukia.

Tukien tehokkuutta ei ole kriittisesti arvioitu, vaikka sille olisi kyllä tarvetta, Niemi toteaa.

Emmekä mekään vedä edellisen puheenvuoron ehdotustamme takaisin. Laskelma olisi sitten tehtävä tosi huolellisesti!