Ylituotanto? Sen hillintä?

[Heikki Jokipii]

Harri Lindellile oli tullut sama kysymys mieleen (en nyt ota kantaa hänen muihin näkemyksiinsä):

Miksi ostaisin luomua?

Halutaanko luomua tukemalla suitsia ruuan ylituotantoa, mikä laskisi kuluttajahintoja? Suomessahan viljan ylituotantoa on n. 20 %. Vai miksi valtiovalta tukee tämän tapaista toimintaa, se jää hämärän peittoon ainakin minulta?

Tämän keskustelun alussa esitin, että olennaista ylituotantoa ei olisi. Oli pakko tarkistaa sama tilasto uudelleen. Ja totta tosiaan: viljojen omavaraisuusaste v. 2014 oli peräti 155%! Tosin viimeksi v. 2010 käytiin alle 100 prosentissa.

[Heikki Jokipii]

Oli vilkaistava uudelleen sitä taulukkoa (kun tuo väite suuresta ylituotannosta vilahti muuallakin) ja nyt siihen saa linkattua täsmällisemmin:

Elintarvikeomavaraisuus

Siinä näkyy kyllä vuosi 2014 melkoisen yliomavaraisuuden vuotena. Syykin siihen lienee selvä: Venäjän "vastapakotteet". *)

Mutta nyt siellä on myös vuoden 2015 tiedot. Viime vuonna asiassa olisi sen mukaan palattu hyvin kohtulliselle tasolle, mitään kovin suurta ylituotantoa ei siinä enää näy. Ja kaikissa tuoteryhmissä sitä ei ole lainkaan.

_________

*) klo 13:55: Olettaen siis, että noissa luvuissa jollain tavalla otetaan huomioon vienti ja tuonti. Jolloin teollisuuden kulutukseen mennyt maatalouden tuotanto olisi myös jotenkin "kulutusta", vaikka se sitten myytäisiin ulkomaille? Ja tuonti jolllakin tavalla vähennettäisiin siitä (tai toisinpäin: ruoan tuontihan on vientiä suurempaa)? Nyt en kyllä ihan tiedä? Mistähän löytyy tuon tilaston kuvaus, kuinka se tehdään? Minkälaisiin vertailuihin ko. tilastoa voi ylipäänsä kayttää?

Sitten tässä on se kysymys, jota olemme toisaalla Jarrumiehen kanssa pähkäilleet. Mitä yksikköä tuossa käytetään? Kiloa? Euroa? Kaloria/Joulea? Kun mikään niistä ei oikeastaan kovin hyvin toimi.


PS. 23.5.16: Yritin etsiä kuvausta tuon tilaston muodostamistavasta, kaikkialta. Kun en sellaista mistään löytänyt, lähetin asiasta kyselyn TNS Gallupille.

[Heikki Jokipii]

Tiedusteluuni asiasta ei tullut kovin selkeää vastausta. Mutta jotain kuitenkin, ja kyllä tämä tavalllaan peruskysymykseen vastaa:

Laskennassa lähtökohtana on tuotanto ja lopputulemana kulutus. Omavaraisuus on siis tuotannon ja kulutuksen välinen suhdeluku.

Tuotannosta vähennetään vienti ja tuonti sekä otetaan huomioon varaston muutokset.

Meillä on käytössämme kertoimet, joilla luvut muutetaan yhteismitallisiksi.

Laskennassa kyse on pitkästä, vuosikymmenien perinteestä. Olemme Suomessa ainoa taho, joka seuraa kuukausittain kulutuksen kehitystä.

Kyseessä ovat suuri tietokanta ja monimuotoinen laskenta-automatiikka, joka on vain omassa käytössämme.

Esim. viennissä ja tuonnissa kertoimet ovat samoja, joita Eurostat ja LUKE käyttävät.

Tuosta uskallan jo päätellä, että tulkintani oli oikea ja Suomen lipsahdus vuonna 2014 merkittävän yliomavaraisuuden puolelle - tietyissä tuoteryhmissä, kyseisessä tilastossa - johtui juuri näistä Venäjän vastapakotteista.

Mutta yleiskielen omavaraisuuden käsitteen kanssa - so. paljonko Suomi tuottaa syömästään ruoasta - ei tuolla tilastointitavalla välttämättä ole tiukkaa yhteyttä. Tai sitten on, ja laskentatapa on ihan oikea, mutta en vain ihan tarkkaan asiaa ymmärtänyt. Sen toki ilman muuta ymmärrän, että vienti ja tuonti - molemmat - täytyy asiassa ottaa huomioon.

Kun sitten samasta asiasta lähetin Tilastokeskukselle kirjeen - voi sanoa vaatimuksen - että tilaston muodostamistavasta olisi oltava kuvaus itse tilaston yhteydessä, sain vastauksen:

On totta, ettei tarkempia tietoja tilastointitavasta, käsitteistä yms. ole liitetty taulukkojen yhteyteen, vaikka ehkä syytä olisi. Olemme uudistamassa Suomi lukuina –sivustoa ja tulemme kiinnittämään huomiota mm. metatietojen saatavuuteen.

[Heikki Jokipii]

Tässäkin uutisessa omavaraisuudesta puhutaan mielestäni sanan intiutiivisessa "arkimerkityksessä" eli siten, paljonko syömästämme ruoasta itse tuotamme:

Maitoa tuotetaan jo vähemmän kuin pulavuosina – "Omavaraisuus vaarassa, jos maatalouden kriisi jatkuu"

Mutta tämän yleisarvion mukaan ylituotanto ja sen rajoittaminen, nyt tai ainakaan tulevaisuudessa, ei olisi se ongelma:

Tuottajahintojen lasku ja Venäjän elintarvikeviennin romahdus ovat saattaneet maatalouden kannattavuuskriisiin, joka voi johtaa tilojen lopetuspäätöksiin jo tänä vuonna. Sitä kautta se saattaa vaarantaa suomalaisen ruokatuotannon omavaraisuuden.

– Omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat tärkeitä asioita, mutta kun katsoo maatalouden kannattavuuslukuja, niin aika moni tila joutuu tekemään lopettamispäätöksen, Kaila toteaa.

PS. Komea ja hurja on tuossa tuo tuottavuuden nousu maitotiloilla: noin neljänneksellä lypsylehmiä tuotetaan lähes sama määrä maitoa kuin 60 vuotta sitten. Pystyvätkö kaikki teollisuudenkaan alat osoittamaan samanlaista kehitystä!

PS2. Asian kokonaisanalyysi on kyllä kieltämättä monimutkaisempi. Noilla "salaisilla"  laskentakaavoilla on merkityksensä! "Huoltovarmuudessa" on lisäksi jo käsitteenä kytkentä poikkeusoloihin, noihin YLE:n otsikon "pulavuosiin". (Jos nyt arvioidaan appelsinien riittävyyttä, "sitten" arvioidaan väestön C-vitamiinin saantia ...)

[Heikki Jokipii]

Nimimerkki "Suuri ajattelija" Agronetin keskustelupalstalla muistaa sen käyneen näin (ja onhan mukana ehdotuskin). Vastaus on ehdotukseen metsittämisestä:

Ei kovinkaan hyvä ajatus ja sitä paitsi ajatuksena se ei ole uusi. Maatalouden ylituotantoa yritettiin pienentää tasapainottamislain 1261/1989 avulla ja silloin maksettiin 10 vuotta luomusta, pellon metsittämisestä. Myös kesanto- ja bonussopimukset kuuluivat asiaan ja surkuhupaisaa on tässä se, että sen turvin moni etelän viljelijä luopui maidosta ja nyt ruikuttavat maidon tuotantotuen perään. Käsittämätöntä katkeruutta.

Pellon metsittäminen meni, mutta luomu jäi voimaan kalliina ja tehottomuutta luovana järjestelmänä, joka toki ajatuksena ja vain ajatuksena on ihan hyvä..

Toisaalta ao. laki oli rehellinen ja oikeudenmukainen. Luomulle annettiin 10 vuotta aikaa ja sen jälkeen sen piti toimia omillaan, markkinavoimien ehdoilla. Ihan niin ei tainnut käydä. Edelleen luomusta voisi maksaa tuon 10 vuoden tuen ja joka siinä ajassa ei onnistu, etsiköön itselleen sellaisen tuotantomuodon, jonka osaa ja jolla on kysyntää.

Noin kauan sitten en itse vielä ollut millään tavalla maatalousasioista kiinnostunut, enkä siten voi väittää tuota mitenkään muistavani. Mutta niin kauan kuin muistan, yhtenä luomuviljelyn perusteluna eli jotenkin järkevänä syynä tuo ylituotannon hillintä on kutenkin aina silloin tällöin tullut esiin, "kummitellut".

[Heikki Jokipii]

Ja luomuviljely oikeastaan todellakin (mutta toisella tavalla kuin Luomuliitto sanoo) vain tapa varautua poikkeusoloihin: pellot pidetään käytännössä poissa tuotannosta, mutta kuitenkin peltoina.

Toisaalta minulle on kauan sitten tullut mieleen, että onhan meillä äärimmäisiä poikkeusoloja varten vanha (vaikka äärimmäinen) keino: kaskiviljely. Ja paljon metsää.

Tuo tuli taas mieleen, kun luin tästä:

Suomen juhlakaski syttyy perjantaina Padasjoella metsäpalovaarasta huolimatta

Alueelle istutetaan myöhemmin tutkimusmetsää. Mutta tuleehan tuossa tietoa ja kokemusta myös rukiin viljelystä kaskimaalla. Minun tietojeni mukaan sadot kaskiipelloilla saattoivat jo aikanaan (satoia vuosia sitten) olla huikeita (vaikka vain vuoden tai parin ajan).

Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, polton jälkeen hehtaarin alalle viljellään kaskiruista. Myöhemmin alalle istutetaan metsää, josta tulee Luonnonvarakeskuksen metsäntutkimuksen koeala.

Niinpä tuon juhlallisen kokeilun jälkeen saattaisi olla tiedossa, kannattaisiko luomupelloille mieluummin istuttaa tarvittaessa kaskettavaa metsää.

***

Tuo tekisi kyllä mieli nähdäkin, sen verran juhlalliselta se kuulostaa. Valitettavasti olen perjantaina muualla. Toivottavasti tuosta tehdään filmi nettiin.

[Heikki Jokipii]

Olin jo (kuitenkin) menossa katsomaan tuota kaskea, kun viime tingassa tuli tieto, että se oli kuitenkin paloturvallisuuden takia peruutettu.

***

Huoleton suhtautuminen, sanoisin, molemmilla haastatelluilla:

PTT:n Kyösti Arovuori: "Huoltovarmuutta palvelisi, jos maataloussektori olisi pienempi"

Hänen mukaansa huoltovarmuuden näkökulmasta kaiken kulutuksen ei tarvitse olla kotimaista ruokaa. Hakolan mukaan turvallinen lähtökohta olisi, että reilusti puolet ruoankulutuksesta olisi kotimaista.

Heijastuuko tuo asenteisiin luomua kohtaan? Eli juuri nyt ei ole niin väliä, vaikkeivät luomupellot juuri mitään tuottaisikaan?

[Heikki Jokipii]

Ei  liity välttämättä luomuviljelyyn tai täysin selity sillä:

Ruotsi huolissaan omavaraisuudesta, joka on 30 prosenttiyksikköä Suomea alempi – hallitus penää kansalaisille ohjetta kriisiruuasta

Myös ruotsalaisissa uutisissa on ollut asiasta puhetta:

Utredning ska ta fram bästa krismaten

Ökad livsmedelsförsörjning ger ökad motståndskraft

Mutta osin liittyy ja selittyy: luomuviljelyn osuus Ruotsissa on ollut noin kaksinkertainen Suomeen verrattuna. Huonomman tuottavuuden takia siellä jää noin 14% sadosta saamatta. Meillä uupuu vain ehkä n. 7%. Luvut eivät ole tarkkoja, mutta niiden suhde lähellä oikeaa.

Se myöntäen, että Ruotsissa saattaa olla käytössä juuri se tavallaan rationaalinen strategia: normaaliaikoina kansaa ruokitaan halvalla tuontiruoalla. Luomupeltojen tuotolla ei normaaliaikoina ole merkitystä, kunhan ne säilyvät viljelykunnossa poikkeusaikoja varten.

[Heikki Jokipii]

Tällainen vetoomus nyt, josta myös MT teki uutisen:

Pyyntö Suomen maataloustuottajille

On selvää, että tulevasta kriisistä yksikään maa ei selviä yksin. Apua on haettava ja annettava nimenomaisesti lähialueille. Meille se tarkoittaa Pohjoismaita. Suomi pystyy auttamaan esimerkiksi Ruotsia selviämään kriisin yli nostamalla viljelyalaamme ja viemälle tarvittaessa tärkeään länsinaapuriimme viljaa ja/tai muita elintarvikkeita.

Viimeisimmän tilaston mukaan Suomen peltopinta-alasta reilusti yli 10 prosenttia on kesantoa tai luonnonhoitopeltoa. Niiden välitön käyttöönotto nostaisi omaisuusastettamme merkittävästi ja mahdollistaisi naapuriavun.

Täällä tulee tietysti välittömästi mieleen, että molemmissa maissa on myös yli 10% luomualaa. Joka tuotoltaan ei paljon eroa kesannoista. Jos todellinen pula viljasta tulee, sen viljeleminen tehoviljelyn keinoin auttaisi siinä ongelmassa myös. Ja luultavasti kaikkein nopeimmin.

[Heikki Jokipii]

Luke rauhoittelee meitä:

Peltoalaltamme saatava sato mahdollistaa normaalioloissa peruselintarvikkeiden korkean omavaraisuusasteen

Se olisi tuohon voinut vielä lohduttavasti  lisätä, että meillä on vajaakäytössä oleva puskurialue, joka Ruokaviraston mukaan oli 13,9% peltoalasta vuoden 2019 lopussa. Josta noin 65% on nurmea. Verrattuna tavanomaisen noin 35 prosenttiin.

[Heikki Jokipii]

Maaseudun Tulevaisuus kysyy ja vastaa (tai valitsee vastaajat):

MT selvitti: Miksi Suomessa kannattaa tuottaa ruokaa, vaikka monissa muissa maissa sadot ovat suuremmat ja kasvukausi pidempi? Näin vastasivat asiantuntijat

Uskotaan nyt vaikka niitä perusteluja. Mutta luomun osalta voisi olla toisin, ja vanha ehdotuksemme voi olla edelleen kurantti:

[...]
b) onko sen myytävissä olevan luomun pakko olla kotimaista? Halvin ulkomainen luomu pärjäisi varmaan hyvin kustannustehokkaasti, so. aivan ilman tukea?

Yhä selkeämmin on perusteltu se Matti Pekkarisen idea, että kaikki (hyvin vähäinen) myyntiin tarvittava luomu ostettaisiin ulkomailta. Ja luomuviljely Suomessa tyystin lopetettaisiin. Kananmunia ehkä lukuun ottamatta tuollaisen aika ison järjestelyn ylläpitäminen tuntuu aika turhanaikaiselta. Munintakanoillekin voitaisiin varsin helposti tuoda tarvittava luomurehu tuoda muualta.

Vastaehdotus: koko luomuruoan kysyntä Suomessa voidaan helposti tyydyttää tuonnilla

Tuon v. 2015 uutisemme luvut ovat vähän vanhentuneita. Mutta eivät olennaisesti. Mm. viimeinen saatavissa oleva tieto luomun osuudesta ruoan vähittäismyynnistä oli vain 2,6 prosenttia. Ja myyty määrä hintataso huomioiden edelleen siinä 1 prosentin kieppeillä.

Niinpä vaikkapa huoltovarmuusperustelu ei luomun kohdalla päde.

Paitsi siinä tapauksessa, jos luomuala edellä kuvatulla tavalla mielletään varmistusalueeksi todella pahoja päiviä varten.

***

Se, että luomuviljelyn tärkeimmästä viljalaadusta, kaurasta, hyvin suuri osa viedään, on oikeastaan vain tapa hoitaa ylituotanto-ongelmaa. Vaikkapa tässä 3 vuoden takaisessa Pro Luomun artikkelissa ...

Hyvä menekki ja parempi kannattavuus kasvattavat luomukauran viljelyä

Suomalaisella luomukauralla ja siitä jalostetuilla tuotteilla on kysyntää sekä Suomessa että erityisesti ulkomailla.

(lihav. HJ)

... sanotaan oikeasti, että luomukauraa tuotetaan kotimaiseen kysyntään eli tarpeeseen nähden liikaa. Sitä varten sitten tarvittiin artikkelissa kuvattua luomupuuronsyöntikampanjaakin.

[Heikki Jokipii]

Jollekin voi - ainakin tänään - tulla mieleen, että on hyvä, että emme kuitenkaan ole ukrainalaisen viljan varassa niinkuin vielä olimme 1900-luvun alussa ...

Hän kertoo olevan näin:

Ministeri Leppä: Ruuantuotannon omavaraisuus on henkivakuutuksemme

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) muistuttaa, että sotatoimet voivat lamaannuttaa toisiinsa sidoksissa olevat maailman ruokaketjut hetkessä. Tässä tilanteessa meidän pitää turvata kotimaisen ruuan saatavuus ja riittävä omavaraisuus.

Mutta ei kerro, miten ruoantuotantoa radikaalisti vähentävä luomupolitiikka sopii tuohon tavoitteeseen.

[Heikki Jokipii]

Jos hän on oikeassa...

Peter Östman: Maataloudelle tarvitaan välitön kriisipaketti: "Tämän vuoden sato voi olla tärkein sitten toisen maailmansodan, tilat on pidettävä pystyssä hinnalla millä hyvänsä"

... niin luomutavoitteesta voitaisiin ehkä tänä vuonna tinkiä?

Vaikka hän itse sitä viitisen vuotta sitten kannattikin.

[Heikki Jokipii]

Väitetään ensin näin, ja sitten kerrotaan tämä:

Tuet varmistavat kotimaisen ruoan riittävyyden ja kehittävät maaseudun palveluita

– Tuilla on pitkäjänteisesti varmistettu kotimaisen ruoan riittävyys. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun kansainvälinen elintarvikekauppa ja raaka-ainemarkkinat ovat vakavasti häiriintyneet, kertoo neuvotteleva virkamies Martti Patjas maa- ja metsätalousministeriöstä.

Ilman viljelijätukia kotimainen ruoantuotanto ei olisi Suomen oloissa ja korkeilla tuotantokustannuksilla mahdollista nykyisessä laajuudessa edes normaaleissa markkinaoloissa. Tuet varmistavat kotimaisen ruoantuotannon jatkuvuuden ja ovat erottamaton osa maamme huoltovarmuutta erityisesti kriisiaikoina ja kriiseihin varauduttaessa. Suomalaiset syövät pääasiassa kotimaassa tuotettua ruokaa: Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan noin 70 prosenttia Suomessa syödystä ruoasta on kotimaista.
[..]
Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneiden maatilojen osuus on kasvanut nykyisen rahoituskauden aikana 15 prosenttia ja tuen määrä kolmanneksella. Luomutuotanto edistää luonnon monimuotoisuutta ja eläinten hyvinvointia sekä vähentää maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta. Vuonna 2021 maatilojen ympäristötoimiin ja -investointeihin sekä luonnonmukaiseen tuotantoon maksettiin 50,3 miljoonan euron lisärahoitus, joka saatiin EU:n elpymisvaroista.

Luomutuilla ei parannettu ruoan riittävyyttä. Mitä ikinä muuta niillä väitetäänkin tuetun.

Tämä MMM:n blogi linkkaa tuohon Ruokaviraston tiedotteeseen, ja kertoo myös olevan näin:

Ruokaa myös poikkeavissa oloissa
Minna-Mari Kaila
 Julkaisupäivä 15.3.2022 13.12 BLOGIT

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan keskeisinä tavoitteina on turvata kuluttajille kohtuuhintaiset ja turvalliset elintarvikkeet kaikissa olosuhteissa. Tukien avulla turvataan viljelijöille tuotantomahdquoteollisuudet ja kohtuulliset tulot.

Mutta osittain siis "turvataan" pienempi määtä elintarvikkeita. Ja voi sanoa kohtuuttomaan hintaan.

[Heikki Jokipii]

Tämä teoriamme tulee taas mieleen...

Ja luomuviljely oikeastaan todellakin (mutta toisella tavalla kuin Luomuliitto sanoo) vain tapa varautua poikkeusoloihin: pellot pidetään käytännössä poissa tuotannosta, mutta kuitenkin peltoina.

... tästä tilaisuudesta:

Huoltovarma ruokaketju – luomu osana omavaraista alkutuotantoa

Tervetuloa kuulemaan elintarvikesektorin ja ruokaketjun huoltovarmuudesta niin koko maassa kuin Satakunnassa ja siitä, miten luomutuotanto vaikuttaa huoltovarmuuteen webinaariin torstaina 9.11. klo 9.30-11!