Ilmaston muutoksen torjunnan kustannukset yksilölle

[Heikki Jokipii]

HS uskoo siihen, että matkailu ja kaukomatkailukin säilyvät suomalaisten harrastuksina:

Tuplasti turvaa
Kun suomalainen lähtee matkalle, hänellä saattaa olla erillinen matkavakuutus luottokortin tai ammattiliiton vakuutuksen lisäksi. HS selvitti, mikä riittää.

1. sivun (etusivun) jutussaan tänään.

Minkä on kyllä nähnyt sen mainoksistakin.

[Heikki Jokipii]

Näyttää olleen Helsingillekin liikaa:

Helsinki luopui kaikessa hiljaisuudessa ilmasto­tavoitteestaan ja ehdottaa kirjeessään sopivaa tapaa viestiä siitä

Ilmastonmuutos|Helsinki paimentaa tytäryhteisöjään viestimään oikealla muotoilulla päästötavoitteista. Syynä on vaivihkaa tehty päätös: ei tavoitella hiilineutraaliutta.

[Heikki Jokipii]

Taas täällä:

Cuba Becomes the First Country To Reach Net Zero. Should not We Be Celebrating?

Siinä se oli lauantain New York Timesin etusivulla : Yhdysvaltojen pienellä avustuksella Kuuban saarivaltio on lähes kokonaan lopettanut fossiilisten polttoaineiden käytön. Vihdoinkin meillä on maailman ensimmäinen maa, joka on saavuttanut ilmastoliikkeen Graalin maljan ja nirvanan: nettonollan! Tai ainakin hyvin lähellä sitä. Tämän pitäisi olla syy valtavaan juhlaan.

Luulisi, että Times, joka on vaatinut fossiilisten polttoaineiden poistamista ainakin parin vuosikymmenen ajan, johtaisi juhlallisuuksia. Mutta omituisesti, nyt kun Kuuba on vihdoin näyttänyt tietä, Times päättää antaa saavutukselle täysin uuden näkökulman. Otsikko ja alaotsikko (painetussa painoksessa) ovat: Yhdysvallat tukahduttaa öljytoimitukset Kuuban satamiin; Sotilaallinen toiminta saa kansakunnan polvilleen.

Artikkelissa kerrotaan, että Trumpin hallinto auttaa Kuubaa saavuttamaan nettonollapäästöt estämällä öljytankkereiden laskeutumisen sinne. Jotenkin tässä artikkelissa tämä esitetään huonona asiana. Se on saattanut Kuuban polvilleen.

Niille, jotka katsovat, että ilmastonmuutoksen vastustamisesta ei kustannuksia synny, Timesin kirjoitustavan ei pitäisi olla hyväksyttävää.

[Heikki Jokipii]

Näyttää olleen Helsingillekin liikaa:

Helsinki luopui kaikessa hiljaisuudessa ilmasto­tavoitteestaan ja ehdottaa kirjeessään sopivaa tapaa viestiä siitä

Ilmastonmuutos|Helsinki paimentaa tytäryhteisöjään viestimään oikealla muotoilulla päästötavoitteista. Syynä on vaivihkaa tehty päätös: ei tavoitella hiilineutraaliutta.

Tuosta uutisesta:

Hiilineutraaliuden sijaan kaupunki on korottanut omia päästövähennyksiään koskevaa tavoitetta.

Aiempi tavoite oli vähentää kaupungin päästöt 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Uuden strategian myötä tavoite on 85 prosenttia. Vuoteen 2024 mennessä päästöt olivat vähentyneet 54 prosenttia vertailuvuodesta, kerrotaan kaupungin lähettämässä paimenkirjeessä.

Sitä, miten näihin päästövähennyksiin päästään, ei ole vielä kerrottu. Uuden ilmasto-ohjelman on tarkoitus valmistua tänä vuonna. Helsingin kaupunki on kipuillut jo päästövähennystavoitteiseen pääsyssä jo silloin, kun se oli nykyistä pienempi.

Siihen on esitetty ratkaisuksi esimerkiksi autoilun rajoittamista, jota taas enemmistö valtuutetuista on vastustanut. Helppoja vähennyskohteita on ollut yhä vähemmän sen jälkeen kun kaupungin viimeinen hiilivoimala suljettiin viime vuonna.

(lihav. HJ)

[Heikki Jokipii]

Emilia Männynväli kävi jo ennen Anna Kontulaa probleemaa läpi KU:ssa aiemmin syksyllä:

Ihmiskunnan kohtalonkysymys, johon on vastattava uskottavasti ja pian

Olemme tottuneet ajattelemaan, ettei hyvinvointia ole ilman talouskasvua. Kuitenkin monet tutkijat ajattelevat, että hyvinvointi on paitsi mahdollista, myös välttämätöntä irrottaa talouskasvusta. Suurimman osan ihmisen historian ajasta, itse asiassa vielä vähän toista sataa vuotta sitten, ei nykymuotoista talouskasvua ole ollut, ja jotenkin lajimme on silti näihin päiviin asti selvinnyt. Se, selviääkö tuleviin ainakaan nykymuodossaan, riippuu suurelta osin siitä, saammeko ratkaistua tämän kohtalonkysymyksen.

On hyvin vaikeaa nähdä, miten se olisi mahdollista ilman merkittäviä muutoksia myös ihmisten ajattelussa ja käyttäytymisessä. Olisi opittava erottamaan tarpeet haluista, mikä on vaikeaa ihmiselle, joka on tottunut siihen, että kaikkea kuviteltavissa olevaa voi ostaa, ja että asema yhteisössä määrittyy pitkälti kulutusvalintojen perusteella.

Joidenkin arvioiden mukaan noin 1970-lukua vastaava eletty elintaso on mahdollista säilyttää. Silloin ihmiskunta ensimmäistä kertaa ylitti kestävän kasvun rajat. Tämä ei tarkoittaisi paluuta ajassa taaksepäin, vaan esimerkiksi enemmän lihasvoimin liikkumista ja lähimatkailua, mutta vähemmän lihansyöntiä ja lentämistä. Ei kuulosta mielestäni kovinkaan kauhealta.

Nyt päähuoli Suomessa ja EU:ssä tuntuu olevan, mitä Iranin sota nousevime öljyn hintoineen tekee orastavalle talouskasvulle.

Kukaan ei ole tuonut esille, miten Trump ratkaisuillaan on (ehkä tahtomattaan?) vähentänyt fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

[Heikki Jokipii]

Varmaankin tuo osaltaan avaa myös tämän haavan:

Marinin hallituksen kohuttu tavoite repii puolueita. IL:n selvitys paljastaa kannat

Iltalehti selvitti kyselyllä eduskuntaryhmien kannat siihen, pitääkö Suomen pitää jatkossakin kiinni vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteesta.

Haava tuntuu olevan kovasti ammollaan:

Raportti: Ilmastotavoitteita ei ole syytä lieventää. Se, ettei tavoitteita saavuteta nykytoimin, ei kelpaa syyksi

[Heikki Jokipii]

Martela uskoo visioivansa jotain uutta:

Suomi tarvitsee vision kestävästä hyvinvoinnista

Toivo on kadonnut suomalaisesta politiikasta. Tuntuu, että tarjolla on vain kahdenlaisia tulevaisuuden­visioita: hyvin­vointi­valtion purkamista ja purkamisen jarruttamista. Positiivinen visio siitä, minkälaista parempaa maailmaa haluamme rakentaa, puuttuu.

Samaan aikaan ilmaston lämpeneminen haastaa nykyisen elämän­tapamme ja luonnon­varojen käyttö on kestämättömällä tasolla. Mutta tässäkin suunnassa vaihto­ehdot tuntuvat olevan joko nykyisen kulutuksen jatkaminen tai kurjan kuuloinen kieltäymys.

Mutta kyllä se on saarnaa kieltämyksestä:

Sarracino ja OConnor ehdottavat mainonnan huomattavaa rajoittamista. Mainonta synnyttää sekä tyytymättömyyttä nykyelämään että turhaa kuluttamista. Eli se on haitallista niin kansalaisten hyvinvoinnille kuin ilmastollekin.
[..]
Pohjimmiltaan ihminen tarvitsee hyvinvointiinsa aika vähän: riittävästi ruokaa ja juomaa, turvallisen asuinympäristön, mielekästä työtä ja tekemistä sekä erityisesti yhteisön, jossa hänestä välitetään ja jossa hänellä on läheisiä ihmissuhteita.

Lisäksi siinä on iänikuinen klisee luonnonvarojen kestämättömästä kulutuksesta. Se ilmastoväen perusklisee. Jota on jo täällä useassa triidissä kritisoitu.

[Heikki Jokipii]

Tänään Hesari voi sanoa ylitti itsensä. Neljä sivua sivua matkailumainoksia teemalla:

Pidempi matka. Isompi ilo.

Sitten vielä juttu vanhasta maailmanmatkaajasta, joka oli käynyt 116 maassa.