Mutta sopinee silti vielä vahventaa juttua tällä iskevällä kritiikillä:
Pursiainen muistuttaa, että tavoite on vähentää päästöjä, ei palata 1950-luvulle tai köyhdyttää ihmisiä, joista monet ovat jo valmiiksi köyhiä.
”Kun kaikki Lauttasaaren luomuharrastajat matkustavat kaupan parkkipaikalle, jonne luomumunantuottaja on kärrännyt pikku pakettiautolla säälittävän määrän munia, sekä luontoäiti että ekonomisti itkevät… Ilmastotietoinen ostaa ruokansa kaupasta, josta kaiken saa kerralla ja jonne tavarat on siirretty mahdollisimman suurissa erissä ja vähillä resursseilla.”
Tämä Husu-Kallion ja Lepän blogiteksti ilmestyi tänään myös HS:n milipidepalstalla:
Turvataan arjen jatkuminen ruuantuotannossa Muutoinhan tuohon blogitekstiin ei ole huomauttamista, mutta tätä kohtaa täytyy vähän ihmetellä:
Kuluttajat voivat turvallisin mielin hankkia oman arkensa elintarvikkeet kuten ennenkin pitäen kuitenkin ns. turvavälin muihin asiakkaisiin. Tämä koskee päivittäistavarakauppojen asiakkaita sekä Reko-rinkejä ja muuta suoramyyntiä.
Sinänsä sekin oikein, mutta puuttuiko heiltä tuossa nyt riittävän radikaali ote? Järkeilemällä nimittäin
koronatietoinen nyt päätyisi luultavasti siihen, että kaikenlaista suoramyyntiä pitäisi nyt tässä tilanteessa yksinkertaisesti
välttää. Se pitäisi ehkä jopa kieltää? Näin järkelemällä: jos tavarat haetaan yhdellä suurella autolla keskusliikkeen supervarastoon, josta ne robotti jakaa liikkeisiin, josta asiakkaat käyvät kerran viikossa ostamassa kaiken tarvitsemansa, eikö fyysistä kohtaamista näin huomattavasti vähennetä? Nyt ruoalla
ei pidä olla "kasvoja". Koska ne kasvot saattavat yskiä.
