Montrealin protokolla (1989) ja oletettu onnistuminen siinä nostettiin heti alkuun malliksi yhteistyölle ilmastoasiassa. Mutta nyt näyttää käyneen näin:
Massive Ozone Hole Over Antarctica Raises Doubts About Recovery Claims Vaikka sovitut toimenpiteet toteutettiin, otsoniaukko kasvaa taas.
Tuosta tulee hyvin itsestään mieleen, että miten ihmiset sitten suhtautuvat, jos huomattavasti enemmän uhrauksia vaativat ilmastotoimenpiteet eivät vuosien tai vuosikymmenien jälkeen kuitenkaan näy missään.
Lomborg IPCC:n tietoihin nojautuen on jo laskenut, miten Pariisin sopimuksen vaikutus jo teoreettisesti on mitätön, tuskin mitattavissa.