Hankalia ja Suomessa uudehkoja lajeja molemmat. Hyvinkin erilailla lajeihin suhtaudutaan, mutta yksi suositus voidaan tulkita yhteiseksi molempien kohdalla:
Sikayrittäjät palkitsi aktiivisia metsästysseuroja ASF-torjunnasta”Tärkeää on, että villisioille ei pidetä ruokintapaikkoja kannan vahvistamiseksi”, sanoo apulaisosastopäällikkö Taina Aaltonen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Valkohäntäpeuran vahtimismetsästys alkaa 1.9. – Tavoitteena pysäyttää kannan kasvuMyös ravintohoukuttelu on välttämätön keino tehostaa valkohäntäpeuran metsästystä, mutta mittavasta ruokinnasta tulee luopua, jotta se ei lopulta vain vahvista kantaa ja vähennä luontaista kuolleisuutta.
Tällainen puolisalainen toive on olemassa villisiankin kohdalla:
Metsästäjäliiton tuoreen kannan mukaan villisikakanta tulee pitää pienenä aktiivisella metsästyksellä, vaikka moni toivoisi sen pitämistä elinvoimaisena, Karppinen sanoi.
Villisiat itse tuntuvat olevan samaa mieltä:
Kansliapäällikkö Husu-Kallio kiitti lämpimästi Sikayrittäjiä arvostuksesta, jonka yhdistys osoittaa metsästäjäkunnalle sikaruton torjuntatyössä. ”Villisian metsästys ei todellakaan ole helppoa, vaan se vaatii suomalaista sisua ja taitoa”, hän sanoi. "Olen kiitollinen metsästäjille ponnistuksesta, jonka ansiosta tuhannen ASF-näytteen raja rikkoutuu tänä vuonna.”
[..]
Luonnonvarakeskus arvioi Suomessa olleen tammikuun alussa keskimäärin 3426 villisikaa. Kanta-arvion 90 prosentin todennäköisyysväli oli 2209–5727 yksilöä.
(lihav. HJ)
Tuon lihavoidun Husu-Kallio kyllä tietää, koska on itse aiemmin aktiivisesti osallistunut metsästykseen,
saalistakin saaden!
***
Tällä hetkellä merkittävin haitta villisioista on uhka ASF:n leviämisestä. Mutta osaavat ne olla haitallisia viljelyksillekin, kuten Ruotsista tai Virosta tiedetään, missä niitä on enemmän. Valkohäntäpeuran vahingot viljelyksille tuossa MMM:n tiedotteessa mainitaan. Molemmat aiheuttavat jossain määrin kolareja.
Tavallaan ymmärtää tuon "puolisalaisen" toiveen. Jos ASF:ää ei olisi, tai se saataisiin villisikojen ruokinnan kautta annetuilla rokotuksilla hävitetyksi tai hyvin vähäiseksi, villisika voisi olla mukava lisä Suomen luontoon, ja metsästettäviin lajeihin. Pitäen kantaa kohtuullisena, tietysti.
Sen vaarallisuus ihmiselle — sille satunnaiselle marjastajalle — on olemassa, mutta yhtä teoreetttinen kuin suden. Jolle taas nyt etsitään
"suotuisaa suojelutasoa".
Sen määritelmän mukaan villisika ei ole vieraslaji, että se on tullut tänne itse (vaikka ehkä elääkin luontaisen alueensa äärirajoilla). Kun taas valkohäntäpeura on, se on ihmisen tänne tuoma. Vaikkei siitä yleensä vieraslajina puhutakaan.