Miksi luomu (kuitenkin) on niinkin suosittua kuin se on?

[Heikki Jokipii]

Oikein arvasimme. Myös puheenjohtaja vaihtui:

K-ryhmän Harri Hovi Pro Luomun hallituksen puheenjohtajaksi

Hänkin — tottakai — näkee valoisia näkymiä:

”Luomutuotteiden myynti on kehittynyt viime vuosina kaksinumeroisin luvuin. Yhteistyö koko luomuketjussa on yhä toimivampaa, ja Pro Luomu alan keskeisenä järjestönä on vienyt asiaa merkittävästi eteenpäin. Yhteistyö tulee olemaan ratkaisevassa roolissa myös tulevina vuosina. Uusien tuotealueiden ja tuotekehityksen rooli kasvaa entisestään ja yhteinen työmme luomun tunnettuuden eteen on yhä tärkeämpää”, Harri Hovi linjaa tulevaa toimintaa.

Mehän olemme tulkinneet aika toiseen tapaan nuo kaksinumeroiset luvut.

***

Kiitokset Alarotulle hyvästä vastuksesta olemme sanoneet jo aiemmin.

[Heikki Jokipii]

Pro Luomu pureutuu kevätkokokouksensa yhteydessä pidettävässä miniseminaarissa teemoihin, jotka ovat puhuttaneet täälläkin:

* Miten koronapandemia vaikuttaa vastuulliseen kulutukseen ja luomun suosimiseen? vastuullisuusjohtaja Timo Jäske, Kesko
* Luomutuotteet asiakasomistajan ostoskorissa, myyntipäällikkö Juha Nieminen, SOK
* Millaiset ovat luomuviljatuotteiden vientinäkymät? toimitusjohtaja Niklas Kumlin, Helsingin Mylly
* Kunnianhimoisia tavoitteita ja vaikuttavia toimia – EU:n uusi toimintaohjelma luomulle, toiminnanjohtaja Aura Lamminparras, Pro Luomu

Paljon kommentoitavaa on tulossa! Kun jokaisesta aiheesta on täällä jo avattu triidi, käsiteltäköön kukin esitys aikanaan asianomaisen triidin alla.

[Heikki Jokipii]

Otsikko viittaa vähän muuhunkin, mutta vanhalla tuttavallamme David Zarukilla on tässä yritys luokitella niitä syitä, joita viljelijöillä luomun kannattamiseen ja/tai valitsemiseen on:

Viewpoint: Organic farming offers some sustainability benefits, but ‘fear-driven marketing campaigns’ exaggerate advantages and demonize acceptable alternatives

Hän löytää neljä viljelijätyyppiä.

[Heikki Jokipii]

Tämä juttu lienee MT:ssa pyöreiden vuosien takia:

Ilmari Schepel innostui luomusta jo 1970-luvulla – "Nyt on upeaa viettää eläkepäiviä kainuulaisena korpiviljelijänä"

Onnittelut meidänkin puolestamme.

***

Totta on, että Schepel on läheltä seurannut luomun kehitystä ja todellakin pitkään. Toivottavasti hän on käytettävissä, jos saamme aikaiseksi tieteellisen juhlaseminaarin vuonna 2024.

[Heikki Jokipii]

Mielenkiintoinen on oleva tämäkin esitys Pro Luomun Luomuelintarvikepäivänä (5.9.22):

Miten luomusta rakentui merkityksellinen vaihtoehto? Sosiologian tutkimus luomutuotannon arvoja koskevaan keskusteluun,
tutkijatohtori Tomi Lehtimäki, Helsingin yliopisto

Sosiologiaa. Mutta olisiko siinä vähän historiaakin? Myöhempään käyttöön?

***

Muutoinkin seuraamme varmasti, mitä tilaisuudessa kerrotaan. Toivoaksemme vanha käytäntö säilyy, että esitykset julkaistaan myös netissä.

[Heikki Jokipii]

Meidän täytynee onnitella "rakasta vihollistamme" Schepeliä:

Luomukonkarin arvonimi Tero Toloselle ja Ilmari Schepelille

[Heikki Jokipii]

Tästä väitöskirjasta saattaisi löytyä osviittaa otsikkomme salaisuuden ratkaisemiseksi:

Nice Food, Good People : Technologies of subjectivity and class distinction in media texts about the right kind of food
Tiusanen, Kaisa (2023)

Tämä väitöskirja lähestyy hyvää ruokaa eettisen syömisen ja terveellisen syömisen perspektiiveistä. Eettiseen ja terveelliseen ruokaan kiinnittyy muun muassa luonnollisuuteen, puhtauteen ja elinkelpoisuuteen (fitness) viittaavia kulttuurisia arvostelmia, ja siten joitakin keskeisiä (ruoka)kulttuurisia kysymyksiä voi lähestyä niiden analyysin kautta. Väitöskirjassa perehdyn eettisen syömisen merkityksiin luomua ja lähiruokaa käsitteleviä journalistisia tekstejä tarkastelemalla, ja analysoin ruokaa ja terveellisyyttä digitaalisten mediasisältöjen wellness ruokaan keskittyvien aineistojen avulla.

[Heikki Jokipii]

APU-lehti:

Rahvas ruokakin on nyt ylemmän keskiluokan etuoikeus – Tutkija Kaisa Tiusanen: "Median lifestyle- ja ruokasivut pyrkivät piilottamaan politiikan"

Ylempi keskiluokka on alkanut snobbailun sijaan kelpuuttaa rahvaanomaisia ruokia, kunhan ne ovat sopivia ja tietynlaisia. Kuitenkin luomuhapanjuurileipä, artesaanipiirakat ja jokavuotinen pyhiinvaellus jollekin berliiniläiselle katuruokakojulle vaativat materiaalisia ja ennen muuta kulttuurisia resursseja.

Tutkit väitöskirjassasi suomalaisten lehtien ruokasivuja sekä Instagramin well­ness-kulttuuria. Päädyit johtopäätökseen, että suomalainen ruokamedia vahvistaa yhteiskunnallisia jakoja. Millainen on ruokasivujen ihmiskuva?

Jokainen on minäyrittäjä ja vastuussa omasta itsestään. Terveys on käyntikortti ja hyvä tapa löytää onnellisuutta. Lisäksi näkyvät luokkakulttuurit. Ruuan avulla erottaudutaan muista.

Miten ruoka liitetään tähän?

Jaoin aineistoissani ruualla erottautumisen kahteen. Luomu- ja lähiruoka liittyi kulttuuriseen erottautumiseen, moraalisen paremmuuden tavoitteluun ja keskiluokkaisuuden ideaaliin. Terveyspuolessa oli kyse samasta moraalista ja etiikasta, mutta itseä kohtaan. Elämä on kilvoittelua optimaalisesta terveydestä, mutta vain tietyillä ihmisillä on tietotaidolliset, kulttuuriset ja materiaaliset mahdollisuudet osallistua siihen, koska se vie rahaa ja aikaa ihan älyttömästi.

Iso riski luomuväelle muuten on, että geeniteknisestä ruoasta muodostuu tuollainen erottautumisen väline! Jos nimittäin jokin kaupparyhmä avaa pelin, ja tuo maahan jotain tosi terveellistä.

[Heikki Jokipii]

Tämä ei enää ole sieltä suoranaisesti uutta, mutta tämän halusi Vaasan yliopisto luomusta kertoa:

Sipsejä vai porkkanaa? Näin kuluttajia voidaan ohjata terveellisempiin ruokavalintoihin kaupassa

Ostaako luomua varakas ja fiksu tyyppi?

Ruokakaupassa asioimiseen liittyy myös arvovalintoja, maallikkouskomuksia sekä sosiaalisia ja taloudellisia näkökohtia. Luomalan mukaan ihmiset esimerkiksi kuvittelevat, että luomutuote on terveellisempää kuin tavanomainen tuote. Mitään tieteellistä näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että toinen on toista ravitsemuksellisesti terveellisempää.

– Luomun suosimisella voi lähettää myös sosiaaliseen arvostamiseen liittyviä signaaleja.  Jos tiedät kaverin ostavan luomua, teet helposti oletuksia, että hän tienaa hyvin ja on fiksu, ja vaikka hän tienaa hyvin, hän ei ole itsekäs kurjimus vaan ajattelee muitakin.

Kaikissa tuotteissa luomu ei kuitenkaan viittaa pelkästään hyvään. Vaikka ihmiset uskovat, että luomukasvikset ovat paremman makuisia kuin tavanomaiset kasvikset, herkkutuotteissa näin ei olekaan. Lihassa tai suklaassa luomu voikin olla ihmisille varoitus siitä, että tuote maistuu pahemmalta tai kuivemmalta kuin tavanomainen tuote.

Tietysti myös aika muokkaa tuotteiden kantamia merkityksiä, sosiaalisen median aikakaudella entistä nopeammin. Punainen liha oli pitkään merkki vallasta ja varakkuudesta, mutta Luomala huomauttaa, että nyt symboliikka alkaa murentua ja mennä päälaelleen, erityisesti nuorten kuluttajien keskuudessa.

– Harva enää kehtaa pistää someen kuvaa Argentiinasta tuodusta sisäfileepihvistä.

Haljuilua: kannattaa siis laittaa sinne jotain muuta sisäfileepihvin hintaista.

[Heikki Jokipii]

Serkkupoika sanoo:

Kuinka ruokavaliosta tuli uskonto – Ravintoon liittyvät uskomusjärjestelmät alkaneet luoda fanatismia ja jakolinjoja ihmisten välille

Uskontojen tarjoama mentaalinen ja sosiaalinen lohtu niukkenee ja poliittiset ideologiat kärsivät haaksirikoista. Niiden tilalle vauraissa maissa on tulossa ravitsemus, kirjoittaa psykiatri Hannu Lauerma.

Tarkoittaako hän minua vai? Kuule, Hannu, ylpeästi kannan luomuvastaisuuden fanatismini!   

[Heikki Jokipii]

Luomu tuli tässäkin esille (lihav. HJ)

Kaisa Tiusanen havahtui opiskeluaikoina, kun kaverit puhuivat ruuasta muunakin kuin vatsantäytteenä – tutkijana hän selvitti, miten ruuan avulla luodaan ihmiskuvaa

Tiusasen tutkimassa aineistossa ruokaa lähestytään hyvin kaupunkilaisesta ja kuluttajakeskeisestä näkökulmasta. Aineistoissa hyvä ruoka määrittyi esimerkiksi seuraavien adjektiivien kautta: puhdas, luonnonmukainen, aito, autenttinen ja lisäaineeton. Osittain hyvää ruokaa määrittivät myös kasvipohjaisuus, lihattomuus ja maidottomuus.

Ja tämä on kyllä havaittu muuallakin:

Häntä alkoi kuitenkin kiinnostaa, miksi ruuasta ylipäätään puhuttiin näin.

”Ruoka oli keskustelussa paljon muutakin kuin syötävää, se oli statussymboli.”

Aihe oli sen verran kutkuttava, että siitä tuli lopulta Tiusasen väitöstutkimuksen aihe. Tohtorinhatun hän sai toukokuussa Tampereen yliopistosta, ja hänen väitöskirjansa käsitteli sitä, millaiseksi hyvä ihminen rakentuu ruokaan liittyvissä mediateksteissä.

(lihav. HJ)

Luomjväki on onnistunut tekemmään luomuruoan syömisestä statussymbolin. Jopa osin nk. hyvän ihmisen tunnusmerkin. Ainakin mediassa.

[Heikki Jokipii]

Tämä kysymys tuli esille myös GLP:n sivuilla:

Viewpoint: Organic foods more expensive, less sustainable, and no healthier than conventional. So why do some consumers choose them?

Laajempi versio ko. kiistakirjoituksesta:

Guest opinion: Caleb Hoversten: Going organic is a fair choice, but we need to stop considering it a superior one