Miksi luomu (kuitenkin) on niinkin suosittua kuin se on?

[Heikki Jokipii]

Vaikka tämä vapaan lehmän maito ei ilmeisesti ole ollut - eri syistä - mikään jymymenestys, niin näin näyttää Luomuliitto kuitenkin asiasta hermostuneen, että on julkaissut tällaisen artikkelin:

Vapaa vs. luomulehmä?

Se ei ole varsinaisesti liiton kannanotto, vaan sarjassa "Asiantuntija vastaa". Siitä ei oikeastaan saa otetta. Parsinavettakin voi olla hyvä vaihtoehto, se jää päällimmäiseksi. Luomun puolustusta on lähinnä tämä kappale:

Suurin osa luomulehmistä elää vapaana pihatoissa eli nekin ovat ”vapaita lehmiä”. Lisäksi luomutiloilla on aina kaikilla eläimillä ulkoilu- ja laidunnuspakko. Tällaista vastaavaa ei vapaan lehmän maidon tuottajilla ole. Luomusäännöt ovat lisäksi tiukkoja ruokinnan ja lääkinnän suhteen eli eläimen elämän tulee olla mahdollisimman luonnollista ja myrkytöntä.

(lihav. HJ)

Onko siis tuo pakko se erottava tekijä? Vai nuo "ruokinta ja lääkintä"? Joista erityisesti lääkinnän osalta on vähintäänkin "kahenlaista ilimoo"! Tuo homeopatiakuvio täytyy kuvata ostajille niin, että se on "mahdollisimman luonnollista ja myrkytöntä", ei yksityiskohtaisesti.

Kun sen luomurehunkin välttämättömyyden perustelu on vähän niin ja näin, alkaa tuo - ainakin perustelujen tasolla - vaikuttaa vähän epätoivoiseltakin. Vaikka vapaan lehmän maito ei siis vielä suurta markkinaosuutta ole saanutkaan, sitä ilmeisesti nyt aidosti pelätään?

[Heikki Jokipii]

Yksi vastaus otsikon kysymykseen voisi olla mainonta? Nyt on ilmestynyt pro gradu -tutkielma (Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Taloustieteen laitos, pdf) ..


Printtimainoksilla luotu kuva luomusta: Finfood Luomu, tuotetut
luomumainokset 1998–2004

... tekijänään Minna-Maaria Åberg. Näyttäsi nopean selailun pohjalta hyvinkin analyyttiselta. (Ehkä siinä on jotain puoltoa luomuaatteen suuntaan, mutta ohitetaan se nyt tässä.)

[Heikki Jokipii]

Mielikuvien, ideoiden taistelu, sota ruoasta on kuumenemassa USA:ssa, sanoo Harvardin professori Robert Paarlberg:

The War on Food is Heating Up, Harvard Professor Says

Vaikka hän on varmasti "meidän puolellamme" (hae vaikka nimellä täältä), on hänen näkemyksessään tiettyä pessimismiäkin. Luomuväki on useassa asiassa onnistunut siellä voittamaan tämän mielikuvataistelun. Tästä hän mainitsee esimerkkejä. Voitot on saavutettu lähinnä suuren yleisön mielissä, viljelijät eivät ole asiaan suuremmin innostuneet, ihan ymmärrettävistä syistä (USA:ssa ei käsittääkseni ole vastaavaa verovaroin kustannettua anteliasta luomutukea kuin EU:ssa. "Premiumia" eli lisähintaa on kyllä saatavissa).

Boil all this down, and Paarlberg believes that opponents are winning a few of the battles, but not the war - yet.

Eli joitakin taisteluja he ovat voittamassa, mutta eivät koko sotaa - vielä.

Niin siis USA:ssa, mutta heijastuu se tännekin: eräässä mielessä tämä on "maailmansota".

[Heikki Jokipii]

Tähän pro graduun täytyy kyllä tutustua, kun se nettiin tulee:

https://letmegoorganic.wordpress.com/2016/11/23/viimeinkin-koitti-aika/

Epäilemättä se on on kovasti luomumyönteinen. Mutta voi ehkä lisätä myös meidän luomukriittisten ymmärrystä otsikon kysymyksessä.

Nappaanpa sen tiivistelmästä jo tämän:

Tulosten perusteella luomun aktiivikäyttö vaatii muun muassa koetun minäpystyvyyden lisääntymistä tai jonkin ”shokkitekijän” vaikutuksen, kuten lapsen syntymisen tai GMO-dokumentin katsomisen.

Vaikkei minulla ole aavistustakaan, mitä "minäpystyvyydellä" tarkoitetaan.

[Heikki Jokipii]

Luomun syöminen onkin (?) tapa viestittää muille, kaikenlaisesta:

Ruokavalinnat viestivät arvoista – luomun kuluttaja on epäitsekäs ja aito ihminen?

Luomalan ryhmä on selvittänyt, millaisena luomuruoan suosimisesta viestivät miehet koetaan ja miten heitä kohdellaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa muiden miesten keskuudessa. Yleisesti Luomala kertoo tutkimusten osoittaneen, että luomun kuluttaminen koetaan positiivisena asiana.

– Erityisesti esille nousivat meitä kiinnostavat piirteet kuten epäitsekkyys; henkilö, joka vihjaa olevansa luomufani, kertoo samalla siitä, että on epäitsekäs ihminen. Samaan hengenvetoon siihen liittyy tietty uskottavuus ja vilpittömyys siitä, että hän on aito ihminen. Kolmantena ovat arvostamiseen liittyvät seikat: voidaan kokea, että henkilöllä on korkeampi yhteiskunnallinen asema kun hän suosii luomua, Luomala sanoo.

(Luomalan projektiin on täällä jo viitattu toisaallakin.)

Mutta kaikkialla se ei toiminutkaan:

Nyt se on tutkittu: on aivan eri asia leimautua luomutuotteiden kuluttajaksi Helsingissä kuin Kauhajoella, Etelä-Pohjanmaalla. Helsingin Kampissa mies, joka näyttää suosivan luomua, saa osakseen rispektiä eli arvostusta. Toisin on Kauhajoella.

– Kun tulimme Kauhajoelle keräämään aineistoa, niin eihän se niin mennyt, vaan pikemminkin toisinpäin. Vähän kuin leimakirves nousi ja mies, joka näytti suosivan luomua koettiin negatiivisemmin muitten miesten toimesta, sanoo Vaasan yliopiston kuluttajakäyttäytymisen professori Harri Luomala.

Ihan mielenkiintoista jo noin. Mutta vertailuaineiston voisi varmaan etsiä Helsingin sisälläkin? Onhan ollut puhetta/havaintoja, että juuri täällä on niitä "punavihreitä kuplia", joissa ihmiset kuulemma elävät. On myöskin nähtävissä, että luomun kulutus täällä vaihtelee rajusti kaupunginosasta toiseen (ja myös sosiaaliryhmittäin ... tutkimusta asiassa kyllä puuttuu, asia kun on ollut pitkälle kaupan omien selvistysten varassa).

Sinänsä tuo voi pitää paikkansa, että "henkilö, joka vihjaa olevansa luomufani, kertoo samalla siitä, että on epäitsekäs ihminen" - nimittäin niissä piireissä, joissa luomua arvostetaan - mutta muutoin se kyllä nostaa karvat pystyyn. Henkilö, joka vaatii nykyisessä maailmassamme 3-4 -kertaisen pinta-alan oman ruokansa tuottamiseen, olisi "epäitsekäs"?  Huh,  huh!

Tuon "korkeammasta yhteiskunnallisesta asemasta" viestimisen lmiön olemme kyllä havainneet. Olemme kyllä tainneet kuvata sitä vähän kielteisellä (epätieteellisellä?) kielellä: näin voi pröystäillä rahoillaan ...

***

Tämä on kyllä sitten ko. uutisessa silkkaa harhaanjohtamista ...

Kun kuluttaja tekee ruokaan liittyviä valintoja, hän joutuu samalla varautumaan valintansa mukana tuleviin arvolatauksiin. Olipa kyse sitten luomusta tai vaikka valintana verinen pihvi, saattaa sen lähettämä signaali olla varsin voimakaskin.

... koska - kuten olemme juuri huomauttaneet - luomussa ei ole kyse kasvissyönnistä, ja tuo "verinen pihvi" voi hyvin olla luomulihaa. Eli nuo eivät ole ne (vastakkaiset) valinnat.

[Heikki Jokipii]

Vaikkei tässä tutkimuksessa juuri luomua tutkittukaan (eikä tuossa mainitakaan), niin varmaan nämä huomiot myös siihen soveltuvat:

Ruokatrendit, kuten sushi, veganismi ja pienoluet, ovat esittämistä, jolla hyväosaiset tekevät eroa muihin, sanoo tutkija – ja hänellä on lukuja todisteeksi (NYT-liite, HS, jostain syystä ei kuitenkaan ollut paperilehdessä tänään)

Tähän tapaan se menee, ja luomun makuunhan sitä vedotaan (siiloin kun on luomusta kysymys):

Bourdieun teorioiden mukaan maussa on hierarkioita, ja arvostetuin maku on niillä, joilla on paras koulutus, asema ja parhaat tulot. Pykälää alempana oleva keskiluokka taas yrittää matkia eliitin makua. Sitä kutsutaan Bourdieun mukaan hyväksi kulttuuritahdoksi.

Alemmilla luokilla ei ole edes tarvetta käydä tällaista kamppailua. Siellä makuasiat ovat vain makuasioita.

Hifistelijöiden maailmassa kaikki on toisin. Ja tätä maailmaa Linblom katsoo kriittisesti.

”Kaikki se kamppailu käydään hyvin pienellä tavalla toisistaan eroavien luokkien välillä. Tyypit, jotka tietävät vaikka pienpanimo-oluista, tappelevat keskenään asioista jotka eivät isolle kansanryhmälle merkitse yhtään mitään”, Lindblom sanoo.

Ylipäätään kaikki ruokatrendit ovat esimerkkejä statuskamppailusta, Lindblom sanoo. Tutkija kertoo seuraavansa ruokatrendejä ihmeissään.

Ilmiöhän ylittää myös maiden rajat, kuten on nähtävissä esim. joidenkin köyhempien maiden "keskiluokan" "luomubuumeista". Kiina on tullut esimerkkinä esiin. Katso Kiinan tapauksessa myös tänne (plus keskusteluun).

Joka tapauksessa tämä on ehkä turha toive ainakin luomuruoan osalta ...

Joka tapauksessa Lindblom toivoisi, että tulevissa ruokatrendeissä mentäisiin maku edellä.

”Ja että jengi lopettaisi miettimisen siitä, mitä ’pitäisi’ syödä ja söisi mitä itse haluaa. Mutta voi olla että tässä ajassa se on mahdotonta.”

... jos tuon sosiologisen ilmiön lisäksi sekä puolueet että valtiovalta painostavat siihen suuntaan? (Oma sosiologinen probleemansa on, miksi näin on laita, eikä yksikään puolue tai poliitikko Suomessa uskalla tuosta "rintamasta" livetä.)

[Heikki Jokipii]

Tässä artikkelissa Hesarissa tänään ...

Miksi ihminen suosii luomua tai uskoo Jumalaan? Tutkija Marjaana Lindeman selvittelee sitä työkseen

... ei lopulta kovin pajon luomusta ollut. Mutta lainataan tämä:

Onko luomu sitten uskon asia? On, ainakin sen terveellisyys ja ekologisuus, sanoo Lindeman.

”Tutkimukset eivät ole ainakaan vielä osoittaneet, että luonnon­mukaisesti viljelty ruoka olisi millään tavalla parempaa kuin tavallisesti viljelty”, Lindeman sanoo.

[...]

Intuitiivisia ajattelijoita ei Lindemanin mukaan puhuttele niinkään tiede, joka on abstraktia tai vaikeaa. Sen sijaan heihin uppoavat tapauskertomukset, todistajan lausunnot, konkreettiset esimerkit ja tarinallisuus.

Intuitiiviset ajattelijat assosioivat kekseliäästi. Siksi he ovat usein luovia.

Intuitiivinen ajattelu liittyy luomuunkin.

”Ne, jotka ostavat luomua, suosivat enemmän intuitiivista kuin analyyttistä ajattelua.”

Käsitteet määritellään tai selitetään tarkemminkin artikkelissa.

Ihan muuten erillisenä, spesifimpänä kysymyksenä: osaisiko hän selittää, olisiko hänellä teoriaa siitä, miksi ihmisten alaryhmä, suomalaiset poliitikot, uskovat niin vakaasti luomuun? 

Mutta kaikkiaan aika railakasta tekstiä (puhetta) tutkijalta samasta yliopistosta,  jonka alaisena toimi mm. Luomuinstituutti vielä jonkin aikaa sitten.

[Heikki Jokipii]

Tässä ihan ikiomaa spekulaatiota luomuaatteen ja uskonnon yhteydestä. Paralleeli, samanlaisuus, ei toki vielä analyysi. 1.  Moos. 2.  luku:

8 Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt. 9 Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä, ja paratiisin keskelle hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun.

[...]

15 Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä. 16 Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. 17 Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."

Vastaavalla tavalla luomuihminen uskoo, että luonto on tarkoitettu ihmistä varten, siinä on kaikki juuri sopivaa ihmisen syötäväksi. Tuon tietyn puun tilalla ovat kasvit, jotka on kasvatettu keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden avulla tai jotka ovat geenimuunneltuja?

Mutta ehkäpä tuo on minun puoleltani juuri sitä "intuitiivista ajattelua"! 

[Heikki Jokipii]

Olikin odotettavissa, että tämä reaktio ja tältä taholta Lindemanille tulisi:

Luomutuotannon eduista on tutkimustietoa

Ainakaan tämä ei kyllä ole pätevä vastaväite:

Luomua ei voida yhdistää kirjoituksessa esitettyihin uskomuksiin. Luomusertifiointi ­perustuu EU-asetukseen, jolla säädetään luomutuotannon kriteereistä ja tavanomaista maataloutta tarkemmasta valvon­nasta.

Sillä aivan hyvin asetus voi perustua (enemmistön omaksumiin) uskomuksiin. Kun vuosisadan alussa vielä keskusteltiin nk. EU:n "perustuslaista", sen ensi versiossa oli viittaus kristinuskoon!

Eikä tuo valvonta ole oikeastaan tarkempaa kuin tavanomaisessa, koska se, mitä siinä valvotaan, on luomusääntöjen noudattaminen. Eivät mitkään muut asiat (terveellisyys, turvallisuus ym.).

Tässä voisi olla jotain ...

Luomutuotanto pohjaa luonnon prosessien ymmärtämiseen. *) Viljelijöiden tiedon tarve, julkiset tuet ja tuotteiden laatuvaatimukset edellyttävät luomun tutkimusta. Luomun vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen, ravinnekiertoon ja tuotantoeläinten hyvinvointiin on olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat etuja tavanomaiseen maatalouteen verrattuna.

... paitsi, että "nettona" on niin, että enemmän on tutkimuksia ja tutkimusyhteenvetoja, jotka eivät noita etuja osoita. (Tästä on saitillamme useassakin keskustelussa, vaikka täällä.)

Tämä on irrelevanttia:

Ammattimainen luomutuotanto edellyttää viljelijöiltä korkeaa agroekologista osaamista. Luomuopetus ja neuvonta nojaavat puolestaan tieteelliseen kriittiseen lähestymistapaan ja tutkimukseen. Luomun tutkimusinnovaatioita on omaksuttu myös tavanomaiseen viljelyyn esimerkiksi noudattamalla integroidun kasvinsuojelun pe­riaatteita ja parantamalla ravinteiden kiertoa.

Viljelijöiden mahdollinen taitavuus ei ole mikään perustelu itse asialle. Kuten ei myöskään se ole tässä merkityksellistä, mitä innovaatioita tavanomaiseen viljelyyn mahdollisesti kehitetty (sikäli mikäli sitä on koskaan edes tapahtunut!).

Mutta tuossa ja edellä ko. tutkijat oikeastaan puolustelevatkin omien virkojensa olemassaoloa.

Ja tässä oikeastaan todetaan vain sama minkä Lindeman totesi:

Kuluttajat valitsevat luomua maun, laadun, terveellisyyden ja ympäristöystävällisyyden vuoksi. Tieteellistä tietoa luomusta on olemassa, ja sitä tarvitaan kuluttajien ja viljelijöiden valintojen tueksi.

Eli näin kuluttajat luulevat tekevänsä. Ja saavat kyllä valinnoilleen tukea tästä "tunnustuksellisesta tutkimuksesta".


________

*) alunperin luomuaate kyllä perustui luonnon prosessien ymmärtämättömyyteen, nk. vitalismiin. Jonka sukuiselle filosofialle biodynaaminen viljely yhä perustuu. Kun keinolanoitteissa ei ole "elämän voimia", niistä ei pitanyt/voinut olla maataloudessa mitään apua! Eikä luomusääntöjä nykypäivänäkään luonnontieteelliseltä pohjalta valita tai muodosteta vaan poliittisesti. Ja/tai taloudellisesti: luomusäännöillä on kummallinen ominaisuus tarvittaessa "taipua", kun on kyse taloudellisista eduista.

(Vitalismin jälkikaikuja on, että luomuväki yhä - turhaan - odottaa, että luomusadot paranisivat ajan myötä ja myös, että tehoviljely ennemmin tai myöhemmin olisi "tullut tiensä päähän" eli sadot eivät siinä enää kasva tai jopa romahtavat!)

[Heikki Jokipii]

Tämä Liomuelintarvikepäivänä 2017 esitetty erilaisten luomutuotteiden imagon ja myynnin vertailu ja analyysi yritys on uudenlainen ja erkoinen ...

Finland Oy: Luomu toimii kananmunissa – miksi? (pdf)

... vaikka se ei lopulta pysty vastaamaan otsikkonsa kysymykseen. Minusta ainakaan aivan selkeää systemaattista yhteistä tai erottavaa tekijää ei tuossa tule esiin?

Mutta silti tuosta niin sanoakseni pilottittutkimuksesta voi olla jotain  oppimista - jooa meillä luomuaatteen vastutajillakin!

[Heikki Jokipii]

Saattaisi olla tutustumisen arvoinen tutkielma:

Porvariston luonnollinen charmi. Legitiimin maun diskurssit Helsingin Sanomien luomu- ja lähiruokauutisoinnissa.

Mukavasti nykyisin nämä progradutkin ovat netissä saatavissa, usein, tämäkin on.

***

Mahtuukohan Apu-lehden Hanna Sumarin teksti tuon tutkielman kategorioihin ja selitysmalleihin?

Joulun herkullisin taatelikakku

Luomutuotteet kuuluvat meillä arkeen ja ihan takuulla myös jouluun. Ostan kaiken, minkä meidän kaupasta saan, luomuna. Luomutuotteiden käytöstä tulee syvällinen onni. Se tuntuu minusta oikealta ja hyvältä. Siltä miten asioiden tulisi olla täydellisessä maailmassa. Rakastan myös lehmiä ja kun ajattelen, että se lehmä josta minun kakkuuni tuleva voi tulee, on elänyt luomurehulla ja elänyt luomuelämää, tulen entistä onnellisemmaksi. Siksi voinkin antaa taatelikakulleni nimeksi Onnellisten taatelikakku. Kakkuun tulee myös luomukermaviiliä ja luomukermaa.

[Heikki Jokipii]

Suomalainen tutkimus:

Status-motiivien aktivoiminen voi saada suosimaan luomua – ja tehdä iloiseksi!

Selostuksen lopusta (lihav. HJ):

Tutkimuksessa pohditaan, että status-aktivoidut vastaajat saattoivat kokea positiivisia tuntemuksia siksi, että luomuruoan suosimisen kautta heille oli avautunut mahdollisuus viestiä muille ihmisille omista epäitsekkäistä ja pyyteettömistä taipumuksistaan. Yleisemmällä tasolla löydökset viestivät siitä, että luomuun näyttäisi kytkeytyvän huomattavan vahvaa mainesymboliikkaa – tämä on kiinnostavaa, sillä luomukulutus, kuten muukin ruoan valinta, on lähtökohtaisesti varsin arkista toimintaa. Tämän symboliikan ymmärtämisestä saattaa paljastua keinoja kasvattaa luomun menekkiä.

Varmaankin niitä saattaa löytyä.*) Mutta miksi juuri tuo lihavoitu näkökulma ja tavoite?

Eikö voisi löytyä myös keinoja vetää tältä ilmiöltä mattoa alta, poistaa tuo kumma "taika" asian ympäriltä? Voisi löytyä siihenkin syitä.

Vaiikkapa sellainen syy, että  tuo ilmiö on maailman kokonaisuuden kannalta vahingollinen: luomun ihannointi myös rikkaissa maissa on vahingollista, jos ja kun se epäsuorasti estää köyhiä maita kehittämästä maatalouttaan. Mutta sellainenkin syy voisi löytyä, että joku muu haluaa ne rahat, jotka nyt menevät luomukauppiaiden taskuun: se tekisi hänet iloiseksi?

***

Tästä on ollut jo tietoa tai ainakin vihiä muuallakin (linkki alla ja sen linkit):

[ ...] johtaako status-motiivin aktivoiminen yhtäältä luomuelintarvikkeiden suosimiseen niiden tavanomaisten vastineiden kustannuksella, sekä toisaalta myös niiden aistinvaraisen kokemisen parantumiseen (mm. maun).
[...]
Tulokset olivat hyvin samansuuntaiset maistamiskokeessa: status-sanoja nähneet eivät ainoastaan mieltäneet oletettua luomunäytettä maultaan paremmaksi, vaan sen maistaminen teki heidät jopa iloiseksi ja toiveikkaaksi.

Nyt se on tutkittu: luomu maistuu paremmalta

_______________

*) löytyihän niitä aikanaan savukkeidenkin myynnin edistämiseen. Vieläkin muistini lokeroissa on sen vuosikymmeniä sitten vallinnut "mainesymboliikka" - vaikkei sen enää voi sanoa vaikuttavan siihen, etten tästä tupakoinnin kelvottomasta tavasta pääse eroon. Nykyisin olen vain - häpeissäni.

[Heikki Jokipii]

Jospa ottaisimme todesta tämän Pro Luomun yhteenvedon yhteenvedon Suomalaiset ja luomu -esitys (2017), joka on pdf:nä linkistä ladattavissa?

Mitä siitä opimme? Vaikka tämän (s. 6):

Suomalaisten tärkeimmät syyt ostaa luomua

Kuluttajilla on monia syitä suosia
luomua. Näin he vastasivat,
kun kysyttiin tärkeintä:

* puhtaus 26%
* hyvä maku 15%
* terveelllisyys 13%
* ympäristöystävällisyys 12%
* eläinten hyvinvointi 7%

Kun vielä "terveellisyys" ja "puhtaus" kietoutuvat tiukasti yhteen, näemme, että ylivoimaisesti eniten luomun suosio perustuu (tuon mukaan) siihen, että on onnistuttu pelottelemaan ihmisiä mitättömillä torjunta-ainejäämillä (jotka tietysti kutistuvat vielä mitättömämmiksi, jos niitä vertaa kasvin ihan omiin "myrkkyihin"). Ja onnistuttu laajentamaan pieni fakta (= pienemmät synteettiset torjunta-ainejäämät kuin tavanomaisessa) suureksi mielikuvaksi, että luomu yleisesti olisi ruokana jotenkin puhtaampaa (mitä se ei ole).

"Hyvän maun" voinemme tässä ohittaa, koska meillä on siitä oma keskustelunsa. Ja useita uutisia, kuten vaikka tämä:

Massiivinen luomun makutesti Euroopassa

"Ympäristöystävällisyys" ja "eläinten hyvinvointi" näyttävät olevan kuluttajien motiiveina paljon toissijaisempia, vaikka poliitikkojen teksteissä ne tulevat jopa useammin esiin. Tosin myös "ympäristöystävällisyys" on (poliitikoilla) kietoutunut tähän torjunta-ainejäämien puutteeseen: kun vaikkapa glyfosaatista ei sitten kunnon haittoja ole ihmiselle löytynyt, on yritetty löytää sen (jäämien) haittoja luonnolle. Kansainvälisestikin.

Mutta noin siis tuon tai noiden kyselyiden mukaan. Asia on tietysti monimutkaisempi, vrt. vaikka juuri edellinen puheenvuoro linkkeineen.

Oma keskustelunsa on, missä määrin mitkään näistä argumenteista suureen yleisöön purevat tai todella vaikuttavat heidän (osto)kayttäytymiseensä:

Luomun ihan oikea kysyntä - meillä ja maailmalla

[Heikki Jokipii]

Yhtenä selityksenä - otsikkomme kysymykseen - voisi olla tämä yksi henkilö, jonka syntymäpäivähaastattelun Maaseudun Tulevaisuus julkaisi:

Marja-Riitta Kottila loi itselleen työpaikan luomun edistämiseen – "kokeneiden luomuviljelijöiden mukaan hyvä verkosto on tärkeää onnistumiselle"

Kasvava luomuvalikoima on 60 vuotta perjantaina 23.3. täyttävälle Kottilalle eräänlainen elämäntyön tiivistymä. Hän on nimittäin viettänyt koko työuransa ruuantuotannon ja järjestötoiminnan parissa.
[...]
Pro Luomu perustettiin edistämään luomualan yhteistyötä maaliskuussa 2011. Toiminnanjohtajaksi valittiin Marja-Riitta Kottila vuoden lopulla, kun yhdistys sai rahoituksen taattua.
[...]
Seitsemässä vuodessa, jonka ajan Pro Luomu on ollut olemassa, Suomen luomumarkkinoiden arvo on lähes tuplaantunut.

Kaikkea kunniaa Kottila ei halua asiasta yhdistykselle kerätä, mutta alan yhteisen tietopohjan hän arvioi kehittyneen. Tuotteita on enemmän, tietoisuus lisääntynyt ja alan imago parantunut.

Vaikka pieni yhdistyksemme on saman ajan ja kauemmankin tehnyt parhaansa nakertaakseen tätä imagoa. Näin olemme tehneet, koska emme alkuunkaan usko tähän:

Hänen mukaansa luomu on silti oleellinen keino ratkoessa maapallon ympäristöongelmia: ilmastonmuutosta, luonnon monimuotoisuuden kestävyyttä ja maan kasvukuntoa.

"Se, että pystyy hyödyntämään luonnon prosesseja kasvatuksessa, on mielestäni high techia."

***

Vaikka hän tietysti pysyy päävastustajanamme, onnittelut syntymäpäivän johdosta.

Kun itse täytin jotain pyöreitä, työpaikalla kysyttiin, mitä nyt tuntuu. Mahtavalta, vastasin, jos olisin tiennyt, olisin täyttänyt paljon aikaisemmin.

[Heikki Jokipii]

 Tämä blogisti Lily on ilmeisesti koonnut tähän aika edustavan koosteen siitä, mitä motiiveisa tassa asiassa voi löytyä

http://www.lily.fi/blogit/ihme-ituhippi/luomu-etuoikeutettujen-hipsterien-hifistelya

Tämäkään ei häntä vakuuta ..,

Nyt voimme tietenkin hypätä Eviran kantaan siitä kuinka kaikki Suomessa myytävänä oleva ruoka on suunnilleen puhtainta maailmassa ja torjunta-ainejäämät ovat häviävän pieniä joten niistä ei ole mitään haittaa ainoallekkaan ihmiselle. Sinällään en epäile väitettä "yhtä puhtaimmista maailmassa", koska kysehän on aina siitä mihin vertaa. Kyse on kuitenkin siitä, että mielestäni ruoka ei ole optimaalisen puhdasta.

... vaikka epäilemättä hän miettinyt asioita on, ja saanut niistä tietoakin.

Onkohan hän tietoinen Bruce Amesista? Hei, sehän on blogi, taidanpa kysyä. Mutta voi olla, ettei sekään vakuuta, jos hän on saanut sielunsa silmiin mielikuvan "optimaalisen puhtaasta". Jota voi tavoitella vain luomun kautta.