Suorakylvö tulee!

[Heikki Jokipii]

Laitetaan tähän triidiin:

***

Annaleena Ylhäinen twiittisivullaan eilen:

Lemken aikoo valmistaa ilmastoystävälliset aurat, eli jatkossa myös kyntö on hiiliviljelyä? Markkinamiesten nerokkuutta on joskus pakko ihailla.

https://landbrugsavisen.dk/maskiner/lemken-barsler-med-klimavenlig-plov

[Heikki Jokipii]

Monivuotiset viljakasvit eivät ole varsinaisesti suorakylvöä, mutta liittyvät kiinteästi sen ideaan. Toistaiseksi

— klips —

Kernzaa en löytänyt netin kautta missään Suomessa myynnissä. Niinpä maistiaisiin tai leipomiskokeisiin ei ole vielä täällä mahdollisuutta.

***

Tuon kernzan toi kolme vuotta sitten esille Luomuliitto. Kommentissamme tuolloin erehdyimme: Land Institute ei ole sama kuin Rodale-Instituutti.

Lisää siitä kasvista:

Kernza: The perennial wheat that could inject sustainability into commodity farming

Tai ei siinä paljon uutta ollut. Täällä enemmän:

How a perennial grain developed in Kansas could revolutionize farming

[Heikki Jokipii]

Pientä kiistelyä suorakylvön vaikutuksista:

Adoption of no-till cultivation alone is good for #SoilHealth  but does not sequester carbon. In this new paper in @Geoderma_Jrnl, Andong Cai compiled 1061 paired comparisons from 144 studies. (1/5)

https://mobile.twitter.com/sandersoil/status/1545436915444244488

https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0016706122003354?dgcid=coauthor

Voisiko olla, että suorakylvö toimii tropiikissa ja sen lähellä vähän toisin? Ja siellä todella sitoisi merkittävästi myös hiiltä. Eroosiota estäessään. Niin olen antanut itselleni kertoa. Täytyy kuitenkin käydä tarkemmin läpi juuri tuo tutkimus.

[Heikki Jokipii]

Tällä keinoin luvataan suorakylvön luomussa onnistuvan (lihav. HJ):

Pienkoneet pysyvässä penkkiviljelyssä

Kaupallinen pysyvä penkkiviljely nojaa vahvasti niin sanottuun kaksipyörätraktoriin sekä siihen kytkettäviin lisälaitteisiin, joilla maaperän pintamuokkaus sekä muut viljelytekniset toimenpiteet voidaan suorittaa mahdollisimman vähällä maaperän muokkaamisella. Muita oleellisia koneita ovat muun muassa liekitin sekä erilaiset käsityökalut, joilla mekaaninen rikkatorjunta, taimien istutus ja suorakylvöt nopeutuvat ja helpottuvat.

Katsotaanpa tarkemmin:

Hyvä liekitin on todella tärkeä työkalu pysyvien penkkien viljelyssä, ja erityisesti suorakylvettävien kasvien (porkkana, palsternakka, punajuuri) onnistumisen kannalta hyvä liekitys on elinehto Suomen nopeassa mutta intensiivisessä kasvukaudessa.

Tuosta pysyvästä penkkiviljelystä tehdään nyt numeroa luomupiireissä. Mm. Biodynaaminen yhdistys hehkuttaa sitä FB:ssa. Olisiko kyse siitä, että jotenkin halutaan olla "regeneratiivisia"?

[Heikki Jokipii]

Tässä sitä ollaan:

Klimakrise und Ackerbau
Pfluglos ackern braucht mehr Glyphosat – das Dilemma

Annaleena Ylhäisen twiitti tuosta:

Annaleena Ylhäinen 🇫🇮🇺🇦
@AYlhainen·23t
Saksassa keskustellaan ristiriitaisesta tilanteesta: maaperän muokkaamisen vähentäminen, hiiliviljely ja eroosion torjunta vaatii #glyfosaatti (tai muiden herbisidien) käytön lisäämistä. Mikä tie valitaan?

[Heikki Jokipii]

Unelmaa monivuotisista viljelykasveista ei ole unohdettu:

Are perennial grain crops close to being a realistic alternative?

Mutta aivan odotetulla tavalla ne eivät ole levinneet. Tuo artikkeli on niiden osalta tiivis tilannekatsaus. Myös asiassa ilmenneisiin hyviin ja huonoihin puoliin. Huonoista tämä tuli silmiini nyt ensi kertaa (lihav. HJ):

But while progress is being made by researchers to create perennial grain crops, with rice, wheat and near-wheat relatives already commercialised or close to it, there remains significant barriers before they become widespread – not least extremely low yields in some cases.

Tavoiteet ovat samoja kuin suorakylvössä:

Research has also shown increased carbon sequestration, improved soil structure, reduced soil erosion risk and better nutrient use efficiency.

In addition, they will adhere to many of the key regenerative agriculture principles, including no soil disturbance, a permanent living root in the soil and 100% ground cover. Some perennial crops could be grazed as well as producing grain.

Ja kyllä, tosiaan, regeneratiivisessa viljelyssä.   

[Heikki Jokipii]

Näistä oli puhetta glomaliiniartikkelimme yhteydessä (lihav. HJ):

Luomuviljelijät käyttävät laajalti aluskasveja, jotka auttavat glomaliinitason parantamisessa. (Sienet tarvitsevat elävien kasvien juuria elääkseen). Mutta Dan Towery Conservation Tillage Information Centeristä [=suorakylvön tiedotuskeskus] huomauttaa, että jos suorakylvö jo tuottaa korkeammat glomaliinitasot kuin mitä kyntöä käyttävässä luomuviljelyssä pystytään ylläpitämään, suorakylvön käyttäminen aluskasvien kanssa lisäisi edelleen kemiallisen viljelyn etumatkaa glomaliinissa.

Nyt tällainen tieto:

Annaleena Ylhäinen 🇫🇮🇺🇦
@AYlhainen·18t
57 % USAn maanviljelijöistä käyttää CME Groupin ja Purduen yliopiston kyselytutkimuksen mukaan välikasveja #covercrop. Niiden käyttö on yleistynyt.  https://www.agricensus.com/Article/US-farmers-boost-the-planting-of-cover-crops-practice-seen-expanding-24889.html

"Cover crop" molemmissa englanninkielinen ilmaisu.

[Heikki Jokipii]

Kernzasta on edellä ollut puhetta. Ja jo aiemminkin

Ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton asia:

Promise and peril of Kernza: This deep-rooted, erosion-fighting perennial beer grain grows back every year — but brewers struggle with transition from traditional wheat

[Heikki Jokipii]

Kernza ei lunasta lupauksiaan yhdessä suhteessa. Satotaso on edelleen heikko, vuosikymmenien parannusyritysten jälkeen:

Kernza — a sustainable, perennial grain — may be a wildcard tool to help address climate change challenges in agriculture. What might limit its effectiveness?

To bring Kernza into greater production, researchers across five Kernza breeding centers are hoping to make progress on measures of yield. According to the Land Institute, Kernza grown today averages 409 pounds of grain per acre, an improvement from early generations producing 100 to 200 pounds per acre. But today’s yields are still less than a quarter of comparable wheat yields.

Breeders say they are making consistent progress, though. To demonstrate increases in yield, DeHaan sent Undark two papers: a chapter he wrote for a 2013 FAO report and a 2020 report prepared for the Cereal & Grains Association (both non-peer reviewed publications). The former reported that in two generations of selective breeding, Kernza seed yield had grown 77 percent. At this rate, Kernza could match annual wheat yields in Kansas after 12 more generations, the team stated. The other report included a figure showing grain yield increasing 144 percent over five cycles, with the last generation having yields above 400 pounds per acre.

But Cassman was not impressed, calling some of the data “misleading.” For example, he wrote in an email to Undark that the authors compared rain-fed annual wheat yields to irrigated Kernza yields, noting that this comparison is “quite a ‘slight of hand.’” Cassman said the rates of improvement depend heavily on initial yield data. Nearly all of the 77 percent increase came from the first year of improvement, which started with a “very, very low” yield of 350 pounds per acre, he added, so claiming a steady increase is misleading.

400 paunaa on noin 180 kiloa. Eekkeriltä, hehtaarisato siis noin 2,5-kertainen, noin 450 kiloa. Ei tee vaikutusta minuunkaan.

[Heikki Jokipii]

Toistakin monivuotista viljelykasvia yritetään ottaa käyttöön:

Farmers in China and Uganda move to high-yielding, cost-saving perennial rice

Hiukan eri asiasta on kuten kyse. Ei oltu riiipppuvaisia kernzan kaltaisesta lajista vaan näitä jalostuksen keinoja käyttäen on tuota tulosta tavoiteltu:

Sacks, along with senior author Fengyi Hu and Dayun Tao, began working to develop perennial rice in 1999 in a collaboration between the Yunnan Academy of Agricultural Sciences and the International Rice Research Institute. In subsequent years, the project grew to include the University of Illinois, Yunnan University, and the University of Queensland. Another partner, The Land Institute, provided perennial grain breeding and agroecology expertise, along with seed funding to ensure continuity of the project.

The researchers developed perennial rice through hybridization, crossing an Asian domesticated annual rice with a wild perennial rice from Africa. Taking advantage of modern genetic tools to fast-track the process, the team identified a promising hybrid in 2007, planted large-scale field experiments in 2016, and released the first commercial perennial rice variety, PR23, in 2018.

Satotaso-ongelmaa ei olisi, tai se olisi kierrettävissä:

The international research team spent five years studying perennial rice performance alongside annual rice on farms throughout Yunnan Province. With few exceptions, perennial rice yield [6.8 megagrams per hectare] was equivalent to annual rice [6.7 megagrams per hectare] over the first four years. Yield began to drop off in the fifth year due to various factors, leading the researchers to recommend re-sowing perennial rice after four years.

[Heikki Jokipii]

Twiitti:

Annaleena Ylhäinen 🇫🇮🇺🇦
@AYlhainen·19t
Kanadan preeriaosavalloissa on sama juttu kuin Suomessa - kasvukausi on lyhyt, ja kerääjäkasvien hyödyt jäävät pienemmiksi kuin etelässä. Yhtä ja samaa menetelmää ei voi viedä joka paikkaan, vaan #hiiliviljely keinot on räätälöitävä paikkakohtaisesti.

https://www.producer.com/news/cover-crops-come-under-scrutiny/

Kerääjäkasvi - mikä se on?

Kerääjäkasvin tarkoitus on sitoa varsinaiselta viljelykasvilta käyttämättä jääneitä ja maasta vapautuvia ravinteita sekä lisätä kasvipeitteisyyttä sadonkorjuun jälkeen. Kerääjäkasvi kilpailee hyvin rikkojen kanssa ja erityisesti luomuviljelyssä aluskasvien käyttö on osa kasvinsuojelua. Kerääjäkasvin juuristo ja maanpäällinen kasvusto lisäävät maahan biologiselle aktiivisuudelle tarpeellista orgaanista massaa. Kerääjäkasvin juuristo myös kuivattaa maata, jolloin maa kantaa paremmin.

Olisiko kuitenkin niin, että sanasta tulee liiankin helposti mieleen viherlannoitus? Ja typpeä keräävät kasvit?

Tässä artikkelissa...

Dennis Avery: Luomuviljely häviää terveemmän maaperän kilpailussa high tech -viljelylle

... olen kääntänyt ilmaisun 'cover crop' sanalla 'aluskasvit':

Luomuviljelijät käyttävät laajalti aluskasveja, jotka auttavat glomaliinitason parantamisessa. (Sienet tarvitsevat elävien kasvien juuria elääkseen). Mutta Dan Towery Conservation Tillage Information Centeristä [=suorakylvön tiedotuskeskus] huomauttaa, että jos suorakylvö jo tuottaa korkeammat glomaliinitasot kuin mitä kyntöä käyttävässä luomuviljelyssä pystytään ylläpitämään, suorakylvön käyttäminen aluskasvien kanssa lisäisi edelleen kemiallisen viljelyn etumatkaa glomaliinissa.

Ylhäinen käytti aiemmassa twiitissään ilmaisua 'välikasvit'.

[Heikki Jokipii]

Lukekaan ei tunnu olevan varma, haluaako se edistää Suomessa luomua vai suorakylvöä:

Luvassa ikivihreyttä suomalaisille pelloille?

Ikivihreälle vallankumoukselle on sekä tilaus että mahdollisuus, sillä Suomessa pellot ovat vain pienen osan vuodesta yhteyttävän kasvillisuuden peitossa, poikkeuksena nurmet. Kasvillisuuden puuttuessa hiilensidontakausi jää lyhyeksi ja riski ravinnehuuhtoumille ja maan rakenneongelmille kasvaa.

Maan vuotuista paljaana oloaikaa voidaan lyhentää, tosin vain rajallisessa määrin, viljelemällä talvehtivia satokasveja kuten syysviljoja ja kuminaa. Kattavamman vaihtoehdon tarjoavat lähes rajattomasti hyödynnettävissä olevat maanpeitekasvit. Niille olisi tarjolla yli miljoona hehtaaria muuta kuin nurmella tai kesannolla olevaa peltoalaa, eikä toimenpide edellytä maatalousmaan valjastamista pois ruoantuotannosta. Niiden viljelyn laajentaminen ei syö satoalaa eikä heikennä ruokaturvaa.

Monihyötyiset maanpeitekasvit voidaan kylvää samanaikaisesti satokasvin kanssa, jolloin niille avautuu puintien jälkeen kilpailusta vapaa mahdollisuus räjähtää syksyiseen kasvuunsa. Hiilen sidonnan ohella ne tuottavat monia rinnakkaishyötyjä maan rakenteelle, vesitaloudelle ja toiminnallisuudelle (mikrobit/lierot), rikkakasvien biologiselle torjunnalle, monimuotoisuudelle, ympäristöhaittojen vähentämiselle sekä ilmastokestävyydelle. Typensitojat kuten apilat ja mailaset tukevat pellon ravinnetaloutta. Maanpeitekasvien kanssa onnistuminen on kuitenkin olosuhteista ja tuotantotilanteista riippuvaista.

(lihav. HJ)

Vaikka typensidontakasvitkin tuossa myöhemmin mainitaan, tuo lihavoimani viittaa siihen, että Luke on tietoinen luomun syömästä ylimääräisestä viljelyalasta. Eikä siitä lainkaan tyytyväinen.

[Heikki Jokipii]

Tässä vielä uusi sana. Ei saa lukea enempää, mutta typen kerääminen ei tunnu ainakaan pääasialta:

Viljelijöillä jopa yllättävän myönteisiä kokemuksia peitekasveista – etenkin vaikutukset maan rakenteeseen nähdään tärkeiksi, maailman parantaminen hiiltä ja ravinteita sitomalla tulee siinä sivussa

Viljelijäkyselyn mukaan peitekasveja kylvettiin etenkin isoille hyville lohkoille sekä vesistöjen varsille.

[Heikki Jokipii]

Hän väittää olevan näin:

Viewpoint: American agriculture is far more efficient — and sustainable — than in Europe. Here’s why

Miksikö? Tässä siitä:

The European policies have, in fact, made farming less sustainable because Europe has neglected the innovation angle… Europe still produces over 65 percent of its food on conventional tilling. The reason: no-till farming requires a more considerable use of pesticides, which are frowned upon in Europe.

[Heikki Jokipii]

Välillä linkki suorakylvöintoilijan tarinaan:

No-till pioneer shares cropping know-how

Over the years he has presented at the No-Till Conference in Kansas, the Colorado Conservation Tillage Association and at the Conservation Agriculture Conference in Cape Town, South Africa.

He has also worked closely with South Australia’s Department for Environment and Water to improve his understanding of soil microbiology and with the South Australian No-Till Farmers Association as a board member and chair.

“It’s all about the social licence of farming and how that is perceived by the public.

“The question is, How do you want to farm and look after the soil and preserve it for future generations?”