Luomun ja tehotuotannon hyötysuhteesta

[Heikki Jokipii]

Pitäisikö suorastaan kirjoittaa Dagens Nyheteriin ihmettelymme tästä? Kertoen, että Suomessa tuotto on tosiasiassa vain noin neljäsosa - vaikka siis luomuviljatilastoissa tilanne on kutakuinkin sama kuin Ruotsissa?

Niinpä on hyvin oletettavaa, että myös Ruotsissa luomuna tuotetun ruoan määrä on hyvin vaatimaton, suurehkoon viljelypinta-alaan nähden. Tätähän olemme jo täällä yrittäneet arvioidakin.

Ennenkuin kirjoitetaan, on ehkä syytä selvittää, mitä tietoa jo löytyy netistä. Tältä sivulta löytyy Jordbruksverketin tietoja muusta luomutuotannosta kuin viljantuotannosta:

22 % av de får och lamm som slaktas är uppfödda ekologiskt

Vaikka otsikko on tuo, muustakin kerrotaan. Luomulihantuotannon kokonaisuus näyttää siellä samantapaiselta kuin Suomessa. Vaikka lampaassa ja naudassa osuus on korkeampi, itse asiassa hyvinkin korkea, siipikarjassa ja sianlihassa osuus on sitten surkea.

Trots ökningen är andelen ekologisk slaktkyckling-produktion mindre än 1 %.
[...]
Knappt 2 % av de slaktade grisarna är uppfödda med ekologiska produktionsmetoder.

(Ruotsin kaikesta kulutuksesta nämä jälkimmäiset lihalaadut ovat kuitenkin yli 2/3, ks. 1. taulukko ja kaavio täältä. Noista luvuista yhteensä olisi siten arvioitava, paljonko luomulihan osuus on, yhteensä. Nyt asiaa voi sotkea tuontilihan suuri osuus Ruotsissa, ks. alempi kaavio.)

Sen sijaan siinä on yllätys, että luomumaidon osuus onkin kovin korkea, erityisesti Suomeen (ks. Jarrumiehen aikasarja edellä 22.08.16) verrattuna:

Invägningen av ekologisk mjölk uppgick 2015 till 370 300 ton. Invägningen var oförändrad mellan åren 2014 och 2015. År 2015 var knappt 13 % av den totala mängden invägd mjölk ekologisk.

(lihav. HJ)

Tuo "invägd mjölk" lienee sama asia kuin meijeriin toimitettu maito Suomessa. Tuo tieto nyt "huutaa" selitystään. (Alustavasti mietin, että on tarkistettava, paljonko maitoa tuodaan. Absoluuttisia maitomääriä - luomun ja tavallisen - Suomessa ja Ruotsissa on myös verrattava. nekin tietysti väkilukuun suhteutettuina.)

Tässä vielä linkki toiselle sivulle, jossa kerrotaan samasta asiasta, ja jossa on koko pdf-raporttikin ladattavissa:

Ekologisk animalieproduktion 2015

[Heikki Jokipii]

– Myös Suomessa parempi taloudellinen kannattavuus *) saa monet tuottajat siirtymään luomuun. Luomuviljelyn ravinnehuoltoon ovat alusta alkaen kuuluneet typensitojakasvit ja viljelykierto. Tehokkuutta tuotantoon tulee jo tuosta perusideasta, jota täydennetään koko ajan uusilla menetelmillä, kertoo Luomuliiton puheenjohtaja Pauli Talvitie.

Perusidean mukanaan tuomasta tehokkuudesta ... no, niin, no. Mutta mitähän ovat ne "uudet menetelmät"? Ja missä se näkyisi? Ovatko ne niitä, joista Marja-Riitta Kottilan mukaan tavanomaisella viljelyllä olisi jotain opittavaa? Mutta esimerkkiä esiin, Talvitie ja Kottila.

Myös tässä Pro Luomun uutisessa kerrotaan, nyt uudella suulla, että opittavaa olisi:

MTK Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Jari Kauhanen toteaa luomun olevan nykyaikainen ja taloudellisesti kannattava tapa tuottaa ruokaa.

– Luomu on monessa mielessä taloudellisesti varsin kilpailukykyinen tuotantomuoto ja sen hyviä puolia soisi enemmänkin hyödynnettävän tavanomaisella puolella. Etenkin investoiville tiloille luomu on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, sillä luomutuotannon kannattavuus on tavanomaista parempi, Kauhanen pohtii.

(lihav. HJ)

Mutta tämä on jo aika käsittämätöntä ajattelua. Jos ja kun luomun kannattavuus ja "kilpailukyky" perustuu runsaampiin tukiin ja korkeampiin hintoihin, niin miten tavanomainen tila näitä "hyviä puolia" hyödyntäisi? Vaatimalla myös sille isompia tukia ja/tai sen tuotteille myös samat, luomusta maksettavat hinnat?

Kun nuo "niksit" eivät tule tietystikään tule kyseeseen, luultavasti Kauhanenkaan ei kysyttäessä osaisi kertoa, millä luomun keinoilla tavanomainen tila voisi taloudellista kilpailukykyään parantaa.  Tai sitten hänkin "ylentää" luomuksi yleisesti tiedossa olevat ja käytetyt (hyviksi havaitut, ikiaikaisetkin) keinot?


PS. Koskahan joku hyväntahtoinen haastateltu kertoo, että tavanomaisen viljelyn hyviä puolia  "soisi hyödynnettävän" luomupuolella? 


_____________

*) Vaan tiedä häntä, miten se luomutieteessä on. Lasketaanko siellä luomutuet myös (tehokkaaseen) ravinnehuoltoon?   

(toistaen näin ilkeilyni 7.11.15 puheenvuorostani)

[Heikki Jokipii]

Tuo "invägd mjölk" lienee sama asia kuin meijeriin toimitettu maito Suomessa. Tuo tieto nyt "huutaa" selitystään. (Alustavasti mietin, että on tarkistettava, paljonko maitoa tuodaan. Absoluuttisia maitomääriä - luomun ja tavallisen - Suomessa ja Ruotsissa on myös verrattava. nekin tietysti väkilukuun suhteutettuina.)

Alustavat tiedot tässäkin ovat, että todellakin maidon kokonaistuotanto meitä parisen kertaa suuremmassa Ruotsissa ei ole kuin hiukan suurempi. Eli (omaa) maitoa siellä kulutetaan noin puolet siitä mitä meiillä. Mutta luomumaitoa tuotetaan meillä vain vähän yli 50 miljoonaa litraa, eli Ruotsin luomumaidon kokonaismäärä 370 miljoonaa litraa on edelleen paljon suurempi, myös suhteutettuna väkilukuun.

[Heikki Jokipii]

Nyt täytyy olla varovainen, ettei suhteuta moneen kertaan. Mutta tästä tiedosta lähtien (paremman puutteessa) ...

Ja luomuhyväksytty viljelyala (omställd
 areal) oli vuonna 2015 15,4 % koko viljelyalasta.

... myös tuo luomumaidon osuus täytyy tuohon suhteuttaa. Eli jos se on vajaa 13%, olisi se silti suhteessa vähemmän kuin luomualan osuus. Mutta ei ollenkaan niin jyrkästi kuin Suomessa.

[Heikki Jokipii]

Tässä Ruotsin luomumaitoasiassa täytyy vertailussa ottaa huomioon myös Suomen pään merkillisyydet. Olisiko se ilmiö tai tapa, että pellot ovat luomussa, mutta eläimet tavanomaisia Suomessa huomattavasti Ruotsia yleisempi?

Ruotsin maatalous kun on hyvin etelään keskittynyttä. Niinpä ei jäisi esim. sellaisia katvealueita, joilta ei kannata luomumaitoa erikseen kerätä? Mikä Suomessa lienee aika yleistä? Josta paljolti johtuu tuo em. ilmiö.

[Heikki Jokipii]

Hanna Tuomiston ym. yhteenvetotutkimuskin kun päätyi tällaiseen arvioon (Lomborgin artikkelista lainattuna);

A big study in Europe found that to produce the same gallon of milk organically, you need 59% more land.

Eli luomumaidon tuotanto vaatisi vain noin 1,6 -kertaisen alan. Jolloin nuo ruotsalaiset luomumaidon prosenttiluvut vaikuttaisivat jo aika uskottavilta? Tai ainakin vähän uskottavammilta: niiden mukaan maan lisätarve olisi vain n. 20%. Olisiko meidän nyt "uhrattava" tämä kaunis 1/4:n tuoton luku ja kokonaisarvio vain suomalaisena ilmiönä? Kuitenkin? (Osin se kyllä näyttäisi pätevän, Ruotsissakin.)

(Tietysti, jos tähän päädytään, niin sitäkin kiukkuisempia voimme olla sen jälkeen juuri suomalaista luomuviljelyä kohtaan!  )

[Heikki Jokipii]

Kun tuo Pro Luomun juuri edellä 28.08.16 mainittu uutinen ilmestyi myös Savon Sanomissa ...

Luomutuotanto on kovassa kasvussa Pohjois-Savossa

... niin sinne laitoin kommenttini:

Luomun kilpailukyky perustuu ennen kaikkea tuotteista maksettaviin korkempiin hintoihin ja luomuviljelyn saamiin suurempiin tukiin. Kumpaa keinoa Jari Kauhanen soisi myös tavanomaisen viljelyn käyttävän? Ja miten se tapahtuisi?

[Heikki Jokipii]

Tässä Maatilan Pellervon pääkirjoituksessa (1.9.16, nro 9/2016, pdf) on tällainen väite:

LUOMUTUOTANNOSTA OVAT innostuneet etenkin emolehmätilat, joilla ainakin pellot on siirretty luomuun. Tässä Maatilan Pellervossa Luken tukitietäjä sanoo, että luomun tukipolitiikka soveltuu parhaiten juuri emolehmätuotantoon: ”Sopii kuin nenä päähän.”

Valitettavasti tuon tukitietäjän artikkeliin ei ole pääsyä. Mutta tulkitsen tuon sanan "ainakin" niin, että juuri se järjestely on Suomessa erittäin tavallinen. Ja juuri se on myös tilalle taloudellisesti kannattavin. Jos asia on Ruotsissa olennaisesti toinen, olisi se siis osaselitys siihen, että luomumaitoa Suomessa syntyy luomupinta-alaan nähden niin peräti vähän, Ruotsiin verrattuna. Osin se jopa selittäisi muunkin ihmisille tarkoitetun luomutuotannon vähäisyyttä: tuollaisen tilan peltojen tuotto sitten syötettäisiin pääosin lehmille, kuitenkin? Tukipolitiikan takia se olisi kannattavaa, ja tavanomaisten lehmien ravintoahan voi sitten vapaasti täydentää?

Eli toistaen nämä kysymykseni ja uumoiluni, sillä lisäkysymyksellä, että kulkevatko myös tukirahat vähän eri tavalla näissä kahdessa maassa:

Tässä Ruotsin luomumaitoasiassa täytyy vertailussa ottaa huomioon myös Suomen pään merkillisyydet. Olisiko se ilmiö tai tapa, että pellot ovat luomussa, mutta eläimet tavanomaisia Suomessa huomattavasti Ruotsia yleisempi?

Ruotsin maatalous kun on hyvin etelään keskittynyttä. Niinpä ei jäisi esim. sellaisia katvealueita, joilta ei kannata luomumaitoa erikseen kerätä? Mikä Suomessa lienee aika yleistä? Josta paljolti johtuu tuo em. ilmiö.

[Heikki Jokipii]

Tässä Satakunnan luomuviljelyn edistämishankkeessa tuodaan faktat esiin kunnioitettavan rehellisesti:

http://uuttakasvualuomusta.fi/markkinat-ja-kannattavuus/kannattavuus/

Huonompi tuottavuus mainitaan. Tai, no, aika rehellisesti. Olen muussa yhteydessä sanonut, että jos joku käytettävissä ja löydettävissä olevan keskiarvon sijasta käyttää lukuhaarukkaa, voidaan jo olettaa, että valehtelusta, hämäysyrityksestä on kyse. Mutta välivuodet tulevat esiin, se on rehellistä:

Luomutuotantoon siirryttäessä satotaso laskee. Viljoilla satotaso voi laskea 5 - 40 % ja nurmilla 0 - 30 %. Viljelykierrosta johtuen myyntikasvien viljelyssä oleva osuus peltopinta-alasta pienenee.

Vaikka siitäkään ei kyllä kerrota, kuinka todella paljon se pienenee. Tässäkin tulee tavallaan puolitotuus ...

Luomutuotannon kannattavuuden avaintekijä onkin tavanomaista tuotantoa korkeampi liikevaihto myytävän tuotteen määrää kohti.

... koska luomutukia ei mainita. No, tuleehän se yhden kerran jutussa esille, vähän kuin ohimennen:

Korkeammat tuottajahinnat ja tukitaso muodostavat pohjan kannattavalle luomutuotannolle.

(Lihav. HJ)

Mutta jos ko. sivun ja hankkeen vaikutusyritysten kohteena ovat (kokeneet) viljelijät, ei täysin estottomasti kannata luikuria laskeakaan.

[Heikki Jokipii]

Sarjastamme "pokka pitää", Elisa Niemen haastattelusta:

Keskustelu maatalouden tulevaisuudesta saa Elisan vakavaksi. Hän pohtii kannattavuutta ja omavaraisuutta.  Kannattavuus on yksi keskeisimpiä ongelmia kotimaisessa maataloudessa ja pitäisi myös miettiä, haluammeko maamme olevan omavarainen jatkossakin. Molemmat ovat isoja kysymyksiä ja ne tulisi ratkoa yhteistuumin.

Omavaraisuutta ei saa takaisin hetkessä ja toimiva ruuantuotanto on tärkeä  etenkin kriisitilanteissa.

[...] sillä menetelmät, jotka parantavat ruuantuotannon onnistumista sään ääriolosuhteiden lisääntyessä, ovat yksi tapa lisää turvata ruuantuotantoa. Elisa mainitsee yhtenä hyvänä keinona eloperäisen aineen lisäämisen pelloille, jotka eivät enää ole hedelmällisiä. Näin keinolannoitteiden köyhdyttämät pellot saadaan taas kukoistamaan.

Omavaraisuus? Lisää? Ruoan tuotannon turvaaminen?  Lannoitteiden köyhdyttämät pellot?

[Jarrumies]

Eviran ja Luken tilastojen mukaan 2015:
- luomuhyväksytty viljelyala (pl. siirtymävaiheen ala) oli 8,4 %
- luomuviljasato oli vain 2,3 % Suomen koko viljantuotannosta (ei mukana luomun siirtymävaiheen alalla tuotettua viljaa)

Ylläolevien lukujen perusteella vuonna 2015:
- tavanomainen viljelyala oli 91,6 % (sis. luomun siirtymävaiheen alan!)
- tavanomainen viljelysato  oli 97,7 % koko sadosta (sis. luomun siirtymävaiheen sadon!)

Yksinkertaisella laskukaavalla saadaan tavanomaisen viljelyn tehokerroin luomuun nähden. Tehokerroin ilmaiseen kuinka monikertainen pinta-ala tarvitaan, jotta luomu tuottaisi saman määrän viljaa kuin tavanomainen.

Laskukaavassa lasketaan ensin tavanomainen ja luomusato pinta-alayksikköä kohden (satotasot) ja sitten jaetaan saatu tavanomaisen sato pinta-alayksikköä kohden vastaavalla luomun luvulla.

Vuonna 2015 tehokerroin oli (97.7/91.6)/(2.3/8.4) = 3.9.

Eli miltei nelinkertainen ala luomussa vaaditaan.

Tuosta kertoimesta on myös helppo laskea luomun satotaso prosentteina tavanomaisesta vuonna 2015:
100*1/3.9 = 25.6 %

[Heikki Jokipii]

Näiden tietojen perusteella voi sanoa, että viljelijöiden halukkuus siirtää peltoja luomuun on hiipumassa.

Hallituksen tavoite, 20 % pelloista luomussa v. 2020, ei tule totetutumaan. Vuoteen 2020 on nyt kuusi vuotta.

Viimeisen kuuden vuoden aikana (2009-2014) luomu+SV on kasvanut 7,2 %:sta 9,5 %:iin eli 2,3 %-yksikköä . Jos kasvu jatkuisi samaa tahtia niin vuoden 2020 lopussa luomu+SV olisi 11,8 % koko maan peltoalasta.

Vaikka Pro Luomu vielä koosteessaan vuodesta 2015 puhuu yhä hallituksen 20% tavoitteesta vuonna 2020, eräässä sen sisäisessä muistiossa (syyskuulta 2016) esitetään sille vuodelle jo realistisempaa ennustetta:

Luomupeltoalan on arvioitu nousevan 13 %:iin kokonaispeltoalasta (nyt 10,6 %).

PS. Toisaalta ja toisaalla olemme jo kiitelleetkin Pro Luomua tietystä realismista, verrattuna eräisiin muihin "luomutoimijoihin". Kun tuon arvion kerrottiin perustuvan MMM:n selvityksiin, olisiko lupa toivoa, että (tällainen, jonkinlainen) realismi olisi saamassa jalansijaa myös siellä?

[Heikki Jokipii]

– Myös Suomessa parempi taloudellinen kannattavuus *) saa monet tuottajat siirtymään luomuun. Luomuviljelyn ravinnehuoltoon ovat alusta alkaen kuuluneet typensitojakasvit ja viljelykierto. Tehokkuutta tuotantoon tulee jo tuosta perusideasta, jota täydennetään koko ajan uusilla menetelmillä, kertoo Luomuliiton puheenjohtaja Pauli Talvitie.

Perusidean mukanaan tuomasta tehokkuudesta ... no, niin, no. Mutta mitähän ovat ne "uudet menetelmät"? Ja missä se näkyisi? Ovatko ne niitä, joista Marja-Riitta Kottilan mukaan tavanomaisella viljelyllä olisi jotain opittavaa? Mutta esimerkkiä esiin, Talvitie ja Kottila.

Myös tässä Pro Luomun uutisessa kerrotaan, nyt uudella suulla, että opittavaa olisi:

MTK Pohjois-Savon toiminnanjohtaja Jari Kauhanen toteaa luomun olevan nykyaikainen ja taloudellisesti kannattava tapa tuottaa ruokaa.

– Luomu on monessa mielessä taloudellisesti varsin kilpailukykyinen tuotantomuoto ja sen hyviä puolia soisi enemmänkin hyödynnettävän tavanomaisella puolella. Etenkin investoiville tiloille luomu on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, sillä luomutuotannon kannattavuus on tavanomaista parempi, Kauhanen pohtii.

(lihav. HJ)

Yhä tätä ajatusta hellitään luomuväen parissa:

Luomun myynti kasvaa kaupoissa *)

Luomutuotannossa kehitetään aktiivisesti uusia ratkaisuja, joista hyötyy myös koko maatalous. Olennaista on tutkimuksen ja neuvonnan yhteistyö sekä viljelijöiden tiedonvaihto keskenään, kertoo itsekin Luomuliiton mentor-toiminnassa mukana oleva Luomuliiton varapuheenjohtaja Janne Rauhansuu.

(lihav. HJ)

Mutta ei ainakaan tämä esimerkki ajatusta kyllä tukenut:

Thomas Keller on sveitsiläissyntyinen Ruotsin maatalousyliopiston dosentti. Hän kertoo lukuisien julkaisujensa pohjalta maan kasvukunnon parantamisesta. Erityisesti keinolannoitteiden käytöstä luomuun siirtyvien peltojen osalta täytyy tehdä töitä pellon saamiseksi tasapainoon ravinteiden ja rakenteen osalta.

Tavanomainen viljely ei noista Kellerin mahdollisista tuloksista kyllä hyödy tai opi mitään, mitä ei olisi jo osannut.

Tämäkin ratkaisu luultavasti edellyttää ...

Kosken kartanon isäntä Fredrik von Limburg Stirum kertoo ympäristöratkaisuista omalla tilallaan Salossa. Kartano on kehittänyt lantalogistiikkaa yhteistyössä naapuritilojen kanssa sekä pilotoinut Vapo Clean Waters Oy:n kanssa pajuhaihdutuskentän, jolle ravinteikkaat valumavedet ohjataan.

... että nuo naapuritilat ovat tavanomaisia, ja vain siten saadaan niitä "ravinteikkaita valumavesiä" ohjattavaksi. Eli on sitä loisimista.

________________

*) Kaupunkimedia Aamuset, Turku. Turussa järjestetään nyt valtakunnalliset luomupäivät, siitä ja siksi ehkä tuo uutinen. Tuota otsikon ajatusta ei tarvitse kommentoida, koska sen taustalla ei ollut mitään omaa "tutkivaa journalismia", ainoastaan Pro Luomun julkaisema tieto myynnin 12% kasvusta.

[Heikki Jokipii]

Vuoden 2016 satotilastojen ennakot ilmestyivät. Tässä luomusatotilasto:

Luomusato 2016, ennakko

Vuoden 2016 luomuviljasato - 79 miljoonaa kiloa on 5 % pienempi kuin vuonna 2015. Määrä on noin 2 % Suomen koko viljantuotannosta. Jo yli viidennes luomuvilja-alasta korjattiin tuoreviljana, joka vähensi kuivaviljana korjattua määrää.

Hyvä ei ollut sato tavanomaisellakaan puolella (ts. kokonaissato), n. 4% viime vuotta pienempi. "Hajurako" näyttäisi (ensi silmäyksellä) säilyneen ennallaan.

Tuo sama ilmoitus tuoreviljan osuudesta luomussa annettiin viime vuonnakin, eli sen osuus ei nähtävästi tänä vuonna olennaisesti kasvanut?

Oikeastaan ainoa menestynyt viljalaji luomussa oli yllättäen peruna, jossa yllettiin lähes ennätyssatoon, pikkaisen vajaaseen 7 miljoonaan kiloon. Kun tavanomaisella puolella meni vähän huonommin, niin ennätysosuus syntyi: 1,2 prosenttia perunasadosta oli luomua. *)

Luomukaurasta  täällä.

Mutta tutkitaanpa nyt tilastoja rauhassa, erilaista mielenkiintoista voi löytyä. Ja tietysti suhteutuksetkin täytynee nyt tehdä uusiksi.

Tästä voisi aloittaa. Kokonaissatotilaston mukaan: "Viljasato vuonna 2016 oli 3,5 miljardia kiloa." Siitä 79 miljoonaa kiloa on 2,3% eli se kyllä säilyi samana. Mutta saavutettiinko tuo hitusen entistä suuremmalla viljelyalalla?

________________

*) mutta tuokaan osuus ei oikeastaan vielä oikeuta siihen, että juuri perunaa käytettäisiin yleisemmässä luomua koskevassa artikkelissa kuvituskuvana, minkä olen huomannut olevan aika yleisenä tapana. Vaikka tuo tapa tietysti johtuu perunapussista, jossa lukee se "luomu".

[Heikki Jokipii]

Maaseudun Tulevaisuus kirjoittaa v. 2016 sadosta:

Toiseksi pienin viljasato 2000-luvulla

Luomun osuus vaihtelee. Kun rukiista joka kymmenes kilo on luomua, ohrassa liikutaan prosentin tuntumassa. Herne ja härkäpapu sopivat typpeä sitovina kasveina luomuun ja palkokasveissa luomun osuus on viljoja suurempi.

(lihav. HJ)

Mutta kun katsomme tarkemmin Luken tätä tilastoa, niin noissakin kahdessa luomun osuudet kokonaissadosta ovat vain nämä: herne 11,2 ja härkäpapu 14,3 prosenttia.

Jos on näin ...

Härkäpapusato on kahdeksan peräkkäisen tilastointivuoden aikana jatkanut nousuaan. Tänä vuonna sato kasvoi yli kolmanneksella viime vuodesta.

... niin härkäpavun tavanomainen viljely näyttää kasvaneen luomua enemmän, luomun osuus on laskenut. Vuosina 2013-14 sen osuus oli lähes 22%.

***

Kun 2000-luvun aikana heikoin kokonaissato oli vuonna 2010, niin vieläkin vähän kaihertaa se, että juuri siltä vuodelta meiltä puuttuu tieto luomusadosta, tilastoa ei lainkaan tehty.