Tulevan Afrikan ihmeen aikataulu

[Heikki Jokipii]

Tämä on tavallaan totta, mutta tavallaan ei ole:

YK: Käynnissä pahin humanitaarinen kriisi sitten toisen maailmansodan – ”Ihmisiä kuolee nälkään”

Sillä juuri nyt on tilanne, jossa maailman viljavarastot ovat tupaten täynnä. Tuo akuutti kriisi on täysin ratkaistavissa. Joka kyllä tulee esille uutisessakin:

O’Brien muistutti turvallisuusneuvostoa siitä, että kriisit on mahdollista voittaa.

”On mahdollista kääntää tämän kriisin suunta, estää nälänhätä ja nämä vaanivat inhimilliset katastrofit. Kaikki tämä on ehkäistävissä.”

Jos siis toimeen tartutaan heti. Eikä aloiteta keräyslaatikoista ja nälkäisiä lapsia kuvaavista julisteista.

[Heikki Jokipii]

Tässä uutisessa lähdetään kuitenkin siitä, että tätä ongelmaa ryhdytään ratkaisemaan tällaisten kampanjoiden avulla:

"Ennen kuin on kuvia nälkiintyneistä lapsista" – Suomen avustusjärjestöt kiirehtivät keräyksiä nälkäkatastrofiin

Ei, noin sen ei pidä mennä. Tarvittava summa 4,4 miljardia tuntuu ehkä yksittäisestä ihmisestä tai vaikka Suomen valtionvarainministeriöstä suurelta, mutta kansainvälisen yhteisön kannalta se on pikkurahoja. Minusta tässä pitäisi nyt lähteä siitä, että asia hoituu ja hoidetaan täysin ilman hyväntekeväisyysjärjestöjä.

Eikä sinun tarvitse antaa eli lahjoittaa tällaiseen hyvään tarkoitukseen, vaan on oltava niin, että kyseinen tarvittava raha sinulta otetaan!.  (Jos rikas osa maailmasta on n. miljardi ihmistä, se on henkeä kohti n. 4 euroa. Jonka keräämistä verotuksella ei kukaan edes huomaa. Mutta jonka kerääminen kolikkolaatikoilla kadulla kestää pienen ikuisuuden.)

Tämä kritiikki ei tietysti koske Punaisen Ristin roolia ruoan käytännön jakelijana, jossa toiminnassa sillä tietysti on ylivertaista kokemusta ja kompetenssia.

[Heikki Jokipii]

Tällaista se sitten on, kun lähdetään tuosta yksityisestä (johon kirkkokin on laskettava) ja vapaaehtoisuuteen perustuvasta strategiasta:

Suomalaisjärjestöt välittävät apua ruokakriisien uhreille

Suomalaisjärjestöt ovat käynnistäneet hätäapukeräyksiä ruoka-avun välittämiseksi kuivuudesta ja konflikteista kärsiviin Afrikan maihin.

Kirkon Ulkomaanapu on ilmoittanut lahjoittavansa 150 000 euroa Etelä-Sudanin, Somalian ja Kenian kuivuusalueille, joilla noin 10 miljoonaa ihmistä tarvitsee hätäapua. Rahalla pystytään antamaan hätäapua noin 60 000 hengelle 1–2 viikon ajan.

Koko ongelma ei tietysti ole suomalaisten vastuulla ja hoidettavissakaan, mutta silti minua järkyttää epäsuhta noiden tuossa uutisessa ja sen linkeissä esitettyjen lukujen ja YK:n O’Brienin esittämän kokonaissumman ja -avuntarpeen välillä.

Suomen osuus näissä talkoissa, rikkaana maana,  kun olisi n. 24 miljoonaa. Eli jotain (tai siis yli) 100 kertaa vaikkapa tuo kirkon lahjoittama summa.

[Heikki Jokipii]

Vaikkei tässä artikkelissa yksityiskohtia niin kuvatakaan, niin perusasenne on oikea:

UN Strengthens Kenya’s Resilience to Disaster

Riskeihin, myös katastrofeihin voi varautua, kestävyyttä niiden varalle voi rakentaa etukäteen. Ja siten pitää tehdä.

Ja vielä kerran sanottuna: ryntääminen keräyslippaiden kanssa kadulle katastrofin jo tapahduttua ei ole kelvollinen ratkaisu.

Eikä oikeastaan kelvollista asennekasvatustakaan. Kyllä meidän suomalaistenkin - ja ennen kaikkea Suomen valtion! - vastuun pitäisi olla pitkäjänteisempää.


PS. klo 15:15: Kun tuota 24 miljoonan arviotani vielä "maistelen" niin kyllä tulee mieleen, että suomalaisen viljelyn tekemistä tehottomammaksi tuetaan huomattavasti suuremmalla summalla! Jopa kertaluokkaa suuremmalla.

[Heikki Jokipii]

Tätä varautumisen näkökohtaa tuodaan esiin tässäkin artikkelissa:

Itä-Afrikassa jännitetään sadekauden tuloa

Nälänhädät harvinaisempia

YK on vedonnut useaan otteeseen avun saamiseksi kuivuusalueille, sillä hitaasti kehittyvät kriisit uhkaavat jäädä avunantajien huomion ulkopuolelle etenkin nyt, kun maailmassa on Syyrian konfliktin kaltaisia kriisejä. Pelkona on, että kehittymässä on samantyyppinen tilanne kuin Somaliassa vuonna 2011. Tuolloin ruokakriisi riistäytyi nälänhädäksi ja 260 000 ihmistä kuoli.

Jo nyt Etelä-Sudanissa kahdella alueella on YK:n mukaan nälänhätä, mikä tarkoittaa kansainvälisten luokituskriteerien mukaan, että päivittäin kuolee ainakin kaksi ihmistä 10 000:sta ja akuutista aliravitsemuksesta kärsii vähintään 30 prosenttia ihmisistä.

Tilannetta kuitenkin helpottaa se, että alueen maat ovat aiempaa paremmin varautuneita kuivuuskriiseihin, jotka toistuvat nykyään yhä lyhyemmin väliajoin. Myös ihmisten varallisuus sekä mahdollisuudet liikkua ovat paremmat kuin esimerkiksi Etiopian nälänhädän aikaan vuonna 1984, Heinäsmäki kertoo.

Mutta tietysti myös osittain sekin, miten tappelemalla ja tappamalla saa huomioarvoa, ja sääliäkin, tehokkaasti.


PS. klo 19:00: Tämä olisi arvattavasti tavattoman vaikea toteuttaa, mutta asiaa kannattaisi pohtia: jos jossain alueella olisi sotilaallinen konflikti menossa, se ei olisi oikeutettu YK:n tai muuhunkaan kansainväliseen apuun! En todellakaan tiedä, miten, mutta palkita pitäisi (kansainvälisen yhteisön) siitä, että vaikeuksissakin ja yhteiskunnallsen muutoksen haussakin turvautuduttaisiin väkivallattomiin keinoihin.

Ja palkita pitäisi, tuellakin, pitkäjänteisestä. ennakoivasta, varautuvasta toiminnasta.

Jollaista olisi muun muassa Afrikan keskimääräisen satotason nostaminen jotenkin säälliselle tasolle.

[Heikki Jokipii]

Toisaalta tänä vuonna Zimbabwen ennustetaan triplaavan satonsa viimevuotiseen surkeaan tulokseensa verrattuna:

Zimbabwe forecasts maize output to triple after good rains

Myös naapurimaat Sambia ja Malawi saavat todennäköisesti kelvolliset sadot. Koko Afrikka ei siis ole pulassa. Viime vuonna hällytyske!loja soitettiin juuri Zimbabwen tilanteen takia ja vielä tämän vuoden alussakin pelättiin pahinta. Nyt näyttäisi tuolta.

"Armeijamadon" uhka ei kyllä  ole vielä ohi

[Heikki Jokipii]

Ja antaapa vielä Financial Times tuossa armeijamadon tilanteesta ja uhasta jokseenkin synkän kuvan:

Invasion of fall armyworms ravages crops in 20 African countries

Oliko tuo lieväkin optimismini edellä sittenkin ennenaikaista?

Sadot noissa mainituissa maissa eivät kuitenkaan ole niin turvallisen korkealla tasolla, että varaa olisi niistä paljoakaan tuholaisille menettää.

[Heikki Jokipii]

Tässä on hyvin samantapaisia vaatimuksia nalänhädän torjumisen suhteen kuin esitettiin edellä:

Collective Amnesia in Famine Response and Resilience-Building

Currently a large segment of population—close to 20 million—faces starvation and possible death. Following the declaration of drought and national emergencies, country governments and international organizations have begun their usual response routine: identifying the vulnerable population, estimating the emergency aid needs, and planning the associated workshops and conferences.

While all these activities are a necessary part of famine response and recovery, it remains a puzzle as to why we keep “reinventing the wheel” to address a challenge that has long been part of the development process. Today, climate change is finally forcing policy makers to rethink their response paradigm: from “relief and development” to “relief to resilient food systems.”

The need for a paradigm shift is clear from the lessons from drought responses over the last 40 years. A key lesson is that unless national response systems are resilient to meet natural and manmade shocks, they will be continuously “firefighting.” Emergency resources will be repeatedly diverted to address annual cycles of drought, while countries lose ground on long-term development plans.

Eli vaikka tähän nälänhädän uhkaan on nyt reagoitava, painopisteen tulisi olla kestävyyden rakentamisesssa, se pitäisi olla kehitysyhteistyöhön sisäänrakennettuna.

Samaan aikaan toisaalla: keräysjulisteet ovat nyt ilmestyneet Suomen katukuvaan, lyhtytolppiin. Niissä ei tietystikään puhuta mitään tuollaisesta pitkäjänteisemmästä työstä, vaan välittömästä avun- eli rahantarpeesta.

[Heikki Jokipii]

Tämä on tavallaan totta, mutta tavallaan ei ole:

YK: Käynnissä pahin humanitaarinen kriisi sitten toisen maailmansodan – ”Ihmisiä kuolee nälkään”

Sillä juuri nyt on tilanne, jossa maailman viljavarastot ovat tupaten täynnä. Tuo akuutti kriisi on täysin ratkaistavissa.

Eikä tämä hienoinen muutos varastotilanteessa tuota tosiasiaa muuta:

Maailman viljavarastot pienenevät ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen

Varsinkin, kun tuon odotetaan toteutuvan vasta vuoteen 2018 (tai 2019) mennessä.

[Heikki Jokipii]

Myös tämä kirjoitus vaatii pitkäjänteistä työtä kuivuusongelman ratkaisemiseen:

Kenya’s Drought: Response Must Be Sustainable, Not Piecemeal

Climate scientists predict that weather patterns will continue to change. This will bring about more frequent, intense and widespread droughts and flash floods.

The vast majority of smallholders in sub-Saharan Africa are dependent on rain-fed agriculture for their livelihoods and are subject to the vagaries of the weather.

We need long-term solutions to alleviate the adverse impacts of climate change and unpredictable weather patterns.

We must build the resilience of communities and invest in agriculture and rural infrastructure. This includes turning away from dependency on rain-fed agriculture towards large-scale water harvesting and innovative irrigation systems.

Due to traditional farming practices, crop yields on the continent have about one-tenth the average productivity of Western farms. Sub-Saharan Africa is the only region where per capita food production is sadly falling. Areas in Somalia and coastal Kenya affected by the current drought have registered crop failure of 70 to 100 percent.

In richer countries, drought-resistant crop varieties have been developed to cope with water scarcity and other climate-induced shocks, including varieties of maize, cowpea and sorghum. A major hindrance to their adoption in East Africa is the weak legislative framework for registration and the lack of appropriate technologies.

Kiinnittäen tuossa huomiota lihavoimaani ongelman taustaan, että satotaso perinteisessä viljelyssä Afrikassa on 1/10-osa länsimaisesta tasosta. Itse selventäen: kerää siinä sitten siitä lähtökohdasta varmuusvarastojakaan. Vaikka hyvin tietäisi, että kuiva kausi jo seuraavalla satokaudella voi yllättää. Tai tulla yllättämättä, täysin ennustettuna (mikä on nykyaikana jo jossain määrin mahdollista).

[Heikki Jokipii]

Mutta näin tässä taas mennään:

Nälänhädän riski yhä voimassa – Somalian kriisi pahenee luultua nopeammin

Yli 20 miljoonaa ihmistä on yhä nälänhädän uhassa kolmessa Afrikan maassa sekä Jemenissä huolimatta avustusjärjestöjen ponnisteluista. Suomen Punainen Risti on aloittanut hätäapukeräyksen uhrien auttamiseksi.

Eli ei puhettakaan siitä, että tämä kuuluisi Suomen valtiolle. Eli kaikillle veronmaksajille, ei yksin kilteille ja hyväsydämisille.

[Heikki Jokipii]

Tämäkin on tapahtunut jo joskus ennenkin. Kenia on ruokapulassa, Etelä-Afrikka on saanut ennätyssadon ja on valmis myymään. Mutta Kenia ei suostu ottamaan sitä maissia vastaan, koska se on geenimuunneltua:

Kenya faces hunger, but refuses to import GMO corn from South Africa’s record harvest

Ei, tällaiseen yksityiskohtaan ei Suomen Punainen Risti kiinnitä huomiota, ei edes siitä mainitse:

https://www.punainenristi.fi/node/3990/kenia


PS. klo 15: Oikein härskillä tiedotuslinjalla voisi käyttää noita samoja kuvia lapsista, ja laittaa tekstin:

Nämä lapset näkevät nälkää aikuisten epätieteellisen taikauskon takia!

[Heikki Jokipii]

Vähän niinkuin ohimennen esitetään tässä artikkelissa tällainen väite tai ennustus:

Aavikkoa torjutaan hehtaari kerrallaan

YK:n mukaan kuivuus ja aavikoituminen koettelevat jo puoltatoista miljardia ihmistä ja tällä menolla Afrikka menettää kaksi kolmasosaa viljelymaistaan vuoteen 2030 tultaessa.

Eli kerrotaan, että siellä on n. 800 miljoonaa ihmistä täysin ilman ruokaa 13 vuoden kuluttua! Ennustaako YK todella tällaista?


PS. 23.6.17: Tai jos samaisen YK:n väestöennusteisiin on uskomista, ruoatta siellä olisi 13 vuoden päästä miljardi ihmistä. Jolloin nykyinen Itä-Afrikan n. 20 miljoonan ihmisen nälänhädän uhka alkaisi vaikuttaa tosi mitättömältä!? Voiko tämä olla totta, edes se, että tuollainen skenaario olisi esitetty? Käännösvirheestä ei ole kyse, sama väite oli englanninkielisessäkin versiossa. Lähteenä on linkki:

Combating Desertification in Africa Imperative for Security

Sielläkin väite on ...

The UN Food and Agriculture Organization estimates that by 2030, Africa will lose two-thirds of its arable land if desertification is not stopped.

... mutta siitä eteenpäin ei ole enää lähdettä, missä ja koska FAO olisi tuollaisen arvion tehnyt.

Tuohon nähden tämä vaikuttaa kummallisen miedolta toimenpideohjelmalta:

YK on päättänyt pysäyttää tuhoisan kehityksen vuoteen 2030 mennessä, mutta sen aiheuttamat laajat muuttoliikkeet ovat jo alkaneet.

Sillä eikö se tuossa vaiheessa olisi siis jo toivottomasti liian myöhäistä?

Ja mitä on - artikkelin mukaan - edes tehtävissä:

Aavikoitumisen taustalla on monesti ihmisen toiminta. Kestämättömät viljelytavat - metsien kaskeaminen, virheelliset keinokastelumenetelmät, eroosio ja liikalaiduntaminen - tekevät tuhojaan ilmastonmuutoksen ohella.

Jos nuo huonot viljelytavat voitaisiinkin muuttaa, niin ilmsstonmuutoskin pitäisi tällä välin pysäyttää? Ja myös muut ihmisen toiminnasta riippumattomat aavikoitumisen syyt poistaa?

[Heikki Jokipii]

Jatkoa edelliseen. Esimerkiksi tämä (samana päivänä julkaistusta maailma.netin uutisesta) ...

Etelä-Sudanin nälänhätä taltutettu – ruokakriisi pahenee silti

Nälänhätä on määritelmä, jota käytetään ruokakriiseissä vain harvoin, sillä se tarkoittaa kansainvälisen ruokaturvaluokituksen viidettä eli pahinta luokkaa. Käytännössä nälänhätäjulistuksen antaminen vaatii, että ainakin 20 prosenttia perheistä kärsii äärimmäisestä ruokapulasta päivittäin kuolee ainakin kaksi aikuista 10 000:sta ja akuutisti aliravittuja on vähintään 30 prosenttia.

Olosuhteet täyttyivät helmikuussa Leerin ja Mayenditin maakunnissa. Perheille toimitettu humanitaarinen apu on kuitenkin onnistunut muuttamaan tilanteen, FAO kertoi eilen. Esimerkiksi maailman ruokaohjelma WFP on onnistunut tänä vuonna toimittamaan ruokaa 3,4 miljoonalle ihmiselle Etelä-Sudanissa.

... tuntuisi pelkältä näpertelyltä tai puuhastelulta siihen nähden, jos pitäisi ruokkia noin 300-kertainen ihmismäärä. Riittäisivätkö siihen WFP:n resurssit? Riittäisivätkö siihen rikkaiden rahoittajamaiden resurssit tai auttamishalu, jos rikkaissa maissa jokaisen olisi keskimäärin ruokittava itsensä lisäksi yksi afrikkalainen? Hurjiin visioihin tuo em. arvio Afrikan viljelymaasta johtaa.

[Heikki Jokipii]

Edellä mainitussa uutisessa, sen kuvatekstissä haisee aattellinen "luomulanta":

Zimbabwelainen Margaret Gauti Mpofu levittää päivittäin lehmänlantaa puolen hehtaarin kasvimaalleen korvatakseen keinokastelun pois huuhtomia ravinteita

Keinokastelu kun on eräs luomuaatteen vainoamista asioista. Kun vettä tarvitaan kuitenkin, miksi juuri keinokastelu ne ravinteet huuhtoisi? Tietysti sen lisäksi, että lisäravinteen pitää olla juuri "lehmänlantaa".

(Karkeasti arvioiden puoli hehtaaria ei taida riittää tarvittavan typen tuottamiseen tuon lehmän kautta, ainakaan vuosittain. Ihan varma en ole.)

Sn lisäksi maailma.net on nyt täynnä uutisia Sudanin nälkäkriisista, joka on ihan todella iso ongelma.