Nk. Reilun kaupan pyhyys ja koskemattomuus

[Heikki Jokipii]

Tämä saattaa näyttää näennäisesti hyvältä, Reilun kaupan osalta ...

Teekauppa hiljenee, Reilun kaupan tiloilla helpompaa

... mutta kun katsomme tätä Oulun lääninhallituksen hintavertailua vuodelta 2005 ja näemme sieltä, miten juuri Reilun kaupan teestä maksetaan kymmeniä euroja enemmän kilolta kuin tavanomaisesta, niin menevätkö nämä kymmenet eurot perille "Intiaan". Eivät, luulen vahvasti, vaan heidän saamansa hyöty on korkeintaan euroissa, kilolta.

[Heikki Jokipii]

Se on tässä nk. Reilussa kaupassa, ja luomussa, ja jopa ilmastonmuutoksessa siten, että kun asiasta on kehittynyt jonkinlainen bisnes, jossa joidenkin toimeentulo on asian jatkumisesta kiinni, niin kummasti sitä löytyy hyviä perusteluja asian jatkamiseen, samaan tapaan, kaikesta kritiikistä huolimatta, se pois selittäen.

Tämä nk. "Reilu kauppa" on jopa ylpeä suuresta, kattavasta organisaatiostaan ... on hyvin vaikea uskoa, että se olisi (ainakaan välittömästi) tyytyväinen sellaiseen järjestelyyn maailmankaupassa - jossa sitä ei lainkaan tarvittaisi!

PS. Kun tässä on tullut viime aikoina tutkisteltua vähän historiaa, niin törmäsin tietoon, että yhdistyksen perustamislupa Suomessa 1800-luvulla oli keisarista kiinni. Tämä tuntuu toki nykyaikana hullulta - mutta viitaten edelliseen, olisiko siinä sittenkin ollut joku järki ...

[Matti Pekkarinen]

Ilmeisesti nyt vallitseekin suuri ristiriita sen välillä, haluaako ostaja (joka tosin ei tunne asian monimutkaisia taustoja) tukea

a) ns reilua kauppaa, siis maksaa extraa lahjoittaakseen täten rahaa ahdingossa olevalle viljelijälle tai väliportaille (tällöin hänen on valittava kallein tuote?)  (kotimainen tomaatti 5€/kg) , tai
b) tukea pienintä hiilijalanjälkeä, jolloin on järkevää valita halvin tuote (espanjan tomaatti 2€/kg). Sen saamiseksi kaupan hyllylle ei nimittäin ole varmasti kovin paljoa polteltu kallista öljyä.


Ei käy kateeksi.

Kuitenkin: Hyvää Joulua, kaikille, suunnilleen tasapuolisesti.

Matti

[Heikki Jokipii]

Em. ongelmien lisäksi tämä Reilu Kauppa on - vuosikymmenien jälkeen ja siitä pidettyyn suureen meteliin nähden - yhä hämmästyttävän pienimuotoista. Nyt tehtiin kuulemma uusi ennätys ...

Viime vuonna ostettiin Reilun kaupan tuotteita enemmän kuin koskaan aiemmin

... mutta mitä on 3,4 miljardia, maailmanlaajuisesti? Yhtä maailman köyhää kohti se on tuskin euro - ja siinä on kyse bruttomyynnistä, nettona joitakin senttejä!

Reilusta kaupasta hyötyy tällä hetkellä noin 1,2 miljoonaa pienviljelijää ja suurtilan työntekijää 60 kehitysmaassa.

Köyhiä pienviljelijöitä ja maataloustyöntekijöitä lienee maailmassa jopa kolme kertaluokkaa enemmän, 1,2 miljardia!

***

PS. 10.7.2010: Vihreän Langan samasta asiasta kertovassa uutisessa on hauskasti tai paljastavasti (!) monitulkintainen otsikko:

Reilua kauppaa myytiin viime vuonna enemmän kuin koskaan ennen

Niinpä niin, Reilun kaupan aatetta myytiin kovasti, tai ainakin yritettiin myydä, viimekin vuonna.

Laitoin sinnekin, keskusteluun ”pukinsorkkani”.

[Heikki Jokipii]

Sain tämän aamun (3.9.2010) HS:n Nyt-liitteeseen läpi tämän kirjoitukseni:

Eettinen kuluttaminen on vielä vaikeampaa

Kolumnissaan ”Vallaton kuluttaja” (HS Nyt 27.8.2010) Anu Silfverberg valitteli eettisen kuluttamisen vaikeutta. Se on valitettavasti vielä vaikeampaa kuin hän osasi sanoakaan.

Silfverberg kaipasi kauppaansa Reilun kaupan kahvia. Kuitenkin nk. ”Reilussa kaupassa” maksetusta lisähinnasta keskimäärin vain noin 10 prosenttia menee ”reiluuden” kohteelle, köyhälle viljelijälle. Loput rahat menevät muille, ikään kuin ”keräyskuluihin”. Normaalissa rahankeräyksessä tällaista prosenttia pidettäisiin Suomessa rikollisena.

Hän haluaisi myös pienentää hiilijalanjälkeään, ja kaipasi tehotuotetun lihan sijaan luomua. Kuitenkin luomulihan kasvihuonepäästöt ovat koko elinkaaritarkastelussa noin puolitoistakertaiset tavanomaiseen nähden.

Heikki Jokipii
Helsinki

[Heikki Jokipii]

Tavanomaiseen tapaan Reilun kauppa vastasi Nyt-liitteessä minulle, että kuulemma harhaanjohdan. Kyse on kuulemma kaupasta, ei hyväntekeväisyydestä.

Ja viittasivat nettisivuilleen, mitä rahavirtoihin tulee.

Mutta, mikä olennaisista, tätä 10 prosenttia ei kiistetty!

Yritin vastineen vastinetta sinne, mutta osittain ymmärrettävistäkin syistä sitä ei julkaistu: asiahan on, kuitenkin, aika pieni.

Mutta - vähän myöhässä - olisi pitänyt sanoa tämä:

Kyllä, se on kauppaa. Jolla ei ole yhtä haileata merkitystä sillä, mitä minnekin tulouteutaan, kunhan  tavara menne kaupaksi.

Jolloin mm. luomun osuus Reilussa kaupassa tulee paremmin ymmärrettäväksi. Kun Vihreät hoitavat tämän puolen markkinoinnista, eikä kukaan ostajista kiinnitä tuloutttamiseen mitään huomiota - niin siitä, antaa mennä ... vaikka kohteen osuus luomun myötä  puolittuisikin. Se tieto ei tule Suomeen asti, kuitenkaan. Kun ei alunperinkään kukaan ole kiinnittänyt niihin lukuihin mitään huomiota. Edes kauppaneuvokset.

***

Kaiken kaikkiaan tästä alkaa muodostua aika täsmällinen iskulause.

Jos haluat omalta kohdaltasi edistää kehitysmaiden olojen parantumista, niin tässä kolme asiaa, joihin älä koske sormenpäälläsikään:

- luomu
- "lähiruoka" (ks. esim. tänne)
- reilun kaupan tuotteet

[Heikki Jokipii]

Laitetaan se nyt tänne. Ehkä tämä oli liian raju Nyt-liitteen linjaan/tyyliin. Tämän siis lähetin sinne:

Tehoton Reilu kauppa syö muilta

Pirjo Virtaintorppa väitti vastauksessaan (Nyt 17.9.2010) minulle, että Reilussa kaupassa olisi kyse ”normaalista kaupankäynnistä”, vain tietyin lisäpiirtein.

Se ei varmasti pidä paikkaansa, Reilu kauppa on - itseään ujosteleva - hyväntekeväisyyden muoto, joka korkeine hintoineen elää tai kuolee vain sen varassa, että ostajat uskovat sen hyödyttävän kehitysmaiden vähäväkisiä.

Toivon sen kuolevan.

Perusteluna edelleen se vaivainen n. 10% asiakkaan maksamasta lisähinnasta, joka löytää perille. Huomatkaa, että Virtaintorppa ei tätä tosiasiaa kiistänyt.

Sillä Reilun kaupan massiiviset kulut - kutsutaan niitä miksi tahansa – ovat poissa muusta hyväntekeväisyydestä.

Vaikkapa Nälkäpäivä-keräyksestä.

Hyvyyttä ja rahaa on rajallisesti.

Koko ”Reilu kauppa” on kulutusyhteiskunnan hengen ja ideologian höperö lopputulos: uskomme (tai riittävän moni meistä uskoo), että mitään, edes hyvää, ei voi tehdä muutoin kuin kuluttamalla. 

[Heikki Jokipii]

Tässä tieto eräältä kirjoittajalta, joka ilmeisesti periaatteessa suhtautuu (tai ainakin on suhtautunut) myönteisesti Reiluun kauppaan (ja luomuun), mutta tutkivana journalistina on käytännössä törmännyt asioihin, jotka ovat tehneet hänet skeptiseksi.  HEATHER ROGERSin artikkelista The greening of capitalism?:

According to the Fair Trade Labeling Organization, of all fair trade production globally, only 20 percent is actually sold as fair trade. The producers are only able to sell 20 percent of what they grow at fair-trade prices. “Trust marks” such as “organic” and “fair trade” create the idea that we’re doing the right thing, but these practices are really complicated on the ground.

Käännän näin:

”Reilun kaupan oikeuksia [tai: lupia] myöntävän organisaation mukaan, maailmanlaajuisesti vain 20 prosenttia kaikesta Reilun kaupan tuotannosta myydään Reilussa kaupassa. Tuottajat pystyvät myymään vain 20 prosenttia siitä, mitä kasvattavat, Reilun kaupan hintoihin. Merkit, kuten ”luomu” tai ”Reilu kauppa”, luovat meille vaikutelman, että teemme oikean teon, mutta nämä järjestelyt ovat tosiasiassa pohjia myöten ongelmallisia.”

Tuo tulee jo mainitsemani vain 10%:n "palautusprosentin" ongelman päälle. Noita turhia vaivoja, lisäkustannuksia ja pettymyksiä (varsinkin luomutuotannossa!) ei luultavasti viljelijöille korvata mitenkään?

Yhä enemmän se kieltämättä alkaa vaikuttaa kaupalta. Jopa hyvin ”roisilta” kaupalta.

[Heikki Jokipii]

Kiltisti taas tänä aamuna Hesari kertoi Reilusta kaupasta, haastatellen edistämisyhdistyksen edustajaa, kun nyt kerran on Reilun kaupan viikko.

[Heikki Jokipii]

Tällainen hyvä Reilun kaupan kritiikki oli mennyt minulta ohi, mutta tässä sen nyt linkkaan:

”Reilu kauppa” kehitysmaiden kyykytyksen verukkeena

***

Tällä sivustolla asetetaan Reilulle kaupalle joitakin nk. vaikeita kysymyksiä.

Vastaus olennaiseen kysymykseen ei kyllä minusta mitenkään ”hälvennä epäluuloja":

VÄITE 4:

Myös Reilussa kaupassa on kamalasti välikäsiä, ja suurin osa tuotteen hinnasta menee niille.

"On totta, että kaikessa kaupassa, joka sisältää alkutuotannon jälkeen erilaista kuljetusta, tuotekehitystä, pakkaamista, myyntiä ja markkinointia, loppujen lopuksi vain pieni osa jää alkutuottajalle. Mutta nämä muutkin osat antavat oman panoksensa tuotteeseen.

Myös reilun kaupan järjestelmän ylläpitäminen ja valvonta maksavat. Reilun kaupan tuottajat saavat hinnan, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Se on usein paljon enemmän kuin mitä ei-reilun kaupan tuotteiden tuottajat saavat."

”Ei-reilu kauppa” ei teeskentele tekevänsä hyvää, vetoa ihmisten omaantuntoon jne. tai suurin piirtein näin pakota/painosta seurakuntia ja tiettyjä kuntia hankkimaan tuotteitaan.

PS. 26.10.2010: Huomaan, että täytyy tarkentaa. Tuo kysymys oli itse asiassa tahallaan asetettu ystävällisesti ja helposti vastattavaksi, koska siinä ei kysytty Reilun kaupan ylimääräisistä kuluista. Niistä kaksin-, kolmin-. viisin-, kymmenkertaisista. Mutta ko. kysymykset olivatkin selvästi syntyneet tyyliin "OK, kysy multa näin ...".

[Heikki Jokipii]

"Kuin vesi hanhen selästä". Kuten edellä olen kertonut, mitään vastaväitteitä ei esitetty Uutispäivä Demarissa, kun siellä Reilun kaupan kritiikkiä esitin.

Ja nyt sitten "Reilun kaupan viikkona" siellä annettiin taas pieni "laatikko" ko. edistämisyhdistyksen edustajalle.

Joka kehotti ottamaan asian puheeksi työpaikalla. Oikeastaan tämä eräänlainen "tupperware"-markkinointi pitää liittää Reilun  kaupan syntilistaan. Luodaan sosiaalista painetta, jota on sitten työpaikalla vaikea vastustaa, kun nämä meidän mainitsemamme järkisyytkään eivät välttämättä ole riittävän yleisessä tiedossa.

[Heikki Jokipii]

Entä näin?

Isoäiti haluaa auttaa köyhää tytärtään ja tämän lapsia. Niinpä hän joka kuukausi pistää tietyn summan perheen pankkitilille.

Mutta tyttären aviomies on juoppo. Niinpä mummon joka avustuksesta valtaosa (90%) häviää tililtä, tietymättömiin.

Jatkaako mummo siis kuukaudesta ja vuodesta toiseen avustustensa laittamista tälle yhteistilille, kun hän tietää näin aina käyvän? Vai miettiikö hän vaihtoehtoja: rahan sujauttamista suoraan tyttären käteen, oman pankkitilin avaamista tyttärelle tms.?

Ja ennen kaikkea, kuunteleeko hän arvostavasti juopon vävynsä (ja tämän kavereiden) vakuutteluja, että kaikki on hyvin? Vävyhän osaa olla kiitollinen ja ylistää anoppiaan ja kertoo vuolaasti, miten anopin rahoilla on saatu lapsille talvitakit ja kaikkea. Kun paikalle kutsutut lapsetkin ihan kädestä kiittävät mummoa, niin eikö entistä käytäntöä ole siis oikein hyvä jatkaa, toteaa silloin isukki.

Suositteleeko isoäiti vielä samassa tilanteessa oleville ystävättärilleenkin samaa, ylistäen sitä, miten pankkilaitos toimii niin hienosti ja vaivattomasti näissä avustusten lähettämisessä? Ja kertooko heille, miten vävykin, joka suostuu hakemaan rahat pankista, on oikein hyvä mies?

Hyvää Reilun kaupan viikkoa!

[Heikki Jokipii]

Uudistunut KEPAn sivusto sallii nyt kaikkien uutistensa ja artikkeliensa kommentoinnin. Tätä uudistusta on syytä kiittää, fiksu asia! Jo aiemmin tietyt blogit olivat kommentoitavissa, mutta nyt siis kaikki.   

Kun lähes ensimmäinen tällainen kommentoitava uutinen koski sitten Reilua kauppaa, niin minäpä kommentoin, ks.

Reilulla sokerilla elättää perheen ja kehittää yhteisöä Malawissa

(kommentit löytyvät joko kohtaa "[n] kommenttia" klikkaamalla tai rullaamalla sivua alaspäin)

Keskustelu siellä jatkuu, en kommentoi vielä täällä sen enempää. Mutta tiedoksi - ja "toimenpiteitä varten": osallistukaa tekin siellä keskusteluun!

Myös toisen Reilua kauppaa koskevan uutisen osalta aloitin keskustelun:

Arja Korisevasta Reilun kaupan lähettiläs
   

[Heikki Jokipii]

Pitäisikö perustaa

Nk. Reilun kaupan lopettamisyhdistys (ry)?

Taidanpa kirjoittaa luonnoksen säännöiksi ...

PS. klo 22:45:

Tai pitäisikö pyrkiä sellaiseen EU-direktiiviin, jossa vastaavalla tavalla kun terveysväitteistä vaadittaisiin näyttö myös eettisyysväitteistä?

Kokonaistarkastelu, nk. "elinkaaritarkastelu" ...?

PS2. klo 23:56:

Tällä eettisyyden kokonaistarkastelulla voisi olla relevanssia meidän ns. pääaiheeseemmekin. Tässä linkki Spiked-lehden artikkeliin, jossa kerrotaan. miten Englannissa eri sortin julkkikset ovat nk. "eettisyydessään" innostuneet vastustamaan erästä suurnavettaa - jossa eläimillä on tosiasiassa loistavat olot:

In defence of factory farming

[Heikki Jokipii]

Tähän KEPAn keskusteluun Reilu kauppa siis otti osaa kahden puheenvuoron verran (Heidi Korva) mutta sitten vastaaminen loppui, ja sieltä puolelta valittiin strategiaksi, nk. mykkäkoulu.

Tai ihan unohdus. Tällainen kritiikki, jota minä esitin, ei "brändille" ole varmaan kovin vaarallista - varsinkin, kun ihmiset näyttävät näissä asioissa olevan enemmän hyväntahtoisia kuin laskutaitoisia.

Jolloin hyväksi koettu tekniikka - eli tuodaan "Reilun kaupan viikolla" joku kiitollinen kehitysmaista todistamaan, miten hienoja asioita on saatu aikaan - puree riittävän hyvin. Samaa niksiä käytetään muissakin maissa, ja se toimii sielläkin.

Selitä siinä sitten jotain "hyötysuhteesta" - eikö kuulostakin "teknokraattisen kylmältä" semmoinen?