Mitä tehdä (liialle) fosforille?

[Heikki Jokipii]

Tämän asian kanssa taistellaan:

Peltojen kasvipeite sitoo hiiltä, mutta fosforipäästöt vesistöön voivat kasvaa �" onko ilmaston- ja vesiensuojelu yhtäaikaa mahdotonta

Sitten on vielä se ehkä pidemmän tähtäimen ongelma, täällä jo toisteltu �" entä sitten kun se loppuu? Tai eihän se lopu. Mutta, sitten kun se on kaikki väärässä paikassa?

[Heikki Jokipii]

Tämäkin nyt mukaan keinovalikoimaan:

Pellon käsittely maanparannuskuidulla puolittaa fosforivaluman

Tuusulanjärven alueella tehtävissä tutkimuksissa selvitetään erityisesti, miten hiili varastoituu pysyvään muotoon mikrobitoiminnan seurauksena.

Pelloilta vesistöihin valuvan fosforin ja maa-aineksen määrä voidaan jopa puolittaa, kun pelto käsitellään metsäteollisuudesta peräisin olevilla maanparannuskuiduilla. Kuitukäsittely soveltuu kaikille kivennäismaille, Luonnonvarakeskus Luke tiedottaa.

Luke samasta perusteellisemmin:

https://www.luke.fi/uutinen/kuitukasittely-voi-jopa-puolittaa-pellon-fosforivaluman/

Sieltä myös tämä:

�" Myös viljelykäytänteillä, kuten kasvipeitteisyyden lisäämisellä, oikea-aikaisella ja tarpeenmukaisella lannoituksella sekä kevennetyillä muokkausmenetelmillä voidaan pienentää paitsi ravinnehuuhtoumia myös vähentää lannoituksen tarvetta, kun ravinteet jäävät peltoon vesistöihin huuhtoutumisen sijaan, Kinnunen lisää.

Kaikkeen tuohon tekniikkaa nykyisin löytyy, siedettävään hintaan.

[Heikki Jokipii]

Tämä on uteliaisuutta herättävä uutinen:

Selvitys potkii vauhtia lannan kierrätykselle ja biomassan käsittelylaitoksen perustamiselle Varsinais-Suomeen �" tähtäimessä Saaristomeren hyvä tila 2029

MT Plus
Ympäristö
16:04
Katja Lamminen

Tuoreen selvitystyön mukaan Saaristomerestä pitäisi poistaa vuosittain vähintään 500 tonnia fosforia. Kalastuksen lisääminen on yksi keino muiden joukossa.

Selvitystyö listaa keinot rehevöityneen Saaristomeren elvyttämiseksi vuoteen 2029 mennessä. Selvityksen on tehnyt Turun yliopiston entinen rehtori, solubiologian emeritusprofessori Kalervo Väänänen. Kokonaisuuteen on haastateltu yli sataa asiantuntijaa ja päättäjää.

Mistä tuo selvitys löytyy?


PS. 10.06.20: Tässä toinen uutinen asiasta:

http://www.ainutlaatuinensaaristomeri.fi/kalervo-vaanasen-selvitystyo-listaa-keinot-rehevoityneen-saaristomeren-pelastamiseksi/

Sitä kautta selvitys voisi löytyä. Tai sitten ei, jos se ilmestyykin vasta painettuna. Tai siis se on heti saatavissa, ja e-kirjanakin, mutta maksullisena. Yleisiin kirjastoihin se varmaankin tulee, mutta yhtä varmaankin tietyllä viiveellä.

[Heikki Jokipii]

Tuolla toisessa keskustelussa todettiin, että ihmisjätöksissä olevien ravinteiden kierrätys on ongelma, jota ei vielä ole kunnolla ratkaistu. Siellä todettiin myös, että luomun kaikki suuntaukset ovat siinä kysymyksessä avuttomia.

Ihmisjätösten kierrätyksestä olemme puhuneet tämän otsikon alla. Jatketaan siis täällä, vaikka seuraavassa ei ensisijaisesti fosforista puhutakaan.

Tällaista innovaatiota kehitellään:

Human poop as crop fertilizer? Recycled waste may boost yields, cut groundwater contamination

Tietoisena pyrkimyksenä tuossa oli vielä käyttää mahdollisimman matalan tason tekniikkaa, jota menetelmä olisi helposti levitettävissä myös kehitysmaihin. Mutta niin paljon kemiaa siinä saattaa olla, ettei tuo luomussa käy.

[Heikki Jokipii]

Tässä ei perusidea miellytä:

Merialueen rehevöitymistä torjutaan helikopterista Naantalissa �" fosfori sidotaan merenpohjaan kalkkikivellä

Sillä siinä on taas kysymys loppusijoituksesta. Joka ei fosforin kohdalla ole lopulta hyvä ajatus, pitkällä  tähtäimellä. Vaan on pyrittävä hallittuun kiertoon.

***

Tuosta tulee mieleen ydinjäte. Onko se pyrittävä turvallisesti ja pysyvästi varastoimaan maan alle, kallion sisään? Vai pitäisikö sekin saattaa "kiertoon" (=hyötöreaktorit)? Huomaan molemmissa tapauksissa olevani jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla.

[Heikki Jokipii]

Tämä on se ongelma:

Miten saadaan ravinteet pysymään pellossa?

Ei se, miten ravinteet (kuten fosfori, ks. juuri edellä) saataisiin pysymään hiljaa meren pohjassa.

Nykyään tilanne on päinvastainen ja ravinteiden valuminen viljelymailta tulvan mukana halutaan estää. Vaikka peltojen osuus Suomen pinta- alasta on pieni, ne sijaitsevat hyvin usein vesistöjen läheisyydessä, joten riski kuormitukselle on suuri. Toimia huuhtoumien pysäyttämiseksi on tehty jo paljon, ja tätä työtä kannattaa jatkaa.

Pellot tuottavat ihmisille ruokaa ja karjalle rehua. Maaperässä ei ole tarpeeksi ravinteita kunnollisen sadon tuottamiseen.

Esimerkiksi kivennäismaiden luontaisten typpivarojen on arvioitu riittävän jatkuvassa viljelyssä vajaan tuhannen kilon viljasatoon hehtaarilta. Fosforin määrä vaihtelee maalajin ja maan käytön mukaan. Lannoittamalla saadaan moninkertainen sato.

Koko puheenvuoro Maaseudun Tulevaisuudessa oli punnittua puhetta. Sen esittäjä oli:

Kirsi Jokela
MMM agronomi, YTK
lehtori
Tulevaisuuden biotalous
Lapin ammattikorkeakoulu

[Heikki Jokipii]

Näin tehdään:

Kipsikäsittely tehdään Varsinais-Suomessa yli 10 000 peltohehtaarille �" 400 viljelijää tarttui mahdollisuuteen

Hiukan masentavalta kuulostaa artikkelissa kerrottu aikaraja: ratkaisu toimii 5 vuotta. Kun on tottunut puheisiin kestävistä ratkaisuista.

[Heikki Jokipii]

Tämä tuntuu tutkimisen ja kokeilemisen arvoiselta idealta:

Kaislikkomassojen korjuu estäisi tuntuvasti typen pääsyä Itämereen

Koko Itämeren ravinnekuorman kannalta tulokseen päästään vielä huomattavasti nopeammin, jos ruovikkoa eli kansankielellä kaislikkoa ei päästetä mätänemään paikalleen, jolloin sen ravinteet päätyvät rehevöittämään merta. Ruovikon nopealla, koneellisella korjuulla voitaisiin poistaa typpeä ja fosforia merestä pysyvästi, jolloin rehevöityminen vähenisi. Mädäntyessään rannoille ruovikot aiheuttavat merkittävät metaani- ja hiilioksidipäästöt ilmakehään. Kaislikkoa on Suomen rannoilla paljon. Joka vuosi se sitoo merkittävän osan koko Suomen merialueen ravinnepäästöistä.

Erityisen kauniilta se tuntuu siltä osin, että kyse ei ole loppusijoitusskenaariosta, pelkästä eroon pääsemisestä. Kokeiluun ollaankin ryhtymässä:

Nyt on konkreettisten tekojen aika, ja siksi olemme käynnistämässä pilottihanketta Saaristomerellä, jossa testataan ja todennetaan korjuuteknologian ja logistiikan toimivuus teollisessa mittakaavassa.

Toivottavasti onnistumme kehittämään toimivan konseptin, jota voidaan monistaa ja jonka avulla ainutlaatuinen Itämeri voidaan pelastaa.

[Heikki Jokipii]

Tällainenkin löytö on tehty:

Newly discovered plant gene could boost phosphorus intake

Tämä sillä kerrotaan mahdollisesti saavutettavan:

"Similar genes are found in all plants�"including agricultural crops. So, by mutating or turning off the CLE53 gene in a crop plant, it is more likely for a plant to become symbiotically involved with a fungus. In doing so, it becomes possible to reduce the need for phosphorus fertilizers, as plants improve at absorbing preexistent phosphorus from soil," explains Assistant Professor Thomas Christian de Bang of the Department of Plant and Environmental Sciences.

Sillä on epäilemättä merkitystä, kun alempana vielä kerrotaan, miten noin 70% Tanskan pelloille lisätystä fosforista menee hukkaan, ei saavuta kasvia. Mutta voi saavuttaa silti Itä- tai Pohjanmeren, joihin sitä ei kaivattaisi.

***

Tuo keino ei sitten ole käytettävissä luomuviljelyssä, jos se edellyttää geenieditointia.Erilaisia muitakin keinoja tehostaa fosforin hyväksikäyttöä kyllä on. Luomuväki (tai luomumielinen media) usein näiden keinojen kohdalla hyppää suoraan johtopäätökseen, ettei fosforin lisääminen enää ole tarpeen. Mutta näinhän ei ole laita.

[Heikki Jokipii]

Helsingin Sanomissa esitetään tänään tilannekatsaus:

Yksi syy Itämeren surkeaan kuntoon löytyy Lounais-Suomen tiloilta: ”Lanta levitetään omille pelloille, ja helposti sitä levitetään liikaa”

Jonka sanoman tiivistys on mielestäni tämä: tilanne on ennallaan. Ratkaisuehdotukset suurin piirtein tunnetaan. Mutta kustannustehokasta vaihtoehtoa ei niistä vielä ole Suomessa löytynyt.

[Heikki Jokipii]

Maaseutumedia kysyy ja huomauttaa:

Onko HS:n maatalousuutisointi asenteellista?

Hesarin haastattelema Syken erikoistutkija Katri Rankinen sanoo artikkelissa, että ”Lanta levitetään omille pelloille, ja helposti sitä levitetään liikaa, vaikka lannoituksen puolesta pellot eivät sitä Lounais-Suomessa tarvitse.”

Kysyimme lähempiä perusteluja Rankiselta. Hän totesi, että LUKE:n tutkimuksen mukaan Lounais-Suomessa maan fosforiluvut ovat korkeat. ”Ilman lannoitustakin kasvit selviäisivät. Typpeä ne toki tarvitsevat.”

Erikoistutkijan mukaan lannan levittäminen jatkuvasti samoille pelloille aiheuttaa ylilannoituksen.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi fosforitase on laskenut vuosi vuodelta enemmän. Peltomaa on köyhtynyt rajoitusten takia.

Artikkelissa tuodaan esille lietelannan kuljettaminen biokaasulaitoksiin: ”Jos vesipitoista lietelantaa voisi kuljettaa yhä isompia määriä jalostukseen, tiivistää uusiksi lannoitetuotteiksi ja myydä sinne, missä maaperä oikeasti tarvitsee ravinteita, Itämeren ongelmista olisi paljon ratkaistu.”

Jeppo Biogasin toimitusjohtaja Kurt Stenvall sanoo, että 30 kilometrin kuljetusmatka lietteelle on taloudellinen takaraja.

Tällä hetkellä ajatus lannan muuttaminen lannoitetuotteiksi ja veden poistaminen on taloudellisesti mahdoton yhtälö.

Kun ympäristöasioita käsitellään ideologisesti, tieteellisyys häviää.

(lihav. HJ)

Siltä osin myös Maaseutumedia päätyy samanlaiseen johtopäätökseen, että taloudellisesti toimivaa ratkaisua ei ole löytynyt.

[Heikki Jokipii]

Tämä ongelma on havaittu:

Lannoitteiden merikuljetusten epäillään aiheuttavan isot fosforipäästöt Itämereen �" laivat voivat pestä lastiruumansa avomerellä

Mutta niin on myös siihen monet ratkaisuehdotuksetkin, joita tuo YLE:n artikkeli esittelee. Lohduttava on siinä esitetty käsitys, että pienillä askelilla voidaan saada paljon aikaan, juuri tuossa erityisongelmassa.

Jos Suomi olisi pistänyt pystyyn omat fosforikaivoksensa, ongelmaa ei olisi täällä, ellei sitten rautatiekuljetuksissakin jotain hankaluuksia ilmenisi. 

[Heikki Jokipii]

Lea Kauppi oli sen tässä tilaisuudessa kiteyttänyt:

Ympäristöministeri Mikkonen: Itämerelle ei voi laskea hintalappua, mutta biokaasusta voi tulla myös bisnestä
Helsinki puhuu -tapahtumassa Espan lavalla keskusteltiin Itämeren tilasta, historiasta ja luonnon monimuotoisuudesta.

Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Lea Kauppi puolestaan toivoo, että lannasta saadaan jalostettua kaikille viljelijöille käyttökelpoista lannoitetta.

”Ongelma ei ratkea, ennen kuin lannasta saadaan oikeasti helposti hyväksi käytettävää lannoitetta. Sitä ennen lanta ei korvaa pussista levitettävää keinolannoitetta. Tarvitaan myös sellaiset kannustimet, että hinta on kohdallaan”, Kauppi sanoi.

Tuosta toistaen: ei ratkea ennen. �" Hyvin samantapaiseen johtopäätökseen olivat toki tulleet myös HS ja Maaseutumedia edellä.

[Heikki Jokipii]

Tässä kirjoituksessaan (maksumuurin takana)...

Itämeri on pelastamisen arvoinen, mutta merta on mahdoton suojella, jos ei tiedetä, mitä sinne päätyy ja mistä

... Heli Saavalainen kykeni esittämään yhden väitteen ja sitten sen huomaamattaan (?) myös kumoamaan.

Ensin hän kertoi v. 1997 havaitun, ettemme voi syyttää yksin Venäjää. Vaan syyttää täytyy omaa maatalouttamme.

Sitten hän kertoi Kingiseppin tapauksesta v. 2012. Jossa yhden ainoan tehtaan alueelta havaittiin tulleen kaksi kertaa niin paljon fosforipäästöjä kuin koko Suomesta.

Loppuosa kirjoituksesta olikin sitten moralisointia mm. lihansyönnistä. Hän kertoi, että Kingiseppin tapauksella oli onnellinen loppu: ne päästöt saatiin pysäytettyä. Mutta ei kertonut, missä se näkyi.

[Heikki Jokipii]

Jatkamme nalkuttamistamme. Tämäkin fosfori täytyisi saada talteen ja turvalliseen kiertoon:

Teollisuus seuraa puutteellisesti rehevöittäviä sulfaattipäästöjään �" pelloilla pitäisi välttää turhaa rikkilannoitusta ja kipsausta järviseuduilla
Ympäristö
21:00
Katja Lamminen
Suomen vesistöihin päätyy sulfaattia noin miljoona tonnia vuodessa. Tutkijoiden mukaan kuormitusta ei ole huomioitu riittävästi vesiensuojelussa.

Uutisen kuvasta näkyy, ettei tehtaiden fosforivuoto suinkaan ole vähäpätöinen. Itse asiassa sekin, että yhdyskuntien eri tavoin aiheuttama kuormitus taas siihen verrattuna on. Uudeksi iskulauseeksi lihavihan sijasta: älä lue mitään paperilta!? Hesari �" ks. vaikka juuri edellä �" tuskin siitä innostuu.