Mitä tehdä (liialle) fosforille?

[Heikki Jokipii]

Luomupelloilla on keskimäärin enemmän fosforia kuin tavanomaisilla, mistä tämä johtuu (pitääkö edes paikkaansa)?

Kuulin väitteen, että luomu rasittaa vesistöjä vähemmän kuin tavanomainen viljely, sama ihminen kertoi että luomun fosforipäästöt vesistöön ovat tavanomaista pienemmät, eikös tässä ole ristiriita jos luomupelloilta löytyy enemmän fosforia? Vai eikö se luomupeltojen fosfori sitten kulkeudu vesistöön samalla tavalla?

Tämä on hyvä kysymys, enkä ole nyt ihan varma vastauksesta. Etsitäänpä se oikea.

Yksi tieto (tästä Ruotsin SLU:n kirjasta) päinvastoin sanoo, että fosfori (ja kalium) pikkuhiljaa itse asiassa luomussa vähenevät maaperästä. Eli fosforin osalta kyse olisi luomussa ryöstöviljelystä: se käyttäisi tehoviljelyn aikanaan peltoon laittamia ravinteita.

[Heikki Jokipii]

Mitä tuohon Kingiseppin *) tehtaaseen tulee, asia näyttää yhä vähän epäselvältä. Fosforipäästöt lienevät vankka tosiasia, niiden lähde ei välttämättä.

Mutta jos ne ovat siitä kipsivuoresta, niin Suomesta löytyy teknologia asian hoitamiseksi (kertoo HS).

Yara on nyttemmin ilmoittanut, että se ei aio hoitaa Soklin jatkojalostusta Venäjällä em. venäläisen yhtiön kanssa. Ei tämän tapauksen takia, vaan teknologista syistä, Yara ilmoittaa.

_______

*) saanut nimensä virolaiselta kommunistijohtajalta. "Kenkäseppa" tarkoittaa suomeksi suutaria. Nyt siellä ei ilmeisesti joku suutari ole ihan pysynyt lestissään, ja saattaa saada kenkää ... 

[Ufomaster]

Kirjoitat kovin kryptisesti näin maallikolle

Teenpä siis jatkokysymyksen:

Tavanomaisessa maataloudessa siis laitetaan fosforia peltoon, luomussako ei?

[Matti Pekkarinen]

Ei taida olla olemassa tilastoja luomun lannoituksesta. Satotasosta ja viljelijöiden innostuksen tasosta voidaan jotain päätellä ehkä.  Fosforin kohdalla tietääkseni on käyttö rajoitettu vain niukkaliukoisiin lannoiteisiin (hienoksi jauhettu apatiitti), sekä liha-luujauhon käyttöön, näin äkkiseltään muistellen.
Koko Suomen maatalouden lannoitteenkäytöstä on kyllä, mm täällä: http://www.luonnontila.fi/fi/indikaattorit/maatalousymparistot/ma3-lannoitteiden-kaytto
... rikkana rokassa lienee noissa mukana kyllä luomukin.

Matti

[Ufomaster]

Mikäs on sivuston kanta siihen kumpi viljelymuoto saastuttaa vesistöjämme enemmän (suhteessa tuotettuun kilomäärään), luomu vai tavanomainen? Missä määrin enemmän ja millä tavalla tämä tapahtuu?

Katsoin kaikki tämän keskustelualueen aiheotsikot läpi enkä törmännyt tämmöiseen otsikkoon, pahoittelut jos katsoin huolimattomasti.

[Heikki Jokipii]

Kantamme - joka mielestämme on myös tutkimusten yhteistulos - on se, että kiloa kohti tilanne on käytännössä tasapeli.

(Nämä asiat voisi kyllä koota täällä yhteen paikkaan, kuten Ufomaster tuossa toivoi.)

Mutta se tarkoittaa, että luomun nettovaikutus on vain suurempi viljelypinta-ala.


Eli uskomme, että ravinnepäästöjen vähentämisessä ratkaisua on etsittävä suorakylvön suunnasta. Silläkin kuulemma on Suomen olosuhteissa haasteita, mutta myös lupauksia.

[Matti Pekkarinen]

Olen laatinut ravinteiden hyväksikäytöstä katsauksen tänne: http://mattipekkarinen.net/kasvisivut/koli.htm
Tilastot siellä eivät ole ajan tasalla, mutta muu sisältö on.

Matti

[Heikki Jokipii]

Tässä oli pikku uutinen, että Syngenta ja Novozymes -firmat olivat ryhtyneet yhteistyöhön fosfaatin käytön tehostamisessa
 
Syngenta and Novozymes to partner for phosphate use efficiency
 
Tämä - yhteistyön kohde ja väline - on mielenkiintoinen tuote:
 
JumpStart
 
(Kaupallinen seloste, kun vain sellainen löytyi suomeksi)
 
Kaupallinen seloste varmaan puhuu vain hyvää, ja sitä vähän sen ylitsekin, mitä tuote ansaitsee, mutta siis tällä aineella
 
- tehostettaisin fosforin käyttöä
- nostettaisiin satoa jonkin verran
- vähennettäisiin fosforipäästöjä ympäristöön
 
Myös Kuuban Ecomic taitaa olla samantyyppinen tuote:
 
The Use of Mycorrhizae to Enhance Phosphorus Uptake: A Way Out The Phosphorus Crisis

***

Hesarissa oli tänään taloussivulla juttu fosforin rajallisuudesta ja tulevasta ehtymisestä. Siinä ei vielä ollut mitään uutta, mutta asiasta on tulossa lähipäivinä jatkokirjoitus, jossa luvataan kertoa, mikä fosforinkierrossa ontuu. Täytyy seurata.

Tämänpäiväisessä jutussa oli kyllä merkille pantavaa se, että rivien välissä juttu antoi ymmärtää, että Kemiran myynti Yaralle ei ollut Suomen valtiolta kovin fiksu ratkaisu.

[Heikki Jokipii]

Katsotaan siis, mitä HS kertoo fosforin kierrätyksestä, jatkoartikkelissaan.

Mutta ihan sillä luvulla, joka sen ensimmäisessä artikkelissa oli, että fosfori loppuu 370 vuoden päästä, voimme esittää pari "vaatimatonta" kysymystä:

- näinkö arkisesti ilmoitetaan maailman / ihmiskunnan / (tai vähintään) nykykulttuurimme tuhon ajankohta ...
- voiko tällä pohjalla bioenergiaa, ainakaan pelloilla tuotettua, enää kutsua "uusiutuvaksi" luonnonvaraksi? Hesarikaan, tämän jälkeen?

[Heikki Jokipii]

Varovaisesti nyt - vuosia myöhemmin - on ryhdytty kertomaan, että Kemiran ja erityisesti sen fosforin myyminen oli suunnaton virhe. HS:n pääkirjoitus 7.5.2012 ...

Luonnonvarat nähdään nyt uudenlaisessa valossa

... ilmaisee asian suorastaan diplomaattisin "understatement" -sanankääntein, mutta kyllä tästä sanoman voi lukea:

Luonnonvarapolitiikka on käsite, joka on nopeasti noussut kansainvälisen politiikan kiinnostuksen kohteeksi. Kyse on perimmältään siitä, kuka hallitsee luonnonvaroja.

Yksi esimerkki luonnonvarapolitiikasta on, että Suomi päätti luopua kansallisesta lannoiteyhtiöstään ja sen kylkiäisenä myi norjalaiselle Yaralle lannoitetuotannon sekä siihen liittyneen Siilinjärven apatiittikaivoksen ja Soklin kaivosoikeudet. Nämä kaivokset ovat Länsi-Euroopan ainoat fosforin lähteet, ja fosfori on välttämätön ainesosa niin kasveille, eläimille kuin ihmisillekin (HS 1. 5.).

Samassa lehdessä tänään kerrotttiin, kuinka ministerit olivat Espoon lukioilaisten tentittävänä, ja siinä tilaisuudessa ainakin Ville Niinistö ja Erkki Tuomioja pitivät kauppaa jo selvin sanoin virheenä. Hautala (joka nyt vastaa valtion omistajaohjauksesta) vetosi siihen, että päätös oli "hänen edeltäjänsä tekosia".

[Heikki Jokipii]

Samana päivänä 7.5. kuin mainittu HS:n pääkirjoitus, ilmestyi myös luvattu jatko-osa Heli Saavalaisen artikkelille:

Fosforin kierrätys ontuu

Vain viidennes arvokkaasta fosforista kulkeutuu pelloilta ihmisravintoon. Suuri osa elämälle välttämättömästä ravinteesta hukataan, ja se päätyy vesistöihin leviä kasvattamaan.

Lainaan siitä tämän - no, melkein kaiken - kierrätän kuten fosforia itseäänkin pitäisi, mutta kommentoiden:

[...]
 
Samaan aikaan valtava määrä fosforia hukataan. Vain viidennes vuosittain tuotetuista 16 miljoonasta fosforitonnista päätyy ihmisravintoon. Suuri osa arvokkaasta ravinteesta päätyy vesistöihin, joissa liiallinen kuormitus aiheuttaa ympäristöongelmia. Fosfori on lannoitetta levillekin.
 
Pulmana on se, että fosfori on väärässä paikassa ja leviää laajalle alalle niin, ettei se ole järkevästi käytettävissä.
 
Fosfori ei kuitenkaan ole kertakäyttöistä, kuten öljy, kivihiili ja maakaasu, muistuttaa Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jouni Lehtoranta. "Sitä voi kierrättää."
 
Kierrätys on vielä alkutekijöissään. Koska fosforia ei pystytä keinotekoisesti valmistamaan, muita keinoja ruuantuotannon turvaamiseksi ei kuitenkaan jää.

   

Artikkelin yhteydessä oli kuva, jossa ihmisravinnon fosforia kyllä kierrätetään - mutta se päätyy 80%:sti maisemointiin! (Kuten muutkin ravinteet, jonka asian olemme täällä jo kertoneet)
 

"Nykyinen järjestelmä on rakennettu läpivirtausajattelun pohjalta niin, että fosfori käytetään vain kerran. Ravinnontuotanto on riippuvainen jatkuvasta fosforin syötöstä", Lehtoranta sanoo.
 
Iso asia olisi eläinten lannan ohjaaminen tehokkaaseen käyttöön, sillä suuri osa fosforista päätyy lantaan. Nyt sitä ei hyödynnetä kunnolla, koska teollinen eläintuotanto on eriytetty viljanviljelystä.
 
Fosforivirtoja tutkinut Lehtoranta on pohtinut keinoja fosforin kierrättämiseksi.
 
"Tuotannossa on parannettava saantoa fosforimineraaleista. Ylilannoitusta on vähennettävä. Eläinten lanta, ruoka- ja kasvijäte, ihmisen jätökset ja kaikki muu tuotannossa syntyvä eloperäinen aines on käytettävä nykyistä tehokkaammin hyväksi", Lehtoranta luettelee.
 
Fosforia säästyisi myös ravintoketjua lyhentämällä: "Vähennetään lihan ja maitotuotteiden kulutusta."

Säästyisi, mutta kierron kannalta tällä ei ole merkitystä. Yhtä hyvä neuvo kuin vaikka se, että Suomen ja/tai ihmiskunnan väkilukua pitää vähentää.
 

Fosforipulaan on alettu varautua ympäri maailmaa.
 
Länsi-Eurooppa on jo nyt pitkälti tuontifosforin varassa, ja EU laati helmikuussa "Vihreän paperin" eli suunnitelman kestävän ruoantuotannon varmistamiseksi. Fosforin kierrättämistä on tarkoitus lisätä muun muassa kehittämällä maataloustekniikoita, hyödyntämällä yhdyskunta- ja biojätteiden fosfori, tehostamalla lannankäsittelyä sekä vähentämällä ruoan hävikkiä.

On mielenkiintoista, minkä kannan tämä "Vihreä paperi" ottaa EU:n omaan direktiiviin bioenergian lisäämisestä. Bioenergiaa ei voi lisätä ilman fosforia.
 

Ruotsissa tavoitteena on palauttaa 60 prosenttia jätevesien fosforista kiertoon vuoteen 2015 mennessä. Tämä tarkoittaa jätevesilietteiden ohjaamista pelloille.
 
Suomi pohtii keinoja päästä ravinteiden kierrättämisen mallimaaksi, jotta Saaristomeri saataisiin hyvään kuntoon.
 
Meren pohjassa fosforia riittäisi.
 
Lehtorannan mukaan vesistöihin kulkeutunutta fosforia ei kannata ryhtyä kaivamaan ainakaan toistaiseksi. Sen sijaan kalastuksen kautta fosforia saadaan takaisin kiertoon, sillä kalojen tuorepainosta jopa prosentti on fosforia.
 
"Ainoa mielekäs keino palauttaa vesistöihin päätynyttä fosforia on kalastaminen."

Tämä ilahduttanee monia, joiden kalastusinnostusta esim. puoliso on joskus moittinut: nyt voi sanoa olevansa isänmaan ja maailman asialla! 

Mutta kaikkineen tässä artikkelissa enemmänkin esitettiin ongelma kuin tehokkaita ratkaisuvaihtoehtoja. Eräitä ratkaisuja tarjottiin liiteartikkelissa, jonka esittelen tässä alla, erikseen.
 

[Heikki Jokipii]

Lisäartikkelissa, jossa ratkaisujakin vähän kosketellaan, oli haastateltu professori Eila Turtolaa, joka lieneekin asian paras asiantuntija Suomessa, nyt.  Mutta artikkeli ei ollut ihan selkeä, joten muutama kysymys joukossa.

Pellot pärjäisivät pitkään pelkällä lannalla
Ylilannoittaminen on yhä yleistä. Kasvit tarvitsisivat vain puolet siitä fosforilannoitemäärästä, joka Suomen tiloilla nykyään käytetään. Lanta ei päädy viljatiloille, joilla sitä tarvittaisiin.
Heli Saavalainen

Eli näin:
 

Mullistus fosforin käytössä tapahtui toisen maailmansodan jälkeen niin sanotun vihreän vallankumouksen myötä.
 
Nopea väestönkasvu synnytti tarpeen kasvattaa ruoantuotantoa, ja maatalous tehostui nopeasti. Fosforia opittiin liuottamaan apatiitista, ja väkilannoitteiden käyttö yleistyi.
 
Samaan aikaan eläintuotanto ja viljanviljely eriytyivät. Lantaa palautettiin vain eläintilojen peltoihin.
 
Lannan käytön alueellinen epätasapaino, lannoitefosforin tuominen kiertoon ja ylimitoitettu fosforin käyttö ovat kerryttäneet suurelle osalle pelloista niin paljon fosforia, että se valuu pelloilta vesistöjä rehevöittämään.
 
"Suomen fosforikierrossa riittää korjattavaa", sanoo professori Eila Turtola Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta MTT:stä.
 
"Kotieläintiloille tuodaan rehua muualta, mutta lanta ei liiku takaisin. Viljatilat ostavat kemiallisia lannoitteita, vaikka lannasta on ylitarjontaa."
 
Fosforia on monin paikoin peltomaassa yllin kyllin, sillä 1950–1970-luvuilla sitä pantiin maahan paljon enemmän kuin kasvit pystyivät käyttämään. Lannoitus lisääntyi aina 1980-luvun lopulle.
 
Fosforia käytetään yhä liikaa etenkin Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan rannikon eläintiloilla.

Miksi näin on? Kyse ei siis ole keinolannoitteiden käytöstä, vaan että eläintilojen lantaa käytetään liikaa. Kuten aiemmminkin on kerrottu.

Olsiko tähän ratkaisuna esim sellainen, että keksittäisiin tapa, jolla ko. lannasta tehtäisiin kevyempi lannoite? Jota kannattaisi kuljettaa kauemmaksikin. Kemialla!

MTT:n tuoreen tutkimuksen mukaan fosforilannoitteita levitettiin vuosina 2005–2009 lähes kaksinkertaisesti verrattuna kasvien tarpeeseen.
 
Turtolan mukaan kotieläinalueilla fosforilannoitustarvetta ei ole välttämättä lainkaan. Varsinais-Suomessa maassa on niin paljon fosforia, että vain joka neljättä peltoa tarvitsisi lannoittaa. Pohjanmaalla fosforia kaipaisi joka toinen pelto.
 
Jos ylilannoituksesta luovuttaisiin, säästöä kertyisi 20 vuodessa huomattavasti.

Ollaanko Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla siis jossain samanlaisessa tilanteessa kuin Hollannissa, jossa lantaa rahdataan Saksaan? 

Kasvien todellinen fosforintarve Suomessa olisi tuona aikana arviolta 480 miljoonaa kiloa. Jos lannoittamista silti jatketaan vuoden 2010 tapaan, pelloille levitetään noin 80 miljoonaa kiloa liikaa kemiallisia fosforilannoitteita.
 
Vuoden 2010 keskimääräisen hintatason mukaan se tarkoittaa 13,2 miljoonan euron tuhlausta.
 
Jos eläinten lannan tuottama fosforimäärä saataisiin levitettyä koko Suomen peltoalalle, se riittäisi yksistään turvaamaan kasvien fosforintarpeen viideksi vuodeksi.

Mutta mitä on 5 vuotta? Sitä lantaa tulee lisää ... mutta mistä sitä tulee? Tätä ideaa en ihan ymmärtänyt, tuollaisenaan se vaikuttaa "ikilikkujalta".
 

Lisäksi fosforia saataisiin lihaluujauhosta ja ihmisen ulosteista, joiden ravinteet menevät nyt hukkaan.
 
"Ulosteperäinen fosfori saostetaan puhdistamoilla niin, että sen käyttökelpoisuus kasveille on heikko. Myös pelko vieras- ja haitta-aineista on suurta", Turtola sanoo.
 
Tarvitaan uusia menetelmiä fosforin erotteluun lannasta ja jätevesistä.

Mutta miten - miten?!! - saataisiin tämä koko kierto (ainakin melko) suljetuksi? Artikkeliin liitetty kuva - johon en nyt kykene linkkaamaan - näytti jossain määrin lohduttomalta. Ja erityisen lohduttomalta, jos mietitään satoja vuosia, jolloin jo pienetkin fosforin vuodot kierrosta merkitsevät ehkä ... no, sitä maailmanloppua.

Tästä ei minusta tuossa HS:n artikkelissa oikein esitetty visioita tai ainakaan konkreettisia ehdotuksia. Eikä sitäkään ole sanottu selvästi, puuttuvatko menetelmät ylipäänsä (so. tarvitaanko lisää tutkimusta) vai eikö niitä vain ole otettu käyttöön (so. tarvitaanko poliittista tahtoa ja rahaa).

Ei tätä asiaa nyt - niin innokkaita kuin suomalaiset miehet kuulemma asiassa ovatkin - voida kalastajien varaan laittaa? 

_______________

Tämän verran ymmälläni olen asiassa. Miten muut?

[Heikki Jokipii]

Mitä enemmän asiaa olen miettinyt, sitä vakuuttunemmaksi tulen, että tämä biopolttoaineidea on "syvältä".

Kaikillakin näillä uutisessamme esitetyillä perusteilla, mutta viime kädessä ja lopulta ja kaikkein vakavimmin tämän fosforikysymyksen vuoksi.

Tässä linkki Anna Kuokkasen opinnäytetyöhön vuodelta 2010, jossa sivuilla 4-23 on suomeksi selkeästi esitetty se tilanne, missä me fosforin kanssa maailmassa olemme:

FOSFORIN KIERRON SULKEMINEN SYSTEEMI-INNOVAATIONA, CASE: BIOMERI OY

[Heikki Jokipii]

Kuinka kaukana olemme tästä fosforin kierron sulkemisesta, globaalisti?

No, tässä jutussa, esimerkiksi, esitetään globaalit luvut:

- ihmiset tarvitsevat vuosittain n. 3 miljoonaa tonnia fosforia
- fosforia louhitaan kaivoksista maataloutta varten vuosittain n. 15 milj. tonnia

Eli olemme juuri tämän matkan päässä: 15 miljoonaa tonnia.

[Heikki Jokipii]

Tosin tuo juuri mainittu linkki tarjoaa radikaalisti suurempaa arviota fosfaattivarannoista kuin monet muut lähteet: 65 000 milj. tonnia.

Eli jos tuohon arvioon uskoisimme ja vaikka ottaisimme huomioon fosfaatin muunkin käytön, ml. tuotantoprosessin tehottomuudesta johtuvan hukkaprosentin, ja käyttäisimme 20-30 miljoonan tonnin vuosikulutuksen arviota, olisi meillä (ihmiskuntana) aikalailla aikaa keksiä niksejä tulevan niukkuuden ongelman ratkaisemiseksi.

Sekin sivusto mainitsee sen tosiasian, että esiintymien laatu vaihtelee: aika pian ollaan tilanteessa, jossa tarjolla on vain "likaista", paljon raskasmetalleja sisältävää fosfaattikiveä.

Mutta, kuten edellä todettu, tutkimus- ja kehitystyö fosfaattikiven ts. siitä saatavan lannoitteen puhdistamiseksi on jo vankasti käynnissä, ellei jo tehnyt jopa läpimurtoa, ainakin tutkimuksen puolella. *)

Mutta kyllä tulevaisuudessa silti ihmetellään, miksi ennen uutisissa kirjoitettiin niin paljon Lähi-Idästä, kun maailman napa itsestään selvästi on Marokko. 

___________

*) vaikka keksintöjä tehtäsiinkin, puhdistaminen varmasti yhä silti nostaa fosforilannoitteiden hintoja. Jolloin fosforin käyttäminen energiatuotantoon on väärin nyt ja tulevaisuudessa (niin kauan kuin niitä on) köyhiä kehitysmaita kohtaan.