En kyllä tätäkään ymmärrä, "suuryritysten" syntilistaan kaadettuna (lainaus em. HS-artikkelista, lihav. HJ):
Suurten maa-alojen hankinnat ovat uhka myös paikallisille kulttuureille ja naisten maanomistusoikeudelle. Esimerkiksi monissa Afrikan maissa naisilla on perinteisesti oikeus hallita sukujensa maa-alueita. Tämä oikeus ei perustu lakiin; se on maan tapa. Kun ulkomaalaiset hankkivat maata, naiset menettävät oikeutensa hallita sitä.
Jos tässä asiassa jotain pitäisi tehdä, asia pitäisi
saada lakiin perustuvaksi. Erilaiset yhteisomistusjärjestelytkin ovat täysin mahdollisia laittaa lakiin. En
lainkaan usko, että "maan tapa", perinteet nyt ja jatkossakaan olisivat naisten oikeuksien tuki ja turva! (Sen verran tunnen ... meidät miehet!
)
***
Tämä perusidea toistuu artikkelissa kolmeen kertaan:
Sijoittajien tavoitteena on lähes aina taloudellisen tuloksen maksimointi. Humanitaariset vaikutukset jäävät väistämättä taka-alalle.
Kuitenkin varmaan, itse asiassa kuultuna, ko. kirjoittajatkin myöntäisivät, että taloudellisilla sijoituksilla kehitysmaihin,
myös sen maatalouteen ja metsäteollisuuteen, voi olla myönteisiäkin vaikutuksia, ja niitä jopa sinne
kaivataan. Ja yhtälailla toteaisivat sen
parodisen ideani parodiseksi, jonka mukaan investonteja kaivataan sinne
sillä ehdolla, että niistä ei saa tulla
senttiäkään voittoa sijoittajalle.
Vaikkapa
tällaisista hankkeista suomalainen kirjoittaja ei
koskaan kysy, ovatko siinä varmasti "humanitaariset vaikutukset" etualalla!!!