IPS ja Suomen IPS erikseen haluavat meille kertoa, että tällaista toimeliaisuutta on Meksikossa:
Pienviljelijät ja kuluttajat kohtaavat MeksikossaRuuan suoramyynnillä on saatu hyviä tuloksia Meksikossa. Victor Rodríguez on tyytyväinen valintaan ryhtyä luomuviljelijäksi ja luoda suoria toimitusväyliä sen sijaan, että myisi satonsa välittäjille pilkkahintaan.
Mutta miten merkittävä asia tuo siellä todella on? Meksiko on suuri maa, 120 miljoonaa asukasta, eikä ihan rutiköyhäkään, tulot n. 15 000 dollaria per capita.
Tällaista tietoa löytyi luomumyynnin volyymista siellä, vähän ristiriitaista tosin:
http://www.globalorganictrade.com/country/mexicoPienemmän arvion mukaan luomumyynti olisi siellä samalla noin tasolla kuin Suomessa, 234 milj. dollaria, mutta siis henkeä kohti 2 dollaria vuodessa. Suuremman arvion mukaan se olisi noin kaksinkertainen, eli non 4 dollaria vuodessa:
OTA estimates total organic market consumer sales of Mexico at about $460 million USD per year.
Mutta joka tapauksessa puhumme marginaali-ilmiöstä, josta IPS-artikkeli epätoivoisesti yrittää antaa toisenlaista vaikutelmaa.
PS. Tuo ristiriita selvisi: pienempi luku tarkoittaa pakattua luomuruokaa. Toisesta paikasta selvisi, että keskimääräisen meksikolaisen ruokamenot ovat noin 1830 dollaria vuodessa. Eli luomukulutus siihenkin suhteutettuna minimaalista, osuus siis vain promilleja. Luomuviljelyä maassa on jonkinverran, noin 1% peltoalasta, mutta se tähtää vientiin, ilmeisesti pääosin USA:han (kahvia ja eksoottisia hedelmiä).
Kyllä se asian pienimuotoisuus selviää itse artikkelistakin, kun osaa tätä oikein lukea:
Victor Rodríguezin mukaan nykyistä suurempien kuluttajajoukkojen tavoittaminen ilman välittäjiä vaatisi enemmän tukea. ”Tällaiset projektit ovat tarpeellisia, niiden avulla puolustamme maataloutta ja suojelemme yhteisöjämme ja ympäristöä.”
Tulevaisuudessa Del Campo Ololique aikoo ostaa aurinkokuivaimen ja neljä hehtaaria lisää maata, rekisteröidä brändinsä ja suunnitella pakkaukset valmisteilleen.
Tuon maailmoja syleilevän kielenkäytön läpi: samantapaisia ovat jutut, kuin helsinkiläisillä kaupunkiviljelijöillä, jotka katsovat
viljelysäkkeineen tekevänsä vallankumousta Suomen maataloudessa. Tämäkin idea on kansainvälinen:
”Kun viljelijät tuntevat kuluttajat, he osaavat vastata kysyntään ja heidän tuotteensa käyvät kaupaksi aiempaa paremmin. Kuluttajat puolestaan tietävät, keitä tuottajat ovat ja voivat nähdä, miten nämä kasvattavat heidän ruokansa”, García selittää.
Kyyninen "suomennos": tuossa asetelmassa pystyy saamaan tuotteistaan luomuhinnan. Sekin selvisi "surffauksessa", että kyllä luomu sielläkin on reippaasti kalliimpaa.