"... ja lähiruokaa" - luomun kotimaisuus

[Heikki Jokipii]

Vertailukohta, eli tuontiruoan osuus tavanomaisella puolella, kaipaa ehkä luvuissaan päivitystä. Hesarissa tänään ympäristötieteen tohtoriopiskelija Vilma Sandström ja professori Pekka Kauppi kertoivat siitä. Heidän mukaansa tuonnin osuus olisi jo v. 2011 ollut yli 35 prosenttia. Se osuus on luultavasti yhä kasvussa, tullin tietojen pohjalta.

Me käytämme muiden maiden viljelyalaa noin 590 000 hehtaaria. Se rasittaa myös luontoa ja sen monimuotoisuutta, erityisesti tropiikissa. Lainataanpa tämä lause MT:n tuon uutisen toisinnosta:

Tutkijoiden mukaan suomalaisten kulutuksessa luonnon monimuotoisuudelle vahingollisinta on tropiikin luontoa syrjäyttävä viljely: kahvin, kaakaon, sokeriruo'on ja soijan tuotanto.

Kun Hesarin kirjoituksessa sitten kysyttiin, mitä luonnosta välittävä kuluttaja voi tehdä, lähiruoan suosimisen lisäksi kehotettiin käyttämään tuotteita, jotka "ovat ansainneet kylkeensä jonkin ympäristömerkin". Olipa huono neuvo, koska suurin osa kuluttajista mieltää tällaiseksi merkiksi myös merkinnän luomusta - joka tietysti vain pahentaa tilannetta. Jos tällaiseksi merkiksi lasketaan myös Reilun kaupan merkki, sitä koskee hyvin paljon sama, koska niin suuri osa sen tuotteista on Suomessa luomua.

Olisivatkohan nämä tutkijat erikseen tarkastelleet luomua ja sen tuontia? Ko. tutkimusryhmään kuuluu myös muita  nimeltä mainitsemattomia ulkomaisia tutkijoita.

Tässä vanhempi uutinen samasta asiasta, silloisin pienemmin luvuin:

Tutkimus: Suomi tarvitsee jopa 400 000 hehtaaria ulkomaista peltoa ruokatarpeen täyttämiseen

[Heikki Jokipii]

Kun Pro Luomu kertoi tämän ...

Luomun myynti huimassa kasvussa: +14 % vuonna 2016

... niin luultavasti se olisi lisäksi voinut kertoa, että luomun tuonti on myös kasvussa.

Vaikka selkeitä lukuja ei tuosta löydy, mainitaan sellaisia tuotteita nousijoina kuten kahvi ja banaani. Vaikka minulla ei ole antaa asiassa nyt viitettä, minulla on sellainen "tutina", että myös luomulastenruoat suurelta osin tuodaan muista maista.

[Heikki Jokipii]

Marja-Riitta Kottila ei siis käyttänyt tätäkään tilaisuutta päivittääkseen tiedon tuontiluomun osuudesta.

Mutta jos käytämme ihan hänen vanhaa 40% arviotaan, niin  273 miljoonasta eurosta se olisi 109,2 miljoonaa euroa. Jolloin kotimaisen luomun osuudeksi jäisi 163,8 miljoonaa euroa. Eli vain se - korkeintaan - olisi sitä "luomua ja lähiruokaa".

Luokittelustakin seuraa, että emme näe tuontiluomun osuutta ...

Suurin luomutuoteryhmä oli viime vuonna sama kuin ennenkin: hedelmät ja vihannekset tuovat lähes viidenneksen luomumyynnistä. Myydyin yksittäinen luomutuote on edelleen banaani, jonka menekki lisääntyi viime vuonnakin merkittävästi.

... mutta ei tuo banaani mitenkään ole ainoa tuontituote tässä HeVi-sektorissa. Jos vielä tässä luomun kasvihuoneviljelyn (tai ruukkuviljelyn) sallimisasiassa käy Suomen luomuväen kannalta "köpelösti", voi HeVi-luomutuotteissa tuonnin osuus jatkossa räjähtää.

[Heikki Jokipii]

Uudesta luomutilojen kannatttavuutta koskevasta Pro Luomun uutisesta keskustelemme varmaan tuolla toisaalla. Mutta samassa uutisessa esitettiin väite:

Maataloudessa käytettävät tuotantotarvikkeet kuten lannoitteet, torjunta-aineet ja polttoaineet ovat valtaosin tuontituotteita. Niiden pieni osuus kustannuksista merkitsee sitä, että luomutuotannon kotimaisuusaste on korkeampi kuin tavanomaisen tuotannon. Suomalainen luomu on siis kotimaisinta ruokaa.

Tämä saattaa olla tottakin - sikäli kuin kaupassa oleva ja myyty luomu on kotimaista! Kottilalta nyt todella kaivataan sitä uutta arviota.

Polttoaineen osalta tuokin on kyllä epäiltävää: eikö asiasta tehty selvitys jokunen vuosi sitten päätynyt siihen, että traktorityötä kuluu luomuviljelyssä tuotettua määrää kohti tavanomaista viljelyä enemmän? Siitä nyt puhumatta, kun sitä ei ole Suomessa selvitetty, että paljonko luomuviljely lainaa ravinteitaan tavanomaiselta viljelyltä. Lannoitteesta tulee, paitsi luomulle kelvollista, myös kotimaista, jos se käy kääntymässä naapuritilan lehmän ruoansulatuksessa?

[Heikki Jokipii]

Luomumyynti on kasvanut kohisten. Ja samalla luomun tuonti on laajentunut nähinkin tuotteisiin:

Lidlin luomumyynti kasvoi vuodessa yli puolella — luomuvoi ja -maito tulevat Saksasta

***

Pikkuisen numerotaidottomuutta tuossakin uutisessa on:

Vain 14 prosenttia kaikista Suomi Syö -kyselyyn vastanneista valitsee luomutuotteen aina kun mahdollista. Näin tekevien osuus oli pienentynyt neljä prosenttiyksikköä kahden vuoden takaiseen tutkimukseen verrattuna.

Tuohan tarkoittaisi sitä, että huomattavan monessa tuotteessa, joita aina on saatavilla, luomun osuuden pitäisi olla tuo 14% tai yli. Nyt kuitenkin Pro Luomun tuoreen selvityksen mukaan korkein osuus oli kananmunissa 15,4% ja kaikkien muiden tuotteiden osuudet jäävät siitä kolmannekseen tai huomattavasti alle.

[Heikki Jokipii]

Miten tässä näin on päässyt käymään:

Huutava pula luomuviljasta haastaa luomukotieläintilat: Hinnat karkasivat, siipikarjatilalla tuotantokatkoja

Rehuviljan osalta tarvittavan määrän kun kuvittelisi olevan hyvin ennakoitavissa. Eläimet kun eivät kesken kaiken muuta ruokailutottumuksiaan ja -linjaansa.   

Omalta osaltaan tämäkin heikentää luomun kotimaisuusastetta, jos luomurehuviljaa tuodaan ulkomailta. Mutta:

Laarit ovat tyhjentyneet luomuviljasta pitkin Eurooppaa, valottaa Pro Luomu ry:n toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila.

Niinpä uutisessa väläytetään tuontia jopa Etelä-Afrikasta, vaikka ehkä vähän liioitellen. Mutta se kai tuossa on edessä, että tuonti Euroopan ulkopuolelta entisestään korostuu?

Mutta mitähän tämä tarkoittaa:

Hän arvelee, että muutaman ison viljatilan siirtyminen luomuun tulee tasapainottamaan tilannetta.

"Toivottavasti sato on hyvä. Jos tapahtuu jotakin sellaista että sato menetetään, on jo perustelut tavanomaisen viljan käyttöön."

Puhutaanko siinä luomutuotannosta luopumisesta - vai jostain poikkeusluvasta ruokkia väliaikaisesti eläimiä tavanomaisella rehulla, mutta luomustatus säilyttäen?

Myös tämä ihmetyttää:

Hänen mukaansa typensitojakasveille varattu ala vähentää markkinoille saatavan luomuviljan määrää.

"Jos minulla tulee peltoon tarpeeksi typpeä kananlannasta, miksi typensitojia täytyy käyttää? Se on nyt ajankohtainen kysymys. Pian tuomme luomuviljaa Etelä-Afrikasta."

Jos typpeä ei saada typensitojakasvien kautta, mistä ne kanat ovat typen lantaansa saaneet?


PS. 27.5.17: Vastaus voisi tuon tilan kohdalla olla, että mistä hän, viljelijä sen tietäisi, jos hän on tähän mennessä ruokkinut kanansa pääosin ostorehulla (vaikka luomuna hän sen toki on ostanut). Mutta hänen tilallaan nyt nuo typenkerääjäkasvit ovat tarpeettomia, hänen omilla pelloillaan, kananlanta riittäisi? Mutta kokonaistilanteeseen tuo ei tietysti olisi mikään vastaus eli ratkaisu. Vaan "typensitojakasveille varattu ala" väistämättä vähentää "markkinoille saatavan luomuviljan määrää". Siitähän luomuviljelyssä - ja sen kehnossa tuotossa hehtaaria kohti - juuri on kyse, mitä me täällä olemme tolkuttaneet (mm. siinä, että virallisia luomusatotilastoja ei sellaisinaan pidä verrata tavanomaisiin. Vaan, että ne vähintään kaksi välivuotta viidestä on vertailussa muistettava.)

[Heikki Jokipii]

Tässä kritisoidussa S-ryhmän yhteistyökuviossa ...

Marttila moittii S-ryhmän hehkutusta: "Halpakauppaketju Tescoa aletaan brändätä tuontilaadulla"

... ei S-ryhmän oman tiedotuksen mukaan ...

Pieni ylellisyysloikka suomalaisten ruokapöytiin – S-ryhmä ja Tesco yhteistyöhön

... pääsääntöisesti ole kyse luomusta, vaikka tuotelistasta luomutuotteitakin löytyy. Mutta tämä Ruokatiedon vanha uutinen kertoo, ettei luomu suinkaan ole tälle Tescolle vieras juttu:

TESCO TÄHTÄÄ BRITANNIAN SUURIMMAKSI LUOMUKETJUKSI

Kun S-ryhmällä on Suomessa selvästi sama pyrkimys, varmasti yhteistyö silläkin saralla voi vielä jopa syventyä?

Tuosta ei siis - vielä - ollut kyse, mutta tästä Marttilan vuodatuksesta tulevat kyllä mieleen ...

Marttila aistii tuulahduksia sodanjälkeisiltä vuosilta, jolloin mainostettiin erikoisuuksia siirtomaakaupasta.

S-ryhmä on esitellyt myös tuotteita koskevia mainosvideoita, joissa luodaan kuvaa muun muassa ylellisistä elintarvikkeista aamiaispöydissä.

"Kaikki, mitä tuodaan, on hienompaa. Onko tämä kuluttajan aliarvioimista vai mistä on kyse?" hän toteaa.

... toiset mainokset, joissa kaikki, mikä on luomua, on hienompaa. Ja pientä ylellisyyttä.

[Heikki Jokipii]

Jos myös tämän Luomu Suomessa 2016 -koosteessa olevan tiedon rinnalle ...

Suurin luomutuoteryhmä arvossa mitattuna on hedelmät
ja vihannekset. Toiseksi suurin luomumyynnin tuoteryhmä
ovat luomumaidot ja kolmanneksi suurin kananmunat.

... asettaa sen Sampsa Heinosen tiedon, että 60% suomalaisten luomutilojen myyntituloista tulee eläintuotteista, se osaltaan vahvistaa jo tiedossakin olevaa faktaa, että tuosta suurimmasta luomutuoteryhmästä suuri osa ellei jopa valtaosa tulee ulkomailta. Ja jos luomuviljely kasvihuoneissa tulee Suomessa mahdottomaksi, tuo trendi tietysti vain vahvistuu. Ruotsissa on käsittääkseni jo näin käynyt ilman sitäkin.

[Heikki Jokipii]

Tiedottaja Minna Nurro Pro Luomusta vastasi yksityismailissa näin, kun kysyin häneltä tuonnin osuudesta Suomessa. Luvan kanssa kopioin vastauksen tähän:

Tuonnin osuudeksi luomun myynnistä arvioidaan tällä hetkellä noin 55 %. Tarkkaa tietoa ei ole saatavilla, koska Tullin tilastoissa luomua ei eritellä ja kaupalle tuontituote vs. suomalainen tuote ei ole tilastointiperuste. Voinee kuitenkin päätellä, että tuonnin osuus on aiemmin arvioidusta 60 % alentunut, koska etenkin luomuhedelmien myynti on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Muutkin luomutuoteryhmät kasaa, mutta hevi on ollut kasvun veturi jo pitkään.

Olin siis etiäisineni oikeassa. Tuonnin osuus on siis aiemmin julkisuudessa ilmoitetusta 40 prosentista huikeasti kasvanut.

[Heikki Jokipii]

Jos lasketaan nyt tuon 55% mukaan, niin euroissa tuontiluomua on viime vuonna myyty 150 miljoonan euron edestä, ja kotimaista luomua 123 miljoonan edestä.

Ja kotimaisen luomuruoan kulutus on alle yhden prosentin kaikesta ruoan kulutuksesta. Kuten edellä olen valitellut, kaiken ruokamyynin kotimaisuusprosentista on vaikea löytää ajantasaista tietoa vertailukohdaksi. Mutta tuon n. 0,9% osuuden tuottamiseen on siis omistettu tai osoitettu lähes 10% viljelysalastamme, ja sen edellyttämistä muista resursseista. Plus ehkä siihen n. 10 miljoonan euron vientiin? *)

Tietävätkö kansanedustajat tämän? Tietääkö ministeri?

PS. Näyttäisi siis myös siltä, että kotimaisen luomuruoan myynti ei ole noin kolmeen vuoteen lainkaan kasvanut? Eli hyvin samaan tapaan näyttää menneen kuin Ruotsissa aiemmin (ks. edellä 8.10.12). Olisiko siinä Ruotsin mallissa ja esimerkissä  sittenkin jotain taikaa?

_____

*) taas täytyy muistuttaa, että tuo osuus on laskettu rahoista. Jolloin luomuhinnat muistaen se on osuus määrästä vielä pienempi (16.6.17)

[Heikki Jokipii]

Kun Pro Luomu kertoi tämän ...

Luomun myynti huimassa kasvussa: +14 % vuonna 2016

... niin luultavasti se olisi lisäksi voinut kertoa, että luomun tuonti on myös kasvussa.

Vaikka selkeitä lukuja ei tuosta löydy, mainitaan sellaisia tuotteita nousijoina kuten kahvi ja banaani. Vaikka minulla ei ole antaa asiassa nyt viitettä, minulla on sellainen "tutina", että myös luomulastenruoat suurelta osin tuodaan muista maista.

Tuosta uutisesta vielä:

Luomumyynnin kova kasvu näkyi lähes kaikissa tuoteryhmissä. Eniten lisääntyi luomukahvin sekä luomulastenruokien myynti: kummassakin tuoteryhmässä kasvu oli huimaa 50 %:n luokkaa.

Samaan yksityiskohtaan:

Nestlé tuo markkinoille ensimmäiset Suomessa valmistetut luomulastenruuat purkissa

Niinpä kaikki luomulastenruoka oli v. 2016 tuontitavaraa (tuo uutinen on päivätty 15.6.17).

***

Edelleen voi ihmetellä, ettei Pro Luomu oma-aloitteisesti kertonut omalla palstallaan tuosta tuonnin osuuden kasvusta, jos trendi oli noin merkittävä ja voimakas.

[Heikki Jokipii]

Vertailukohta, eli tuontiruoan osuus tavanomaisella puolella, kaipaa ehkä luvuissaan päivitystä. Hesarissa tänään ympäristötieteen tohtoriopiskelija Vilma Sandström ja professori Pekka Kauppi kertoivat siitä. Heidän mukaansa tuonnin osuus olisi jo v. 2011 ollut yli 35 prosenttia. Se osuus on luultavasti yhä kasvussa, tullin tietojen pohjalta.

Me käytämme muiden maiden viljelyalaa noin 590 000 hehtaaria. Se rasittaa myös luontoa ja sen monimuotoisuutta, erityisesti tropiikissa. Lainataanpa tämä lause MT:n tuon uutisen toisinnosta:

Tutkijoiden mukaan suomalaisten kulutuksessa luonnon monimuotoisuudelle vahingollisinta on tropiikin luontoa syrjäyttävä viljely: kahvin, kaakaon, sokeriruo'on ja soijan tuotanto.

Kun Hesarin kirjoituksessa sitten kysyttiin, mitä luonnosta välittävä kuluttaja voi tehdä, lähiruoan suosimisen lisäksi kehotettiin käyttämään tuotteita, jotka "ovat ansainneet kylkeensä jonkin ympäristömerkin". Olipa huono neuvo, koska suurin osa kuluttajista mieltää tällaiseksi merkiksi myös merkinnän luomusta - joka tietysti vain pahentaa tilannetta. Jos tällaiseksi merkiksi lasketaan myös Reilun kaupan merkki, sitä koskee hyvin paljon sama, koska niin suuri osa sen tuotteista on Suomessa luomua.

Olisivatkohan nämä tutkijat erikseen tarkastelleet luomua ja sen tuontia? Ko. tutkimusryhmään kuuluu myös muita  nimeltä mainitsemattomia ulkomaisia tutkijoita.

Tässä vanhempi uutinen samasta asiasta, silloisin pienemmin luvuin:

Tutkimus: Suomi tarvitsee jopa 400 000 hehtaaria ulkomaista peltoa ruokatarpeen täyttämiseen

Tuonkin asian arvioinnissa on relevanssia Jarrumiehen arviolaskelmalla. Vaikka se koskikin kotimaisen viljelyalan käyttöä, uskallamme aivan varmasti olettaa, että myös tuontiluomu käyttää reippaasti enemmän hehtaareja saman ruokamäärän tuottamiseen.

Ja siis rasittaa tropiikin luontoa enemmän.

Paljonko enemmän, siitä soisi noiden tutkijoiden nyt esittää arvionsa.

Konkretisoida voisi kahvilla. Paljonko muiden maiden hehtaareja käyttää suomalainen kahvinjuoja? Ja paljonko sitten, jos hän juo vain luomukahvia? Tai banaanilla, jonka edeltä tiedämme olevan suosituin HeVi-tuote luomuna. Mutta toivottavin tietysti olisi kokonaisarvio. Samanlainen laskennallinen ”100-prosenttisen luomun” kuluttaja, mutta tuontiruoan osalta?

Ja siihen asti median soisi olevan pidättyväinen noiden "merkkivaihtoehtojen" suosittelussaan. Erityisesti luomumerkittyjen tuotteiden.

[Heikki Jokipii]

Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan harrasteyhdistyksissä on mukana tällainen:

Tamyn ruokapiiri – Tampiiri. Ruokapiirin kautta voi tilata edullista luomu- ja lähiruokaa suoraan viljelijöiltä. Tarjolla on sekä kotimaisia että ulkomaisia tuotteita. Piiri toimii vapaaehtoisvoimin ja toimintaan voi osallistua kuka tahansa luomu- ja lähiruoasta kiinnostunut.

(lihav. HJ)

[Heikki Jokipii]

Jos näin on ...

Luomuruoka on joutunut tullilaboratorion erikoistarkkailuun

... niin on yhä paremmat perusteet ehdotuksellemme tai vaatimuksellemme, että lähes samalla vaivalla Tulli voisi myös tilastoida luomuruoan tuonnin eli sen määrän. Ettei siinä asiassa oltaisi "mutun" ja/tai kaupan (Pro Luomun) ilmoittamien lukujen varassa. Jotka luvut kyllä aina välillä kerrotaan, mutta ei viranomaisten säännöllisyydellä ja systemaattisuudella.

[Heikki Jokipii]

Häikäilemättä Elisa Niemi jatkaa tätä hämäystä:

Luomuliitto kannustaa kuluttajia kysymään luomutuotteita

Suomi 100 –nimikkeen alla mittelöitiin keskiviikkona luomupuuron syömisen maailmanmestaruudesta. Mikä luomutuotteiden tilanne on satavuotiaassa Suomessa, Luomuliiton toiminnanjohtaja Elisa Niemi?

— Luomutuotantoa on jo yli 10 prosenttia Suomen peltopinta-alasta ja monet tuottajat ovat kiinnostuneita siirtymään luomuun. Monet kuluttajat haluavat nimenomaan suomalaisia luomutuotteita.

— Luomu sopii satavuotiaan juhlintaan erinomaisesti, koska se edistää huomattavasti huoltovarmuutta, kun ulkomailta tuotuja keinolannoitteita ja torjunta-aineita ei tarvita.

Kertomatta ja käsittelemättä jää, miten tuolla 10%:lla suomalaista ruokaa tuotetaan sitten alle 3% edestä. Mitä suuremmaksi se osuus kasvaa, sitä suurempi osa Suonen ruoasta joudutaan tuomaan ulkomailta. Ja myös se unohtuu, että juuri luomutuotteissa tuontiruoan osuus on jo nyt selvästi tavanomaista suurempi.  Tuontiluomua sivutaan ...

Kotimaisten tuotteiden lisäksi kaupoissa on tarjontaa luomutuotteista, jotka tulevat ehkä kaukaa ulkomailta. Miten voi luottaa, että tuotteet ovat luomua?

— Luomusertifikaatti kuuluu vain valvotuille tuotteille ja valvontaa vahvistetaan auditoinneilla, joita on Suomenkin luomuvalvojille tehty myös tänä vuonna. Kuten muunkin ruoan kohdalla, kotimainen on hyvä valinta. Ne tuotteet, joita ei ole kotimaisina saatavilla kannattaa ilman muuta ostaa luomuna, jotta välttyy suurilta torjunta-ainejäämiltä.

... mutta visusti varotaan kertomasta, miten se on jo luomumyynnissä se tyypillinen tapaus. Asia peitetään tuohon (aika väkinäiseen) huoleen, että onko se ulkomainen sitten ihan oikeaa luomua. Ja vakuutetaan, että on sekin.