Vielä viittaan jo tuolla
toisaalla viitattuun Pirjo Markkolan Suomen maatalouden historia 3 (2004) -teokseen. Minusta siitä näkyy, että luomun (suhteellinen) nousu Suomessa ei ei johtunut viljelijöiden spontaanista innostuksesta luomuaatteeseen. Eikä luomun kysynnän kasvusta. Vaan valtiovallan tietoisista pyrkimyksistä edistää luomuviljelyä. Jo ennen EU-jäsenyyttä mutta erityisesti sen jälkeen. Tapahtumia, listana:
- Helsingin yliopiston vertaileva (kokeellinen) tutkimushanke, MTT:n tutkimushanke
Mahdollisuudet ulkomaisista energiapanoksista riippumattomaan elintarviketuotantoon (käytännössä tutki luomumenetelmiä), lähtökohtanaan kriisiaikojen ruokahuollon turvaaminen, nämä 1980-luvulla (taustanaan 1970-luvun nk. energiakriisi)
- MMM:n komitea 1983 (tehtävänä selvittää luomutuotannon laajuutta, markkinoita ja valvontaa), vetäjänään prof. Martti Markkula
- jatkonaan 1986 mietintö luomutuotannon tutkimuksesta, opetuksesta ja neuvonnasta
- ja 1991 mietintö luonnonmukaisen elintarviketalouden kehittämisestä
- kuuden luomuneuvojan palkkaaminen v. 1987
- ympäristöministeriön kestävän kehityksen toimikunnan suositus luomukokemusten soveltamisesta kaikessa maanviljelyksessä (1989)
- vuonna 1990 luomun siirtymävaiheen tuet osana "maataloustuotannon tasapainottamissopimuksia eli muodollinen peruste luonnonmukaisen tuotannon tukemiseen oli
ylituotannon vähentämien" (s. 342, lihavointi tuossa HJ)
- vuodesta 1995 siirtyminen EU-tukien järjestelmään *)
- luomuvalvonnan siirtäminen vähitellen viranomaisille, MMM:n luomumerkki 1998
- vuonna 2001 MMM:n strategiassa 15% viljelyalasta luomuksi v. 2010 mennessä
- jota tavoitetta sitten välillä nostettiin 50 prosenttiin, sitten laskettiin 20 prosenttiin (ei tietysti ko. kirjassa, ks. edellä)
- EU:n ensimmäinen luomun kehittämisohjelma v. 2004
Tuloksena oli, että ensimmäisten kymmenen EU-vuoden aikana luomutuotanto kuusinkertaistui (s. 343). Tuotantomääriä ei tuossa tietysti tarkoitettu, koska ne eivät edelleenkään ole suuria, tuon jälkeisestäkään kasvusta huolimatta. Vaan tietysti asiaan omistettua viljelypinta-alaa. No, vaikka käytännössä niin oli, tietysti ne hyvin vähäiset tuotantomäärätkin saattoivat kuusinkertaistua.
Minun teoriani on siis tämä: jos luomu olisi jätetty kehittymään itsekseen, sitä ei edelleenkään edes huomaisi "katukuvassa". Vaan koko luomu olisi jäänyt sellaiseen mitättömyyteen, täysin kuriositeetiksi kuin (linkissä kuvattu) biodynaaminen viljely jäi. Mutta toisin tapahtui, kun Suomi ja EU antoivat sille merkittävän poliittisen tukensa.
Erikseen on vielä selvitettävä (tulevaa
100/20-vuotisjuhlaamme varten!), miten syntyi poliittinen konsensus tuon ratkaisun taakse. Markkolan kirja ei sitä prosessia valaise.
_______
*) joka näennäisesti siirsi luomutuen kustannuksia EU:lle. EU:n rahat "kannatti" ottaa.