Suomesta "luomumaa"?

[Heikki Jokipii]

Siinä on nyt sitten arvioitava vastakkain tuosta saavutettavissa olevat hyödyt ja metsien luomusertifioinnin mahdolliset hyödyt. Ja kyllä ne vastakkain ovat, en ollenkaan usko, että tuo olisi saavutettavissa pelkillä luomuhyväksytyillä lannoitteilla.

Em. tarkastelua tuskin on tehty. Yhä uskotaan, että tästä olisi hyötyä, valtiollekin:

Luomua valtion metsissä: sertifioituja keruualueita Pohjois-Karjalaan ja Pirkanmaalle

Luomukeruualueiden perustaminen on aina tarveharkintaista ja lähtee luomuraaka-aineita tarvitsevien yritysten tarpeesta. Luomuvalvonta sekä siihen liittyvä vuosittainen alueiden luomukelpoisuuden selvitystyö aiheuttaa kuluja, joten sertifioiduilla alueilla tulee olla käyttöä.

Uskotaan tosissaan, että valtio eli omistaja. saa tuosta omansa pois?

Tämä on huvittavaa:

Selvitystyön tuloksen syntyy luomukeruualuekarttoja, joita välitetään luomuvalvonnassa mukana oleville yrityksille. Kartat eivät ole julkisia.

Kun tavalliset ihmiset, marjanpoimijat eivät todennäköisesti lainkaan välitä marjojensa luomuisuudesta, niin tuon mukaan he eivät edes sitä kerätessään tiedä!

[Heikki Jokipii]

Ilmastokunnianhimo on kadoksissa isossa maatalousuudistuksessa – Suomi ajaa löysää ympäristölinjaa

Luomutuottajien huolena on, ettei heille riitä rahaa EU:n uudistuksessa.

[...]

Etenkin luomutuottajat ovat olleet huolissaan siitä, riittääkö raha jatkossa enää maaseutuohjelman kautta erityiseen luomutukeen. Luomun tukeminen on jatkossa enemmän kiinni siitä, miten jäsenmaat siihen suhtautuvat ja rahat siihen riittävät.

Luomuviljelyn jatko epävarma

Suomalaiset luomutuottajat haluaisivat tukea suoraan uuden ekojärjestelmän kautta. Suomi aikoo myös jatkossa rahoittaa luomua maaseutuohjelman kautta.

– Kysymys on siitä, että keskustelusta halutaan sulkea ulos vaihtoehtoja, joissa viljelijälle voitaisiin maksaa hyvistä ympäristöteoista kannustinta. Tuet halutaan pitää vain kustannusperusteisina, jotta ne eivät houkuttelisi viljelijöitä, harmittelee asiamies Reijo Käki Yhdistyneistä luomutuottajista.

Ylitarkastaja Anna Schulman pitää epätodennäköisenä, ettei luomulle löydy rahoitusta. Luomuala on kasvanut ja luomuohjelmaa ollaan päivittämässä.

– Siinä vaiheessa, kun koko kokonaisuus lyödään lukkoon, siinä vaiheessa lyödään lukkoon myös rahat, jotka luomuun olisi käytettävissä, Schulman tarkentaa ja viittaa viime kädessä eduskunnalta tulevaan maaseutuohjelman rahoitukseen.

Me taas pelkäämme, että käy juuri noin. Rahoitus löytyy ja luomuohjelmaa sen enempää ajattelematta yhä jatketaan kuten ennenkin. Sen mielekkyyttä pohtimatta. Ympäristönäkökulmastakaan.

[Jarrumies]

Ilta-Sanomissa otsikko:
Ensimmäinen liikkeenlopetus jättihuomiota saaneessa ostoskeskus Triplassa – Yrittäjä: ”Ei ollut riittävästi asiakkaita”
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006328716.html

Arvaatte varmaan mikä.

Vauhti ei ole kuitenkin jatkunut yhtä kovana, ainakaan kaikille yrittäjille, sillä Triplan kauppahallissa avannut Hallin Luomupuoti on jo lopettanut toimintansa.

– Triplan liike on mennyt kiinni, vastaa yrittäjä Tanja Awari kertoo Taloussanomille.

[Heikki Jokipii]

Vielä viittaan jo tuolla toisaalla viitattuun Pirjo Markkolan Suomen maatalouden historia 3 (2004) -teokseen. Minusta siitä näkyy, että luomun (suhteellinen) nousu Suomessa ei ei johtunut viljelijöiden spontaanista innostuksesta luomuaatteeseen. Eikä luomun kysynnän kasvusta. Vaan valtiovallan tietoisista pyrkimyksistä edistää luomuviljelyä. Jo ennen EU-jäsenyyttä mutta erityisesti sen jälkeen. Tapahtumia, listana:

- Helsingin yliopiston vertaileva (kokeellinen) tutkimushanke, MTT:n tutkimushanke Mahdollisuudet ulkomaisista energiapanoksista riippumattomaan elintarviketuotantoon (käytännössä tutki luomumenetelmiä), lähtökohtanaan kriisiaikojen ruokahuollon turvaaminen, nämä 1980-luvulla (taustanaan 1970-luvun nk. energiakriisi)
- MMM:n komitea 1983 (tehtävänä selvittää luomutuotannon laajuutta, markkinoita ja valvontaa), vetäjänään prof. Martti Markkula
- jatkonaan 1986 mietintö luomutuotannon tutkimuksesta, opetuksesta ja neuvonnasta
- ja 1991 mietintö luonnonmukaisen elintarviketalouden kehittämisestä
- kuuden luomuneuvojan palkkaaminen v. 1987
- ympäristöministeriön kestävän kehityksen toimikunnan suositus luomukokemusten soveltamisesta kaikessa maanviljelyksessä (1989)
- vuonna 1990 luomun siirtymävaiheen tuet osana "maataloustuotannon tasapainottamissopimuksia eli muodollinen peruste luonnonmukaisen tuotannon tukemiseen oli ylituotannon vähentämien" (s. 342, lihavointi tuossa HJ)
- vuodesta 1995 siirtyminen EU-tukien järjestelmään *)
- luomuvalvonnan siirtäminen vähitellen viranomaisille, MMM:n luomumerkki 1998
- vuonna 2001 MMM:n strategiassa 15% viljelyalasta luomuksi v. 2010 mennessä
- jota tavoitetta sitten välillä nostettiin 50 prosenttiin, sitten laskettiin 20 prosenttiin (ei tietysti ko. kirjassa, ks. edellä)
- EU:n ensimmäinen luomun kehittämisohjelma v. 2004

Tuloksena oli, että ensimmäisten kymmenen EU-vuoden aikana luomutuotanto kuusinkertaistui (s. 343). Tuotantomääriä ei tuossa tietysti tarkoitettu, koska ne eivät edelleenkään ole suuria, tuon jälkeisestäkään kasvusta huolimatta. Vaan tietysti asiaan omistettua viljelypinta-alaa. No, vaikka käytännössä niin oli, tietysti ne hyvin vähäiset tuotantomäärätkin saattoivat kuusinkertaistua.

Minun teoriani on siis tämä: jos luomu olisi jätetty kehittymään itsekseen, sitä ei edelleenkään edes huomaisi "katukuvassa". Vaan koko luomu olisi jäänyt sellaiseen mitättömyyteen, täysin kuriositeetiksi kuin (linkissä kuvattu) biodynaaminen viljely jäi. Mutta toisin tapahtui, kun Suomi ja EU antoivat sille merkittävän poliittisen tukensa.

Erikseen on vielä selvitettävä (tulevaa 100/20-vuotisjuhlaamme varten!), miten syntyi poliittinen konsensus tuon ratkaisun taakse. Markkolan kirja ei sitä prosessia valaise.

_______

*) joka näennäisesti siirsi luomutuen kustannuksia EU:lle. EU:n rahat "kannatti" ottaa.

[Heikki Jokipii]

Itse asiassa kyllä Jukka Rajalankin listassa...

Luomun kehityksen merkkipylväitä Suomessa

... mainitaan myös nuo kaikki Markkolan esille tuomat tapahtumat.

Mutta kun ne esitetään tasa-arvoisina erilaisten luomuväen tempausten ja puuhastelujen kanssa ja seassa, väitän, että syntyy väärä käsitys. Luomuväen oman toiminnan vaikutus olisi jäänyt aika pieneksi ilman valtiovallan toimenpiteitä. Jo heti alusta, tai varsinaisesta alusta 1980-luvulta saakka.

Rajala on tehnyt listansa v. 2010, joten hän on saattanut osin käyttää Markkolan kirjaa lähteenäänkin.

Tästä Kauko Koikkalaisen esityksestä (pdf) näemme (dia 4) luomupinta-alan kehityksen 1995-2011.  Markkolan kaaviosta (s. 344) näemme, miten luomupinta-ala hyppäsi vuodesta 1990 ehkä n. 5000 hehtaarista (so. alle 0,3%) tuohon 1995 tilanteeseen. Ja siitä ampaisi siis vielä ylöspäin.

Kyllä tuo rakettimainen nousu silloin oli valtion toimenpiteiden seurausta. Jo silloin oli olemassa päätös tai ainakin  vissi poliittinen välipuhe siitä, että Suomesta tehdään jonkinasteinen luomumaa. Mitään tuollaista ei kyllä olisi tapahtunut opintopiirien ym. toimesta.

Eli se selvittämätön ongelma todellakin on: miten se poliittinen konsensus syntyi? Siinä saattoi olla sopeutumista EU:n tahtoon ja systeemiin ("mallioppilas"-syndrooma). Mutta mitä kaikkia tekijöitä siinä oli? Vai mentiinkö siinä jonkinlaisena "ajopuuna" kun kukaan ei ottanut asiakseen vastustaa? Mutta miksi ei ottanut?

[Heikki Jokipii]

Pitkähkö jeremiadi siitä, miten tämä luomukeruualuesysteemi ei enää ole yhtä helppo kuin ennen:

Kun keruuluomualue Lapin metsistä vietiin

Tämä lähtökohta on täällä meillä ymmärretty heti ko. projektin alusta saakka:

Miksi tämä on tärkeää?

Niin, miksi meidän metsistä kerättävien elintarvikkeiden pitäisi olla virallista luomua? Kaikkihan tietää, että esimerkiksi Lapin metsistä kerätyt marjat ovat puhtaita. Joo, joo, tietää kyllä lähes kaikki Suomessa, mutta rajojen takana luomumerkki on lähes välttämätön, jos haluaa tehdä merkittävää kaupankäyntiä.

Luomutuotteiden kulutus on kasvanut jo pidemmän aikaa ja puhtaan ruuan merkitys on noussut ympäri maailmaa. Tuotehuijaukset ja haitallisten aineiden määrät elintarvikkeissa ovat myös lisääntyneet. Sertifioitu luomu on tae valvotusta järjestelmästä, joka valvoo niin keruualueita kuin myös tuotantoa ja tuotantotapoja.

Lyhyesti sanottuna, luomukeruualueiden väheneminen on siis myös este viennille.

Sanoimme sen vain hiukan toisin: jos ulkomaalaisia näillä sertifioinneilla ja/tai merkeillä huijaa, se on oletettavasti oikein ja isänmaallista. Tuon sivuston kirjoittajatkin sen siis hyvin ymmärtävät. Mutta kuitenkin yritetään samassa kirjoituksessa suositella tällaista:

Mitä voimme tehdä?

[...]

    * Suosi kotimaisia luomutuotteita. Kuluttajat päättävät omilla valinnoillaan mitä tuotantotapaa ja ideologiaa kannattavat. Jos kotimaiset luomutuotteet eivät myy, ei niitä pian enää myös tuoteta. Tämä muuten pätee ihan kaikella saralla (kotimainen vs. tuonti, luomu vs. tavanomainen, pientuottajat vs. bulkkituotteet jne.) joten kannattee hetki miettiä mitä kulutustottumuksia haluat tukea. Kotimainen luomu on laatua!

Vaikka hetken funtsaamisella on selvää, että tuo on täysin asiaankuulumatonta. Se, miten suomalaiset luomutuotteita ostavat, ei millään tavalla vaikuta siihen, miten nämä luomukeruutuotteet muualla menevät kaupaksi. - Tyytysivät nyt edes tässä noiden "ulkomaanpellejen" hämäämiseen!

Niin, toisaata emme ole kuulleet myöskään siitä, että muutenkin aika kehnosti edistyvässä luomuviennissä olisivat nämä luomuksi hyväksytyt keruutuotteet olleet erityisen menestyviä eli mitenkään tärkeitä.

[Heikki Jokipii]

Tässä taas sitä mennään:

Luomusitoumuksia voi hakea tänä vuonna

Nyt täytyisi vielä löytää tietoa siitä, paljonko rahaa tuohon on varattu. Eli miten tarmokkaasti luomualan lisäämiseen pyritään. Vai onko se asia vielä vähän auki:

Uusista sitoumuksista ja lisäaloista säädetään vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Lausunnolla olevan asetusluonnoksen mukaan uudet luomusitoumukset ja lisäalat ovat haettavissa.

Katsotaanpa, ehdimmekö me vielä pyytämättä antamaan oman lausuntomme.

Asia tietysti riippuu viljelijöistäkin, eli siitä, miten innokkaasti tarjottuun syöttiin isketään.

Kyllä, se löytyi, ja aikaa on 5.2.20 asti eli viikko:

https://mmm.fi/documents/1410837/1917343/140120_lausuntopyynt%C3%B6_FI.pdf/678d1398-d722-4be6-eab5-018515ac55da/140120_lausuntopyynt%C3%B6_FI.pdf

Nopeasti vilkaistuna uusiin luomusitoumuksiin olisi varattu 4,25 mijoonaa euroa. Ei siis mitään kovin dramaattista, mutta lisäystä kumminkin.

***

Nyt on hyvin mielenkiintoista miten muuttuneet myyntikasvivaatimukset tuohon kaikkeen vaikuttavat.  Voisi kuvitella, että ne hiukan vaikeuttaisivat pyrkimystä vain nostaa luomualan osuutta mistään piittaamatta. Vaan tuota kautta vähän palattaisiin Kataisen hallituksen alkuperäiseen formulointiin, että luomuviljelyä (ja luomualaa) lisätään "kysyntää vastaavaksi".

[Heikki Jokipii]

Luomumaa-tavoitteen lisäksi on tällaisia maakunnallisia tavoitteita:

Kainuun Sanomat: Tie luomun supermaakunnaksi katkesi Vaalan lähtöön

Jossa siis Kainuun osalta tuli tuo "takaisku".

Itse Vaalassa jatketaan ponnekkaasti:

Suomen suurin luomupitäjä

Ainakaan v. 2016 eivät kuntalaiset tuota kunnan pyrkimystä olleet sisäistäneet, itse ostoksilla käydessään. Sillä K-ryhmän silloisessa kartassa Vaala kuului heikoimpaan luomun ostohaluluokkaan 0,13%-0,5% keskimääräisistä ostoksista.

[Heikki Jokipii]

Kun Hesari tänään julkaisi tällaisen, joutui se tietysti mainitsemaan myös hyvin keskeisenä olleen 50 prosentin luomutavoitteen:

Puolivälitarkastelu

Kohuttu maabrändiraportti julkaistiin kymmenen vuotta sitten. Suomelle annettiin noin 60 tehtävää vuoteen 2030 mennessä. Onko Suomi siis nyt jo ongelmanratkaisun suurvalta?

Maksumuurin takana, mutta tässä tiivistelmä. Vieläkään ei mitenkään arvioitu tavoitteen mielekkyyttä. Kun sitten kerrottiin, mitä on 10 vuodessa tapahtunut, kerrottiin itse asiassa, ettei siitä mitään ole tullut.*)

Sitä poikkeusta lukuunottamatta, että Luomuinstituutti perustettiin 2013. Tosin senkin me olemme hiukan tulkinneet sitenkin, että se on tällä välillä jo ehditty jo lakkauttaakin.

Sen sijaan tavoitteesta, että Suomen järvien vesi olisi juomakelpoista, sanottiin suoraan: absurdi tavoite. Joka kyllä kerrottiin Hesarin mielipidepalstalla ja meillä jo aika välittömästi.

***

Tavallaan on tervetulluttakin, että tuohon yltiöpäiseen hankkeeseen näin palattiin. Edes näin, vaikka kriittisempää otetta olisi toivonutkin.

_______

*) sitä, miten nyt jotenkin yhä voimassaoleva 20% tavoite on oikeastaan vain tuosta raportista lähtöisin, ilman mitään muita perusteita, ei Hesari tietysti käsitellyt. Sekään ei näillä näkymin luultavasti tule toteutumaan vuoteen 2030 mennessä. Lisätään vielä: ja niin ei pidäkään tapahtua.

Kun tuo raportti taas tuotiin mieleen, niin kävinpä tarkistamassa ja näin siellä lukee:

Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet tuotannosta olisi luomua.

Ja sitä jo edellä tässä triidissä väännettiin, että kumpaa tarkoitettiin: pinta-alaa vai tuotettua ruokaa (eli tuotantoa)? Puolet ruoasta luomuna tarkoittaisi tietysti valtavasti enemmän viljelyalaa. Valtaosaa siitä.

Edelleenkin väitän, että Ollila tiistaina 23.11.2010 telkkarissa puhui siitä, että puolet ruoasta olisi luomua. Siitä tavoitteesta ollaan luomumyynnin 2,6 prosentin (ja syödyn ruoan vielä pienemmällä) osuudella todella surkeasti jäljessä.

[Heikki Jokipii]

Tuota ei enää kannata käsitellä uudelleen, mutta vedän äskeisestä sanan "yltiöpäinen" kuitenkin pois.

Koska brandiryhmän yritys erityisesti tuon luomutavotteen osalta oli oikeastaan hyvin traditionaalinen, runebergilainen, topeliaaninen: me olemme niin luontoa lähellä, että kyllä se meistä huolen pitää tms. Idioottimainen mielikuva, kyllä, mutta ei mitään kovin uutta ja rohkeata, lähtökohdiltaan.

[Matti Pekkarinen]

Kun luomu "keksittiin" 1980- luvulla, se haisi heti petokselle, ja ryhdyin asioita oikomaan innolla.  Pyysin myös silloista maanviljelyskemian professori Reijo Heinosta ( https://fi.wikipedia.org/wiki/Reijo_Heinonen_(kemisti) )osallistumaan luomun kaatoon. Hän vastasi minulle, että tuommoiset villitykset eivät kauaa kestä, ja ettei hän viitsi uhrata aikaansa moiseen. Aika näyttää totuuden. Ja niinhän tässä on käynyt, että luomu jäi aika harmittomaksi, vain erikoisen hyväuskoisten suosimaksi hullutukseksi.
Kulta-aika on ohi siinäkin mielessä, että netin foorumeilla väittelyyn ei enää vastusta saa. Luomuväki keskustelee vain keskenään. Tämä tilanne on minua turhauttanut, ja asioista kirjoittelu näkyy jäävän. Ja palstojen lukeminenkin jää vähälle. Mitään oikeasti uuttahan ei enää näy tapahtuvankaan.
Noin 35 vuotta kuitenkin jaksoin: noin v 1980 - 2015. Haasteena luomuväelle: yrittäkäähän vielä aktivoida minut!
Yhdistyksemme muille jäsenille kiitokset: hyvin olette huolehtineet, ettei muunneltu totuus pääse voittamaan.
Hyvää kevään jatkoa toivottaen, Matti ... http:\\mattipekkarinen.net

[Heikki Jokipii]

Varmaan tämä toimeliaisuus tuntuu jotenkin mielekkäältä  mukana olevista tahoista:

Lappeenranta on mukana perustamassa metsiinsä maakunnan ensimmäisiä luomukeruualueita – Silloin metsän marjat, kerkät ja mahla olisivat valvotusti luomua

Vaikka tämäkin kyllä nähdään:

Keruuketjun tuotteita markkinoidaan ensisijaisesti ulkomaille.

Sitten kuitenkin jatketaan tarinaa ikäänkuin asialla olisi merkitystä suomalaisillekin. Ihan ajankohtaiseen tilanteeseen, joka tietysti menee joskus ohi. Yritetään tätä:

Vuorela huomauttaa, että keruutuotteiden luomusertifiointi on tuttua 20 vuoden ajalta Lapin, Koillismaan ja Kainuun metsissä. Nyt ideaa viedään eteenpäin Etelä-Karjalassa ja muissa maakunnissa.

Nyt ei koronan takia saada kerääjiä pohjoisenkaan metsiin.

Mutta sen lisäksi: ei tuo mikään huikea menestystarina ole ollut 20 vuoden aikana sielläkään. Kaikesta arktisesta romantiikasta huolimatta Suomen luomukeräilyn tuotto ja myynti on jäänyt aika vaatimattomaksi.

[Heikki Jokipii]

Tästä saamme oikeastaan vain otsikon:

Suomen metsistä voisi kerätä paljon enemmän luomua – viime vuonna luomukeruualueiden määrä kuitenkin romahti

Mutta sekin jo riittää sen toteamiseksi, ettei tämä hanke kovin hyvin etene Kainuussakaan.

[Heikki Jokipii]

Näin tämä projekti etenee — tai siis taantuu:

Suomi pitää kärkisijaa maailmanlaajuisesti luomukeruualueiden pinta-alassa - ala pieneni viime vuonna jopa puolella

Arktiset Aromit ry: Suomen metsistä kerätyt tuotteet ovat puhtaita, vaikka tuotantoketju ei näkyisikään.

Suomi pitää edelleen kärkisijaa maailmanlaajuisesti luomukeruualueiden pinta-alassa, vaikka ala pieneni yli puolella vuonna 2019. Yhteensä luomukeruualueita on nyt maassamme lähes 4,6 miljoonaa hehtaaria, joista valtaosa Lapissa.

Se oli 11,6 miljoonaa hehtaaria vuonna 2018.

[Heikki Jokipii]

Ei se luomun osuuden lisääminen kovin vauhdikkaasti etene:

Vuoden tauon jälkeen paine purkautuu: Luomusitoumuksen tekemässä tänä vuonna 283 uutta tilaa – luomutilojen määrä kasvaa kolme prosenttia

Hienoista liioittelua tässäkin:

Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa moni on kotieläintila luopumassa luomutuotannosta, koska myyntikasvivaatimuksen viisivuotinen siirtymäaika päättyi.

Luomutuotannon aloittaa tänä vuonna 283 uutta tilaa. Tähän asti luomussa on ollut noin 5 100 tilaa.

Luomutilojen kokonaismäärä ei kuitenkaan nouse nyt mukaan tulevien tilojen määrällä, sillä osa tiloista ei hae enää jatkoa luomusitoumukseensa tämän vuoden päätukihaussa. Luomuvalvonnasta poistuu tänä vuonna noin 150 tilaa.

MT PLUS
Haluatko lukea koko jutun?

Sillä Ruokaviraston tilaston mukaan v. 2019 lopussa luomutiloja oli 4 995. Edellisenä vuonna tiloja oli ollut yli 5000, mutta silloinkaan lukumäärä ei olisi pyöristynyt lukuun 5100. Tarkat luvut vuodesta 2020 saamme sieltä heinäkuussa tai viimeistään vuoden loppuun mennessä.

Suuren suurta painetta ei asiassa siis näyttänyt viljelijöiden puolelta tulleen. Miten sitten valtiovallan puolelta? Sieltäkin näyttää suurin innostus hiipuneen. Pienistä vihjeistä pääteltynä.