Onko luomu eettistä kulutusta?

[Heikki Jokipii]

Tämä on lopulta hyvä kommentti tuohon edellä mainittuun tutkimukseen:

Luomu aiheuttaa itsekkyyttä ja huono johtopäätös päänsärkyä

Ei ole syytä vastustaa huonoakaan asiaa huonoin perustein ja / tai huonoin tieteellisin metodein.

[Heikki Jokipii]

Hesarin Kuluttaja-sivuilla oli tänään juttu "Pröystäilyn uusi aika", jossa ingressi kertoi: "Ennen luksusta olivat näyttävät autot ja kullatut vesihanat. Nyt on ylellistä syödä luomuruisleipää."

Itse juttu ei ehkä ollut niin terävä, kuin olisi toivonut, mutta kosketeltiinpa ihan olennaista aspektia luomussa. Tälläkin tavalla sitä myydään ja ostetaan. Ja jotenkin "eettinen" ja "luksus" lomittuvat. Toivottavasti ko. juttu tulee myöhemmin nettiin. Siinä viitattiin myös Jyväskylän yliopiston tutkimukseen, siitä varmasti tulee myös toistakin kautta lisätietoa.

[Heikki Jokipii]

Tässäkin, ihan toisen alueen uutisessa ....

Läpinäkyvyys on älypuhelinten seuraava trendi

... halutaan ylläpitää myyttiä, että luomu olisi jotenkin eettistä:

Yhdysvalloissa läpinäkyvyys on ehtinyt tulla trendiksi jo elintarviketeollisuudessa. Itse asiassa Kaliforniassa syntyi luomu- ja lähiruokabuumi neljäkymmentä vuotta sitten. Nykyään luomuruoan markkinat ovat yli 30 miljardia dollaria vuodessa.

Itse asiassa, mitä enemmän luomua tehdään läpinäkyväksi, eli mitä syvällisemmin ja tarkemmin sitä tutkitaan, kuten täällä tehdään, sitä hämärämmältä bisnekseltä se alkaa näyttää.

[Heikki Jokipii]

Olen maistellut tätä ajatusta:

"syvemmässä katsannossa" jopa se, joka ihan omilla rahoillaan ostaa luomuruokaa, tekee jo väärin.

Luontoa ja lähimmäisiään kohtaan.

Koska hänkin - rahoillaan, vaikka vain vähänkin - ohjaa markkinoita väärään suuntaan. Eettisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti.

Sen lisäksi on ilmiö, johon vähän viittasimme uutisessamme, että luomuilluusiota - jos se on omaksuttu - saatetaan yrittää viedä maihin, joissa siitä seuraa äkkiä ihan konkreettisia kärsimyksiä, ruokapulan muodossa.

***

Tästä kaikesta en ole nyt varma - korostinkin tuossa "maistelevani" ajatusta. Toinen puoli minusta kyllä sanoo, että ihmisen pitää aina voida valita - jopa sitä pirun luomua! 

Ehkä nyt tavallaan "ammun yli" - samaan tapaan, mutta toiseen suuntaan kuin luomuväki. Mutta ... no, maistellaan.

[Heikki Jokipii]

Kun tämä sana "eettinen" yhä kummittelee luomukulutuksen yhteydessä, niin tässä uusi formulaatio, näiden Suomen faktojen pohjalta:

me olemme, meidän perheessä, niin eettisiä, että meidän ruokaamme varten me vaadimme nelinkertaisen pinta-alan!

[Heikki Jokipii]

Tässäkin tutkimuksessa tulee esiin miten luomussa eettisyys ja luksus kummallisesti lomittuvat, motiiveina ja/tai myyntiargumentteina:

Tutkimus: Köyhän eettisiä ostoksia pidetään moraalittomina

Kun varakas ihminen valitsi luomutuotteita tai ympäristöä säästävän vuokra-auton, koehenkilöt arvioivat hänen moraalinsa korkeaksi. Jos ostaja tai vuokraaja sen sijaan nautti sosiaalitukia, vastaavat hankinnat muuttuivat arvioijien silmissä moraalittomiksi.

Kuten vaikkapa edellisistä puheenvuoroista ilmenee, täällä ei moista kaksoisstandardia luomutuotteisiin nähden ole. Meitä ei siis niinkään ihmetytä,  miksi köyhän luomuostoksia pidetään moraalittomina, vaan se, miksi kenenkään luomun ostamista ylipäänsä pidetään eettisenä käyttäytymisenä.

[Heikki Jokipii]

Näillä messuilla käytettiin tätä "eettisyyttä" taas sumeilematta myyntisloganina, jos tuohon uutiseen on uskominen.

Laitilan kanatarha tarjosi munakasta ja esitteli uusimpia kananmuna-tuotteitaan. Tällä hetkellä valikoimasta löytyi viittä eri lajia kananmunaa. Myyntipäällikkö Lisa Savola kertoi eri lajien eroista. Esimerkiksi häkkikananmunia ei myydä enää ollenkaan. Kaikkein eettisin ja luonnollisin valinta on luomu-kananmuna. Hyviä ja eettisiä vaihtoehtoja ovat myös Gmo-vapaat ja ulko-kananmunat. Gmo-merkintä tarkoittaa sitä, että kana on koko elinaikansa syönyt vain Gmo-vapaata rehua. Ulkokanat saavat viettää päivittäin aikaa myös ulkona. Kananmuna on hyvin ravinteikas ja monien vitamiinien sekä proteiinin lähde.

"Etiikka" siis lähtee tuossa keskeisesti siitä, mitä kana on syönyt.

Edelliseen puheenvuorooni viitaten, niin tässä mallissa, ollakseen eettinen, ei ole hyvä olla köyhä.

[Heikki Jokipii]

Tämä Henri Alénin pyöritys on varsin ovelaa. Ei se ole, mutta on se sittenkin:

Huippukokki Henri Alén: ”Eettisyys on seuraava suuri ruokatrendi”

Maailma ei pelastu syyllistämällä niitä, jotka eivät osta luomua tai lähiruokaa. Finnjävel-ravintolan juuri avanneen Henri Alénin mielestä tärkeintä on oppia itse kokkaamaan tuoreista raaka-aineista.

Mutta sitten:

Alénin mielestä luomu- tai lähiruokainnostuksen ei kuitenkaan tule johtaa siihen, että aivan kaiken pitäisi olla luomua tai läheltä.

Ja sitten ("Parempaa ruokaa – Henri Alénin teesit"):

3. Sitten hienosäätöä
”Kun edellä mainitut asiat ovat kunnossa, sitten vasta aletaan tarkentaa luomuun tai muuhun. Hyvän ruoan pitäisi olla kaikkien ulottuvilla, se ei saisi maksaa liikaa.”

Ja tietysti lopuksi, sitten:

Henri Alén avasi juuri fine dining -ravintolan, Finnjävelin, Helsingin Etelärantaan. Siellä menu maksaa lähes sata euroa. Miten Henri itse pyrkii vaikuttamaan siihen, että hyvää ruokaa olisi kaikkien saatavilla?

– Meillä on maanantaisin menu, joka maksaa vähemmän. Silloin kokeilemme kaikkea uutta, ja seitsemän aterian menun saa alle seitsemälläkympillä.

Eli semmoista on se eettisyys. Enkä siis syyllistä itseäni siitä, jos jätän tuon ravintolan kokonaan väliin. Alén voinee tehdä "eettisyydelleen" siten kuin eräässä mielenosoituslakanassa viime vuonna kehotettiin tekemään "innovaatioille", trendejä kun ovat kumpainenkin.

[Heikki Jokipii]

Tässä kuntokoulun filosofian esittelyssä on sitten sotkettu oikein kunnolla samaan pakettiin eettisyyttä, luomuruokaa, yleistä maailmanparantamista ja oman kehon rakentamista:

SAAVUTA UNELMAKROPPASI EETTISELLÄ JA LUONNONMUKAISELLA RAVINNOLLA

Meidän asiamme ei nyt ole tuota koko dokriinia arvioida, mutta otetaan sieltä esiin se tyypillinen sokea piste tässä asiassa:

MITÄ ON EETTISYYS JA LUONNONMUKAISUUS RAVINNOSSA?

Kun puhutaan ruuan eettisyydestä, huomioon kannattaa ottaa vahvasti kolme seikkaa: ruuan tuottamisen kuormittavuus luontoa kohtaan, ruuan tuottamisen parissa työtätekevien oikeudet ja eläinten oikeudet. Luonnon kuormittaminen on näistä kenties puhutuin, mutta kuluttajalle edelleen erittäin huonosti läpinäkyvä tekijä. Pyrkiessäsi kuormittamaan luontoa vähemmän, suosi tuotteita, joiden tuottaminen ja kuljettaminen tuottaa mahdollisimman vähän kasvihuonepäästöjä, kuluttaa vain vähän energiaa ja vettä, ei hyödynnä keinotekoisia lannoitteita eikä tuhoa lainkaan alkuperäistä luontoa, eli kasvillisuutta ja eläinkantoja.

(Lihav. HJ)

Ei ole silmiä sille - eli käsitystä siitä - miten juuri paljon viljelyalaa vaativa luomuviljely on nimenomaisesti tuollaista lihavoimassani kohdassa varoiteltua tuotantoa. (Ja oikeastaan on myös kasvihuonepäästöjen ja energian ja vedenkulutuksen osalta, mutta niistä on omat keskustelunsa täällä)

[Heikki Jokipii]

Kun ajattelee tätä UNICEFin ym. kampanjaa ...

Hankintalakiesityksessä pahoja aukkoja - halvin hinta voi edelleen ajaa vastuullisuuden edelle

... jossa on kyse lapsityövoiman käytöstä ja ihmisoikeuksista, on suorastaan moraalitonta käyttää samaa sanaa tässä luomun myyntikampanjassa:

Vastuullisuusviesti liikkeelle Varkaudesta

Molempia tosin yhdistää tietty protektionismi, yritys edistää suomalaisen tuotannon kilpailuasemaa, luomukampanjassa se on "lähiruoka". Joka asia katsotaan ilmeisesti itsestään selvästi eettisesti hyväksi, vastuulliseksi asiaksi?

[Heikki Jokipii]

Silloin tällöin otsikon ideaa tyrkytetään työpaikkailmoitusissakin:

Päämääränämme on tuottaa korkealaatuista ruokailupalvelua luonnonvaroja säästäen, luomu- ja lähituotteita suosien. Toimintatapamme on vastuullinen, eettinen ja kestävää kehitystä tukeva.

[Heikki Jokipii]

Hesari toistaa myös tässä tämän "itsestäänselvyyden" (lihav. HJ):

Näitä Suomi syö ja juo vuonna 2017, arvioivat asiantuntijat: Caipiroskaa, ostereita ja kotimaista kasvisruokaa

Toinen iso ruokatrendi on tiedostava ja vastuullinen kuluttaminen. Asiantuntija-arvioiden mukaan ruuan eettisyys, vastuullisuus ja alkuperän jäljitettävyys ovat kuluttajille entistä tärkeämpiä arvoja.

Eettisyys voi tarkoittaa vaikkapa kasvisten suosimista lihan kustannuksella ja luonnonsuojelujärjestö WWF:n punaisella listalla olevien kalojen välttämistä. Jos lihaa ostetaan, se pyritään hankkimaan esimerkiksi luomuna tai lähitilalta.

***

Paitsi, että tuon piti olla trendinä jo tänä vuonna. Ja viime vuonna. Tulos: lihan kulutus on kasvanut. Paitsi - käytännössä - luomulihan, sen osuus on edelleen siinä noin prosentissa. Eikä lähitiloilta hankittu lihakaan luultavasti mitenkään räjähdysmäisesti lisääntynyt - puhumatta nyt siitä, mitä erityisen "eettistä" tai "vastuullista" siinäkään olisi? Jäljitettävää se toki on.

[Heikki Jokipii]

Tämä Hesarin artikkeli tänään (maksumuurin takana, mutta luin paperilehdestä) on aika tasapainoinen, ottaa huomioon asian monet näkökohdat, monet eettisyyteen ja ympäristöystävällisyyteen vaikuttavat (ristiriitaisetkin) tekijät:

Onko kasvisruoka aina lihaa ympäristöystävällisempi valinta? Näillä asiantuntijoiden vinkeillä syöt ekologisemmin

Eikä ko. artikkeli mainosta oikeastaan luomuakaan ratkaisuna. Paitsi sitten tässä paperilehden kuvatekstissä:

Avokadon lisääntynyt suosio on johtanut siihen, että avokadopuiden tieltä on kaadettu Meksikossa ja Perussa metsää. Runsas viljely aiheuttaa myös vesipulaa. Esimerkiksi espanjalainen luomuavokado on ympäristöystävällisempi valinta kuin perulainen ei-luomu.

Mistä tuo luomu-sana ja -ajatus tuohon tupsahti? Ei saa selitystään paperilehden tekstissäkään.

Varsinkin kun artikkelissa yleensä ja jo tuossakin viitataan villjelyn tilantarpeeseen yhtenä ympäristöllisenä haittana (myös kasvis- ja liharuoan vertailussa)?

[Heikki Jokipii]

Tämän kirjoittajan sanoma on se, että eettistä olisikin päinvastoin uuden maatalousteknologian omaksuminen eli käyttöönotto:

New Technology Adoption Is The Ethical Thing To Do

Kuten täältä näkyy, olemme jo valmiiksi samaa mieltä, mutta tässä lainaus:

Embracing technology in order to improve efficiency, protect and preserve natural resources, feed a rapidly growing global population and many more positive impacts is ethically and morally appropriate.

[Heikki Jokipii]

Tässä Keskisuomalaisessa ilmestyneessä artikkelissa sosiologian professorilla Terhi-Anna Wilskalla on aiheenaan:

Vastuullisen kuluttamisen vaikeus

Mutta vaikeuksitta hän laskee luomukuluttamisen tuollaisen kulutuksen piiriin.

Ilmastonmuutokseen liittyvä huoli alkoi kasvaa 1990–2000-luvuilla. Kuitenkin vasta aivan viime vuosina vastuullisesta kuluttamisesta on tullut valtavirtaa yksityisten kuluttajien keskuudessa. Esimerkiksi kasvissyönti on lisääntynyt vauhdilla, ja luomu- ja lähituotanto on yhä trendikkäämpää.

*)

Siinä tuli vaikeuksitta niellyksi sekin väite, että luomu olisi tavanomaista viljelyä ilmastoystävällisempää. Kun sitäkään ei olisi pitänyt niellä.

__________

*) tuossa on varmaankin myös sitä "brändeihin lukkiutumista", josta Atte Harjanne puhui? Kyseisellä professorilla ei ehkä tullut mieleenkään, että luomu ei tuollaista kulutusta olisi?

Ns. lähiruoan eettisyydestä ja vastuullisuudesta ym. meillä on jo oma keskustelunsa. Jossa mm. minusta osoitettiin, tieteellisin linkein, että silläkään aatteella ei ole minkään näköistä parantavaa vaikutusta hiilidioksidipäästöihin. Eikä mitään muutakaan erityistä "vastuullisuutta", se on käytännössä ns. nollasummapeli.

Mainitulla kasvissyönnillä voisi olla, mutta miten yhä voidaan puhua sen "vauhdilla lisääntymisesta" jos v. 2016 saavutettiin kaikkien aikojen ennätys (vaikka vain hiukan yli entisen) Suomessa lihan kulutuksessa? Sosiologian koulutuksen saaneena minun on pakko paheksua tätä sosiologia tuosta - käytännössä vain mediaan perustuvasta - väitteestä.