Ruuan haaskaaminen vain legenda?

[Heikki Jokipii]

Tässä vaihteeksi saksankielinen puheenvuoro asiaan. Michael Miersh toteaa samoin kuin minäkin tässä ...

Esst mehr Pferd

("Syökää enemmän hevosta!")

... miten hyvää lihaa hevonen on - vertauksena, että valittaisiko IKEAn asiakas, jos paljastuisikin, että hänen kuusesta valmistetuksi ilmoitettu huonekalunsa onkin tamnea! - ja kertoo myös, että terveysriski tästä tietystä hevoslääkkeestä syntyisi vasta, jos söisi "vuoden ja päivän" pelkästään hevosta.

Ja toteaa myös, miten outoa on, jos toitotetaan kaikkialla ruoan túhlauksesta, ja samaan aikaan Saksassa haudataan maahan arviolta 40 000 hevosta vuodessa. Jos hevosesta saa lihaa noin 200 kiloa, se on 8 miljoonaa kiloa.

[Matti Pekkarinen]

Hevosta, kuten muitakin lemmikkieläimiä (niitähän hevosetkin usein ovat) ei meillä ole totuttu surutta syömään, mutta haaskausta hevosten hukkaaminen ainakin on.
Koirat ja kissat ovat sen verran pieniä, että niiden lihassa emme kovin paljon menetä, mutta niitten eläessä (ja syödessä lihaa) menetetään valtavat määrät ruokaa, joka kävisi ihmisillekin.
Iso koira kun syö lihaa enemmän kuin keskivertoihminen. Ja siten kuluttaa pellon satoa arviolta 2-4 vegaani-ihmisen verran. Voisiko jopa päätellä, että aiheuttaa 2-4 ihmisen nälkäkuoleman... Koiran pitämistä "hyödyttömänä", pelkkänä lemmikkinä, pitäisi miettiä moneen kertaan.

Tämä aihe on niin arka, että tästä ei yleensä saa (ainakaan kissa- ja koira-)ihmisiä keskustelemaan. Noora Shinglerkin (!!!) malttoi olla hiljaa, kun asia nousi esiin hänen blogissaan: http://uusimusta.squarespace.com/kesk-ruoka/post/1055825

Matti

[Heikki Jokipii]

Tämä kampanja nyt kiusaa/viihdyttää meitä mm. Helsingin metron kuvataululla:

Fiksu vähentää jätettä

Yhdessä usein toistuvassa kuvassa todetaan, että suomalainen heittää pois n. 26 kiloa ruokaa, ja sitten todetaan tuo lause:

Osta vain se määrä ruokaa mitä olet suunnitellut tarvitsevasi.

Mutta miten sen osaa niin tarkkaan suunnitella? Jos 26 kiloa jakaa 365 päivällä, se on 70 grammaa, eli noin yksi peruna.

Jos käykin niin, että ei ole ostanut tarpeeksi perunoita, ja jää vielä nälkä, niin eikö sen yhden perunan hakemiseen kaupasta mene jo kaikkea sen verran, että tuon ohjeen hyöty jää aika minimaaliseksi, josko sitä jää ollenkaan, sen enempää luonnon kuin ihmisen kannalta.

Täällä on uusi fiksu artikkeli asiasta, MTT:n sivulla, Antti Iholta:

Ruokahävikin yksipuolinen tarkastelu on vahingollista

 

***

Tarkkaa suunnittelua ja ajoitusta asioille vaatii ohjeen kirjoittaja tässäkin ...

Älä mene nälkäisenä kauppaan

... mutta heti kotona sitten pitää olla niin nälkäinen, että syö kaiken! 

PS. Sellainen poikkeus omalla kohdallani muuten on, että tämän osaan ilmeisesti hyvin ja helpostikin ennakoida: en ole ilmeisesti koskaan tilannut ravintolassa olutta enempää kuin olen suunnitellut juovani. Yhtään olutta kun en nimittäin ole koskaan joutunut jättämään lasiin.

[Heikki Jokipii]

Hesarissa oli tänään uutinen (tässä otsikko ja ingressi):

Ruokaa roskiin satojen miljoonien edestä

Kotien ruokahävikin vaikutus ilmastopäästöihin vastaa noin 100 000 henkilöauton vuosipäästöjä

Siinä todettiin mm.

Ko­ti­ta­louk­sien ruo­ka­hä­vi­kin vai­ku­tus il­mas­to­pääs­töi­hin vas­taa MTT:n mu­kaan noin 100 000 hen­ki­lö­au­ton vuo­tui­sia pääs­tö­jä.

"Ai­ka ka­ru tie­to. Mi­nä­kin olen ol­lut eni­ten huo­lis­sa­ni niis­tä pak­kauk­sis­ta" […]

… totesi jutussa haastateltu, joka oli ilmeisen ylpeä siitä, että hän heittää hyvin vähän ruokaa roskiin, koska perheessä olevat kaksi (!) koiraa syövät jätteet!

Vrt. tähän

[Heikki Jokipii]

Tämä meille nyt sitten kerrotaan (Ruokatieto)  - kun asiassa on väläytelty vallan kauheita lukuja - että ...

Ruokahävikki halki ja poikki

... tämä onkin suomalaisten osalta fakta (lihav. HJ):

Suomessa heitetään henkilöä kohden 24 kiloa eli 125 euron edestä ruokaa roskiin vuodessa. Määrä vastaa noin kuutta prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruuasta, paljasti MTT:n ruokahävikkitutkimus viime vuonna.

Tuo on lopulta niin hämmästyttävän vähän - että Matin alkuperäinen otsikon kysymys saa kyllä Suomen osalta vastauksen: on se!

Jos päässälasku ei enää ole kansalaisilla niin automaattinen toimitus kuin ehkä joskus ennen, niin tässä sama päivää kohti: n. 66 grammaa, noin 34 senttiä.

(Ja tällaisen teemaviikon järjestäminen asiasta on kyllä aika turhanaikaista, viihdyttää ja hyödyttää lähinnä vain järjestäjiä. Ja - viitaten edelliseen puheenvuorooni - jos asia kuitenkn sinua henkilökohtaisesti jotenkin vaivaa, hommaa itsellesi koira ... ei, kissa tai marsu taitaa riiittää, tuolla ei koiraa ruokita!  )

PS. 28.7.2014: Ja todellakin, jos mietitään, mitä me voisimme tehdä maailman nälän vähentämiseksi, viittaus tähän ruokahävikin vähentämiseen Suomessa on täysin turhanaikaista, ja vastausta on haettava ihan toisaalta. Näin luultavasti myös, jos ajattelemme länsimaita yleensä: väitteet suunnattomasta ruokahävikistä muuallakin ovat hyvin pitkälle mutu-tietoa. Jos asia kunnolla tutkittaisiin, kuten Suomessa, no, voitaisiin saada vastaava yllättävä tulos ...

[Heikki Jokipii]

Juuri kun tuon tulin kirjoittaneeksi, niin kyllä minun kasvatuksellani, ja ihan maallisin lähtökohdin, tämä kyllä on äärimmäistä syntiä:

Tomaattifestivaali muutti Valencian kadut ketsupiksi – tältä se näytti

Tämän vuoden tapahtuman aikana murskattiin lähes 125.000 tonnia tomaatteja.

Espanjassa kiellettiin eläinsuojelujärjestöjen painostuksesta härkätaistelut. Niillä oli kaiketi perinteitä jostain roomalaisajoista lähtien. Mutta tapetut härät ihan varmasti syötiin. Tällä typerällä, inhottavalla ruoan tuhlausjuhlalla perinteet ovat lyhyemmät, ne eivät varmasti asetu esteeksi asian lopettamiselle.

Jopa aivan EU voisi asiassa jyrähtää: tällaiseen tarkoitukseen ei maataloustukia ole tarkoitettu, eikä maa, joka tällaista sallii, oikeastaan niitä ansaitse ...

Ja - Helsingin Sanomat, ja muut tiedotusvälineet  - tämä ei ole hauskaa, se joka näin mainostaa "riemukasta tomaattisotaa", on tähän syntiin osallinen! Eli myös vastuussa tästä, itse vikapää.

Tomaateissa on olemassa tehokas ja halpa säilöntätekniikka. Lukija voi itse miettiä, olisiko maailmassa ollut paikkoja, jotka olisivat tarvinneet 125 000 tonnia tomaatteja.

***

Puhumattakaan siitä, missä määrin HS ym. nyt tuolla uutisellaan rohkaisevat ja motivoivat suomalaisia osallistumaan tähän hävikkiviikkoon. Tuolla Espanjassa espanjalaiset ja turistit siis yhdessä päivässä tässä "leikissä" hävittivät syötävää ruokaa melko tarkkaan, kiloissa, saman verran kuin suomalaisilla tähän hävikkiin vuodessa menee. Euroissa jopa enemmän, ainakin suomalaisilla hinnoilla.

____________

PS. klo 15:40: Tämä ei poista asian periaatteellista syntisyyttä, mutta nyt pöyristyksestäni vähän toivuttuani kuitenkin suoritin yhden jakolaskun, ja se laittaa kysymään, onko asialla taas ollut numerotaidoton toimittaja, ja asiaa onkin liioiteltu - ja jopa tuhatkertaisesti?

Jos nimittäin 25 000 festivaalivierasta olisi tuhonnut 125 000 tonnia tomaatteja, jokaisen olisi keskimäärin pitänyt tuhota 5 tonnia eli 5000 kiloa tomaatteja! Onko tämä mahdollista?

Nyt uskallan jo arvata, että ei ole, vaan on näin: festivaalissa on tomaatteja tuhottu 125 000 kiloa eli 125 tonnia. Josta siitäkin osallistujaa kohti tulee 5 kilon tomaattisatsi tuhottavaksi, ihan riittävä määrä sekin. Ja kyllä tämä määrä hyvin on tarpeeksi (juhla-alueen, kaupungin keskustan) katujen värjäämiseen punaisiksi.

Ja 125 000 tonnia tomaatteja kyllä Espanjankin hinnoilla maksaa sellaisen määrän rahaa, ettei ko. typerän juhlan talous olisi kaiketi voinut olla voitollinen. Jos pääsylippu paperi-Hesarin (28.8.) mukaan maksoi vain 10 euroa, ja juhlan tulot kaupungille olivat 170 000 euroa. (Paperilla oli sama väite 125 000 tomaattitonnista.)

[Heikki Jokipii]

Ja että noin oli - eli Hesari oli tehnyt virheen - voi varmistua sillä simppelillä tavalla, että googlaa samaa tapahtumaa muualta netistä. Se oli 125 tonnia.

[Heikki Jokipii]

Jos tässä tempauksessa ...

Hävikkiruoka maistui tuhansille Saa syödä! -tempauksessa

... syötiin 3000-5000 annosta, mitä tapahtui sille ruoalle, joka oli heidän omassa (jää)kaapissaan tai jäi nyt sitten kaupasta tuon takia ostamatta? Hävikkiin? 

Meinaan, että jos myös ...

Ruokakauppa haluaa leikata hävikkiä jopa 200 miljoonalla eurolla

... niin eikö se kaupaltakin edellytä, että myyntiin pyritään tilaamaan aika lailla juuri sen verran kuin lasketaan menevän kaupaksi. Ja tuollainen kysynnän häiriö pistää laskelmat sekaisin ...

[Heikki Jokipii]

Tuossa kaupan uutisessa tuli esille, että kaupan hävikki on noin puolet siitä, mitä kotitalouksien hävikki. Eli siis jotain 60 euroa kansalaista kohti, vuodessa. Vähän.

Tavoitteita voi tietysti asettaa, mutta paljonko tuossa on tosiasiassa saavutettavissa. Ja millä kustannuksilla, olivat ne sitten rahaa tai epämukavuutta (aikaa). Sekä kaupassa että (jää)kaapissa pitää olla tavaraa saatavissa, vaikka se sitten merkitsisi sitä, että joku tuote joutuukin joskus poisheitettäväksi. Lopulta sitä ihminen tekee töitä sen vuoksi, ettei koko ajan tarvitse pihtailla, ja syödä eilisen tähteitä, vaikka niitä olisikin. Ja kun niitä palkkarahojaan sitten lähtee kauppaan käyttämään, niin raivostuttavinta on, myöntäkää vaan, jos kauppias (tai tyhjä hylly) kertoo haluamasi tuotteen juuri loppuneen.

Ja kun nyt tehdään järjestelyjä, että ikäihmiset ym. saavat syödä koulujen ylijäämäruokaa - niin on odotettavissa, että eräänä päivänä he protestoivat, ettei sitä ollut riittävästi ...

***

Tämä em. asia on nyt kansainvälinen muotiasia. Niinkuin oli jokin aika sitten tämäkin, tämän tärkeydestä muistutettiin (ja se oli ohjelmoitu jopa kännyköihin, jotka laturin irrottamisen jälkeen muistuttivat asiasta), mutta nyt on kuulemma näin:

Asiantuntija: Laturia voi pitää surutta pistorasiassa koko ajan

Voi olla, että jonkun ajan päästä ihmisille kerrotaan, että voi surutta heittää pois ne pari perunaa tai muutaman nahistuneen vihanneksen ...

(varsinkin, kun sitten toisaalla - tai ihan samassakin paikassa, esimerkkinä tämä Ruokatieto - ajetaan sitä lähiruoan suosimista, jonka "valttina" tietysti mainitaan juuri sen tuoreus!)

[Heikki Jokipii]

Tuosta tämän päiväisestä YK:n maailman nälkää koskevasta uutisesta tuli mieleeni, että eräällä tavalla tämä ruoan tuhlaaminen on asiassa relevantti näkökulma:

siinä vaiheessa kun koko maailma heittää pois tuon saman määrän kaupasta ostamaansa ruokaa kuin suomalaiset, taistelu nälkää vastaan on voitettu!

[Matti Pekkarinen]

No niinpä... ja toisaalta: kovasti arveluttavalta tuntuukin ajatus, että ehdoin tahdoin ollaan "hukkaamatta". Siis, että vanhentunutta taikka erittäin lähellä vanhuuttaan olevaa ruokaa kannustetaan käyttämään, jaetaan kauppaliikkeistä kansalaisjärjestöille ilmaiseksi jne.
Kenelle kuulunee vastuu, jos ilmaiseksi jaetusta vanhasta elintarvikkeesta aiheutuu terveydellisiä haittoja? Luotettava näyttö saattaa olla vaikeaa: oliko liha mätää jo saataessa vai mätänikö se saajan kaapissa...

[Heikki Jokipii]

Siis, että vanhentunutta taikka erittäin lähellä vanhuuttaan olevaa ruokaa kannustetaan käyttämään, [...]

Elokuvissa näin ennakkomainoksen ("trailerin") tulossa olevasta suomalaisesta komediasta ja siitä lyhyen kohtauksen. Vanha pariskunta, vaimo ilmoittaa, että olisi tuoretta pullaa. Johon mies:
- Taidan tässä syödä tämän vanhan pullan ensin.
Johon vaimo happamasti:
- Sä et ole koskaan kerinnyt tuoreeseen pullaan asti.
Johon mies vain:
- No, en ole.

***

Tämä uutinen ...

A Billion Tons of Food Wasted Yearly While Millions Still Go Hungry

... alkaa myös pikku vitsillä, kertomuksella parodisesta laulusta "Eat it", jossa vanhemmat kehottavat lastaan syömään lautasensa tyhjäksi, koska toiset lapset näkevät nälkää - Japanissa.

Itse tarina sitten tuo voimakkain rinnastuksin lukijan eteen tuo otsikon epäsuhdan - mutta ei sitten kuitenkaan esitä mitään syysuhdetta tai vaikutusmekanismia, jonka kautta ruoan tuhlaamisen vähentäminen rikkaissa maissa vähentäisi nälkää kehitysmaissa.

Helposti tuo ruoan tuhlaamisen vastainen liike onkin juuri sellaista, että se antaa puuhaa niille, jotka haluavat ehdottomasti tehdä jotakin, itse. Vaikkei sillä sitten isoa - tai mitään - vaikutusta pääasiaan olisikaan. (Vrt. Kepan jne. "muinainen" pähkähullu idea, että luomuruokaa Suomessa syömällä jotenkin edistäisi kehitysmaiden hyvinvointia, vähentäisi siellä nälkää. - Kappas vaan, netin "syövereistä" löytyi vielä tästä ideasta ja suosituksesta tämä esimerkki.) 

[Heikki Jokipii]

Tässä taas saksalaisnäkemystä. Kirjoittaja toteaa, että pyrkimys ruoan haaskaamisen vähentämiseen ei vähennä maailmasta nälkää, vaan pikemminkin päinvastoin. Ruokaa pitää olla tarjolla hiukan kulutusta enemmän, jotta hinnat pysyvät kurissa. Heti, jos niukkuutta esiintyy, keinottelijat iskevät, hinnat nousevat. Ja juuri köyhät kärsivät eniten.

Nur Überproduktion garantiert billiges Essen

"Ernährungssicherheit ließe sich herstellen, wenn wir weniger Lebensmittel wegwerfen - so ein beliebtes Argument. Nahrungsmittelproduktion ist aber gar kein Nullsummen-Spiel, meint Fabian Schmidt."

Kun sitten ruoassa on lievää ylituotantoa, siitä väistämättä seuraa, että sitä myös hiukan heitetään pois. Mutta se ei ole niin kauhea asia, varsinkaan tähän niukkuuden vaihtoehtoon ja sen seurauksiin verrattuna.

Niinpä, jos tältä Schmidtiltä kysyttäisiin, hän luultavasti arvioisi, että se keskivertosuomalaisen noin kahden perunan verran poisheitettyä ruokaa päivässä on Suomen vähävaraisten kannalta pelkästään hyvä asia. (Vrt. myös iskulauseeni edellä 17.09.14.)

***

Tuokin artikkeli viittaa kansainväliseen äitien tapaan vaatia lapsia syömään lautasensa tyhjäksi, koska maailmassa on nälkäisiä.

Suomalaisella kansainvälisen standup-komiikkakisan voittajalla Ismo Leikolalla oli kuulemma repertuaarissaan tämä (vapaasti referoiden). Hän oli kertonut omasta äidistään vaatimassa samaa. Sitten pyörehköä vatsaansa taputtaen jatkanut:

- Minä söin. Ymmärtävätköhän he Afrikassa olla minulle nyt kiitollisia?

[Heikki Jokipii]

Asian toitottamista jatketaan Ruokatiedossa ja edelleen näillä mutu-luvuilla:

"Kaikesta maailmassa tuotetusta ruusta jopa 30–50 prosenttia arvioidaan päätyvän hävikkiin. "

Ja sitten kerrotaan, että on näin:

"Valtiovalta on havahtunut ruokahävikin haitallisuuteen. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriössä laadittu ilmasto-ohjelma nostaa hävikin vähentämisen yhdeksi tärkeimmistä ruokasektorin keinoista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. "

Kyllä, paitsi että Suomen MMM ei käytännössä pysty vaikuttamaan mitään tuohon globaaliin hävikkiin (vaikka em. arvio olisi suht. oikeakin). Ja Suomen omalta osalta tuo hävikki on siis tutkitusti paljon pienempi (ks. edellä), jopa marginaalinen.

Luultavasti kannattaisi kriittisesti tarkastella, onko tämä asia "yksi tärkeimmistä" tai tärkeä ollenkaan, vai saavutettaisiinko ko. tavoitteet Suomessa kustannustehokkaammin toisaalla, toisissa asioissa.

Se voi olla vaikeata, koska tämä hävikin vastustaminen on nyt niin kertakaikkisen poliittisesti korrekti asia.

Mutta on asioita, joita ei enää kannata tehdä, vaikka periaatteessa kannattaakin jotain tavoitetta: Lomborgin esimerkki oli likaiset tiskit, joista huolellisen pesunkin jälkeen varmasti mikroskoopilla löytyy yhä hiukan likaa. mutta tuskin on silti tarkoituksenmukaista jatkaa tiskaamista niin kauan, ettei silläkään enää mitään löydy.

[Heikki Jokipii]

Kun lueskelin tätä kirjoitusta ...

Ruokajäte on silkkaa resurssien tuhlausta

... niin tuli mieleeni, että jos ...

Osan globaalista väestöstä nousee paremmalle tulotasolle ja silloin nousee myös eläinproteiinin ja kokonaiskalorien kulutus, mikä kasvattaa ruoantuotantoon menevien resurssien tarvetta. Lukumääräisesti väestö lisääntyy eniten köyhimmissä maissa.

... niin ruokahävikin vähentämiseksi tarvitaan siis jatkossa myös kehitysmaiden perheille jääkaappi (ja oikeastaan myös pakastin)!

Vai tarvittaisiinko jo nyt, ainakin johonkin kohtaan ketjua (lihav. HJ):

Ruokahävikin osuus kehitysmaissa ja teollistuneissa maissa on karkeasti ottaen yhtä suuri, 30 % tuotetusta ruoasta, mutta ruokaa häviää eri kohdissa ruokaketjua. Kehitysmaissa ihmiset syövät lähes kaiken ruoan, joka heille saakka saapuu, mutta ruoka vaurioituu ja pahenee tehottomissa kuljetuksissa ja varastoinnissa.

Ilman välineitä lienee kehitysmaissa turha toivoa, että saataisiin "[k]otitalouden ruokahävikki kuriin arjen päätöksillä" ...

Aivan oikein kyllä Sara Paunonen kirjoitti sitten:

Ihmiskunnan kylläisenä pitäminen liittyy siis ruokahukkaan, mutta on olemukseltaan vielä jälkimmäistäkin monimutkaisempi haaste.