Ruuan haaskaaminen vain legenda?

[Heikki Jokipii]

Tämä näkökulma on myös relevantti edelliseen:

Tässä taas saksalaisnäkemystä. Kirjoittaja toteaa, että pyrkimys ruoan haaskaamisen vähentämiseen ei vähennä maailmasta nälkää, vaan pikemminkin päinvastoin. Ruokaa pitää olla tarjolla hiukan kulutusta enemmän, jotta hinnat pysyvät kurissa. Heti, jos niukkuutta esiintyy, keinottelijat iskevät, hinnat nousevat. Ja juuri köyhät kärsivät eniten.

Nur Überproduktion garantiert billiges Essen

"Ernährungssicherheit ließe sich herstellen, wenn wir weniger Lebensmittel wegwerfen - so ein beliebtes Argument. Nahrungsmittelproduktion ist aber gar kein Nullsummen-Spiel, meint Fabian Schmidt."

Kun sitten ruoassa on lievää ylituotantoa, siitä väistämättä seuraa, että sitä myös hiukan heitetään pois. Mutta se ei ole niin kauhea asia, varsinkaan tähän niukkuuden vaihtoehtoon ja sen seurauksiin verrattuna.

Niinpä on siis hyvin luultavaa, ettei millään noilla keinoilla saada ruokahävikkiä olennaisesti vähennetttyä. Vaan nillä vain ohjataan sitä, mistä (ja milloin) ruoka ostetaan tai muuten hankitaan. Kun kapitalismi toimii täydellisesti, se toimii epätäydellisesti, ainakin joissakin asioissa, kulloinkin. Ja tämä ruokahävikin kenttä sopii mellastuspaikaksi niille, jotka ovat taipuvaisia keksimään erilaisia osaoptimoinnin keinoja, mielestään tietysti nerokkaan yksinkertaisia.

[Heikki Jokipii]

Tämäkin uutinen kyllä edelleen antaa syytä kysyä, vähennetäänkö tällä keinolla yhtään ruoan hukkaan menemistä, yhteensä (ja siis vaikka sen hiilijalanjälkeä):

Ruuan hamstraajat oppivat taktikoimaan S-ryhmän alessa – "Nämä ihmiset ovat myöhässä"

Vai saadaanko se vain näyttämään siltä, yhdestä tarkkailupisteestä:

S-ryhmä on asettanut tavoitteekseen, että kauppojen hävikkiä vähennetään 15 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen S-ryhmän vähittäiskaupan ketjuohjauksesta laskee, että tavoitteeseen on mahdollista päästä.

– Hävikkiale on tässä vain yksi, tosin tehokas keino. Myymme 50 miljoonaa punalaputettua hävikkituotetta vuodessa. Tupla-alessa myimme miljoona tuotetta ensimmäisten kahdeksan viikon aikana.

Kaikille tupla-ale ei kuitenkaan ole yhtä auvoa. S-ryhmän kaupoilla on kumppaninaan yhteensä 400 hyväntekeväisyysjärjestöä, joiden kautta hävikkituotteita on lahjoitettu muun muassa vähävaraisille jaettavaksi.

Yksi näistä on Kajaanin Helluntaiseurakunta, joka jakaa tuotteita kuukausittain.

– Jaettavaa on nyt vähemmän, sanoo tapahtumasta vastaava Esa Kolehmainen.

Eräässä tietyssä kylässäkin varmaan ennemmin tai myöhemmin havaittiin hävikkiä peiton alapäässä. Jota sitten luultavasti ryhdyttiin korjaamaan siirtämällä sinne kangasta peiton yläpäästä, koska sinne oli saatu juuri lisää kangasta.

***

Hesari on pääkirjoituksessaan varma tästä:

YK:n arvioiden mukaan maailmassa tarvitaan 70–100 prosenttia nykyistä enemmän ruokaa vuoteen 2050 mennessä väestönkasvun vuoksi. Tällainen lisäys ruoantuotantoon on tuskin mahdollista nykyisillä tuotantotavoilla.

Ei ehkä ole nykyisillä tuotantotavoilla, mutta melko varmasti on nykyisin tunnetuilla tuotantotavoilla.*) Onneksi, sillä samassa kirjoituksessa HS kertoo maailmanlaajuisen ruokahävikin olevan 25-30%. Siitä täysinkin eroon pääseminen ei siis mitenkään rittäisi tuohon lisäystarpeeseen!

Siitä logistiikastakin on taas nalkutettava: pääkaupunkiseudun koulujen yli miljoona roskiin menevää ruoka-annosta eivät ole siirrettävissä sinne, missä ruoasta on nyt pulaa! Eli ainoa joka tuosta tiedosta jää, on mahdollinen tyrmistys ja lasten  huono omatunto.

___________

*) ei toki ihan kaikilla. On eräs hyvinkin tunnettu tuotantotapa, josta ei ole asiassa mitään apua!

[Heikki Jokipii]

IPS:ltä taas yksi tällainen matemaattinen harjoitus:

One Third of Food Lost, Wasted – Enough to Feed All Hungry People

Eli hukkaan menevällä ruoalla voisi ruokkia kaikki maailman nälkäiset. Mutta sitten ei mitään selkeää ideaa, ei uutisen ohessa olevassa videossakaan, miten se tapahtuisi? Vain tällaista melko löysää puhetta:

What to Do?

Back to the global level, the UN specialised agency reminds that hunger is still one of the most urgent development challenges, yet the world is producing more than enough food.

Varmasti. Ei ole kyllä mitenkään yllätys, että YK:n ruokajärjestö pitää nälkäongelman ratkaisua tärkeänä.

The FAO-led SAVE FOOD: Global Initiative on Food Loss and Waste Reduction is partnering with international organisations, the private sector and civil society to enable food systems to reduce food loss and waste in both the developing and the industrialised world.

Governments, research institutions, producers, distributors, retailers and consumers all have different ideas about the problem – the solutions – and the ability to change. What are they waiting for?

Erilaisia ideoita asiassa siis on. Varmaan niiden joukossa on sellaisiakin, joissa ruoan tuhlaus kehittyneissä maissa kannattaa oikeastaan unohtaa (siis ei lopettaa) jos halutaan vähentää nälkäisten määrää globaalisesti.

Josta tuhlauksesta moralisoimiseen oikeastaan oheinen video keskittyy. Vilahtaa typötyhjä puurolautanenkin! ("Jokaisella on roolinsa" ...) Sitten yhtäkkiä vilahtaa myös käsky ostaa paikallista! Joka ei kyllä kuulu mitenkään tähän asiaan.

Mitä siis odotetaan? Luultavasti juuri sitä selkeää kokonaisnäkemystä, erilaisten osaoptimointikeinoilla puuhastelun sijaan (ks. esimerkkejä edellä).

[Heikki Jokipii]

Kansan Uutisten versiossa sanotaan vain yksioikoisesti:

HÄVIKKIRUOKA POISTAISI NÄLÄN

Kolmannes maailmassa tuotetusta ruuasta – 1,3 miljardia tonnia – menee nykyisin hukkaan, joko tuotannöon tai kulutuksen aikana. Määrä riittäisi ruokkimaan ne lähes miljardi ihmistä, jotka eivät saa vatsaansa täyteen.

Uutinen on tästä tietoinen ....

Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ruokaa hukkaantuu 95–115 kiloa henkeä kohti vuodessa, kun määrä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasian köyhissä osissa on 6–11 kiloa.

Teollisuusmaissa hävikki tapahtuu pääosin kulutusvaiheessa, kun kehitysmaissa ravintokasvit tai vaikkapa kalat tärveltyvät usein tuotannon, kuljetuksen tai säilytyksen aikana.

... mutta antaa kuitenkin vaikutelman, että kehittyneiden maiden ruoan tuhlauksen lopettamisella olisi asiassa ratkaiseva merkitys.

[Heikki Jokipii]

Olisiko nyt niin, että nykyisin selvästi pääasiallinen suositus kerätä rasva biodieseliksi ...

Mitä tehdä joulukinkun rasvalle? – Ruuanlaittoon tai biodieseliksi

... olisi kehotus ruoan haaskaukseen?

Aikana jolloin ruokaa ei ole ollut yllin kyllin, kinkun paistinrasva on Maa- ja kotitalousnaisten järjestöpäällikkö Helena Velinin mukaan käytetty tarkasti. Kinkun rasva on taipunut niin kastikkeisiin, keittoihin kuin laatikoihin.

”Kinkun paistinrasvaa on on voitu hyödyntää vähärasvaista naudan- tai riistapaistia tehdessä. Kokonaisen paistin päälle on sivelty paistinrasvaa ja palapaistin sekaan on lisätty rasvaa sekä lientä”, Velin kertoo.

Kukaan ei tiettävästi ole vielä ehdottanut, että paistinrasva lähetettäisiiin tankkilaivalla kehitysmaihin. Tai laskenut, kuinka monta nälkää näkevää sillä siellä ruokittaisiin.

[Heikki Jokipii]

Tätä voi vielä kehittää:

Opiskelijat kehittivät mobiilisovelluksen ruokahävikin vähentämiseksi – keittiö saa tiedon kuinka moni tulee lounaalle

Kun kouluun ruokatunnin jälkeen syömään tulevat eläkeläisetkn etukäteen ilmoittavat tuolla sovelluksella tulostaan, osataan tilata juuri passeli määrä ruokaa. Vrt. edellä 27.03.17.

[Heikki Jokipii]

Yksittäisten kauppiaiden lausunnoista on jo vuosia sitten saatu käsitys, että luomutuotteita menee jo kaupoissa hävikkiin tavanomaisia tuotteita enemmän.

Nyt olisi erittäin helppo varmistaa, onko tuo totta ja miten totta se on. Kaupparyhmien tietokoneilta ei kauan aikaa kuluisi, kun asia selvitettäisiin.

Missä tuo ajo viipyy? Samallahan voisi ajaa ulos sellaisen yleisemmänkin tiedon: mitkä tuotteet tai tuoteryhmät joutuvat useimmiten hävikkiin? Varmasti tällaisella tiedolla olisi yleistä mielenkiintoa.

[Heikki Jokipii]

Tässä artikkelissa alkaa jo hiukan realismi pilkistää ..

Syö lautanen tyhjäksi, Afrikassa kärsitään nälästä -ohje ei välttämättä olekaan vanhentunut

Ruokakuvien levittely somessa lisää tutkimuksen mukaan ruokahävikkiä. Maailman ruokaohjelma tarttuu ongelmaan kannustamalla ihmisiä kuvaamaan ylijäämäruokaa.

Idea on yksinkertainen: katso jääkaappiin, ota esiin pian vanheneva ruoka, kehitä resepti ja valmista ruoka. Ota ruuasta kuva, jaa se hashtagilla #RecipeforDisaster.

Miten tämä sitten auttaa nälkäisiä? Suoraan ei mitenkään, epäsuorasti siten, että säästyneet rahat voi lahjoittaa WFP:lle, joka jakaa ruoka-apua ympäri maailman.

(lihav. HJ)

... mutta kuitenkin aivan väkisin halutaan tuo kytkentä säilyttää. Tässäkin on jo osin realismia ...

Maailmassa tuotetaan vuosittain neljä miljardia tonnia ruokaa, josta kolmannes menee hukkaan. Kehitysmaissa hävikki syntyy tuotanto- ja varastointivaiheessa, ja se voidaan voittaa teknologialla ja koulutuksella. Kehittyneissä maissa hävikki kuitenkin tulee nimenomaan kuluttajien lautaselta, muistuttaa WFP:n viestintäjohtaja Corinne Woods järjestön tiedotteessa.

”Jos puutumme ruokajäteongelmaan, voimme ruokkia 9 miljardia ihmistä joka päivä”, Woods tiivistää.

(lihav. HJ)

... mutta niin tiukassa on tuo "meemi" ihmisten tajunnassa, ettei tuossa edes yritetä selittää, miten se ruoka rikkaan lautaselta (tai roskiksesta) kehitysmaan nälkäisen tavoittaisi. Vaikka juuri se vaatisi vahvan ja selkeän selityksen.

Kun nyt on epäiltävissä, että tuollainen kampanja on valtavaa WFP:n - resurssien tuhlausta!

[Heikki Jokipii]

Tällainen geenitekninen keksintö voisi tulevaisuudessa säästää huomattavasti ruokaa haaskuuseen menolta ...

30% of the world's rice supply is lost to rice blast fungus—this chemical genetic treatment could halt it

... mutta eipä taida ruoan tuhlaamisesta saarnaava väki siitä innostua, rikkaiden roskapussien tuijottamiseltaan.

[Heikki Jokipii]

Tätä kautta tämä ruokahävikkiin huomion kiinnittäminen täällä voisi hyydyttää kehitysmaiden ihmisiä:

Suomeen perusteilla hävikkiruokaa myyvä kauppa

KIRKON ULKOMAANAPU KERÄÄ joukkorahoitusta perustaakseen pääkaupunkiseudulle hävikkiruokaa myyvän kaupan.

WeFood -niminen kauppa torjuu ruokahävikkiä myymällä muutoin jätteeksi päätyvää ruokaa. Tuotoilla tuetaan Kirkon Ulkomaanavun toimintaa kehitysmaissa ja katastrofitilanteissa.

(lihav. HJ)

Siis samaan tapaan kuin vaatteiden ym. kirpputoreilla. Tällaiseen konseptiin asia perustuu:

Suunniteltu hävikkiruokakauppa myisi 50–70 prosenttia normaalihintoja edullisemmin ruokaa, joka muutoin päätyisi kaatopaikalle. Kauppaa pyörittävät vapaaehtoiset.

Myytävä hävikkiruoka tulisi tukkuliikkeistä tuottajilta ja isoilta kauppaliikkeiltä. "Tanskassa on nähty, että ruokahävikkiä syntyy niin paljon, että kaupat ovat valmiita lahjoittamaan", hankkeen projektipäällikkö Else Hukkanen sanoo. Lahjoittajien kanssa neuvotellaan kesän aikana, kun joukkorahoitus on kasassa.

Mutta hetkinen. Jotta tuo toiminta pystyisi jatkumaan tasaisen varmana, eikö silloin myös kaupan olisi tuotettava tuota ruokahävikkiä tasaisen varmasti?

Ja eikö tuoreuden suhteen vähemmän "krantun" asiakkaan kannattaisi jättää ruoka kaupassa ostamatta, jos sen myöhemmin saa puoleen hintaan tai halvemmalla? No, silloinhan sitä hävikkiä kaupassa syntyisi? "Vapaaehtoiset" pyörittäisivät ... eikö heille siis suunnitella maksettavan kunnon palkkaa?

Tämä suunnitelma on nyt myös toteutumassa:

Suomen ensimmäinen hävikkiruokakauppa aloittaa syyskuussa Helsingissä

Joten suhteellisen pian tiedämme, miten tuo toimii ja mitä tarkoitettuja ja tarkoittamattomia seurauksia sillä on.

[Heikki Jokipii]

Tästä EU-selvityksestä ...

EU-selvitys: Kolmannes kotitalouksien kasviksista päätyy roskiin

... saamme nyt uuden, tarkemman arvion ongelman suuruusluokasta.

Hedelmä- ja vihanneshävikkiä syntyy yksittäisellä EU-kansalaisella vuosittain runsaat 35 kiloa, josta 14 kiloa on vielä syötävää. Loppu hävikki koostuu kuorista ja muista syötäväksi kelpaamattomista osista.

Pienellä jakolaskulla saamme selville, että EU-kansalainen haaskaa ruokaa 38 grammaa päivässä. Eli pienehkön tai puolikkaan perunan tai porkkanan verran.

Mutta tämän asian esillä pitäjät pitävät kertolaskusta. Aika monen asian saa näyttämään kauhistuttavalta, jos sen kertoo luvulla 500 000 000. Tai esittää mitä kaikkea pahaa tuo puoli miljardia ihmistä yhdessä tekee, vuosittain.

[Heikki Jokipii]

Tätä voi kyllä sanoa ruoan haaskaamiseksi:

Kotipuutarhurit tuskailevat huonolaatuista omenasatoa – kaatopaikalle kärrättävistä omenoista tehdään biopolttoainetta autoihin

Jos nyt kerrotaan, että siellä täällä on kuivuuden takia odotettavissa puutetta rehusta, nuokin omenat olisi voinut syöttää eläimille. Jotka eivät ole kovin kranttuja, eivätkä juurikaan kiinnitä huomiota hedelmien ulkonäköön, tietääkseni.

Tällaisesta tapauksesta kerrotaan Ruotsissa:

Efterlysning: Vem har matat Louises getter i foderkrisen?
Under sommarens svåra foderbrist har hjälp från oväntat håll kommit till Louise Hallenborg i Skåne. Var tredje dag har en okänd person gett hennes getter äpplen att äta.

Kuinka monta eläintä olisi noilla Lahdenkin omenoilla voinut ruokkia, 20 auton sijasta?


PS. Ja tällainenkin niksi on avuksi keksitty:

Katso video: Pienkuormaaja on kätevä peli myös omenoiden paloitteluun

Siitä voi poimia ainakin tiedon, että lehmät syövät omenia mielellään, meillekin, joilla ei ole omia lehmiä tai omenapuita.

[Heikki Jokipii]

Kaikilta poliitikoilta menee tästä asiasta puhuttaessa logiikka ja kriittisyys pois päältä. Niin on käynyt myös Sari Essayahille:

Tasapainoilua luonnonvarojen kanssa

Hävikkiviikko pyrki muistuttamaan meitä suomalaisia kuluttajia siitä, että haaskaamme syömäkelpoista ruokaa keskimäärin 24 kiloa vuodessa. Ostamme liikaa, jätämme lautaselle, unohdamme jääkaappiin.
[...]
Sillti ruokahävikin mittasuhteet ovat käsittämättömän suuret. Rahassa mitattuna heitämme Suomessa pois 500 miljoonaa euroa vuodessa; ilmastovaikutuksiltaan tämä vastaa 100 000 auton vuosipäästöjä. Maailman laajuisesti tilanne on vielä pysäyttävämpi: neljäsosalla globaalista ruokahävikistä kaikki aliravitut ihmiset saisivat mahansa täyteen. Joten maailman pelastamiseksi jokaisesta ei tarvitse tulla vegaania; hyväksi aluksi riittää, kun syö kohtuudella ja lautasensa tyhjäksi.

Miten tyhjäksi syöty lautanen voisi teoriassakaan ruokkia aliravittuja? Mutta liian suuri oli hänellekin houkutus moralisoida luvuilla, ilman oikeastaan mitään konkreettista ehdotusta, kuinka asiat voisivat muuttua.

Eikä hänkään vaivaudu jakolaskuihin. Tuo 24 kiloa vuodessa kuulostaa sopivan kauhistuttavalta. Siltä ei olisi enää kuulostanut 65 grammaa. Eli se päivittäishaaskaus. Se noin yksi peruna tai porkkana. (Ja oliko sekään kaikki varsinaista syötävää, vrt. edellä 21.08.18 mainittu EU-selvitys.)


PS. Täytyy tutustua tarkemmin noiden laskelmien tekotapaan myös ilmastovaikutusten osalta. Missä vaiheessa ne syntyvät? Ei ole uskottavaa, että se tapahtuisi pois heitettäessä.

Olisiko jopa niin, että ilmastovaikutukset olisivat ihan samat, jos söisimme joka murenan?

[Heikki Jokipii]

Eikö näitä puuhamiehiä ja -naisia yhtään masenna?

Suomeen avautui ensimmäinen hävikkiruokakauppa: 50 000 kiloa hävikkiruokaa hyötykäyttöön

Kaikkiaan Suomessa syntyy hävikkiruokaa noin 400-500 miljoonaa kiloa vuodessa. Hävikkiruokakauppa pyrkii saamaan siitä 50 000 kiloa hyötykäyttöön.

Sillä jos tuon jälkimmäisen lauseen olisi kirjoittanut ikään kuin samassa yksikössä, olisi joutunut kirjoittamaan, että tällä järjestelyllä pyritään saamaan siitä 0,05 miljoonaa kiloa hyötykäyttöön.

Paitsi, että konsepti perustuu siihen, että hävikkiä on tasainen virta, se perustuu myös siihen, että on työttömiä:

Kaupassa on vain muutama palkattu työntekijä, loput ovat vapaaehtoisia.

– Minä olen nyt kaupan tätinä eli katselen nämä hyllyt ja pakkaan aamulla pullat ja leivät, palvelen asiakkiata ja olen tuolla kassalla. Olen lukenut hävikkiruuasta ja miten paljon ruokaa menee hukkaan. Nyt on elämäntilanne sellainen, että voin tehdä tällaista vapaaehtoistyötä, selittää Margit Suurhasko, yksi vapaaehtoisista.

Pikkuisen tuon jälkimmäisenkin seikan pitäisi masentaa.

Jotta tuo koko urakka saataisiin tehdyksi, ja Suomen ruokahävikki poistetuksi, tarvitttaisiin n. 10 000 tuollaista kauppaa. Ja vähintään n. 20 000 joutilasta. Työtöntä tai muuta.

Mutta toki se on vain alkua, sehän oli "ensimmäinen". Uusi tuollainen kauppa joka vuosi. Ja jo 10 000 vuodessa kaikki on hienosti.

[Heikki Jokipii]

Kun tätä viestiä tulee nyt joka tuutista ...

OECD:n selvitys: Maatalouspäästöjä karsittava nopeasti – kotieläinsektori merkittävin päästölähde

Maatalouden suorista kasvihuonekaasupäästöistä 80 prosenttia tulee kotieläinsektorilta ja niistä 80 prosenttia märehtijöistä. Tämä selviää Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n pian julkaistavasta tutkimuksesta.

... ja kun sitten toisaalta noissa hävikkikampanjoissa puhutaan oikeastaan vain tällaisista tuotteista (edellisestä artikkelista), kuten ...

- vihanneksista
- hedelmistä
- pullasta
- leivästä

... niin eikö tuo jo teoreettisestikin tuomitse tuon toimeliaisuuden vaikutuksiltaan väistämättä mitättömäksi? Jos siitä 20 prosentista voidaan jotain pientä vähentää, se ei enää isossa kuvassa kyllä näy. Vaikka ne 10 000 kauppaa tulisivatkin katukuvaan.

Tällaisena se voi tietysti yhä perustella olemassa oloaan ...

Kaupan tuotto ohjataan Kirkon Ulkomaaavun kehitysyhteistyöhankkeisiin.

... mutta kuten jo sanottu, niin tuosta näkökulmasta on aika tai jopa täysin sama, mitä myydään. Oikeastaan olisi aina parempi, jos myytävä olisi kallista ja kaupasta tulisi rutkasti voittoa.

Ja parempi, jos yli jääneet ruoat lahjoitettaisiin sellaisenaan ja ilmaiseksi rutiköyhille. Ihan Hurstin tapaan. Eivätkä ne olisi tuon voiton tekemisen välineenä.