Ilkka Herlin on vihitty Helsingin Yliopiston maa- ja metsätaloustieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Tämän johdosta hänestä oli iso henkilöartikkeli otsikolla "Tehtävänä Itämeri", jossa kerrottiin hänen ansioistaan Itämeren suojelutyössä.
Mutta sitten siellä oli tällainen kappale:
"Hänen lempiaiheitaan on ravinteiden kierrätys mataloudessa niin, etteivät ne valu merta rehevöittämään. Viljelyä tuntevat tietävät, että palkokasvit soveltuvat vesiensuojelun rengeiksi oivina typen sitojina."
Sama ajatus oli vielä tekstissäkin artikkelin kuvallekin, jossa Herlin oli kuvattuna herneen versojen keskellä.
Nyt luulen, että tämän asian esille nosto tapahtui kyllä (viljelyä ei ehkä niin kovin hyvin tuntevan) toimittajan toimesta (ellei Herlin sitten juuri ole hurahtanut luomuviljelyaatteeseen, mitä hän ei ole tietääkseni aiemmin ollut).
Sillä eihän tällä typensidonnalla siinä "kierrätyksessä", joka on
Itämeren kannalta relevantti, ole oikeastaan mitään merkitystä. Palkokasvit tietysti sitovat typpensä
ilmasta, eivät vesistöistä (tai muualta, jossa typpeä olisi
liikaa), ja noin muodostunutkin (
lisä)typpi osaa yhtä lailla (jos sitä liikaa on tms. syystä) karata vesisitöihiin ja lopulta Itämereen. ("Karkailuprosenteista" jne. katsokaa edellä Matti Pekkarisen puheenvuoroja.)
Herlin on varmasti haastattelun yhteydessä varsinaisen asiansa lisäksi jutellut niitä näitä, joista toimittaja sitten on napannut sen, jota on luullut keskeiseksi sanomaksi. Jutussa kerrotaan toisaalla myös, että EU:n maatalous olisi täysin riippuvainen Venäjältä tuodusta typpilannoitteesta *) - mutta tälläkään ei ole mitään merkitystä
Itämeren kannalta, kyllä se osaa rehevöityä myös EU:n omasta typpilannoitteesta, kuten myös EU:n omasta lannasta jne.
_____________
*) sinänsä mielenkiintoinen tieto/väite. Mutta tarkoittaako Herlin tuossa itse typpilannoitteita vai
maakaasua, lannoitteiden raaka-ainetta? Voi olla, ettei toimittaja tässäkään ole ollut ihan tarkkana. Vaan voi tuo ola tottakin.