Tämä sivusto ja siellä erityisesti Ilkka Herlinin
blogi (tai artikkelit) ovat, kuinka sen nyt sanoisi, ongelmallisia, vaikka yhteisellä asialla ollaan.
Sivusto ja Herlin ihan oikeasti tavoittavat kyllä sen ”järkilinjan”, mitä kertovat tavoittelevansa, aika pitkälle, hyvinkin pitkälle.
Mutta sitten jotkin linjaukset ovat vaikeita ymmärtää.
Erityisesti Maaseudun Tulevaisuudessa elokuussa ilmestynyt artikkeli "Luomu ja Itämeri" on tällainen.
Siinä otetaan huomioon ne vastaväitteet, joita luomun kriitikot (myös me) ovat esittäneet – mutta siitä huolimatta juttu loppuu tavalla, jonka voisi tulkita siten, että Herlin jotenkin
kannattaisi Suomen luomubrändiä ja sen tavoitetta luomuviljelyn massiiviseksi lisäämiseksi?
Vaikka Herlin juuri siinä olikin todennut, että luomussa
- päästöt (Itämereen) ovat luultavasti yhtä suuret (vaikka "periaatteessa" kaikki kiertää)
- ei toimi suorakylvö (joka Herlininkin mielestä on kannatettava, vähintään "lupaava" asia)
- eikä täysin ravinteiden kierrätyskään (maalaisen pelto – kaupunkilaisen pöytä – maalaisen pelto)
***
Siellä sivustollakin ollaan periaatteessa ”järkilinjalla”, kyllä.
Mutta yksityiskohdissa voi olla tällaista.
Sivuston vastaavalle lähetin kritiikin tästä kappaleesta, osastossa ”Vanhat konstit” ...
Luomu eli luonnonmukainen viljely on tulevaisuuden viljelytapa. Se perustuu lannan käyttöön lannoitteena ja puhtaaseen, torjunta-aineettomaan viljelytapaan. Fosforin on arvioitu loppuvan maapallolta 50-100 vuoden kuluessa. Sen jälkeen ei uutta fosforia enää keinolannoitteena voida käyttää, jolloin lannassa ja muissa eloperäisissä "jätteissä" olevat ravinteet muuttuvat arvokkaaksi aineeksi.
… perusteena juuri se, ettei luomu tässä ole mikään pelastus, koska sen keinoinkaan fosforia ei saada mistään lisää. Ja siinäkin fosfori ”vuotaa”, erityisesti kaupunkien kautta, koska ihmisten jätettä ei luomusäännöksin nykyisin voida kierrättää.
En saanut vastausta sähköpostiini, eikä ko. kohtaa ole muutettukaan.
Herlin kyllä artikkelissaan oli ottanut kantaa myös tähän, ja asettunut tämän kaupunkifosforin kierrättämisen kannattajaksi, ja kritisoi luomua, koska siinä se ei ole sallittua.
Herlin päättää syyskuun artikkelinsa MT:ssa näin:
Brändi on asia, jota voidaan miettiä hyvinä aikoina. Sen taustalla oleva välttämättömyys valmistautua ruoantuotannon ja -hankinnan pullonkauloihin ei poistu. Olisikin syytä pohtia ajatusta kierrätysmaatalousmallista joka olisi vähemmän sidottu kuin luomu, mutta perustuisi kotoperäisiin, kierrätettyihin ravinteisiin.
Aivan niin. Mutta kuinka paljon tämä luomurummutus on tässä nyt hämäämässä, kaikkia, kansanedustajia myöten?
Koska minusta tässä on tehtävissä tällainen nelikenttä:
Ei käytetä keinolannoitteita Käytetään keinolannoitteita
___________________________________________________________
_________
Ei kierrätetä ryöstöviljely (”super”)tehoviljely
___________________________________________________________
_________
Kierrätetään (lanta ym.) luomuviljely
tavanomainen viljelyEli tällainen "kierrätysmaatalousmalli" -
olisi jo olemassa! Kunhan mm. kaupunkien "jäte" saadaan takaisin pelloille, eikä kaupunkien puistojen "maisemointiin".