Luomu sittenkin riittäisi maailmalle? - Worldwatchin uusi yritys

[Heikki Jokipii]

Se saadaan tästä lukea, mitä saadaan. Mutta tässä se on:

Tiesitkö: 100 % luomuviljelyllä 5 miljardia ihmistä kuolisi nälkään – Asiantuntija: Teollinen lannoitus on ihmiskunnan elinehto ja ”hyvä sato paras ympäristöteko”

Luomuviljelyssä pellon tuottavuus on liian heikko. Lannoitteita ei pidä tuhlata, mutta teollinen lannoitus on nykyiselle ihmiskunnalle elinehto.

”Hyvä sato on maataloudessa ­paras ympäristöteko. Ilmasto- ja ympäristövaikutukset pitää suhteuttaa satokiloa kohti.” Yaran vanhempi kehitysagronomi,

Yaralla on tietysti oma lehmä ojassa. Mutta niin on meillä kaikilla muillakin!

[Heikki Jokipii]

Kysytään siltä, jonka oletetaan tietävän (APU-lehti):

”On yleinen virhekäsitys, että luomutilat olisivat aina pieniä” – Voisiko luomulla ruokkia koko maapallon väestön?

Suomi halusi lisätä luomutuotantoa, mutta nyt tilojen määrä ja luomun myynti ovat kääntyneet laskuun. Miltä luomun tulevaisuus näyttää? Kysyimme Luomuinstituutin johtaja Sari Iivoselta.

Täytyypä kirjastossa tms. katsoa, mitä Iivonen tuohon otsikon pääkysymykseen vastasi.

[Heikki Jokipii]

Tästä kysymyksestä uusi metatutkimus:

Study: Organic farming produces less food than conventional. How huge is this yield gap?

The productivity of organic farming systems and their capacity to address the global food demand of a rapidly increasing population has been debated. Its popularity has amplified among consumers and the progressive global market (Badgley, 2007; Halberg et al., 2005; Trewavas, 2001; Stanhill, 1990). Incidentally, the claimed benefits of organic farming have been contested by Stanhill (1990) and Trewavas (2001), who criticized that organic farming produces lower yield and requires more production area to generate the same amount of food as conventional farms, further exacerbating deforestation and biodiversity loss, thus diminishing its environmental benefits.

Tutkimuksen linkki:

Yield gap between organic and conventional farming systems across climate types and sub-types: A meta-analysis

Koska tutkittavissa tutkimuksissa ei oltu otettu huomioon latausalaa, se ei tule esiin tuloksissakaan, sen prosenttiluvuissa.

Mutta luomuviljelyä ei kertakaikkiian voi harjoittaa ilman latausalaa. Miten asia sitten hoidetaankin. Tai piilotetaankin. 

[Heikki Jokipii]

Tyly arvio:

Viewpoint: Uncomfortable truth — ‘Organic farming takes too much land to have any chance to feed the world in a climate-changed environment’

Voidaan myös huomata, että luomuväki Suomessa on pitkälti luopunut kuvitelmasta, että se maailmalle riittäisi.

[Heikki Jokipii]

Tämän jo tiedämmekin (uudestaan):

Viewpoint: Uncomfortable truth — ‘Organic farming takes too much land to have any chance to feed the world in a climate-changed environment’

A report last year from the World Resources Institute (WRI) noted that while around 85% of the planet’s usable land is already used for commercial forestry or agriculture, the world is on course to need more than 50% extra food and wood by 2050 compared to 2010. At present rates of yield increase, meeting this demand would mean converting an area of natural habitat up to two times the size of India. A biodiversity and environmental Armageddon.

As international climate expert Professor Johan Rockström recently warned, the ‘safe land-use’ boundary has no capacity for expansion: “We have reached the end of the road in expanding agriculture into intact nature.”

This issue highlights a key distinction between the perceptions and reality of ‘local’ and ‘global’ sustainability. Because if food production is reduced, for example by increasing the area of organic farming, someone else, somewhere else will have to make up the difference for the loss in yield. And the scientific evidence increasingly shows that this is likely to have significantly worse environmental impacts at a global level.

Niinpä johtopäätös:

Agricultural science and organic farming: Time to change our trajectory

It could be argued that in 1941, farming without synthetic fertilizers and pesticides was a reasonable approach. However, after more than 75 years of scientific advancement, it is no longer reasonable. The rule-forming bodies for organic farming have not conducted any rational, compound by compound, evaluation of the risks and benefits of all synthetic fertilizers and pesticides, nor have they considered the existing evidence for lifting the ban on specific rates or uses of prohibited materials.

…

It is time for the agricultural science community to review its current trajectory regarding organic farming. While our current direction is troublesome for agricultural scientists, for students, and for the public, continuing it would be perilous. … Those of us in the agricultural science community must make a choice: either continue on this current trajectory or remain true to the ideals of science. I believe it is time to change course.