Kirja ihmiskunnan 60 jäljellä olevasta sadosta

[Heikki Jokipii]

Tätä kirjaa on niin vaikea luokitella, että päätin suoda sille oman triidin:

Ihmiskunnalla on jäljellä 60 satoa ja sitten kaikki on ohi. Philip Lymbery selvitti, pitääkö hyytävä varoitus paikkansa

Brittikirjailijalta riipivä vetoomus tehotuotannosta. Tässä on hänen mukaansa syyllinen maaperän pilaamiseen

Sitä olisi voinut käsitellä akateemisen luomualan keskustelussamme. Kirjoittajahan on brittiläinen professori. Mutta selvästikin se on enemmän pamfletti kuin tieteellinen tutkimus.

Siinä esitettyjen ideoiden pohjalta toinen mahdollinen triidi olisi ollut Luomun monet nimet.

Myös mahdollinen oli Tehoviljelyn iso piikki.

Mutta käsitellään siis se näin erikseen.

***

Päätin nyt kiusata itseäni vastaavalla tavalla kuin Steinerin Maatalouskurssin kohdalla. Lainasin siis tuon teoksen kaupunginkirjastosta.

[Heikki Jokipii]

Tuo lukukokemus tulee käymään raskaaksi. Ei samasta, mutta samantapaisesta syystä kuin Steinerin kohdalla.

Lymbery on kirjoitustyylikseen valinnut, niin brittiläinen professori kuin onkin, viheliäisen amerikkalaisten lehtimiesten tavan, jossa asia kuin asia pyritään elävöittämään paikallisvärillä ja henkilöjutuilla.

Siitä anekdoottimössöstä on sitten etsittävä, mitä hän todella yrittää sanoa.

[Heikki Jokipii]

Em. syistä tuon kirjan lukeminen on vähän pakkopullaa. Ja siten minulle hidasta.

Mutta MTV:ssä oli äskettäin tämä juttu, josta ehkä helpommin näkee, mitä kirja on... syönyt:

60 satoa jäljellä. Uutuuskirja avaa, mitä lapsemme syövät 30 vuoden päästä

Kirjoitustyylistä sanotaan ystävällisemmin:

Näitä perustavaa laatua olevia tosiasioita Lymbery tuo esiin reippaassa ja runsaassa (ja hyppivässä) kerronnassaan kuin kiinnittäen muistilappuja jääkaapin oveen.

Mutta samaa raivostuttavaa tyyliä tarkoitetaan.

Tästä tuo arvostelija toteaa tämän:

Varsinaisesti uutta kirjassa ei ole, mutta se on ravistava muistutus ihmiselle elintärkeän elämämme mahdollistajan ja ylläpitäjän yli- ja loppuunkuluttamisesta.

Ja kyllähän tulevaa tuhoa meille noissakin kysymyksissä on ennenkin tolkutettu. Niinkuin monessa muussakin asiassa.

[Heikki Jokipii]

Nyt kun olem kahlannut kyseistä kirjaa vaivalloisesti eteenpäin, on alkanut jo kaduttaa, että otin sen erikseen esille.

Kirja on kokoelma nk. hyvältä tuntuvia ideoita, mutta varsinainen, oikea analyysi siitä puuttuu. Siinä ei ole selkeitä teesejä. Edes sellaisia, joiden kanssa voisi olla selkeästi eri mieltä.

Se mm. asettuu kannattamaan regeneratiivista viljelyä. Tulkitsee sen niin, että siinä ennenkaikka harrastetaan suorakylvöä. Sitten merkillisellä tavalla tästä seuraa torjunta-aineiden käytön väheneminen*). Kaikki tietysti kerrottuna tapauskohtaina tarinoina jostain tietystä viljelijästä.

Jo aiemmin eläinten ystävänä tunnettu kirjoittaja yrittää todistella, että juuri eläimistä luopuminen johtaa kirjan nimen tulokseen. Sitten hän siirtyy puolustamaan lihansyönnin vähentämistä, ja jopa keinolihaa.

Anekdootein tarina siinäkin asiassa etenee.

Luulenpa, että tällä erää minulle riittää. Palautan kirjan kirjastoon. Jos siitä myöhemmin tulee puhetta julkisessa keskustelussa, siihen voi sitten palata. Lainata sen uuudestaan.

______

*) luomuaatteen kanssa kirja "flirttailee". Ei ilmoita suoraan kannattavansa, mutta...

Tuo eläinten välttämättömyyskin on perusteltu keinolannoitteiden vahingollisuudella maaperälle.

[Heikki Jokipii]

Nyt MT haluaa ottaa tuon kirjan esille:

Kirja: Laidunnus, uudistava viljely ja eläinmäärän vähennys pelastaisivat maatalouden ja ruuan riittävyyden

Ruuantuotanto on kestämättömässä tilassa ympäri maailman. Tietokirjailija muistuttaa, että se ei ole viljelijöiden syy.

Kehitys alkoi mennä maataloudessa pieleen 1930-luvulla.

Tuolloin Yhdysvalloissa viljelyalan holtiton kasvattaminen aiheutti viljasta ylituotantoa ja hinnat romahtivat.

Hintojen lasku johti siihen, että viljalla alettiin ruokkia eläimiä, kirjoittaa brittiläinen Philip Lymbery kirjassaan 60 satoa jäljellä.

Se avasi tien nykyiseen tehotuotantomalliin, jossa pelloilla kasvivalikoima on yksipuolinen ja käytössä on kemialliset lannoitteet sekä kasvinsuojeluaineet.

Kun jutussa on mukana tuo iskusana uudistavasta viljelystä, täytynee ottaa asiaan kantaa kerralla tämän kanssa.

[Heikki Jokipii]

Sinäkin Brutukseni. MT:

Vihreä vallankumouksen hankala perintö jaettava tasan

Vihreä vallankumous muutti maanviljelyn luomuviljelystä tehomaataloudeksi. Nyt haetaan paluuta vanhaan.
[..]
Brittiläisen Philip Lymberyn mielestä tehomaatalous on monien ympäristöongelmien lisäksi syyllinen myös viljelijöiden heikkoon tulotasoon, koska maataloustuilla ylläpidetään nykyistä halvan tehotuotetun ruuan kierrettä. Tilanteesta ei pidä syyttää viljelijöitä, koska he Lymberyn mukaan tekevät, mitä heitä on neuvottu ja käsketty tekemään. (MT 29.10.)

Viittaus lienee em. aiempaan artikkeliin.

Tuo uusi on vielä pääkirjoitus.

Tuo kirja täytyy nyt täällä ruotia yksityiskohtaisesti.

[Heikki Jokipii]

Lumberykään ei onnistu tätä määrittelemään:

On selvä, että maan kunnosta on huolehdittava. Se on ruuan tärkein tuotannontekijä. Nyt halutaan palata vanhaan ja vihreän vallankumouksen jälkiä pyritään paikkaamaan muun maussa luonnonmukaiselle tuotannolla ja uudistavalla viljelyllä. Uudistava ja luonnonmukainen viljely eivät ole sama asia, mutta ovat läheistä sukua.

Mutta tämän hän sanoo:

Lymberyn mielestä ruuantuotannon maailmanlaajuiset ongelmat ratkeaisivat siirtymällä uudistavaan eli regeneratiiviseen viljelyyn, jossa eläimet laiduntavat ja niiden lanta rikastuttaa maata. Sen kautta maan rakenne ja vesitalous paranisivat. Tuotanto olisi parhaimmillaan, jos samalla tilalla olisi useita eri eläimiä, jotka voisivat vuorotella laitumella. Myös vuoroviljelyä ja kesannointia pitäisi lisätä. Kyse on ainakin osin paluusta vanhaan. Viljely oli tällaista vielä 1960-luvulla.

Eli meillä tulisi olla valtava määrä kotieläimiä, joilla tuolla tavalla hoidettaisiin lannoitus. Lumpery (tai MT) ei esitä laskelmaa, paljonko eläimiä tarvittaisiin ja paljonko viljelysmaata niiden ruokkimiseen.

Kyllä. Uudistava viljely on läheistä sukua. Minusta kyllä isyys olisi tunnustettava!

***

Jatkamme kirjan kritiikkiä hissukseen.

[Heikki Jokipii]

Piileekö jossain tällaisessa syy miksi MT kiinnostui Lumperysta ja sympatisoi häntä:

Jos muutosta halutaan, niin viljelijä eivät ole ongelmallisin ryhmä, vaan kuluttajat, kauppa ja teollisuus. Keinotekoisen halpa ruoka antaa mahdollisuuden kuluttajille ostaa ruuan lisäksi kaikenlaisia muita tuotteita, joita teollisuus tuottaa ja kauppa myy.

Vihreän vallankumouksen hanakalan perinnönjaon verojenmaksua ei saa jättää viljelijöiden maksettavaksi.

Vaikka maailma muuttuu, ruuan tärkeys ja tarve eivät ole hävinneet mihinkään.

(lihav. HJ)

Siis kuvitelma siitä, että ruoan hinta on vain kaupan keskusliikkeiden juonima juttu? Vai tässä:

Tuottajan kannalta kehitys on ollut rajua. Tuotanto on tehostunut ja satotasot ovat nousset, mutta taloudellinen menestystä ei ole tullut. Ilon tämän syksyn hyvästä sadosta vie huono hinta. Ruuan tuottamisesta on lisäksi tullut julkisuudessa ympäristöä pilaava pahis. Erityisen moitittavaa on ollut kotieläintuotanto.

Ja Lumpery antaa nyt synninpäästön eläimille?