iloa elämään - 16. huhtikuuta 2010 klo 19:52
Luonnonmukaisuus on tulevaisuutta koko maailmassa. Maksimaalinen hyöty on johtanut riistoon ja väärinkäyttöön.On maita joissa on menetetty suuria alueita viljelysmaata,kun maa on riiston takia kuollut.Hyönteisiä on hävinnyt,haluammeko pölyttää itse ruokamme?Kyllähän se työtä teettää mutta .. Lisää
Idea on, että saamme turvallista ja terveellistä ja herkullista ravintoa kaikki koko kansa ja pysytään terveinä. Tunnustetaan torjunta-aineiden vaarallisuus ihmisten ja eläinten sekä luonnon hyvinvoinnille. Ilman tätä ei ole puhdasta vettäkään.
Idea kertoo sen, että suomalainen viljelijä ymmärtää maan biologiaa enemmän kuin muut, ja he ovat siten viisaampia tällä saralla, koska ovat lähteneet viljelemään luonnonmukaisesti hyödyntämällä luonnon omia tuotantopanoksia, mm. typpeä ja pieneliötoimintaa yms.
Luomu on tulevaisuutta koko maapallolla. Ei mene kauan ja Suomi teki sen. Suomen kansa kehitti uuden ja oikean tavan tuottaa terveellisesti ruokaa, ja luonto elää uutta elämää, suriaiset ja koriaiset taas lentää. Lapset ovat punaposkisia ja jaksavat juosta, ja elämä maistuu paremmalta.
Maabrändivaltuuskunnan puheenjohtaja Jorma Ollilan luotsaama arvovaltainen asiantuntijaraati valitsi Tehtävä Suomelle -ohjelmassa seitsemästä finalistiehdotuksesta kirkkaimman kärkikolmikon.
Kaikki kolme yleisöäänestyksessä ollutta ideaa sisällytetään Suomen maabrändivaltuuskunnan loppuraporttiin. Niille etsitään bisneskummit, jotka edistävät ideoiden eteenpäin viemistä tulevaisuudessa.
Valtuuskunnan luontosuhdetta kuvaa se, että mukana on ehdotus luomutuotannon radikaalista lisäämisestä hyvinkin nopeasti.
Kirsi Pihakin toivoo, ettei raportti katoa selontekojen hautausmaalle: "Jotta tällä olisi jotain jatkuvuutta, suomalaisten pitäisi innostua suosituksista ja niiden pitäisi olla osa meidän politiikkaamme."
Lasse Lehtinen sanoo asian vielä suoremmin. Hänen mielestään tuleva hallitus voi halutessaan poimia raportista moniakin asioita suoraan hallitusohjelmaansa.
"Jos on poliittista tahtoa."
Ajankohtainen kakkonen
TV2 tiistaina 23.11.2010 (klo 21)
Jorma Ollila ja luomu-Suomi
[....]
”Brändivaltuuskunnan tehtävä oli luoda suuria visioita ja tavoitteita, ovatpa ne sitten realistisia tai eivät. Valtuuskunnan tavoite kääntää Suomen maatalous 20 vuodessa luomuvoittoiseksi on yksi niistä, joiden toteutumista voi toivoa mutta myös epäillä. Luomutuotannon jyrkkä lisääminen vaatisi sekä Suomen kansallisen että EU-tasoisen maataloustukijärjestelmän perusteellista remonttia, eikä se ole yksin Suomen käsissä.”
”Puhdasta ruokaa vähättelemättä täytyy todeta, että SDP:n esittämä tavoite tehdä Suomen työelämästä maailman parasta on vähintään yhtä tavoittelemisen arvoinen kuin luomutuotannon lisääminen.”
"Onko karu asiallisuus kuitenkin meidän aidoin brändimme?"
Suomessa linja on teoriassa mahdollinen, mutta näkemykset eroavat varmasti siinä, millä tempuilla se tehdään. Maatalouspolitiikkaa arvostellaan sitä, ettei luomua tuoteta tarpeeksi, mutta kaikki lähtee siitä, miten paljon kuluttajat todella luomua ostavat. Muutos tuotantotavassa olisi toteutuessaan todella merkittävä. Tällä hetkellä peltopinta-alasta runsas viisi prosenttia on luomua. Maatalouspolitiikan päätökset tehdään kuitenkin EU-tasolla, eikä kyseessä ole kansallinen päätös.
En voi olla kommentoimatta oman toimialani kuuluvaa, kauniilta kuulostavaa ehdotusta Suomen järvien saattamiseksi juomakelpoisiksi. Tätä maabrändivaltuuskunta viime viikolla esitti.
Toteutettuna ehdotus tarkoittaa massiivista kemikaalien kylvöä järviin ja jokiin.
[…]
Nykyisen talousvesiasetuksen ja terveydensuojelulain talousvettä koskevien säädösten määrittämillä vaatimuksilla ei järvivedestä saa desinfioimatta juomakelpoista.
Järvet joet ja lammet ovat omia ekosysteemejään, joissa synnytään, eletään, ulostetaan, syödään ja kuollaan. Tähän kuuluu vilkas bakteeritoiminta ulosteiden ja kuolleitten saattamiseksi takaisin kiertoon.
[…]
Isoisän aikoihin on tuskin mahdollista palata tässäkään asiassa.
Bakteeritoimintaa suorittavat, osin ihmiselle tulehduksia ja vatsavaivoja aiheuttavat bakteerit. Ne täytyy eliminoida, ennen kuin järvistä tulee juomakelpoisia.
Samalla menee kyllä sitten kaikki muukin elämä: kalat, ravut ja vesikasvit. Huonosti voi käydä myös vesilinnuille, jotka näistä eliöistä elantonsa saavat. Brändinä olisi siis kirkasvetinen ja hiljainen järvi- ja vesiympäristö.
Eikä tarvitsisi rakentaa lintutornejakaan.
Energiavarojen niukkeneminen nostaa lannoitteiden hintoja, globalisaation myötä rehun maailmanmarkkinahinnat heilahtelevat ja runsas lannoittaminen vahingoittaa vesistöjä. Vuosien 2007−2008 globaali ruokakriisi osoitti, että maailmantaloudessa rehun ja lannoitteiden hinnat seuraavat energian hinnan muutoksia.
Suomalaisen maatalouden lähivuosikymmenien suuri haaste on kehittää sellaisia tuotantotapoja, jotka menestyvät maailmantalouden myrskyistä riippumatta. Omavaraisuudella ja paikallistalouden vahvistamisella on tässä suuri merkitys.
Mitä vähemmän tiloille joudutaan hankkimaan hinnanvaihteluille alttiita tuotantopanoksia kuten lannoitteita, sitä pitkäjänteisemmin tuotantoa voi kehittää.
Tästä hyötyvät sekä alkutuottajat, paikallisyhteisö, kuluttajat että kauppa.
Suomen kouluruokailulla on ainutlaatuinen mahdollisuus ohjata lasten ruokatottumuksia pienestä pitäen. Ilmainen ja terveellinen kouluruoka on usein mainittu yhtenä syynä Suomen menestykseen PISA-tutkimuksissa.
"Parhaiten Suomi pärjäsi koulutuksessa ja huonoiten terveydessä. Viimeksi mainittuun vaikutti eniten hedelmien ja vihannesten vähäinen kulutus, jossa Suomi oli tilaston hännillä Unkarin kanssa."
"Kouluruokaa on tarjolla vain viitenä päivänä viikossa", Jyväskylän yliopiston terveyskasvatuksen professori Lasse Kannas sanoo.
Taloudellisesti tiukoilla olevat perheet saattavat Kankaan mukaan tinkiä erityisesti hedelmien ja kasvisten ostoista.
"Yksi syy hedelmien ja vihannesten vähäiseen käyttöön on selkeästi se, ne ovat melko kalliita", Kannas sanoo.
Lähiruoka on tämän hetken voimakkain ruokatrendi.
Seuraava askel lähiruoasta on luomuruoka.
Luomulla tarkoitetaan sovittuihin tuotantomenetelmiin sitoutunutta ruoantuotantoa.
Luomuelintarvikkeiden koko tuotantoketju perustuu luonnonmukaisiin ja ympäristöä säästäviin valintoihin.
Luomun idea ulottuu pellolta aina valmiisiin elintarvikkeisiin
Luomutuotannon merkittävin piirre on ravinteiden kierto tilan sisällä.
Kun ravinteet täytyy koota tilan omista lähteistä, niitä ei kannata päästää karkuun vesistöihin.
Orgaaniset lannoitteet myös liukenevat veteen huonommin kuin teollisesti valmistetut.
Kuluttajia kiinnostaa myös se, millaisissa oloissa tuotantoeläimet elävät. Tämäkin asia hoidetaan jo luomutuotannon sääntöjen mukaan paremmin kuin tehotuotannossa.
Nämä kolme asiaa – maailmantalouden hintojen heilahtelu, suomalaisten vesistöjen tilan parantaminen ja kuluttajilta tuleva kysyntä – vievät kaikki Suomea kohti luomua.
Luomuviljelyssä olennaista on pyrkimys ekologisten prosessien ymmärtämiseen. Tässä mielessä se muistuttaa marjastusta, sienestystä ja metsästystä, joissa kaikissa olennaista on luonnon piirteiden lukeminen ja ennakoiminen aiemman kokemuksen ja oppien perusteella.
(Edelleen epäillen, että ko. tekstin on kirjoittanut joku "toistaitoinen" luomuidealisti, joka ei ymmärrä ravinteiden kierrosta juuri mitään. Siitä, kuka on kirjoittanut ko. tekstin ja/tai ketä on asiasta ehkä konsultoitu, olen nyt lupaukseni mukaan lähettänyt tiedustelun ulkoasiainministeriöön)
”Mokan raportti Neuvosen neuvoin
Mihin yliopistoja edes tarvitaan? Kysymys on tullut Kuiskaajan mieleen Jorma Ollilan brändityöryhmän vaiheita seuratessa.
Alexander Stubb halusi selvästi tehdä työryhmästään no nonsense -porukan ja jätti siksi akateemisen edustuksen minimiin. Kun ei tämä touhujoukkokaan saanut raporttia kasaan, kirjoitustöihin palkattiin Roope Mokka ja Aleksi Neuvonen Demos Helsingistä, ajatuspajasta, jolle nyky-Suomi on ulkoistanut ajattelunsa. Ja sivustatukea tekstitykeille tarjoili toimittaja Antti Isokangas, joka on aiemmin tunnettu muun muassa Trendi Velin päätoimittajana ja Popstars 2 -kisan tuomarina sekä väärin kuultujen laulunsanojen kokoelmasta Villejä rubiineja.
Näin saatiinkin Suomi-kuvasta ihan näköinen. ”
Viime vuosikymmeninä maanviljelytaidoissa on korostunut koneiden, lannoitteiden ja rehujen tunteminen. Kyky ymmärtää luonnonjärjestelmiä ei ole ollut yhtä suuressa roolissa.
Luomuun siirtymisen myötä maaperän prosessien ja esimerkiksi biologista torjuntaa tekevien hyönteisten tuntemus nousee keskeiseksi.
Kun maanviljelijän ammattitaito perustuu ennen kaikkea ekosysteemien ymmärrykseen, tuotannon luonnonmukaisuus lisääntyy lähes vaivihkaa.
Luomutuotannon lisäämisessä kyse on ennen kaikkea suomalaisen maatalouden uuden strategisen suunnan löytämisestä. Luomutuotannosta on syytä tehdä pikemminkin standardi kuin poikkeus.
Sen avulla voidaan nostaa maatalouden jalostusarvoa ja lisätä paikallista vaurautta.
Se ei tarkoita teknologisen kehityksen hylkäämistä, pikemminkin päinvastoin.
Luomuviljelyn onnistumisen kannalta ekologisten prosessien tuntemus on erityisen tärkeää.
Suomalaisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten huippuluokan ekologista osaamista voidaan hyödyntää luomutuotannon kehittämisessä.
Kun strateginen suunnanmuutos tehdään, on suoraan luomuun liittyvää tutkimus- ja koulutustyötä vahvistettava.
TEHTÄVÄ HELSINGIN YLIOPISTOLLE JA MTT:LLE:
Luomuinstituutin perustaminen
Luonnonmukaista tuotantoa ja viljelyä tutkiva instituutti veisi eteenpäin luomutuotannon tieteellistä tutkimusta ja sitä kautta luomun tuotantoa ja kysyntää. Suomalainen ruokatuotantotutkimus on toistaiseksi tarttunut verraten vähän luomuun, vaikka siihen olisi luontevat edellytykset. Resursseja tulisi ohjata luomututkimuksen lisäksi myös koulutukseen. Suomalaisen ympäristöosaamisen seuraava kärki voisikin olla luomuosaaminen, jonka malleja voisi viedä myös ulkomaille suunnannäyttäjän roolissa.
Lisäksi mukaan tulee aktivoida suomalainen elintarviketeollisuus, jolle puhdas suomalainen ruoka ja siitä kehitettävät jalosteet ovat merkittäviä markkinointi- ja vientivaltteja.
Taloudellisesti kannattavasta ja vesistöjen ja muun ympäristön kannalta parhaasta mahdollisesta luomutuotannosta tehdään Suomelle strateginen tavoite, jonka toteuttamisessa mukana on koko arvoketju.
Luomu ei ole näperrystä, vaan vakavaa tuotantoa, jota toteutetaan sekä pienessä että suuressa mittakaavassa. Tavoitteen toteuttaminen luo Suomeen uuden vahvan luonnonvaraklusterin.
Kannattavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin luomuruuasta saman hintaista kuin tavallisesta.
Kun tällä hetkellä luomua saadaan kaupaksi ulos vähemmän kuin tavanomaisia tuotteita!
Luomuviljan vientiin erikoistunut Pohjolan Luomu Oy ajautui konkurssiin muutama viikko sitten.
Luomulla pitäisi tietojen mukaan mennä koko ajan paremmin ja paremmin, mutta konkurssin syy on lehtitietojen mukaan Euroopan alueen luomuviljan kysynnän raju väheneminen vuodesta 2008 lähtien.
Suomalaisen puhtaan elintarviketuotannon ja luomutuotannon vastakkainasettelun vaaraa on varottava. Vaara on ilmeinen, jos luomua laajennetaan väkisin.
Arvostan luomua eräänä keinona turvata alkutuotannolle riittävä korvaus siitä työstä, jota maataloustuotteiden tuottaminen vaatii.
Luomusta ei kuitenkaan saa muodostua puhtaiden suomalaisten elintarvikkeiden perustuotannolle epätervettä kilpailijaa eikä mollaajaa.
Maabrändiraportin valmistelussa luomuravinnon kohdalla ja muutenkin valtuuskunnan työssä ideat ja ehdotukset nousivat valtuuskunnan jäsenten, ulkopuolisten asiantuntija- ja kommentaattoritahojen sekä suuren yleisön välisistä keskusteluista, ajatuksen vaihdoista ja aivoriihistä. Tästä syystä kaikkien tietolähteiden tarkka kartoittaminen on mahdotonta kaikkien keskusteluiden, tilaisuuksien, kirjallisuuden, verkkosivustojen ja muiden lähteiden jäljiltä.
- Maabrändityö mahdollisti luomusta puhumisen kovaan ääneen, olen saanut taas draivia. Saan hyvän vastaanoton missä käynkin, ja kuntapäättäjät kuuntelevat viestiäni, kun kerron, että maabrändiraportissa annettiin tehtävä sinulle, Kärkkäinen kertoo muutoksesta.
- Suomi nostetaan ylös luomulla. Se on tiiviisti yhteydessä Suomen toiseen timanttiin, veteen. Luomulla pidetään järvet juomakuntoisina, raporttinsa lukenut Kärkkäinen huomauttaa.
- Ilmainen on arvoton. Kunnille kouluruoka on kuluerä, vaikka kuntabudjetista menee vain 0,5 - 1,5 prosenttia elintarvikemenoihin. On tuhlausta tehdä ruokaa, jota ei syödä. Muutos on mahdollinen vain nostamalla kouluruuan arvostusta, ja se tehdään luomulla. Nuoret arvostavat luomua, Kärkkäinen johdattelee.
Jotta luomu saadaan kouluruokailuun, pitää motivoida päättäjiä ja tarvitaan hyviä esimerkkejä, ei pelkkää viherpesua. Tarvitaan myös muutama sentti per ateria lisäresursseja ja ennen kaikkea luomuraaka-aineiden saatavuus kuntoon.
Organisointityöryhmän puheenjohtaja ja Pro Luomun hallituksen jäsen Marja-Riitta Kottila EkoCentriasta kertoo, että yhdistyksen tavoitteena on tunnistaa ja ratkoa pullonkauloja, jotka estävät luomutuotteiden kysynnän ja tarjonnan kohtaamista.
- Nyt ei heitellä palloa luomuruokaketjun jäseneltä toiselle, vaan yhdistys on työkalu, jonka avulla voimme miettiä yhdessä mitä pitäisi tehdä, Kottila huomauttaa.
Hän totesi syksyllä tarkastetussa väitöskirjassaan, että Suomessa luomuketjut eivät ole toimineet yhtenä kokonaisuutena, eivätkä ole asettaneet yhteisiä tavoitteita, vaikka toimijoiden arvot ja tarpeet ovat samansuuntaisia.
"- Ihmiset toivovat luomutuotteilta ennen kaikkea halvempaa hintaa. Luomu pitäisi saada tuntumaan vielä erilaisemmalta ja arvokkaammalta."
Mielestäni mielenkiintoisin hanke tällä hetkellä on MTT:n taloustutkimuksen hanke, jonka vastuullinen johtaja on Kauko Koikkalainen, "Mitä tarkoittaa käytännössä, jos 50% Suomen maataloustuotannosta olisi luomutuotannossa vuoteen 2030 mennessä". Siinä rakennetaan käytettävissä olevan tilastotiedon ja aikaisemman tutkimustiedon pohjalta skenaariota siitä, missä tuotteissa ja tuotantosuunnissa luomun suhteellinen kilpailuasema tavanomaiseen tuotantoon verrattuna olisi paras. Samalla tarkastellaan vaihoehtoa, jossa nykyistä luomutuotantoa laajennetaan nykyisillä viljelypinta-alasuhteilla puoleen koko viljelyalasta. Tarkastelussa otetaan huomioon talous-, tuotanto- ja ympäristövaikutukset sekä mahdollisuuksien mukaan luomutuotannon alueellinen sijoittuminen. Selvityksen on määrä valmistua lokakuun loppuun mennessä.
”Kuluttajalähtöisen ruokastrategian ja Suomen maabrändivaltuuskunnan asettamat tavoitteet edellyttävät, että luomualan tulee kasvaa Suomessa”.
”vahvistaa ja ylläpitää luomubrändiä […] 4. luomalla argumentaatioperustaa luomun ylivoimatekijöille”.*)
”Osallistua luomuun liittyvään yhteiskunnalliseen keskusteluun”.
Alamme vain yksinkertaisesti kiinnittää enemmän huomiota suuhunpantavan terveellisyyteen. Aletaan huomata, että ruokaa ei kannata ryydittää steroideilla ja muilla lääkeaineilla. Geenimuunneltu ruoka on pian out.
”Kun Jorma Ollila soitti minulle kertoakseen ennakkoon mietinnön sisällöstä, esitin hänelle vain yhden kommentin. En pitänyt luomutuotannon lisäämistä koskevaa tavoitetta realistisena, jos luomun määritelmä säilytetään nykyisellään.”
Cronberg on tehnyt luomualasta selvityksen, jossa hän nimeää joukon ylitettäviä esteitä luomujohtajuuden saavuttamiseksi.
Arvovaltainen brändityöryhmä maalasi jokin aika sitten kuvaa Suomen suunnasta. Ryhmä esitti, että vähintään puolet maataloustuotannosta tulisi olla luomua vuoteen 2030. Ehdotus tuntui jo tuoreeltaan kokouspöydässä kehitellyltä ja todellisuudesta vieroitetulta.
Kuten tuhannesti on todettu, tuottajia kyllä löytyy jos luomutuotteille ilmaantuu ostajia – sellaisia, jotka ovat valmiita maksamaan luomun tavanomaista tuotantoa korkeammista tuotantokustannuksista. Toistaiseksi kuluttajien suuri enemmistö kannattaa luomua ruokapuheissaan mutta ei ole valmis maksamaan senttiäkään ylimääräistä. Tämä yhtälö ei toimi.
Esitys selviää Mikkelin kaupungin, Etelä-Savon maakuntaliiton, Mikkelin seudun kuntien ja Etelä-Savon ely-keskuksen Cronbergiltä tilaamasta selvityksestä.
[...]
Tavoite on, että Luomuinstituutti aloittaa toimintansa ensi vuonna. Sen tehtävänä olisi vastata maabrändivaltuuskunnan vuosi sitten asettamaan tavoitteeseen, että puolet puolet Suomen maa- ja elintarviketuotannosta on luomua vuonna 2030.
[...]
Maabrändivaltuuskunta on antanut Luomuinstituutin perustamistehtävän Helsingin yliopistolle ja MTT:lle (Maa- ja elintarvikealan tutkimuskeskus).
[...]
Joko osuuskuntana tai siviiliyhtiönä toimivan Luomuinstituutin rahoittajat olisivat valtio, Mikkelin kaupunki, maakuntaliitto sekä ely-keskus.
Luomukulutuksen osuus on 5 prosenttia ja viljelyalasta 10 prosenttia.
Luomukulutuksen osuus on 10 prosenttia ja viljelyalasta 20 prosenttia.
Maabrändivaltuuskunnan tavoite – 50 prosenttia tuotannosta luomua – on saavutettu ja kulutus on 30 prosenttia.
”Maailmalla luomun kulutus kasvaa, samoin Euroopassa. Onko kasvu pysyvää ja mitä se merkitsee maailman ruokakriisin ratkaisun kannalta? Tilastojen mukaan luomun kasvu on ollut tasaista koko 2000-luvun ajan, eikä ole odotettavissa, että se laskisi dramaattisesti. Talouskehitys vaikuttaa tietenkin myös luomun kehitykseen, minkä vuoksi pieniä pudotuksia voi tulla. Ruoan tuotanto ei maailmassa tule koskaan olemaan sataprosenttisesti luonnonmukaista. Tietyntyyppisiin kuluttajiin kohdistuvat luomun markkinat kuitenkin kasvavat.”(s. 14)
"Kansainvälinen luomubrändi ei synny hetkessä. Olemme jäljessä luomun kulutuksessa, tutkimuksessa ja osaamisessa. Ajatus ”melkein luomusta” on estänyt ”oikean” luomun kehittämisen. Luomu on ollut uhka ja vastakkainasettelu jyrkkää. Erilaisia suuntauksia ei ole voitu kehittää yhtä aikaa. Luomu on saanut väistyä. Luomututkijat on leimattu ideologisiksi uskomustutkijoiksi, jotka ovat yrittäneet todistaa luomun paremmaksi kuin muu suomalainen ruoka.(s. 34)
Kansainvälistä brändiä voidaan kaikesta huolimatta kehittää pidemmällä aikavälillä. Positiivisia signaaleja on olemassa. Kiinnostus luomua kohtaan on lisääntynyt, kauppa on lähtenyt aktiivisesti mukaan ja Pro Luomu perustettu.
Kansainvälistä kärkiosaamista ja edelläkävijyyttä on syntynyt heikommistakin lähtökohdista. Onnistumiseen tarvitaan kokemusta yhteisestä kansallisesta tehtävästä ja vahvaa poliittista panostusta. Vastakkainasettelun loputtua tutkimus saa voimaa uudenlaisesta rinnakkaiselosta. Yhdistämällä voimavarat ja kohdentamalla ne oikein ei ole liian myöhäistä."
[...]QuoteMielestäni mielenkiintoisin hanke tällä hetkellä on MTT:n taloustutkimuksen hanke, jonka vastuullinen johtaja on Kauko Koikkalainen, "Mitä tarkoittaa käytännössä, jos 50% Suomen maataloustuotannosta olisi luomutuotannossa vuoteen 2030 mennessä".
[...]
Jostain syystä ko. hanketta ei löytynyt MTT:n hankerekisteristä, mutta sen täytynee olla vain satunnainen laiminlyönti rekisterin pitäjien puolelta.
Kuluttajien tehtäväksi jäisi kysynnän kasvattaminen eli luomutuotteita pitäisi ostaa nykyistä enemmän. Luomutuotannon kasvattaminen puoleen viljelyalasta nostaisi myös ruokakorin hintaa.
- Todennäköisesti se maksaisi 20-30 prosenttia enemmän mitä tällä hetkellä, mutta todennäköisesti yhteiskunta on vaurastunut niin paljon vuoteen 2030 mennessä, ettei se tuottaisi ongelmia, arvioi Kauko Koikkalainen
Kun lisäksi otetaan huomioon luomutuotteiden tavallisia elintarvikkeita korkeammat hinnat, niin luomutuotantoa voidaan pitää elitistisenä tuotantomuotona, johon vain länsimaiden rikkailla kuluttajilla on varaa.
Ja lopullisen ostopäätöksen ratkaisee tuotteen hinta kaupan hyllyllä. Laajamittaisessa luomutarjontatilanteessa hintaeroa tavanomaiseen tuotteeseen ei saisi olla juuri ollenkaan. Eli luomutuotteet olisi kyettävä tuottamaan alkutuotannossa tavanomaisten tuotteiden hinnalla tai jalostus- ja kauppaportaan olisi tingittävä katteistaan. Tämä ei liene realistista ajattelua tuntien kaupan hinnoitteluvoiman elintarvikeketjussa.
”Paljoa parannusmahdollisuuksia ei ole, sillä korkeat hinnat ovat esteenä", harmittelee [eduskunnan] keittiöntyöntekijä Katri.
Maa- ja metsätalous ministeri Jari Koskinen (kok) on asiasta eri mieltä. Luomuruoka ei ole Koskisen mukaan Suomessa kallista, sillä meillä on korkea elin- ja palkkataso sekä kuljetuspalvelut. Ministeri selittää luomuruoan hintatason johtuvan enemminkin suuresta kysynnästä ja pohjoisesta sijainnistamme. Yksittäinen brändi voi tosin asettaa itselleen yleistä halvemmat hinnat.
Luomutuotanto vaatii tehotuotantoa enemmän työvoimaa, mutta Ministeri ei pidä ongelmana nuorten vähäistä kiinnostusta maanviljelyyn ja maatalouteen.
”Jos nuoret eivät halua asua maalla, emme pakota heitä", Koskinen sanoo.
Eikös jossain raportissa puhuttu siitä, että luomun peruskasvun on kuitenkin tapahduttava markkinoiden ehdoilla?
Jyrki Kataisen hallitus on sitoutunut toteuttamaan luomualan kehittämisohjelman, jonka avulla kotimaista luonnonmukaista tuotantoa monipuolistetaan ja lisätään kysyntää vastaavaksi sekä kehitetään koko luomuruokaketjua.
Suurin osa Amica-ravintoloista kuuluu luomun portaalle kaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kahvila käyttää vähintään kahta merkittävää luomuraaka-ainetta ainakin kahdesti viikossa ympäri vuoden. Myös eduskunnan kahvila on tasolla kaksi.
Eduskunnan kahvilassa on lähes päivittäin tarjolla luomuraaka-aineita kuten jugurttia, leipää, piimää, teetä ja puuroa.
Se tavoite, että Suomen maataloudesta pitäisi olla 50% luomua v. 2030, asetettiin vastoin kaikkia hyväksi koettuja perinteitä. Asiaa ei selvittänyt parlamentaarinen komitea. Asiaa ei lopulta määritellyt edes Alexander Stubbin siihen laittama ryhmä, vaan perustelut kirjoitti käytännössä taiteilija ja luomuviljelijä Osmo Rauhala. Hän käytti kaikki lähteet, jotka luomuvaihtoehtoa jotenkin tukivat, eikä ensimmäistäkään, joka olisi ollut asialle kriittinen. Brändiryhmä, puheenjohtaja Jorma Ollilaa myöten, nieli kaiken, sellaisenaan.
Suorakylvö lisää monimuotoisuutta
Kirsti Anttila
Nummi-Pusula
Toisin kuin biologi Mauri Leivo kirjoitti (HS Mielipide 1. 4.), luomuviljely ei kokemuksieni mukaan lisää lintujen ja perhosten määrää. Sen sijaan maan muokkaamatta jättäminen, suorakylvö, josta meidän tilallamme on nyt yli kymmenen vuoden kokemus, näyttää lisäävän silminnähden kaikenlaista elämänmuotoa pelloilla. Töyhtöhyypät, kiurut, keltasirkut ja uuttukyyhkyt valtaavat keväisin peltomme valtavina parvina.
Ennen kuin siirryimme suorakylvöön, muokkasin suurella traktorilla ja äkeellä peltojamme keväisin. Töyhtöhyypällä oli ikävä tapa munia täysin huomaamattomaan peltopesäänsä juuri ennen kevättöitä, ja saatoin vain ikäväkseni todeta hätääntyneen emon lentelystä, kuinka tulin taas tuhonneeksi yhden pesän.
Luomuviljelyssä rikkaruohojen torjunta perustuu intensiiviseen maan muokkaamiseen, mikä tuhoaa rikkojen ohella maaperän pieneliöitä ja lieroja. Myös tavanomaisessa tehoviljelyssä on siirrytty yhä enemmän kevennettyyn muokkaukseen.
Suorakylvössä peltomaa jätetään rauhaan, mutta rikkaruohoja vastaan joudumme käyttämään kasvinsuojeluaineita, lähinnä glyfosaattia. Niiden jäämiä testataan maataloustuotteista, maaperästä ja vesistöistä. Suomalaisista peltoviljelytuotteista on löydetty vähemmän herbisiidien jäämiä kuin kansainvälisistä luomutuotteista, eikä koskaan lähellekään sallittuja arvoja.
Minulla ei ole mitään luomuviljelyä vastaan, mutta haluaisin, että kaikki suomalainen maataloustuotanto olisi mahdollisimman ympäristöystävällistä ja eläinsuojelun kannalta eettistä ilman, että meillä olisi "kahden kerroksen" tuotantotapaa. Toinen on sitä "hyvää", jota on lähes kahdeksan prosenttia peltopinta-alastamme ja joka tuottaa alle kaksi prosenttia ruoastamme. Tavallisempi "paha", tavanomainen ja tehokas tuotanto, vastaa lopuista. Miksi se on leimattu pahaksi? Meillä ei käytetä hormoneja eikä antibiootteja eläinten tuotantoa lisäämään. Meillä ei tuoteta muuntogeenisiä elintarvikkeita. Meillä on tiukat rajoitukset lannoitteille ja kasvinsuojeluaineille. Meillä ei öljykasveja lukuun ottamatta yleensä tarvita hyönteismyrkkyjä peltoviljelyssä.
Sen sijaan, että paneudutaan luomutuotannon ja -uskon edistämiseen, voitaisiin miettiä, olisiko tavanomaisessa tuotannossa jotain parantamisen varaa, koska ylivoimaisesti suurin osa tuotannosta ja kulutuksesta on juuri sitä. Suorakylvö olisi erinomainen tutkimuskohde, koska se sitoo myös ilmakehän hiilidioksidia peltomaahan.
Suorakylvössä peltomaa jätetään rauhaan, mutta rikkaruohoja vastaan joudumme käyttämään kasvinsuojeluaineita, lähinnä glyfosaattia. Niiden jäämiä testataan maataloustuotteista, maaperästä ja vesistöistä. Suomalaisista peltoviljelytuotteista on löydetty vähemmän herbisiidien jäämiä kuin kansainvälisistä luomutuotteista, eikä koskaan lähellekään sallittuja arvoja.
Jopa ulkomaisesta luomusta on löydetty jäämiä tehoaineista.
- Tilastomme osoittavat, että 5-10 prosentissa ulkomaisesta luomusta on löydetty torjunta-ainejäämiä. Mutta kyllä ne silti ovat huomattavasti puhtaampia kuin tavalliset tuotteet, toteaa Kalevi Siivinen.
Luomuviljelyala kasvaa uusien sopimusten myötä noin 1 100 hehtaaria eli 15 prosenttia. ... Uusien sopimusten myötä Etelä-Savossa on luonnonmukaisesti viljeltyä peltopinta-alaa vähintään noin 8 400 hehtaaria eli 11,4 prosenttia kokonaispeltoalasta.
Pyrkimys kestävän talouden kehittämiseen vaatii tuekseen laajan yhteiskunnallisen hyväksynnän. Kestävän talouden sosiaalisen hyväksynnän rakentumista tarkastellaan tutkimushankkeessa luomutuotannon ja -kulutuksen kautta. Suomi tarjoaa tutkimukselle kiinnostavan maaperän, sillä luomutuotannon kasvattaminen on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi hallitusohjelmassa ja kansallista maabrändiä pohtineessa työryhmässä. Luomukulutuksen kasvu on kuitenkin ollut hidasta verrattaessa muihin maihin.
Suomelaiseen tapakulttuuriin kuuluu, että ei lyödä lyötyä.
Jorma Ollila joutui jättämään Nokian nyt hyvin huonossa jamassa, mikä on ikävää, hänen muutoin sankariuransa kannalta. [....]
Suomelaiseen tapakulttuuriin kuuluu, että ei lyödä lyötyä.
Jorma Ollila joutui jättämään Nokian nyt hyvin huonossa jamassa, mikä on ikävää, hänen muutoin sankariuransa kannalta. [....]
Ei!
Tuo luomuidea on mahdollisien seurannaisvaikutukisineen (kehitysmaissa) niin karmea, että unohdamme suomalaisen tapakulttuurin, korkeampien arvojen takia.
Julistamme Jorma Ollilan ns. vapaaksi riistaksi, (mahdollisen) pilkan kohteeksi!
Julistamme julkiseksi kysymykseksi - hän sen itse alotti - miten hänen (oletettavasti nyt) luomutilansa pärjää!
Itse asiassa taitaa olla niin, että kun ko. tila saa EU-tukea, sen tiedot ovat julkisia.
Luomua ei joulupöydässä paljoa ole: Luomun osuus kokonaisporkkanasadosta on 2 %. Ohran kokonaissadosta luomun osuus on 0,4 %, mutta suurin osa ohrasadostahan menee eläinten rehuksi. Perunasta, jota on joka joulupöydässä, luomun osuus on 0,3 %. Maabrändityöryhmän toimeksiannot sietää välipäivinä kerrata.
QuoteEli nyt on tulossa Suomeen tunnustuksellinen maatalousopetus. Muualla maailmassa ne sentään perustavat intituutttinsa omin, yksityisin varoin.
LUONNONMUKAINEN MAA- JA
ELINTARVIKETALOUS
Johdanto luonnonmukaiseen maa- ja
elintarviketalouteen (MAAT 201) (5 op)
Kurssin tavoitteena on toimia johdatuksena
luonnonmukaiseen maa- ja elintarviketalouteen.
Tuotantotavan esittelyn lisäksi kurssilla tutustutaan
luomualan kysymyksiin ja kestävyyteen tilatasolla,
elintarvikeketjussa sekä globaalilla tasolla.
Kurssilla tarkastellaan luonnonmukaisen
tuotannon ja ruokajärjestelmien ympäristötehokkuutta
ja -vaikutuksia verrattuna ns. tavanomaiseen
tuotantoon.
Suoritustapa: Luennot, retkeily, harjoitustyö,
ryhmätyöt
Kirjallisuus: Ilmoitetaan kurssilla
Tutkimuksen mukaan suomalaiset suhtautuvat viranomaisten harjoittamaan kontrolliin pääosin kriittisesti. Esimerkiksi terveisiin elämäntapoihin patistavaa rasvaveroa kavahtaa selvä enemmistö.
Hei Heikki,
ohjausryhmä on yhteinen sekä hallituksen luomualan kehittämisohjelmalle että lähiruokaohjelmalle. Ryhmän on asettanut maa- ja metsätalousministeriö. Siihen kuuluvat edustajat seitsemästä ministeriöstä. Nämä ovat: osastopäällikkö Heimo Hanhilahti sekä elintarviketurvallisuusjohtaja Veli-Mikko Niemi maa- ja metsätalousministeriöstä, lähetystöneuvos Marjut Akola ulkoasiainministeriöstä, ympäristöneuvos Tarja Haaranen ympäristöministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Jyri Inha valtiovarainministeriöstä, neuvotteleva virkamies Eeva-Liisa Koltta-Sarkanen työ- ja elinkeinoministeriöstä, neuvotteleva virkamies Hannele Lehto opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja neuvotteleva virkamies Sirpa Sarilo-Lähteenkorva sosiaali- ja terveysministeriöstä. Puheenjohtaja on valtiosihteeri Risto Artjoki maa- ja metsätalousministeriöstä. Sihteereinä olen minä ja lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Ohjausryhmän tehtävänä on linjata hallituksen luomualan ja lähiruoan kehittämisohjelmien sisältöä, huolehtia ohjelmien toteuttamiseen liittyvästä hallinnonalojen yhteistyöstä, sopia ohjelmien poliittisista käsittelymuodoista sekä seurata ja edistää näiden ohjelmien toimeenpanoa.
Työlle pohjaksi maa- ja metsätalousministeriössä tehtiin viime talvena pohjapaperi MMM:n suuntaviivoja luomualan kehittämisohjelmalle. Se on ollut viime talvesta saakka MMM.n nettisivulla www.mmm.fi. Etusivun luomubannerin alta pääsee siihen. Tämän pohjan päälle laitetaan nyt muiden ministeriöiden toimet luomualan kehittämiseksi.
Ystävällisin terveisin Leena Seppä
Jopa päätöksenteoltaan kankeassa maineessa oleva EU on nyt luopumassa bioetanolitavoitteistaan, kun on tieteellisesti osoitettu, ettei niillä saavuteta alunperin haluttuja hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteita. Vaan päinvastoin aiheutetaan muuta vahinkoa.
Suomi voisi tehdä luomun osalta saman, tieteellä perustellen. Eli unohtaa koko jutun, perua kaikki asiaa koskevat linjauksensa.
Eräs demokratian vahvuuksista on kyky myöhemmin muuttaa aiemmin tehtyjä huonoja päätöksiä. Juuri niitä, jotka on joskus aikanaan tehty yleisen ja yhteisen, mutta ajattelemattoman innostuksen vallassa.
[...]Sihteereinä olen minä ja lähiruokakoordinaattori Kirsi Viljanen maa- ja metsätalousministeriöstä.
Ohjausryhmän tehtävänä on linjata hallituksen luomualan ja lähiruoan kehittämisohjelmien sisältöä, huolehtia ohjelmien toteuttamiseen liittyvästä hallinnonalojen yhteistyöstä, sopia ohjelmien poliittisista käsittelymuodoista sekä seurata ja edistää näiden ohjelmien toimeenpanoa.
Hallitus antoi tukensa maa- ja metsätalousministeriön esittämälle tavoitteelle kasvattaa luomuviljelyala 20 prosenttiin Suomen peltoalasta. Hallitusohjelmassa maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi nostettiin lähi- ja luomuruuan osuuden kääntäminen vahvaan kasvuun.
Peltopinta-alatavoitteita asettaessaan ministeriö ei ole esittänyt perusteluja, mitä luonnonmukaisesti viljellyn peltopinta-alan kasvattamisella juuri 10 tai 15 prosenttiin kokonaispeltoalasta on tarkoitus saada aikaan. Luonnonmukaisesti viljellyn peltopinta-alan kasvattamista ei voida pitää itseisarvona sinänsä.
Koska monista yhteneväisyyksistä huolimatta luomu- ja lähiruualla on erilaisia tavoitteita ja edistämistoimia, hallitus valmistelee tämän kevään aikana kummallekin sektorille omat kehittämisohjelmansa. Luomualan kehittämisohjelman tavoitteena on monipuolistaa kotimaisten luomuelintarvikkeiden tarjontaa, lisätä luomutuotannon määrää ja kannustaa luomuruuan kuluttamiseen
Monissa Euroopan maissa on voimakkaasti ohjattu joukkoruokailun julkisia hankintoja kohti luomua.
Makuasioista ei kannata kiistellä. Tämä sopii myös siihen, maistuuko luomu suussa tavanomaista paremmalta. Luomun ympäristövaikutuksistakin ollaan erimielisiä.
Joidenkin tutkimusten mukaan luomu jopa lisää ympäristökuormaa, koska sadot ovat tavanomaista pienemmät ja peltoa tarvitaan enemmän. Satojen nostamiseksi pitää kehittää viljelytekniikkaa.
"Luomutuotteita viedään entistä enemmän ulkomaille. Kannattavuuskriisissä painivalle maataloudelle jokainen lisäeuro on tarpeen."
Vuonna 2009 Suomen luomuviennin arvo oli noin 14 miljoonaa euroa, joka osuudeltaan vastaa yhtä prosenttia Suomen koko elintarvikeviennistä. Nyt (vuonna 2012) viennin arvo on selvästi pienempi.
Pelastaako luomuruoka ympäristön ja ihmisten terveyden? Tutkimusta on lopulta vähän, selvää näyttöä luomun eduista vielä vähemmän.
Myös veronmaksaja osallistuu luomun edistämiseen. Maatalousministerin mukaan valtion pitää auttaa tarjonnan kanssa, koska kysyntää on.
Joskus tuntuu, että luomu perustelee jo itse itsensä. Mutta miksi ilman väkilannoitteita ja torjunta-aineita tuotettu ruoka ansaitsee hallituksen mielestä tukea?
"Kun kysyntää on, pitää miettiä, miten hallinto voisi auttaa tuotannon lisäämisessä", perustelee maatalousministeri Jari Koskinen (kok).
Koskisen mukaan toinen syy suosia luomua on, että sillä on hyviä vaikutuksia ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin.
Yleisimmät luomuperustelut voidaankin jakaa kolmeen: ympäristöystävällisyys, "puhtaus" ja eläinten olot.
On aika selvittää, onko näissä kyse mielikuvista vai faktoista.
Viime sunnuntain Hesari käynnisti luomukeskustelun artikkelilla
Onko oikeasti parempaa?
Kiitos siitä. Artikkeli oli kriittinen. Nyt alkoi luomukeskustelu todella. Mutta toisaalta...
Artikkeli keskittyi liikaa negatiivisiin asioihin.
Monille asiaan perehtyneelle luomu on edelleen haluttu vaihtoehto maun (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=202), puhtauden (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=235) tai eläinten kohtelun (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=561.0) vuoksi.(tuossa linkit HJ)
Tässä maassa on perustellut (http://vnk.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=374816) tavoitteet kasvattaa luomua(tuossa linkki alkuperäinen)
Kotimainen luomutuotanto ei nyt riitä kysyntään.
Monet viljelijät ovat aloittaneet viiden vuoden siirtymäkauden luomuun.
Luomua vastustavat tahot innostuivat artikkelista. Twitterissä levisi Esko Valtaojan teesi: "Luomu on hyvää tarkoittavien ihmisten väärä valinta". "Huijausta on, huijausta", toistui luomua vastustavissa blogeissa. Luomulakko-blogin kirjoittaja riemastui aiheesta. Tuottava maa sai vettä myllyyn.
Luomun eteen töitä tekevät tahot ovat olleet artikkelista hiljaa. Hyväksyvätkö he, että heitä huijattu ja he myös itse ovat huijareita?
Uskon, että saamme seuraavilla viikoilla lukea tiiviitä ja kiihkottomia kirjoituksia siitä, miksi luomu on hyvää. On näytön paikka! Pro Luomu ja muut, joilla argumentit on oikeasti hallussa, on aika tarttua kynään. Myös sosiaalisen median keskusteluun kannattaa liittyä.
Itse uskon ja löydän todisteet alla oleville argumenteille, jotka myös brändioppaaseen kirjoitimme.
Tuoteryhmä kerrallaan mietin, olenko valmis maksamaan luomuvaihtoehdosta 20-30% enemmän. Osasta olen, osasta en. Minua ei huijata.
– Lähiruokaa kannatetaan periaatteessa, mutta fanitus ei ole johtanut tuotteiden hyvään myyntiin, Armas-perheen lähiruokayrittäjä Heikki Ahopelto kuvailee.
Tampereen Tammelassa sijaitseva Lähiruokapuoti Lempi kertoi torstaina Facebook-sivuillaan lopettavansa toimintansa. Omistaja ei halunnut perjantaina kommentoida lopettamisen syitä.
Kauppoja ovat sulkeneet muutkin yrittäjät eri puolilla Suomea.
Ahopelto kertoo Armas-perheen lopettavan tuotepisteensä Tampereella Kalevan Prismassa ja Sokoksen Herkussa keväällä. Syynä on kannattamattomuus.
– Vähittäismyynti voisi olla kannattavaa irtomyyntinä. Tällä hetkellä tuotteiden pakkaus- ja materiaalikulut voivat muodostaa puolet hinnasta, hän lisää.
Ahopelto ei usko, että erikoiskauppojen ahdinko johtuu lähiruuan kasvaneesta valikoimasta marketeissa.
Lue aiheesta lisää lauantain Aamulehdestä
Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet
tuotannosta olisi luomua.
”On aika luopua hokemasta, että kaikki suomalainen maatalous on lähes luomua.”
Kauppias voi helpottaa heidän elämäänsä ja kertoa näyttävästi, mihin asioihin luomua ostamalla pystyy vaikuttamaan.
Päivittäistavarakauppojen väkinäisten luomuosastojen tilalle tarvitaan ensimmäinen rohkea kauppias, joka tekee luomusta marketin sisäänvetotuotteen.
Jos kuluttaja kokee, että luomua ostaessaan hän saa rahoilleen vastinetta, hänen valintansa on helppo.
Tätä tilaisuutta luomulla ei ole varaa hukata, koska toista samanlaista ei ehkä enää tule.(lihav. HJ)
Viime vuodesta toimialan usko luomumarkkinoiden kolminkertaistamiseen on hieman heikentynyt. Siihen uskoo nyt viidesosa vastaajista, kun viime vuonna kolmasosa piti sitä todennäköisenä. Odotuksista on tingitty etenkin teollisuudessa ja ammattikeittiöissä.
Maabrändiraportissa annettiin Suomelle yhteensä yli 50 tehtävää. Ne vaihtelivat isovanhempien jakamista käsityöohjeista globaalin talouden ongelman ratkaisuihin. Tehtävien toteutumista ei ole järjestelmällisesti seurattu.
- Meillä ei ole mitään erillistä seurantamekanismia. Olemme kyllä hyödyntäneet raporttia monin tavoin. Työ on nyt vasta todella käynnistymässä, Heino sanoo.
Luomutavoite on kova
Viime toukokuussa Luomuinstituutti avasi ovensa Mikkelissä. Se oli yksi maabrändiraportin luomutavoitteista. Raportissa linjattiin myös, että vuonna 2030 puolet Suomen maataloustuotannosta pitäisi olla luomua. Instituutin johtaja professori Pirjo Siiskonen pitää valtuuskunnan luomutavoitetta kovana.
- Tällä hetkellä olemme sitoutuneet hallituksen nykyiseen tavoitteeseen, jonka mukaan viljelysalasta viidennes olisi luomua vuoteen 2020 mennessä. Se on mahdollista saavuttaa, Siiskonen toteaa.
Brändityötä vetänyt Jorma Ollila ei antanut STT:lle haastattelua aikataulupulaan vedoten. Myöskään eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb ei kommentoinut asiaa.
- Työ ei näy nykyisin missään. Firmojen ja investointien houkuttelu on yksi maabrändin tärkeimmistä asioista, ja tässä Suomi ei ole ollenkaan onnistunut, Rainisto summaa.
Instituutin johtaja professori Pirjo Siiskonen pitää valtuuskunnan luomutavoitetta kovana.
- Tällä hetkellä olemme sitoutuneet hallituksen nykyiseen tavoitteeseen, jonka mukaan viljelysalasta viidennes olisi luomua vuoteen 2020 mennessä. Se on mahdollista saavuttaa, Siiskonen toteaa.
Luomualan ja lähiruoan kehittämisohjelmien toteuttaminen on eräs hallituksen kärkihankkeista. Ohjelmat
toteutetaan valtiontalouden kehyspäätösten ja valtion talousarvioiden mukaisten määrärahojen puitteissa
käytettävissä olevia voimavaroja kohdentamalla. Uutena panostuksena on erillinen 1,58 miljoonan euron
määräraha vuosina 2012 ‐ 2015 ohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen.
Uuteen Manner‐Suomen maaseudun
kehittämisohjelmaan sisältyy luomutuotannon (sekä kasvinviljelyn että eläintuotannon) tukemiseen oma,
ympäristötuesta erillinen järjestelmä. Tukiehdoissa erityisesti avomaavihannesviljelyn asemaa parannetaan,
jotta voitaisiin paremmin vastata luomuvihannesten kysyntään. Tukiehtoja kehitetään siten, että ne
ohjaavat tuotantoa luomumarkkinoille. Luomutuotannon kasvaessa varmistetaan käytettävissä olevien
resurssien puitteissa riittävän rahoituksen kohdentaminen luomutukeen.
Maaseutuelinkeinojen neuvonnassa luomuneuvonnan valtionavustus on noussut noin 0,5 miljoonaan
euroon vuodessa. Luomuneuvonnan osuus kokonaisrahoituksesta on noussut, koska muun neuvonnan
avustuksia on jouduttu leikkaamaan. Valtionapua suuntaamalla ja tuen vaikuttavuutta parantamalla
pyritään muun muassa saamaan aikaan neuvontaorganisaatiossa rakenteellisia uudistuksia, jolloin
neuvontajärjestöt pystyvät paremmin ja tehokkaammin toteuttamaan tehtäviään. Tämä mahdollistaa myös
paremmin tutkimustiedon jalostamisen ja siirtämisen neuvonnan ja yrittäjien käyttöön. Rahoituskaudella
2014 ‐ 2020 myös Manner‐Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta rahoitetaan maatilojen ja yritysten
neuvontapalveluiden toteuttamista. Tulevalla ohjelmakaudella jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä,
jossa viljelijöille annetaan muun muassa ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytäntöihin ja luonnon
monimuotoisuuden lisäämiseen liittyvää neuvontaa. Tämä antaa hyvät mahdollisuudet luomuneuvonnan
lisäämiseen.
Hallituksen lähiruoka- ja luomuohjelmat, Ruoka-Suomi ja matkailun teemaryhmät, maaseutuverkostoyksikkö ja ProLuomu järjestävät Lähiruokaa ja matkailua -hanketreffikiertueen 4 suuralueella. Lähiruokaa ja matkailua -hanketreffeillä kootaan jo tehtyä kehittämistyötä ja välitetään tuloksia, kohdataan sekä verkotetaan ruoka- ja matkailualan toimijoita. Treffeillä kootaan ja kuullaan ohjelmakauden 2007-2013 tuloksia, saamme viestiä hallituksen lähiruoka- ja luomuohjelmista, tulevasta ohjelmakaudesta 2014-2020 sekä maaseutupoliittisesta kokonaisohjelmasta 2014-2020. Myös ohjelmien keskinäinen linkittyminen ja kytkeytymien toisiinsa tulee esiin. Kohderyhmänä ovat ensisijaisesti hanketoimijat ja alan kehittäjät. Hanketreffien ajat ja paikat:
Kasvukaudella 2013 noin yhdeksän prosenttia eli 206 000 hehtaaria koko Suomen peltoalasta on luomuviljeltyä.
”Luomutuotannon jatkuva kasvu on hallitusohjelman tavoitteiden mukaista”, sanoo ylitarkastaja Beata Meinander Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.
Ohjelman tavoite: Viljellystä peltolasta 20 % on luonnonmukaisessa tuotannossa vuonna 2020. Tämä merkitsee viljelyalan kasvamista vähintään 10 % joka vuosi. Jotta luomuruoan saatavuus vastaisi sekä vähittäiskaupan että ammattikeittiöiden kysyntää, tarvitaan lisää luomutuotantoa.
Ohjelman tavoite: Viljellystä peltolasta 20 % on luonnonmukaisessa tuotannossa vuonna 2020. Tämä merkitsee viljelyalan kasvamista vähintään 10 % joka vuosi. Jotta luomuruoan saatavuus vastaisi sekä vähittäiskaupan että ammattikeittiöiden kysyntää, tarvitaan lisää luomutuotantoa. Erityisesti kotieläin- ja puutarhatuotteita on saatava lisää markkinoille.
Ylitarkastaja Sampsa Heinonen Evirasta arvioi, että kasvun tasaantuminen johtuu EU:n maatalouspolitiikan keskeneräisestä tilanteesta.Siis potentiaaliset luomuviljelijät ovat jääneet odottelemaan, että luomutukiaisten euromäärät nousevat nykyisestä? No, sitten kasvu pysähtyy ainakin kahdeksi vuodeksi.
– Luomusikaa ei osteta säkissä. Uusien luomutuottajien kannalta keskeisiä ratkaisuja ei ole vielä tehty: päätöksiä uudesta luomutukijärjestelmästä ja sen kytkeytymisestä vuonna 2015 alkavaan uuteen EU-ohjelmakauteen. Luomuun siirtymistä harkitsevat malttavat odottaa virallisia päätöksiä, Heinonen toteaa.
Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila soisi luomutuotannon kasvun olevan hieman nopeampaa.Pro Luomu voisikin laskea ja julkaista nykyiset ja takavuosien luomun hehtaarisadot ja suhteutettuina tavanomaisiin satoihin luomun välivuodet huomioiden. Mehän olemme itse hieman yrittäneet niitä laskea täällä:
– Luomun kasvu saisi olla ripeämpää, jotta saavutettaisiin Suomen hallituksen tavoite eli peltopinta-alasta 20 % luomulla vuonna 2020. Luomumarkkinan kannalta tärkeintä on kuitenkin se, kuinka paljon hehtaareilta tulee satoa markkinoille, Kottila toteaa.
Ylitarkastaja Heinonen arvioi, että noin kolmannes luomupeltopinta-alalla viljellyistä tuotteista ei päädy markkinoille luomuna, vaan käytetään tavanomaisesti kasvatettujen kotieläinten rehuna.
– Luomun kasvu saisi olla ripeämpää, jotta saavutettaisiin Suomen hallituksen tavoite eli peltopinta-alasta 20 % luomulla vuonna 2020. Luomumarkkinan kannalta tärkeintä on kuitenkin se, kuinka paljon hehtaareilta tulee satoa markkinoille, Kottila toteaa.(lihav. HJ)
Tukieuroja tarvitaan reilusti lisää, jotta hallituksen kaavailema luomutuotannon kasvu voisi toteutua.
Hallituksella ei ole tarkkoja linjauksia siitä, miten se rahoittaa tavoitteensa kasvattaa luomuviljelty peltoala viidennekseen koko maan viljellystä pinta-alasta.
Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) on uuden ohjelmakauden valmistelussa varautunut siihen, että luomutuotannon kasvu vaatii nykyistä enemmän rahaa.
”Olemme arvioineet, että tuen kokonaismäärä olisi 340 miljoonan euron tuntumassa ohjelmakaudella 2014–2020”, toteaa ministeriön ruokaosaston päällikkö Heimo Hanhilahti .
Määrä on noin kaksinkertainen nykyiseen verrattuna.
Siihen pisteeseen ohjelmakauden valmistelussa ei kuitenkaan ole vielä edetty, että olisi lyöty lukkoon tarkkoja rahamääriä, Hanhilahti muistuttaa.
"Tässä vaiheessa luomumarkkinat eivät sellaisenaan riitä yksin takaamaan luomun houkutteluvuutta viljelijälle."
Alkuperämerkkien arvostus laski hieman vuoden 2013 Arvostetuimmat brändit -tutkimuksessa. Hyvää Suomesta –merkki putosi sijalta 3 sijalle 6. Avainlippu säilytti sijansa 30, mutta luomu tipahti 10 pykälän verran sijalle 62.
Luomun kasvun myötä lisääntyvät myös luomua kyseenalaistavat puheenvuorot: onko luomu oikeasti parempaa? Usein kysyjät toteavat, että näytöt luomun paremmuudesta verrattuna tavanomaiseen ruuantuotantoon ovat puutteellisia tai ristiriitaisia. Mutta onko koko kysymyksenasettelussa jotain pielessä? Onko luomutuotanto vastakkain tavanomaisen ruuantuotannon kanssa?
Meidän ei kannata jumiutua keskusteluun siitä, onko luomu tuotantotapana parempaa vai ei, vaan pitää pohtia sitä, miten kehittäisimme tuotantoa ja tarjontaa niin, että kuluttajien toive toteutuisi.
Luomuviikon kanssa samaan aikaan vietetään kansainvälistä biotekniikan viikkoa. Suomi haluaa biotalouden kärkimaaksi yhdistämällä biomassan ja ympäristö- ja puhtaan teknologian osaamisen (Kauppalehti 1.10.). Tähän kyytiin luomu sopii hyvin. Luomun tuotantoteknologian kehittäminen nykypäivän olosuhteisiin ja nykyistä osaamista hyödyntäen on vielä lapsenkengissä.
Meidän ei kannata jumiutua keskusteluun siitä, onko luomu tuotantotapana parempaa vai ei, vaan pitää pohtia sitä, miten kehittäisimme tuotantoa ja tarjontaa niin, että kuluttajien toive toteutuisi
Maailman fosforivarat ehtyvät, ravinteista tulee pulaa ja ruokaa tarvitaan kasvavan väestön ruokkimiseen yhä enemmän.
Kun sen sijaan informationaalisen kehityksen ja kestävyyden välille luodaan suora yhdysside, aukeaa uusia markkinoita ympäristöystävälliseen tuotantoon, muun muassa kaikista perinteisimmällä alalla eli maataloudessa, kun tietopohjainen, korkean jalostusarvon luomutuotanto tukee tasapainoista talouskasvua.(s. 34)
Kysymys ei ole pelkästään Internet-sovellusten luomisesta ja myymisestä vaan myös siitä, että kehitetään muun muassa Internet-pohjaista turismia, Internet-pohjaista korkean jalostusarvon tuotteisiin keskittynyttä maataloutta, teknologialla tehostettua teollisuustuotantoa ja digitaalisia kulttuurituotteita.(s. 30)
On varma, että yhä useampi kuluttaja valitsisi luomua, jos sitä olisi helposti saatavana.
Hanke toteutetaan yhteistyössä yritys- ja yhteisökumppaneiden kanssa. Tavoitteena on määrittää luomutuoteketjut, joilla on kasvupotentiaalia ja edistää näiden kasvua. Luomun tuottavuuden ongelmia pyritään ratkomaan muun muassa tutkimalla alkutuotannon teknologiaa.
Luomun tuottavuuden ongelmia pyritään ratkomaan muun muassa tutkimalla alkutuotannon teknologiaa.
Hankkeen tieteelliseksi johtajaksi ja vierailevaksi professoriksi on kutsuttu professori Carlo Leifert Newcastlen yliopistosta Englannista.
Eiköhän olisi kannattanut ensin tutkia ja vasta tosiasioiden pohjalta päättää, että kannattaako Suomen seurata Bhutanin ja muiden maatalouden jättiläisten jalanjälkiä luomun ihannoinnissa?
”Luomua epäilevät peräkammarin pojat”, Kottila kärjistää.
Luonnonmukainen viljely on parhaimmillaan tehotuotantoa
-
Luonnonmukaisin viljelymenetelmin tuotettu ruoka on edullisinta
Tavoitteena todellinen tehotuotanto
Todellisen tehotuotannon kriteerit
-
Energia-, ravinne- ja hiilitaseet
-
Luonnon monimuotoisuus
-
Maaperän, ympäristön, eläinten, tuottajien ja työntekijöiden hyvinvointi
-
Taloudellinen kannattavuus
Tuotettua yksikköä kohti
Todellinen tehotuotanto
-
Kaikilla näillä kriteereillä luonnonmukaisin viljelymenetelmin toteutettu tuotanto vallitsevaa tehokkaampaa* - edellytyksenä hyvä satotaso
*Esim. Newcastlen ja Münchenin yliopistojen, FIBL:n, MTT:n, Rodale Instituutin tutkimukset
Lisäksi luonnonmukaisen tuotannon joustavuus ja puskurikyky vaihtelevia olosuhteita vastaan on suurempi
-
Luonnonmukaiset viljelymenetelmät ovat pian ainut vaihtoehto mm. humuksen, öljyn ja fosforin ehtyessä
Luonnonmukaisesti tuotettu ruoka on edullisinta ruokaa
-
Tuotannolla ja kulutuksella on aina negatiiviset ulkoisvaikutuksensa
-
Ruuantuotannossa esimerkiksi ilmastonmuutos, pohjavesien saastuminen kemikaaleilla ja ravinteilla, monimuotoisuuden heikkeneminen sekä maan, ympäristön, eläinten ja tuottajien pahoinvointi
-
Negatiiviset ulkoisvaikutukset eivät useinkaan ole mukana tuotteiden hinnoissa vaan niiden kustannukset tulevat kuluttajien maksettavaksi välillisesti verojen kautta
Luonnonmukaisesti tuotettu ruoka on edullisinta ruokaa
-
Jos ulkoisvaikutukset olisivat mukana ruuan hinnassa, olisi luomuruoka todennäköisesti huomattavasti muuta ruokaa halvempaa
-
Käytännössä jo nyt on näin, koska luomutuotannon ulkoisvaikutukset ovat lähinnä positiivisia
-
Yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin haittaa
-
Vähemmän verokuormitusta kuin vallitsevalla ruuantuotannolla
Luonnonmukaisesti tuotettu ruoka on edullisinta ruokaa
-
Luomuruuan hinta on oikea ja sitä halvemman ruuan tuotannossa on oikaistu joko ympäristön, eläinten tai ihmisten kustannuksella
Pikahavainto barometristä: Nyt barometristä saa jo relevantimpaa tietoa, koska siinä vertailtu vuosien 2010, 2012 ja 2013 barometrejä.
Tulokset luomun kannalta surkeita: asenteet luomua kohtaan ovat kehittyneet negatiiviseen suuntaan lähes kaikissa kysytyissä seikoissa.
Huolimatta teknologian kehityksestä ja tuotantopanosten käytön lisään- tymisestä, sadot laskeneet
"Luonnonmukaiset viljelymenetelmät ovat pian ainut vaihtoehto mm. humuksen, öljyn ja fosforin ehtyessä"
Huili @Huililehti 11 h
Ruokaproffa Johanna Mäkelä luomun rooli suomal ruokakulttuurissa vähäinen. #luomu
Luomua hylkivät ovat skaalan toisesta päästä: maaseudun vähemmän koulutettuja, usein miehiä, joille luomu edustaa yhä viherpiiperrystä.(lihav. HJ)
- Onko missään muussa ruuassa näin tunteenomaista suhtautumista? Luomu jakaa kansaa, Kottila toteaa.
He ovat hyvin epäileväisiä, ja heille ainoa syy ostaa luomua voisi olla hyvä tarjous.
Johanna Mäkelän esitelmästä on vähän lisää tässä muutoin täysin hävyttömän luomuhenkisessä tilaisuuden selostuksessa:
Luomu jakaa kansan kahtia (http://www.ruokatieto.fi/uutiset/luomu-jakaa-kansan-kahtia)
Mäkelänkin kerrotaan olleen periaatteessa luomuasiassa myönteinen. Ei auta itsessään tuo huomiointi, että luomun rooli suomalaisessa ruokakulttuurissa on vähäinen. Mäkelä näyttää - ainakin tuon uutisen mukaan - ottavan tosissaan sen mahdollisuuden, että "brändityöryhmällä" olisi ollut oikeus määritellä tässä asiassa "kansakunnan identiteettiä".
PUHTAUS PITÄÄ JO MÄÄRITELLÄ
Professori Mäkelä kehottaa alan toimijoita tarttumaan kahteen asiaan: luomun tärkeäksi ostoperusteeksi mainitaan puhtaus, mutta se pitäisi määritellä.
- Puhtaudelle tarvitaan konkreettinen sisältö! Haluaisin, että se määritellään. Siitä on puhuttu niin pitkään, että siltä on alkanut pudota pohja pois. Argumentteja konkreettisesti mitattavista asioista on tullut vasta viime aikoina, esimerkiksi torjunta-ainejäämämittauksia, Mäkelä sanoo.
Luomu on jo kerran menettänyt tilaisuutensa, kun sitä on verrattu muuhun kotimaiseen tuotantoon.
Taustalla on vanha väite siitä, miten suomalainen ruoka on "melkein luomua". Luomu on jo kerran menettänyt tilaisuutensa, kun sitä on verrattu muuhun kotimaiseen tuotantoon, jota pidetään hyvin puhtaana, "melkein luomuna".
- Miten luomu pystyy osoittamaan, että se on puhtaampaa kuin melkein luomu?
Kannattaisi keskittää voimavaroja tähän. Ihmiset kaipaavat spesifiä tietoa, mitä luomu on, Mäkelä sanoo.
MAKU MUKAAN LUOMUKESKUSTELUUN
Luomun taikasanat ovat yhä samat kuin tutkimuksessa, jossa Mäkelä oli mukana kahdeksan vuotta sitten. Kotimaisuuden ja puhtauden rinnalle on kuitenkin tullut maku.
- Tämä on iso muutos. Maku näkyy koko ruokakulttuuria koskevassa keskustelussa, ja se kertoo, että emme ole enää ihan samassa tilanteessa kuin vuonna 2005, Mäkelä toteaa.
Haasteena luomulle hän pitää sitä, että se mainitaan usein samassa yhteydessä lähiruuan kanssa - niin virallisissa kuin epävirallisissa yhteyksissä.
- Luomu on samassa keskustelussa kuin kotimainen ruoka ja lähiruoka. Erot ja yhtäläisyydet ovat välillä hämärän peitossa, varsinkin kun lähiruualla ei ole täsmällistä määritelmää, Mäkelä sanoo.
Makuasioista on jo aloiteltu tällaista koontia, täällä (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=549.0).
Mutta jos nyt vaikka Johanna Mäkelän puheenvuoron pohjalta näitä puhtausargumentteja aletaan ponnekkaammin käyttää, nekin ansaitsisivat varmaan oman koontitriidinsä.
Jaetaanko tämä aihe tuosta sinun puheenvuorostasi alkaen? Anna otsikko, niin moderaattorin voimilla teen sen!
QuoteLuomun tuottavuuden ongelmia pyritään ratkomaan muun muassa tutkimalla alkutuotannon teknologiaa.
Ja näin Suomessa sitten ratkaistaisiin tuo (maailmanlaajuinen) kiusallinen ongelma? Kun Tekes rahoittaa? Jaa-a. Ihmisillä tietysti täytyy olla tavoitteita.
Sama pieni piiri näyttää vielä näissä hankkeissa pyörivan:QuoteHankkeen tieteelliseksi johtajaksi ja vierailevaksi professoriksi on kutsuttu professori Carlo Leifert Newcastlen yliopistosta Englannista.
Samainen Leifert lupasi - ennakotiedoissa, lehdistötiedoitteilla - joskus v. 2007 ihan kohta osoittaa luomun ravitsemuksellisen ylivoimaisuuden - eikä asiasta koskaan mitään tullut (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=18.0). (Mutta asia sitten pyöri netissa pari vuotta myöhemmin Turun Sanomien "uusintana", kuten linkistä selviää.)
Miten saada luomuruuan hinta edullisemmaksi ja tuotanto samalla entistä kestävämmäksi? Tätä ratkotaan laajassa LuomuKasvu-tutkimushankkeessa.
Ensi vuoden alussa käynnistyvä kuusivuotinen LuomuKasvu-hanke (GrowthOrganic) selvittää luonnonmukaisen maataloustuotannon etenemisen pullonkauloja. Helsingin yliopiston ja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen yhteinen Luomuinstituutti on saanut hankkeelleen teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesiltä yli 1,5 miljoonan euron rahoituksen. Kumppaneina on alan yrityksiä ja yhteisöjä sekä viljelijöitä.
Painopiste on alkutuotannossa, kertoo hankkeen vastuujohtaja, professori Juha Helenius Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta.
– Satotasot viljelyssä ja tuotostasot kotieläintuotannossa ovat luomussa toistaiseksi pienempiä kuin tavanomaisessa tuotannossa. Tähtäämme tuottavuuden nostamiseen sekä eläinrehujen että suoraan ihmisravinnoksi viljeltävien kasvien viljelyssä, Helenius kertoo.
Lannoitteet ja rehu puhtaasti kotimaasta
Hankkeessa kehitetään ekologisesti kestävää teknologiaa, kuten orgaanisia kierrätyslannoitteita ja uusiutuvaa energiaa. Yksi hankkeen kumppaniyritys on kiinnostunut yleistymässä olevan yhdyskuntajätteiden biokaasuttamisen mahdollisuuksista, Helenius mainitsee.
– Selvitämme, saisiko jätteen biokaasutuksessa jäljelle jäävästä mädätteestä riittävän hyvää ja turvallista lannoitetta.
Tärkeä teema on myös rehuomavaraisuus: olisi purettava riippuvuus Etelä-Amerikasta tuotavasta soijarehusta, jonka tuotanto ei ole kovin kestävällä pohjalla.
– Pyrkimyksenä on, että kotimainen valkuaisrehu riittäisi entistä paremmin ainakin luomutuotannossa, Helenius sanoo.
Tähän sopivia kotimaisia palkokasveja ovat esimerkiksi papu, herne ja mahdollisesti uutuutena esimerkiksi viljeltävät lupiinit.
Tehokkuutta ja yhteistyötä elintarvikeketjuun
Luomuruuan suhteellinen kalleus selittyy eroilla paitsi alkutuotannossa myös myöhemmässä elintarvikeketjussa. Hankkeessa selvitetään myös tätä puolta.
– Luomutuotteiden erät ovat pienempiä ja yksikkökohtaiset kustannukset siksi usein kalliimpia kuin muissa ruokaketjuissa. Koska luomutuotteet ovat sertifioituja, ne on käsiteltävä joka vaiheessa erillään muista tuotteista. Siitäkin tulee lisäkustannuksia, Helenius selvittää.
– Hypoteesinamme on, että ketjun kustannuksiin voidaan puuttua ketjun toimijoiden yhteistyötä ja tiedonvaihtoa kehittämällä.
Gm-soijan osuus Suomeen tuodusta soijasta on pysytellyt 15 prosentin tuntumassa, koska suurimmat rehunvalmistajat ovat tähän saakka välttäneet sitä.
- Kuluttajien mukaan aina mennään, eli mitä kuluttajat haluavat ja mikä on se vaikuttava tekijä. Jos hinta määrää, niin mennään hinta edellä, sanoo Turun tehtaan tehdaspäällikkö Jarno Erkamaa.
Maailmalla noin 95 prosenttia soijasta on geenimuunneltua, arvioi Erkamaa.
- Gmo-vapaan soijan viljelypinta-ala pienenee koko ajan ja sen saaminen samalla hankaloituu sekä hinta nousee. Hintaero muunnellulla ja muuntelemattomalla rehulla on selkeä.
Valmisteilla oleva Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014–2020 tukee kansallisten luomu- ja lähiruokaohjelmien toteuttamista vahvasti. Ylitarkastaja Juuso Kalliokoski maa- ja metsätalousministeriöstä vastaa maaseudun yritystoiminnan kehittämisestä, jossa elintarvikealan kehittäminen on keskeisessä asemassa.
– Vaikutan luomualan kehittämiseen ohjelman avulla ja kertomalla sen mahdollisuuksista erilaisissa tilaisuuksissa. Olen myös mukana Ruoka-Suomi -teemaryhmässä ja Elintarvikeneuvottelukunnan pk-asiantuntijaryhmässä, joiden yhtenä teemana luomu on, Kalliokoski kertoo[/b].
Monenlaisia tukia yritystoimintaan
Nykyisessä maaseudun kehittämisohjelmassa luomualaa on edistetty yrityskohtaisilla tuilla, useammille yrityksille suunnatuilla koulutukseen ja kehittämiseen myönnettävillä tuilla sekä luonnonmukaisen tuotannon tuella osana ympäristötukea.
– Ohjelmakaudella 2007–2013 on voinut saada tukea ensimmäisten työntekijöiden palkkaamiseen, yrityksen kehittämiseen ja investointeihin sekä maataloustuotteiden jalostusinvestointeihin. Tukia on kohdentunut sekä toimiviin että perustettaviin yrityksiin. Tuensaajissa on ollut mukana myös luomualan yrityksiä, Kalliokoski kertoo.
Uusi ohjelma valmistuu ensi vuonna
Joulukuussa 2013 valmistui Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 toinen luonnosversio, joka on luettavissa maaseutu.fi-verkkosivuilla.
Luomualalle hyödyllisenä osana Kalliokoski mainitsee yhteistyöhön kannustavan toimenpiteen, jonka avulla voidaan parantaa esimerkiksi pienten luomualan yritysten yhteistyötä. Lisäksi voidaan tukea koulutustoimia. Luonnonmukaisen tuotannon tuki on edelleen mukana ohjelmassa omana toimenpiteenään.
Kalliokoski kertoo ostavansa luomutuotteita niin paljon kuin mahdollista.
– Keittiöstäni löytyy muun muassa luomumaitoa, luomutofua, luomulihaa ja luomukasviksia. Kaikkia tuotteita ei valitettavasti ole saatavissa luomuna. Kaipaisin lisää tarjontaa esimerkiksi luomujogurtteihin ja luomujuustoihin.
Viestinnän lähtökohtana on luomustrategiaryhmän
lokakuussa 2006 (liite1) tekemä luomustrategia.
Tietoa on täydennetty ja päivitetty kahdessa
viestinnän työpajassa tammi-helmikuussa 2009 (liite2).
Työpajojen osallistujat ja luomustrategiaryhmä hyväksyivät tehdyt
linjaukset maaliskuussa 2009.
1.2. Strategiset tavoitteet
• Vuonna 2015
– Kotimaan vähittäiskaupan myynnissä luomuruoan
osuus 6%
– Kaikissa julkisen sektorin ammattikeittiöissä
käytetään luomutuotteita
– Yksityisellä sektorilla luomua käyttävien keittiöiden
määrä kasvaa 15% vuosittain
– Suomen elintarvikeviennistä 10% luomua
Vuonna 2008
• Osuus kotimaan
vähittäiskaupasta nyt 1 %
• Luomua käytetään 52 %:ssa
ammattikeittiöistä (2007)
• Ammattikeittiöissä käyttö alle 1%
• Luomun osuus viennistä nyt noin
1 %.
Hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoite, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia peltoalasta tuottaisi luomua, ja markkinaosuuden tulisi kasvaa viiteen prosenttiin.
Tutkimustulokset luomun ympäristöhyödyistä riippuvat kuitenkin mittaustavasta. Jos katsotaan päästöjä peltohehtaaria kohden, ympäristökuormitus on noin neljänneksen tavanomaista pienempi. Jos taas lasketaan päästöjä viljakiloa kohden, ero häviää, sillä luomupelto tuottaa noin neljäsosan vähemmän viljaa kuin tavallinen.
"Se, ettei luomussa saa käyttää lannoitteena yhdyskuntajätteistä tehtyjä kierrätyslannoitteita, on haaskausta. Jäte on nykyisin hygieenistä ja turvallista", Helenius kritisoi.
Varmaan tuo sama juttu tulee paperilehteenkin. Yhteishyvä tulee minullekin, tämän vuoden numeroja ei ole vielä näkynyt.
Näillä kaupan lehdillä ei ole yleisönosastoja, enkä nettiversiostakaan sellaista löytänyt, en palautelokeroakaan. Mutta eikö sellainen oikeastaan pitäisi meitä "asiakasomistajia" varten olla?
Tuossa oli muutama väite, joihin tietysti voisi vaatia selvästi virheellisinä lehden omaa oikaisua.
Jos noilla prosenttiluvuilla vielä huvittelee, niin Ollilan ym. 50% tavoite viljelyalasta ei siis vaatisi kuin 12,5% myyntiosuutta? Ja n. 6% osuutta tuotetusta ravinnosta. Jos asia on noin riippumaton kysynnästä, miksi edellyttää kysyntää lainkaan?
Nyt loppuvuodesta ilonaiheita ovat aiheuttaneet
luomumyönteisyyden leviäminen hallinnossa,
mikä tuli selkeästi esille Mikkelin luomupäivillä
Ympäristöministeriön valtiosihteeri Katariina
Poskiparran alustuksesta, jossa luomun ympäristöhyödyt
tuotiin esille varsin kokonaisvaltaisesti.
Luomun ympäristöhyötyjä tarkasteltaessa olemme
joutuneet, objektiivisen kotimaisen tutkimuksen
puuttuessa, valitettavan usein turvautumaan ulkomaisiin
tietolähteisiin. Tälläkin saralla on nähtävissä
tunnelin päässä valoa Luomuinstituutin saadessa
Tekesiltä 1,5 miljoonan euron rahoituksen LuomuKasvu-
hankkeelle. Hankkeen tieteelliseksi johtajaksi
on kutsuttu vieraileva professori Carlo Leifert
Newcastlen yliopistosta Englannista.
Kun tarkastelee tapahtumia kuluneen vuoden
aikana, voidaan sanoa, että ilmapiiri luomun ympärillä
on kehittynyt hyvinkin suotuisasti.
Luomuviljan elintarvikeketjun tavoitteena
on, että luomupeltoala kasvaa vuosittain
13 000 ha, jotta tulevaisuuden
tarpeet tyydytetään. Tämä tavoite vastaa
myös ministeriön asettamaa vuoden
2020 luomuviljan pinta-alatavoitetta.
Tällä hetkellä luomuviljaa riittää kotimaan
kulutukseen, mutta jokainen jatkojalostajien
luomuviljatuotteiden merkittävä
uusi ulkomaankauppa johtaa
kysynnän ja tarjonnan epätasapainoon.
Tällainen tilanne oli esimerkiksi viime
keväänä, jolloin kotimaan luomuviljamarkkinoille
tuotiin ruista ja kauraa.Tuonti kuvaa luomuviljamäärää, joka pitäisi
saada tuotettua kotimaassa.
"Kokonaissato nykyiseen verrattuna olisi 82 % (2 800 RY/ha vs. 3432 RY/ha) ja luomutuotanto kattaisi 50 % leipäviljan kokonaiskulutuksesta sekä 65 % maidon ja naudanlihan kokonaiskulutuksesta."
Suomen kokonaisvilja-ala säilyy AGMEMOD-mallin mukaan melko vakaana keskipitkällä aikavälillä.
Vilja-ala on ollut lähellä 1,1 milj. hehtaaria ja se alenee hieman vuoteen 2020 mennessä (Kuvio 14a).
Viljelyalan pienentymisestä huolimatta viljan kokonaistuotanto ei juuri vähene, sillä satotaso vastaavasti nousee. Viljojen satotaso määräytyy mallissa pääasiassa trendin mukaan, mutta myös hinta on mukana satotasoyhtälössä. Trendiennuste olettaa keskisadon kasvavan. Oletetun keskisadon kasvun seurauksena kaikkien viljojen satotaso kasvaa yhteensä noin 20 kilolla hehtaaria kohti vuoteen 2020 mennessä.
Ulkomailta hankittavan ruoan osuus oli 37 prosenttia, kun koko maassa osuus oli keskimäärin 20. Luomutuotteiden osuus oli Pohjois-Karjalassa 1,2 prosenttia. Koko maassa osuus oli 4,9 prosenttia.
Pari vuotta sitten kunta asetti tavoitteen, jonka mukaan luomua pitäisi olla 40 prosenttia hankinnoista. Tämän tavoitteen saavuttamiseen on vielä matkaa.
Viime vuosina luomupuutarhatuotannon pinta-ala on kutistunut samaan aikaan kun luomuala kokonaisuudessaan on lisääntynyt. Kun luomun osuus Suomen kokonaisviljelyalasta on yhdeksän prosenttia, puutarha-alasta se on noin viisi prosenttia.
Maa- ja metsätalousministeriön ruokaosaston päällikkö Heimo Hanhilahti kertoo ministeriön varautuneen siihen, että hallituksen tavoite luomun 20 prosentin osuudesta vuonna 2020 toteutuu.
”Luomu on meidän kansallinen painotuksemme, ja rahoituksessa on siihen varauduttu.”
Harjoittamamme maatalouspolitiikan johdosta tapahtunut maaseudun rakennemuutos on johtanut eri-tyisesti luomukotieläintiloilla pellonraivaamistarpeeseen, jotta rehun omavaraisuusvaatimus ja riittävä lannanlevitysala saataisiin täytettyä. Luonnonmukaisessa tuotannossa joudutaan noudattamaan tavan-omaista viljelyä korkeampia kustannuksia aiheuttavia viljelymenetelmiä myös tukikelvottomalla pin-ta-alalla. Edellisestä Maaseutuohjelman luonnoksesta näkyi, että maatalousmaa on raivauksesta huoli-matta vähentynyt.
Nyt tilanne on onneksi muuttunut meilläkin. Kysyntä kasvaa, kauppa ja MTK ovat mukana. Luomuinstituutti on perustettu ja luomututkimus kirii kansainvälistä tasoa kiinni. Maabrändivaltuuskunnan esitys – puolet suomalaisesta tuotannosta luomussa ja omavaraisuus ruuantuotannossa – ei ehkä ihan toteudu tavoitevuoteen 2030 mennessä, mutta toivottavasti pian sen jälkeen. Tällä hetkellä luomuruoka kauppojen hyllyillä on yhä lisääntyvässä määrin tuontiruokaa.
"Miksi Tanskassa luomu oli kaikille, kun se Suomessa oli vain niille, joilla oli varaa?"
Valiokunnan mukaan ohjelman tavoite luomualan lisäämisestä 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ei näillä eväillä toteudu. Merkittävä osa luomutuotantoa harjoittavista kotieläintiloista ei pysty edes tuotantorakennuksille asetettuja vaatimuksia täyttämään ja tilat siirtyvät tavanomaiseen viljelyyn. Näin menetetään sekä luomun ammattitaitoa että viljelyalaa.
Valiokunnan mielestä vaatimus myyntikasvien viljelystä vähintään 30 prosentilla sitoumusalasta on liian tiukka. Jo epäsuotuisten olosuhteiden varalta joustoa pitää olla vähintään 10 prosenttia alasta. Ilman joustoa viljelijä voi joutua taloudellisesti mahdottomaan tilanteeseen.
Artjoki Risto, MMM: Hallituksen luomuohjelman toteutus puolivälissä, onnistumiset ja loppukirin paikat
Mauperon Linda, Euroopan komissio: Towards more and better organic
Alarotu Ilkka, SOK: Ennakoinnilla kohti kysynnän ja tarjonnan tasapainoa
Kottila Marja-Riitta, Pro Luomu: Luomua lisää -toimeenpanosuunnitelman päivitys
Kuoppamäki Sami, Kymen Luomu: Lasse Luomuviljelijä
Kuusela Miska, Helsingin Mylly: Markkinat jokaiselle luomuhehtaarille
Juutinen Heikki, Elintarviketeollisuusliitto: Luomua myös vientimarkkinoille
Rissanen Esko, Hyvätuuli Highland: Yhteistyöllä kannattavaa luomuliiketoimintaa
Arolaakso Anu, EkoCentria: Periaatteista käytäntöön – luomua lautaselle
Aho Matti, Evira: Valvonnasta luomun vahvuus
Suutarla Marja, ProAgria: Innovaatiojärjestelmä luomun kehityksen turvaamiseksi
Nuutila Jaakko, Luomuinstituutti
Sevón Aira, Gobbas
Julkaistu 16.04.2014
Kuluttajien ja viljelijöiden kiinnostus luomua kohtaan kasvaa jatkuvasti. Luomuelintarviketoimijoiden määrä on noussut viimeisen viiden vuoden aikana sadoilla, eikä suosiolle näy loppua.
Luomu on strateginen tavoite
Tällä hetkellä luomun osuuden kasvattaminen on yksi maatalouspolitiikan strategisista tavoitteista. Kataisen hallitus käynnisti Lisää luomua! -kehittämisohjelman, jonka tavoitteena on luomuruoan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun.
”Kysyntä halutaan täyttää ennen kaikkea kotimaisella luomulla, sekä lisäämällä tuotantoa ja parantamalla valikoimaa ja saatavuutta kaupan ja ammattikeittiöiden kautta”, maatalousylitarkastaja Leena Seppä maa- ja metsätalousministeriön ruokaosastolta kertoo.
”Varsinkin pienet elintarvikeyritykset ja kauppa on jo saatu mukaan aika hyvin. Työtä tarvitaan kuitenkin, että koko luomuketju saadaan pelaamaan.”
"Tapahtumassa messuvierailta saatu viesti oli, että luomuun liittyvää viestintää ja markkinointia ei voi olla liikaa. Tietoa luomusta halutaan ja tarvitaan yhä lisääntyvässä määrin."
Luomutuotannolla ei ole tukenaan tuotantotapaa korostavaa mediaa, joka havahduttaisi kuluttajia erilaisten ympäristö- ja ruokaskandaalien avulla ottamaan kantaa ruokaketjun toimintaan. Useimmiten tällaiset uutiset koskevat Keski-Euroopassa tavanomaista tuotantoa mutta myös luomutuotantoa.
Kuluttajat ovat tyytyväisiä tavanomaisen ruoan laatuun, joka kansainvälisesti onkin usein erinomaista. Lisäksi kaupan valikoimat ovat huikeat, nälkä pysyy loitolla paremmin kuin koskaan ennen ja ruoan osuus kulutusmenoista on suhteellisen pieni verrattuna aiempiin vuosikymmeniin.
Miksi ihmeessä sitten pitäisi ostaa luomua, kun sen laatu ei aina vakuuta paremmuudellaan ja hintakin tuntuu joidenkin tuotteiden kohdalla oudon korkealta.
Luomun ongelmana lienee lopulta myös suomalainen kuluttaja, joka harvoin tukeutuu ruokavalintoihin oman itsensä esittämisessä muille; tähän tarkoitukseen pukeutuminen on parempi identiteetin osoittamisen väline.
Olisiko suomalaisten kuluttajien syytä kehittää identiteettiään enenevästi myös ruoan avulla ja harkita keinoja, joilla tehdä luomukulutusta nykyistä näkyvämmäksi?
Olisiko hyvä ajatus, että suomalaiset organisoisivat halvan luomusoijan tuotantoketjun Ukrainaan nykyistä halvemman luomumaidon tuotantoa varten?
TIEDOTUSTILAISUUS: Kannustaako uusi ohjelmakausi luomutuotantoon?
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma vuosille 2014–2020 linjaa maatalouden harjoittamisen perusedellytykset maassamme lähivuosiksi. Luomutuotannon edistämiseen on ohjelmassa varattu noin 50 miljoonaa euroa per vuosi; valtaosa tästä summasta käytetään luomutilojen suoriin tukiin.
Muuttuvatko luomutilojen toiminnan taloudelliset edellytykset uudella ohjelmakaudella? Miten eri tuotantosuuntia tuetaan, ja eroaako tuki alueen mukaan? Houkutteleeko luomu lisää viljelijöitä niin, että hallituksen tavoite 20 prosentin luomualasta vuonna 2020 on lähelläkään toteutumista?
Vastauksia ja valistuneita arvauksia muun muassa näihin kysymyksiin tarjoillaan tiistaina 10.6.2014 klo 11 alkavassa tiedotustilaisuudessa Pääpostissa Helsingissä. Tarjoilun vuoksi toivomme ilmoittautumista viimeistään 4.6.2014 sähköpostilla: info@proluomu.fi
Tiedotustilaisuuden ohjelma
Aika: tiistai 10.6. klo 11.00–13.30
Paikka: Pääposti/Postimestari (Mannerheiminaukio 1 B)
11.00 Kevyt luomulounas
11.30 Tilaisuuden avaus, kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, maa- ja metsätalousministeriö
11.45 Onko viljelijöillä kiinnostusta siirtyä luomuun? toimitusjohtaja Anne Kallinen, TNS Gallup Elintarviketieto
12.15 Miten maatalouden tukiuudistus vaikuttaa luomutuotantoon erilaisilla tiloilla; kannustaako luomuun vai ei? tutkija Kauko Koikkalainen, MTT
12.45 Kotimaisen luomutuotannon merkitys luomumarkkinoiden kasvulle, valikoimajohtaja Ilkka Alarotu, SOK
13.00 Keskustelua ja kysymyksiä
13.30 Tilaisuus päättyy
Luomutuotannon edistämiseen on ohjelmassa varattu noin 50 miljoonaa euroa per vuosi;
"Luomun osuus ruokakauppojen myynnistä on tällä hetkellä reilun prosentin."
Hallituksen luomualan
kehittämisohjelman tavoitteet
• Lisätä luomutuotantoa kulutusta
vastaavaksi
Työtä on vielä tehtävä
• Luomutiedon lisääminen
Arealen jordbruksmark som var omställd till ekologisk produktion ökade under år 2013 med 35 700 hektar eller drygt 8 % jämfört med år 2012. Den omställda arealens andel av den totala jordbruksmarken i Sverige uppgick år 2013 till 15 % (se figur A och B).
Samtidigt minskade arealerna under omställning till ekologisk produktion med närmare 23 % eller motsvarande 12 200 hektar. Detta var tredje året i följd som arealerna under omställning minskade.
Den totala arealen jordbruksmark, som var omställd eller under omställning till ekologisk produktion var 2013 501 500 hektar. Det motsvarar 16,5 % av den totala arealen jordbruksmark i Sverige. Jämfört med 2012 ökade arealen med 23 400 hektar eller knappt 5 %. En del av denna ökning kan dock bero på viss underrapportering 2012, dvs. att en del av ökningen mellan 2012 och 2013 skedde redan 2012. Trenden i ökningstakten av den ekologiska arealen, under de två senaste åren, är dock avtagande.
Vaan eipä taida tästä uutisestamme (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=339) ja tietyistä pienistä muista vaikutusyrityksistämme huolimatta tulla tämä luomuasia minihallitusneuvotteluissa esille. Vaikka olisi 340 miljoonaa, ja 50 miljoonaa vuositasolla jne. (eli jo määrältään sellainen summa, että sen voisi esille ottaa).
Maatalousministerin mukaan tälle vuodelle kaavailtuja 50 miljoonan maataloustukileikkauksia pitäisi lykätä vuodella
Mutta poliittinen luku- ja laskutaito sanoo asian toisin. Markkinoiden ehdoilla mennään. Elleivät markkinat suostu menemään niin kuin asiassa halutaan, niin markkinat - tavalla tai toisella (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=16.0) - taivutetaan käyttäytymään oikein. Jotta hallitusohjelma toteutuisi.
MP vill ha 100 procent ekologisk odling säger man. Vad innebär det i praktiken?
En ekologisks åker producerar cirka 40 procent mindre än en konventionell åker. Detta är orsaken till att den ekologiska odlingen har extra stöd från jordbruksverket.
Miljöstöd får inte ges till miljönytta utan får enbart kompensera kostnader eller förluster i produktionen som miljönyttan ger.
Om vi skulle producera 100 procent ekologiskt och bibehålla produktionsvolymen så måste vi öka åkerarealen med 70 procent för att kompensera för den minskade avkastningen som eko ger. Detta innebär att vi behöver odla mer åkermark än vi någonsin har gjort tidigare i Sverige. Den mark vi inte odlar i dag är av lägre kvallitet med lägre avkastning vilket innebär att det inte kan kompensera fullt ut för en bra mark.
Nu till målet om övergödning, jordbruksverket har konstaterat att all mark läcker fosfor oavsett om det är ekologisk eller konventionell odling på marken. Då vi räknat ut att vi behöver odla 70 procent mer mark innebär det att vi kommer ha 70 procent mer mark som läcker fosfor på grund av odling. Detta kan man minska genom strukturkalkning, men det är inte tillåtet i eko-odling. Vidare är det inte tillåtet att återföra slam från avlopp till eko-odling så där bryter vi ytterliggare ett kretslopp. Kväveläckaget ökar även det med större areal, likaså koldioxidutsläppen.
Om man går över till 100 procent eko så kommer man att behöva mer betesdjur för att få fram gödsel. Man behöver fem gånger fler kor för att kompensera för handelsgödseln.
Betesmark för dessa finns, men de behöver även proteinfoder och var ska vi lägga den produktionen på för åkermark. Importerar vi den exporterar vi miljöpåverkan.
I dag finns ingen forskning som säger att ekologisk eller konventionell mat är bättre för människan. Ekologisk odling kan vara bättre för bonden som slipper utsätta sig för kemiskt växtskydd, men utan växtskydd ökar risken för svampgifter som ofta är giftigare än växtskyddet.
Kampanjan tulee vaikuttaa tunteisiin. Järkisyitä luomun käyttöön saa olla esillä, mutta ei niin että kampanja alkaa vaikuttaa kuivalta ja todistelevalta. Kampanjan ei tule aktivoida luonnonmukaisen ja tavanomaisen tuotantotavan vastakkainasettelua ja eipäs juupas –väittelyä, mitä luomun ympärille helposti syntyy.
- luomun hinta vaikuttaa perustellulta tai hintakysymys jää kuluttajan ajatuksissa taka-alalle
Lähi-, luomu- ja villiruoka tuovat uusia mahdollisuuksia maaseudun pienimuotoiselle yritystoiminnalle
[...]
Luomun sekä muiden sertifioidusti tuotettujen elintarvikkeiden tuotanto ja käyttö on kasvussa.
@MMMviestinta #luomu 'n tuet jää alhaalle näillä muutoksilla. Kauas jää 20 % tavoitteet. Viherlannoitusnurmen kannattavuus tippui rajusti.
#luomu 'n houkuttelevuus näyttää heikolta.Euroja löytyy, mutta ei tiloille asti. Miksi? 160e /ha, ei korvausta VLN:sta.
Suomella on luomuohjelmassa suuret kansalliset tavoitteet. Tavoitteena on saada 20 % peltoalasta luomutuotantoon vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii koko elintarvikeketjun toimivuutta aina pellolta kuluttajan ruokapöytään asti.
Luomutuotannon kasvua rajoittavana tekijänä on tällä hetkellä kulutustottumukset *), jotka suosivat tavanomaisesti tuotettuja elintarvikkeita.
Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo viittasi puheessaan siihen, että suomalaiset arvostavat ja haluavat kotimaista, puhdasta ruokaa. Tärkeä osa kotimaisuutta on sekä lähi- että luomuruuan arvostus. **)(lihav. HJ)
Luomussa on myös mittavat mahdollisuudet tehdä menestyksekästä vientikauppaa.
"Suomessa on noin 9 miljoonaa hehtaaria luomukeruualaa, josta valtaosa on Lapissa. Lapin metsäpinta-alasta onkin 99 % mukana luomusertifioinnissa. Koko Suomen maapinta-alasta olisi mahdollista sertifioida luomuun peräti 87 %, sillä metsähoitotoimenpiteitä, jotka estävät sertifiointia, toteutetaan erittäin vähän. Etelä-Savosta metsien luomusertifiointi tekisi todellisen luomumaakunnan. Mitä se edellyttäisi ja mitä etuja siitä olisi? Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan aiheesta Mikkelin yliopistokeskuksen auditorioon perjantaina 28.11.2014."
Tilannekatsaus
Luomualan kasvu on taloudellisen taantuman vuoksi hidastunut. Pro Luomu ry arvioi, että markkinan kasvu vuonna 2014 tullee olemaan vain 2-3 %. Tämä kasvuvauhti ei riitä markkinan vuoteen 2015 asetetun tavoitteen saavuttamiseen, joten kasvua on tarpeen piristää.
Laitinen kertoo, että luomumustikka maksaa jalostajille enemmän kuin sertifikaatin ulkopuolelle jäänyt marja. Kyse on useiden eurojen hintaerosta kilohinnassa.(lihav. ja kirjoitusvirheen korjaus HJ)
Myös luomumustikan kysyntä esimerkiksi Kaukoitään ja Saksaan on välillä niin voimakasta, että marjoista meinaa tulla pula.
[...] ja tavoite on 330 M€ vuonna 2015.
Suomessa Ollilaa huolestuttaa eniten poliittinen päättämättömyys. Hän vaatii poliitikkoja ryhtymään toimiin ja aloittamaan muutosten tekemisen.
"Tarvitaan vahvaa johtajuutta panna toimeen suuret muutokset sen sijaan, että näperrellään eläkeläisten kalastuslupien kanssa tai karsitaan yliopistojen rahoitusta ja siirretään sama määrä varoja puutarha- ja maatalousyrittäjien tukemiseksi."
Vuonna 2006 laaditussa luomustrategiassa tavoitteita vuodelle 2015 oli asetettu kolmen sijasta neljä: luomuruoan osuus kuusi prosenttia kotimaan vähittäiskaupan myynnistä (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=352), luomutuotteita käytössä kaikissa julkisen sektorin ammattikeittiöissä, luomua käyttävien yksityisen sektorin keittiöiden määrän kasvu 15 prosenttia vuosittain ja 10 prosenttia Suomen elintarvikeviennistä (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=697.msg5670#msg5670) on luomua.
On kuitenkin selvää, että maabrändityöryhmän mahtipontinen avaus toi luomulle sen kaipaamaa näkyvyyttä, ja on hyvinkin mahdollista, että maabrändiraportti on osaltaan vauhdittanut luomun edistämistä kansallisella tasolla.
Yksikään aineistoni asiakirjoista ei ulotu vuoteen 2030 saakka, joten nähtäväksi jää omaksutaanko maabrändityöryhmän linjausta osaksi Suomen maatalouspolitiikan tavoitteita, joita tulevissa asiakirjoissa ilmaistaan.
Vaan eipä taida tästä uutisestamme (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=339) ja tietyistä pienistä muista vaikutusyrityksistämme huolimatta tulla tämä luomuasia minihallitusneuvotteluissa esille. Vaikka olisi 340 miljoonaa, ja 50 miljoonaa vuositasolla jne. (eli jo määrältään sellainen summa, että sen voisi esille ottaa). Ainakaan vihjettäkään siihen suuntaan ei ole mediassa näkynyt.
Tyypillinen luomukuluttaja on 35 - 50-vuotias perheellinen, koulutettu ja hyvätuloinen nainen, joka asuu suurimmissa kaupungeissa.
Metsäkeskus ja Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti tekivät noin 5 400 eteläsavolaiselle metsänomistajalle helmikuussa kyselyn suhtautumisesta metsien luomusertifiointiin, metsien monikäyttöön ja jokamiehen oikeuksiin. Yli puolet vastanneista oli sitä mieltä, että luomu ja metsien luomusertifiointi on Etelä-Savolle markkinointivaltti.
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti ja Suomen metsäkeskus selvittävät parhaillaan, millaiset mahdollisuudet yhtenäiseen luomukeruualueeseen on Etelä-Savossa.
– Maakunnan metsistä noin 97 prosenttia voitaisiin sertifioida suoraan luomuun. Tavoite on saada muodostettua hanke selvitystyön tueksi. Sen rahoituspäätös on tiedossa syksyllä, sanoo Partanen.
Luomumetsässä saa poimia marjoja jokamiehenoikeudella siinä kuin muussakin metsässä. Luomustatusta ei silti saa hyödyntää esimerkiksi marjojen myynnissä ilman metsänomistajalta saatuja luomuvalvontatietoja.
Mitenköhän ja missä vaiheessa tuo luomupropagandakampanja uutisoidaan suurelle yleisölle?
Silloin kun toimittaja on siihen valittu? Vai jo aiemmin? Ilmoitus heti tänne, jos jossain tällaisen uutisen huomaatte! (So. muualla kuin tuossa HILMA-järjestelmässä.)
Tilaisuudessa tutustutaan MMM:n kaksivuotiseen luomun kuluttajakampanjaan ja nähdään siitä ensivilaukset.
[...]
Paikalla [....] luomukampanjan toteuttaneen Markit Oy:n toimitusjohtaja Tommi Hongisto
Maa- ja metsätalousministeriön tilaama luomun kuluttajakampanja käynnistyy maanantaina 11. toukokuuta. Kaksivuotinen kampanja sisältää useita eri TV- ja radiomainoksia, ostoskärrymainontaa sekä www.luomuu.fi-verkkosivut. Kampanjassa pyritään herättämään kuluttajien kiinnostus luomuruuan ostamiseen, ja tavoitteena on saada kuluttajat lisäämään luomuostojaan.
– Mainokset on sijoitettu kotoiseen ympäristöön, jonka henkilöihin erityisesti aikuiset voivat samastua. Lapsia taas luultavasti puhuttelee mainosten lehmä ja sen "luomuu"-ammuminen, Hongisto selvittää kohderyhmävalintaa, joka on koko perhe.
[...] Suomessa vastaava luku oli alle kaksi prosenttia. Luomun myynti on ollut kuitenkin viime vuosina kasvussa.(lihav. HJ)
[...]
Seppä ei osaa sanoa syytä siihen, miksi luomun kysyntä Suomessa kehittyy hitaasti.
– Jotkut sanovat, että sitä on vaikea löytää kaupan hyllyltä, mutta itse en ole samaa mieltä.
Maa- ja metsätalousministeriö käynnistää ensi viikolla kuluttajakampanjan, jolla pyritään lisäämään luomun kysyntää. Tuotannon kasvua vauhditetaan puolestaan tuilla.
Sen kummemmin mainostoimisto kuin MMM:kään eivät ole asettaneet kampanjan onnistumiselle kiloissa tai euroissa mitattavia tavoitteita. Niiden määritteleminen on vaikeaa sekä mainostoimiston että luomuohjelmaa koordinoivan maatalousylitarkastajan Leena Sepän mukaan.
Naiivia on myös usko siihen, että tällä kampanjalla nyt onnistutaan, vaikka vastaavat kampanjat aiemmin ovat surkeasti epäonnistuneet.
Kampanjan toteuttaminen on osa edellisen hallituksen luomualan kehittämisohjelman tavoitteiden toteuttamista, kertoo MMM:n kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio.
Ohjelman päätavoite on Suomen luomuviljelyalan kasvattaminen 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. "Haluan uskoa suomalaiseen luomuun. Tärkein osa ketjua on kuluttaja."
Suomi on kaukana maailman suurimmista luomumaista niin ostoilla kuin pinta-aloilla mitattuna. Ainoastaan luomukeruualueissa täällä pidetään tilastojen kärkisijaa 9 miljoonalla hehtaarilla.
The highest percentages are in Liechtenstein (29 percent), Austria (13 percent) and Switzerland (11 percent).
Kampanjan "viestintäsuunnitelmaan" viitaten, melko varma voi olla, että www.luomuu.fi -verkkosivuilla ei tule olemaan mahdollisuutta kommentoida ...
Luomukriitikot sanovat, että kuluttajat maksavat turhasta maksaessaan luomun korkeita hintoja ilman näyttöjä terveysvaikutuksista. Anne Leminen ei koe, että tulisi kuluttajana höynäytetyksi. Hän maksaa omasta vapaasta tahdostaan korkeampaa hintaa ja säästää toisessa paikassa; perhe jättää vaikkapa lentämättä lomamatkalle.
Kaksivuotinen kampanja sisältää useita eri TV- ja radiomainoksia, ostoskärrymainontaa sekä www.luomuu.fi-verkkosivut.
"Etelä-Savosta metsien luomusertifiointi tekisi todellisen luomumaakunnan. Mitä se edellyttäisi ja mitä etuja siitä olisi? Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan aiheesta Mikkelin yliopistokeskuksen auditorioon perjantaina 28.11.2014."
Lapin luomumetsäkartoituksen perusteella voidaan sanoa, että 99,9 prosenttia metsistä on luomua myös Koillismaalla. Tämän kilpailuedun hyödyntäminen on edelleen lapsenkengissä. Marjoille ja sienille pitää kiireen vilkkaan saada luomustatus myyntiä vauhdittamaan.(lihav. HJ)
Kun tehdään metsähakkuita ja tehdään kantokäsittelyjä myrkkyjen kanssa, niin luomustatus on heti menetetty.
"Hietasessa toimiva Aten marja-aitta ei hanki Lapista marjatuotteita. Yrityksen toimitusjohtaja Atte Valkiaisesta luomustatuksella ei ole tuotteissa lähimarkkinoilla niin suurta merkitystä. Ihmiset tietävät jo muutenkin, että maakunnasta poimittu tuote on luomua tai hyvin lähellä sitä."(lihav. ja parin kirjoitusvirheen korj. HJ)
Suomalaiset metsät ovat lähtökohtaisesti puhtaita, joten miksi suomalainen maksaisi esimerkiksi luomumustikkahillosta enempää kuin tavallisesta?
–Siinä on myös muut raaka-aineet luomua, ei ole säilöntäainetta tai väriainetta, jos on hillosta kyse. Se on silloin valvottua, ja ne kustannukset pitää kattaa. Kuluttaja haluaa tietää mitä syö.
Hyöty luomuleimasta koituu enemminkin yrittäjälle kuin kuluttajalle.
–Kyllähän tämä on toimenpide, joka tehdään markkinoinnin takia. Suomalainen toki tietää, että se on ihan samanlaista marjaa, oli sertifikaattia eli ei. Mutta tietyille kuluttajasegmentteille sillä on merkitystä.
Lisäarvoa voisi olla ulkomailla, missä metsien puhtaus ei ole itsestäänselvyys.
On jännittävää nähdä, miten media ottaa vastaan asian, valtiovallan pyrkimyksen ohjata kansalaisiaan, valtiovallan mainoskampanjan. Ja nimenomaisesti (jo tarjouspyynnössä, "viestintäsuunnitelmassa", ks. edellä) tunteisiin vetoavan mainoskampanjan. Demokraattisessa maassa.
(Toinen kysymys on sitten 2 vuoden päästä, kun aika todennäköisesti ko. kampanjalla ei mitään vaikutusta ole nähtävissä ... miten asiaan suhtautuu valtiontalouden tarkastusvirasto ...)
– Luomusta kiinnostuneita kuluttajia on selvitysten mukaan 2,9 miljoonaa, joten kotimaisen luomutuotannon lisäämiselle on hyvät mahdollisuudet, Seppä rohkaisee.
Nyt on sitten keskustelu avattu vaihtoehdosta tälle Ollillan ym. idealle:
Entäpä jos … Suomi ryhtyisi GM-ruokamaaksi (http://tuottavamaa.org/uutiset.php?News_id=253)
Ehdotus on ihan tosissaan tehty, vaikka se ei tietysti (vielä) ole loppuun saakka mietitty. Enempää hatusta vedetty idea se ei varmasti ole kuin tämä Ollilan ryhmän esitys. ;D
Sertifikaatti todistaa sen, minkä koillismaalaiset ovat aina tienneet: alueen marjat ja sienet ovat puhtaita ja luonnonmukaisia. Luomu-statuksella on erityinen merkitys matkailulle sekä marja- ja sienibisnekselle.
Esimerkiksi luomu-mustikasta saa paremman hinnan kuin tavallisesta. Kansainväliset matkailijat arvostavat luomumetsiä.
Päättävissä asemissa olleet suomalaiset ovat tehneet isoja virheitä kymmenen viime vuoden aikana. Tämä koskee niin hallituksia, etujärjestöjohtajia kuin yritysten johtajiakin. Nokia ei ole poikkeus.
Perusvirhe on itsetyytyväisyys. On uskottu, että rajusti muuttuvassa maailmassa pärjätään vanhoilla eväillä. Ellemme sopeudu aktiivisesti muutokseen, yrityksemme häviävät kilpailun. Vanhat työpaikat katoavat eivätkä uudet synny. Verotulot jäävät kertymättä.
Syyllisten vastuullisuusjärjestykseen panemisesta ei ole apua. Pitää analysoida, mitä nousuun pääsy nykyoloissa vaatii, laatia suunnitelma ja toteuttaa sitä määrätietoisesti.
Suomella on yhä monia vahvuuksia. [...] Tarvitaan läpilyöntejä.
– Jos kivennäismailla laitetaan typpeä lisäksi, typpi-tuhkaseos on erinomainen lannoite myös kivennäismaille, ja sillä on pitkäaikainen vaikutus, Remes sanoo.(lihav. HJ)
Kainuulainen luomutila tuottaa etupäässä nurmea. Suurin osa tiloista on sellaisia, joissa pellot ovat luomussa mutta eläimet eivät. Alueella on vain yksi luomumaitotila, eläintiloja yleensä on Vaalan lähdön jälkeen parikymmentä.
Tässä alkaa jo olla vähän realismia (ESS):
Suomi on maailman laajin luomukeruualue - ei hyödynnetä (http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/09/22/suomi-on-maailman-laajin-luomukeruualue--ei-hyodynneta)QuoteSuomalaiset metsät ovat lähtökohtaisesti puhtaita, joten miksi suomalainen maksaisi esimerkiksi luomumustikkahillosta enempää kuin tavallisesta?
–Siinä on myös muut raaka-aineet luomua, ei ole säilöntäainetta tai väriainetta, jos on hillosta kyse. Se on silloin valvottua, ja ne kustannukset pitää kattaa. Kuluttaja haluaa tietää mitä syö.
Hyöty luomuleimasta koituu enemminkin yrittäjälle kuin kuluttajalle.
–Kyllähän tämä on toimenpide, joka tehdään markkinoinnin takia. Suomalainen toki tietää, että se on ihan samanlaista marjaa, oli sertifikaattia eli ei. Mutta tietyille kuluttajasegmentteille sillä on merkitystä.
Lisäarvoa voisi olla ulkomailla, missä metsien puhtaus ei ole itsestäänselvyys.
Eli suomalaista tuskin saataisiin höynäytettyä (paitsi ehkä jotakin oikein luomumielistä), mutta eräiltä ulkomaalaisilta voisi ehkä saada rahat pois.
| Vuosi luomu s-vaihe luomu+sv 2015 15.4 1.7 17.1 2014 15.3 1.2 16.6 2013 15.1 1.4 16.5 2012 13.9 1.8 15.7 2011 12.6 3.1 15.7 2010 10.7 3.5 14.2 2009 9.8 2.7 12.5 2008 8.0 2.9 10.9 2007 7.5 2.4 9.8 2006 6.3 0.8 7.1 2005 6.2 0.7 6.9 |
Tämän lisäksi neuvottelukunta osallistuu kansallisten ruokapolitiikkaa ohjaavien linjausten, kuten ruokastrategian, hallituksen lähi- ja luomuruokaohjelmien ja elintarviketurvallisuuselonteon yhteensovittamiseen ja toimeenpanoon sekä ruokapoliittisen selonteon valmisteluun ja seurantaan.
Muualla maailmassa suurimmat keruualueet sijaitsevat Sambiassa, missä on kuuden miljoonan hehtaarin keruualue, Intiassa viiden ja Namibiassa 2,5 miljoonan hehtaarin alue.
Metsän sertifioinnista vastaa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Sertifikaatista on maksettava vuosittain tarkastusmaksu, joka on metsäalueen koosta riippuen sadasta eurosta ylöspäin. Keruualueen liittämisen valvontaan ja tarkastusmaksun voi hoitaa myös ulkopuolinen selvittäjä metsänomistajan suostumuksella.
Erikoistuotteille on kysyntää, mikä näkyy Suomessa lähi- ja luomuruokaan sekä esimerkiksi luonnontuotteisiin kohdistuvana kiinnostuksena.
Toisaalta luomuruuan tuotanto ja käyttö lisääntyvät nopeasti. Osalle tuottajista luomu voi olla kannattava vaihtoehto, ja kuluttajalle tärkeää on tieto ruuan tuotantotavasta. Tuotantopanosten rajallinen määrä, ravinteiden kierrätystarve ja ympäristön suojelu ohjaavat osaa maataloustuotannosta kohti luonnonmukaista tuotantotapaa.
Parannetaan ammattikeittiöiden osaamista kotimaisen lähi-, luomu- ja sesonkiruuan käytön sekä terveellisempien ja ympäristövastuullisempien valintojen edistämiseksi.(lihav. HJ)
Luomutuotanto on EU-laein säädeltyä ja valvottua kestävää ruuantuotantoa. Sen periaatteisiin kuuluvat ravinteiden talteenotto ja kierrätys sekä tasapaino peltoviljelyn ja kotieläintuotannon kesken. Koska synteettisten kemiallisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttö on kielletty, luomutuotanto vähentää riippuvuutta fossiilisista raaka-aineista.*)
8 Ruokaturva ja huoltovarmuus(lihav. HJ)
Maapallolla odotetaan vuonna 2030 olevan 8,5 miljardia ihmistä. Maailmanlaajuisena haasteena onkin ruokaturvan ja hyvän ravitsemuksen takaaminen kasvavalle väestölle kestävällä tavalla. Arvioiden mukaan vuonna 2030 maailmassa tarvitaan 60 prosenttia enemmän ruokaa, 45 prosenttia enemmän energiaa ja 30 prosenttia enemmän vettä kuin nyt.
Muutkin kuin jakelussa mainitut tahot voivat antaa lausuntonsa.
PS. klo 13:15: Pitäisikö yhdistyksemme - jopa jo perinteiseen tapaansa - kuitenkin antaa tuosta selonteosta lausuntonsa?
Ruokapoliittinen selonteko annetaan ennen kaikkea toimintaympäristön muutosten takia. Maailmanlaajuisesti on tärkeää varmistaa ruuan-, veden- ja energiantuotannon riittävyys luonnonvaroja säästäen sekä hillitä ilmastonmuutosta ja sopeutua siihen.
Tietoa luomutuotannossa toimivista ratkaisuista tarvitaan yhä enemmän, kun luomupeltola lisääntyy tänäkin vuonna noin 5 %. Luomun myynti vähittäiskaupoissa on lisääntynyt jopa 12 % vuoden aikana.
[...] ja se on tarkoitus antaa eduskunnalle tämän vuoden loppuun mennessä.
Syysistuntokaudella 2016 ministeriöt ovat ilmoittaneet antavansa eduskunnalle seuraavat selonteot:
[...]
Ruokapoliittinen selonteko (MMM); antamisaika joulukuu
Ruralia-instituutin ja Suomen Metsäkeskuksen hankkeessa eteläsavolaisille metsänomistajille toissa vuonna tehdyn kyselyn noin 600 vastausta osoittivat, että luomusertifiointi kiinnostaa metsänomistajia, mutta monia mietityttää luomujärjestelmän byrokratia.
– Luomusertifiointi ei vaadi metsänomistajalta välttämättä yhtään ylimääräistä työtä, Partanen sanoo.
Luomusertifikaattia keruualueelle voi hakea paikallisesta ely-keskuksesta tai sitä voi hakea myös ulkopuolinen selvittäjä, esimerkiksi yhdistys.
Onko tämä 17-sivuinen välitarkastelu ollut täällä jo esillä?
Kevät 2016
Lisää luomua!
Hallituksen luomualan kehittämisohjelma ja
luomualan kehittämisen tavoitteet vuoteen 2020
VÄLITARKASTELU OHJELMAN TOIMEENPANOSTA
Tein pitkästä urlista tinyurlin:
http://tinyurl.com/Valitarkastelu
Kolmas tavoite luomuruuan saatavuuden parantaminen sekä vähittäiskaupan että ammattikeittiöiden
kautta, on vaikein toteuttaa hallinnon keinoin. Kuluttaja loppujen lopuksi päättää luomun osuuden
kasvamisesta. Ostopäätökseen vaikuttavat hinta ja saatavuus. Hinta laskee, kun tarjonta lisääntyy ja
luomutuotanto tehostuu. Suuri hintaero tavanomaisesti tuotettuihin tuotteisiin on kuluttajille suurin
este ostaa luomua.
Ruralia-instituutissa arvioidaan, että luomusertifikaatti kasvattaa metsistä kerättyjen raaka-aineiden kysyntää ja hintaa erityisesti kansainvälisillä markkinoilla.
Ehdotin 1990-luvun alussa, että Suomen maatalouden kannattaisi erikoistua luomutuotantoon. Luomu-Suomi, siis. Tällainen alkutuotannon ratkaisu perustui yksinkertaisesti siihen oivallukseen, että meidän maataloudellamme olisi pakko keskittyä johonkin erikoisalaan viimeistään silloin kun elintarvikemarkkinat avautuisivat EU-liittymisen yhteydessä (1995). Vähän samalla tavalla kuin painiurheilussa: kun tiedät, että joku Aleksander Karelin tulisi olemaan vastustajanasi, niin silloin kannattaisi laihduttaa ja siirtyä johonkin toiseen sarjaan... Suomi olisi voinut olla niin teknologian kuin superpuhtaan elintarviketuotannon maa, mutta kun ei niin ei. Voin kertoa, omien kokemuksieni perusteella, että ajatuksen pahimmat vastustajat olivat Keskusta, MTK sekä MMM. Sorry, Mikko.
Suomi ei koskaan tulee pärjäämään tehotuotannossa, etenkään tuotos/panossuhteessa mutta ei myöskään ilmaston perusteella. Suhteellisen edun periaatteella meillä olisi ollut mainiot edellytykset luomutuotantoon (organic agriculture, ekologisk odling, ökolandbau). Sehän oli jo siihen aikaan standardisoitu viljelymuoto koko EU:n alueella ja juuri EU:n ympäristötuki olisi voitu valjastaa tähän tarkoitukseen (nyt, muutenkin, maataloutemme ympäristötukimiljardeista on saatu aivan liian vähän hyötyä).
Vuonna 2010 maabrändivaltuuskunnan Jorma Ollila ja Aleksander Stubb ehdottivat näyttävästi, että Suomen kannattaisi erikoistua luomuun....(vaikka juna meni jo ajat sitten). Mutta, mutta: Suomi on nyt täynnä velkaantuneita jättisikaloita ja suurnavetoita, aivan kuten vaikkapa Hollannissa jne. Kuuluihan Kalevi Hemilän mantra koko ajan näin: "Joko laajennat tai lopetat!".
Kansallinen Luomu-Suomi olisi ollut, niin busineksen kuin vesistöjemme kannalta, huippuvalinta 1990-luvulla, mutta edellä mainittujen tahojen ansiosta meillä on nyt Suomessa aika tehokasta/kallista, keskieurooppalaistyylistä alkutuotantoa, jonka bulkkituotteet ovat tarkoitetut ennen kaikkea vientiin (Venäjälle). Kun kerran ruokakoneistomme on näin viritetty sopii toivoa, että edes tuo itäovi taas aukeaa, jossain vaiheessa...
Niin kauan on kaikki hyvin, kun lauseeseen "mitä minä sanoin" lisätään loppuun huutomerkki. Eikä kysymysmerkkiä.
Mutta mitä muita seurauksia tuolla toimenpiteellä on? Vaikkapa metsänhoidolle? Nämä sivuvaikutukset täytyisi Ruralia-instituutin ehdottomasti myös arvioida. En väitä niitä itse tietäväni - ja siksipä juuri tällaista selvitystä toivonkin.
Eija Vuorela muistuttaa, että luomukeruualueiden sertifiointi ei rajoita metsänomistajan toimia eikä aiheuta heille kustannuksia.
– Luomukeruualue ei ole luonnonsuojelualue, vaan metsää voi hoitaa kuten aina ennenkin.
"[...] asiantuntija Eija Vuorela Youngfour Oy:stä.
Youngfour on Suomen 4H-liiton omistama yhtiö, joka ylläpitää luomukeruualueita Lapissa, Koillismaalla ja osassa Kainuuta."
Luomukeskustelu on edelleen ajankohtaista.
Maabrändityöryhmä asetti suomalaisen ruuantuotannon luomutavoitteeksi 50 prosenttia tuotannosta vuoteen 2030 mennessä.
Tavoitetta peesataan juhlapuheissa ja poliitikot liputtavat asian puolesta. Tavoite on epärealistinen. Siihen päästään vain, jos suomalaiset oppivat kunnioittamaan omaa ruuan tuotantoaan.
Luomun suosio ei lisäänny vastakkainasettelulla tavanomaista tuotantoa kohtaan. Luomukeskustelu tarvitsee asiantuntemusta – pelkän kliseen toistaminen ei vie eteenpäin.
Jos Suomen peltopinta-alasta luomuun siirtyy 50 prosenttia, se ei tarkoita läheskään samaa määrää kaupan hyllyllä olevia luomutuotteita. Luomu on viljelymenetelmänä tehottomampi, koska osa pinta-alasta huilaa kesantona tai viherlannoituksena. Luomulla ei koko kansaa ruokita, ellei asiaan panosteta.
Luomuviljely ei tarkoita enää tänä päivänä automaattisesti huonoa satoa, monet nurmivaltaiset tilat kykenevät tuottamaan runsasta satoa.
Luomutuotanto on vähiten haastavaa tuotantosuunnassa, jossa nurmea voi hyödyntää märehtijöiden ruokinnassa.
Pohjois-Karjalan maaseutusuunnitelman tavoite on, että vuonna 2020 maakunnan peltoalasta on luomutuotannossa 30 prosenttia. Tähän on kaikki mahdollisuudet.
Kuluttajia on ärsyttänyt, ettei luomutuotteita ole ollut saatavilla. Se on ärsyttänyt myös luomuviljelijöitä, jotka ovat joutuneet myymään luomunsa ei-luomun joukkoon, halvemmalla hinnalla.
Jalostus ja jakelu on saatava kuntoon. Kuluttajilla on tässä viimekätinen toimivalta. Sitä tuotetaan ja myydään, mitä ostetaan.
Luomutuotannossa on maatalouden henkireikä ja markkinarako. Sitä mukaa kuin kysyntä kasvaa, myös jalostus ja markkinointi nousevat jaloilleen. Hidasta se on ollutkin.
Selonteko oli julkisella lausuntokierroksella 9.9.–28.10.2016. Selonteosta saatiin yli 60 lausuntoa, jotka on otettu selonteon viimeistelyssä huomioon.
Selonteko ei korvaa hallituksen luomu- ja lähiruokaohjelmia, jotka säilyvät itsenäisinä asiakirjoina. Lähiruoka- ja luomuohjelmien tavoitteita vuoteen 2030 tarkistetaan vuoden 2018 aikana.
Näin tämä asia etenee (vähän aikataulusta jäljessä?):
Ruokapoliittinen selonteko etenee eduskuntaan – kärkinä ruoan arvostus ja vienti (http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/ruokapoliittinen-selonteko-etenee-eduskuntaan-karkina-ruoan-arvostus-ja-vienti?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=1410837)
Eduskuntakäsittelyn ajankohdasta ei tuossa annettu tietoa. Onkohan se telkkarissa? Jos on, täytyy katsoa. Joka tapauksessa puheenvuorot tietysti tulevat nettiin eduskunnan pöytäkirjoissa.
”On järjen köyhyyttä, että heitämme Suomessa syömäkelpoista ruokaa roskiin jopa 400 miljoonaa kiloa vuodessa”, Nurminen sanoi.
Selonteko lähetettiin jatkokäsittelyä varten maa- ja metsätalousvaliokuntaan, jolle sivistysvaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä ympäristövaliokunta antavat lausunnot.
Kun eduskuntakäsittely on päättynyt, laatii maa- ja metsätalousministeriö sen pohjalta strategian toimeenpanosuunnitelman.
Maailman väkiluku on kasvanut ja kasvaa edelleen, mutta peltoja voimme ottaa käyttöön enää 3 prosenttia. Meidän pitääkin Suomessa lisätä valkuaisen omavaraisuutta ja erityisesti ohran käyttöä niin, että sen sivutuotteena sitten siirtotalouden puitteissa syntyisi vaikkapa polttoaineita liikenteeseen.
– Tulosten perusteella Luomuu! -kampanja onnistui hyvin. Lähes puolet haastatelluista muisti nähneensä kampanjan mainontaa ja peräti kolmannes oli kiinnostunut ostamaan luomuruokaa sen seurauksena, kertoo maatalousylitarkastaja Leena Seppä.
Suomessa luonnontuotteita on saatavilla luomuna, sillä täällä on maailman suurin sertifioitu luonnontuotteiden luomukeruuala, yli 13 miljoonaa hehtaaria. Tätä ennätystä ei ole vielä osattu täysin hyödyntää.
– Harvalla maalla on mahdollisuus sertifioida liki 97 prosenttia metsistään luomuksi nykyisiä metsänhoitokäytäntöjä muuttamatta. Luomutuotteiden kysyntä maailmalla on kovassa kasvussa. Valitettavasti luomujalosteiden valmistajia on meillä harvassa hyvistä lähtökohdista huolimatta. Kannustankin yrityksiä miettimään, voisiko heidän tuotteisiinsa käyttää luonnontuotteita luomulaatuisina, toteaa raportin laatinut luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne Ristioja Lapin ELY-keskuksesta.
Tilaisuutta juontaa Vappu Pimiä, ja panelisteina mukana ovat:
Ilkka Alarotu, kaupallinen johtaja, S-ryhmä
Elina Heino, tuottaja, Kivijärven tila
Johanna Mäkelä, ruokakulttuurin professori, Helsingin yliopisto
Sirpa Pietikäinen, europarlamentaarikko
Aarne Schildt, tuottaja, Bosgårdin luomutila
Iltapäivän aikana kuullaan kommenttipuheenvuoroja myös muilta ruoka-alan asiantuntijoilta. Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Ilmastokokki, Lihasta-hanke, Luomuliitto ja Pro Luomu ry.
Pilotoitavassa ruokajärjestelmän mallissa ravinteet kierrätetään takaisin peltoon kasvien tarpeisiin ja erilaiset energiantuotantomahdollisuudet käytetään hyväksi. Alueellinen kestävä ruokajärjestelmä perustuu paikallisen ruuan kulutukseen ja arvostukseen sekä paikallisen ruokakulttuurin kehittämiseen.
Jos (yllä lihavoimani) kolme viidestä panelistista ja kaksi neljästä järjestäjätahosta on vahvasti luomuun sitoutunut, eiköhän meille yritetä kertoa juuri keskustelumme otsikon visiota ja väitettä: Suomesta tulee luomumaa.
On erittäin luultavaa, että esim. geenitekniikan mahdollisuuksista tulevaisuuden Suomessa ei kuulla pihaustakaan. Ovat oikeastaan pelkureita, eivät uskaltaneet kutsua paneeliin vaikkapa Jussi Tammisolaa (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=140.msg10168#msg10168)!
Tänään Suomi Areenassa debatoitiin mitä Suomi syö 2030. Muutokset tapahtuvat hitaasti ja nopeasti ja syöminen sirpaloituu luultavasti tulevaisuudessa lisää. Me toivomme kestävämpää ruuantuotantoa, mutta myös suvaitsevaisuutta toisia ja toisten syömisiä kohtaan.
”Vain vastuulliset tuottajat menestyvät tulevaisuudessa”, S-ryhmän kaupallinen johtaja ja Pro Luomu -liiton puheenjohtaja Ilkka Alarotu lisäsi.
Vastuullisesti, esimerkiksi luonnonmukaisin menetelmin, tuotetun ruuan on kuitenkin kyettävä vastaamaan väestönkasvun aiheuttamiin paineisiin. Mikäli luomuruuan tuottaja tahtoo menestyä, pitää tuottaa enemmän.
”Luomun pitää uudistua. Tuotantoa pitää lisätä ja kuvaa luomusta monipuolistaa”, Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä huomautti.
Tuotantomenetelmät muuttuvat tulevaisuudessa, arvioi paneelissa puhunut kokoomuksen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen.
”Perinteisiä menetelmiä tullaan jumppaamaan maan köyhtymisen ehkäisemiseksi. Myös kemikaalien käyttöä on vähennettävä”, hän sanoi.
Luomumerkintä on kuluttajalle vaivaton tapa todeta ruuan olevan kestävästi ja vastuullisesti tuotettua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkien tilojen olisi rynnistettävä luomuun.
Metsä on muutakin kuin puuta, ja sieltä saadaan lukuisia arvoaineita.
Mikäli kaikki luomukelpoiset metsämme sertifioitaisiin luomuun, olisi koko Suomen maapinta-alasta pellot mukaan lukien 87 % luomua.
Virossa valtion metsät, noin 40 % prosenttia koko metsäpinta-alasta saatiin nopeasti luomusertifioinnin pariin. Yhtä ripeästi voisi toimia myös täällä Suomessa, päättää Partanen.
Ilmari Schepel kertoo, mitä olisi pitänyt tehdä, ja millä aikataululla:
[...]
Tuohon vähän nostalgissävyiseen puheenvuoroon ei minulla ole niin täsmällistä vastalausetta, että kommentoisin Schepeliä Uudessa Suomessa. Mutta kun itsellenikin ikää tulee, niin täytyy ( :D) lainata Radio Suomen onnitteluohjelmasta kuulemaani:QuoteNiin kauan on kaikki hyvin, kun lauseeseen "mitä minä sanoin" lisätään loppuun huutomerkki. Eikä kysymysmerkkiä.
Niinpä. Joskus 10 vuotta sitten Aleksander Stubb ja Jorma Ollila meinasivat saada samanlaisia karvoja kun ehdottivat yhtä vakavissaan Luomu-Suomea, osana Suomen maabrändistä. Heheh! Mutta kuten tuossa totesin: juna meni jo ja pysyvästi.
Yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei saatu.
Luomu ja tavanomainen maatalous nähdään usein toisilleen vastakkaisina päämäärinä. Asian ei kuitenkaan asiantuntijoiden mukaan tarvitsisi olla näin mustavalkoinen.
Monet tilaisuuden puhujat totesivat, että luomun hyviä käytäntöjä tulisi ottaa käyttöön tavanomaisessa maataloudessa yhä enemmän. Vastaavasti luomutuotannon olisi syytä oppia tehokkuutta tavanomaisesta tuotannosta, sillä korkeat sadot ovat tärkeitä myös ympäristön kannalta.
Moni puhujista peräänkuulutti, että tulevaisuudessakin olisi hyvä olla sekä luomutuotantoa että tavanomaista tuotantoa. Molemmissa on etunsa, ja toisaalta kuluttajille tulee tarjota vaihtoehtoja kulutusvalintoihinsa.
Annaleena Ylhäinen uudelleentwiittasi
Ymp-tiedon foorumi
@ymparistotieto
·
30. lokak.
Menikö #luomuntulevaisuus ohi? Seminaarin tallenteet ja materiaalit saatavilla pian sivuillamme:
Mitä vastauksia luomu voi tarjota globaaleihin haasteisiin ruoan riittävyydestä maapallon kasvavalle väestölle? Entä voiko biotekniikan tutkimus tarjota uusia ratkaisuja luomutuotannolle?
Usein luomu ja tavanomainen maatalous esitetään toisilleen vastakkaisina, mutta voisiko luomun hyviä käytäntöjä ottaa käyttöön myös tavanomaisessa maataloudessa yhä enemmän ja näin lisätä kestävyyttä?
Luomuviljely on edelläkävijä maaperän hiilensidontakyvyn ylläpitäjänä.
Kärkisijaa siinä, miten paljon luomupinta-alaa on suhteessa luomumyyntiin, pitää hallussaan joko Suomi tai Eesti.
Vaikka maan käytön kannalta luomu onkin tavanomaista tuotantoa huonompi vaihtoehto, erityisesti maaperän kasvukunnon ja luonnon monimuotoisuuden kannalta luomuviljely päihittää perinteisen viljelyn. Lukuisten tutkimusten perusteella on selvää, että kasvit ja niveljalkaiset – eli muun muassa ruoantuotannon kannalta merkittävät hyönteiset kuten pölyttäjät, hyötyvät luomuviljelystä. Niveljalkaisten lisääntyminen taas vaikuttaa pitkälle ravintoverkossa, lisäten hyönteisiä ravintona käyttävien lajien, kuten lintujen, määrää.
Miten luomun käytäntöjä voitaisiin kehittää ja soveltaa laajemmin?
Jotta tulevaisuuden ruokajärjestelmä saataisiin vastaamaan kasvavaa kulutusta ja ympäristön kantokykyä, on tärkeää kysyä, miten luomujärjestelmän sääntöjen tulisi kehittyä ja toisaalta miten luomuviljelyn positiivisia käytäntöjä saataisiin laajempaan käyttöön. Luomu voisi olla kokoaan suuremmassa roolissa ratkaisemassa maailman ruoantuotannon haasteita, mutta se vaatii myös luomujärjestelmältä kehittymistä viimeisimpään tutkimustietoon nojaten, eikä vähiten satotasojen nostamista.
Tuotantomenetelmien kirjo on nykyisellään laaja sekä luomussa että tavanomaisessa viljelyssä. Viljelijöitä tulisi kannustaa ympäristölle suotuisien viljelymenetelmien käyttöön tuotantotavasta riippumatta. Tavanomaisessa viljelyssä tulisi siirtyä yhä enemmän kierrätyslannoitteiden käyttöön sekä biologisen typen sidonnan lisäämiseen.
Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tuottajia tulisi ohjata yhä enemmän tilakohtaisesta ja alueellisesta erikoistumisesta monipuoliseen tuotantoon ja pois ravintoverkkoihin vaikuttavien torjunta-aineiden käytöstä. Peltojen ja viljelymaisemien monimuotoisuutta on lisättävä. Luomu toimii tässä hyvin – viljelykierrot ja pellon käyttö ovat monimuotoisempia kuin tavanomaisessa maataloudessa.
Luomu – tai viljelykäytännöt ylipäätään – yksin eivät kuitenkaan ratkaise globaaleja ruoantuotannon ongelmia. Niiden ratkaisemiseksi vaaditaan globaalisti reilumpaa ja tasaisemmin jakautunutta ruoan tuotantoa, siirtymistä kasvispainotteisempaan ruokavalioon sekä ruokahävikin suitsimista.
Maapallon kantokyvyn kannalta ruoantuotannossa tulee
vähentää riippuvaisuutta ulkopuolisista panoksista; väki-
lannoitteista, fosforista ja typestä.
Ravinteiden kiertoon
ja kierrätyslannoitteiden kehittämiseen on panostettava
nykyistä enemmän.
Luomussa sadot ovat keskimäärin 25 % pienemmät kuin
tavanomaisessa tuotannossa.5 Luomun häviöksi koituu
suurempi viljelyalan tarve tuoteyksikköä kohden – maan-
käytön kannalta se on tavanomaista tuotantoa huonompi
vaihtoehto.
Toisaalta voidaan sanoa, että ilmastopäästöjen(lihav. HJ)
ja vesistökuormituksen takia väkilannoitteisiin perustu-
vasta panosintensiivisestä viljelystä tulisi siirtyä luomun
tapaan yhä enemmän kierrätyslannoitteiden käyttöön ja
biologiseen typensidontaan kasvien avulla.
Kasvihuoneviljelyn kärkimaita Euroopassa ovat esimerkiksi Espanja, Hollanti ja Italia.
Kehotuseta, yllytystä tällaiseen isänmaalliseen huijaukseen:
Lähes kaikki Suomen metsät voisivat olla luomua – hakkuut ja metsänhoito sallittu (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/l%C3%A4hes-kaikki-suomen-mets%C3%A4t-voisivat-olla-luomua-hakkuut-ja-mets%C3%A4nhoito-sallittu-1.178386)
Sillä eihän se tietystikään voi olla väärin, jos ulkomaalaisia vetää höplästä.
Luomusertifikaatti ei estä hakkuita eikä maanmuokkausta. Kiellettyjä ovat ainoastaan juurikäävän torjunta urealla, kemiallinen heinäntorjunta ja tietyt kemialliset lannoitteet.
Sallittuja ovat tuhkalannoitus, juurikäävän torjunta harmaaorvakalla sekä luomukasvintuotannossa sallitut lannoitteet, maanparannusaineet ja kasvinsuojeluaineet
Luonnonvaraiset keräilytuotteet
Lannoitetusta metsästä on turvallista kerätä marjoja ja sieniä. Sääolot ovat merkittävin yksittäinen marja ja sienisatoon vaikuttava tekijä, mutta suotuisissa olosuhteissa lannoitus lisää satoja. Tutkimuksien mukaan esimerkiksi puolukkasadon lisäys on jopa 150–350 kg/ha.
Kerääjät eivät kuitenkaan saa juurikaan parempaa hintaa luomumarjojen poimimisesta.
– Suomen metsistä yli 90 prosenttia soveltuisi luomukeruualueeksi, arvioi Ristioja.
– Esimerkiksi sienten myyjät eivät vielä ole hoksanneet, että sieniäkin voisi kerätä luomuna.
Tutkimuksien mukaan esimerkiksi puolukkasadon lisäys on jopa 150–350 kg/ha.
MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola pitää luomukeruuta kiinnostavana mahdollisuutena edistää maaseudun toimeentuloa ja yrittäjyyttä.(lihav. HJ)
– Sertifiointi perustuu vapaaehtoisuuteen, joten on löydettävä väylä toteuttaa se siten, että maanomistajille on siitä enemmän hyötyä kuin haittaa. Pohjois-Suomessa luodusta mallista on hyviä kokemuksia, Tiirola totesi keskiviikkona Lahdessa avatessaan Luomukeruun mahdollisuudet -seminaarin.
Kaikkiaan täältä viedään luomumetsämarjoja vuodessa 2—5 miljoonan euron arvosta. Eniten viedään pakastettua puolukkaa ja mustikkaa.
Karjalainen ei edes huomaa, miten se kirjoittaa itse itseään vastaan:
Pohjois-Karjala on hyvin luomuvedossa (http://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/paakirjoitus/item/132031-pohjois-karjala-on-hyvin-luomuvedossa)QuotePohjois-Karjalan maaseutusuunnitelman tavoite on, että vuonna 2020 maakunnan peltoalasta on luomutuotannossa 30 prosenttia. Tähän on kaikki mahdollisuudet.
Kuluttajia on ärsyttänyt, ettei luomutuotteita ole ollut saatavilla. Se on ärsyttänyt myös luomuviljelijöitä, jotka ovat joutuneet myymään luomunsa ei-luomun joukkoon, halvemmalla hinnalla.
Jalostus ja jakelu on saatava kuntoon. Kuluttajilla on tässä viimekätinen toimivalta. Sitä tuotetaan ja myydään, mitä ostetaan.
Kumpi siis tuossa on ratkaisevassa asemassa, kuluttaja vai maakuntahallitus?
Erityisesti tietysti Pohjois-Karjalassa, jossa luomumyynti on minimaalista. Mutta vaikka ajattelisimme markkina-alueeksi koko maankin, oikea johtopäätös tuosta olisi, että luomuviljelyalaa pitäisi radikaalisti vähentää. Jos nimittäin "sitä tuotetaan ja myydään, mitä ostetaan" eikä luomua osteta kuin 2% edestä. Tuota alhaista prosenttilukua on ihan turha yrittää selittää sillä, että kuluttaja olisi kyllä halunnut ostaa, mutta luomutuotteita ei olisi ollut saatavilla.
Pohjois-Karjala on luomumaakunta
Maaseuturahaston vuosikatsaus 2017
Pohjois-Karjalaan ohjautui 86,7 miljoonaa euroa maaseuturahaston julkista tukea vuonna 2017.
Luomun osuus kokonaispeltopinta-alasta oli Pohjois-Karjalassa 26 prosenttia, kun vastaava
luku valtakunnan tasolla on 12 prosenttia.
Joni Laiho, Puhdistamo: Toivottavasti luomukeruuala lisääntyy, paljon mahdollisuuksia Suomen maabrändille. Tässä seuraava Nokia.
Luomusertifoidussa metsässä kasvava tatti voisi saada kylkeensä nykyistä paljon korkeamman hintalapun.*)
Luonnontuotteiden luomusertifioinnin lisäksi hankkeessa selvitetään edellytyksiä sertifioinnin hyödyntämiseksi ja brändäämiseksi myös rakennuspuun markkinoinnissa.(linkin lisännyt HJ)
– Yksikään toimija ei ole vielä toteuttanut luomusertifiointia puutavaralle tai puutuotteille kuten rakennuspuulle, vaikka sertifiointia hyödynnetään jo koristekasvituotannossa, esimerkiksi joulukuusten (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=625.msg9474#msg9474) viljelyssä. Suomesta viedään huomattavia määriä puutavaraa ja jatkojalosteita Aasiaan ja Keski-Eurooppaan muun muassa rakennus-, puusepän- ja huonekaluteollisuuden käyttöön. Jos luomutukkipuulle saadaan rakennettua käytännössä toimiva malli, voidaan aikaansaada merkittäväkin imagotekijä suomalaiselle metsä- ja puualalle. Markkinoilla tämä voi tuoda puuntuottajille ja pk-yrityksille arvonlisää heidän tuotteilleen, toteaa professori Erkki Verkasalo Lukesta.
Vaikka Pohjois-Karjalassa toimii Suomen suurimpia luonnontuoteyrityksiä, joiden tuotteista pääosa menee vientiin, ei Pohjois-Karjalan alueella ole vielä toteutettu metsien luomusertifiointia.(lihav.HJ)
Kärkisijaa siinä, miten paljon luomupinta-alaa on suhteessa luomumyyntiin, pitää hallussaan joko Suomi tai Eesti.
Siinä kisassa Eesti eli Viro on nyt vienyt kyllä voiton (Maaseudun Tulevaisuus):
Virossa yli tuhannen hehtaarin maatilat jyräävät - luomua liki viidennes peltoalasta (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.213945)
Maksumuurin takana, mutta tuossa tuli jo tuo tieto. Luomuruoan kulutus tuossa maassa on yhä minimaalista, tuskinpa edes yhtä prosenttia kaikesta. Se siis vie luomunsa, tiettävästi mm. Suomeen. Esim. luomukauraansa (joka kyllä täältäkin jatkaa (http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=697.msg5669#msg5669) matkaansa).
Pieni korjaus, joka ei poista itse perusasiaa. Siiskosen ym. vertailututkimuksen (2017) mukaan luomun osuus kulutuksesta v. 2016 olisi kuitenkin ollut 1,6% (21.11.17) Siellä siis peltoalan osuus on yli kymmenkertainen, meillä vain noin viisinkertainen, kulutuksen %-osuuteen nähden. Tosin Tallinnassa suomalaisten turistien syömä luomu varmaankin lasketaan virolaisten kulutukseksi? Ja tuliaisiksi ostamakin?
Suomen Biodynaaminen yhdistys ry aloitti luomuneuvonnan Virossa jo 1988. Vuotta myöhemmin saimme valtion rahoittamalta Lähialueyhteistyö-organisaatiolta lupauksen seitsemän vuoden neuvonta-apurahasta, ja se myös toteutui.
Luomuviljely on edennyt ripeästi ja se ohitti Suomen jo 2014. Nyt luomun osuus on jo 17 prosenttia (Suomessa 11) peltoalasta, mikä on kolmanneksi eniten Euroopassa.
Kasvu jatkuu voimakkaana. Viron metsistä 25 prosenttia on sertifioitu luomumetsiksi. Siinä Viro on maailman ykkönen.
Siinä mallia Suomellekin.
Seppo Lohtaja
Luomukonkari, Uusikaupunki
Luomumaa-tavoitteen lisäksi on tällaisia maakunnallisia tavoitteita:
Kainuun Sanomat: Tie luomun supermaakunnaksi katkesi Vaalan lähtöön (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/kainuun-sanomat-tie-luomun-supermaakunnaksi-katkesi-vaalan-lähtöön-1.143584)
Jossa siis Kainuun osalta tuli tuo "takaisku".
Faktaa:
Kainuussa 113 luomutilaa
Luomupeltoa 5400 hehtaaria
Kainuulaisen luomutilan keskikoko noin 53 hehtaaria
Eniten nurmipinta-alaa (4432 hehtaaria)
Seuraavaksi eniten viljellään kauraa (331 hehtaaria)
– Suomella on hyvä asema luonnontuoteluomussa. Suomi paistattelee maailman kärjessä maana, jossa on eniten luonnontuotteiden luomukeruualueita. Suuret alueet antavat mahdollisuuksia kerätä useita eri luonnontuotteita luomusertifioituna. Toistaiseksi merkittäviä määriä kerätään vasta mustikkaa, puolukkaa, lakkaa ja mahlaa, kertoo luonnontuotealan toimialapäällikkö Anne Ristioja Lapin ELY-keskuksesta.
Hankkeen vastuututkija Henri Vanhanen Lukesta uskoo, että metsien tuotteissa luomusertifikaatti on kilpailuetu lähinnä vientimarkkinoilla.
– Meille suomalaisille metsän puhtaus on itsestäänselvyys, mutta maailmalla luomubrändille on kasvava kysyntä. Se on sekä huomattava arvonlisäys että kilpailuetu.
Vanhanen toivoo myös, että luomubrändi tulevaisuudessa yhdistettäisiin maailmalla Suomi-brändiin.
Luomumaa-tavoitteen lisäksi on tällaisia maakunnallisia tavoitteita:
Kainuun Sanomat: Tie luomun supermaakunnaksi katkesi Vaalan lähtöön (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/kainuun-sanomat-tie-luomun-supermaakunnaksi-katkesi-vaalan-lähtöön-1.143584)
Jossa siis Kainuun osalta tuli tuo "takaisku".
Kainuun tuo luomun supermaakuntatavoite 30% meni yhä kauemmas viime vuonna 2017. Kun se Eviran mukaan v. 2016 lopussa oli vielä 24%, oli se vuoden 2017 lopussa enää 18,7%. Suuri on prosenttina edelleen, mutta hehtaareina toki aika vähän, eli 4 836 (sis. siirtymävaiheen alan).
Olisiko nyt kyse aidosta aidosta innostuksen romahtamisesta (eikä vain kuntien siirrosta toiseen maakuntaan tms.). Vähennystä oli 22%, varsinaisessa luomualassa 11% ja siirtymävaiheen alassa aika huimat 68% (!).
Pohjois-Karjalassa toimii valtakunnallisesti Suomen suurimpia luonnontuoteyrityksiä ja alueen metsistä olisi sertifioitavissa luomukeruualueiksi jopa 97 %. Yritykset sekä aluetalous voisivat saada sertifioinnin kautta huomattavan arvonlisän, joka voi tuotteesta riippuen olla 30 jopa sataan prosenttiin. Aloite metsien luomukeruualueiden sertifioinnista on tullut pohjoiskarjalaisilta pk-yrityksiltä.(lihav. HJ)
* Toteuttaa esiselvitys voiko luomusertifioiduilta keruualueilta tuotetun tukkipuun myynnissä käyttää LUOMU-merkintää
Ainespuun ja kuitupuun kysyntä Suomessa kasvaa, ja hakkuut lisääntyvät. Talousmetsien puuntuotantoa on tehostettava. Keinoja siihen on tutkittu Luonnonvarakeskuksessa (Luke).
”Nopein keino lisätä puun kasvua on lannoittaminen. Typen lisääminen kangasmaille merkitsee jopa 30 prosenttia kasvun lisäystä kymmeneksi vuodeksi”, sanoo Luken tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Metsän lannoitus vaikuttaa myös muuhun metsäluontoon ja vesistöihin. Hynynen toteaa, että tutkittua tietoa kangasmaiden lannoitusten ympäristövaikutuksista on niukasti. Erityisesti tarvittaisiin pitkävaikutteisten metsälannoitteiden kehittämistä.
Luomusertifikaatti ei estä hakkuita eikä maanmuokkausta. Kiellettyjä ovat ainoastaan juurikäävän torjunta urealla, kemiallinen heinäntorjunta ja tietyt kemialliset lannoitteet.
Sallittuja ovat tuhkalannoitus, juurikäävän torjunta harmaaorvakalla sekä luomukasvintuotannossa sallitut lannoitteet, maanparannusaineet ja kasvinsuojeluaineet
Pitkävaikutteista tuhkalannoitusta turvemailla sen sijaan on tutkittu.
”Tuhkalannoitus lisää jopa 20–30 prosenttia puiden kasvua, ja lannoitusvaikutus kestää lähes 50 vuotta. Parasta on puhdas puuntuhka, mutta yleensä käytössä on sekatuhkaa, jossa on turpeenpolton tuhkaa mukana”, Luken erikoistutkija Hannu Hökkä kertoo.
Tuhkalannoituksella ei ole haitallisia vesistövaikutuksia.
Jyrki Kataisen hallitus asetti luomun kehittämiselle tavoitteet, jotka ovat olleet voimassa myös Juha Sipilän hallituksen kaudella:
- Luomun osuus tulisi olla 20 % Suomen peltoalasta vuoteen 2020 mennessä.
- Luomuruuan osuus tulisi olla 10 % julkisten keittiöiden raaka-aineista vuoteen 2015 mennessä ja 20 % vuoteen 2020 mennessä.
- Luomutuotteiden valikoimaa monipuolistuu.
Luomun vahvistaminen seuraavan hallitusohjelmaan
Luomun myönteisten vaikutusten realisoituminen edellyttää luomun lisääntymistä sekä tuotannossa että markkinoilla. Tässä kehitysvaiheessa luomu tarvitsee julkista rahoitusta tukemaan alan toimijoiden omia kehittämispanoksia. Pro Luomun tavoitteena on, että tuleva hallitus sitoutuu luomualan kehittämiseen ja vahvistaa uuden luomualan kehitysohjelman vuosiksi 2020-2025. [...]
[...] Ohjelman painopisteiden tulisi olla:
Luomupeltoalan kehitys tulee turvata EU:n uudella ohjelmakaudella
Alustavien tietojen mukaan EU:n uudella ohjelmakaudella rahoitusta leikataan eniten maaseutuohjelmasta, johon luomutuen rahoitus on kuulunut. Leikkauksista huolimatta luomutuet tulee säilyttää tämän ohjelmakauden tasolla, jotta viljelijöillä säilyy kannustin siirtyä uutta tietoa ja osaamista vaativaan sekä kestäviä menetelmiä kehittävään tuotantoon.
"Vuonna 2030 alkutuotanto on kannattavaa, kilpailukykyistä sekä ekologisesti kestävää. Eläimet voivat hyvin, eläintautien torjunnassa on onnistuttu ja mikrobilääkkeitä tarvitaan vain harvoin. Tehokkuus ja tuottavuus ovat korkealla tasolla ruokajärjestelmän kaikilla osa-alueilla…. Maatila on moderni ekosysteemipalveluita tuottava yksikkö, jossa viljelijät käyttävät uutta teknologiaa tuotannossa ja päästöjen hillinnässä. Ruokajärjestelmässä resurssitehokkuus ja kiertotalous ovat arkipäivää…. Puhtaista raaka-aineista jalostettujen, korkean lisäarvon tuotteiden ja osaamisen vienti on merkittävää." (Kilpailuvalttina puhdas ruoka ja vastuullinen bio- ja kiertotalous, Maa- ja metsätalousministeriön tulevaisuuskatsaus 2018).
Luomu on elintarvikkeen lisäarvo. Luomutuotteiden myynti kasvaa voimakkaasti sekä kotimaassa että maailmalla. Viime vuosina luomun myynti Suomessa on kasvanut 13-14 % eli selvästi enemmän kuin ruoan kokonaismyynti
Ravinnontuotannon tulevaisuus ja geenieditointi on julkaisussa merkittävällä sijalla. Luomua sen tulevaisuusvisioissa ei edes mainita.
59 Geenimanipuloinnin avulla kasvit ja eläimet saadaan sopeutumaan olosuhteisiin
ja ne sekä pieneliöt saadaan tuottamaan ravinnoksi kelpaavia aineita tehok-
kaasti.
60 GMO-tuotteiden valmistus on muuttunut helpoksi ja tarkaksi.
61 GMO-kasvien ja eliöiden suunnittelu, elimistön omien solujen simulointi ja reak-
tioiden testaaminen ravintoon.
Transformaation keinot ja arvot: Ravinnontuotanto perustuu nyt pääosin pelto- ja kas-
vihuoneviljelyyn sekä karjatalouteen. Nämä tuottavat teollisessa mitassa raaka-aineet elin-
tarviketeollisuuden jalostettavaksi ja sieltä edelleen kaupan jakeluketjuun sekä suurkeitti-
öihin.
Haastajaregiimi perustuu kaupungeissa ja tehtaissa pääosin suljetussa tilassa keinovaloilla
tapahtuvaan vesiviljelyyn, hyönteistalouteen, biotekniseen ruoantuotantoon ja robotisoi-
tuun hajautettuun yksilölliseen tilausruokaan. Kun peltoviljely ja karjatalous korvataan lä-
hikasvatuksella, saadaan tuotanto jatkuvaksi ja tarpeenmukaiseksi eikä suurteollista väli-
vaihetta tarvita elintarviketuotannossa. Sisäviljely ja uudet GMO-tekniikat tekevät geeni-
manipuloidusta ruoasta turvallista, tehokasta, ravitsevaa ja maukasta.
Ohjelman tavoite:
Viljellystä peltoalasta 20 % on luonnonmukaisessa tuotan-
nossa vuonna 2020. Tämä merkitsee viljelyalan kasvamista
vähintään 10 % joka vuosi. Jotta luomuruoan saatavuus vas-
taisi sekä vähittäiskaupan että ammattikeittiöiden kysyntää,
tarvitaan lisää luomutuotantoa. Erityisesti kotieläin- ja
puutarhatuotteita on saatava lisää markkinoille.
Kärkihankerahoituksen poistuminen vähentää pääluokan määrärahoja.
Arviointi toteutetaan kesän ja syksyn 2018 aikana ja siinä keskitytään mm. ohjelman etenemisen arvioimiseen tavoitteisiin nähden ja toteutukseen vaikuttaneiden tekijöiden selvittämiseen.
[..]
Osana arviointia järjestämme kolme työpajaa: Kuopiossa, Seinäjoella ja Turussa. Työpajojen tavoitteena on tehdä katsaus arviointihavaintoihin ja työstää keinoja luomualan kehittämiseksi Suomessa.
* Luomutilojen (kasvinviljelyn osalta) määrä kasvaa noin 100
tilalla vuosittain vuoteen 2022 mennessä. Luomutilojen
määrä kasvaisi 5 500 tilaan ja osuus peltoalasta nykyisestä
13 prosentista 16 prosenttiin vuoteen 2022 mennessä.
* Luomutilojen keskimääräinen peltoala kasvaa edelleen
58 hehtaarista per tila 66 hehtaariin.
Lämpimästi tervetuloa kuulemaan luomualan kehittämisohjelman arvioinnin tuloksista ja tulevaisuuden toimenpiteistä luomualan kehittämiseksi.
[...]
Tilaisuudessa johtopäätöksiä kommentoi maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sekä sidosryhmien jäsenistä koostuva paneeli. Paneeli toteutetaan vuorovaikutteisesti, joten jokaisen osallistujan on mahdollista antaa panostuksensa tuleviin luomualan kehittämistoimenpiteisiin.
14:45 Loppusanat – Luomualan kehittämisohjelman päivitysprosessin eteneminen ja linkittyminen CAP-uudistukseen. Yksikön päällikkö Anna-Leena Miettinen, maa- ja metsätalousministeriö
Kataisen hallitusohjelmassa Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi nostettiin lähi- ja luomuruuan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun. Sitä tukemaan valtioneuvosto hyväksyi 16.5.2013 periaatepäätöksen ”Lisää luomua! Hallituksen luomualan kehittämisohjelma ja kehittämisen tavoitteet vuoteen 2020”. Tämän kehittämisohjelman tavoitteena on lisätä luomutuotantoa, monipuolistaa kotimaisten luomutuotteiden valikoimaa sekä parantaa luomuruoan saatavuutta vähittäiskaupoissa ja ammattikeittiöissä. Lisäksi kehittämisohjelmalla pyritään siihen, että vuoteen 2020 mennessä viidennes Suomen viljelyalasta on luonnonmukaisesti viljeltyä peltoa ja viidennes ammattikeittiöiden hankinnoista on luomua.
Maa- ja metsätalousministeriö päivittää luomuohjelman virkatyönä. Tavoitteena on saada päivitys valmiiksi ensi vuodenvaihteeseen mennessä.
Maaseutuohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että vuoden 2020 lopussa luonnonmukaisen tuotannon kokonaisala olisi 355 000 ha (n. 16 % peltoalasta). Niin kauan kun tavoitetta ei ole saavutettu, ei ole mitään perusteita olla tekemättä uusia sitoumuksia. Vuonna 2018 myönnettiin luomukorvausta noin 268 900 hehtaarille. Vaikka ympäristökorvauksia on käytetty hyvin etupainotteisesti, ei tämä oikeuta tekemään sopeuttamistoimenpiteitä, joilla estetään luomutuotannon positiivinen kasvu ja tavoitteiden saavuttaminen.
Luomuliitto vaatii lisäksi, että alan tutkimuksen määrärahoja on lisättävä ns. Itävallan mallin mukaan: määrärahat tulisi myöntää suhteessa luomuviljellyn pinta-alan osuuteen maatalousmaasta. Suomen tavoite on lisätä luomuviljeltyä pinta-alaa 20 % prosenttiin, joten myös luomun tutkimusrahoituksen tulisi olla 20 % kaikesta maatalousalan tutkimusrahoituksesta.
Mutta mikä tässä nyt mättää? Mihin tuollaista julkilausumaa tarvitaan? Onko kuitenkin ollut havaittavissa, että valtion puolella kustannusten kasvu olisi jotain tahoa siellä alkanut hirvittää, ja uusien sopimusten solmimista olisi puolisalaa toppuuteltu? **)
[...]
**) ja mistä tuo edes tiedetään: keväällähän ne sopimukset eli sitoumukset tehdään, ja viime keväänä tehtiin sopimukset koskien vuotta 2018?
Luomusitoumuksen tekeminen ei ole enää mahdollista ensi keväänä. Syynä on maaseutuohjelman rahojen loppuminen.
"Maaseutuohjelmassa luomuun on varattu yhteensä 326 miljoonaa euroa ja se on käytännössä jo sidottu voimassa oleviin luomusitoumuksiin ja yhteen jatkovuoteen (2020). Sen vuoksi uusia luomusitoumuksia ei voi enää tehdä", maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) kertoi keskiviikkona MTK:n valtuuskunnan kokouksessa.
Sinänsä luomutuotannon harjoittamisen voi aloittaa, mutta tukia uudet luomutilat eivät saa.
[...]
"Viestini luomukursseille ilmoittautuneille on kuitenkin selvä: kurssi kannattaa suorittaa, mikäli luomutuotanto kiinnostaa. En usko, että luomun kysyntä tulee vähentymään", ministeri sanoo.
Maaseutuohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että vuoden 2020 lopussa luonnonmukaisen tuotannon kokonaisala olisi 355 000 ha (n. 16 % peltoalasta). Niin kauan kun tavoitetta ei ole saavutettu, ei ole mitään perusteita olla tekemättä uusia sitoumuksia. Vuonna 2018 myönnettiin luomukorvausta noin 268 900 hehtaarille.
Lepän ilmoitus ei tullut Rännärin mukaan Luomuliitolle yllätyksenä. Uhka on tiedostettu jo pitkään, ja sen vuoksi Luomuliitto otti kantaa uusien luomusitoumusten puolesta viimeksi viikko sitten järjestetyillä luomupäivillä.
Rännäri muistuttaa, ettei kyse ole vain ensi vuodesta. Todennäköisesti sitoumuksiin olisi tulossa kahden tai kolmen vuoden katkos.
Jos luomusitoumuksia ei tulevina vuosina tehdä, vajaiksi ei välttämättä jää pelkästään hallituksen tavoittelemat luomuhehtaarit. Pahempaa on, että se voi aiheuttaa luomukarjatiloille rehupulan.
Luomuun siirtyminen on viljelijälle taloudellisesti riskialtis vaihe. Siirtyminen vaatii uuden tuotantotavan opettelua ja usein myös investointeja, eikä tuotteista saa siirtymävaiheen aikana tavanomaista korkeampaa markkinahintaa. Siksi luomutuen epääminen tuskin houkuttelee kovin monia viljelijöitä siirtymään luomuun tai laajentamaan luomutuotantoaan. Nykyiseltä luomualalta voidaan saada nykyistä enemmän tuotantoa esimerkiksi satotasoa nostamalla, mikä on luomualan yhteinen tavoite. Lisää luomualaa voi teoriassa tulla myös ilman varsinaista luomutukea, mutta siirtymävaiheen taloudellisten riskien takia se on epätodennäköistä.
Luomutuotannon ensi vuoden rahoitukseen liittyvän epävarmuuden rinnalla luomualan edunvalvojat kiinnittävät huomiota myös myöhempien aikojen uhkaan, eli mitä luomulle on tapahtumassa nykyisen EU-rahoituskauden jälkeen.
Nykyinen luomukorvausjärjestelmä on voimassa tämänhetkisen tiedon mukaan vielä vuoden 2020 loppuun. Uuden seitsenvuotisen rahoituskauden on tarkoitus alkaa vuonna 2021.
Valiokunta näkee uhkana sen, että seuraavalla rahoituskaudella kotieläintila voisi olla luomussa vain kasvintuotannon osalta.
"Kaikkien kotieläintilojen ei ole mahdollista saada tuotantosopimusta luomutuotteille esimerkiksi sijaintinsa vuoksi. Ilmastotavoitteitta edistetään jo mahdollistamalla pelkästään peltoviljely luomuna karjatiloilla", valiokunta perustelee.
Esitykset ovat räikeässä ristiriidassa pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman (kesk.), edellisen Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen hyväksymän luomutuotannon edistämisohjelman ja Suomen maabrändiohjelman kanssa.
Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan tavoitteena on luomualan nostaminen 20 prosenttiin peltoalasta vuoteen 2020 mennessä.
Luomu ei ole ongelmaton tuotantomuoto, mutta viime vuosina ala on lähtenyt markkinavetoiseen kasvuun. Myös tuotannon kannattavuus on ollut tavanomaista tuotantoa parempi. Päätös sulkea luomusitoumusten teko uusilta yrittäjiltä pysäyttää alan kasvun ja vie uskoa poliittiseen päätöksentekoon.
Kainuussa oli viime vuoden tilastojen mukaan 111 luomutilaa. Niillä ei ole välitöntä huolta luomukorvauksista, sillä uusien tukien jäädytyksen ansiosta jo luomuna viljeleville tiloille voidaan turvata tukimaksut.
– Harmillisinta uusien luomutilojen tukien jäädyttämisessä on, että uusien yrittäjien saaminen on hankalaa. Sukupolvenvaihdosten ja tilakauppojen määrä on vähentynyt jo nyt huomattavasti, sanoo MTK Pohjois-Suomen puheenjohtaja Matti Tyhtilä.
Luomuun siirtymistä suunnittelevat maatilat joutuvatkin nyt laittamaan suunnitelmansa uusiksi, kertoo MTK Pohjois-Suomen toiminnanjohtaja Matti Tyhtilä.
– Ministeri Lepän viesti on, että luomuun voi siirtyä myös ilman tukia, mutta varmasti käytännössä luomuun siirtyminen pelkän markkinahinnan varassa on hyvin vähäistä, arvioi Tyhtilä.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton puheenjohtajan Juha Marttilan mukaan neuvotteluja uusista luomukorvaussitoumuksista käydään koko ajan.(lihav. HJ)
– Jos EU menee oikein juntturaan, voi uuden ohjelmakauden rahojen myöntäminen siirtyä vuoteen 2023 saakka, varoittaa Marttila.
Luomutilaksi voi ryhtyä myös ilman sitoumusta. Luonnonmukaisen tuotannon voi aloittaa ilmoittamalla tilansa luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään.
Maaseutuohjelman puutteellinen rahoitus ei ole tullut ministerille yllätyksenä. Ilmiselvästi tahtoa rahojen löytämiseen ei ole ollut, vaikka aikaa on ollut.
Tahtotilan puute on todella surullista ja huolestuttavaa, koska juuri luomuun pitäisi nyt panostaa.
SILJA KERÄNEN
Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtaja
Vihreiden maatalouspoliittisen työryhmän pj
Maatilojen kannattavuuskirjanpidon mukaan luomutuotanto kannattaa tavanomaista tuotantoa paremmin. Syitä ovat korkeampi myyntihinta, pienemmät tuotantokustannukset ja suuremmat tuet.
Luomuelintarvikkeilla on tällä hetkellä kysyntää enemmän kuin on tarjontaa.
Keskustelua herättää myös se, että luomupinta-alan kasvu ei näy markkinoilla vastaavana luomutuotteiden määränä.
Kyse on siis satokasvivaatimusehdon kiristämisestä. On ristiriitaista ajatella, että luomutilan viljelykierrossa olevat nurmilohkot olisivat jotenkin merkityksettömiä. Tähän törmää esim. luomun kehittämisohjelman arvioinnissa. Nurmilohkojen ja muiden välikasvien merkitys lannoitukselle, kasvinsuojelulle, hiilensidonnalle sekä rehuntuotannolle on kaikkea muuta kuin passiivinen luonnonmukaisen tuotannon kokonaisuudessa.
Tähän voi tulla muutos, mikäli tukijärjestelmä muuttuu, kuten EU lupailee: siirrytään vaatimusten noudattamisesta ja säännöistä tuloksiin ja tuloksellisuuteen. Mikäli nurmet saavat tärkeän roolin hiilensitojina, saavat nurmet tulevaisuudessa aivan toisenlaisen arvon.
Uutiset luomutuotannon paremmasta kannattavuudesta ovat johtaneet keskusteluun siitä, johtuuko parempi kannattavuus korkeammista tuista ja voitaisiinko luomutuet poistaa, kun tuotteille saadaan paremmat hinnat markkinoilta.
"Uhkana onkin nyt luomutuotteiden tuonti ennen kuin kotimainen tuotanto saadaan liikkeelle. Kotimainen jatkojalostus tarvitsee myös riittävän raaka-aineen saannin, johon saattaa nyt tulla häiriöitä", sanoo Terhemaa.
Luomutuotanto hyödyttää koko suomalaista yhteiskuntaa, sillä luomun viljelymenetelmät sitovat hiiltä maaperään, edistävät luonnon monimuotoisuutta ja kierrättävät ravinteita. Luomu on suunnannäyttäjä, kun ruoantuotannon menetelmiä reivataan kestävään suuntaan.
Tuontiluomua tilalle?
Tukihanan sulkeutuminen voi tietää hankaluuksia kotimaisten luomutuotteiden riittävyydelle kaupoissa. Luomun kysyntä kun on kasvanut vuosia ja reipasta kasvua odotetaan lähivuosillekin.
– Tietysti tilanteesta on syytä olla huolissaan. Jos luomun kysyntä lisääntyy, mutta tarjonta ei, kyllä se aukkoja hyllyille aiheuttaa pitkällä aikavälillä. Meidän kaikkien pitää tehdä töitä sen eteen, että näin ei pääse tapahtumaan, sanoo S-ryhmän kaupallinen johtaja Ilkka Alarotu.
Alarotu pitää aloitteleville luomuviljelijöille tarkoitettua "siirtymäajan tukea" tärkeänä tekijänä luomualalle.
– Ajan kanssa käy kyllä niin, että jos kotimaista tuotantoa ei saada (riittävästi) niin pikkuhiljaa ulkomaiset tuotteet valtaa hyllypaikat, Alarotu sanoo.
Leppä myöntää asian.
– No se on totta. Tuo varattu summa on päätetty viime vaalikaudella, ja se ei riitä toteuttamaan ohjelmakauden 16 prosentin tavoitetta, eikä tätä isompaa 20 prosentin tavoitetta. Se on ihan selvä. Ajatuksena on varmasti silloin ollut, että osa siirtyy luomuun, vaikka sitoumuksia ei saadakaan tehtyä, Leppä arvioi.
Luomuinfoissa vähän väkeä
Näin ei nyt näytä käyvän. Luomutilaa harkitsevien infoihin on saapunut niukalti kiinnostuneita laajalti ympäri maata ja määrä on suorastaan romahtanut viime talvesta. Se heijastuu jo ensi vuonna aloittavien luomutilojen määrään.
Mistä löytyisi 12–13 miljoonaa euroa lisää tukirahaa? Se tarvitaan, jotta Suomen maataloudessa voidaan hallitusohjelman mukaisesti jatkaa kasvihuonepäästöjen kasvattamista.
Ilmastonmuutoksen torjuminen on yksi tulevien vaalien pääteemoista. On jännittävää nähdä, miten luomun puolustajat jalostavat totuutta niin, että luomuviljely saadaan näyttämään ympäristöteolta.
On siihen yksi ihan oikeakin vastaus: luopumalla siitä.
”MYÖS Suomessa satotasot ovat luomussa usein pienemmät kuin tavallisessa viljelyssä”, kertoo Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) ylläpitämän Luomuinstituutin tutkimuspäällikkö Sari Autio.
Hänen mukaansa luomu ei kuitenkaan ole ilmaston kannalta yksiselitteisesti joko huono tai hyvä asia.
Autio tuo esille, että ruotsalaistutkimuksessa ei otettu kantaa luomutuotannon ympäristön kannalta hyviin puoliin, kuten peltomaan eliöyhteisön monimuotoisuuden ylläpitämiseen tai mineraalilannoitteiden tai kasvinsuojeluaineiden käytön välttämiseen.
”Varmasti sekä tavallisessa että luomutuotannossa pyritään mahdollisimman hyvään satoon ja hiilensidontaan. On olemassa hyviä esimerkkejä luomutuottajista, jotka ovat onnistuneet nostamaan satotasoja maaperän hoitoon liittyvillä teoilla.”
Aution mukaan luomupuolella on myös hieman kunnianhimottomampia tuottajia.
”He luottavat, että luomutuet tekevät toiminnasta kannattavaa, eivätkä välttämättä pyri satotason nostamiseen.”
LUOMUTILOJEN hehtaarikoko on usein suurempi kuin tavanomaisten tilojen.
Aution mukaan tämä johtuu siitä, että monipuolinen viljelykierto vaatii enemmän peltoalaa kuin tavanomainen viljely. Tämä vaikuttaa osaltaan siihen, että satotaso jää keskimäärin tavanomaisia tiloja pienemmäksi.
Luomuvaliokunnan mielestä tuotannon täytyy kasvaa kysynnän kasvun mukaisesti. Toiseksi kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu, että viljellystä alasta on luomuviljelyn piirissä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Nyt prosenttiluku on 15, joten tavoite ei toteudu, jos luomuviljelyn kasvu pysähtyy.
Eviran ennakkotilastojenkin mukaan luomualaa olisi nyt vain 290 600 ha ja sen osuus 12,8%.
"Tieto on väärä, eikä varoja suinkaan jää käyttämättä", ympäristöministeriöstä kerrotaan.
Kyse on budjetoiduista, mutta vielä käyttämättä olevista rahoista.
Hallitus sopi elokuun budjettiriihessä vesiensuojelun tehostamisohjelman 15 miljoonan euron rahoituksesta vuoden 2019 talousarvioesitykseen. Eduskunta hyväksyi rahoituksen joulukuussa.
Lisäksi budjettiriihessä linjattiin, että rahoitus olisi saman suuruinen vuosina 2020 ja 2021.
Yhteensä summa olisi siis 45 miljoonaa euroa. Käyttöaikaa sillä olisi vuoden 2023 loppuun saakka.
Rahoituksella edistetään muun muassa kipsin käyttöä fosforihuuhtoutumien pienentämiseksi.
Aikanaan Jorma Ollilan maabrändityöryhmä nosti luomutavoitteen korkealla 50 prosenttiin. Ajatuksena siinä oli täyttää maailmalla olevaa kasvavaa kysyntää. Tähdättiin siis vientiin.
Kauko Koikkalainen v. 2012 (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=541.msg2695#msg2695) arvioi, että paljon vaatimattomampi luomutavoite, eli puolet viljelyalasta, nostaisi kansalaisten ruokakuluja 20-30%, eli yhteensä n. 2-3 miljardia euroa. Nykyisin kai jo enemmänkin.
Ainakin sen Rauhala siis kehottaa suomalaisia maksamaan siitä imagohyödystä, siitä ilosta, että Suomen luomutuotteet New Yorkissa tunnetaan, ja menevät ehkä vähän paremmin siellä kaupaksi. Tai jossain muualla, mutta ulkomailla.
Pohjois-Karjala on luomun kärkimaakunta Suomessa, ely-keskus kertoo. Luomun osuus kokonaispeltopinta-alasta on reilu neljännes.
Paitsi siinä suhteessa, että luomun kysynnän prosenttiosuus olisi edes samassa kertaluokassa kuin tuo peltoalan osuus. Varsinkaan itse Pohjois-Karjalassa. Keskon kysyntäkartassa v. 2016 (viimeisin tieto) Pohjois-Karjala oli pääosin alle 0.5%:n luomukysynnän aluetta, loppualuekin alle 1%:n (= pari desimaalipilkun siirtoa!). Se ei ilmeisesti ole tuon "luomumaakunnan" "arvonimen" kriteerinä. Kun oma ely-keskus sen antaa.
Mutta ely-keskus varmaan onnittelee itseään, että maakunta on pystynyt maan hallituksen asettaman tavoitteen saavuttamaan, jopa sen ylittämään.
LUOMU POHJOIS-KARJALASSA
• Vuoden 2016 ennakkotietojen mukaan Pohjois-Karjalassa on 361 luomutilaa, joista 93 on
luomukotieläintiloja
• Luomutilojen keskikoko on 58,6 ha, mikä on suurempi kuin valtakunnallinen keskiarvo
• Luomutiloilla ja luomuyrityksissä tuotetaan luomumaitoa ja -lihaa, viljaa, nurmea, öljy-
ja valkuaiskasveja, marjoja, juurikasveja ja vihanneksia sekä hunajaa, siitakesieniä ja mahlaa.
Luomutuotanto lisääntyy Pohjois-Karjalassa selkeästi muuta maata
nopeammin.
• Luomutiloilla on yhä useammin karjaa ja esimerkiksi
investointitilanteissa uudet navetat rakennetaan luomukelpoisiksi. Yhä
useampi luomulihakilo päätyy myös kuluttajan ruokapöydälle.
Luomumaitotilojen määrä on vakiintunut markkinoiden mukaiseksi.
• Pohjois-Karjalassa tuotetaan luomumansikkaa ja –herukkaa
ammattitaidolla enenevässä määrin
• Luomujuurikasveja ja- vihanneksia tarvittaisiin paljon enemmän.
• Luomusianlihaa tai luomumunia ei alueella tuoteta ollenkaan
• Luomutiloilla tehdään pienimuotoista jatkojalostusta runsaasti
• Vahvuuksina Pohjois-Karjalan luomutuotannolle ovat puhdas ympäristö,
motivoituneet viljelijät ja jatkuva uuden tiedon hakeminen.
• Merkillepantavaa on myös se, että sukupolvenvaihdostilanteissa
luomutuotanto tilalla jatkuu myös uuden omistajan aikana
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) väläyttää Lännen Median haastattelussa vientiyhtiötä edistämään ruokavientiä. Osakkaina olisi valtio ja yrityksiä.
Perusteena on, että suomalainen ruoka on maailman puhtainta, mutta Suomi-brändi ei ole lyönyt läpi.
Samalla viennin tulevaisuudennäkymät ovat kuitenkin hyvin epävarmat: yritykset pitävät viennin kasvun suurimpana esteenä luomukeruualueiden sertifiointiin mahdollisesti tulevia muutoksia.
– Suomen metsistä valtaosa täyttää luomukeruualueen vaatimukset, joten meillä on suuri potentiaali laajentaa nykyisiä keruualueita, kunhan löytyisi kustannustehokas tapa sertifioida alueet laajoiksi luomukeruualueiksi, Kottila toteaa.
Tähän asti Suomen luomusertifioitu keruualue on ollut liki 12 miljoonaa hehtaaria. Viranomaiset ovat nyt tarkentamassa sertifiointikäytäntöä, minkä seurauksena sertifioinnin piiriin kuuluva ala saattaa romahtaa. Ilman keruualueen luomusertifiointia luonnontuotteita ei voi markkinoida luomuna.
Kataisen hallitusohjelmassa Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi nostettiin lähi- ja luomuruuan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun.
Valtioneuvosto hyväksyi 16.5.2013 periaatepäätöksen Lisää luomua! Hallituksen luomualan kehittämisohjelma ja kehittämisen tavoitteet vuoteen 2020.
Ruokajärjestelmän kyky sopeutua ilmastonmuutokseen on hyvä. Kotimaisen, luomun ja lähiruuan osuus suomalaisten kulutuksessa kasvaa. Kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus saada ravitsevaa ja terveellistä ruokaa. Ruokahävikki vähenee. Kasvisten osuus suomalaisten ruokavaliossa kasvaa.
Tila olisi toki voinut ilmoittautua luomutuotannon valvontajärjestelmään, mutta luomukorvausta heille ei olisi myönnetty.
”Ei siinä olisi ollut mitään järkeä. Iso osa luomutuotannon tuotantopanoksista on kalliimpia kuin tavanomaisessa, vaikka toki tuotteiden hintakin on parempi. Työmäärä myös lisääntyy merkittävästi.”
Hyttinen ja Karttunen aikovat kuitenkin jatkaa ja löytää jotain muita tapoja kehittää omaa tuotantoa. Esimerkiksi tilan keskisadot ovat jo nyt reilusti yli koko maan keskisadon.
2021 alkava uusi rahoituskausi ja uudet ehdot ovat vielä arvoitus. Millä tahansa ehdoilla luomutuotantoon ei uudella kaudella siirrytä, pariskunta toteaa.
Tässä uutisessa Luomukeruun mahdollisuudet -seminaarista ei juuri ole täsmällisiä tietoja asian taloudesta ...
Villiluomun markkinat kasvussa – luomukeruualaa kaivataan lisää (http://proluomu.fi/villiluomun-markkinat-kasvussa-luomukeruualaa-kaivataan-lisaa/)
.... mutta yhden jakolaskun pystyy tuosta tekemään. Kun v. 2016 saatiin tai myytiin 4,8 miljoonaa kiloa pääasiallisia luomumarjoja, mustikkaa ja puolukkaa, ja kun keräilyaluetta oli 12 miljoonaa hehtaaria, merkitsee se, että hehtaaria kohti niitä tuli 400 grammaa. Kiloina se on 0,4.
• Tärkeimmät luomuluonnontuotteet ovat mustikka, puolukka
ja koivun mahla.
• Vuonna 2018 luomumustikkaa kerättiin myyntiin
ennätysmäärä, yli 3,38 miljoonaa kiloa. Luomupuolukan sato
sen sijaan jäi pieneksi.
Asiaan kyllä liittyy edellä ja muuallakin (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=697.msg13988#msg13988) useaan kertaan mainittu luomun rahahanojen sulkeminen. So. ei uusia luomusopimuksia.
Eikö se ollutkaan tilapäinen juttu tai hallinnollinen vahinko?
No, seuraava hallitus, mikä se onkin, ratkaisee.
Parannetaan luomu- ja lähiruoan saatavuutta ja luodaan uudenlaisia liiketoimin-
takonsepteja tuottajien kesken
Siellä muiden ideoiden joukossa se ei noussut silmiin kovin tärkeänä asiana. Ja vaatiiko saatavuuden parantaminen edes mitään toimenpiteitä? Eikö luomua ole jo varsin hyvin saatavilla, jos sitä haluaa?
Hallitustunnustelija Antti Rinteen kysymyksissä puolueille ei luomu - tai maatalous ylipäänsä - tullut esille.
Olisiko koko otsikon idean "parasta ennen -päivämäärä" tai "viimeinen myyntipäivä" jo mennyt? Juuri kukaan enää ehdota tai kannata sitä, että se olisi "tehtävä Suomelle"?
Metsänomistajan kannalta ei välttämättä ole eroa, kerätäänkö hänen metsistään jokamiehenoikeuden turvin marjoja luomuna vai tavallisina, mutta marjoja jalostaville ja hyödyntäville yrityksille luomusertifikaatilla on valtava merkitys. Suomalaisella luomuluonnontuotteilla on kasvava kysyntä vientimarkkinoilla, ja moni elintarvikealan yritys tarvitsee luomuraaka-ainetta tuotannossaan.
Kun asuin Helsingissä, kävin aina silloin tällöin Stockmannin Herkussa. Sattuipa erään kerran silmääni irtomyynnissä oleva yhdysvaltalainen kuivattu luomumustikka.
Pohjoissuomalaisena minusta tuntui aivan absurdilta, että Suomessa myydään amerikkalaista mustikkaa. Tämän vieläpä kasvatetun mustikan kilohinta oli ”kohdallaan”: 69 euroa.
Naureskelemaan ei kuitenkaan kannata ruveta. Suomesta ei välttämättä saa luomumustikkaa. Vaikka meillä sitä kasvaakin pari sataa miljoonaa kiloa joka vuosi.
Suomen metsissä kasvava mustikka on käytännössä luomua, mutta sen sertifiointi puuttuu. Luomussa sertifiointi on tärkeää. Ostajan pitää olla varma, että tuote on oikeasti luomua.
[...]
Luonnosta saatavien luomutuotteiden kysyntä kasvaa koko ajan. Tämä tuo myös meille metsänomistajille uusia ansaintamahdollisuuksia. Ja jos itse näihin ei ole tarttumassa, voi omalta osaltaan parantaa suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä.
Haluatko sinä, että kaupoissa myydään suomalaista luomumustikkaa amerikkalaisen sijaan? Jos haluat, tee päivän hyvä työ ja käy klikkaamassa metsätilasi luomukeruualueeksi.
Hallitusohjelmassa maataloudelle kirjattiin 418 miljoonaa euroa seuraavalle neljälle vuodelle, josta pysyvä rahoituksen lisäys on suuruudeltaan 140 miljoonaa eli 35 miljoonaa euroa vuosittain.(lihav. HJ)
Tähän sisältyvät muun muassa luomusitoumusten rahoitus, biokaasun ravinnekiertokorvaus ja vuosittainen viiden miljoonan panostus ilmastoystävällisen ruokajärjestelmän tutkimukseen.
Keväällä voimaan tulleet viranomaisohjeet vaativat metsänomistajakohtaista sitoutumista luomuun. Marja-alaa muutos sapettaa.
Youngfour Oy tuottaa Lapista, Koillismaalta ja kolmesta Ylä-Kainuun kunnasta marjayrityksille kartat, joissa luomukeruualueet ovat nähtävillä. Luomumarjoja ei testata, joten keruun kohdistaminen luotettavasti sertifioiduille alueille on tärkeää.(lihav. HJ)
Uuden sertifiointijärjestelmän kannalta merkittävä käytännön ongelma on vielä sekin, että yksityinen metsänomistus on Suomessa varsin pirstaloitunutta. Uusien luomusitoumusten kerääminen jokaiselta on valtava urakka, sanoo Eija Vuorela.
Pääluokka 30 » 20.Maa- ja elintarviketalous » 43.Ympäristökorvaukset, luonnonmukainen tuotanto, neuvonta ja ei-tuotannolliset investoinnit
Momentille myönnetään 153200000 Määrärahaa saa käyttää: 1) ohjelmakauden 2014—2020 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa toteuttavien ympäristökorvausten, luonnonmukaisen tuotannon, neuvonnan ja ei-tuotannollisten investointien Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavan EU:n rahoitusosuuden sekä valtion rahoitusosuuden maksamiseen 2) EU:n komission vuosille 1995—1999 hyväksymän maatalouden ympäristöohjelman, vuosille 2000—2006 hyväksymän horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman mukaisten maatalouden ympäristötukien ja vuosille 2007—2013 hyväksymän ja vuodelle 2014 yhdellä vuodella jatkettujen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman mukaisten maatalouden ympäristötukien ja ei-tuotannoll...
Pääluokka 30
Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala rakentaa uusiutuvaa Suomea — uusiutumiskykyistä ja kestävää ruokajärjestelmää ja luonnonvarataloutta sekä innovatiivista paikkatietojärjestelmää. Toimintaympäristön kuvaus Suomen tulevaisuuteen vaikuttavat useat maailmanlaajuiset muutostekijät, joiden voimakkuuteen ja nopeuteen emme juuri voi vaikuttaa. Niiden seurauksiin on sopeuduttava ja niissä on nähtävissä uhkien lisäksi myös paljon uusia mahdollisuuksia. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla on tunnistettu kuusi toimintaympäristön muutostekijää, jotka tapahtuvat hallinnonalasta riippumatta ja joiden arvioidaan eniten muuttavan suomalaisen ruoka- ja luonnonvarasektorin toimintaympäristöä seuraavan vuosikymmenen aikana. Muutostekij...
Pääluokka 30 » 10.Maaseudun kehittäminen
Tämä selvitysosa on luvuille 30.10 ja 30.20. Toimintaympäristö Suomen pinta-alasta valtaosa on maaseutua. Maaseudulla asuu noin kolmannes väestöstä. Maaseutualueet toimivat sekä yritystoiminnan että pysyvän ja vapaa-ajan asumisen ympäristönä. Maaseutualueiden mahdollisuudet liittyvät yritystoiminnan monipuolistumiseen sekä biotalouden kestävään ja monipuoliseen hyödyntämiseen. Maaseutualueilla on keskeinen merkitys myös ilmastonmuutoksen torjunnan kaltaisten haasteiden ratkaisussa. Yrittäjyyden ja asumisen mahdollisuuksien entistä parempi hyödyntäminen edellyttää sitä, että eri hallinnonalojen yhteistyöllä varmistetaan maaseudun hyvä saavutettavuus sekä perusrakenteiden ja palvelujen toimivuus. Maaseudun elinvoimaisuuden edistämiseksi ja ...
Jos määräraha säilyy samana, eli hieman alle 50 miljoonana, myös ensi vuodelle, mitään hyppäystä asiassa ei siten odoteta.
Vai hyväksytäänkö hiljaa se, ettei kaikki mennytkään niinkuin Strömsöössä? Ja haluttiinko edes niin menevän? Hyppäystähän tuo v. 2013 tavoite edellyttäisi, ja vielä suurempaa, jos kaikki jätetään viimeisen vuoden 2020 varaan.
Siitä vuoden 2020 budjetista voi tietysti olla päättämässä hyvin toisenlainen hallitus ja eduskunta. Mutta me olemme täällä jo ilmoittaneet pessimismimme asiassa. Tuskin mitään radikaalia uutta linjanvetoa on odotettavissa: tällaisella löysällä luomulinjalla sekin luultavasti jatkaa.
Keskeisiä välineitä ovat Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014–2020 sekä työ, joka tehdään maaseutupolitiikan neuvostossa ja saaristoasiain neuvottelukunnassa.
Luonnonmukaiseen tuotantoon sitoutuneiden tilojen määrän arvioidaan kasvavan tasaisesti ohjelmakauden aikana.
Tuettavien toimien avulla luodaan edellytyksiä maatalouden alkutuotannon luonnonmukaisesti taitavanomaisesti tuotettujen tuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen kehittymiselle ja kasvulle sekä resurssitehokkuuden parantumiselle (esimerkiksi raaka-aineiden tehokas hyödyntäminen, vesihuolto ja energian- ja vedenkäytön tehostaminen tai säästötoimet). Tuen kohdentamisessa pääpaino on kasvavissa ja kehittyvissä yrityksissä, jalostusyritysten ja alkutuottajien välisessä yhteistyössä sekä innovatiivisten ja kilpailukykyisten tuotteiden kehittämisessä
Eläimille mahdollistetaan lajinmukainen käyttäytyminen ja niille tarjotaan myös mahdollisimman hyvät olosuhteet vuorovaikutukseen saman lajin yksilöiden kanssa. Toimenpiteessä tuetaan sekä luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä että luonnonmukaista tuotantoa, jotta luonnonmukaisen tuotanto lisääntyisiluomutuotteiden kysyntää vastaavasti.
Tavoitteena on, että luonnonmukaisen tuotannon ala olisi 20 % maatalousmaan alasta vuonna 2020. Luomutuotannon kasvu lisää myös luomutuotteiden valikoimaa, vastaa kasvavaan kysyntään vähittäiskaupassa ja ammattikeittiöissä ja turvaa luomuelintarvikkeiden raaka-aineen saantia.
8.2.7.3.1.5. Tukikelpoiset kustannukset
Kustannustasot on laskettu vakiintuneen luomutuotannon tilanteessa. Luonnonmukaisessa viljelyssä kustannuksia aiheutuu luonnonmukaisen tuotannon tarkkailusta, siementen korkeammasta hinnasta ja tarkemmasta kirjanpidosta (sato- ja varastokirjanpito). Luonnonmukaisen tuotannon ja tavanomaisen tuotannon kustannuseroina on otettu huomioon tavanomaisen tuotannon suuremmat lannoite- ja kasvinsuojeluainekustannukset sekä pakollinen koulutus uusille luomuviljelijöille. Laskennassa on otettu huomioon luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden korkeampi hinta ja alhaisempi satotaso. Transaktiokustannuksia syntyy mm. kokonaan uudenlaisen tuotantotavan omaksumisesta, viljelykiertoihin perehtymisestä sekä neuvojen etsimisestä.
Luonnonmukaisessa puutarhatuotannossa tuotto- ja kustannuseroja aiheutuu samoista toimenpiteistä kuin muussakin kasvinviljelyssä. Puutarhaviljelyn tuotto- ja kustannustaso on huomattavasti korkeampi kuin normaalissa peltoviljelyssä. Koska markkinoilta saatava hinta ei keskimäärin riitä kattamaan kohonneita kustannuksia luomutuotannossa, on luomupuutarhaviljelylle perusteltua maksaa luomukorvausta.
8.2.7.3.1.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit
Tavoiteala 355 000 ha.
Luonnonmukaisen tuotannon korvausta maksetaan 160 €/ha/v, avomaan vihannestuotannossa 600 €/ha/v
8.2.7.3.2.8. (Sovellettavat) summat ja tukiprosentit
Tavoite-eläinmäärä luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa on 70 000 ey.
Toimesta maksettava luonnonmukaisen kotieläintuotannon tuki on 134 €/ha/v. Koska toimi pitää sisällään myös luonnonmukaisen tuotannon ehdot, tilalle maksetaan myös luonnonmukaisen tuotannon toimen tuki 160 €/ha/v. Avomaavihannesten viljelyalalle maksetaan 600 €/ha.
Kataisen hallitusohjelmassa Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi nostettiin lähi- ja luomuruuan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun.(lihav. HJ)
Tuore hallitusohjelma noteeraa luomun selvin sanoin. Ohjelmassa todetaan, että kotimaisten luomutuotteiden osuutta ruuantuotannossa, elintarvikejalostuksessa, kotimaan kulutuksessa ja viennissä lisätään.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo, että luomun rahoitus on pystyttävä turvaamaan myös jatkossa, jotta hallitusohjelman tavoitteisiin päästään.
– Kyllä, rahat uusiin luomusitoumuksiin etsitään myös vuoden 2020 jälkeen, hän vahvistaa.
Ministeri Lepän mukaan uuden hallitusohjelman luomutavoitteisiin pyritään samalla keinovalikoimalla kuin aiemminkin. Uutta on lähinnä se, että Luomuinstituutin rahoituksen vahvistaminen ja vakiinnuttaminen on erikseen kirjattu ohjelmaan.
– Kaikki ne välineet, jotka ovat olleet käytössä tähän asti, halutaan pitää myös jatkossa, hän vakuuttaa.
Leppä korostaa, että hallitusohjelman tavoitteena on nimenomaan kotimaisten elintarvikkeiden aseman vahvistaminen, myös ammattikeittiöissä.
– En pidä ajatuksesta, että julkisissa hankinnoissa kannustettaisiin tuontiluomun käyttöön, hän huomauttaa
Hallitusohjelmassa mainitaan myös uusi kansallinen luomustrategia. Ministerin mukaan sen työstäminen on jo aloitettu, ja valmista on tarkoitus tulla ensi vuoden aikana.
– Tässäkään ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen, vaan päivitämme edellisen, hyvin toimineen luomuohjelman. Uusi luomustrategia tehdään laajapohjaisessa valmistelussa, ja luomualan toimijat otetaan ilman muuta mukaan prosessiin tavalla tai toisella, Leppä hahmottelee.
Myös luomuehtojen myyntikasvivaatimuksen tulevaisuus kiinnostaa tuottajia. Leppä ei ota kantaa siihen, aiotaanko myyntikasvivaatimusta nostaa nykyisestä 30 prosentista. Hän toteaa asian ratkeavan vasta, kun CAPin lopulliset ehdot tiedetään.
– Myyntikasvivaatimusta sinällään pidän hyvänä, sillä se varmistaa sitä, että luomupelloilta tulee tuotteita markkinoille. Aktiivista ruoantuotantoa halutaan tukea, hän toteaa.
Yhdelle luonnonvoimalle ei luomuviranomainenkaan voi oikein mitään. Ilmansaasteet tulevat ja menevät. Ne eivät kunnioita valtakunnan eivätkä luomukeruualueiden rajoja, vaikka kuinka valvottaisiin.
JOITAKIN vuosia sitten Tiede-lehti tutkitutti ruokasienien ympäristömyrkkypitoisuuksia Elintarviketurvallisuusviraston laboratoriossa. Osa sienistä kerättiin vilkasliikenteisen tien varresta, toiset korven keskeltä kansallispuistosta. Metsäsienistä löytyi monta kertaa enemmän syöpävaarallisia arseenia ja kadmiumia kuin citysienistä.
Luomupeltoala lähestyy valtakunnallista 20 % tavoitetta
Luomutilojen määrä kasvoi niin valtakunnallisesti kuin maakunnallisestikin. Luomutiloja on Etelä-Savossa 277, mikä on 24 tilaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Luomupeltoala nousi 17,4 prosenttiin ollen nyt 12 552 hehtaaria. Valtioneuvoston luomukehittämisohjelman mukaan luomupeltoa tulisi olla 20 % vuonna 2020. Kasvua vuodesta 2017 vuoteen 2018 oli 1,3 prosenttia, joten tuolla kasvulla luomutavoite saavutetaan Etelä-Savossa. Mainittakoon, että Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Ahvenanmaalla tämä valtioneuvoston luomupeltoalatavoite on jo saavutettu.
Valtakunnallisesti merkittävin luomusato saadaan kaalista, 45 %, ja sipulista 37 % sekä rypsistä ja rapsista Etelä-Savossa, noin 18 %. Luomujalostajia Etelä-Savossa on 33, niistä valtaosa on niin sanottuja alhaisen jalostuksen yrityksiä.
Siellä se yhä on, mutta luomu ei MMM:n sivustollakaan ole niin paljon esillä kuin ennen? Vai tuntuuko minusta vain?
Maa- ja metsätalousministeriö: Etusivu
https://mmm.fi › etusivu
10 tuntia sitten - Lisää luomua! Suomen maatalouspolitiikan strateginen tavoite on lähi- ja luomuruuan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun
Hallitus haluaa tukea ilmastoystävällistä ruuantuotantoa ja lisätä kotimaisten luomutuotteiden osuutta ruuantuotannossa. Uusien luomusitoumusten rahoitus vuonna 2020 turvataan. Sitoumusten perusteella maksetaan korvaus luonnonmukaisesta kasvi- tai kotieläintuotannosta.
Ensi vuonna tehtävien maatalouden uusien luomusitoumusten rahoitukseen ehdotetaan viittä miljoonaa euroa ja vuosittain seitsemän miljoonaa euroa vuosille 2021–2023.
Hallitus haluaa tukea ilmastoystävällistä ruuantuotantoa ja lisätä kotimaisten luomutuotteiden osuutta ruuantuotannossa.
Nykyjärjestelmän huonot puolet
• Näennäisviljely, rahat suojavyöhykkeen yms. tukeen
• Puuttuu riittävä kannuste tuottaa markkinoille, tuki sidottu liikaa peltoon, ei kannusta siirtämään eläimiä luomuun
[...]
• Luomututkimuksen ja neuvonnan taso heikko
2. Luomun osuuden nostaminen 20 prosenttiin ammattikeittiöissä
• Oppia ulkomailta luomun käytössä julkisissa keittiöissä (Tanska, Ruotsi, Sveitsi)
• Valtion ruokapalveluiden luomuvaatimus 20 %, ei suositus
5. Tietämyksen parantaminen luomuruoasta
• Esimerkin hakeminen muista Pohjoismaista (velvoite % osuudesta)
• Koulujakelu paremmin integroitava opetukseen, esim. vierailuja luomutiloille, kotitalousopettajat mukaan
• Tilojen välinen rehukauppa ja vienti eivät näy tilastoissa, eikä suoramyynti
Avoimia kommentteja
• Valmistaudutaan luomun tuontiin
Pro Luomu sai lähes yhden miljoonan euron rahoituksen elintarvikkeiden laatujärjestelmien viestintään kohdennetusta painopistealueesta.
Luomualan järjestön Pro Luomu ry:n ohjelmalle on myönnetty merkittävä rahoitus EU:n menekinedistämisvaroista. Ohjelma on Suomen ensimmäinen hyväksytty menekinedistämisohjelma sen jälkeen, kun uudistettua EU:n menekinedistämispolitiikkaa alettiin toteuttaa vuonna 2016. EU:sta saatava rahoitus kattaa 70 prosenttia koko ohjelman kustannuksista. Pro Luomun hankkeen tavoitteena on lisätä kuluttajien tietoisuutta ja luomutuotteiden kulutusta Suomessa.
Pro Luomun saama kampanjarahoitus on ensimmäinen, joka on myönnetty Suomeen sen jälkeen, kun EU uudisti menekinedistämispolitiikkaansa loppuvuodesta 2015. Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriöstä pitää rahoitusta merkittävänä ja toivoo sen toimivan mallina muillekin suomalaishakijoille.(lihav. HJ)
– Rahoitus on todella tervetullut Suomen, luomutuotannon ja kuluttajien kannalta. Olen siitä hyvin iloinen ja samalla kiitollinen Pro Luomun hakemuksesta. Se kokoaa upealla tavalla toimijoita yhteen, juuri siihenhän menekinedistämisen rahoituksen saaminen perustuu, Husu-Kallio sanoo.
Hän arvioi, että tehokas kampanja lisää kuluttajien kiinnostusta luomuun, ja edistää kysynnän ja tarjonnan kohtaamista.
– Kuluttajien rooli on ratkaiseva toimivia markkinoita varten. He tarvitsevat tietoa ostopäätöstensä tueksi, ja tuotanto vastaa kuluttajien toiveisiin, Husu-Kallio toteaa.
Rahoituksella toteutetaan mittavin Suomessa milloinkaan nähty luomukampanja.
Viestintäkampanjan tavoitteena on lisätä suomalaisten tietoisuutta EU:n luomumerkistä ja luomutuotannon laatujärjestelmästä. Samalla pyritään lisäämään suomalaisten luomukulutusta.
Kasvusta huolimatta luomua ostavien kuluttajien joukko on yhä melko pieni.
"Kampanjan yksi tavoite on saada luomun kuluttajakunta laajenemaan siten, että yhä useampi suomalainen ostaa luomua viikoittain", kertoo Pro Luomun toiminnanjohtaja Marja-Riitta Kottila.
Kuluttajille suunnattu kampanja toteutetaan vuosina 2020–2022 monimediaisena viestintäkampanjana, joka näkyy ensi syksystä lähtien televisiossa, verkossa ja sosiaalisessa mediassa.
Vuonna 2015 alkaneet ympäristösitoumukseni, ympäristösopimukseni ja luomusitoumukseni päättyvät 30.4.2020. Voinko jatkaa sitoumuksia?
Voit halutessasi jatkaa sitoumustasi ja/tai sopimustasi yhdellä vuodella, jolloin ne jatkuvat ennallaan 30.4.2021 saakka. Voit hakea jatkoa vuoden 2020 päätukihaussa Vipu-palvelussa tai lomakkeella 101B. Päätukihaku päättyy 15.6.2020.
Jos Suomen metsäalasta lannoitettaisiin vuosittain yksi prosentti, metsät sitoisivat muutaman vuoden kuluttua hiilidioksidia kolme miljoonaa tonnia enemmän kuin ilman lannoitusta.
Siinä on nyt sitten arvioitava vastakkain tuosta saavutettavissa olevat hyödyt ja metsien luomusertifioinnin mahdolliset hyödyt. Ja kyllä ne vastakkain ovat, en ollenkaan usko, että tuo olisi saavutettavissa pelkillä luomuhyväksytyillä lannoitteilla.
Luomukeruualueiden perustaminen on aina tarveharkintaista ja lähtee luomuraaka-aineita tarvitsevien yritysten tarpeesta. Luomuvalvonta sekä siihen liittyvä vuosittainen alueiden luomukelpoisuuden selvitystyö aiheuttaa kuluja, joten sertifioiduilla alueilla tulee olla käyttöä.
Selvitystyön tuloksen syntyy luomukeruualuekarttoja, joita välitetään luomuvalvonnassa mukana oleville yrityksille. Kartat eivät ole julkisia.
Luomutuottajien huolena on, ettei heille riitä rahaa EU:n uudistuksessa.
[...]
Etenkin luomutuottajat ovat olleet huolissaan siitä, riittääkö raha jatkossa enää maaseutuohjelman kautta erityiseen luomutukeen. Luomun tukeminen on jatkossa enemmän kiinni siitä, miten jäsenmaat siihen suhtautuvat ja rahat siihen riittävät.
Luomuviljelyn jatko epävarma
Suomalaiset luomutuottajat haluaisivat tukea suoraan uuden ekojärjestelmän kautta. Suomi aikoo myös jatkossa rahoittaa luomua maaseutuohjelman kautta.
– Kysymys on siitä, että keskustelusta halutaan sulkea ulos vaihtoehtoja, joissa viljelijälle voitaisiin maksaa hyvistä ympäristöteoista kannustinta. Tuet halutaan pitää vain kustannusperusteisina, jotta ne eivät houkuttelisi viljelijöitä, harmittelee asiamies Reijo Käki Yhdistyneistä luomutuottajista.
Ylitarkastaja Anna Schulman pitää epätodennäköisenä, ettei luomulle löydy rahoitusta. Luomuala on kasvanut ja luomuohjelmaa ollaan päivittämässä.
– Siinä vaiheessa, kun koko kokonaisuus lyödään lukkoon, siinä vaiheessa lyödään lukkoon myös rahat, jotka luomuun olisi käytettävissä, Schulman tarkentaa ja viittaa viime kädessä eduskunnalta tulevaan maaseutuohjelman rahoitukseen.
Vauhti ei ole kuitenkin jatkunut yhtä kovana, ainakaan kaikille yrittäjille, sillä Triplan kauppahallissa avannut Hallin Luomupuoti on jo lopettanut toimintansa.
– Triplan liike on mennyt kiinni, vastaa yrittäjä Tanja Awari kertoo Taloussanomille.
Miksi tämä on tärkeää?
Niin, miksi meidän metsistä kerättävien elintarvikkeiden pitäisi olla virallista luomua? Kaikkihan tietää, että esimerkiksi Lapin metsistä kerätyt marjat ovat puhtaita. Joo, joo, tietää kyllä lähes kaikki Suomessa, mutta rajojen takana luomumerkki on lähes välttämätön, jos haluaa tehdä merkittävää kaupankäyntiä.
Luomutuotteiden kulutus on kasvanut jo pidemmän aikaa ja puhtaan ruuan merkitys on noussut ympäri maailmaa. Tuotehuijaukset ja haitallisten aineiden määrät elintarvikkeissa ovat myös lisääntyneet. Sertifioitu luomu on tae valvotusta järjestelmästä, joka valvoo niin keruualueita kuin myös tuotantoa ja tuotantotapoja.
Lyhyesti sanottuna, luomukeruualueiden väheneminen on siis myös este viennille.
Mitä voimme tehdä?
[...]
* Suosi kotimaisia luomutuotteita. Kuluttajat päättävät omilla valinnoillaan mitä tuotantotapaa ja ideologiaa kannattavat. Jos kotimaiset luomutuotteet eivät myy, ei niitä pian enää myös tuoteta. Tämä muuten pätee ihan kaikella saralla (kotimainen vs. tuonti, luomu vs. tavanomainen, pientuottajat vs. bulkkituotteet jne.) joten kannattee hetki miettiä mitä kulutustottumuksia haluat tukea. Kotimainen luomu on laatua!
Uusista sitoumuksista ja lisäaloista säädetään vuosittain valtioneuvoston asetuksella. Lausunnolla olevan asetusluonnoksen mukaan uudet luomusitoumukset ja lisäalat ovat haettavissa.
Luomumaa-tavoitteen lisäksi on tällaisia maakunnallisia tavoitteita:
Kainuun Sanomat: Tie luomun supermaakunnaksi katkesi Vaalan lähtöön (http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/kainuun-sanomat-tie-luomun-supermaakunnaksi-katkesi-vaalan-lähtöön-1.143584)
Jossa siis Kainuun osalta tuli tuo "takaisku".
Kohuttu maabrändiraportti julkaistiin kymmenen vuotta sitten. Suomelle annettiin noin 60 tehtävää vuoteen 2030 mennessä. Onko Suomi siis nyt jo ongelmanratkaisun suurvalta?
Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet tuotannosta olisi luomua.
Keruuketjun tuotteita markkinoidaan ensisijaisesti ulkomaille.
Vuorela huomauttaa, että keruutuotteiden luomusertifiointi on tuttua 20 vuoden ajalta Lapin, Koillismaan ja Kainuun metsissä. Nyt ideaa viedään eteenpäin Etelä-Karjalassa ja muissa maakunnissa.
Arktiset Aromit ry: Suomen metsistä kerätyt tuotteet ovat puhtaita, vaikka tuotantoketju ei näkyisikään.
Suomi pitää edelleen kärkisijaa maailmanlaajuisesti luomukeruualueiden pinta-alassa, vaikka ala pieneni yli puolella vuonna 2019. Yhteensä luomukeruualueita on nyt maassamme lähes 4,6 miljoonaa hehtaaria, joista valtaosa Lapissa.
Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa moni on kotieläintila luopumassa luomutuotannosta, koska myyntikasvivaatimuksen viisivuotinen siirtymäaika päättyi.
Luomutuotannon aloittaa tänä vuonna 283 uutta tilaa. Tähän asti luomussa on ollut noin 5 100 tilaa.
Luomutilojen kokonaismäärä ei kuitenkaan nouse nyt mukaan tulevien tilojen määrällä, sillä osa tiloista ei hae enää jatkoa luomusitoumukseensa tämän vuoden päätukihaussa. Luomuvalvonnasta poistuu tänä vuonna noin 150 tilaa.
MT PLUS
Haluatko lukea koko jutun?
Tuotantolähtöisyydestä siirrytään kohti kysyntälähtöisyyttä. Keskustelufoorumin mukaan kuluttajien valinnat ohjaavat ruokaketjun kaikkien osien valintoja. Yhteinen ruokapöytä arvioi, että samalla vastuullisesti tuotetun suomalaisen ruoan ja ruoan tekijöiden arvostus sekä arvonlisä kasvavat ja ruuantuotannon korkean omavaraisuuden merkitys nousee.
Uusien teknologioiden ja digitalisaation nopea globaali kehitys on haastanut myös Suomen ruokajärjestelmää uudistumaan. Uudet innovaatiot ovat mahdollistaneet uusia tapoja tuottaa, hankkia ja valmistaa ruokaa. Uusilla teknologisilla ratkaisuilla tuotettu ravinto on osa hyväksyttyä ruokatarjontaa.
Globaalisti ruoan kysyntä on kasvanut merkittävästi. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta ja viljelykuntoisen maa-alan vähentyessä ruoantuotanto on rajautunut suppeammalle alueelle ja ruoan turvallisuudesta sekä ilmastoystävällisyydestä on muodostunut globaali kilpailutekijä.
Yhtä huonosti on käynyt kulloinkin istuneiden hallitusten tavoitteille vähentää elintarvikesektorin aiheuttamaa alijäämää Suomen vientitaseessa. Pellervon taloustutkimus kertoi vuonna 2019 elintarvikkeiden kauppataseen alijäämän kasvaneen Suomen EU-jäsenyyden aikana vajaasta miljardista kolmeen miljardiin euroon vuoteen 2017 mennessä.
SUOMI yrittää edelleen viljellä ja viedä etupäässä tehokasvatettua bulkkiruokaa, vaikka sillä sektorilla meillä ei ole merkittäviä etuja ja ala on tiukasti kilpailtu. Sen sijaan luomun kasvatukseen meillä olisi paremmat olosuhteet, ja myös luomuruuan kasvavat markkinat maailmalla ovat jo pitkään olleet näköpiirissä.
Suomen kansalaiset eivät ole ainoita, joita luomuruoka kiinnostaa. Myös Suomen valtio haluaa tehdä Suomesta luomumaan ja tämä tavoite on kirjattu hallitusohjelmaankin. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet kaikista pelloista olisi luomutuotantoon käytettävää peltoalaa.
PS. Yritin tietysti vastausta Rauhalalle paperilehteen. Katsotaan kuinka siinä käy, julkaistaako se.
EU tavoittelee 25 prosentin luomualaa vuoteen 2030 mennessä.
Suomessa on peltoa noin 2,3 miljoonaa hehtaaria. Siitä noin 310 000 hehtaaria eli alle 14 prosenttia on nyt luomussa.
Vuosina 2011–2014 toiminut Jyrki Kataisen hallitus tavoitteli luomualan olevan 20 prosenttia peltoalasta jo nyt vuonna 2020.
20 prosentin tavoite tarkoittaisi 460 000 hehtaarin luomualaa.
MT PLUS
Haluatko lukea koko jutun?
Budjettiesityksen suurin nousija olivat ympäristökorvaukset, luonnonmukainen tuotanto, neuvonta ja ei-tuotannolliset investoinnit.
Luomuun liittymisen jälkeen metsät tarkastetaan vuosittain, ja metsänomistaja sitoutuu ilmoittamaan, mikäli metsässä käytetään luomussa kiellettyjä torjunta-aineita tai lannoitteita.(lihav. HJ)
– Monelle luomussa kielletylle aineelle toki löytyy korvaava tuote. Meillä metsät ovat rehevällä, vanhalla kaskimaalla, joten esimerkiksi lannoitusta ei ole tarvinnut tehdä, kertoo Pulkkinen.
[...] Suomen hallitus on asettanut kansalliset tavoitteet luomun kehittämiselle (https://mmm.fi/documents/1410837/1890227/Luomualan_kehittamisohjelmaFI.pdf/9068c3b3-2e34-45ed-a917-10358dd132e2). Tavoitteen mukaan vuoteen 2020 mennessä on Suomen viljelymaasta viidennes luomua, luomutuotannon määrä vastaa kotimaista kulutusta, luomuelintarvikemyynti on kolminkertaistunut vähittäiskaupassa ja ammattikeittiösektorilla, ja päiväkodeissa sekä kouluissa tarjotusta ruoasta viidennes on luomua. Luken ja Luomuinstituutin tärkeänä tehtävänä on tutkimuksen keinoin edistää tämän hallituksen tavoitteen toteutumista.
Mutta kun tuohon Horeca-sektorin luomumyynnin yhteisarvoon ei ole vieläkään vuosien jälkeen tullut päivitystä, tarkoittanee se se sitä, että se on yhä noin tai alle 1% myynnistä.
Joten uskaltanemme tehdä johtopäätöksen, että missään muualla kuin julkisella sektorilla luomu ei menesty. Kokonaiskuvaa eivät jotkut esillä olleet huippukalliit ravintolat ole muuttaneet.
Luomusertifiointi ei estä metsän talouskäyttöä
Metsän sertifioiminen luomukeruualueeksi ei estä sen talouskäyttöä, mutta asettaa sille muutamia rajoituksia. Arto Pulkkinen toteaa, että esimerkiksi ureaa ei saa käyttää juurikäävän torjumiseksi kuusen- ja männynkannoista; sen sijaan harmaaorvakkasieni on sallittu.
– Lannoitteista sallittuja ovat muun muassa käsittelemätön puutuhka ja osa boorilannoitteista. Sen sijaan tukkimiehentäitä vastaan kemiallisesti käsitellyt taimet eivät kuulu luomuun, hän jatkaa.
Myös jokamiehenoikeudella poimittavat luonnontuotteet kuten marjat ja sienet ovat luomua, jos luomuvalvontaan rekisteröitynyt toimija kerää ne sertifioidulta luomukeruualueelta. Luomukeruun antimista valmistetut tuotteet menevät pääosiin vientimarkkinoille.
Luomukeruu voi tuoda talous- tai imagohyötyä
Arto Pulkkinen arvioi, että sertifioinnin kustannusten takia metsänomistajalla on yleensä oltava mielessä jokin taloudellinen hyöty, jotta hän sertifioi metsän luomukeruualueeksi.
– Yksityisillä metsänomistajilla voi olla suunnitteilla luonnontuotebisnes, kun he vievät metsän luomuun. Esimerkiksi kaupungit voivat saada luomusta imagohyötyä ja edistää matkailualan yrittäjyyttä, Pulkkinen taustoittaa.
Kaakkois-Suomen luomukeruualueiden sertifiointiprosessia koordinoi Metsäkeskuksen Töitä luonnosta -hanke, joka myös koulutti lähes 50 henkilöä luomuluonnontuotteiden kerääjiksi. Yritysneuvoja Arto Pulkkinen Metsäkeskuksesta kertoo, että kesän aikana luomusertifioiduilta alueilta kerättiin noin 2 200 kiloa kuusenkerkkiä sekä muita luomuluonnontuotteita, kuten koivun ja vadelman lehtiä, nokkosta ja mesiangervoa.
Myös jokamiehenoikeudella poimittavat luonnontuotteet kuten marjat ja sienet ovat luomua, jos luomuvalvontaan rekisteröitynyt toimija kerää ne sertifioidulta luomukeruualueelta.
Luomusertifikaatilla on suuri merkitys luonnontuotealalla, sillä luomun kysyntä lisääntyy myös keruutuotteissa. Kaskein Marjan toimitusjohtaja Pekka Koivisto arvioi, että kysynnän kasvu on kymmeniä prosentteja vuositasolla.
– Esimerkiksi meidän omat puolukka- ja mustikkatuotteet ovat luomua, ja jatkojalosteena luomua menee myös vientiin. Maailmalla luomusertifikaatin merkitys on vielä selkeämpi kuin kotimaassa, se on enemmän vaatimus kuin toive etenkin Aasiassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa, Koivisto toteaa.
Jaaha, tässä sitä kuitenkin ollaan:
Pro Luomun menekinedistämisohjelmalle miljoonarahoitus EU:lta (https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410837/pro-luomun-menekinedistamisohjelmalle-miljoonarahoitus-eu-lta)
Ellei se kotimaisin voimin onnistunut, niin sitten EU kutsutaan apuun.
Eihän tuo suuren suuri summa ollut:QuotePro Luomu sai lähes yhden miljoonan euron rahoituksen elintarvikkeiden laatujärjestelmien viestintään kohdennetusta painopistealueesta.
Ja eihän se nyt - näennäisesti - ole suomalaisten verorahoista. Mutta on kumminkin. Ja osoituksena siitä, että tämä hullutus kyllä jatkuu Suomenkin MMM:ssä ja politiikassa.
Den genom tiderna största ekokampanjen i Finland kör igång i oktober. Målsättningen är att öka ekouppköpen samt förbättra igenkänningen av EU:s ekomärke. Kampanjen startar i rätt tid eftersom intresset för eko har förstärkts ytterligare i och med coronapandemin. Allt fler finländare köper ekologiskt och känner också igen EU:s ekomärke.
[...] Med hjälp av kampanjen vill man på bred front nå ut till konsumenterna via TV, videotjänster och sociala medier.
På nästa års sida är det meningen att det skall delas ut ekosmakprover till konsumenterna i köpcentren. Kampanjen, som produceras av Pro Luomu och reklambyrån RYHMÄ Creative, pågår till år 2022.
Kampanjens helhetsbudget är 1,4 miljoner euro av vilka närmare en miljon kommer från EU och resten finansieras av Pro Luomus medlemmar.
Den största förändringen jämfört med undersökningen för ett år sedan är att andelen konsumenter som inte alls bryr sig om eko har sjunkit med hälften. Idag uppger endast fem procent av finländarna att de aldrig köper ekologiskt. Omkring en femtedel av finländarna meddelar att deras intresse för ekomat har ökat i och med coronapandemin.
Detta framkommer i den gallup som TNS Kantar utförde i början av september för Pro Luomu och där 1.185 vuxna finländare svarade.
Tiedot käyvät ilmi Pro Luomun Kantarilta tilaamasta kyselystä, johon vastasi syyskuun alussa 1185 aikuista suomalaista.
Siinä on nyt sitten arvioitava vastakkain tuosta saavutettavissa olevat hyödyt ja metsien luomusertifioinnin mahdolliset hyödyt. Ja kyllä ne vastakkain ovat, en ollenkaan usko, että tuo olisi saavutettavissa pelkillä luomuhyväksytyillä lannoitteilla.
Suomen metsistä jopa 90 prosenttia olisi mahdollista sertifioida luomukeruualueiksi, sanoo Arktisten Aromien toiminnanjohtaja Birgitta Partanen.
[...]
Vielä vuonna 2018 noin 40 prosenttia Suomen metsistä, kaikkiaan 11,6 miljoonaa hehtaaria, kuului luomukeruualueeseen. Määrä vastasi noin kolmannesta maailman kaikesta luomukeruualasta.
Luomukeruuala kuitenkin väheni viime vuonna 4,6 miljoonaan hehtaariin, eli alle puoleen entisestä.
"Luomusertifikaatti ei tietenkään vaikuta esimerkiksi marjan makuun, vaan luomu on tapa erottua ja saada parempaa hintaa", Partanen kuvailee.
"Yleinen harhaluulo on se, että kaikki metsästä kerättävä olisi automaattisesti luomua, mutta ei se niin mene. Metsän pitää olla luomusertifioitu."
Kestävät rahoituskriteerit metsätaloudelle eivät saa kannatusta metsäteollisuudelta. Myös pankkisektori epäilee byrokratian kasvavan.
Ympäristö- ja ilmastotoimien osalta komissio pitää Suomessa tehtyjä toimenpiteitä yleisesti ottaen edistyneinä. Haasteita liittyy erityisesti vesien suojeluun (erityisesti rannikkoalueet), lintuindeksin alentumiseen, ammoniakkipäästötavoitteiden saavuttamiseen ja turvemailta tuleviin päästöihin. Komissiolla on tästä aihealueesta yhteensä seitsemän suositusta, joihin lukeutuvat luonnon monimuotoisuuden parantaminen, ammoniakkipäästöjen vähentäminen, luonnonmukaisen tuotannon alan kasvattaminen, ilmastonmuutoksen hillitseminen erityisesti painottaen metsiä ja hiilirikkaita maita, ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistäminen, ravinteiden käytön tehokkuuden lisääminen ja kestävän metsätalouden edistäminen.
Eläinten hyvinvointikäytäntöjen ja antibioottien käytön tilanne Suomessa on EU-maiden keskiarvoon nähden myönteinen. Komissio kuitenkin varoittaa, että torjunta-aineiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi. Tämä johtuu urean käytöstä metsissä.(lihav. HJ)
Suomen luomuviljelijöiden edunvalvontajärjestön Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri edustaa maatalouden vähemmistöä: Suomessa alle 15 prosenttia viljelymaasta on luomuviljelyssä. Koko EU:ssa osuus on keskimäärin alle kahdeksan prosenttia.
– Ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttaminen on vesittynyt.
EU-komission Pellolta pöytään -strategiassa tavoitteena on kasvattaa EU:n luomupeltopinta-ala 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tavoite ei kuitenkaan ole tulossa velvoittavana osaksi EU:n maatalouspolitiikkaa.
– Vielä ei ole valtionhallinnossa päätetty, mikä olisi Suomen tavoite. Luomuliitto on ollut sitä mieltä, että Suomen tavoitteena pitäisi olla 30 prosenttia. Esimerkiksi Tanska on jo pitkään pyrkinyt luomutuotannon edelläkävijämaaksi.
Rännäri painottaa, että luomuviljelyksen edistäminen on yksi tapa ohjata koko maataloutta luonnon kannalta kestävään suuntaan.
– Luomu on tunnustettu kestävän ruuantuotannon veturiksi. Luomuviljelijät kehittävät uusia toimintatapoja, jotka valuvat pikkuhiljaa tavallisenkin maatalouden puolelle.
Toinen EU:n suuri tavoite on lisätä luomuviljelyä. Koko EU-alueella luomuviljelyn osuus kaikesta viljelymaasta on keskimäärin vajaat kahdeksan ja Suomessa alle 15 prosenttia. EU:n tavoite on nostaa luomupeltopinta-ala 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Suomi ei ole vielä päättänyt omaa tavoitettaan. Luomuliiton mukaan tavoite pitäisi olla 30 prosenttia tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, mihin esimerkiksi Ruotsi on sitoutunut.
Tavoitteiden nostamisen taustalla on se, että luomu on tunnustettu EU:ssa kestävän ruuantuotannon veturiksi.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n Luomu 50 -raporttia koordinoinut tutkija Kauko Koikkalainen laskee, että luomuviljelyn pitäisi lisääntyä kymmenen prosentin vuosivauhdilla, jotta luomutuotanto laajenisi 50 prosentin viljelyalaan vuoteen 2030 mennessä.
- Tämä olisi kaksinkertainen vauhti viimevuosien kasvuun verrattuna. Tavoite on haasteellinen, mutta ei kuitenkaan utopistinen ainakaan kaikilla maataloustuotannon sektoreilla, Koikkalainen pohtii.
Kantarin kehitysennusteet ovat nämä (ss. 16-17):QuoteEnnusteen mukaan luomutilojen (kasvinviljelyn osalta) määrä kasvaa lähes 10 prosenttia vuoteen 2022 mennessäQuoteLuomualan osuus koko maan peltoalasta nousee ennusteen mukaan vuoteen 2022 mennessä 15 prosenttiin (2019: 13,5 %) ja vuonna 2027 noin 17 %:iin
Luomutuotteiden markkinaosuus on kuitenkin vain prosentin luokkaa, mikä viittaa siihen, että tuotantoketju ei toimi ongelmitta.
Vai lisätäänkö luomua optimimallilla?
Toisessa, luomun potentiaalin huomioivassa skenaariossa nurmen osuus viljelykierrossa olisi 40 prosenttia, leipäviljan 20, rehuviljan 30 ja palkoviljojen 10 prosenttia. Keskisadot on oletettu 20 prosenttia korkeammaksi kuin nykyisen luomuviljelyn keskisadot.
Suurempi sato saavutettaisiin uusimalla nurmet nykyistä tiheämmin ja palkoviljojen viljelyä laajentamalla, jolloin typensaanti turvattaisiin paremmin. Yhdistämällä enemmän kasvinviljelyä ja kotieläintaloutta karjanlannan ravinteet hyödynnettäisiin tehokkaammin ja viherlannoituksesta voitaisiin luopua.
Kokonaissato nykyiseen ei-luomutuotantoon verrattuna olisi 82 prosenttia. Luomutuotanto kattaisi 50 prosenttia leipäviljan kokonaiskulutuksesta sekä 65 prosenttia maidon ja naudanlihan kokonaiskulutuksesta. Nautakarjatuotanto voitaisiin toteuttaa lähes nykyisellä tuotantointensiteetillä ja se olisi kokonaan rehuomavarainen myös valkuaisen osalta.
Mikäli maidon ja naudanlihan ohella haluttaisiin tuottaa luomuna myös sian ja siipikarjan lihaa, voitaisiin tähän kohdentaa enintään 20 prosenttia rehuviljasta ilman, että se alentaisi maidontuotantoa. Tässäkin vaihtoehdossa sian ja siipikarjan liha olisi siis pääosin tavanomaisesti tuotettua.
Tätä laajempi rehuviljan osuuden lisääminen viljelykierrossa laskisi voimakkaasti luomun kokonaissatoa, koska lisäviljan tuotanto edellyttäisi viherlannoitusta.
Hän muistuttaa, että Suomen kasvutavoite luomulle oli 20 % jo nyt päättyvällä tukikaudella ja että istuva hallitus on kirjannut ohjelmaansa kotimaisen luomutuotannon kasvattamisen.
– Millä tavoin tuotantoa on ajateltu edistettäväksi, ellei sitä tehdä CAP:in keinoin? Rännäri kysyy.
Vihreän kehityksen ohjelma asetti EU:n yhteiseksi tavoitteeksi 25 prosenttia luomua peltopinta-alasta vuoteen 2030 mennessä. Tämän lisäksi komissio suosittaa Suomea huomioimaan luomutuotannon kasvattamisen kansallisessa CAP-strategiassaan niin ympäristö- kuin taloudellisista syistä.
Luomu ja marjanviljely Pohjois-Karjalan valtteina
Luomutuotannon osalta Pohjois-Karjalan tilanne on edelleen hyvä. Luomun osuus kokonaispeltopinta-alasta on Suomen kärkitasoa eli kaikkiaan 27 prosenttia. Valtakunnallisesti vastaava luku on 14 %. Pohjois-Karjalassa maatiloja oli vuonna 2020 yhteensä 1995 kpl, joista luomutiloja oli 353. Maatilayritykset panostavat entistä enemmän luomuun, eläinten hyvinvointiin ja ympäristön hoitoon.
Varsinais-Suomessa luomukeruualueilta poimittuja marjoja, sieniä ja yrttejä hyödynnetään pääasiassa luomutilojen tuotannon osana.
– Suurin osa metsistä täyttää luomukriteerit kirkkaasti, eikä eri metsistä poimituilla mustikoilla ole laadullisesti eroa. Ero luomumustikassa on siinä, että se pystytään jäljentämään ja todentamaan, jolla taas on kansainvälisillä markkinoilla suuri merkitys, sanoo lehtori ja luontotiimin esimies Taina Kummunsalo Liviasta.
Maa-ja metsätalousministeriö järjestää tiistaina 23.3.2021 Luomu-webinaariin. Tilaisuus alkaa klo 14.00 ja jatkuu aina klo 17:ään asti.
Tilaisuudessa kerrotaan EU:n luomun toimintaohjelman valmistelusta, Suomen kansallisen luomuohjelman päivityksestä ja luomukorvausten uusista linjauksista.
Tilaisuus on tarkoitettu kaikille luomun tulevaosuudesta kiinnostuneelle.
– Toimintasuunnitelma antaa hyvän pohjan ja työkalut luomun kehittämiselle EU:ssa. Nyt on erityisen tärkeää, että toimintasuunnitelmaan sitoudutaan myös jokaisessa jäsenvaltiossa. Suomessa valmistellaan parhaillaan omaa kansallista luomustrategiaa, joka onnistuessaan voi olla merkittävä alan kehittymisen kannalta, toteaa Lamminparras.
Markkinaehtoisuus on ydintä myös luomualan lisäämisessä, mutta markkinan kehittymistä on tarpeen tukea politiikalla. Luomuviljelyä kritisoidaan sen politiikkavetoisuudesta ja siitä, että luomumarkkinaa yritetään luoda jotenkin keinotekoisesti.
Täytyy kuitenkin muistaa, että esimerkiksi Suomi siirtyi tavanomaiseen viljelyyn hyvin nopeasti ja valtiojohtoisesti sotien jälkeen, kun elintarvikkeista oli pulaa. Maatalouspolitiikan tavoitteena oli tuolloin kasvattaa ruoantuotantoa nopeasti ja paljon, ja siihen uudet viljelymenetelmät keinolannoitteineen ja torjunta-aineineen vastasivat hyvin. Ruokaturva saavutettiin, ja pian painittiinkin jo ylituotannon kanssa. Panosintensiivinen tuotantotapa jäi vallalle, ja nykyään siitä puhutaan tavanomaisena tuotantona.
Parhaassa tapauksessa nyt asetetut politiikkapanostukset kantavat hedelmää vielä vuosikymmenienkin päästä ja luomuviljelystä tulee itse itseään kannatteleva ala – miksei jopa uusi ”tavanomainen”, jos niin halutaan.
Euroopan komissio on jo nyt aloittanut konkreettiset toimet luomukysynnän lisäämiseksi. Maataloustuotteiden menekinedistämistoimien kautta ohjataan tänä vuonna 49 miljoonaa euroa rahaa luomutuotteiden kysynnän vahvistamiseksi EU:ssa ja EU:n ulkopuolella. Toimintaohjelma lupaa menekinedistämisrahoja luomulle myös jatkossa. Lisäksi ohjelmaan on kirjattu sosiaalisen median kampanjoita ja vuotuinen EU:n oma luomutuotannon päivä.
Tällä hidastuvalla kasvuvauhdilla luomumyynti jäänee - realistisesti arvioiden - koko loppuvuosikymmenen ajaksi alle 2 prosenttiin koko elintarvikemyynnistä.
Luomun noin kaksinkertaiset hinnat ja sen suuri ulkomaisuusaste huomioon ottaen voidaan arvioida, että tuohon kysyntään vastaamiseen ei tarvittaisi Suomessa viljelyalaa kuin noin saman prosenttimäärän (2%) osuus kaikesta viljelyalasta (vaikka luomun hehtaarituotto onkin tavanomaiseen verrattuna vain puolet tai yksi kolmasosa).
Luomun markkinaosuus Suomen päivittäistavarakaupassa on 2,6 %.
Vaikka luomuviljelijät eivät tietenkään ole Euroopan ainoita kestäviä menetelmiä käyttäviä viljelijöitä, on hyvä muistaa, että luomu on toistaiseksi ainoa Euroopan laajuinen kestävyyttä edistävä järjestelmä, joka on ulkopuolisen tahon sertifioima, muistuttaa Lamminparras.
Mekin noin 8 vuotta sitten kiinnitimme huomiota siihen, että silloisen hallituksen tarkoitus oli lisätä luomua "kysyntää vastaavaksi" - ja mitä se merkitsisi:
Miten kehittää luomutuotantoa ”kysyntää vastaavaksi”? (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=278)
Kyllähän tuo hallitus, ja myöhemmät hallitukset, tuon tavallaan ymmärsivät. Mutta sitten saatiin "kuningasidea". Hallitushan voi ryhtyä toimenpiteisiin luomun kysynnän lisäämiseksi.
Valtiovalta katsoo asiakseen edelleen tukea yrityksiä manipuloida kansalaisia (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=394)
Valtiovalta houkuttelee mainoskampanjalla kansalaisia luomun kuluttamiseen (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=377)
Valtiovalta tekee Suomessa niin kuin kansa haluaa - vai miten päin se oli? (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=353)
Joku sellainen ajatus nyt luultavasti on EU-komissiollakin.
***
Nyt olisi jo aika tehdä tällainen muutos:
Eikö luomuruokaan ja luomuviljelyyn liittyvistä asioista pitäisi eduskunnassa tehdä ...
... omantunnon kysymyksiä (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=447)
Myös EU:ssa. Tai sitten radikaalisti niin kuinka MTK suosittaa: kansalaisten omantunnon jne. pitää antaa ratkaista.
Luomutuotannon lisääminen
Pinta-ala kasvaa kyllä 25 %:iin, kuten F2F kannustaa mutta kysynnän mukainen tuotanto avainasemassa.
• keskisatoja ja kokonaissatoa kasvatetaan
Uutta luomuohjelmaa valmistelee MMM ja YM
Valmistelun yhteydessä kuulemisia - ProLuomu, MTK, Luomu, Ekocentria, Luomuinstituutti
Webinaari 23.3., mukana myös EU:n komissio
Kuulemiskierros huhti/toukokuussa
Valtioneuvoston periaatepäätös toukokuussa
Webinaari luomuruokahankinnoista kesäkuussa
Ohjelma valmistuu kesäkuussa, mutta toimeenpano jatkuu
Luomualan vaalitavoitteet tukevat selvityshenkilö Reijo Karhisen laatiman maatalouden kannattavuusselvityksen esityksiä.
Asiakaslähtöisestä ruokajärjestelmästä keskusteltiin perjantaina, ja keskustelua jatketaan. ”Tähän saakka asiakkaan ääni ei ole ehkä kirkkaana kuulunut läpi koko ketjun – aina tuottajalle saakka. 2020-luvun asiakas on vahva murrosvoima kaikilla elämän aloilla. Myös ruokajärjestelmässä. Kuluttajien valinnat arvopohjaistuvat, kuluttajien halu yksilöllisiin ravitsemusratkaisuihin kasvaa. Digitalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia valintojen tekemiseen. Huomisen asiakasta on kuunneltava herkällä korvalla”, Reijo Karhinen luonnehtii.(lihav. HJ)
Europarlamentaarikkona sekä maa- ja metsätalousministerinä Anttilalla oli myös oiva tilaisuus seurata myös kansainvälisiä ruoka-alan trendejä. Luomun kasvanut kysyntä sai hänet kiinnittämään huomion myös kauppojen luomutarjontaan.
Pro Luomu arvioi, että vuonna 2012 Suomen luomumarkkinat olivat 202 miljoonaa euroa. Luomun markkinaosuus oli 1,6 %
Seagreens® -merilevä on peräisin Skotlannin Ulko-Hebrideiltä ja se kerätään luontoa kunnioittaen. Käsittelyn aikana levään ei lisätä eikä siitä poisteta mitään.
Vertailu ei ole ihan reilu, koska nuo luomusertifioidut alueet ovat pääosin pohjoisessa, jossa minkä tahansa hehtaarituotto on luonnollisista syistä alhainen, mutta houkuttaa nostaa tuon 400 gramman rinnalle tämä edellä 7.1.18 mainittu Yaran tieto:QuoteTutkimuksien mukaan esimerkiksi puolukkasadon lisäys on jopa 150–350 kg/ha.
Täsmällisempiä teesiä minulla ei vielä ole, mutta sanoisin, että tuon luomukeruualuiden sertifioinnin tarkempi hyöty-kustannusanalyysi odottaa yhä tekijäänsä.
Tähän mennessä asiaa on ryhdytty edistämään oikeastaan iskulauseiden ja mutu-tiedon varassa. Se ei ehkä jatkossa olekaan sitä helppoa - ja halpaa, lähes ilmaista - kirjoituspöytätyötä, mitä se Lapin osalta on ollut.
Viime vuonna aloittanut hiilensidontapalvelu Green Carbon on solminut metsänomistajien kanssa sopimuksia parille tuhannelle hehtaarille. Tälle vuodelle tavoitteena on 5 000 hehtaaria.
– Tutkimus herättää pohtimaan, miten metsiä pitäisi hoitaa, jotta puiden lisäksi myös muut kasvilajit menestyvät.
Luomuluonnontuotteet tuovat lisäarvoa liiketoimintaan niin kotimaan markkinoilla kuin vientituotteissakin. Yhä useampi yrittäjä suosii luomuraaka-ainetta tuotteissaan.
Lapin Maria Oy:n Saska Tuomasjukka näkee luonnontuotteiden vahvuudeksi ainutlaatuisuuden.
– Kun markkinoilla kilpaillaan lupauksilla ja hinnalla, ja kaikilla on käytettävissä samat raaka-aineet, on pienen toimijan hyvin vaikea saada esille oman tuotteen etuja. Mutta keruutuotteilla voi erottua: tuote on tehty jostain mitä kukaan muu ei osaa hyödyntää, kertoo Tuomasjukka.
Lapin Maria käyttää tuotteissaan luomuna kuusenkerkkää ja metsämarjoja. Näitä hyödynnetään juomiin, kuten glögeihin ja smoothieihin. – Kerkkä on aineosa, jonka systemaattista käyttöä suomalaisessa elintarviketuotannossa kannattaa kaikkien lisätä. Raaka-aine ei lopu kesken, painottaa Tuomasjukka.
Järjestöt, yhdistykset, yritykset, muut yhteisöt ja korkeakoulut voivat hakea avustusta ruokaketjun kehittämishankkeisiin. Haku on avoinna 17.6.–27.8.2021. Ruokaketjun hankehaku pohjautuu hallitusohjelmaan kirjattuihin ruokapoliittisiin kirjauksiin.
Rahoituksella on tarkoitus toteuttaa hankkeita seuraavista aihepiireistä:
Painopiste 1: Elintarvikealan pk-yritysten riskienhallinta
Painopiste 2: Luomu-, lähiruoka- ja luonnontuotealan koordinaatio
Painopiste 3: Lisää lähiruokaa ja -luomua ruokapalveluihin dynaamisen hankintajärjestelmän (DPS) avulla
Painopiste 4: Luonnontuotealan täydennyskoulutus erityisammattitutkintotasoisen luonnontuotekehittäjäkoulutuksen aloittamiseksi Suomessa
Painopiste 5: Luomun käytön monipuolistaminen ammattikeittiöissä
Painopiste 6: Ruokahävikin vähentäminen ruokajärjestelmässä
Selvitys materiaalipankin perustamisesta
Ruokahävikin vähentäminen ruokapalveluissa
Luomuruuan kysyntä kasvaa vähittäiskaupassa ja ammattikeittiöissä sekä meillä että maailmalla. Suomessa on hyvät mahdollisuudet vastata tähän kysyntään. Luomu 2.0 -ohjelman päätavoitteet vuoteen 2030 mennessä ovat:
Luomun käyttö julkisissa ammattikeittiöissä kuten päiväkotien, koulujen ja työmaaruokaloiden keittiöissä lisääntyy 25 prosenttiin.
Suomalaisen luomun vienti ulkomaille lisääntyy. Viennin arvon tavoitteeksi on asetettu 100 miljoonaa euroa.
Elintarviketeollisuus tuo uusia luomutuotteita markkinoille.
Jotta edelliset asiat toteutuvat, luomun viljelyalaa halutaan lisätä nykyisestä 14 prosentista 25 prosenttiin.
Leppä kannustaa kuntia luomun käytön lisäämiseen ja mainitsee Lahden kaupungin luomutavoitteen hyvänä esimerkkinä. Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen esitteli ammattikeittiöiden luomuwebinaarissa Lahden tavoittelevan sitä, että julkiset ammattikeittiöt tarjoavat 70% luomuruokaa vuonna 2030.
Ohjelman tavoite on sama kuin Euroopan unionin (EU) Vihreän kehityksen ohjelmalla, eli neljännes pelloistamme tulisi olla luomusertifioitua vuoteen 2030 mennessä.
Maa- ja metsätalousministeriö koordinoi luomuohjelman toteuttamista. Tarkempi toimintasuunnitelma, välitavoitteet ja mittarit valmistellaan yhdessä luomualan toimijoiden kanssa.
Luomuohjelman tavoitteet vuoteen 2030:
1. Luomun kulutuskysyntä kasvaa – luomun markkinaosuus viiteen prosenttiin 2030. Luomutuotteiden kulutuskysyntää, vientiä ja luomutuotantoa on kasvatettava tasapainoisesti.
6 Luomun kehittämistoimet vuoteen 2030(lihav. HJ) (kursiv. HJ)
1. Kulutus kasvaa – Luomun markkinaosuus viiteen prosenttiin 2030
[..]
Suuresta kasvusta huolimatta luomun osuus vähittäiskaupan myynnistä oli kuitenkin vain 2,6 prosenttia myynnin arvosta. Euroopan luomun kärkimaassa Tanskassa luomun markkinaosuus on noin yhdeksän prosenttia.
[..]
Koska luomutuotteet ovat tavanomaisia tuotteita kalliimpia, on tärkeää vahvistaa kuluttajien luottamusta luomun hyötyihin. Erityisesti luomun kestävyyshyötyjä tulee nostaa esiin. Samoin tärkeää on torjua elintarvikepetoksia ja edelleen kehittää valvontaa ja jäljitettävyyttä.
Nykyistä kattavamman kuvan saamiseksi luomukulutuksesta, sitä pitäisi pystyä seuraa-maan myös muissa kanavissa kuin vähittäiskaupassa ja saada tietoa kotimaisten luomutuotteiden kulutuksesta sekä arvona että volyymina.
Toimenpiteet kysynnän kasvattamiseksi (suluissa vastuutahot)
−Kuluttajatietoisuus nousee viestinnän ja kampanjoiden avulla (luomujärjestöt, yritykset; jalostajat ja kauppa),
−Alueellisissa ja valtakunnallisissa hankkeissa tiedon jakaminen luomumerkistä ja luomutuotannosta (hanketoimijat),
−Luomun markkkinointiin ja brändäämiseen oppia lisää muiden maiden esimerkeistä (ProLuomu, yritykset),
−EU:n menekinedistämisrahojen hyödyntäminen (MMM, Ruokavirasto, alan toimijat),
−Luomun käytön kestävyyshyötyjen selventäminen (Luomuinstituutti, luomualan toimijat)
−Luomumatkailupalveluiden kehittäminen (ECEAT Suomi ry, muut alan toimijat).
5. Tuotannon lisääminen
Tuotannon on vastattava kysynnän kasvuun tuottamalla markkinoille riittävästi luomutuotteita. EU:n Vihreän kasvun Pellolta pöytään -strategian tavoite on kasvattaa EU:n luomupeltoala 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Onko suomalainen mustikka luomua?
Otetaanpa esimerkiksi luomumarjat. Useimmat suomalaiset tietävät, että suomalainen ei-luomuna markkinoitava mustikka on ihan yhtä puhdasta ja samalla tavalla samanlaisesta korvesta jokamiehen oikeudella kerättyä kuin virallinen luomumustikkakin. Jos marjaa aiotaan myydä luomuna, tällainen toteamus ei kuitenkaan riitä. Mikä vaan metsä ei kelpaa, vaan marjan alkuperämetsän on oltava selvillä ja jäljitettävissä ja luomuvalvonnan piirissä. Keruualueesta on oltava kartta.
[..]
Luomusta ollaan valmiita maksamaan
Miksi nähdä tällainen vaiva? Eihän sitä olekaan pakko tehdä, mutta monille luomutuotteille vaikuttaa riittävän vientimarkkinoita. Viennin kohdemaissa oleville asiakkaille ei riitä se, että Suomesta sanotaan vaikkapa sitten marjojen kohdalla, että ne tavalliset metsämarjat ovat ihan yhtä hyviä ja torjunta-aineettomia kuin luomutkin. Luomu on brändi. Tuote saa siitä lisäarvoa ja siitä ollaan valmiita maksamaan.
Kun koko luomuketjua johdonmukaisesti valvotaan, petoksille jää vähemmän tilaa. [..]
Mansikoiden maukkaus ja mustikoiden raikkaus. Kotimainen luonto on aina kasvattanut meille ne parhaat ja puhtaimmat maut. Mikkelin seudulla voit nauttia monipuolisesti aitoa lähi- ja luomuruokaa puhtaan maaseudun sekä raikkaiden vesien antimista.
Suomessa oli 2019 vuonna 4,6 miljoonaa hehtaaria luomukeruualueita, mutta määrä olisi mahdollista ainakin tuplata. Kotimaan metsistä valtaosa sopii luomukeruualueiksi, sillä Suomessa käytetään hyvin vähän luomuun sopimattomia lannoitteita ja torjunta-aineita. Metsien luomusertifiointi ei vaikuta metsänhoitoon. Metsänomistaja saa edelleen hoitaa metsiään haluamallaan tavalla.(lihav. HJ)
Vuonna 2020 kerättiin myyntiin
miljoona kiloa luomumustikkaa, vajaat
0,9 miljoonaa kiloa luomupuolukkaa ja
8 tuhatta kiloa luomulakkaa.
* Koko tila luomussa -ehto
Siinä erityiskysymyksessä, että mukana on...Quote* Koko tila luomussa -ehto
... sympatiamme on pikemminkin tuon ehdon puolella! Johtuen näkemyksestämme, että jos tukea kuitenkin annetaan, sen tulisi vähintään olla reilua ja läpinäkyvää. Eikä erilaista luomun loisimista (http://tuottavamaa.net/forum/index.php?topic=740.msg4641#msg4641) sallittaisi. Johon sekatilatkin antavat mahdollisuuden.
Mikäli tukijärjestelmään luodaan toimenpiteitä, jotka rajataan luomutuottajien ulkopuolelle, sotii se näitä tavoitteita vastaan. Tämänhetkisen tiedon valossa luomuviljelijät ovat jäämässä ilmasto- ja ympäristötukien osalta monilta osin muita heikompaan asemaan, vaikka luomutilojen kautta olisi helppoa ja yksinkertaista toteuttaa ympäristö- ja ilmastotavoitteita. Luonnonhoitopeltojen jättäminen luomukorvauksen ulkopuolelle on esimerkki tästä.
– Luomun kasvua tukevien toimenpiteiden puuttuminen ja luomutiloille kohdistetut rajoitukset vievät edellytyksen luomualan kasvulta, toteaa asiamies Reijo Käki Yhdistyneet Luomutuottajat ry:stä.
Leppä nostaa muutoksista esiin luomun, jossa sekatilojen asemaa on kohennettu luonnoksen jälkeen.
Toistaiseksi vielä harva pohjoiskarjalainen metsänomistaja tuottaa luonnontuotteita myyntiä varten, mutta moni pitää sitä yhtenä hyvänä mahdollisuutena. Kiinnostavimpina tuotettavina tuotteina nähdään pakuri, koivunmahla, kuusenkerkät sekä koivun lehdet ja koristehavut. Metsien luomusertifiointi kiinnostaa, jos siitä ei koidu ylimääräistä työtä tai kustannuksia. Metsään.fi:tä aihepiirin tiedonvälityskanavana ei vielä yleisesti tunneta.(lihav. HJ)
Ympäristökorvauksen osuus momentin määrärahasta on noin 240,190 miljoonaa euroa, luonnonmukaisen tuotannon korvauksen osuus noin 106,206 miljoonaa euroa, neuvonnan osuus noin 3,000 miljoonaa euroa ja ei-tuotannollisia investointeja koskevan korvauksen osuus noin 1,000 miljoonaa euroa.(lihav. HJ)
Valtakunnallista ruokasektorin kehittämistä jatketaan vuosina 2022 – 2024 Ruokaviraston ruokaketjun toiminnan edistäminen -rahoituksella. Päätavoitteena on tukea ja tehostaa alueilla tapahtuvaa kehittämistyötä lähiruoka-, luomu- ja luonnontuotealan sektoreilla ja samalla täydentää em. mainittuihin teemoihin liittyvien valtakunnallisten Lähiruokaohjelman ja Luomuohjelman sekä valmisteilla olevien luonnontuotealan valtakunnallisten strategisten linjausten toteuttamista.
VÄHEMMÄN KUNNIAKAS on kirjan rahoitushistoria Suomessa. Kirjan sisältö on parasta (ja halpaa) maabrändiä, mutta käännöksiä ovat jättäneet tukematta Finpro, Team Finland, Business Finland, Sitra, OKM, UM:n kehy-osasto ja Suomi 100 -toimikunta.
Teos on levinnyt maailmalle pienin irtostipendein ja Taipaleiden omin varoin.
Tuloksia toisi jo muutama kymppitonni. Taipaleet vertaavat, että Jorma Ollilan luotsaaman Maabrändi-valtuuskunnan raportti vuonna 2010 maksoi 300 000 euroa – yksinpä brittikonsultti laskutti 150 000 euroa.
Maa- ja metsätalousministeriö lieventää torjuntavelvoitetta väliaikaisesti 6. toukokuuta alkaen.(lihav. HJ)
Juurikäävän torjunta on tähän asti tehty urealla 90 prosentissa kohteista.
[..] Metsänomistajien keskuudessa kiinnostusta herättänyt metsien luomusertifiointi kieltääkin urean käytön juurikäävän torjunnassa. Jos kiellettyjä käsittelyjä kuitenkin halutaan tehdä, metsä menettää sertifikaatin kolmeksi vuodeksi.
Vuosi sitten julkaistun luomu 2.0 –ohjelman täytäntöönpano on käynnissä. Täytäntöönpanoseminaarissa käytännön toteutuksesta vastaavat työryhmät esittelivät toimenpiteiden luonnokset, toimeenpanosuunnitelma valmistuu syksyllä.(lihav. HJ)
Maa- ja metsätalousministeriö järjesti Luomu 2.0. –ohjelman täytäntöönpanoseminaarin 6. toukokuuta. Mukana oli koko luomusektori tuottajista virkamiehiin.
Luomu 2.0 –ohjelman tavoitteena on mm. luomuviljelyalan kasvattaminen 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on realistinen, mutta samalla on muistettava, että luomupelloilta on jatkossa saatava enemmän satoa. Kuluttajien ja ruokapalveluiden luomun kysyntä on kasvussa. Yhtenä ohjelman tavoitteena on myös viennin edistäminen. Näin tiivisti maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio luomuohjelman tavoitteita avauspuheenvuorossaan
EU:n luomulähettiläsverkostossa Suomea edustaa Pro Luomun MMM:n ja Ruokaviraston kollektiivi.
- Verkosto keskittyy luomun kehittämistyön edistämiseen. Suomessa luomun kehitys on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut huimaa. Luomun myynti on tuplaantunut ja vienti on kuusinkertaistanut, iloitsee luomulähettiläs Aura Lamminparras Pro Luomusta.
Tavoite on realistinen, mutta samalla on muistettava, että luomupelloilta on jatkossa saatava enemmän satoa.
Korkeimpia luomuosuuksia omaavia maakuntia yhdistää Suomessa muun muassa pitkä perinne luomutuotannon parissa, alueen maidontuotantovaltaisuus sekä tukien tärkeys luomuun siirryttäessä. Muita selittäviä tekijöitä ovat muun muassa tilojen keskimääräistä suurempi koko sekä monipuolisemmat markkinat.
MTK:n liittokokouksen yhteydessä järjestettiin vierailu Tenhon tilalle Ulvilassa. Vierailun lomassa keskusteltiin maa- ja metsätalouden tilasta.
"Palkokasvien viljely esimerkiksi vähentää fossiilitypen käytön tarvetta pelloilla, mikä auttaa ruokajärjestelmämme irtautumista väkilannoitteesta ja tukee siten myös huoltovarmuutta. Härkäpapu ja herne sitovat ilmakehän kaasumaista typpeä juurinystyröihinsä ja kun ne hajoavat, jää typpeä myös maaperään, mikä auttaa muitakin kasveja kasvamaan paremmin", hän havainnollistaa.
Oman haasteensa aiheuttaa lainsäädäntö, joka on Euroopassa tiukempi kuin Yhdysvalloissa tai Aasiassa. Uuselintarvikelaki hidastaa erityisesti solumaatalouden tuotteiden tuloa markkinoille. Geeniteknologioita koskeva GMO-lainsäädäntö jarruttaa solumaatalouden innovaatioiden lisäksi uusien ja kestävämpien kasvilajien kehittämistä. [..]
Rahoitusta osoitetaan esimerkiksi ympäristön tilaa, vihreää siirtymää ja uusiutuvan energian käyttöä edistäviin investointeihin vajaat 60 milj. euroa. Ympäristökorvauksiin ja luonnonmukaiseen tuotantoon kohdennetaan 275,6 milj. euroa, ekojärjestelmätukeen (aiemmin viherryttämistuki) 86 milj. euroa ja turvepeltojen ilmastotoimiin 30 milj. euroa (kosteikkoviljelyn edistäminen).
43. Ympäristökorvaukset, luonnonmukainen tuotanto, neuvonta ja ei-tuotannolliset investoinnit (siirtomääräraha 3 v) 387 190 350 396 286 560 -63 836 -18
30.20.43 Ympäristökorvaukset, luonnonmukainen tuotanto, neuvonta ja ei-tuotannolliset investoinnit (siirtomääräraha 3 v)
— EU-hankkeiden myöntämisvaltuus 32,0 1 115,0
Luomuninstituutin ohjausryhmä muotoili ennen kesää viestit tulevaa hallituskautta ajatellen. Kesän ja syksyn aikana ne esiteltiin eduskuntaryhmille yhdessä maatilayritysten osaamisverkosto AgriHubin kanssa.
Trust Luova arvotoimisto
Metsä rauhoittaa, rentouttaa ja tarjoaa parhaat herkut – luomuna tietenkin. Me Trustissa olemme saaneet nauttia metsän tunnelmasta myös läppärin ruudulla, kun olemme työstäneet materiaaleja Luomua metsäluonnosta -viestintähankkeelle. Hankkeen tavoite on kasvattaa luomukeruualueiden määrää Suomessa. Jos omistat metsää, olisikin muuten passeli aika tutustua luomukeruualueiden sertifiointiin.
Ja näin Suomen luonnon päivänä suosittelemme nauttimaan metsästä ihan livenä!
Luomussa vara parempi -ruokaa ja digi hyötykäyttöön on Maaseuturahaston rahoittama hanke. Hankkeen tavoitteena on lisätä luomutuotantoa, luomutuotteiden jalostusta, saatavuutta ja käyttöä Hämeessä. Lisäksi tavoitteena on lisätä yhteistyötä, osaamista ja kokeilukulttuuria koko ruokajärjestelmässä sekä parantaa olemassa olevien digisovellusten ja -tekniikoiden tuottaman tiedon hyödyntämistä.(lihav. HJ)
Hankkeessa toteutetaan kolme työpakettia: Luomualusta HAMK Mustiala, Luomutuotanto tiloilla ja Luomuruoka.
Suurin osa (yli 80 %) metsänomistajista kerää luonnontuotteita omaan käyttöönsä ja lähes 40 % olisi kiinnostunut tuottamaan myyntiin jokamiehenoikeuden ulkopuolisia tuotteita, kuten pakuria, mahlaa ja kuusenkerkkiä. Luonnontuotteiden tuottamisella olisi mahdollista monipuolistaa ja tasoittaa metsistä saatavaa tulovirtaa. Metsien luomukeruualueiden sertifiointi kiinnostaa metsänomistajia, mutta siitä ei haluta aiheutuvan ylimääräistä työtä tai kustannuksia.
Mutta nyt jos koskaan olisi syytä siihen malttiin, jota uutisessamme ...
Valtiovalta ja tiede (http://tuottavamaa.net/uutiset.php?News_id=241)
... peräänkuulutimme. Lainaan tähän, siitä uutisestamme:QuoteJopa päätöksenteoltaan kankeassa maineessa oleva EU on nyt luopumassa bioetanolitavoitteistaan, kun on tieteellisesti osoitettu, ettei niillä saavuteta alunperin haluttuja hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteita. Vaan päinvastoin aiheutetaan muuta vahinkoa.
— klips —
Although Hungary’s agriculture minister has recently hailed the ethanol industry’s fresh investments in animal feed and foodstuffs in addition to biofuel production, the European Commission appears to remain unconvinced, still invoking the “food versus fuel” argument.(lihav. HJ)
Jos metsänomistaja luomusertifioi metsänsä ja alkaa kerätä esimerkiksi luomukuusenkerkkiä tai -pakuria, sillä voi saada mukavia lisätienestejä.
45 prosenttia tutkimuksen metsänomistajista oli valmiita sertifioimaan metsiään luomukeruualueeksi joko kokonaan tai osittain, jos siitä ei koituisi metsänomistajalle vaivaa tai kustannuksia. Maksaminen ei houkuta.
Luomualan järjestöt julkaisivat tänään luomun kehityksen kannalta keskeisimmät tavoitteet luomun edistämiseksi tulevalle vaalikaudelle.
Päähuomio halutaan kiinnittää maa- ja metsätalousministeriön julkaisemaan Luomu 2.0 -ohjelmaan, joka on kunnianhimoinen ja monipuolinen luomustrategia. Seuraavan hallituksen tehtävänä on sitoutua Luomu 2.0 -ohjelmaan ja pitää huoli sen täysipainoisesta toimeenpanosta, jotta asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa.
Suomen valtio on asettanut ohjelmassa luomulle saman tavoitteen kuin koko EU, eli vuonna 2030 neljännes Suomen peltoalasta tulisi olla luomussa. Lisäksi ohjelma asettaa tavoitteita muun muassa luomumyynnin kehitykselle, ammattikeittiöiden luomun käytölle, luomuviennille sekä osaamisen kehittämiselle.
Ollila ei kyllä osoita mitään katumusta, vaan ilmoittaa (http://uutiset.ruokatieto.fi/WebRoot/1043198/X_Uutistenhallinta-2-1-palsta_uusi.aspx?id=1202559) nyt, että siirtyy omalla 50 ha:n tilallaan luomuviljelyyn.
Siinä onkin sitten hyvä ”reality check”, nyt Ollilla saa sitten itse huomata, saako luomuviljelyllä samat sadot kuin tavanomaisella. No, siinä tulee varmaan sitten käyttöön se vanha ”hyvä” teoria, että ”siirtymävaiheessa sadot saattavat vähän pienentyä” …
Joku lehtimies/TV-toimittaja voisi vuoden, kahden päästä ihan noin "ohimennen" kysyä, miten tässä Ollilan tilan luomuviljelyssä on mennyt ... ja nimenomaan kysyen satotasoa, viitaten "brändiraporttiin" ja/tai Öjebyn raportteihin (brändimuistion taustana).
Jorma Ollilan kartanon ympäristössä tarhattavat kuusipeurat ovat aiheuttaneet pitkään kiistaa Lahden Nastolassa.(linkin lisäys HJ)
[..]
Kiistan keskiössä ovat Jorma Ollilan omistaman Toivonojan kartanon (https://fi.wikipedia.org/wiki/Toivonojan_kartano) alueella tarhatut kuusipeurat, jotka ovat aiheuttaneet vahinkoja alueella.
[..] Ohjelmalla halutaan vastata luomutuotteiden kysynnän kasvuun saattamalla lisää luomutuotteita markkinoille sekä vähittäiskaupan että ammattikeittiöiden tarpeisiin sekä lisäämällä vientiä.[..](lihav. HJ)
Luomu 2.0 -toimeenpanosuunnitelman tavoite on, että vuonna 2030 neljäsosa peltoalasta on luomutuotantoalaa, luomukeruuala kaksinkertaistetaan lähes 14 miljoonaan hehtaariin ja viljeltyä kalaa ja vesiviljelytuotteita on saatavilla sekä kotimaassa että vientiä varten. Tavoitteen mukaan julkisista ruokahankinnoista 25 prosenttia on luomua vuonna 2030.(lihav. HJ)
Luomutuotantoa voidaan edelleen tehostaa tuottavammaksi, sillä satopotentiaalia on paljon käytettävissä. Luomu 2.0 -ohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa, kun koko ruokajärjestelmä panostaa luomuun.
Myös tulevan hallitusohjelman kirjaukset vaikuttavat osaltaan kaikkien luomutavoitteiden toteutumiseen. Toimenpiteiden toteutumista seurataan Luomu 2.0 –ohjelman mukaisesti kahden vuoden välein yhdessä luomualan toimijoiden kanssa.
Toimeenpanosuunnitelma on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriön vetämissä työryhmissä, joiden jäsenet ovat luomualan sidosryhmiä ja hallintoa.
Luomu 2.0 -ohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa, kun koko ruokajärjestelmä panostaa luomuun.
Keskiviikkoiltana Suomen aikaan auki oli esimerkiksi tavoite numero kymmenen, jossa puhutaan metsien ja maatalousmaan kestävästä käytöstä. Sulkeissa on kohta, jossa vaadittaisiin 25 prosenttia maatalousmaasta ”biodiversiteetti-ystävällisen” viljelyn piiriin.
Lisäksi sulkeita on pantu tavoitteisiin, jotka liittyvät lannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen vähentämiseen. Luontoon päätyvien ylimääräisten lannoitteiden vähentäminen puoleen on jopa kaksissa suluissa. Suomessa nuo ravinteet rasittavat etenkin Itämerta.
Pääneuvottelijan mukaan lannoite- ja tuholaismyrkkytavoitteiden läpivienti on vaikeaa. ”Monet maat kokevat, että nämä ovat kansallisen päätöksenteon asioita.”
Metsien lannoituksia lisäämällä saadaan nopeimmat vaikutukset.
Viime aikoina on käyty kärjekästä keskustelua hiilinielujen ”romahduksesta”. Lisäksi tietyiltä tahoilta on suomalaisia peloteltu EU:lta tulevilla miljardien laskuilla hiilinielutavoitteisiin liittyen.
Tosiasia on, että Suomen metsien vuotuinen kasvu on ollut hakkuita ja muuta poistumaa suurempi jo monen vuosikymmenen ajan.
Mielestäni tämä negatiivinen uutisointi on edesvastuutonta asioiden hoitoa ja epäisämaallista toimintaa, omaan jalkaan ampumista.
Suurin uhka Suomen metsien tulevaisuudelle, niin hiilivaraston kuin hiilinielunkin osalta, on nuorten metsien hoitamattomuus: meillä on noin miljoona hehtaaria hoitamattomia taimikoita ja nuoria metsiä.
Tämä on kova haaste! Mikäli haluamme turvata hyvät ja elinvoimaiset tulevaisuuden metsät, joissa on riittävät hiilivarastot ja -nielut, tulisi tämä miljoona hehtaaria nuoria metsiä hoitaa kuntoon mahdollisimman nopeasti. Tämä tulisi tiedostaa kaikissa organisaatioissa.
Taimikonhoidossa ja nuorten metsien harvennuksissa poistettavien puiden määrä on noin 2 000 runkoa hehtaarilta, karuilla mailla ehkä vähemmän, viljavilla mailla enemmän.
Kun miljoona hehtaaria laitetaan kasvukuntoon, se vaatii noin kahden miljardin puun kaatamista! Näin saamme nuoriin metsiin puustolle kasvutilaa ja turvaamme tulevillekin sukupolville tuottavat ja elinvoimaiset metsät monimuotoisuutta ja sosiaalista kestävyyttä unohtamatta
Hyvä tietää luomukeruusta
Voit edelleen hoitaa metsiä omien tavoitteiden mukaisesti
Metsien luomusertifiointi ei vaikuta metsänhoitoon
Kun tuotat luomuluonnontuotteita, voit saada lisätuloja metsästäsi
Luomuluonnontuotteiden tuottaminen monipuolistaa metsätaloutta
Luomu 2.0 toimeenpanosuunnitelma on julkaistu 8. tammikuuta. Vuoteen 2030 tähtäävän suunnitelman tavoitteena on, että 25 prosenttia peltoalasta on luomutuotantoalaa, luomukeruuala on kaksikertaistunut 14 miljoonaan hehtaariin ja viljeltyä kalaa tai muita vesiviljelytuotteita on saatavilla kotimaan markkinoilla sekä vientiä varten. Julkisten ruokapalveluiden elintarvikehankinnoista neljäsosa on luomua. Tavoitteena on myös, että Suomesta tulee merkittävä luomutuotteiden viejämaa.
Toimeenpanosuunnitelman tavoitteisiin päästään tutkimukseen, neuvontaan ja koulutukseen panostamalla ja keskinäisellä yhteistyöllä. Luomutoimijoilta edellytetään vahvaa sitoutumista alan kehittämiseen. Myös tulevan hallitusohjelman kirjaukset vaikuttavat osaltaan luomutavoitteiden toteutumiseen.
Luomu on yksi vastaus kestävän ruokajärjestelmän kehittämiseen huoltovarmuudenkin kannalta. Tuotanto ei ole riippuvainen kemiallisista lannoitteista tai torjunta-aineista. Vuoden alusta voimaan tulleella kansallisella CAP-suunnitelmalla tuetaan luomutuotantoa ja siten varmistetaan huoltovarmuutta ja parannetaan ympäristön tilaa.
– Aikamoinen sekametelisoppa. Suosii nuoria ja luomua, tavallinen viljanviljelijä häviää eniten. Ei ole tervetullut muutos alkuunkaan. Meiltä häviää rahaa aika paljon, arvioi uutta maatalousohjelmakautta Kurikan MTK:n puheenjohtaja Marko Kriikkula.
Tervetuloa maa- ja metsätalousministeriön järjestämään sidosryhmätilaisuuteen, jossa kuulemme niin ministeriön kuulumisia kuin ruokajärjestelmän toimijoiden ajatuksia kuluttajien lautasille tarjottavasta kestävyydestä.(lihav. HJ)
Luonnonmukaisen tuotannon korvauksella edistetään luonnonmukaista kasvintuotantoa ja kotieläintuotantoa sekä luonnonmukaiseen tuotantotapaan siirtymistä kansallisen luomuohjelman (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163286) mukaisesti, joka tavoittelee 25 % luonnonmukaisesti viljeltyä alaa vuonna 2030.
Suomessakin olemme hereillä, eivätkä luomutoimijat nuku talviunta. MMM julkaisi helmikuun alussa Luomu 2.0 -ohjelman toimeenpanosuunnitelman. Sen tarkoituksena on varmistaa, että laadukkaat ja vastuullisesti tuotetut luomutuotteet saadaan jatkossa entistä useammin lautasille sekä vähittäiskauppojen, ruokapalveluiden että vientimarkkinoiden kautta. Luomusektori sopi toimenpiteistä vuonna 2022 ja kehittää luomualaa tavoitteiden mukaiseksi vuoteen 2030 mennessä. Suunnitelmassa on toimenpiteitä luomutuotantoketjun tehostamiseksi pellolta pöytään ja toimenpiteitä luomutiedon ja -osaamisen kartuttamiseksi. Ohjelma painottaa keruuluomun lisäämistä ja kokoaa toimenpiteet luomuvesiviljelyn käynnistämiseksi. Lisäksi suunnitelmassa on joukko toimenpiteitä, joilla kehitetään luomulainsäädäntöä ja valvontaa.
Pandemia-aikana lupaavasti kasvaneet Euroopan luomumarkkinat ajautuivat vuoden 2022 aikana alamäkeen. ProLuomu raportoi, että luomutuotteiden myynti Suomessa laski kahdeksan prosenttia vuoteen 2021 verrattuna.
Ilmassa on myös merkkejä, että luomun alamäki ei johdu pelkästään taloustilanteesta.
Luomutuotannon edistämisestä on viime vuosina riittänyt puhetta. Suomen maabrändityöryhmä ehdotti jo vuonna 2010, että puolet ruuasta olisi luomua vuoteen 2030 mennessä. Kaksi vuotta sitten julkaistussa kansallisessa luomustrategiassa luomuala halutaan kasvattaa 25 prosenttiin peltoalasta. Luomutuotteiden vienti halutaan kaksinkertaistaa ja luomun osuus julkisissa ruokahankinnoissa nostaa 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Samaan suuntaan ohjaa EU:n maatalouspolitiikan niin sanottu pellolta pöytään -strategia.
Pari vuotta sitten tavoitteet näyttivät realistisilta. Luomutuotteiden myynti kasvoi pitkään 10 prosentin vuosivauhtia. Kannattavuuslaskelmien mukaan luomutuotanto on myös ollut viljelijöille tavanomaista kannattavampaa. Luomun kysyntä alkoi kuitenkin sakata edellisvuonna. Viime vuonna luomutuotteiden myynnin arvo kääntyi kahdeksan prosentin laskuun. Määrällisesti laskun arvioidaan olevan vielä suurempi (MT 3.3.).
Ilmassa on myös merkkejä, että luomun alamäki ei johdu pelkästään taloustilanteesta. Turkulaisen Citymarket-kauppias Hannu Aaltosen mukaan aika on ajanut luomusta ohi. Lähiruoka on hänen mielestään ottanut luomun paikan kuluttajien mielissä. Elintarviketeollisuus on viime vuosina nostanut kotimaisen tuotannon vastuullisuuden markkinointiponnistelujen kärjeksi. Suuntaus on erittäin tervetullut, sillä viestille todella löytyy katetta, oli kyse sitten antibioottien käytöstä, possun saparoista tai ruuan puhtaudesta. Yhä useampi elintarvikepakkaus kertoo suoraan miltä tilalta tuote on lähtöisin.
Viime kädessä kuluttajat päättävät, mihin suuntaan ruokamarkkina kehittyy. Toki myös kaupan päätöksillä on iso rooli. Monessa tapauksessa luomutuotteet on hinnoiteltu tavallisen kuluttajan ulottumattomiin. Julkisissa ruokahankinnoissa on edelleen syytä kiinnittää huomiota vastuullisuuteen. Kotimaisten ja luomuelintarvikkeiden suosiminen on tässä keskeistä.
Seuraavan hallituksen kannattaa ottaa luomustrategia perinpohjaiseen päivitykseen. Olennaista on, että sekä tuottajilla että kuluttajilla on tulevaisuudessakin tarjolla vaihtoehtoja eri tuotantomuotojen välillä.(lihav. HJ)
Vuonna 2022 Ruokaviraston tilastoiden mukaan luomussa peltoa oli 336 609 hehtaaria eli 14,8 prosenttia kokonaispeltoalasta.
Vuonna 2011 Jyrki Kataisen (kok.) hallitus kirjasi ohjelmaansa, että viidennes, eli 20 prosenttia, Suomen koko viljellystä peltoalasta olisi luomussa vuonna 2020. Vanhatkin tavoitteet ovat siis jääneet täyttymättä.
Olennaista on, että sekä tuottajilla että kuluttajilla on tulevaisuudessakin tarjolla vaihtoehtoja eri tuotantomuotojen välillä.
Luomutiloille ei osteta keinolan-(lihav. HJ)
noitteita eli luomutuotanto ei ole
riippuvainen venäläisellä maakaasulla
tuotetusta typestä.
Sama koskee tuossa myöhemmin esitettyä viennin edistämistä. Vielä vähemmän tuo koalitio kykenee saamaan ulkomaalaiset ostamaan lisää (suomalaisia) luomutuotteita. Lisättyä luomun kulutuskysyntää vieraissa maissa
8. Luomukulutuksen edistäminen viestintäkampanjoilla
Joukko tunnettuja suomalaisvaikuttajia nostaa juuri julkaistussa muistiossaan esiin suomalaisen maatalouden riippuvuuden tuonnista, ympäristövaikutukset sekä elintarvikesektorin alijäämän ja ehdottaa ratkaisuksi luomutuotannon merkittävää lisäämistä seuraavalla hallituskaudella.
Antti Kaasalainen, Jorma Ollila, Osmo Rauhala, Markku Wilenius sekä Janne Rauhansuu ovat julkaisseet muistion (https://www.luomuliitto.fi/wp-content/uploads/2023/03/Luomumuistio_final.pdf), jossa he peräänkuuluttavat Suomelle yli hallituskausien menevää strategiaa, joka ohjaisi ruuantuotantoon suuntautuvia investointeja oikeaan suuntaan ja loisi vahvaa visiota siitä, mihin suomalainen ruuantuotanto on menossa. Strategian avulla pystyttäisiin myös vastaamaan mahdollisiin kriisitilanteisiin.
Samalla kun Suomi tuo maahan suuren osan maatalouden tuotantopanoksista, elintarvikesektorimme on vahvasti alijäämäinen. Muistion allekirjoittaneet vaikuttajat tuovat esiin, että Suomesta valuu vaalikaudessa ulos liki 14 miljardia euroa elintarvikesektorin alijäämää. Tällä summalla korjaisi mm. ison osan kestävyysvajeesta ilman velkaa. Luomutuotteista saa maailmalla korkeamman hinnan, ja siirtymällä omavaraisempaan ja pidemmälle jalostettuun tuotantoon voisimme vähentää tuontia ja lisätä vientiä, muistion allekirjoittajat huomauttavat.
Ruuan vientiä on lisättävä ja maatalouden tuontia vähennettävä.
[..]
Maabrändiryhmän vientiasiantuntijoiden mukaan Suomen tulisi siirtää 50 % pelloistaan luomuun 2030
mennessä.
Luomumarjojen keruualueiden lisäämistavoitteesta nyt sen enempää puhumatta.
Kaikkiaan: tässä on Suomella nyt vähintään kaksi (tai useampaakin) jänistä, joiden jahtaamisesta yhtä aikaa Mannerheimilla oli tapana varoitella. 8)
Työryhmä on yksimielisesti priorisoinut edistettäviksi tavoitteiksi elintarvikeketjun toimintaedellytysten parantamisen, ruoantuottajien aseman parantamisen elintarvikeketjussa sekä huoltovarmuuden ja alkutuotannon pitkän aikavälin toimintaedellytysten varmistamisen.(lihav. HJ)
[..]
Huoltovarmuuden ja alkutuotannon pitkän aikavälin toimintaedellytysten parantamiseksi työryhmä ehdottaa luotavaksi strategioita suomalaisen maatalouden tuontipanosriippuvuuden vähentämiseksi sekä ruoantuotannon kansallisen tahtotilan määrittämiseksi.
Uudistavassa viljelyssä sekä biologisessa typensidonnassa on hyödyntämätöntä potentiaalia.
Hanke-esittely
Lähiruokaa, luomua ja luonnontuotteita – Ruokasektorin koordinaatio jatkaa valtakunnallista pk-elintarvikealan kehittämistä.
Tavoitteet
Päätavoitteena on tukea ja tehostaa alueilla tapahtuvaa kehittämistyötä lähiruoka-, luomu- ja luonnontuotealan sektoreilla ja samalla täydentää em. mainittuihin teemoihin liittyvien valtakunnallisten Lähiruokaohjelman ja Luomuohjelman sekä valmisteilla olevien luonnontuotealan valtakunnallisten strategisten linjausten toteuttamista.
Typpilannoitus on tehokkain metsän kasvua lisäävä metsänhoidollinen toimenpide kivennäismailla. Samalla metsäsi saa arvokasta booria ja rehevillä mailla tehokasta fosforia. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä hyötynä on metsän lisääntynyt hiilensidonta.
Luonnonvarakeskuksen tuore synteesiraportti käsittelee monipuolisesti metsänlannoitusta. Lannoitus on tehokas tapa lisätä metsien kasvua ja hiilensidontaa. Lannoituksen ympäristövaikutuksista tarvitaan vielä lisää tutkimusta.
Metsien luomusertifiointi ei vaikuta metsänhoitoon. Metsänomistaja voi tehdä luomussa kiellettyjä toimenpiteitä, mutta niistä on ilmoitettava luomuvalvontaan vuositarkastuksen yhteydessä, jolloin alueet poistetaan luomukeruualueesta kolmeksi vuodeksi.(lihav. HJ)
Lähivuosina luomukeruualueiden määrää pyritään kasvattamaan maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Metsäkeskuksen, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Arktiset Aromit ry:n yhteishankkeessa Luomua metsäluonnosta (LuMe, 2020–2023).
Pro Luomu ry
@ProLuomu·20t
#Luomu on mukana hallitusneuvotteluissa. Ainakin @kokoomus @JanneSankelo
salkussa. 🍫 Luomuala kannustaa pitämään sen myös asialistalla, jos halutaan omavaraisuutta, kestävyyttä ja lisäarvoa ruuantuotantoon. Suomalaisella luomulla myös vientipotentiaalia.
Ilmastokriisi, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja elintapasairauksien yleistyminen haastavat nykyiset tapamme tuottaa ja kuluttaa ruokaa. Ilmakehän typpeä ilmaiseksi sitovat palkokasvit, kuten herne, härkäpapu ja apila, ovat välttämätön osa tulevaisuuden kestävää ruokajärjestelmää.(lihav. HJ)
[..]
Kotimaisen härkäpavun, herneen ja apilan viljelyn ja käytön lisääminen edellyttää, että päätöksenteolla, ohjauksella, neuvonnalla ja tutkimuksella edistetään aktiivisesti palkokasvien viljelyä ja jalostusta, tuotekehitystä, elintarvikkeiden valmistusta, sivuvirtojen hyödyntämistä ja kuluttajien kestäviä valintoja.
– Tulevaisuuden Suomessa meillä on ruokajärjestelmä, jossa typpeä sitovat palkokasvit korvaavat väkilannoitetyppeä, lisäävät maatalousympäristön monimuotoisuutta, parantavat kotimaisen ruoantuotannon omavaraisuutta ja edistävät kestävää ja terveellistä ruokavaliota, visioi Leg4Life-hankkeen johtaja, apulaisprofessori Anne-Maria Pajari Helsingin yliopistosta.
Kuluttajien valintoja ohjaa esimerkiksi elintarvikkeiden hinta, johon voidaan vaikuttaa poliittisin ohjauskeinoin.
Esitän luomualalle voimien entistä laajempaa yhdistämistä, kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio sanoo.
Haluatko lukea koko jutun? Tilaa AGRImedia!
Meillä on tarjolla hyödyllistä ammattiasiaa yrityksen kehittämisestä ja tuloksen tekemisestä.
Mutta pelkään, että ne jostain Kataisen hallituksesta lähtien hallitukselta aina seuraavalle siirtyneet "perintökalleudet" ovat yhä tallessa, ja pompsahtavat sieltä sitten aikanaan esille.
Arctic Food Lab -verkoston jäsen LAromit oy tuottaa yrittäjä Anni-Inkeri Törmäsen mukaan artesaaniruokaa. Tuoteryhmiä on kaksi: luonnon siirapit ja kuivatut elintarvikkeet. Siirappeja keitetään isohirvenjäkälästä, ruusujuuresta ja kuusenkerkästä, kuivattuja tuotteita ovat muun muassa juureslastut, viherjauhe, yrttitee ja erilaiset kuivatut kasvikset. Lähes kaikki Luonnon aromit -tuotteet ovat luomua.
“Meillä on oma pieni luomutila, jossa kasvatamme yrttikasveja ja avomaan vihanneksia. Keruualueet on myös rekisteröity luomukeruualueiksi.”
LAromit oy on mielellään mukana tuomassa uusia ja erilaisia makuja niin paikallisille kuin matkailijoillekin Arctic Food Labin kautta.
“Tahtotila on, että paikallisia erikoistuotteita käytettäisiin rohkeasti alueen ravintola- ja ruokapalveluissa ja näin tuotaisiin pohjoisen omia makumaailmoja kaikkien ulottuville. Paljon näin jo tapahtuukin, mutta uusia kokeiluja ja tuotekehitystä tarvitaan.
Suomen kansallisena tavoitteena on kasvattaa luomuviljeltyä peltopinta-alaa 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Suomessa EU:n maatalouspolitiikkaa toteutetaan kansallisella suunnitelmalla, jossa tavoitteena on kasvattaa luomuviljeltyä peltopinta-alaa 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Maa- ja metsätalousministeriö ilmoittaa komissiolle syyskuun loppuun mennessä, kuinka kriisituki maatalousyrityksille kohdennetaan Suomessa. Toimenpiteet suunnitellaan yhdessä Ruokaviraston kanssa. Asetuksen mukaan maksut viljelijöille suoritetaan viimeistään 31. päivänä tammikuuta 2024.
EU:lta on tulossa kuivuudesta kärsiville tiloille kriisitukea 4,2 miljoonaa. Kansallisen lisärahoituksen myötä tukea voidaan saada suomalaisille tiloille 12 miljoonaa. Haku aukeaa loppusyksyllä, komission hyväksyttyä tukikriteerit.
TILAAJALLE
EU:n komission, kuten myös Suomen oman kansallisen luomuohjelman, tavoitteena on kasvattaa luomun kulutusta sekä kodeissa että ruokapalveluissa, tukea siirtymää luomutuotantoon ja koko luomun arvoketjua. Kansallinen luomuohjelmamme sisältää lisäksi tavoitteita luomuvesiviljelyn käynnistämisestä ja keruuluomun eli luomuluonnontuotteiden tuotannon lisäämisestä. Tavoitteisiin pääsemme kaikkien luomualan toimijoiden yhteistyöllä.
Valtioneuvosto päättää, mitkä nykyisen ja edellisten hallitusten valtioneuvoston yleisistunnossa
periaatepäätöksinä päättämistä ohjausasiakirjoista ovat edelleen voimassa. Kyse on valtioneuvoston
yleisistunnossa päätetyistä strategioista, ohjelmista ja muista strategiatyyppisistä ohjausasiakirjoista.
Edellinen vastaava päätös on tehty vuonna 2015 (VNK/480/49/2015), jolloin voimaan jätettiin 67 strategiaa.
Tässä päätöksessä tarkastellaan uudelleen myös näiden voimassaoloa. Lisäksi tarkastellaan niitä edellisten
hallitusten ohjausasiakirjoja, joista on päätetty 1.1.2016 jälkeen sekä nykyisen hallituksen sellaisia
ohjausasiakirjoja, joita koskeva päätös on tehty 31.10.2021 mennessä.
Lisää luomua! Hallituksen
luomualan kehittämisohjelma ja
kehittämisen tavoitteet vuoteen
2020
Ulkoinen arviointi tehty. Uusi
luomuohjelma Luomu 2.0 julkaistu
MMM:n ohjelmana vuonna 2021.
Voimassa 2030 saakka
Maa- ja metsätalousministeriön henkilökunta nauttii EU:n luomupäivän kunniaksi luomuaamiaista maanantaina 25. syyskuuta ja kutsuu Euroopan komission Suomen edustuston henkilökunnan, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan, Pro Luomun ja Luomuliiton edustajat mukaan.
[..]
Maa- ja metsätalousministeriössä toivotaan, että mahdollisimman monet juhlisivat EU:n laajuista luomutuotannon päivää.
[..]
Kansanedustajille on EU:n luomupäivän kunniaksi tarjolla luomua lounaalla 21.9, kun Pikku Parlamentin ravintolan tarjonta on nostettu niin luomuisaksi kuin mahdollista. Luomuliiton edustajat ovat paikalla vastaamassa luomuun liittyviin kysymyksiin.
Ruokapalvelut tarjoavat päivän kunniaksi luomuraaka-aineista valmistettuja ruokia, esimerkiksi luomupuuroa aamiaisella ja paikallisia luomuomenoita välipalalla sekä tietoa luomusta asiakkaille.
Talouden näkymät ovat niin synkät, että usko on koetuksella vähän jokaisella. Luomutuottajat eivät ole poikkeus. Vuosi 2022 oli luomussa ennätyssatoisa, mutta maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin mukaan luomusitoumusten määrä on vähentynyt viime vuodesta kahdeksan prose...
Luomuelintarvikkeilla on loistava tulevaisuus, vaikka tällä hetkellä kuluttajat niitä vieroksuvat. Kuva: Arkistokuva/Maria Mäki
Ilkka-Pohjalaisen pääkirjoitus 20.9. ”Luomun kanssa ei saa lannistua” kulkee nyhtyristi luomukeskustelun valtavirrassa. Kirjoituksessa todetaan mm., että maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah pitää valitettavana luomusitoumusten vähenemistä. Mainitaan myös Suomen kansallisen luomuohjelman tavoite kasvattaa luomun kulutusta ja tukea siirtymää luomutuotantoon. Lisäksi naulataan ykskantaan, että luomutuottajien ongelmat eivät poikkea muiden tuottajien vastaavista. Eivätkö tosiaan!
[..]
Samalta alalta luomuna tuotettu sato jää noin kolmannekseen verrattuna tavanomaisesti viljeltyyn. Jos jollain tuki- yms. toimilla luomutuotanto onnistuttaisiin saamaan reippaaseen kasvuun, mistä otetaan tarvittavat lisäpellot? Tämä ikävä ”pikkuseikka” ei luomukeskustelussa esille nouse.
”Luomu on tuotantomuoto, jonka kanssa ei kannattaisi luovuttaa”, todetaan pääkirjoituksen loppukappaleessa. Toki tälläkin tuotantomuodolla on paikkansa, mutta vallitsevana ruokatuotannon menetelmänä luomu ei ole realismia.
Pro Luomu pyysi 20 yhteiskunnallista vaikuttajaa visioimaan, mitä Suomessa syödään vuonna 2040. Tavoitteena oli lähestyä aikamme suurta kysymystä eri näkökulmista ja siksi kirjoittajakaartiin valittiin vaikutusvaltaisia ihmisiä aina poliitikoista yrityksiin, kaupan toimijoihin, taiteilijoihin, tutkijoihin, viranomaisiin ja järjestöihin.
CHATGPT: Ruoan tulevaisuus on valoisa
Tervetuloa tulevaisuuteen, vuoteen 2040, jolloin ruoka on muuttunut merkittävästi maapallolla. Tämä on aikakausi, jolloin olemme ottaneet tärkeitä askelia kohti kestävää ja monipuolista ruokajärjestelmää.
[..]
Luomutuotanto on kasvanut merkittävästi, ja se tarjoaa meille ruokaa, joka on viljelty ilman synteettisiä kemikaaleja ja geenimuuntelua. Agroekologiset menetelmät ovat yleistyneet maanviljelyssä, mikä tarkoittaa, että maatalous on entistä enemmän osa luonnon ekosysteemiä. Tämä edistää maaperän terveyttä ja biodiversiteettiä.
Laboratoriotuotettu liha on yleistynyt, ja se on tuotettu ilman eläinten kärsimystä ja merkittävää ympäristökuormitusta. Meillä on myös uusia innovaatioita, kuten 3D-tulostetut ruuat ja keinoliha, jotka tarjoavat vaihtoehtoja perinteiselle ruuantuotannolle.
Pohjois-Savossa luomuviljelty peltoala väheni tänä vuonna lähes kaksikymmentä prosenttia viime vuoteen verrattuna. Luomualan kehitys kääntyi myös valtakunnallisesti laskuun pitkään jatkuneen kasvun jälkeen.
Pohjois-Savon ja samoin koko maan luomupeltoala on lisääntynyt varsin tasaisesti 2010-luvun alusta lähtien tähän. Pohjois-Savon ELY-keskuksen tarkastaja Anni Markkanen arvioi, että suurin syy nyt koettuun alamäkeen on luomuehtojen myyntikasvivaatimuksen tiukentuminen.
Myyntikasvivaatimuksen tiukennus on EU:n lainsäädännön kansallinen tulkinta. Sen tavoitteena on, että markkinoille saataisiin aiempaa enemmän luomutuotteita.
– Myyntikasvivaatimus ja seoskasvustotulkinta on hankaloittanut monien sekatilojen toimintaa. Luomukasvitilalla on voitu todeta, että käy kannattamattomaksi tuottaa joka vuosi 30 % myyntikasvia, jos se ei ole tilus- ja peltorakenteen kannalta järkevää. Tiukentuneiden myyntikasvivaatimuksien myötä luomuvalvonnasta poistui kuitenkin myös sellaisia toimijoita, jotka eivät tuottaneet markkinoille koskaan luomutuotteita, joka on positiivista, mainitsee Markkanen.
Myös markkinoiden muuttuminen luomukysynnän hiipumisella saattaa olla tekemistä luomutuotannon vähenemiseen. Esimerkiksi monien luomuviljojen hinnat ovat laskeneet lähes tavanomaisen viljan tasolle, kun luomulaadusta vielä muutama vuosi sitten maksettiin huomattavasti korkeampaa markkinahintaa.
– Notkahduksia ja ryntäyksiä luomuun on tullut ennenkin ja katse on suunnattava tulevaisuuteen. EU:n maatalouspolitiikan kansallinen tavoite on 25 % tuotantoalasta luomuvalvonnassa vuoteen 2030 mennessä. Pohjois-Savossa luomuvalvonnassa on nyt noin 10 % koko alueen viljellystä peltoalasta. Ympäristön kannalta luonnonmukainen tuotanto olisi kuitenkin tärkeää saada pysymään vahvasti mukana, mutta se edellyttää myös kuluttajilta vahvaa luomutuotteiden kysyntää*), toteaa Pohjois-Savon ELY-keskuksen maaseutuyksikön päällikkö Juha Kaipiainen.
Tulevaisuuden näkymät
• Luomutilojen määrä Pohjois-Savossa kasvussa; keväällä 2020 yhteensä
33 uutta toimijaa liittyi luomuvalvontaan.
• Kuluttajien ja ammattikeittiöiden kiinnostus luomua kohtaan on
kasvanut ja kasvaa edelleen.
• Luomutuotanto kiinnostaa viljelijöitä ja tukipolitiikka kannustaa siihen.
• Uudet tuotantosuunnat; luomukeruu, alhaisen jalostusasteen tuotanto
ja kotieläintuotanto. (Ely-keskus)
• Maltillinen kasvu markkinaehtoisesti on toivottavaa.
• Takaiskuna Liperin myllyn palaminen ja tieto, ettei yrittäjä jatka
toimintaa. Mylly ollut alueella merkittävä luomuviljan ostaja.
• Jalostava teollisuus, pienimuotoisenakin, on tarpeen.
(MTK Sirpa Lintunen)
Maatalouspäällikkö Timo Tanskanen Pohjois-Karjalan ely-keskuksesta kertoo, että luomun viljelyn väheneminen on valtakunnallinen ilmiö. Asiantuntijat ovat pohtineet esimerkiksi sitä, ovatko muut vahvat kasvispohjaiset tuotebrändit ohittaneet luomun vai säästävätkö kuluttajat tuotteiden hinnassa.
Paneelikeskustelussa vuonna 2017 oli särmää, kun aiheena oli luomuruoan tulevaisuus. Panelisteina olivat luomun hyvin tuntevat professori Juha Helenius, maan viljelijä Juuso Joona, tutkimusprofessori Eija Turtola sekä luomuun kriittisesti suhtautuva tutkija Lauri Reuter ja Tiede-lehden päätoimittaja, Helsingin Sanomien tiedetoimituksen esimies Jukka Ruukki.
Ympäristökorvaukset jaetaan ympäristösitoumuksiin ja ympäristösopimuksiin. Sitoumus on viisivuotinen. Ympäristökorvausten toimenpiteet on sovitettu yhteen suorien tukien ekojärjestelmiin, jotta järjestelmien toimenpiteet olisivat vaaditusti erilaisia. Kohdentaminen on lohkokohtaista, ei alueellista. Luonnonmukaisen tuotannon sitoumus voi kattaa tilan kasvintuotannon ja kotieläintuotannon. Sitoumus on viisivuotinen. Toimenpide toteuttaa luomuohjelmaa sekä Pellolta pöytään -strategiaa. Neuvontatoimenpiteessä myönnetään korvaus tehdystä neuvontapalvelusta hyväksytyille neuvojille. Ei-tuotannollisina investointeina tuetaan kosteikkojen perustamista. Ei-tuotannollisten investointien edellytyksenä on ympäristökorvauksen mukaisen ympäristösopimuksen tekeminen investoinnin jälkeen kohteen hoidon varmistamiseksi.
2024 talousarvio 286 816 000
2023 talousarvio 286 560 000
30.20.43 Ympäristökorvaukset, luonnonmukainen tuotanto, neuvonta ja ei-tuotannolliset investoinnit (siirtomääräraha 3 v)
— EU-hankkeiden myöntämisvaltuus 1 115,0 20,01
CAP-rahoituksen osalta luonnon monimuotoisuuden kannalta on erityisen tärkeää turvata ympäristösopimusten ja luomun rahoitus.(lihav. HJ)
Suomen kansallisen luomuohjelman – Luomu 2.0 (https://mmm.fi/luomu) – tavoitteena on mm. luomuviljellyn peltoalan osuuden kasvattaminen 25 prosenttiin ja luomutuotteiden markkinaosuuden kasvattaminen viiteen prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Pikku lisätieto:
Juurikäävän torjuntavelvoite lievenee ureapulan takia ‒ puukaupassa torjunta kannattaa silti aina yrittää tinkiä (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/d8e9a452-9f5a-4aef-9b02-913ebd289139)QuoteMaa- ja metsätalousministeriö lieventää torjuntavelvoitetta väliaikaisesti 6. toukokuuta alkaen.(lihav. HJ)
Juurikäävän torjunta on tähän asti tehty urealla 90 prosentissa kohteista.
Ohjelma
Huom. Ohjelma täydentyy pian.
* Tunne maakuntasi luomukuluttaja. Nostoja luomun kuluttajatutkimuksesta, Aura Lamminparras, Pro Luomu ry
* Millaista tietoa luomun kehittämishankkeet tarvitsevat ja tuottavat?
Mm. Viivi Virkkula, ProAgria Oulu, Tehoa pohjoiseen luomuun -hanke; Ann-Sofi Ljungqvist, Yrkesakademin i Österbotten, Eko+ -hanke; Sauli Jaakkola, Pyhäjärvi-instituutti, Koulutuksella osaamista luomukasvistuotantoon -hanke
Yhteistä keskustelua
Luomu on merkittävä osa suomalaista ruokajärjestelmää. Se vastaa kuluttajien vaatimuksiin ja tarjoaa ratkaisuja moniin ympäristö- ja ilmastokysymyksiin. Luomussa käytössä olevat viljelymenetelmät edesauttavat monien ympäristötavoitteiden toteutumista, kuten torjunta-aineiden ja kemiallisten lannoitteiden käytön vähentämistä. Hallitusohjelman tavoitteena on lisätä kotimaisten luomutuotteiden osuutta ruuantuotannossa, elintarvikejalostuksessa, kotimaan kulutuksessa ja viennissä.
VuosiEuroopan Unionin tavoitteena on kasvattaa luomutuotannon osuus kaikesta alueellaan viljellystä peltopinta-alasta 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Etelä-Savon luomupinta-ala on noin 19 prosenttia. Valtakunnallisesti ja myös Etelä-Savossa luomun määrässä on ollut laskua. Tilanteeseen ovat vaikuttaneet muun muassa markkinatilanne ja luomuviljelijöiden ikärakenne sekä EU:n maatalouspolitiikan rahoituskauden 2023–2027 mukanaan tuomat muutokset tukiehdoissa.
Syitä ovat muun muassa myyntikasveihin liittyvien määräyksien kiristyminen, byrokratian lisääntyminen ja luomun kysynnän lasku.
Tikkanen arvioi, että seuraavat pari vuotta näyttävät, mihin suuntaan luomun tilanne kehittyy.
– Minun mielestäni luomutuotteiden kysyntä ei ole vähentynyt. Luomutuotteita arvostetaan edelleen ja ihmiset arvostaa ympäristöasioita ja eläinten hyvää kohtelua. Luulen, että tilanne muuttuu vielä oikeinkin hyväksi, kertoo Tikkanen.
Keski-Pohjanmaa on Suomen suurimpia luomualueita. Alueella on pari sataa luomutilaa, joista enin osa on vilja- ja marjatiloja. Kotieläintiloja ei luomutiloina Keski-Pohjanmaalla juurikaan ole.
Luomutilojen määrä on laskenut Keski-Pohjanmaalla rajusti. Niitä on jäljellä enää 91, vielä viime vuonna määrä oli 113. Laskua on siis lähes viidennes.
Luopumisen syitä on monia. Syyt Etelä-Pohjanmaalla ovat hyvin samoja kuin muuallakin päin Suomea.
Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännärin mukaan pääsyy on ollut tukiehtojen muuttuminen, joka johti niin sanottujen sekatilojen toimintamahdollisuuksien kapenemiseen.
Sekatilalla kotieläimet ovat olleet tavanomaisessa tuotannossa ja pellot luomussa.
Muiksi syiksi on kerrottu muun muassa myyntikasveihin liittyvien määräyksien kiristyminen, byrokratian lisääntyminen ja luomun kysynnän lasku.
Ely-keskuksen tietojen mukaan viime vuodesta Etelä-Pohjanmaalla on vähentynyt 48 luomutilaa. Jäljellä on maakunnassa vielä 424 luomutilaa.
Maa- ja metsätalousministeriö ja Pro Luomu kutsuvat Luomufoorumiin 7.–8.2. Kouvolaan. Tilaisuus on osa Luomu 2.0 -ohjelman toimeenpanon sidosryhmätilaisuuksia.
Pirkanmaan ELY-keskus on tehnyt luonnonmukaisen tuotannon sitoumukset uudelle viisivuotiskaudelle. Luomusitoumusta haki Pirkanmaalla vuonna 2023 noin 450 toimijaa, mikä on kahdeksan prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna. Luomukorvausten maksaminen tiloille on alkanut marraskuun lopussa.(lihav. HJ)
[..]
Luomuviljelty peltoala pieneni edellisvuodesta vähemmän kuin tuottajien määrä, noin neljä prosenttia. Tällä hetkellä Pirkanmaan pelloista luomuviljeltyä on noin 29 000 hehtaaria, josta 28 330 hehtaarilla on luomusitoumus.
Luomuviljelty peltoala pieneni edellisvuodesta vähemmän kuin tuottajien määrä, noin neljä prosenttia.
Tällä hetkellä Pirkanmaan pelloista luomuviljeltyä on noin 29 000 hehtaaria, josta 28 330 hehtaarilla on luomusitoumus.
Luomuseminaarin järjestää ProAgria Oulun ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) toteuttama ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen rahoittama Tehoa pohjoiseen luomuun -hanke yhteistyössä MTK-Pohjois-Suomen, Luomuliiton sekä luomualan toimijoiden kanssa.
Maa- ja metsätalousministeriö ja Pro Luomu kutsuvat Luomufoorumiin 7.–8.2. Kouvolaan. Tilaisuus on osa Luomu 2.0 -ohjelman toimeenpanon sidosryhmätilaisuuksia.
klo 13 Katsaus Luomu 2.0 ohjelman tavoitteisiin ja toimiin
Luomun markkinatilanne kaupassa, kuppiloissa ja kuluttajien huulilla, Pro Luomun toiminnanjohtaja Aura Lamminparras
Mitä tilastot kertovat alkutuotannon kehityksestä? ylitarkastaja Sampsa Heinonen, Ruokavirasto
Kommentti tuotannon kehitykseen, Luomuliiton toiminnanjohtaja Susann Rännäri
Luomuviljelyä halutaan lisätä Lapin alueella, sillä luomuviljely on täällä vähäisempää kuin etelässä.
– Lapissa on noin 40 alkutuotantotilaa. Pohjois-Pohjanmaalla vastaavia on 407, Lisää luomua Lappiin -hankkeen projektipäällikkö Ritva Pesonen sanoo.
Meri-Lapissa luomuviljely käsittää emolehmätiloja, lammastiloja ja kasvintuotantoa. Tie luomuyrittäjyyteen käy nykyisin kurssin kautta.
Herkkuja luomuna ja läheltä
Lähiruoka & luomu -tapahtuma on omistettu suomalaisille pientuottajille, lähellä tuotetulle ruoalle sekä sertifioiduille luomutuotteille. Ostosten ja maistelun lomassa saat parhaat vinkit kokkailuun ja voit tutustua lähi- ja luomuruokaa tuottaviin yrityksiin ja pienyrittäjiin. Höysteenä saat aimo annoksen tietoa suorana tuottajilta ruoan vastuullisesta tuotannosta. Mukana olevien yritysten valikoimissa on lihatuotteita, juustoja, viljatuotteita, juureksia, perinneherkkuja, uusia proteiinilähteitä kuten hamppua, jäätelöä ja säilykkeitä.
Hanke vastaa Suomen kansalliseen luomustrategiaan, jonka tavoite on saada siirrettyä 25 % Suomen peltoalasta luonnonmukaiseen tuotantoon vuoteen 2030 mennessä. Varsinais-Suomi taas on merkittävää viljanviljely- ja erikoiskasviviljelyaluetta, joten maakunnassa on suuri potentiaali luomutuotannon kasvattamiselle. Nousevat tuotantopanosten hinnat ja niiden epävakaat markkinat kannustavat myös tavanomaisia tiloja ottamaan käyttöön luonnonmukaisen tuotannon menetelmiä ja tällä tavoin pienentää tuotantopanosten hankintakustannuksia ja ravinnepäästöjä sekä parantaa tuotannon kokonaiskestävyyttä ja luonnon monimuotoisuutta.(lihav. HJ)
Maa- ja metsätalousministeriön ja Pro Luomun yhteistyössä järjestämä Luomufoorumi kokosi alan asiantuntijat yhteen keskustelemaan viljelyn monimuotoistamisen mahdollisuuksista ja haasteista. Tilaisuus, joka oli osa Luomu 2.0 -ohjelman toimeenpanon sidosryhmätilaisuuksia, tarjosi foorumin pohdintoihin ja keskusteluihin luomualan tulevaisuudesta.
Avaussanoissaan maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen korosti luomun keskeistä roolia kestävän maatalouden edistämisessä. Hän nosti esiin luomun ympäristöystävällisyyden ja sen merkityksen ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä maaperän ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Pesonen myös kannusti yhteiseen ponnisteluun luomun tunnettuuden ja markkinaosuuden kasvattamiseksi korostaen tarvetta panostaa tutkimukseen, neuvontaan ja koulutukseen sekä alan keskinäiseen yhteistyöhön.
Pesonen rohkaisi kaikkia osallistujia aktiiviseen keskusteluun ja toivoi foorumin antavan sysäyksen luomualan kehitykselle ja kasvulle.
Nergin mukaan on tärkeää, että kaikki ruokaketjun toimijat - mukaan lukien elintarvikeyritykset ja kauppaketjut - sitoutuvat ruuantuotannon määrän kasvattamiseen ja vientiin. Hän korosti myös uudistavaa viljelyä ja suomalaista ruuantuotannon kestävää ja kannattavaa mallia, johon luomu olennaisesti kuuluu.
Ruokaviraston ylitarkastaja Sampsa Heinonen esitteli alkutuotannon kehitystä koskevia tilastoja, joista ilmeni lopettaneiden luomuviljelijöiden määrän kasvu erityisesti vuonna 2023. Tilastot osoittivat myös tilakoon kasvun ja luomutilojen määrän vähenemisen.
Raportin tilastoissa Suomi kipusi kärkisijalle, kun järjestykseen laitettiin luomusertifioitu keruutuoteala. Sitä meillä oli maailman eniten eli 6,9 miljoonaa hehtaaria. Seuraavina tulivat Intia 4,4 miljoonalla ja Zambia 3,2 miljoonalla hehtaarilla. Kaikkiaan luomusertifioitua keruutuotantoalaa oli 34,6 miljoonaa hehtaaria.
Luomukeruutuotannolla tarkoitetaan luonnonvaraisten kasvien ja niiden osien keruuta luomuvalvontaan liitetyiltä ja hyväksytyiltä alueilta.
Toisestakin tilastosta Suomi löytyi kymmenen parhaan maan joukosta. Kuuluimme valtioihin, joissa luomumaatalousmaan osuus kaikesta pellosta oli vähintään 10 prosenttia. Raportin mukaan osuus oli Suomessa 15 prosenttia. Suurin osuus 43 prosenttia oli Liechtensteinissa. Seuraavina tulivat Itävalta 27,5 prosenttia ja Viro 23,4.
EU:n tavoitteena on, että luomuala kasvaa vuoteen 2030 mennessä 25 prosenttiin peltopinta-alasta. Sama pinta-alatavoite on kirjattu Suomen kansalliseen luomuohjelmaan (Valtioneuvosto, 2021). Lisäksi kansallisena tavoitteena on luomutuotteiden markkinaosuuden kasvu viiteen prosenttiin kuluttajakaupassa sekä 25 prosenttiin ammattikeittiöiden raaka-ainehankinnoissa. Tavoitteet tarkoittavat nykyisten tuotanto- ja kulutusmäärien kaksinkertaistamista. Niiden saavuttaminen edellyttää isoa muutosta koko ruokasektorilla. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan runsaasti tukitoimia. Ytimessä on merkittävä luomutietoisuuden ja -osaamisen kasvu ruokaketjun jokaisessa vaiheessa, niin tuotannossa, jalostuksessa kuin kulutuksessakin. Lisäksi oleellista on etsiä sellaisia tuotannon tukipolitiikan ratkaisuja, joilla mahdollistetaan tuotannon käytännön mahdollisuudet ja kannattavuus.
Taloudellisesti merkittävät juurikääpätartunnat kuusikoissa ja männiköissä näkyvät VMI:ssa aliarvioina, vuonna 2023 puustotuhojen pinta-ala oli 40 000 hehtaaria. Metsänomistajille juurikäävän aiheuttamien vuosittaisten kokonaistappioiden arvioidaan olevan yli 50 miljoonaa euroa, joten juurikäävän torjumiseen on panostettava.
”Juurikäävän torjunnassa kantokäsittelyn laatu ja juurikääpäisyyden huomiointi metsänuudistamisessa korostuu”, muistuttaa asiantuntija Henna Höglund Metsäkeskuksesta.
Pikku lisätieto:
Juurikäävän torjuntavelvoite lievenee ureapulan takia ‒ puukaupassa torjunta kannattaa silti aina yrittää tinkiä (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/d8e9a452-9f5a-4aef-9b02-913ebd289139)QuoteMaa- ja metsätalousministeriö lieventää torjuntavelvoitetta väliaikaisesti 6. toukokuuta alkaen.(lihav. HJ)
Juurikäävän torjunta on tähän asti tehty urealla 90 prosentissa kohteista.
Millaisia riskejä kannattaa nyt ottaa:
Tämä salakavala havumetsän vitsaus aiheuttaa vuosittain metsänomistajille yli 50 miljoonan euron tappiot – riski jatkuu, kun syksy on lämmin
Juurikääpäriski säilyy, mikäli syksy jatkuu lämpimänä. Asiantuntija Metsäkeskuksesta muistuttaa, että riski on myös taimikonhoidossa.
Tilaajalle (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/d0ee0a8e-6ba5-4c38-a5dd-7d17d2bca7b8)
Luomu tavoitteisiin (LUOTA) – hankkeen tavoitteena on kehittää Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueiden luomutuotantoa niin, että luomutuotannossa saavutettaisiin alueellisesti niitä tavoitteita, mitä on eri ohjelmissa ja strategioissa linjattu.
[..]
Lisäksi selvitetään tavanomaisten tilojen kiinnostusta ja mahdollisuuksia siirtyä luomuun.