Hulluille hinnoille täytyy löytyä järkevä peruste?
Anna Perho Ilta-Sanomien kolumnissaan
(paperilehdessä tällä otsikolla) "Kalliimpi ruoka, parempi mieli" 11.2.15 pohdiskelee (osin omakohtaisesti) ruoan hintoja ja tarjontaa. Alussa hän toteaa vähän itseironisesti: "Tai sanotaan se suoraan. Minulle voi myydä mitä tahansa, jos se on paketoitu nätisti."
Väistämättäkin kirjoitus ottaa sitten kantaa luomuun. Perho toteaa, ettei luomu "sinänsä kiehdo minua" ja myös aivan oikein, ettei "terveysvaikutuksista juuri ole tieteellistä näyttöä".
Mutta sitten tuntuu, että hänen yksinkertaisesti pitää löytää jokin järkevä selitys luomun korkeammille hinnoille. Varovasti hän aloittaa, että ympäristönäkökulmasta luomu "muuttuu mielenkiintoisemmaksi". Mutta sitten vauhtia kiihdytetään. Viitataan dokumenttiin "Säilöttyjä unelmia", ja sen pohjalta maalaillaan kuvaa kaikenlaisesta kauheasta, joka olisi aiheutunut ruoan halvan hinnan tavoittelusta.
(Filmilliseen dokumenttiin viittaaminen, perusteluna, tekstissä on hyvin hyvin kyseenalainen tapa, jota olemme jo muussa yhteydessä kritisoineet. Sitä paitsi "Säilöttyjä unelmia" -dokumentin - 75 minuuuttia, eikä edes ilmaiseksi netissä katsottavissa - varsinainen sanoma jäi tosiasiassa hyvin epämääräiseksi.)
Mutta niin vaan ollaankin jo aika äkkiä "johtopäätöksessä":
"Luomun kunnollinen brändääminen olisi yksi tapa ohjata kuluttamaan eettisemmin. Kuluttaja saisi hyvän omatunnon, tuottaja liksansa, kauppa siivunsa."
(Ja sitten loppukirjoituksessa annetaankin jo ohjeita, miten luomua voisi Suomessa paremmin brändätä, paremmin "paketoida".)
Ei, Anna Perho, ei se noin mene. Ei se, että vältellään Suomessa - ja maailmallakin - hyväksi havaittuja maatalouden tehostamiskeinoja, tee toimintaa yhtään eettisemmäksi. Eikä se, että käytetään viljelyyn saman määrän tuottamiseen monta kertaa enemmän viljelypinta-alaa, tee asiaa ympäristönäkökulmastakaan "mielenkiintoisemmaksi" - ainakaan, jos sanalla tarkoitetaan jotakin hyvää tai lupaavaa!
Luultavasti, epäilen, kyse on siitä, että tälle hullutukselle on eräänlainen psykologinen pakko nähdä järkeviä selityksiä, on liian vaikea myöntää, että kyse olisi vain suuresta erehdyksestä. Ja siis tämä pakko on Anna Perhoakin luultavasti vaivannut hänen tuota kolumnia kirjoittaessaan.
PS. Toinen mahdollisuus olisi tietysti, että syyttäisimme Anna Perhoa luomun piilomainonnasta. Mutta eipä nyt tällä kertaa niin tehdä.
Jo alkaneeseen keskusteluumme: Onko luomu eettistä kulutusta?
Heikki Jokipii, 12. 02. 2015.
Takaisin uutislistaan |
|
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry 
