Puutaheinää puuvillasta
Helsingin Sanomien tiedepalstalla (!) ilmestyneet artikkelit luomupuuvillasta (kolme!) olivat täysin harhaanjohtavia
Jotta totuus asiasta jotenkin tulisi esiin, lähetettiin HS:n mielipidepalstalle tämä vastine, jota ei julkaistu.
* * *
”Luomupuuvilla nälättää intialaisen”
”Luomupuuvilla elättää intialaisen”, kertoo artikkeli 11.3.2008 HS:n tiedesivuilla. Hän, isäntä, viljelee vähän yli hehtaarin tilaansa ja saa siitä satoa toimittaja Riitta Saarisen mukaan noin 1200 kiloa puuvillaa.
Helmikuun 2008 hintatason mukaan hän saa tuloja – luomulisä mukaan lukien – noin 5000 rupiaa vuodessa (80 euroa). Hintataso toki on Intiassa valtavasti alempi kuin meillä. Mihin vertaisimme? Nyt juuri äskettäin ”lanseerattiin” Intiassa tämä uskomattoman halpa auto, Tata Nano. Sen hinnan on sanottu olevan 100 000 rupiaa (1600 euroa).
Niinpä, jos mainittu perheenisä, jolla oli kyllä ”tiilitalo” (montako neliötä, mikä varustetaso?), mutta myös huollettavana neljä lasta ja vaimo (ehkäpä vielä vanhemmatkin, siihen artikkeli viittaa), saisi päähänsä hankkia tämän uskomattoman halvan auton, kauanko se kestäisi, mitä siihen hänen kohdaltaan vaadittaisiin?
Hyvin viherhenkiset lukijat saattavat tästä olla jopa tyytyväisiä. Tällaisilla näkymillä ei tule näitä hiilidioksidia pöllyttäviä vehkeitä. Mutta sama matematiikka pätee myös polkupyöriin. Jos Gulab Rubsinghin, 37, poika, Sunil, 10, ehdottaa, että hänen pitäisi saada polkupyörä, ja se maksaa noin kolmasosan perheen vuosituloista, ei isukki luultavasti ole yhtään niin innostunut asiasta kuin minä oman poikani kohdalla olin, aikanaan. Eikä varsinkaan siitä, että seuraavina vuosina kolme tyttöäkin saattaisivat vaatia saman.
Luomuviljely on työvoimavaltaista, kuten artikkeli kertoo. Sen vuoksi Gulabin on vaikea tilaansa edes laajentaa: hän ei jaksa, hän ei ehdi. Asiaa valvovat ”sertifioijat” tuskin ovat paikalla aina, kun tulee ”kiiretilanteita”. Joissakin vaiheissa tarvitaan luomutilalla tiettävästi ”vierastyövoimaa” jopa kymmenkertaisesti tavanomaiseen nähden. Sertifikaatti on kertovinaan, että lapsityövoimaa ei käytetä. Sunil, 10, ei luultavasti kerro, jos ”satunnaisesti” on joutunutkin isän pellolle töihin. Mutta lähtee aika todennäköisesti kaupunkiin, jossa saa varmasti isänsä tuloihin verrattuna moninkertaista palkkaa (joka ei sekään ole vielä häävi). Jos Sunil tai tyttäret eivät ole pellolla, niin Gulab joutuu maksamaan palkkaa vieraille, ja hänen unelmansa Tata Nanosta on yhä kauempana.
Puuvillasato oli hyvä – jopa yli Intian keskiarvon (tosin yhä vain puolet kansainvälisestä). Yksittäistieto ei kumoa sitä tosiasiaa, että luomun tuotto keskimäärin on huonompi kuin jo tavanomaisenkin. Intiassa on alueita, jossa puuvillayökkönen eli pahin vihollinen ei vaivaa – siellä saattaa näyttää siltä, että nämä Gulabin ”keitokset” valkosipuleineen tehoavat. Kokonaisuutena gm-puuvilla on nostanut satotason Intiassa keskimäärin kaksinkertaiseksi.
Kun toimittaja ja asiasta innostunut viljelijä todistavat, että luomutilan tuotto on ihan sama kuin tavanomaisen, niin mihin ihmeessä tarvittaisiin tämä 20% luomulisä, miksi sellainen on olemassa? Varsinkin, jos kustannukset ovat luomun myötä hävinneet lähes olemattomiin?
Vihreä liike on aikanaan tehnyt päätöksen, että kaikki luonnon manipulointi on väärin, ja jotenkin liukunut Steinerin kautta luomuviljelyn tukemiseen, faktoista huolimatta. Tästä näytä pääsevän eroon liike, eivätkä sympatisoivat intellektuellit – eivätkä muutkaan puolueet. Maailmanlaajuisen luomun myötä ihmisen ”ekologinen jalanjälki” olisi kuitenkin maksimissaan.
”Tehoviljely on saastuttanut ja heikentänyt maaperää, mistä on esimerkkinä Aral-järven kuivuminen.”, Saarinen väittää. Aral-järven kuivuminen oli toki ympäristökatastrofi, mutta johtui väärin suunnitellusta keinokastelusta. Jos Neuvostoliitto olisi päättänyt tehdä saman hölmön projektin luomulinjalla, tulos olisi ollut sama, ellei pahempi.
”Geenimuunneltu puuvilla ei ole tuonut yksiselitteistä apua”, kertoo Saarinen.
Gm-puuvilla tuli Intiaan v. 2002. Vuoden 2007 lopussa Intiassa gm-puuvillaa oli 66% koko viljelypinta-alasta. Se kertoo yksiselitteisesti, että apua on tullut.
* * *
Siinä siis julkaisematon vastineemme. Mielipidepalstalla oli varmaan tungosta, monia tärkeitä asioita keskustelun alla. Mutta miksemme voineet lähettää krittiikkiämme suoraan tiedepalstalle?
Tieteen tunnusmerkki on itsekorjautuvuus, so. virheet myönnetään, kriittisen keskustelun jälkeen. Eikö olisi ajateltavissa, että myös HS:n tiedepalsta noudattaisi tätä linjaa? Ja julkaisisi – kun se on tarpeen – korjauksia pieleen menneille, epätieteellistä tietoa sisältäneille artikkeleilleen? Itse palstalla, vaikka tarvittaessa toimituksen lyhentämänä?
Näiden kyseisten luomupuuvillajuttujen osalta se olisi enemmän kuin tarpeen. Ehdotammepa tätä HS:n tiedesivujen toimitukselle, yleisesti ja luomupuuvillan osalta erikseen.
Varmemmaksi vakuudeksi lisäperusteluja keskustelussamme
Heikki Jokipii, 19. 03. 2008.
Takaisin uutislistaan |
|
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry 
