”Luomussa on kysymys kaikkien tulevaisuudesta”
Kun olin nuori, olin intohimoinen pienellä veneelläni purjehtija, ja myös purjelaivaromantiikan harrastaja. Molemmat asiat varmasti saivat voimaa asuinpaikaltani Raumalta, ja sukutaustastani siellä (useita merimiehiä esivanhemmissani ja muussakin suvussani).
Katsoessani kuvia jännittävän näköisistä suurista purjelaivoista elättelin nuoressa päässäni ajatusta, että purjelaivat voisivat joskus vielä – vähän toki modernisoituina – palata valtamerien liikenteeseen. Enkä ollut tässä ajatuksessani yksin – aina aika ajoin tämä idea pulpahtaa pinnalle.
Samaan tapaan uskotaan, että vanhanaikainen, luonnonmukainen, maatalous vielä kerran tulevaisuudessa tulee takaisin, vähän modernisoituna, mutta perusteiltaan entisenlaisena.
Helsingin Sanomien mielipidesivulla 6.2.2013 maatalous- ja metsätieteiden maisteri Maarit Kari kirjoitti:
”Ruoantuotanto on ankaran riippuvainen ulkopuolisista, suuressa määrin fossiiliperäisistä tuotantopanoksista. Energian osalta tämä koskee myös luomua. Nämä ulkopuoliset panokset ovat toistaiseksi kuitenkin vielä niin halpoja, että eloperäisillä ja biologisilla panoksilla tuottaminen vaatii taloudellista tukea, jotta kysyntään voidaan vastata.
Luomutuotanto toimii kuitenkin niillä keinoilla ja periaatteilla, joihin ennen pitkää myös tavanomainen maatalous joutuu turvautumaan, ja siksi sen harjoittaminen on samalla kehitystyötä."
On erittäin epätodennäköistä, että maatalous joutuisi turvautumaan tulevaisuudessa vain niihin keinoihin, mitkä luomu sille suo. Keskeistä tuotantopanosta, typpilannoitetta, pystyttäisin jo nyt tuottamaan ilman fossiilisia raaka-aineita, ja tulevaisuudessa niin sitten tehdään, jos fossiilisten raaka-aineiden hinnat liikaa nousevat.
Fosforin ja muiden ravinteiden osalta joudutaan varmasti tulevaisuudessa niiden kierrätystä tehostamaan (maatalouden ulkopuolisistakin syistä: rehevöityminen!) mutta siinäkin varmasti tullaan käyttämään keinoja, jotka ovat luomussa kiellettyjä.
Kasvinjalostus, ennen kaikkea muuntogeeniset lajikkeet tekevät maataloudessa tulevaisuudessa vallankumouksen, monilla tavoilla.
Suorakylvö, joka säästää sekä maaperää että konetyötä, tulee varmasti tulevaisuudessa lisääntymään. Mutta siinäkin tullaan käyttämään sekä muuntogeenisiä lajikkeita että synteettisiä torjunta-aineita.
Kaiken kaikkiaan visio luomumenetelmien paluusta on aivan yhtä haaveellisen romanttinen kuin tuo minun nuoruuden visioni purjelaivoista. Ja perustuu samaan tapaan lähinnä estetiikkaan, eikä juuri muuhun.
***
Eräänlaisena perusteena ylimääräisten luomutukien ja luomuhintojen maksamiselle on Maarit Karilla nähdäkseni siis se, että luomuviljely Suomessa toimisi ikään kuin tulevaisuuden ”laboratoriona”.
Vaikka Karin visio tulevaisuudesta toteutuisikin – mitä siis pidän äärimmäisen epätodennäköisenä – tämä perustelu on silti kelvoton, lopulta asian kaukaa haettu (epätoivoinen) rationalisointi. Erityisesti näin on, koska luomuviljely on jo luonteeltaan äärimmäisen konservatiivista, asioiden tutkimisen kannalta olennaisia kokeiluja ei edes sallittaisi (tai luomutuet menevät).
***
Vertailuksi: voitaisiin ajatella, että Suomessa äärimmäisissä poikkeusolosuhteissa turvauduttaisiin kaskiviljelyyn, josta äkkiä saa suuria satoja. Järkevää voisi olla, tähän valmistautumiseksi, tehdä pieniä koekaskia, tutkia asiaa, ehkä harjoituttaa vähän erikoisväkeä tähän työhön. Mutta mieletöntä olisi tämän epätodennäköisen skenaarion takia tuottaa vuosittain (ja aina samaan tapaan!) kaskeamalla iso osa viljastamme, ja polttaa sen vuoksi satoja tuhansia hehtaareja metsää.
Keskusteluumme ”Luomun ja tehotuotannon hyötysuhteesta”
Heikki Jokipii, 7. 02. 2013.
Takaisin uutislistaan |
|
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry 
