Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry
Ruokasuvereniteetti ja Zimbabwe
UM:n ruokasanastossa kerrotaan, mitä on ”ruokasuvereniteetti”. Miten soveltaa kaunista periaatetta tähän maahan?
Se ”ruokasuveriniteetti” on kuulemma tällaista:
"Ruokasuvereniteetti-ajattelun taustalla on käsitys siitä, että ihmisillä on oikeus määritellä itsenäisesti kullekin maantieteelliselle alueelle parhaiten sopivat ruuan tuotannon, jakelun ja kulutuksen keinot ottaen huomioon erilaiset ekologiset, sosio-ekonomiset ja kulttuuriset olosuhteet.”
Miten tätä periaatetta tulisi Suomen UM:n mielestä soveltaa Zimbabween?
Se on Sambian ja Malawin ja Etelä-Afrikan naapurivaltio.
Malawi pärjää, siitä olemme jo kertoneet useasti, nyttemmin ruokahuoltonsa kanssa, samoin Sambia. Etelä-Afrikalla ei ole ollut hätäpäivää kai vuosikymmeniin, tavallaan ”ei koskaan”.
Mutta Zimbabwe – oltuaan aikoinaan ”Afrikan ruoka-aitan” maineessa – on nyt vuodesta toiseen ruoka-avun varassa.
Zimbabwessa tiettävästi saatiin neljän tonnin maissisatoja hehtaarilta. Joskus, muinoin, jossain. Samoilla paikoilla, samoilla pelloilla ei nyt saada.
Nyt maissisadot siellä ovat hehtaarilta (keskimäärin) puoli tonnia tai alle.
Mutta kukaan – ei mikään ulkomaa, ei mikään ylikansallinen yhtiö – ei määrää Zimbabwea asiassa. Sillä on täydellinen ruokasuvereniteetti, itsemääräämisoikeus asiassa.
Miten - ulkoasiainministeriö, hei, täällä on kysymys - tämä
täydellinen
ruokasuveriniteetti on Zimbabwea auttanut?
Heikki Jokipii
, 19. 02. 2012.
Takaisin uutislistaan
© Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa - Turvattu Luonto ry