”Ruoasta on tullut hifistelyä”
Uutispäivä Demarissa 13.7.2011 uutisessa ”Ruoka ilmentää persoonaa ja arvoja” haastatellaan tutkija Hanna Leipämaa-Leskistä. Kerrotaan, että nyt ”rummutetaan” lähiruokaa ja luomua, ”hehkutetaan” raakaruokaa, superfoodeja jne. Lainauksia:
"Tutkijan mukaan uusien ruokatrendien syntyminen ei kerro vain terveyden tavoittelusta, vaan ruoalla on myös symboliarvoa.
- Ruoka viestii, mitä halutaan kertoa itsestä samalla tavalla kun auto ja vaatteet […]
Leipämaa-Leskisen mukaan ruoka onkin keino erottua ja samastua. Ruoasta on tullut hifistelyä, ja sen valmistamiseen käytetään yhä enemmän aikaa. […]
Yksilöllisyys korostuu ruokavalinnoissa, samoin kuin muissakin kulutusvalinnoissa. […]
Esimerkiksi kiinnostuksen herääminen luomuun varmasti nousee halusta kertoa, minkälainen ihminen minä olen ja minkälaisia arvoja kannatan ja miten syön […]”
Ja tietysti vielä kerrotaan, että ”kuluttajien tietoisuus on noussut ja laadusta ollaan valmiita maksamaan enemmän” (!!! Lihav. HJ)
Kyllä, tällainen trendi on selvästi olemassa.
Ei välttämättä sellainen trendi, että ihmiset todella olisivat voimakkaasti muuttaneet käytöstään tähän suuntaan. Mutta selvä trendi on siinä, että tällainen kirjoittelu on kovasti lisääntymässä.
Ja analyysi ja markkinointi sotkeutuvat siinä iloisesti toisiinsa. Havaitaan, että ihmiset haluavat nähdä ruoassa näitä muita arvoja ja merkityksiä, kun itse asiassa tai samalla halutaan ihmisten näkevän niitä.
Kun nämä persoona- ja arvoasiat sitten vielä ovat niin epämääräisiä kuin ovat, lopulta asioista tulee eräänlaisia ”paketteja”, joissa monet, ristiriitaisetkin asiat yhdistetään kokonaisuudeksi, ”brändiksi”. Mahdolliset järkevätkin perustelut joillekin valinnoille (esim. luonnonsuojelulliset) eivät sitten enää paljon näy. Jokin vain on hienoa, ”mun juttu”, ”XX:ää sen olla pitää”. Brändeihin ei pure järkevä kritiikki. Vaikkapa luomun omakseen valinnutta voi olla jälkeenpäin vaikea asiallisin perustein vakuuttaa, ettei luomu ole luonnolle hyväksi.
Ruoan merkityksistä, niin.
1950-luvun kasvatukseen vielä kuului olennaisena usein viljelty viisaus, että ”syö elääksesi, älä elä syödäksesi”. Jonka asian ensimmäisessä persoonassa oli esittänyt jo ajanlaskumme 1. vuosisadalla roomalainen puhuja Quintilianus: ”Non ut edam vivo, sed vivam edo.”
Kommentoida voi vaikka keskustelussamme ” Luomun paketointi muihin mielikuviin”
Heikki Jokipii, 13. 07. 2011.
Takaisin uutislistaan |
|
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry 
