Tuollaisilla eväillä ei maailmaa ruokita
Luomuaatteen kuvitelmat eivät nälkää poista
Kun Anuradha Mittal (HS Vieraskynä 10.11.2009) kirjoittaa, että ”luomuviljely voi yli kaksinkertaistaa sadot”, tarkoittaako hän sitä, että USA:n Iowan viljelijät, jotka nyt repivät hehtaarilta yli 10 tonnia maissia, saisivat luomun avulla yli 20 tonnia? Ei, sanoisi varmaan hän, enhän minä ihan sitä väittänyt, mutta kehitysmaissa … Tarkoittiko hän sitten sitä, että Malawissa, jossa nyt tehoviljelyn menetelmin on saatu n. 2,5 tonnia maissia hehtaarilta, luomulla olisi saatu 5 tonnia? Tai Zimbabwessa, jossa karkotetut valkoiset viljelijät tavanomaisesti saivat yli 4 tonnin hehtaarisatoja, he olisivat luomumenetelmin saaneet yli 8 tonnin satoja?
Ei, mitään tällaista eivät luomun puolustajat – ahtaalle pantuna – väitä. Vaan tämä ”kaksinkertaistuminen” tapahtuu suhteessa johonkin täsmentämättömään primitiiviseen viljelymenetelmään. Niinpä, kun vertailukohtaa ei ole kerrottu, voi olla kyse siitä, että 500 kilon hehtaarituotto nousee yhteen tonniin.
Mittal viittaa myös UNEP:in raporttiin erilaisista menestyneistä luomuviljelyn kokeiluista Afrikassa. On sinänsä ihmettelyn aihe, miksi UNEP menee tällaisella raportilla FAO:n, varsinaisen asiantuntijatahon reviirille. Pieni historiallinen tarkastelu asiassa kuitenkin osoittaa, että tällaisia kokeiluja on ollut 1970-luvun lopulta asti. Niille on kaksi yhteistä piirrettä: ne menestyvät siihen asti, kun länsimainen järjestö, tutkimuslaitos tai muu taho on asiassa mukana ja kun ei enää ole, niistä ei enää kuulla yhtään mitään. Kokeilut eivät koskaan leviä kokeilualueen ulkopuolelle, minkä mysteerin selittämisen on minusta luomuväki velkaa, jos olisi totta, ettei asiasta viljelijöille tulisi juuri mitään lisäkustannuksiakaan. Kuten he väittävät, samalla kun kertovat, miten suunnattomasti keinolannoitteet muka maksavat.
Miksei siis mikään maa ole päässyt nälästä luomumenetelmät omaksumalla? (Vielä hetki sitten mainittiin tässä yleensä Kuuba – kunnes nyt viime keväänä selvisi , että se tuo yli 70% ruoastaan ulkoa, ja valtaosan tehoviljelevästä USA:sta!)
Nyt tuuli on kääntynyt. Kun nyt USA ja muut G8-maat ovat päättäneet tukea tehoviljelyä kehitysmaissa, tämä tapahtuu yli 20 vuoden tauon jälkeen. Oman maanviljelyn edistäminen erityisesti Afrikassa unohtui välillä kokonaan ja ellei unohtunut, maanosalle tarjottiin rikkaassa maailmassa muotiin tullutta luomulinjaa. Mutta eräs pieni, surkean köyhä maa, Malawi, teki asiassa läpimurron, joka vakuutti sekä rikkaan maailman että Afrikan päättäjät toisesta linjasta. Malawi nosti tehoviljelyn keinoin itsensä (2005 – 2009) ruoka-avun kohteesta viljan vientimaaksi.
Nyt, jos luvattu taloudellinen tuki, mm. L’Aquilan G8-kokouksessa luvattu 20 miljardia dollaria, saadaan liikkeelle, ”Malawin ihmettä” voisi seurata ”Afrikan ihme”. Älköön Mittalin kaltaisten kirjoittajien ”muunnellut totuudet” vaikuttako Suomen tai EU:n päättäjiin, pitäkää asiassa pää kylmänä, niin nyt on täydet mahdollisuudet päästä lopulta eroon tästä häpeällisestä nälän ongelmasta maailmassa.
***
Tämä kirjoitus ei ilmestynyt Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Se sinne kyllä lähetettiin.
(Yleisestihän asiat ovat niin kuin juuri edellisessä uutisessamme todettiin, mutta tällaisia Mittalin kirjoituksen tapaisia yritelmiä vielä tulee, ja tulee luultavasti jatkossakin. Mittalin kirjoituksessa oli vikaa enemmänkin, siitä tietoa keskustelupalstamme puolella.)
Keskustelua asiasta täällä
Heikki Jokipii, 28. 11. 2009.
Takaisin uutislistaan |
|
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry 
