Kalium, tuo ”unohdettu ravinne”
Kalium, kali (kuten sitä maajussien keskuudessa tuttavavallisesti nimitetään) on kolmanneksi tärkein ravinne viljelyksessä.
Sen osalta ei mitään vastaavaa kriisiä ole lähitulevaisuudessa näköpiirissä kuin fosforin kohdalla. Tunnetut kaliumvarat riittävät 250 – 500 vuodeksi, arvioidut varat tuhansiksi vuosiksi.
Kaliumia ei myöskään juuri mainita rehevöitymisen ym. luonnon kannalta haitallisten ilmiöiden yhteydessä, vaikka sitäkin pelloilta vesistöihin jonkin verran valuu. Tätäkään perustetta kaliumin talteen ottamiseen ei siis (ilmeisesti?) ole.
Mutta kaliumin puute maaperässä kyllä voi pienentää (ja huonontaa) pikkuhiljaa satoja, siinä sillä on merkitystä.
Luomun osittaisessa kierrätyksessä (vrt. fosforiuutisemme) kaliumia palaa maaperään usein riittämättömästi. Tästä kertoo linkkimme tiedeartikkeli, jonka mukaan juuri vanhojen luomutilojen maaperän kaliumpitoisuudet Englannissa olivat alhaisia. Ja että tämä tukee ajatusta, että luomutilat käyttävät hyväkseen niitä kaliumvaroja, jotka ovat kerääntyneet maaperään aiemmin samalla paikalla olleen tavanomaisen tilan aikana.
(Luomussa on kyllä – hyvin säädellysti, erityislupien kautta – mahdollista käyttää joitakin kaliumia lisääviä lannoitteita. Eli ilkeästi sanottuna, ”syntiä” saa tehdä ”papin” luvalla.)
Kaliumia ei saa unohtaa! Avataan sitä varten oma keskustelu!
__________
*) Kiusaus kävi ylivoimaiseksi – ks. typpiuutisemme ”loppukevennys”. Ilmaisu ”Alustava kantamme” lähti tietysti Soininvaaran esimerkistä.
__________
Long-term changes in soil fertility in organic arable farming systems in England, with particular reference to phosphorus and potassium
Heikki Jokipii, 15. 10. 2009.
Takaisin uutislistaan |
|
Luonnonsuojeluyhdistys Tuottava Maa-Turvattu Luonto ry 
